Browsing by study line "Home Economics Teacher"

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena on selvittää arjen hallinnan ja taitojen roolia nuorten syrjäytymisessä ja sen ehkäisyssä sekä tarkastella arjen hallinnan ja taitojen oppimista ja kehittymistä syrjäytymisen vastaisessa työssä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet nuorten syrjäytymisen olevan pysyvä ongelma, jonka ratkaisuun tulisi kehittää uusia toimintatapoja nykyisten palveluiden ollessa riittämättömiä. Koronapandemian seurauksena on noussut esiin kysymys nuorten arjen hallinnan, rakentumisen ja taitojen roolista arjen hyvinvoinnin tukena pandemian laskiessa nuorten koettua hyvinvointia ja lisätessä syrjäytymistä. Tässä tutkielmassa nuorten syrjäytymistä ja sen ehkäisyä lähestytään arjen hallinnan ja taitojen sekä rytmien näkökulmasta. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin narratiivisena yleiskatsauksena. Narratiivisessa yleiskatsauksessa pyritään perehtymään tutkittavaan ilmiöön monipuolisen kirjallisen aineiston avulla ja luomaan tästä kokonaiskuva. Aineiston haussa käytettiin Google- ja Google Scholar - hakukoneita, joiden avulla löydettiin seitsemän julkaisua varsinaiseen kirjallisuuskatsaukseen. Tästä aineistosta viisi julkaisua oli hankeraportteja ja kaksi julkaisua tieteellisiä artikkeleja. Aineiston analyysin viitekehyksenä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoittaa, että arjen hallinnan ja taitojen tukeminen koettiin tärkeäksi osaksi syrjäytymisen ehkäisyä. Arkeen kohdistuvien tukikeinojen avulla voitiin parantaa nuorten hyvinvointia ja tukea heidän siirtymäänsä takaisin koulutuksen ja työelämän pariin. Koska syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla oli todettu olevan vakavia puutteita elämänhallinnassa, tuli nämä ratkaista, jotta syrjäytymiskierteeseen pystyttiin vaikuttamaan. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten arjen rakentumista, hallintaa ja taitoja sekä näiden roolia syrjäytymisessä ja sen ehkäisyssä tulisikin tutkia tarkemmin. Näin voitaisiin mahdollistaa arjen hallinnan ja taitojen oppimista ja kehittymistä tukevien pysyvien toimintamallien kehittyminen nuorten syrjäytymistä ehkäisevien palveluiden joukkoon.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet kotitöiden jakautuvan heteronormatiivisissa parisuhteissa niin määrällisesti, ajallisesti kuin kotityötyypillisesti yhä sukupuolen mukaisesti. Tasa-arvoisten asenteiden näkyminen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja politiikassa herätti kysymyksen siitä, miksi kotityöt jakaantuvat yhä epätasaisesti heteronormatiivisten pariskuntien välillä. Kotitöiden epätasa-arvoisen jakaantumisen on todettu olevan etenkin naisten hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttava tekijä. Tutkimuksen tavoitteena on koota yhteen aiempien tutkimuksien tuloksia sukupuolten välisestä kotityön jakaantumisesta sekä kuvata millaiset tekijät ja ilmiöt voivat vaikuttaa kotitöiden jakaantumiseen. