Browsing by Title

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tässä kandidaatintutkielmassa järjestetään koottuun muotoon tietoa lapsen spiritualiteetista, sekä etsitään keinoja lapsen henkisen ja hengellisen herkkyyden tukemiseksi. Henkisyys on jokaisen lapsen oikeus. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lapsella on luontainen taipumus spiritualiteettiin, mutta taipumusta tulee tukea. Jo hyvin pienillä lapsilla on suuria elämänkysymyksiä. Kuka olen? Minne kuulun? Mikä on elämäni tarkoitus? Spirituaalinen hyvinvointi on yhdistetty myös toipumiskykyyn – sen johdosta on helpompi kestää elämän haasteet. Henkisyys on vahvuus, joka pitää sisällään myös herkkyyttä. Siinä on kyse sisäänpäin katsomisesta ja merkitysten löytämisestä. Se antaa suuntaa elämälle ja opettaa kohtaamaan toiset ihmiset ja elämän kunnioittavasti. Ihmiskuntana hyödymme viisaudesta ja hengen hedelmistä. Nykyään puhutaan yhä useammin spiritualiteetista uskonnollisuuden sijaan – se häivyttää uskontojen eroja. Ihminen voi olla spirituaalinen olematta uskonnollinen. Tutkielmassa tutkittiin minkälaista lapsen spiritualiteetti on ja miten sitä on aiemmissa tutkimuksissa jäsennetty. Tulkittiin, minkälainen vahvuus tai voimavara lapsen spirituaalinen herkkyys on ja analysoitiin, millä tavoin lapsen spirituaalista hyvinvointia on mahdollista tukea. Menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistona oli 22 tieteellistä, vertaisarvioitua artikkelia, jotka ilmestyivät vuosien 2009-2019 aikana International Journal of Children’s Spirituality -lehdessä. Aineistoon kuului useita teoreettisia tutkimuksia. Empiiriset tutkimukset käsittelivät 3-15 -vuotiaiden spiritualiteettia ja sen tukemista lasten tavanomaisissa elämänpiireissä. Lapsen spiritualiteetti oli aineistossa ainutkertaista ja tuoretta ja liittyi todellisen minän ja identiteetin rakentumiseen, sekä spirituaalisiin tiloihin (henkisiin ja fyysisiin). Lapsen hengellinen herkkyys oli tulosten mukaan vahvuus, josta on iloa sekä itselle että ympäröivälle yhteisölle. Tutkimuksessa taulukoitiin yli 50 konkreettista keinoa hengellisen herkkyyden tukemiseksi, sekä löydettiin spirituaalista hyvinvointia edistäviä vuorovaikutustapoja ja useita jatkotutkimusaiheita. Aikuisen ja lapsen välisellä vuorovaikutuksella on suuri merkitys lapsen hengellisen herkkyyden tukemisessa ja ilmaisussa.

Tämän kandidaatin tutkielman päämääränä on selvittää lapsen itsesäätelyä ilmiönä ja kuinka lapsen itsesäätelyä voidaan tukea varhaiskasvatuksessa. Tutkielman kautta on tarkoitus löytää konkreettisia keinoja varhaiskasvatuksen ammattihenkilöille, jotta he voivat tukea lasta itsesäätelyn kehittymisessä ja ymmärtää lapsen ei-toivotun käytöksen taustalla olevia syitä. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston analyysissa on käytetty temaattista analyysia. Tutkielmassa on tutkittu itsesäätelyä ja sen tukemista varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkielman aineisto koostuu pääosin suomalaisesta aineistosta, joka pitää sisällään neljä väitöskirjaa ja kuusi tieteellisestä artikkelia, joista kolmeon kansainvälistä artikkelia. Aineiston väitöskirjat on julkaistu aikavälillä 2009-2023. Aineistossa käsitellyt tieteelliset artikkelit ovat ajalta 2017-2023. Tutkielmassa lapsen itsesäätely nähdään kehittyvänä ja opittavana taitona, johon lapsi tarvitsee tukea. Kun lapsi kokee itsensä uhatuksi, hän joutuu stressiaktivaatioon, jolloin hänen autonominen hermostonsa aktivoituu. Mikäli lapsen itsesäätely on heikkoa, hän toimii ei-toivotulla tavalla. Tutkielman tuloksissa on löydetty viisi lasten itsesäätelyn tukemisen keinoa varhaiskasvatuksessa. Aikuisen tulee olla sensitiivinen ja lasta huomioiva. Aikuinen toimii kanssasäätelijänä lapselle ja auttaa lasta käsittelemään tunteitaan. Lapsiryhmän osuutta itsesäätelyn oppimisessa ei tule väheksyä, sillä lapsi oppii itsesäätelyä myös vuorovaikutuksessa vertaistensa kanssa. Selkeys ja rajat tuovat lapselle turvallisuuden kokemuksen. Aikuisen tulee vahvistaa lapsen myönteistä identiteettiä, koska silloin lapsi näkee itsensä hyvänä ja haluaa toimia oikealla tavalla.

