Browsing by Issue Date

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten lapsen ja varhaiskasvatuksen henkilöstön välinen kiintymyssuhde vaikuttaa lapseen aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Lisäksi aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta pyritään selvittämään lapsen ja henkilöstön välisen kiintymyssuhteen vaikutuksia lapsen käytökseen sekä kehitykseen. Tutkimuksessa on hyödynnetty keskeisenä viitekehyksenä psykologi John Bowlbyn (1977) kiintymyssuhdeteoriaa. Tutkielman näkökulma on rajattu varhaiskasvatuksessa koettuihin kiintymyssuhteisiin aikaisemman tutkimuskirjallisuuden näkökulmasta. Näin ollen tutkimusongelmaksi muodostui, kuinka varhaiskasvatuksessa koetut kiintymyssuhteet vaikuttavat lapseen aikaisemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Aiemman tutkimuksen mukaan varhaislapsuus on turvallisten kiintymyssuhteiden rakentumisen näkökulmasta kriittisen tärkeä elämänvaihe. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, johon koottiin aineistoksi artikkeleita, monografioita sekä vertaisarvioitua tutkimuskirjallisuuksia vuosilta 1974–2024. Vaikka aikuisten ja lasten välistä kiintymyssuhdetta on tutkittu laajasti, nimenomaan varhaiskasvatuksen kontekstiin paikantuvaa tutkimuskirjallisuutta on huomattavasti rajallisemmin. Aineiston hankinnassa käytettiin eksplisiittistä valintaa. Aineistoa etsittiin sisäänotto- ja poissulkukriteereiden mukaisesti, jotka olivat: suomen- tai englanninkielinen aineisto viimeisen 50 vuoden ajalta, vertaisarvioituja ja maksuttomia julkaisuja, yleisesti tiedettyjen luotettavien julkaisualustoiden julkaisuja sekä viranomaislähteiden kautta löytyviä aineistoja. Vaikka kiintymyssuhteen tutkimuksella on pitkät perinteet myös Suomessa, varsinaisesti varhaiskasvatuksen kontekstista suomalaisissa tutkimuksissa ei ole käsitelty tätä aihetta. Siksi keräsin aineistoa myös kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta. Tutkimusaineisto analysoitiin teoreettisen sisällönanalyysin menetelmin, joissa analysointia ohjasi kiintymyssuhdeteoria, joka oli tutkimuksen teoreettinen viitekehys. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lapsen välisellä kiintymyssuhteella on aiemman tutkimuksen valossa merkitystä lapsen käyttäytymiseen ja kehitykseen. Turvattoman kiintymyssuhteen todetaan vaikuttavat myös lapsen kielellisten, kognitiivisten sekä sosiaalisten taitojen kehitykseen. Tutkielman johtopäätöksissä esitetään myös kiintymyssuhteiden muodostumista ja merkitystä varhaiskasvatuksen henkilöstön vaihtuvuuden näkökulmasta, joka on ajankohtainen ongelma Suomessa. Henkilöstön vaihtuvuudella voi olla mahdollisia vaikutuksia kiintymyssuhteiden muodostumiselle ja pysyvyydellä varhaiskasvatuksessa.

Tavoitteet. Autismikirjo on saanut lähivuosina saanut vakinaistetun termin, ja vanhat diagnoosit väistyvät sen alta. Tämän myötä myös ymmärrys sen erilaisia neurologisia ominaisuuksia kohtaan lisääntyy. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää musiikkikasvatuksen yhteyttä autismikirjolla olevan lapsen kielenkehitykseen. Ongelmaa lähestytään tutkimuskysymyksillä, jotka pyrkivät selvittämään ilmiöiden keskinäisiä suhteita. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat ”Minkälaisia vaikutuksia musiikkikasvatuksella on autismikirjolla olevan lapsen kielenkehitykseen?” ja ”Miten musiikkikasvatus vastaa autismikirjolla olevan lapsen kielenkehityksen vuorovaikutukselliseen tarpeeseen?” Menetelmät. Tutkielma on toteutettu käyttäen kuvailevan kirjallisuuskatsauksen metodeja, ja aineiston analysoimiseksi on käytetty narratiivista analyysiä. Tutkimuksia kartoitettiin tekemällä hakuja kolmeen eri tietokantaan erilaisilla hakusanoilla. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui muodostuneiden hakusanojen sekä sisään- ja poissulkukriteereiden jälkeen yhteensä kuusi kappaletta. Tulokset ja johtopäätökset. Valikoituneessa aineistossa musiikkikasvatusta lähestytään pitkälti musiikkiterapeuttisin interventiomenetelmin. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitunut aineisto osoittaa, että erityisesti musiikkiterapia on toimiva keino autismikirjolla olevan lapsen kielenkehityksen tueksi. Lisäksi erilaiset musiikkiterapeuttiset menetelmät tukevat autismikirjolla olevan vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja laajalti. On tärkeää pohtia, miten musiikkiterapeuttisia keinoja voidaan soveltaa varhaiskasvatuksen arkeen ja miten siitä saadaan käyttöön kaikki mahdollinen hyöty.