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessa pyrittiin vastamaan asetettuihin tutkimuskysymyksiin aiemmista tutkimuksista luodun synteesin avulla. Aineiston hankinta toteutettiin ilman tiukkoja rajoituksia ja aiheeseen sopivien hakusanojen avulla. Kandidaatintutkielman suppeuden takia tutkielmassa tarkasteltiin vain samassa kotitaloudessa asuvia aikuisia heteropareja. Tässä tutkimuksessa selvisi, että naiset tekevät yhä noin 60 prosenttia kotitöistä ja miehet noin 40 prosenttia. Ajallisesti miesten ja naisten kotitöihin käyttämä ero oli 37 minuuttia. Naisille yleisimpiä kotitöitä olivat ruoanlaitto sekä siivoaminen ja miehille erilaiset piha- ja huoltotyöt. Kotitöiden jakautumiseen vaikuttavia tekijöitä tunnistettiin useita. Esimerkiksi ansiotulot, koulutus, elämänvaiheen muutokset, kuten ruuhkavuodet, perhevapaat sekä poliittiset päämäärät selittivät työnjaon jakaantumista ja sen epätasaisuutta. Tasainen työnjako oli todennäköisempää, mikäli ammatillisten asemien ja ansiotulojen välillä ei ollut suuria eroja. Kotitöiden epätasainen jakaantuminen on monien tekijöiden summa ja siksi yksilö- tai yhteiskunnallisella tasolla jakaantumiseen voi olla vaikea puuttua.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten arkea kuvattiin ja kuinka se rakentui kotitalousoppikirjoissa vuosien 1990-2020 välisenä aikana. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota niihin rakenteisiin, säännönmukaisuuksiin ja konkreettisiin painotuksiin, joilla arkeen liittyviä sisältöjä oli kirjojen sivuilla esitetty. Kohteena olivat sekä tekstit että kuvat. Lisäksi seurattiin ajan kuluessa ilmenneitä muutoksia. Kotitalousoppikirjoja ei ole aiemmin tutkittu arjen näkökulmasta käsin. Tutkimus voikin arjen havaintoja esiin nostaessaan myös lisätä ymmärrystä kotitaloudesta oppiaineena yleensäkin. Tutkielman aineistona toimi 20 kotitalousoppikirjaa. Tutkimusmenetelmänä käytetty sisällönanalyysi oli laadullinen, kuvaava ja sisältöä ymmärtämään pyrkivä. Teoreettisen viitekehyksen muodostivat oppikirjatutkimus ja arjen teoria. Tarkasteltujen oppikirjojen arki on tietoon perustuva rutiineista koostuva taitolaji. Rutiineja toteutetaan yksilöinä ja yhdessä kotona perheen kanssa päivittäin, viikoittain sekä harvemmin. Säännöllinen arki luo turvallisuuden ja kotoisuuden tunnetta. Hyvää oloa arkeen kirjoissa tuovat terveellisen ruokavalion lisäksi harrastukset, ystävät, perhe ja juhlat – kaikenlainen sosiaalinen tekeminen ja yhdessä oleminen. Arjessa opastetaan toimimaan ekologisesti kestävästi ja harkintaan perustuvaa suunnitelmallisuutta noudattaen. Teemoja painotetaan talouteen, ravitsemukseen, puhtauteen ja siisteyteen liittyvissä asioissa. Moninaisuutta kunnioitetaan. Tehtyjen havaintojen mukaan yhteiskunnalliset ja ideologiset muutokset heijastuvat oppikirjojen sisältöihin. Muutoksia ovat aiheuttaneet kiihtyvä teknologinen kehitys, digitalisaatio, globalisaatio ja yhteiskunnan muuttuminen yhtenäiskulttuuria edustaneesta hyvinvointiyhteiskunnasta monikulttuuriseksi kilpailuyhteiskunnaksi. Valinnanvara arjessa on lisääntynyt räjähdysmäisesti, ja sen seurauksena ympäristöongelmat ovat kasvaneet. Kotitalousoppikirjojen arki huomioi elinympäristön muutoksia ja samalla edustaa pysyvyyttä niiden keskellä.

