Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Educational Sciences

 

Recent Submissions

  • Immonen, Henna (2022)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten sosiaalinen media vaikuttaa ja muokkaa nuorten käsityksiä ruoasta ja syömisestä sekä käsityksiä nuorten kehonkuvasta. Sosiaalisen median kehitys on ollut merkittävää viimeisen vuosikymmenen aikana ja siitä on tullut tärkeä terveysvaikuttamisen ja -viestinnän väline. Sosiaalisessa mediassa lähes kuka vain voi jakaa tietoa ja kokemuksia esimerkiksi ruoasta ja ravitsemuksesta, mikä on tehnyt luotettavan tiedon tunnistamisesta haasteellista. Erityisesti nuorten on todettu olevan erityisen herkkiä sosiaalisen median vaikutuksille. Kandidaatintutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineisto koostui pääosin kansainvälisistä vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista (n=18) vuosilta 2013–2021. Julkaisut haettiin Helda- ja Google Scholar- tietokannoista. Katsaukseen valitut tutkimukset taulukoitiin ja ne analysoitiin aineistolähtöisen teemoittelun avulla. Sosiaalisella medialla näyttää olevan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia nuorten käsityksiin ruoasta ja syömisestä ja sen on todettu vaikuttavan myös nuorten käsityksiin kehonkuvasta. Tuloksista tuli ilmi, että sosiaalisessa mediassa jaettu ruokaan ja ravitsemukseen liittyvä sisältö vaikutti myönteisesti ruoka- ja syömiskäyttäytymiseen. Jaetut kuvat ja videot nähtiin merkittävänä inspiraation lähteenä ja motivaattorina kohti terveellisempiä ruokailutottumuksia. Toisaalta sosiaalisen median sisältö koettiin suurimmassa osassa tutkimuksia painostavana ja vaikuttavan kielteisesti syömisnormeihin. Altistumisella laihuutta ja syömishäiriöitä ihannoiville julkaisuille oli kielteisiä vaikutuksia nuorten syömiskäyttäytymiseen, itsetuntoon ja kehonkuvaan. Virheelliselle ja ristiriitaiselle tiedolle altistumisella oli niin ikään kielteisiä vaikutuksia nuoriin ja heidän käsityksiin ruoasta ja syömisestä.
  • Pimiä, Laura (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkastellen Ghanan kotitalousopetuksen opetussuunnitelmassa käytettyjä opetus- ja oppimismenetelmiä ja mahdollisuuksia hyödyntää näitä etäopetuksessa. Tutkielma on osa Helsingin Yliopiston ja Cape Coast -yliopiston välistä tutkimusyhteistyötä, jonka tavoitteena oli löytää keinoja Ghanan Senior High School -tason kotitalouden etäopetukseen. Taustalla vaikutti Covid-19-pandemia, joka sulki maailmanlaajuisesti kouluja ja etäopetukseen jouduttiin siirtymään ilman valmisteluja. Tutkielmani perustui kirjallisuuteen etäopetuksesta ja kokemuksiin taidon etäopetuksesta sekä kokemuksiin etäopetuksesta ja verkko-opetuksen haasteista Ghanassa. Tutkimusmenetelminä olivat sisällönanalyysi ja sisällön erittely, ja tutkimusaineistona oli Ghanan kotitalousopetuksen ruoka ja ravitsemus -aihealueen opetussuunnitelma. Kategorisoin opetussuunnitelmassa käytetyt opetus- ja oppimismenetelmät ja hyödyntäen näitä kategorioita analysoin opetus- ja oppimismenetelmiä Excelin Pivot-työkalulla. Hyödynsin analyysin tuloksia ja kirjallisuutta hahmotellessani mahdollisuuksia kotitalouden etäopetukseen. Sisällönanalyysin ja sisällön erottelun avulla opetussuunnitelmasta löytyi 10 opetus- ja oppimismenetelmäkategoriaa. Käytetyin opetus- ja oppimismenetelmä kaikkina lukuvuosina oli keskustelut ja aivoriihet eli opetus oli vuorovaikutteista. Lukuvuosien välillä oli eroja käytetyissä opetus- ja oppimismenetelmissä. Ensimmäisenä lukuvuotena opetus- ja oppimismenetelmät kohdentuivat perustiedon opetukseen. Kahtena ensimmäisenä lukuvuotena korostuivat toiminnalliset opetus- ja oppimismenetelmät ja käytännön harjoittelu. Kolmantena lukuvuotena esiintyi soveltavampia ja työelämään tutustuttavia opetus- ja oppimismenetelmiä. Johtopäätöksenä kirjallisuuden ja aikaisempien etäopetuskokemuksen pohjalta Ghanan kotitalouden etäopetukseen soveltuisivat parhaiten asynkroniset virtuaaliset ja tosielämän oppimisympäristöt eli opiskelijat opiskelisivat omalla aikataululla verkossa ja hyödyntäisivät opiskeluun kodin lisäksi yhteisöstä löytyviä oppimismahdollisuuksia. Etäopetuksessa opettajan ja oppilaiden sekä oppilaiden keskinäisestä vuorovaikutusta tulee tukea erityisesti, koska Ghanan heikot verkkoyhteydet eivät mahdollista synkronisia virtuaalisia oppimisympäristöjä.
