Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Educational Sciences

 

Recent Submissions

  • Tuomola, Susanna (2024)
    Varhaiskasvatuksen kriisiytynyt tilanne on ollut paljon esillä mediassa ja ihmisten puheissa. Henkilöstöpula on suuri, työntekijöitä ei ole tarpeeksi, mutta ei myöskään työnhakijoita. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että varhaiskasvatustyö ei houkuttele uusia työntekijöitä, ja tällä hetkellä työssä olevat ovat kuormittuneita vallitsevasta tilanteesta. Tutkielmani tavoitteena on selvittää varhaiskasvatuksen, erityisesti päiväkotihenkilöstön työhyvinvoinnin nykyistä tilaa. Haluan selvittää mitkä ovat niitä tekijöitä, joiden henkilöstö kokee tukevan työhyvinvointiaan, ja mitkä tekijöitä, jotka he kokevat heikentävän sitä. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineistona toimi Osaava varhaiskasvatus -hankkeen ryhmähaastatteluaineisto. Haastattelut toteutettiin ammattiryhmittäin teemahaastatteluina kesä-elokuussa 2022. Haastatteluun osallistui kunnallisessa varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä työskenteleviä varhaiskasvatuksen lastenhoitajia (3), varhaiskasvatuksen sosionomeja (5) sekä yliopistotaustaisia varhaiskasvatuksen opettajia (4). Aineiston analyysimenetelmänä käytin temaattista analyysiä. Etsin aineistosta vastauksia työhyvinvointia lisäävistä sekä heikentävistä tekijöistä ja muodostin näistä teemoja. Työhyvinvointia lisäävien tekijöiden pohjalta muodostin neljä teemaa: toimiva työyhteisö, positiivinen palaute, asiakasperheet ja toimivien fyysisten tilojen merkityksen. Henkilöstön nimeämistä työhyvinvointia heikentävistä tekijöistä muodostin kolme teemaa: organisaatiosta tulevat vaatimukset ja rajoitteet, työvoimapula sekä työn epävakaus. Tutkielmani tulokset vahvistavat aiempia tehtyjä tutkimuksia (ks. Perho & Korhonen, 2012), jonka mukaan suurimmiksi työhyvinvointia lisääviksi tekijöiksi mainitaan työyhteisö ja asiakasperheet. Työhyvinvointia heikentävinä tekijöinä koetaan erityisesti työn arvostuksen puute sekä työvoimapula. Tutkielmani osoittaa, että huolimatta ulospäin näyttäytyvästä tilanteesta, omaa työhyvinvointiaan arvioidessaan henkilöstö pystyy nimeämään työhyvinvointia heikentävien tekijöiden lisäksi myös työhyvinvointia tukevia tekijöitä.
  • Joutsenlahti-Wuoristo, Sonja (2024)
    Tavoitteet: Tavoitteena oli tarkastella lasten fyysistä aktiivisuutta varhaiskasvatuksen eri toiminnoissa ja tilanteissa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten lasten fyysistä aktiivisuutta voitaisiin lisätä kokopäiväisesti varhaiskasvatuksessa eri toiminnoissa ja tilanteissa ja kuinka fyysinen aktiivisuus voidaan yhdistää eheyttävästi oppimisen alueisiin. Aihe on ajankohtainen koska aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten fyysinen aktiivisuus on vähentynyt, kun taas lasten ruutuaika on lisääntynyt (esim. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2016b). Menetelmät: Menetelmänä oli narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Aineistona oli seitsemän tieteellistä vertaisarvioitua artikkelia vuosilta 2012–2022 ja väitöskirja vuodelta 2023, joissa tutkittiin lasten fyysistä aktiivisuutta varhaiskasvatuksessa. Aineisto analysoitiin laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja teemoittelemalla aineiston tulokset. Tuloksia peilattiin aiempiin tutkimuksiin sekä Banduran (2017) sosiaalis-kognitiiviseen teoriaan, johon fyysisen aktiivisuuden tutkimukset usein viittaavat. Tulokset ja johtopäätökset: Lapset ovat fyysisesti aktiivisimmillaan vapaassa leikissä ulkona ja sisällä, ulkona sääntöleikissä sekä opettajan ohjaamissa ulkoleikeissä. Lasten fyysistä aktiivisuutta ehdotetaan lisättävän kokopäiväisesti kaikkeen toimintaan sekä eheyttävästi että toiminnallisesti muuhun oppimiseen. Fyysistä aktiivisuutta on syytä lisätä etenkin rutiinien lomaan ja mahdollistaa lapsille liikuntapyrähdyksiä joka tunti. Opettajan toiminnalla on keskeinen vaikutus lasten fyysisen aktiivisuuden toteutumiselle ja määrälle. Opettajan ja muun henkilöstön sitoutuessa fyysistä aktiivisuutta arvostavaan toimintakulttuuriin, voidaan varhaiskasvatuksessa saavuttaa fyysisesti aktiivisemman toiminnan taso.