Tavoitteet. Tutkielmani tavoitteena on saada kattava kuva lasten itsetunnosta ja siihen vahvistavasti sekä heikentävästi vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuskysymykseni ovat: miten lasten itsetunto on määritelty viimeaikaisessa aihetta käsittelevässä tutkimuksessa, miten lasten itsetuntoa on mitattu, minkälaisia lapsen itsetuntoa vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä on raportoitu olevan sekä minkälai-nen lapsen itsetuntoa vahvistava vuorovaikutussuhde on. Tutkielman keskeiset käsitteet ovat itsetun-to ja vuorovaikutussuhde. Työni teoreettinen tausta, jota vasten peilaan tuloksia, rakentuu Borban itsetuntoteoriasta sekä Ahon ja Heinon (2000) teoksesta: Itsetunnon vahventaminen päiväkodissa, joka osittain pohjautuu Borban itsetuntoteoriaan. Menetelmät. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla rakennan yleiskuvaa lapsen itsetunnosta pe-rustuen uusimpiin (alkaen vuodesta 2000) tieteellisiin julkaisuihin. Tutkielmani aineiston valintaa ohjaa sisäänottokriteereinä julkaisuvuosi, vertaisarviointi, itsetunnon vahvistamisen näkökulma ja tutkimuksiin osallistuneiden lasten ikä. Metodina käytän sisällönanalyysia tarkoituksena aineiston systemaattinen analyysi tutkimuskysymyksieni mukaan. Valitsin kirjallisuuskatsaukseeni aihetta kattavasti käsittelevän kotimaisen väitöskirjan ja viisi kansainvälistä tieteellistä tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tarkastelluissa tutkimuksissa itsetunto määritellään olevan osa lapsen minäkäsitystä sekä sisältävän itsearvostuksen ja itseluottamuksen. Kuvailevan kirjallisuuskatsauk-sen tulokset vahvistavat Borban itsetuntoteorian osa-alueiden merkityksen lapsen itsetunnon raken-tumiselle. Aineiston tuloksissa esiintyy eri konteksteissa luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen, turvallisen kiintymyssuhteen ja vertaisryhmän hyväksynnän vahvistava vaikutus lapsen itsetunnolle. Tuloksissa ilmenee myös aikuisen myönteisen läsnä- ja saatavilla olon merkitys sekä oikea-aikaisen, kontekstisidonnaisen ja käytännönläheisen kehun ja keskustelun vaikutus lapsen itsearvi-ointitaitojen ja itsetunnolle vahvistamiselle.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus päiväkodin ruokailutilanteissa on dialogisuuden näkökulmasta. Vuorovaikutuksen dialogisuutta ei ole juurikaan tutkittu varhaiskasvatuksen kontekstissa ja tutkimukset päiväkodin ruokailutilanteista painottuvat lähinnä ruokakasvatuksen, kestävän kehityksen sekä ruokailutilanteen käytäntöjen tutkimukseen. Päiväkodin ruokailutilanteissa tapahtuvaa aikuisen ja lapsen välistä vuorovaikutusta ei puolestaan ole tutkittu lainkaan. Koska ruokailutilanteet muodostavan suuren osan lasten varhaiskasvatuspäivästä, on perusteltua tutkia aikuisen ja lapsen välistä vuorovaikutusta myös näissä tilanteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, analysoida ja tulkita aikuisen ja lapsen välistä vuorovaikutusta ruokailuhetkissä dialogisuuden näkökulmasta. Tulkintani dialogisuudesta ja dialogisesta vuorovaikutuksesta pohjautuivat Arja Lundánin sekä filosofi Martin Buberin määritelmiin dialogisuudesta. Sain tutkimustani varten käyttöön erästä toista tutkimushanketta varten kerätyn videoidun