  • Koivunen, Katri (2022)
    Kasviproteiinien käyttöä on perusteltua lisätä ja toisaalta lihan käyttöä vähentää aiempien tutkimusten mukaan, mikäli ilmastoystävälliseen ruokavalioon halutaan siirtyä. Kasviproteiineilla on terveydelle hyödyllisiä ominaisuuksia ja pienempi ympäristöjalanjälki kuin lihalla. Ravitsemussuositukset ohjaavat runsaaseen kasvisten käyttöön ja vähäisempään lihan käyttöön kuin niiden kulutus on. Kasviproteiinien käyttöön siirtyminen on tullut ajankohtaiseksi monelle toimijalle, kun tavoitteena on tarjota ilmastoystävällistä ja ravitsemussuosituksiin perustuvaa ruokaa. Selvitän tutkielmassani, millaista lihan ja kasviproteiinien kulutus on sekä millaisia voimavaroja ja esteitä lisätä kasviproteiinien käyttöä proteiininlähteenä pääruoassa. Selvitän, millaisia rooleja kuluttajalla ja yhteiskunnallisilla toimijoilla on kasviproteiinien käytön lisäämisessä. Toteutin tutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Katsauksen tehtävänä oli selvittää aineistohaun perusteella löytyneiden ajankohtaisten artikkeleiden ja kirjallisuuden avulla, millaisia mahdollisuuksia kuluttajalla ja yhteiskunnallisilla toimijoilla on kasviproteiineja sisältävän ruokavalion toteuttamiseen siirtymisessä. Analyysissa tiivistin artikkeleiden tuloksia. Erittelin kuluttajan ja yhteiskunnan toimijoiden näkökulmista voimavaroja ja esteitä siirryttäessä kohti laajempaa kasviproteiinien käyttöä. Tulosten perusteella kuluttajat ovat kiinnostuneita kasviproteiininlähteistä, mutta esteenä niiden valinnalle saattoi olla niiden vieraus, käytettävyys sekä aistittavat ominaisuudet. Kasviproteiininlähteisiin tottuminen, niiden uudet positiivissävytteiset merkitykset sekä tasa-arvoiseen kategoriaan sijoittuminen lihan rinnalla voivat tehdä kasviproteiineista houkuttelevampia. Toimijoiden voimavarana on, että ne pystyvät ohjaamaan kasviproteiineihin siirtymistä ja jakamaan tietoa sekä rakentamaan niille uusia merkityksiä.