Tavoitteet: Tutkimuksessa tarkastellaan konfliktinratkaisua varhaiskasvatus- ja esiopetusikäisten lasten näkökulmasta. Konfliktinratkaisu ja etenkin rakentavien ratkaisustrategioiden hallinta on tärkeä taito osata, sillä jokainen kohtaa elämänsä aikana konfliktitilanteita, ja rakentavien keinojen käytöllä on merkittäviä positiivisia vaikutuksia lapsen sen hetkiseen ja tulevaan elämään. Konfliktinratkaisu on kuitenkin suhteellisen nuori tutkimusaihe, minkä vuoksi tutkimusta tarvitaan lisää. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, mitä konfliktinratkaisustrategioita varhaiskasvatus- ja esiopetusikäiset lapset käyttävät vertaiskonfliktitilanteissa ja mitkä niistä ovat rakentavia ja mitkä taas haitallisia keinoja. Menetelmät: Tässä narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa koottiin yhteen tietoa lasten käyttämistä konfliktinratkaisustrategioista. Tutkimusaineistoksi valikoitui kuusi kansainvälistä tutkimusartikkelia, joiden valikoitumiseen vaikuttivat käytetyt valintakriteerit. Tutkimukset olivat väliltä 2012-2023. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa oli teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksen aineiston analyysin perusteella muodostui teorian ohjaamana syvällisempi ymmärrys rakentavista ja haitallisista konfliktinratkaisustrategioista. Lisäksi analyysin tuloksena muodostui tilannesidonnaiset strategiat. Rakentaviin strategioihin kuului toisen huomioon ottaminen sekä kompromissi lopputuloksena, haitallisiin strategioihin toisen huomioon ottamattomuus sekä aggressiivinen käytös ja tilannesidonnaisiin strategioihin omien tarpeiden puolustaminen, toisen tahtoon alistuminen sekä nonverbaaliset ja verbaaliset keinot. Johtopäätöksenä on, että jako rakentaviin ja haitallisiin konfliktinratkaisustrategioihin ei aina ole selvärajaista, sillä strategioihin vaikuttaa paljon konfliktitilanne ja lasten välinen vuorovaikutus. Strategiat ovat dynaamisia, jolloin sama strategia voi olla rakentava tai haitallinen eri tilanteessa. Tulosten avulla pystytään entistä paremmin tunnistamaan lasten käyttämät strategiat sekä mitkä niistä ovat rakentavia ja joita aikuisten tulee ohjata lapsia käyttämään.