Tutkielmassa tarkastellaan 1–3-vuotiaiden lasten äitien kerrontaa yhteisistä arkiaterioista. Ilmiötä on aiemmin tutkittu yläkouluikäisten nuorten keskuudesta, sekä heidän vanhempiensa näkökulmasta ja tutkimukset osoittavat perheaterioiden tärkeyden nuorten kohdalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2019 laatimat ruokasuositukset lapsiperheille korostavat yhteisten perheaterioiden merkitystä myös perheissä, joissa on pieniä lapsia. Tutkielmassa pyritään ymmärtämään pienten lasten vanhempien kertomuksia yhteisistä arkiaterioista. Tässä tutkielmassa teemaa tarkastellaan äitien näkökulmasta ja siitä mitä he tuovat kerronnassaan esille yhteisestä perheateriasta. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (n=4), jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Puolet haastatteluista toteutui kasvokkain ja puolet videoyhteyden välityksellä. Aiemman tutkimuksen perusteella informanteiksi valittiin ydinperheiden äitejä. Haastateltavat saivat ennakkomateriaaliksi kansainväliset ruokasuositukset, jotka sisältävät myös lapsiperheiden ruokasuositukset. Aineisto on analysoitu abduktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Äidit kuvasivat päivittäin tapahtuvan yhdessä syömisen tärkeäksi. Arjen muuttuvat aikataulut ja kiire koettiin negatiivisiksi tekijöiksi yhteisten arkiaterioiden järjestämisessä. Negatiivisia tunteita ruokailutilanteisiin liittyen herättivät myös lasten sotkeminen ruokapöydässä, syömättä jättäminen ja pöydästä poistuminen ennen lupaa. Vanhemmat tarjosivat lapsilleen terveellisiä ruokailutottumuksia ja äidit kokivat lasten syömisen olevan mielekkäämpää, kun kaikki perheenjäsenet söivät samaa ruokaa samaan aikaan. Äitien omien ruokailutottumusten huomattiin vaikuttavan myös lasten ruokailutottumusten kehitykseen. Äidit toivoivat arkiaterioilta rauhallista yhdessä kokoontumisen hetkeä, jossa jokainen voi keskustella päivän tapahtumista. Perheen yhteiset ruokailuhetket ovat tärkeä osa perheen arkea ja lapset ottavat mallia vanhemmiltaan ruokailutilanteissa. Äidit ovat tietoisia terveyttä edistävästä ruokavaliosta, mutta perheen aikuiset kaipaavat lisää tietoa ja tukea pienten lasten kanssa yhdessä syömisestä.

Ruokahävikki ja sen ehkäiseminen on ollut viime vuosina runsaasti esillä niin julkisessa keskustelussa kuin tieteellisissä tutkimuksissa, sillä syömäkelpoisen ruuan päätyminen roskiin on yhteiskunnallisesti, ekologisesti ja eettisesti kestämätön tilanne. Kotitalouksien koot ja ruokailutavat vaihtelevat, jonka vuoksi kuluttajat kaipaavat monipuolisia pakkauskokoja vaihteleviin syömisen tilanteisiin. Tämän tutkielman tavoitteena on koota yhteen aiempien tutkimusten tuloksia elintarvikkeiden pakkauskokojen vaikutuksista ruokahävikin syntymiseen. Aiempien tutkimusten mukaan suurin osa ruokahävikistä syntyy kotitalouksissa, jonka vuoksi tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisissa kotitalouksissa syntyvää ruokahävikkiä. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkielman menetelmäksi valittiin narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tutkielmakirjallisuus koottiin käyttämällä hakusanoja ruokahävikki ja food waste, joiden avulla etsittiin tutkielmaan sopivaa kirjallisuutta hakupalvelu Google Scholarista, sekä Helka-kirjastojen yhteisestä kokoelmaluettelosta ja lainausjärjestelmästä. Tutkielmaan valittiin yhtä tutkimusta lukuun ottamatta suomalaisia tutkimuksia koskien Suomen kotitalouksissa syntyvää ruokahävikkiä. Tutkielmaan valittiin lisäksi yksi ruotsalainen tutkimus. Näiden tutkimusten avulla muodostettiin synteesi vastaamaan tutkimuskysymystä. Pienet kotitaloudet raportoivat usein elintarvikkeiden liian suurista pakkauskoista ja kokevat, että elintarvikkeiden pienemmät pakkauskoot auttaisivat vähentämään heidän ruokahävikkinsä määrää. Kotitaloudet kuitenkin ostavat melkein samankokoisia elintarvikkeiden pakkauskokoja kotitalouksien koosta riippumatta, eikä suoraa yhteyttä elintarvikkeiden pakkauskokojen ja ruokahävikin välillä löydetty. Tutkimuksissa havaittiin myös, että pienet kotitaloudet eivät välttämättä hyödynnä mahdollisuuttaan ostaa irtomyynnistä tarvitsemaansa määrää. Pienet kotitaloudet voisivat hyötyä pienemmistä pakkauskoista, vaikka suoraa yhteyttä ruokahävikkiin ei löydetty. Tutkimuksissa havaittu suunnitelmallisuuden puutteen edistävä vaikutus viittaa siihen, että elintarvikkeiden pakkauskokojen sijaan ruokahävikin syntyyn vaikuttaa enemmän kuluttajien omat ominaisuudet ja kotitalouksien arjen hallinta.

