Faculty of Educational Sciences

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on pohjustaa alueellista tutkimusta käsityön valinnaisista opinnoista Suomessa peruskoulun opetussuunnitelman 2014 aikana. Menetelmä tutkielmassa on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, ja tavoitteena on selvittää yhtäältä, minkälaista tutkimusta on jo tehty käsityön valinnaisuudesta ja toisaalta minkälaista alueellista tutkimusta on aiemmin tehty koulumaailmasta. Tutkimuksessa käydään läpi 12 tieteellistä vertaisarvioitua artikkelia, 1 ammattilehden kirjoitus, 1 väitöskirja ja 11 opinnäytetyötä tutkituista aiheista. Artikkelit on haettu kolmesta tieteellisestä tietokannasta ja valittu sisällön, julkaisuajankohdan ja relevanssin mukaan. Tutkimukset käydään yksitellen läpi niiden merkittävän sisällön kannalta aihealueen mukaan, opinnäytteet erillään vertaisarvioiduista julkaisuista. Tutkimuksen tuloksena on, että käsityön valinnaisuutta on tutkittu suhteellisen vähän uuden opetussuunnitelman aikana, ja merkittävin käynnissä tutkimus aiheesta on vielä julkaisematta. Oppilaiden ja opettajien asenteita ja kokemuksia uudesta opetussuunnitelmasta sen sijaan on tutkittu suhteellisen paljon, ja valinnaisuutta on tutkittu yleisesti teoreettisella tasolla. Koulujen alueellinen tutkimus on puolestaan keskittynyt koulujen eriytymiseen ja eriarvoisuuteen, ja tutkimuksissa käytettyjä menetelmiä aineiston käsittelyyn on tarjolla hyvin monia, mikä mahdollistaa erilaisten menetelmien kokeilemisen parhaan löytämiseksi. Opinnäytteissä käsityön valinnaisuutta oli tutkittu huomattavasti enemmän, ja tämän tutkimuksen merkittävin tulos löytyykin juuri niistä: vaikuttaa siltä, että uuden käsityön suosion väheneminen saattaa osaltaan johtua oppilaiden kokemasta sisältöjen valinnan mahdollisuuksien vähenemisestä yhdistetyn käsityön myötä.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tutkimustehtävänä oli selvittää, miten koulunkäynti Suomessa näyttäytyy turvapaikanhakijaoppilaiden kertomuksissa. Tutkielman tarkoituksena oli määritellä, millaisia koulunkäynnin teemoja turvapaikanhakijalasten kertomuksissa esiintyy sekä millaisista konkreettisista tekijöistä nämä teemat muodostuvat. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka turvapaikanhakijalasten esiin tuomat näkökulmat suhteutuvat aiempaan tutkimukseen nähden. Tutkielmani tulosten avulla pyrin ymmärtämään paremmin maahanmuuttajalasten ajatuksia ja asenteita koulunkäynnistä Suomessa, heidän kotoutumistaan Suomeen sekä sitä, kuinka kotoutumista tapahtuu kouluympäristössä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin analysoimalla aineistoa, joka oli alun perin tuotettu Itä-Suomen yliopistossa KOTO – Kohtaamisia taidolla ja taiteella -hankkeessa. Aineisto koottiin saduttamalla eräässä vastaanottokeskuksessa asuvia turvapaikanhakijoita marraskuussa 2016. Sadutettavat koululaiset olivat 8–17-vuotiaita, ja heitä oli yhteensä 25. Jokainen heistä kertoi 1–4 satua, ja yhteensä satuja koottiin aineistoon 63 kappaletta. Turvapaikanhakijoiden saduttajina toimi yhteensä 72 luokanopettajaopiskelijaa. Tutkielman aineistoa analysoitiin teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Ensin aineisto teemoiteltiin alakategorioihin ja sen