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään peruskouluikäisten maahanmuuttotaustaisten oppilaiden kou- lussa koettua yhteenkuuluvuuden tunnetta, sekä mikä merkitys opettajalla on maahanmuuttotaustaisen oppilaan yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja sosiaaliseen integraatioon koulussa. Tavoitteena oli ymmär- tää, miten suomalainen koulu pystyy tukemaan maahanmuuttotaustaisten oppilaiden kouluhyvinvoin- tia ja löytää työkaluja, joilla opettajat voivat edistää oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sosiaa- lista integraatiota. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuskatsauksen tavoit- teena oli arvioida, vertailla, luokitella ja kommentoida olennaisia aikaisemman tutkimuksen väittämiä. Aineisto muodostui mahdollisimman merkityksellisestä aikaisemmasta tutkimustiedosta. Aineiston haku tehtiin käyttämällä Google Scholar –tietokantaa, sekä Helsingin yliopiston Helka –tietokantaa. Hakusanoina käytettiin seuraavia aiheeseen liittyviä keskeisiä käsitteitä; maahanmuuttaja, immigrant, yhteenkuuluvuus, koulu, school, sense of belonging, school belonging, school connectedness, sosiaa- linen integraatio, social integration ja social inclusion. Tuloksista ilmeni, että maahanmuuttotaustaiset oppilaat kokevat heikompaa yhteenkuuluvuuden tunnetta koulussa kuin kantasuomalaiset oppilaat. Tutkimustulokset myös osoittivat, että yhteenkuuluvuuden tunne korreloi positiivisesti sosiaalisen integraation kanssa. Oppilaan kokema suhde opettajaan, sekä opettajan tuki osoitti vahvimmat yhteydet yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Maahanmuuttajaoppilailla todettiin heikoin opettajan ja opiskelijan välinen suhde. Tulokset korostivat opettajan tuen olevan erityisen tärkeää yhteenkuuluvuuden tunteen sekä sosiaalisen integraation tukemisessa. Opettajan tulee olla sekä akateemisesti, että emotionaalisesti tehokkaasti oppilaan tukena. Myös opettajan ylläpitämä luokkahuoneilmapiiri liittyi yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että opettajat ovat välttämättömiä maahanmuuttotaustaisten oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunteen ja sosiaalisen integraation edistämisessä.

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan lasten tunteiden säätelyä, sen kehitystä ja tunteiden säätelyn tukemisen keinoja. Tutkimuskysymyksenä on: ”Millä tavoin lasten tunteiden säätelyä voidaan tukea varhaiskasvatuksessa?”. Tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja sen teoreettinen viitekehys koostuu tunteisiin ja tunteiden säätelyyn liittyvästä käsitteistöstä ja ajallisesti etenevästä tunteiden säätelyn prosessimallista. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään tunteiden säätelyn kehittymistä varhaislapsuudessa ja varhaiskasvatuksen merkitystä tunteiden säätelyn kehittymiselle. Tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus toi-mii kokonaisvaltaisena tiivistelmänä tietyn tutkimusaiheen aikaisemmista tutkimuksista. Tässä tutkimuksessa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen prosessi jaettiin kolmeen päävaiheeseen, joita ovat aihepiirin rajaus, hyväksymis- ja poissulkukriteereiden määrittäminen sekä kirjallisuushaun tekeminen, joka perustuu jo aiemmin luotuihin kriteereihin. Tutkimusaineisto kartoitettiin tekemällä kirjallisuushaku neljään eri tietokantaan. Aineistohaulle asetettujen sisäänotto- ja poissulkukriteerien jälkeen tutkimusaineistoksi muodostui seitsemän vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, joissa käsitellään tunteiden säätelyn tukemista varhaiskasvatuksen viitekehyksessä. Tutkimuksessa käytettiin aineiston järjestämisen apuvälineenä aineistolähtöistä aineiston analyysiä. Tutkimustulosten mukaan lasten tunteiden säätelyn tukemiseen liittyy useita tekijöitä, jotka ovat merkityksellisiä tunteiden säätelytaitojen kehitykselle. Aineiston perusteella avaintekijöiksi lasten tunteiden säätelytaitojen kehityksen kannalta nousivat vuorovaikutus, varhaiskasvatuksen opettajan toiminta ja omien tunteiden säätely, kanssasäätely sekä oppimisympäristö. Varhaiskasvatus tarjoaa vuorovaikutuksellisen ympäristön, jossa lapsi saa ilmaista ja kokea eri tunteita. Varhaiskasvatuksen henkilöstö toimii lapsen tunteiden kanssasäätelijänä ja tukee lasta tunnereaktioiden aikana, jolloin tämä vähitellen omaksuu tunteiden säätelykeinoja itse. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tunteiden säätelytaitojen tukemisessa korostuvat vahvasti vuorovaikutukselliset keinot, sillä tunteiden säätelyä opetellaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Varhaiskasvatuksessa osallisuutta on keskitytty tutkimaan paljon lapsen näkökulmasta. Varhaiskasva-tuksessa johtamisen näkökulmasta osallisuutta on tutkittu kuitenkin verrattain vähän. Osallistavan johta-misen tavoitteena on tuottaa laadukasta varhaiskasvatusta yhdessä varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa, korostaen henkilöstön aktiivista roolia varhaiskasvatuksen sekä työilmapiirin laadun varmistami-sessa. Työyhteisön osallisuutta johtamalla varhaiskasvatuksen henkilöstöä pystytään sitouttamaan ja motivoimaan työhön paremmin, joka on erityisen tärkeää nyt, kun varhaiskasvatuksessa on henkilöstö-kriisi. Tässä tutkielmassa replikoitiin Heikkisen (2019) Osallisuutta edistävä johtaminen -pro gradu -tutkielman tutkimusasetelma. Tutkimusasetelma toistettiin eri tutkimusotteella ja aineistonkeruumenetelmällä. Nivalan (1999) Johtamisen kontekstuaalinen malli toimi työn teoreettisen taustan perustana. Terveyden ja hyvin-voinnin laitoksen osallisuuden viitekehys toimi työn osallisuuden viitekehyksenä. Tutkimuksen tehtävänä oli tutkia Heikkisen (2019) tutkimuksen toistettavuutta varhaiskasvatuksen esi-henkilöiden kokemuksia osallisuuden johtamisesta osaamisen rakentumisen, jaetun johtamisen sekä joh-tamisen haasteiden kautta. Tutkielma oli kvalitatiivinen ja hyödynsi kokemuksen tutkimiseen fenomenologista metodologiaa. Tutki-musmenetelmänä toimi teemahaastattelu, johon osallistui kaksi varhaiskasvatuksen esihenkilöä. Aineiston analyysiin käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tämän tutkimuksen tulokset vastasivat Heikkisen (2019) aiempia tutkimustuloksia hyvin. Tulosten perusteella voidaan havaita selkeitä yhteneväisyyksiä Heikkisen tutkielman tuloksiin. Tämän tutkielman aineiston perusteella osallisuuden johtamisen keskeisimmäksi tekijäksi nousi johtamisen jakaminen. Työyhteisö ja luottamus alaisiin olivat aineiston mukaan suuressa roolissa osallistavan johtamisen onnistumisen kannalta. Pedagoginen johtaminen ja substanssinhallinta korostuivat aineistosta osallisuuden edistämisen avaintekijöinä. Aineiston mukaan osallisuuden edistämisen haasteiksi nousi varhaiskasvatuksen henkilöstötilanne ja laajasta tehtävänkuvasta johtuva ajanpuute pedagogiselle johtamiselle.

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata minkälaisia näkyvän erilaisuuden representaatioita erilaisuutta käsittelevissä lasten kuvakirjoissa esiintyy. Aiemmat, vammaisuuden representaatioon keskittyneet tutkimukset ovat osoittaneet, että sen käsittely lapsille tuotetussa materiaalissa on edistynyt hitaasti (Blaska, 2004), ja että vammaisten lasten representaatioon liittyy usein sankaritarina rajoitteiden kompensoijana, tai vammaisen lapsen esittäminen tragedian kohdanneena, passiivisena hahmona (Monoyioun ja Symeonidoun 2015, s. 3). Tutkimuksessa tarkastellaan valituissa kuvakirjoissa esiintyviä representaatioiden teemoja ja pyritään sijoittamaan ne laajempaan, yhteiskunnallisia valtarakenteita sisältävään kontekstiin käyttäen apuna Foucault’n käsitteitä vallan ja tiedon teoriasta. Tutkin aihetta