Ensisynnyttäjät Suomessa aloittavat nykyään äitiytensä hyvin yksilöllisistä lähtökohdista, mutta heillä kaikilla on kuitenkin jo tietynlainen rytmi ja arkirutiinit elämässään. Lapsen saa minen muuttaa elämää monella eri tavalla ja laittaa arjen uuteen järjestykseen. Ansiotyön jääminen ja vauvan tarpeiden mukaan arjen rytmittäminen tarkoittaa myös uudenlaista ajan käyttöä. Aiemmissa tutkimuksissa nähdäänkin, kuinka vauvojen äitien ajankäyttö eroaa sel keästi muiden naisten ajankäytöstä. Uusi arjen rytmi ja äitiys voi sisältää myös yllätyksiä tuo reille äideille. Tämän tutkimuksen tarkoitus on kuvata ensisynnyttäjä-äitien arjen rakenteen muutosta ensimmäisen lapsen myötä. Tavoitteena on selvittää ja kuvata äitien kokemuksia, miltä arjen rytmin muutos heistä tuntuu. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea Etelä-Pohjanmaalla asuvaa ensisynnyttäjä-äitiä, jotka elävät vauva-arkea avo- tai avioliitossa. Nuorin haastateltava oli 23-vuotias ja vanhin heistä oli 39-vuotias. Äideillä oli eri-ikäisiä lapsia, joista nuorin oli kahden kuukauden ikäinen ja vanhin yhdeksän kuukautta haastattelun aikana. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina jokaiselle yksitellen. Tulosten mukaan äitien arki rakentui ennen lasta ansiotyön ja vapaa-ajan vaihtelusta, jota kuvailtiin omaehtoiseksi ja spontaaniksi, missä toimintoja pystyi myös muuttaa nopealla varoitusajalla. Vauvan syntymän jälkeen äidit kuvailivat arjen rakentuvan vauvan rytmin mukaan ja kaikki arjen toiminnot määrittyivät lapsen kautta. Äidit kokivat tämänhetkisessä muuttuneessa arjessa myös aikapulaa ja kiirettä. Kiireen kokemus saattoi osakseen johtua äitien paineista suorittaa kotitöitä samaan tapaan kuin ennen lasta ja jokainen äiti myös oli pyrkinyt tekemään montaa asiaa yhtäaikaisesti. Äitien kokemuksen mukaan arjen muutos on kuitenkin kaikin puolin ollut myönteinen ja tuonut onnellisuuden ja täyttymyksen tunteita. Vaikka ristiriitaisiakin tunteita esiintyy esimerkiksi parisuhteen ja oman ajan vähyyteen sekä väsymykseen liittyen niin vauvan tuoma arjen muutos oli odotettu. Sopeutumiseen uuteen arkeen vaikutti varmasti myös siihen ennakolta valmistautuminen ja tiedon kerääminen vauva-arjesta ennen vauvan syntymää. Tukipilarit muutoksen keskellä olivat äideillä tärkeitä ja oma puoliso oli jokaisen äidin tärkein tuki. Vaikka tutkimuksen aineisto on pieni, niin se kuvaa silti arjen muutoksen profiilia ja äitien vahvaa yhteisesti jaettua kokemusperustaa ensimmäisen lapsen tuomista muutoksista arkeen.