  • von Hellens, Anna (2024)
    Tavoitteet. Osallisuus on perusopetuksen opetussuunnitelman läpileikkaava käsite ja lasten keskeinen ihmisoikeus. Tässä tutkielmassa osallisuuden näkökulma yhdistettiin ulko-opetukseen, joiden teoreettisena taustana nähdään sosiokulttuurinen oppimiskäsitys. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa osallisuuden elementtejä peruskoulukontekstissa tehdyistä ulko-opetusta koskevista tutkimuksista ja tarkastella niitä osallisuuden teoreettisten mallien valossa. Aiempien tutkimusten mukaan ulkona oppilailla on enemmän tilaa osallistua, tehdä aloitteita ja vaikuttaa yhteiseen toimintaan ja asettua aktiivisen toimijan rooliin. Toisaalta näyttää, ettei ulko-opetusta ole laajalti tutkittu koulukontekstissa juuri osallisuuden näkökulmasta. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja analyysimenetelmänä teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimusaineiston muodosti kahdeksan peruskoulukontekstissa tehtyä ulko-opetusta koskevaa eurooppalaista ja kanadalaista tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2013–2020. Aineisto koostettiin eri tietokannoista hyödyntäen eri hakusanoja ja lähdeluetteloita. Tutkimusartikkelit analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin soveltaen teorioina Shierin (2001) osallisuuden tasomallia ja Turjan (2020) osallisuuden ulottuvuuksien mallia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman analyysi osoitti, että ulko-opetuksessa on havaittavissa osallisuuden elementtejä, kuten vallan jakamista, yhteisöllisyyttä ja sitoutuneisuutta, jotka linkittyvät osin oppilaslähtöisiin opetusmenetelmiin, mutta myös opettajien lähestymistapoihin. Tutkielman pohjalta voidaan tulkita, että ulko-opetus luo mahdollisuuksia osallisuuden näkökulman huomioimiseen, vuorovaikutuksellisuuteen, yhteisöllisyyteen ja opettajan auktoriteettiaseman madaltamiseen. Tutkielman johtopäätöksenä oli, että erityisesti opettajan tietoinen lähestymistapa ja vapaa leikki olivat yhteydessä lasten osallisuuden kokemuksiin. Toisaalta tutkielman pohjalta ilmeni, etteivät osallisuuden teoreettiset mallit välttämättä sovellu yksittäisten osallisuuden elementtien tarkasteluun, etenkin kun osallisuus ei ollut analysoiduissa tutkimuksissa keskiössä. Lisäksi ilmeni, ettei tutkielmassa tarkasteltua arkista osallisuutta ole helppo kuvata kokonaisvaltaisesti osallisuuden tasomallien kautta.
  • Lemström, Eeva (2024)
    Tämä tutkielma tarkastelee kouluinstituution roolia sosiaalisen eriarvoisuuden uusintamisessa. Tutkielman taustalla oli tarve ymmärtää, uusintaako nykyinen koulujärjestelmä osana yhteiskunnan instituutioita yhteiskunnan sosiaalisia eriarvoisuuksia ja mikäli uusintaa, löytää koulutuksen yhteiskunnallisista tehtävistä sekä koulun individualisoitumisesta uusintavia elementtejä. Aiempi tutkimuskirjallisuus tästä aiheesta on osoittanut, että vaikka tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovatkin olleet keskeisiä käsitteitä aina peruskoulu-uudistuksesta lähtien, niihin perustunut sisältö ja käytännön toteutus ovat vaihdelleet yhteiskunnan kehityksen myötä. Tämän tutkielman tavoitteena oli saada kattava kokonaiskuva nykyisen kouluinstituution yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Tutkielma tehtiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena hyödyntäen saatavilla ollutta aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Keskeisiä tieteellisiä artikkeleita, kirjoja ja muita julkaisuja etsittiin vastaamaan annettuihin tutkimuskysymyksiin, joita analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittivat, että kouluinstituutio uusintaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta sen yhteiskunnallisten tehtävien kautta sekä oppilaiden yksilöllisyyttä ja kilpailullisuutta korostavissa ajattelu- ja toimintatavoissa. Koulun yhteiskunnallisten funktioiden kautta eriarvoisuutta uusintavia elementtejä ovat etenkin kulttuurista jatkuvuutta turvaava integraatio sekä yksilöiden järjestämistä ja asemointia palveleva valikointi. Myös koulun individualisoitumisen ilmentymismuodoista löytyy eriarvoisuutta uusintavia elementtejä, kuten yksilöllisyys, kilpailullisuus ja yrittäjämäisyys. On kuitenkin huomioitava, että Suomessa eriarvoisuuksia uusintavat muutokset koulumaailmassa ovat pysyneet varsin maltillisina.
