Faculty of Educational Sciences

Lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat ovat alati kasvava huolenaihe, ja aiheesta on paljon aiempaa tutkimusta. Kasvuikäisten mielenterveyden edistämiseen sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn panostaminen on tärkeää, ja aiemmat tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi kouluterveydenhoitajilla on tässä merkittävä rooli. Mielenterveyteen liittyvissä tutkimuksissa keskitytään usein lääketieteen ja sairauksien näkökulmaan. Positiivisen mielenterveyden ulottuvuuden näkökulmassa taas oirekeskeisyyden sijaan huomio kiinnittyy mielen hyvinvointiin. Keskiöön nousevat yksilön voimavarat, jotka edistävät ja ylläpitävät yksilön hyvinvointia sekä kasvattavat resilienssiä eli psyykkistä sopeutumiskykyä ja joustavuutta. Tutkielmassani selvitän tutkimuskirjallisuuden pohjalta, millaisia näkemyksiä sairaanhoitajaopiskelijoilla ja kasvuikäisten mielenterveyden parissa työskentelevillä terveydenhoitajilla on koskien heidän työnsä vaatimaa mielenterveysosaamista niin mielenterveyden edistämisen kuin myös ongelmien ennaltaehkäisyn saralla. Lisäksi pohdin, miten positiivisen mielenterveyden näkökulma näkyy tutkimuksen aineistossa suhteessa mielenterveystyöhön. Toteutin tutkielmani integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni muodostui kuudesta vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysia siten, että etsin artikkeleista tutkimuskysymyksiini pohjautuvia teemoja, tein alleviivauksia ja muistiinpanoja, ja muodostin teemoista kokonaisuuksia johtopäätöksiksi. Tulosten perusteella on selvää, että mielenterveyteen liittyvät kysymykset ovat merkittävä osa hoitajien työtä, ja he kokevat mielenterveyden edistämisen sen tärkeänä osana. Parhaimmillaan hoitajat pystyvät tukemaan kasvuikäisten positiivisen mielenterveyden kehittymistä. Kirjallisuuskatsaukseni tutkimusaineiston vahva viesti on kuitenkin se, että resurssien puute on huolestuttava ongelma. Hoitajat kuvasivat tarvetta mielenterveyden edistämiseen varatun ajan lisäämiselle. Tulosten mukaan tarvetta olisi myös lisäkoulutukselle, sujuvammalle moniammatilliselle yhteistyölle sekä hoitajien työnohjauksen ja vertaiskeskustelujen lisäämiselle. Tulosten mukaan vastaamalla tuentarpeisiin voitaisiin vahvistaa hoitajien mielenterveysosaamista sekä vähentää heidän kuvaamiansa työhön liittyviä riittämättömyyden ja huolen tunteita.

Tässä kandidaatintutkielmassa on arvioitu vuosina 1921–1944 vaikuttaneen naisten vapaaehtoisen ja aseettoman maanpuolustustyötä tehneen Lotta Svärd -järjestön roolia sukupuolten tasa-arvon edistämisessä tai hidastamisessa. Järjestöllä on hiljaisen merkittävä rooli Suomen sotahistoriassa, mutta sen syvempi ymmärrys on jäänyt suurelle yleisölle hämärään. Järjestöstä tehtyä kattavaa aiempaa tutkimusta selkeästi feministisestä lähtökohdasta ei tätä tutkielmaa varten löydetty. Taustatutkimuksen perusteella hypoteesina arvioitiin, että järjestöllä nähtiin olevan konservatiiviset lähtökohdat, mutta se rakenteellisesti naisjohtoisena antoi aihetta odottaa, ettei se ollut suoranaisesti myöskään antifeministinen. Tutkielmassa vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin. Kenellä oli tosiallinen päätös- ja ohjausvalta järjestössä? Missä määrin järjestössä tehty työ oli tai ei ollut sukupuolittunutta? Minkälaista naisen mallia järjestö oli luomassa ja edistämässä? Minkälainen suhde järjestöllä oli naisasia liikkeeseen? Tutkielman aineistona käytettiin Lotta Svärd -järjestön sääntöjä sekä järjestön toimittamaa erillisjulkaisua Naisliike ja Lottatyö. Aineiston analyysissä sovelletaan teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Käytetyt feministisen historiantutkimuksen mallit perustuivat patriarkaaliseen feministiseen teoriaan, erillisten alueiden eli sfääriteoriaan, sukupuolentutkimuksen perinteeseen, sekä feministiseen poststrukturalismiin. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että järjestö ei ollut erityisen progressiivinen tasa- arvoasioiden edistämisessä, mutta toiminnan sivutuotteena voidaan tulkita ollen useita naisia voimauttavia elementtejä. Loppupohdinnassa tuodaan näkökulmia maanpuolustuksen piirin tasa-arvoisuuteen sekä tämänhetkisten vapaaehtoisuuteen perustuvien naisten maanpuolustusjärjestöjen ja Suomen kokonaisturvallisuuden tulevaisuuteen.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Ingång till forskningsuppgiften är två citat av Strandberg (2014), som forskat i kunskapsutveckling utifrån Vygotskijs sociokulturella teori, där basen för lärandet är barnens sociala aktiviteter: Det är i leken barnen övar och prövar sin fantasi och sin kunskap. Pedagogen kan berika barnens lek med fakta, skapandet av scenarion, stoff och rekvisita. Syftet med denna småskaliga kvalitativa litteraturstudie är att kartlägga förskoleverksamhet som avser att främja både barns fantasi och digitala kompetenser i aktiviteter där (lek)objekt ingår. Utifrån syftet utformades två forskningsfrågor. Den fösta forskningsfrågan undersökte ändamålsenligheten i att samtidigt främja barnens fantasi och digitala kompetenser i förskoleverksamheten. Den andra forskningsfrågan undersökte vilka fördelar lekobjekt kunde ha när de används i didaktiska syften i förskolan för verksamhet som avser att främja både fantasi och digitala kompetenser. Denna studie genomfördes som en integrerande litteraturöversikt. Forskningsunderlaget kartlades genom sökningar i referensgranskade forskningsartiklar mellan åren 2018 – 2023 i fyra olika databaser. Efter genomförandet av systematiska urvals- och uteslutningskriterier utgjordes forskningsmaterialet av fem forskningsartiklar. De hade utförts i Schweiz, Storbritannien och Australien. Resultaten i denna studie analyserades som en innehållsanalys. Ur ett didaktiskt perspektiv visade tidigare forskning på att förutsättningarna för främjandet av både fantasi och digitala kompetenser är i många avseenden liknande. Främjandet av det ena området kan främja det andra samt att främjandet av de båda områdena kan mångsidigt utveckla barnen både för stunden och har möjligheter att också göra det för framtiden. De tre forskningar, vars verksamheter utfördes i barngrupper, visade på att lekobjekten samlade gruppens barn och vuxna kring ett gemensamt innehåll, fokus. Barnen visade på kommunikation, samspel och aktörskap i verksamheterna. Barnen verkade både ge och få kamratstöd. Pedagogerna kunde stötta och berika verksamheterna, utan att avbryta barnens lek. Verksamheterna med abstrakta begrepp som fantasi och digitala kompetenser hade ofta gjorts glädjefyllda och motiverande. Barnen hade tid och rum att uttrycka sig på sina individuella sätt. Samtidigt verkade aktiviteterna minska på pedagogernas prestationskrav, utan att ta ner på kvaliteten, då de tillsammans med barnen gjorde lärandet till en lek och lek till lärande. Således indikerade verksamheterna i ovannämnda forskningar samspela med de målsättningar Utbildningsstyrelsen utstakat gällande förskoleundervisningens uppdrag och utvecklandet av verksamhetskulturen i de gällande grunderna för förskoleundervisningens läroplan.