vuorovaikutusaineiston. Aineisto oli kerätty eräässä Helsingin kunnallisessa päiväkodissa, ja se sisälsi yhteensä 120 videotallennetta.Lopullinen aineistoni koostui kahdestakymmenestäviidestä videotallenteesta, joissa ilmeni päiväkodin ruokailutilanne. Aineiston analyysin toteutin teoriaohjaavana sisällönanalyysinä. Pyrin lisäksi tutkimuksessani noudattamaan vuorovaikutusanalyysin periaatteita. Tutkimustuloksissa tunnistettiin neljä eri tapaa, jolla ruokailutilanteen vuorovaikutuksen dialogisuus esiintyy: 1) toteutuu täysin, 2) toteutuu osittain, 3) toteutuu vähän sekä 4) ei toteudu lainkaan. Dialogisuus ilmeni aikuisen ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa monimutkaisesti ja monin eri sävyin. Tutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystä lapsen ja aikuisen välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen dialogisuudesta. Lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen dialogisuutta on tärkeää ymmärtää siksi, että yksi yleinen tapa hahmottaa kasvatus on juurikin vuorovaikutuksena lasten ja aikuisten välillä. Tällöin suureen merkitykseen nousee se, miten ja millä tavoin vuorovaikutetaan.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Jatkuvasti kulttuurisesti moninaistuva yhteiskunta on vaiheessa, jossa suomalaisen yhteiskunnan kristillinen rakenne on törmäyskurssilla erilaisten kulttuurien kanssa. Tasa-arvon kysymykset ovat jatkuvasti uutisoinnin aiheena ja monet kokevat negatiivisen stigman värjäävän oman identiteetin rakentumista. Katsomuskasvatus on vielä uusi keskustelun aihe varhaiskasvatuksen kentällä. Käsitteenä se saattaa herättää hämmennystä ja ihmettelyä. Tutkielma tarkasteleekin, mitä katsomuskasvatus oikeastaan on ja mitä se mahdollistaa pedagogisena menetelmänä. Tutkielman tarkoituksena on tutkia katsomuskasvatusta varhaiskasvatuksen menetelmänä. Aloitan tutkielman teoreettisen taustan selittämällä sosialisaatioprosessia ja katsomuksia sen osana. Selitän, miksi katsomukset ovat osa sosialisaatiota. Tarkastelen, miten lapsen katsomus syntyy tämän sosialisaatioprosessin osana. Keskeisenä teemana tutkielmassa on dialogisuus, joka mahdollistaa kulttuuritietoisuuden, positiivisen ilmapiirin ja vuoropuhelun osana varhaiskasvatusta. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto on hankittu e-lomakkeella, johon vastaajia sain seitsemän. Aineiston analyysi on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Jaoin aineiston kategorioihin: tieto, ilmapiiri ja vuorovaikutus. Etsin kategorioita vastaavia vastauksia aineistosta ja tein päätelmäni aineiston ja teoreettisen taustani vastaavuudesta. Tulokset vastasivat osittain tutkielman teoreettista taustaa. Katsomuskasvatusta kuvailtiin positiivisin termein, jotka antoivat ymmärtää sen olevan menetelmä, joka mahdollistaa katsomusdialogin lapsiryhmässä. Katsomuskasvatuksellisessa toiminnassa vastaajat mainitsivat avoimen ja ihmettelevän ilmapiirin, jonka avulla päästään kohti yhdenvertaisempaa vuorovaikutuksen laatua. Aineisto tarjosi myös kriittisen näkökulman siihen, ovatko varhaiskasvatussuunnitelman (2018) raamit katsomuskasvatukselle liian epäselvät. Pohdinta osassa teen yhteenvedon tutkimuksen tuloksista ja kiteytän ne osaksi teoreettista taustaa.