  • Vartiainen, Vilma (2024)
    Tässä tutkielmassa tutkittiin poliittisen ohjauksen roolia vuosien 1970-2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien valmistelussa Suomessa. Keskiössä oli erityisesti vuoden 2014 opetussuunnitelmauudistus. Tavoitteena oli selvittää, kenellä on mahdollisuus päästä vaikuttamaan opetussuunnitelmien sisältöihin. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan todeta suomalaisen koulutuspolitiikan kokeneen muutoksia viimeisten vuosikymmenien aikana. Ensimmäinen perusopetuksen opetussuunnitelma syntyi 1970-luvulla, jonka jälkeen opetussuunnitelma on uudistettu neljä kertaa. Opetussuunnitelma koulutusta ohjaavana dokumenttina on aina ”ajan hengen” mukainen ja heijastelee siten myös kunkin aikakauden poliittista tahtotilaa. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, miten eri tahojen poliittiset intressit näkyvät opetussuunnitelmien valmisteluprosesseissa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Valittu menetelmä mahdollisti kokonaiskuvan muodostamisen tutkittavasta ilmiöstä sekä tutkittavan aiheen kehityskulkujen kuvaamisen. Tutkielman aineisto koottiin olemassa olevasta tutkimuskirjallisuudesta, joka käsitteli perusopetuksen opetussuunnitelmien valmis- teluprosesseja ja opetussuunnitelmien poliittisuutta. Lopullinen aineisto muodostui vertaisarvioiduista artikkeleista, väitöskirjoista, Yliopistopainon (Helsingin yliopisto) julkaisemassa kokoomateoksessa esiintyvistä artikkeleista sekä kasvatusalan tieteellisessä lehdessä julkaistusta puheenvuorosta. Kirjallisuuskatsauksessa aineistoa analysoitiin tutkielman teon eri vaiheissa aina aineiston valinnasta alkaen. Aineiston luokittelussa ja järjestämisessä hyödynnettiin sisällönanalyysia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella opetussuunnitelmien valmisteluun kohdistui poliittista ohjausta prosessin eri vaiheissa valtioneuvoston asetuksen valmistelusta aina paikallistason opetussuunnitelmien laatimista koskevaan ohjeistukseen. Opetussuunnitelmaan pyrkivät vaikuttamaan esimerkiksi poliitikot, erinäiset sidosryhmät, tutkijat ja opettajat. Poliittisessa ohjauksessa ei valitun kirjallisuuden perusteella ilmennyt merkittäviä muutoksia eri vuosikymmeninä toteutettujen opetussuunnitelmauudistusten välillä. Eniten vaihtelua valmisteluprosessiin liittyen esiintyi keskitetyn ja hajautetun mallin suhteen. Eri intressiryhmien vaikutusmahdollisuudet vaikuttaa opetussuunnitelmien valmistelussa eivät tutkielman tulosten mukaan olleet käytännössä tasavertaiset. Tulosten perusteella opetussuunnitelmaprosessiin kohdistuva poliittinen ohjaus on Suomessa verrokkimaita vähäisempää, johtuen prosessin virkamiesvetoisuudesta. Tutkielman tuloksissa huomio kiinnittyykin erityisesti Opetushallituksen roolin korostumiseen, joka herättää pohtimaan vallan liialliseen keskittymiseen ja virkamiesten puolueellisuuteen liittyviä mahdollisia ongelmakohtia.