sosio-konstruktivistisen kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Tekstiä analysoidaan laadullista, aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen, ja kuvia analysoidaan semioottista teoriaa apuna käyttäen. Analyysissa on mukana myös teoriaohjaavaa otetta. Tutkimusaineisto koostuu neljästä kirjasta, jotka valittiin aineistoksi Lastenkirjainstituutin Onnet- hakupalvelua hyödyntäen. Kirjat ovat suomenkielisiä ja Suomessa vuosina 2016–2022 painettuja teoksia. Muita rajaavia tekijöitä ovat esimerkiksi kirjan luokittelu erilaisuutta käsitteleväksi, näkyvän erilaisuuden määritys vammasta, sairaudesta tai muusta tilasta aiheutuneeksi ominaisuudeksi, näkyvää erilaisuutta omaavan hahmon rooli kirjassa, sekä hahmon esittäminen ihmisenä. Kirjoja analysoitiin enimmäkseen 2023 talvella sekä vuoden 2024 talven ja kevään aikana. Tutkimuksen aineistosta muodostuu kuva siitä, miten näkyvää erilaisuutta omaavat hahmot tuodaan esiin kirjoissa. Näkyvä erilaisuus määrittää hahmoja ja heidän haasteitaan elämässä. Aineistosta löytyy kolme representaation teemaa: näkyvästi erilaisten hahmojen toimijuus rakentuu osaksi vastareaktiona yhteiskunnan ja ympäristön sopeutumattomuudelle, näkyvästi erilaisten hahmojen toimijuudesta syntyneet sopeutumisstrategiat rakentuvat olemassa olevien valtarakenteiden ympärille sekä, näkyvästi erilaiset hahmot kokevat tarinassaan sosiaalisen metamorfoosin erilaisuuden ongelmallisuudesta sen hyväksymiseen. Tuloksista voi havaita näkyvää erilaisuutta edustavan hahmon sijoittumisen marginaaliin suhteessa valtaväestöön. Lisäksi tuloksista nousee esiin näkyvän erilaisuuden näkeminen ongelmana. Näkyvän erilaisuuden hahmoilla on kuitenkin oma toimijuutensa, jonka avulla pyritään ratkaisemaan eteen tulevia haasteita tai ongelmia omien kykyjen mukaisesti. Osaltaan hahmojen omasta toimijuudesta nousseet valtarakenteisiin kohdistuneet sopeutumisstrategiat kuitenkin vahvistivat alisteista asemaa ja valtaväestön oikeutta määrittää, kuka on hyväksytty osa yhteiskuntaa, ja millä ehdoin.

Tässä tutkielmassa tutkitaan varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lapsen välistä vuorovaikutusta hetkellä, jolloin lapsi saapuu päiväkotiin. Tutkimuksen ydin keskittyy tutkimaan, toteutuuko aikuisen sensitiivinen olemus silloin, kun aikuinen ja lapsi kohtaavat aamulla varhais-kasvatusympäristössä. Aikuisen tarjoama välittävä vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa on merkittävä osa sosiaalista toimintakulttuuria. Lasten ja aikuisten välisistä vuorovaikutussuh-teista on tehty paljon tutkimuksia, mutta tässä tutkimuksessa huomio kiinnittyy aikuisen ja pienen lapsen kohtaamiseen, kun lapsen varhaiskasvatustaival on vasta alussa ja eronhetki huoltajasta voi olla lapselle emotionaalisesti haastavaa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tutkimukseen osallistui lapsiryhmä, jossa oli kuusi 1-vuotiasta lasta, sekä kaksi varhaiskasvatuksen työntekijää. Päiväkoti oli pieni yksikkö, jossa oli 40 lasta. Havainnointi tapahtui etnografisesti yksikön tiloissa. Aineistoa kerättiin havainnoimalla vuorovaikutustilanteita neljän aamun ajan ja havainnointitilanteita oli yhteensä seitsemäntoista. Aikuisen sensitiivisyyttä mitattiin kolmen eri ilmentymän avulla, joiden toteutuminen merkittiin taulukkoon. Aineiston analyysi suoritettiin teoriapohjaisella sisällönanalyysimenetelmällä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö kohtasi lapset sensitiivisesti aamuisin. Heidän toimintansa oli sitoutunutta ja he huomioivat lapset yksilöllisesti. Henkilöstöllä oli sensitiivinen työote ja vuorovaikutus oli välittävää. Jos sensitiivisyyden ilmentymä ei toteutunut, siihen vaikutti muun muassa kiireinen ilmapiiri. Ilmeni myös, että jos lapsi ei kokenut tilanteessa eroahdistusta huoltajasta, häneen ei kohdistettu fyysistä kontaktia.