This Bachelor’s Thesis focuses on attachment and self. This is a literature review aiming to build overall picture of the phenomenon chosen and is based on the literature of the subject. The research question is the following: How is the attachment and self and their connection studied and how the subject is presented in the studies and literature? According to the research material self can be understood everything that one experiences to belong to their persona. Crucial part of the self is also the social dimension which means how one sees themselves in relation to others by mirroring others behaviuor to own. Both attachment theory and study focuses on the interaction relationships between people. According to the attachmet theory ones inner working models become answers to the fundamental queastions. In the light of the studies providen, in a safe affectional bond child feels loved just the way they are and is capable to trust their parents whereas in an unsafe affectional bond this is not the case. According to the research there is a connection between self and attachment. Safe affectional bond between parent and a child is an idicator of strong self and its formation and also provides resources for the child to become their unique self. In an unsafe affectional bond child isn’t able to develop their emotional expression and it can reflect to their own self development

Tavoitteet Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä tavoin lasten luontosuhde on ra- kentumassa. Tavoitteenani oli myös se, että lapset kuvallisin ja kerronnallisin keinoin ilmaisisi- vat itseään tuoden esille, kuinka heidän luontosuhteensa on rakentumassa; tästä koostuu tut- kimuksen aineisto. Toteutin tutkimuksen kotaeskariryhmässä, joten kotaeskaritoiminta on myös tarkastelussa. Luontosuhteen rakentumista tutkin lasten kuvataidetöiden ja kertomusten kautta esille tuomien merkitysten avulla. Tarkoitukseni on, että lapset voivat tuoda esille kuvataiteen ja tarinan kautta omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan liittyen luontoympäristöön. Teoksen keski- össä on lapsi itse, mutta luovuudelle annetaan tilaa ja lapsi voi kuvittaa ja kertoa sen, mitä itse haluaa ja mitä hänen mieleensä tulee. Tavoitteenani oli löytää lasten teoksista ja kertomuksista lasten esille tuomia merkityksiä, joiden kautta selviää, millä tavoin lasten luontosuhde on raken- tumassa. Valmiiksi tutkittu tieto ja teoria monista eri lähteistä toimi vahvasti apuna analysoides- sani lasten luontosuhdetta. Teoriassa nousi esille, että luontosuhteen rakentuminen alkaa var- haislapsuuden aikana. Yksilön luontoympäristössä kokemat kokemukset ja hetket rakentavat luontosuhdetta. Luonnossa leikkiminen, tutkiminen ja ajanviettäminen voi lisätä lapsen tunne- siteen muodostumista luontoympäristöä kohtaan ja näin luontosuhde voi rakentua. Yksilöiden luontosuhteen rakentumisen nähdään vaikuttavan tulevaisuuteen ympäristöystävällisten sekä kestävän kehityksen tekojen muodossa. Kirjoittaessani luonnosta tai luontoympäristöstä tarkoi- tan metsä-, puisto- ja rantaympäristöjä eli ympäristöjä, joissa ollaan luonnon kanssa tekemi- sissä. Menetelmät Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisin eli laadullisin menetelmin, ja tutkimus saa vaikutteita lap- sinäkökulmaisesta tutkimusmenetelmästä. Lapsinäkökulmainen tutkimus kuvaa lasta tiedon tuottajana ja lapsi nähdään tutkimuksen subjektina ennemmin kuin objektina. Tutkimukseni kes- kiössä ovat lasten ajatukset ja kokemukset. Tutkimustulokset pohjautuvat lasten kuvataiteen ja sanallisen ilmaisun kautta saadun informaation ja teorian vuoropuheluun. Luontosuhteen rakentumista tutkin lapsen kuvataidetyön ja siihen liittyvän kertomuksen avulla. Kuvataiteen käyttäminen tutkimusmenetelmänä voi olla lapselle luonteva tapa tuoda esille aja- tuksiaan. Lapset yleensä piirtävät jonkin verran ja se voi olla lapselle mieluista toimintaa. Tar- koitus onkin, että hetki, jossa tutkimusaineistoa kerätään, on lapselle hyvä kokemus. Lasten tarinat tukevat kuvataiteilun kautta syntyneen teoksen sanomaa. Kertomuksista voidaan koota elämän erinäiset hetket kokonaisuudeksi. Kertomushetkessä tarkoituksena olisi, että lapset voi- sivat täydentää kuvataideteoksen sanomaa sanoilla ja ilmaista, millaisia ajatuksia heillä on luon- toa kohtaan. Kerronnallinen tieto on hyödyllistä silloin, kun haluamme ymmärtää merkityksiä ja lapsi voi kertoa luonnon merkityksestä omassa elämässään ja mitä ajatuksia hänellä on luontoa kohtaan. Tulokset Aineiston keruun toteutin etänä koronavirustilanteen takia, jotta lähikontakteilta vältyttiin koko- naan. Tarvittavat materiaalit ja tutkimusaineiston toimitin postin kautta, sekä keskustelut kävin puhelimitse varhaiskasvatuksen opettajan kanssa. Tutkimukseen osallistui Päiväkoti Haltian kotaesiopetusryhmän neljä 6–7-vuotiasta lasta. Kotaryhmän varhaiskasvatuksen opettaja ja varhaiskasvatuksen lastenhoitaja auttoivat minua aineiston keräämisessä eli taidetuokion pitä- misellä ja lasten tarinoiden kirjaamisella. Lasten kuvataideteokset ja tarina ovat kokonaisuudes- saan liitteissä. Niistä on analysoitu osia ja niitä on peilattu jo olemassa olevaan teoriatietoon. Pohdinta-osiossa on analysoitu kokonaisuudessaan lasten luontosuhteen rakentumista. Tutki- muksessa nousi esille lasten kokemus luontoympäristöstä iloa tuottavana paikkana, jossa voi kokea onnistumisen kokemuksia. Myös toiveet ja odotukset tulevista onnistumisista näkyivät lapsen työssä. Puita, kasveja ja eläimiä oli kuvattu lajille tyypillisellä tavalla ja tämä kertoi sen, että lapsilla oli selkeästi tietoa luonnosta ja luontosuhde on rakentumassa. Jokaisen teos oli sävyltään positiivinen ja toiveikas ja niistä välittyi vaikutelma, että lapset kokevan luonnon rau- han ja voimaantumisen paikkana.