  • Simola, Sanna (2022)
    Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kuvata, millaiset valmiudet kotitalousopettajilla on vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten tukemiseen ja miten he voivat tukea vääristyneen ruokasuhteen omaavia nuoria kotitaloustunneilla. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ruokasuhdetta ja ruokasuhteen vääristymistä sekä kotitaloustuntien ruokakasvatusta. Vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten tukemisesta ei ole aiempaa tutkimusta kotitalousopettajien näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada uutta tietoa, jota pystytään hyödyntämään kotitaloustunneilla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä kotitalousopettajana työskentelevää henkilöä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina Zoom etäyhteyspalvelussa toukokuun 2022 aikana. Kaikilla harkinnanvaraisesti valituilla haastateltavilla oli omakohtaista kokemusta vääristyneen ruokasuhteen omaavista nuorista kotitaloustunneilla. Eniten kokemusta löytyi laihuushäiriötä sairastavista nuorista tytöistä. Aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää. Tulokset ja johtopäätökset. Kotitalousopettajat kokivat omaavansa melko puutteelliset valmiudet vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten tukemiseen. Opettajat hyödynsivät moniammatillista yhteistyötä pystyäkseen tarjoamaan nuorille mahdollisimman hyvän tuen ruokasuhteen haasteisiin. Vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten kohtaamisessa ja tukemisessa koettiin erityisen tärkeänä positiivinen pedagogiikka, myönteinen ilmapiiri ja empaattisuus. Tärkeänä nähtiin, että nuoren ruokaan ja syömiseen liittyvää ahdistusta ei pahenneta väärillä toimintatavoilla. Kotitalousopettajat kartoittivat oppitunneilla mahdollisia ruokasuhteen haasteita pystyäkseen puuttumaan haasteisiin ajoissa. Kotitalousopettajilla on tärkeä rooli ruokakasvatuksen ammattilaisena, joka tukee ja ohjaa nuoria kohti tervettä ruokasuhdetta. Tulevaisuudessa kotitalousopettajille olisi tärkeää tarjota koulutusta vääristyneen ruokasuhteen omaavien nuorten ja terveen ruokasuhteen tukemiseen.
  • Vassiljeva, Anita (2022)
    Aikaansaamattomuus on käsitteenä kompleksinen siten, että sitä voidaan määritellä eri tavoin ja nämä määritelmät ovat usein merkittävästi ristiriidassa suhteessa toisiinsa. On kuitenkin merkkejä siitä, että viime vuosien aikana on kehittynyt yleisesti jaettu yhteisymmärrys, joka rajaa aikaansaamattomuuden epärationaaliseksi, tietoiseksi ja haitalliseksi ilmiöksi. Työaikaansaamattomuus on kuitenkin suhteellisen vähän tutkittu, joskin enenevissä määrin suosiotaan kasvattava aikaansaamattomuustutkimuksen osa-alue, eikä kokoavaa tietoa sen sisältämistä suuntauksista ole tietääkseni saatavilla. Näin ollen tämän tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa erilaisia teoreettisia lähestymistapoja, joita työaikaansaamattomuuden tutkimuskenttä pitää sisällään, sekä lisäksi syitä, joita työaikaansaamattomuudelle on esitetty. Tutkimus suoritettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, sillä sille ominainen kriittinen ja tietoa yhdistelevä tapa luoda uutta tietoa palvelee hyvin tämän tutkimuksen pyrkimystä saavut-taa kokonaiskäsitys työaikaansaamattomuuden tutkimuskentästä. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Siinä katsausprosessia ohjaa aineisto, mutta myös aiempi teoria, jota käytin tässä tutkimuksessa vertaillessani työaikaansaamattomuuden tutkimusta aikaansaamattomuuden tutkimukseen yleisesti. Katsauksen tulokset viittaavat siihen, että aikaansaamattomuustutkimuksen kehitysharppaukset kohti yhtenevää jaettua näkemystä eivät koske työaikaansaamattomuuden tutkimusta, ainakaan vielä. Yhteneväisempi näkemys aikaansaamattomuuden peruselementeistä tekisi tutkimuksista vertailukelpoisempia, ja siten tukisi vahvempien teorioiden ja tehokkaampien interventioiden kehittymistä. Näin ollen työaikaansaamattomuuden tutkimuksessa olisi hyvä suuntautua tarkentamaan työaikaansaamattomuuden käsitettä tutkimalla sitä, miten se mahdollisesti eroaa aikaansaamattomuudesta muilla osa-alueilla, sekä millaiset elementit sen määrittelyssä olisivat käyttökelpoisimmat.