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen lastenhoitajien näkemyksiä pedagogisesta johtajuudesta ja siitä keillä pedagogista johtajuutta on päiväkodissa. Pedago-ginen johtajuus varhaiskasvatuksen tiimeissä on liitetty lähinnä osaksi varhaiskasvatuksen opettajan työnkuvaa. Tutkimuksissa on tuotu esille, kuinka pedagoginen johtajuus läpäisee koko varhaiskasvatus organisaation. Ja organisaatiossa jokainen henkilöstön jäsen toteuttaa pedagogista johtajuutta suhteessa omaan työnkuvaansa. Tutkielmassa haluttiin lisäksi selvit-tää, näkevätkö varhaiskasvatuksen lastenhoitajat omaan työnkuvaansa kuuluvan pedagogista johtajuutta. Menetelmät. Tämä tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen ja aineisto on kerätty puolistruktu-roidulla yksilöhaastattelulla. Haastatteluihin osallistui neljä varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa, jotka kaikki työskentelivät samassa varhaiskasvatusyksikössä. Aineiston analyysi toteutettiin käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tämän laadullisen tutkielman tieteenfilosofiset lähtökohdat perustuvat sosiaaliseen konstruktionismiin. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatuksen lastenhoitajat näkivät pedagogisen johtajuu-den olevan konkreettisia johtamisen toimia, kuten vastuun ottamista, pedagogisten raamien asettamista ja suunnannäyttämistä. Lastenhoitajat näkivät myös omaan työnkuvaansa kuulu-van pedagogista johtajuutta. He näkivät pedagogisen johtajuuden tiimissä olevan jaettua. Ja-kamisen kohteeksi lastenhoitajat kuvasivat vastuun lapsiryhmästä ja pedagogiikan toteuttami-sesta. Tutkimuksen tulokset ovat merkityksellisiä, sillä varhaiskasvatuksen lastenhoitajat ovat olleet tutkimuksen kohteena vähän. Lisäksi tutkimuksen tulokset tuovat lisää tietoa varhais-kasvatuksen eri ammattiryhmien työnkuvista ja ovat merkityksellisiä eri ammattiryhmien työn toteuttamisen ja sen tukemisen näkökulmista.

Tavoitteet. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on kuvata vuorovaikutusta varhaiskasvatuksen tiimin sisällä. Tarkastelen tutkimuksessani varhaiskasvatuksen tiimin välistä vuorovaikutusta sekä sen tapaa, merkitystä ja vaikutusta tiimityöskentelyyn ja työhyvinvointiin. Tutkielmani tarkoituksena on tunnistaa ne tekijät, jotka mahdollisesti rajoittavat positiivisen vuorovaikutuksen syntymistä tiimissä. Lisäksi tavoitteenani on kuvata millainen rooli vuorovaikuttajana varhaiskasvatuksen opettajalla, tiiminjohtajalla, on omassa tiimissään. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet tarpeen tiiminjohtajalle varhaiskasvatuksen tiimeissä. Menetelmät. Tämä tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto tutkielmaan kerättiin kahdesta eri tietokannasta keväällä 2024. Lopulliseen tutkielmaan valikoitui yhteensä 10 erilaista aineistoa. Aineistosta koottu tieto järjestettiin tiiviiksi ja selkeäksi kokonaisuudeksi sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Eri aineistot osoittivat tiimityön ja vuorovaikutuksen keskeisen merkityksen laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisessa ja kuinka ne toimiessaan luovat pohjan laadukkaalle varhaiskasvatukselle. Tiimityön ja tiimissä käydyn vuorovaikutuksen laadulla on suuri merkitys sekä työntekijöiden että lasten hyvinvoinnille. Varhaiskasvatuksen opettajan rooli on moninainen sisältäen kokonaisvastuun lapsiryhmän toiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta, pedagogiikan johtamisesta sekä oman tiiminsä johtamisesta. Opettaja voi luoda puitteet myönteiselle ilmapiirille ja kannustaa tiimiään avoimeen keskustelukulttuuriin.