Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Educational Sciences

 

Recent Submissions

  • Frisk, Marjo (2024)
    Tavoitteet. ADHD-piirteisiä lapsia on varhaiskasvatuksessa hyvin paljon ja heille on mahdollistettava tuki ja heitä tukevat toimintamenetelmät. Toimintamenetelmät, jotka tukevat ADHD-piirteistä lasta, ovat hyödyllisiä kaikille muillekin lapsille. On tutkittu, että hoitamaton ADHD voi aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja muita sosiaalisia ja psyykkisiä haasteita elämässä. Tutkimuksessani selvitän toimintamenetelmiä, jotka tukevat ADHD-piirteistä lasta varhaiskasvatuksessa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lasten varhaislapsuudessa saama tuki edesauttaa kehitystä ja näin myös ennalta ehkäisee muita haasteita elämässä. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Keräsin tutkimusaineistoni huolellisesti käyttämällä tieteellisiä vertaisarvioituja lähteitä sekä väitöskirjoja. Teoriaosassa käytin monipuolisesti vertaisarvioituja artikkeleita, tutkimuksia, väitöskirjoja sekä oppikirjoja, joiden kirjoittajat ovat perehtyneet aiheeseen ja kaikilta heiltä löytyy myös väitöskirja. Aineistonanalyysiksi valitsin sisällönanalyysin. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä akateemisessa kontekstissa yhdistin käsitteitä vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksesta selvisi, että ADHD-piirteistä lasta varhaiskasvatuksessa tuki selkeästi varhaiskasvattajan sensitiivinen ja lempeä vuorovaikutus ja läsnäolo. Myös positiivisella kasvatuksella ja palautteella oli suuri merkitys. Lapsen omien vahvuuksien hyödyntäminen tuki myös lapsen itsetuntoa ja vahvuuksien käyttöä. Muksuoppi-interventioiden hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa koettiin hyödylliseksi pedagogiseksi toiminnan muodoksi, joka tuki kaikkia lapsia. ADHD-piirteisen lapsen tukemiseen käytettävät toimintamenetelmät tukevat kaikkia varhaiskasvatuksessa olevia lapsia ja lisäksi muksuoppi-interventiot ovat hyvin monipuolisia ja joustavia.
  • Sinivuori, Katri (2024)
    Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten suomea toisena kielenään puhuva lapsi oppii suomen kieltä varhaiskasvatuksessa kyseisiä menetelmiä käyttämällä. Kielen kehityksestä puhuttaessa se koostuu useista osa-alueista, jotka sisältävät vuorovaikutustaidot, kielen ymmärtämisen ja puheen tuottamisen kyvyt, kielellisen käytön taidon, kielellisen muistin ja sanaston, sekä kielitietoisuuden. Suomea toisena kielenään oppivan kielen kehitys on verrattavissa samaan, mutta sen lisäksi varhaiskasvatuksessa on huomioitava kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus, jota tulee myös ylläpitää ja vahvistaa. Menetelmät. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida Kielivertailu ja Kielinuppu oppimateriaalia. Tutkimuksen pääongelmana oli selvittää varhaiskasvatuksessa suomen kieltä toisena kielenään oppivien lasten kielen oppimista näiden menetelmien kautta. Tutkimus on kvalitatiivinen. Toteutin tutkimuksen oppikirja-analyysina, joka mukailee kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineiston analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Analyysin perusteella Kielivertailu ja Kielinuppu-menetelmien avulla lapsi oppii suomen kieltä vuorovaikutuksessa toisten kanssa laulujen ja lorujen avulla. Molemmissa on läsnä leikillisyys, joka tutkitusti herättää lapsen mielenkiinnon oppimiseen. Kielivertailu painottuu lorutteluun ja sanoilla leikittelyyn tarjoten tukea etenkin kielen kehityksen alkuvaiheessa, joka harjoittaa oikeiden äänteiden oppimista ja sitä kautta sanojen muodostamista. Kielinuppu tarjoaa lauluillaan sanaston ja lauserakenteiden oppimista. Analyysin perusteella Kielivertailun avulla sanaston oppiminen jää kapeaksi kuitenkin tarjoten valmiudet kielenoppimiseen suomi toisena kielenä lapsille. Tulokset osoittavat, että pelkästään yhtä menetelmää käyttämällä varhaiskasvatuksessa oppiminen jää vajaaksi ja jotta sitä voitaisiin tukea parhaiten olisi se useampia menetelmiä käyttäen harkitusti ja suunnitellusti.
  • Laitinen, Hanna (2024)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella pedagogisen johtajuuden ja työhyvinvoinnin yhteyttä etenkin varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmasta. Tavoitteena oli saada selville, miten pedagogisen johtajuuden kokeminen ja hallinta vaikuttavat varhaiskasvatuksen opettajan työhyvinvointiin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että varhaiskasvatuksessa työskentelevien aikuisten työhyvinvoinnilla on yhteys lasten hyvinvointiin varhaiskasvatuksen arjessa. Tämän lisäksi varhaiskasvatuksen laatuun vaikuttaa pedagogiikan laatu, jonka on tutkittu olevan yhteydessä opettajien koulutukseen ja ammattitaitoon. Pedagoginen johtajuus on tärkeä osa tätä ammattitaitoa ja siksi tässä tutkimuksessa etsitään vastauksia siihen, millainen yhteys pedagogisella johtajuudella on varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvointiin. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kerätä ja tiivistää aiheesta löytynyt tieto. Tutkimusaineistoa haettiin Google Scholar tietokannasta hakusanoilla pedagoginen johtajuus sekä työhyvinvointi. Aineistoksi valikoitui lopulta 10 vertaisarvioitua artikkelia, jotka oli julkaistu 1.8.2018 voimaantulleen varhaiskasvatuslain lakimuutoksen jälkeen. Analyysitapana tutkimuksessa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa löytyi neljä keskeistä tutkimustulosta. Huomattiin, että varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvointiin vaikuttivat vahvimmin resurssit, vuorovaikutus ja johtamisosaaminen sekä tiimeissä selkeät ammatilliset roolit. Kaikilla näillä osa-alueilla todettiin olevan joko positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia riippuen siitä, miten ne toteutuivat. Esimerkiksi lämpimäksi koettu vuorovaikutus tiimin jäsenten välillä lisäsi huomattavasti työhyvinvointia, kun taas kylmä vuorovaikutus vähensi sitä. Myös puutteet johtamisen osaamisessa vaikutti negatiivisesti työhyvinvointiin, mutta osaavan johtajuuden todettiin parantavan sitä.
  • Koponen, Eweliina (2024)
    Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan, millaiseksi varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat vuorovaikutuksen luonteen aikuisen ja lapsen välillä. Tutkimuskysymys on: ”Millaista vuorovaikutus on lapsen ja aikuisen välillä varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmasta?”. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Tutkielma on aineistolähtöinen. Aineisto koostuu varhaiskasvatuksen opettajien vastauksista koskien päivän ensimmäistä kohtaamista lapsen kanssa päiväkodin arjessa ja kuvauksista hyvän vuorovaikutuksen luonteesta lapsen ja aikuisen välillä. Vastaukset kerättiin kyselylomakkeella sosiaalisen median kautta. Vastauksia saatiin yhteensä 42 kappaletta, joista 12 kappaletta pääsi osaksi tutkielmaa noudattaen sisäänottokriteereitä. Aineiston analyysiksi valikoitui sisällönanalyysi. Tutkimustulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen opettajat kokevat aikuisen roolin keskeiseksi lapsen ja aikuisen välisessä vuorovaikutuksessa eli myös ensimmäisessä kohtaamisessa lapsen saapuessa päiväkotiin. Merkittävimmiksi lapsen edunmukaisen lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen tekijöiksi nousivat sanaton ja sanallinen vuorovaikutus, lapsen aito arvostaminen, vastavuoroisuus ja tasavertaisuus. Nämä luovat vastausten mukaan pohjan lapsen turvalliselle ja myönteiselle päiväkotikokemukselle. Aikuisen rooli ei rajoitu vain teknisiin työtehtäviin, vaan se ulottuu syvemmälle lapsen tarpeiden ja tunnetilojen ymmärtämiseen.
  • Kärnä, Nina (2024)
    Tavoitteet. Tutkimukseni tarkoituksena on tutkia varhaiskasvatuksen opettajan pedagogista roolia pedagogisen johtajuuden näkökulmasta. Tarkoitukseni on tuoda esille mitkä asiat tukevat varhaiskasvatuksen opettajan pedagogista johtajuutta sekä mitkä ovat sen kehittämisen kohteita. Käsittelen tutkimuksen kannalta keskeisimpiä käsitteitä sekä kokoan niiden oleellisen sisällön yhdeksi kokonaisuudeksi. Aluksi käsittelen pedagogisen johtajuuden määritelmää varhaiskasvatuksessa ja sitä, mitä se pitää sisällään. Seuraavaksi syvennyn jaetun johtajuuden käsitteeseen. Kolmas tärkeä aiheeseen liittyvä käsite on pedagogiikan johtaminen, jonka kautta tuon esille varhaiskasvatuksen opettajan roolin merkityksen toteuttaa pedagogiikkaa työtä tiimityössä ohjaavien asiakirjojen mukaisesti. Menetelmät. Suoritin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, tarkemmin narratiivisena yleiskatsauksena. Tutkimusaineistona käytin kolmea vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Tutkimusartikkelit olivat julkaistu vuosien 2019–2023 välisenä aikana. Tutkimusaineistot käsittelivät varhaiskasvatuksen opettajan pedagogista roolia kolmesta eri näkökulmasta. Aineiston analyysi koostui aihetta käsittelevän tiedon hakemisesta ja omaksumisesta sekä aineiston ryhmittelystä teemoihin varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus ja varhaiskasvatuksen opettajan pedagogisen johtamisen keskeisten tekijöiden ja yhtymäkohtien osalta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittivat, että päiväkodin johtajuuden ja henkilöstön työnkuvien ja vastuiden selkeys tukee varhaiskasvatuksen opettajan pedagogista roolia jaetun johtajuuden näkökulmasta. Tutkimustulosten perusteella voidaan myös todeta, että varhaiskasvatuksen opettajan pedagogista roolia tiimityössä tukevat esihenkilön vastuun ottaminen selkeistä työnkuvista ja roolijaoista työyhteisössä, jaettu pedagoginen johtajuus tiimi ja työyhteisötasolla sekä opettajan oma työkokemus ja koulutustausta. Yhteenvetona voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen opettajan pedagogisen johtajuutta ja ammatillista kehitystä voidaan edistää selkeiden perustehtävien määrittelyllä, johtajuusrakenteen roolien kirkastamisella, osallistavilla oppimismenetelmillä sekä koulutuksien sisällöllisellä kehittämisellä.