jälkeen alakategoriat tyypiteltiin samankaltaisten vastausten muodostamiksi tiivistetyiksi vastausryhmiksi eli teemoiksi. Tulokset ja johtopäätökset. Turvapaikanhakijaoppilaiden kertomuksissa ilmeni lähes pelkästään myönteisiä kokemuksia koulunkäynnistä. Koulunkäynnin teemat, joita tutkitut lapset toivat saduissaan esille, olivat oppiminen, turvallisuus koulussa, koulunkäynnin merkitys, koulujärjestelmän sisäistäminen sekä koulupäivän mielekkäät sisällöt. Sekä tämän tutkielman saduissa että aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa painottuvat turvapaikanhakijaoppilaiden kokema turvallisuus koulussa ja opettajan merkitys luotettavana aikuisena. Lisäksi kotoutumisen elementtejä vaikuttaisi löytyvän myös kouluympäristöstä. Tällöin kotoutumista tukisivat turvapaikanhakijan kokemus oman luokan yhdenvertaisena jäsenenä toimimisesta, koulussa vallitsevien käytänteiden ja sääntöjen tuntemus sekä dialogisuus turvapaikanhakijaoppilaan ja koulun muiden oppilaiden ja henkilökunnan välillä

Tavoitteet: Kestävyyskasvatus on tärkeä osa pyrkimystä kohti ekokriisin ratkaisua ja kestävämpää tulevaisuutta. Lasten toimijuutta tukemalla on mahdollista vahvistaa heidän taitojaan toimia muuttuvassa ympäristössä ja valmiuksiaan pohtia kriittisesti niin omia ajatusmallejaan kuin yhteiskunnan rakenteitakin. Tarkastelen tutkielmassani ekokriisin käsittelyä varhaiskasvatuksessa keskittyen siihen, miten lasten toimijuus ilmenee aiheesta tehdyssä tutkimuksessa, ja millä tavoin sitä pyritään tukemaan kestävyyskasvatusta toteutettaessa. Pyrin tutkielmallani syventämään ymmärrystä lasten toimijuuden merkityksestä kestävyyskasvatuksessa ja kuvailemaan aiheesta aikaisemmin tehdyn tutkimuksen käsityksiä lasten toimijuuden merkityksestä merkityksellisen ja toiveikkaan ympäristösuhteen syntymisessä. Menetelmät: Toteutin tutkielmani kirjallisuuskatsauksena, jossa perehdyin tutkimuksiin ekokriisin käsittelystä varhaiskasvatuksessa viimeisen vuosikymmenen ajalta. Keskityin tuoreisiin tutkimuksiin aiheen ajankohtaisuuden ja siinä tapahtuvan nopean muutoksen tähden. Aiheen käsittely on kymmenessä vuodessa lisääntynyt paljon ja muuttunut tarkkarajaisemmaksi. Aineiston analyysin tukena käytin sisällönanalyysia ja temaattista analyysia. Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä tutkimusartikkelista, joissa käsiteltiin lasten toimijuutta kestävyyskasvatuksen kontekstissa. Otin mukaan sekä tapaustutkimuksia että erilaisia asiakirjoja aineistonaan hyödyntäviä tutkimuksia saadakseni käsityksen siitä, miten toimijuus niissä esitetään, ja onko näiden välillä eroja. Tulokset ja johtopäätökset: Tulokset keskittyvät siihen, millä tavoin lasten kestävyyteen tähtäävän toimijuuden ja kestävän ympäristösuhteen muodostamisen tukeminen näkyvät ajankohtaisessa tutkimuskirjallisuudessa. Aineistossa ilmeni eroja siinä, miten lasten toimijuuden toteutuminen huomioitiin. Toistuva piirre oli kuitenkin kattavamman jatkotutkimuksen tarpeen tuominen esille. Tärkeänä nähtiin toiminta, jossa lapset pääsevät osaksi yhteisöä ja saavat luontosuhdetta vahvistavia kokemuksia. Keskeistä on, että pyrimme muuttamaan yhteiskunnan rakenteita kestävämmiksi ja asetamme itsemme yhdenvertaiseen asemaan ihmistä ihmeellisemmän luonnon kanssa.