Tutkielman tarkoituksena on luoda kokonaiskäsitys siitä, millaiset tekijät vaikuttavat arjen rytmittymiseen perheissä, jossa toinen tai molemmat vanhemmat työskentelevät vuorotöissä. Arjen toimintoihin mielletään usein työssäkäynti tai opiskelu, vapaa-ajan vietto sekä erilaiset kodin toiminnot. Arjen rytmit ja rutiinit ovat tärkeitä niin lapsille kuin aikuisille, sillä ne auttavat meitä vastaamaan muuttuviin ja pysyviin elämänsisältöihin sekä havaitsemaan muutosta ja pysyvyyttä. Vuorotyöllä tarkoitetaan sellaista työtä, joka tapahtuu vaihtuvina vuorokaudenaikoina ja sekä poiketen tavallisesta viikkorytmistä, jossa viikonloput ovat työstä vapaita. Tutkielma kokoaa yhteen aiempaa tutkimustietoa arjen rytmittymisestä ja työn sekä perhe- elämän yhdistämisestä, jonka lisäksi tutkielmassa pohditaan erilaisia keinoja rytmittää arkea niin, että se tukisi perheen voimavaroja. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmetodiksi valittiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka avulla tutkielman aihetta pystyttiin tarkastelemaan laajasti. Tutkimusaineisto koottiin lukuisista erilaisista teoksista, artikkeleista ja julkaisuista. Tiedonhaussa käytettiin erilaisia hakupalveluja, kuten Helsingin Yliopiston kirjaston tietokanta Helkaa, Google Scholaria ja pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastopalvelua. Aineistosta muodostettiin yläluokat, joita pelkistämällä pystyttiin luomaan kolme erilaista pääluokkaa vuorotyöläisperheen arjen rytmittymisen vaikuttaviin tekijöihin. Pääluokkia ovat yhteiskunnan vaikutukset, yksilötason vaikutukset ja perhetason vaikutukset. Taulukoinnin avulla selkeytettiin aineistosta esiin nousseita teemoja. Aineisto koostui monipuolisesti niin suomalaisista kuin kansainvälisistä julkaisuista. Vuorotyöläisperheen arki on usein kiireistä ja vaatii joustoa, suunnittelua, neuvottelua sekä tiimiperheenä pelaamista. Vuorotyöläisperheen arjen rytmittymiseen vaikuttavia tekijöitä löydettiin niin yksilö-, perhe- kuin yhteiskunnalliselta tasolta. Yksilötasolla arjen rytmittymiseen vaikuttavat tunteet, erilaisten asioiden merkityksellistäminen ja yksilöiden voimavarat. Yhteiskunnallisella tasolla arjen rytmittymiseen vaikuttavat erityisesti työpaikka, kulttuurilliset tavat ja perinteet sekä yhteiskunnan toimintojen muutos ympärivuorokautiseksi. Perheen tasolla arjen rytmittymiseen vaikuttavat perheen koko, vapaa-ajan harrastukset, perheen resurssit ja rutiinit.

Lapsen perhesuhteet jakautuvat usein vanhempien eron myötä kahteen kotiin, jolloin myös kokemus kodin tunteesta saa uusia ulottuvuuksia. Lapsen ääntä ja kokemuksia vanhempien eron jälkeisessä elämässä on tärkeä kuulla ja ymmärtää, jotta lapsi saa tarvitsemaansa tukea muutostilanteen käsittelyyn. Tässä tutkimuksessa tavoitteena on ymmärtää erolapsen kokemusmaailmaa sekä koota yhteen ja tulkita kahdessa kodissa asuvan erolapsen kodin tuntuun liittyvää tutkimusta. Perhe ja koti ovat ihmisten kokemuksiin pohjautuvia käsitteitä, joihin yhdistyy monia tulkintoja ja näkemyksiä muun muassa arvoista, ihanteista ja tuntemuksista. Ei ole yksiselitteistä, miten suhteet kotiin ja perheeseen koetaan, mutta kokemuksia esittämällä saadaan arvokasta tietoa tunteiden kirjosta, joita lapsille muodostuu kokemuksissa monipaikkaisesta asumisesta. Tässä tutkimuksessa kodin tuntu -ilmiötä lähestyttiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Aineisto muodostui aiemmista teemaan liittyvistä tutkimuksista, joita tarkastelemalla, yhdistelemällä ja tulkitsemalla epäyhtenäinen tieto jäsentyi kerronnaksi perheestä, erosta, kodista ja kodin tunnusta. Lapsen näkökulman korostaminen oli tämän tutkimuksen kannalta tärkeää ja synteesi kahdessa kodissa asuvan erolapsen kodin tunnusta muodostui aiempien tutkimusten analyysista. Kodin tuntu näyttäytyi kahdessa kodissa asuvien erolasten monipuolisina ilmaisuina kodin tunnun kokemisesta. Tämän tutkimuksen perusteella kodin tunnun osatekijöitä olivat materiaaliset edellytykset, kuten esimerkiksi oma huone tai tila, ihmissuhteet, kokemusten muuttuminen ja paikkaan kuuluminen. Ihmissuhteet, erityisesti suhde vanhempiin, korostui useissa tutkimuksissa merkityksellisimpänä tekijänä erolapsen kodin tunnussa. Eri tutkimuksissa erolapsen kodin tuntuun liittyvät tulokset olivat hyvin yhteneväisiä ja toisiaan täydentäviä.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää aikaisempien tutkimusten pohjalta, miten vanhemmuus vaikuttaa homoseksuaalisten miesten kohtaamiin asenteisiin. Tavoitteena oli myös tutkia sitä, miten perheenlisäys vaikuttaa homomiesten sosiaalisiin suhteisiin. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin Helsingin yliopiston kirjaston Helka-artikkelihaulla sekä Google Scholarin avulla. Tutkielmassa hyödynnettiin sekä suomalaisia että kansainvälisiä lähteitä. Suomalaista lähdekirjallisuutta käytettiin teoreettisen taustan rakentamiseen. Kansainväliset lähteet painottuivat tutkimuksen tuloksiin. Homoseksuaalimiesten vanhemmuudella oli vaikutusta heidän kohtaamiin asenteisiin ja vanhemmuuden havaittiin vaikuttavan homomiesten sosiaalisiin suhteisiin. Perheenlisäys vaikutti sekä positiivisesti että negatiivisesti homomiesten kokemiin asenteisiin niin lapsuudenperheiden kuin ystävien keskuudessa. Ystäväpiireissä ja yhteisöissä suhteet heteroseksuaalisiin vanhempiin vahvistuivat, mutta homoyhteisöissä perheenlisäys otettiin vastaan negatiivisemmin. Lapsuudenperheissä lapsen saapuminen saattoi lähentää perheenjäsenten välisiä suhteita.

Ruokaan liittyvä puhe on monimuotoista ja ruokaan liitetään lukuisia erilaisia merkityksiä. Ruokapuheessa ilmenee usein jännitteitä, jotka haastavat ihmisten suhtautumista ruokaan ja vaikuttavat heidän ruokavalintojensa tekoon. Kuluttajat kohtaavat runsaan määrän ruokaan liittyvää tietoa useista eri lähteistä, mikä voi aiheuttaa epävarmuutta ja pohdintaa lukuisten valintojen välillä. Sosiaalisen median rooli nyky-yhteiskunnassa on merkittävä, mikä korostaa tarvetta tarkastella, miten ruokaan liittyvä puhe rakentuu erityisesti sosiaalisen median alustoilla. Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä ruokaan liitetään Instagram-vaikuttajien kuvateksteissä. Aineisto kerättiin keväällä 2024 ja se sisälsi julkaisuja neljän vuoden ajanjaksolta, 16.03.2020- 3.4.2024. Valitsin aineistooni seitsemän ruokavaikuttajaa ja kyseisiltä tileiltä valittiin yhteensä 35 ruoka-aiheista julkaisua. Tutkielmassani ei keskitytä julkaisujen kuviin vaan kuvateksteihin. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaineiston kautta ilmeni paljon erilaista ruokapuhetta. Ruokavaikuttajien julkaisujen kuvateksteissä esiintyi viisi eri teemaa; kotimaisuus ja lähiruoka, arki ja ruoan valmistamisen helppous, juhlat, sesongit ja yhdessä syöminen, terveellisyys ja erityisruokavaliot sekä nautinto ja inspiroituminen ruoan kautta. Vaikuttajien sisällöstä nousivat esiin myös kaupalliset yhteistyöt, tunnelmallisuus ja hävikin vähentäminen. Vaikuttajat keskittyivät etenkin kotimaisuuteen ja lähiruokaan, mainostaen samalla tuotteita ja palveluita. He jakoivat myös nopeita arjen ruokaohjeita ja sesonginmukaisia juhlavinkkejä, painottaen sosiaalisuutta ja yhdessä syömistä. Terveellisyys ja erilaiset ruokavaliot olivat myös esillä, ja vaikuttajat pyrkivät viestimään, että terveellinen syöminen voi olla maukasta ja monipuolista. Nautinto ja yhdessäolo olivat tärkeitä teemoja, ja tekstien pyrkimyksenä oli tehdä syömisestä helposti lähestyttävää kaikille. Vaikuttajat muistuttivat myös ruokarauhasta ja siitä, että on hyväksyttävää syödä juuri sitä, mitä haluaa, eikä juhliminenkaan ole pakollista. Tämän tutkielman avulla saatiin arvokasta tietoa ruokaan liitettävistä merkityksistä sosiaalisessa mediassa.