Aims. The aim of this study was to research the factors affecting self-concept in the first years of elementary school. The hypothesis behind the study was that the most influential factors behind a child's self-concept are parents' attitude towards school, support from teachers and difficulties in learning. The development of an academic self-concept in the first years of elementary school is crucial for the entire academic career and life. This is why the importance of the development of a pupil´s self-concept is mentioned in the aims of both the general curriculum and also in individual subject curriculum. In Finland, not a lot of research has been done to clarify the factors affecting the development of self-concept. The aim of this study was to summarize the existing research on the matter and to evaluate it in the form of a literal review. Methods. The method used in this research was a systematic literal review. Altogether ten studies that were done between 2010 and 2017 affiliating the subject was found using the most common databases of the library of the university of Helsinki. The studies that were found were systematically collected and also analysed in descriptive manner. Results and conclusions. The results of this research were in favour of the hypothesis since the themes, such as parents attitude towards school, teachers support and difficulties in learning, were constantly highlighted in the results. In addition, the themes affecting the development of self-concept such as the child´s gender, temperament and communication skills, were substantial. The purpose of this study was to give elementary school teachers tools to recognize the factors supporting and harming the development of self-concept. In the future, it is my plan to continue this research via a qualitative interview study which aims to investigate the factors affecting academic self-concept.

Tavoitteet. Nykyään yhä useammin esiopetus järjestetään koulun yhteydessä. Tämän takia sujuva siirtymä ilman suurempia muutoksia tukee lapsen oppimisen kehitystä ja sujuvaa jatkumoa. Tutkimuksia aiheesta on tehty useampia mutta lasten toiveiden esiin tuominen on harvinaista. Kirjallisuuskatsaukseni tavoitteena on tuoda esille lasten toiveita ja ajatuksia mitkä mahdollistaisivat sujuvan siirtymän esiopetuksesta alkuopetukseen. Menetelmät. Menetelmänä tutkimuksessani käytän systemaattista kirjallisuuskatsausta. Käy-tin aineiston keruussa tietokantoja EBSCO, Helka sekä Google Scolar. Aineistooni valikoitui neljä englanninkielistä artikkelia. Artikkeleiden tutkimukset on toteutettu suomessa. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että ystävyyssuhteiden säilyttäminen ja uusien luominen olivat lasten mielestä tärkeitä. Leikki toimintatapana ja toiminnallisuus oppimisessa olivat tärkeitä asioita mielekkään oppimisen kannalta. Huomioon otettava tärkeä asia sujuvassa siirtymässä lasten kannalta oli aikuisten sanallisesti ja sanattomasti tuottamat vies-tit koskien yhteistyötä. Positiivinen ja kannustava suhtautuminen koulun aloitukseen mahdol-listi lapsen positiivisen suhtautumisen koulun alkuun. Tutkimustulosten mukaan jo varhais-kasvatuksesta saadut kokemukset vaikuttavat lasten mielipiteeseen koskien koulun aloitus-ta. Tämän lisäksi toimintakulttuuri esiopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa luovat pohjan lapsen positiiviselle omakuvalle. Kannustavassa ja oppimista tukevassa ilmapiirissä lapsi aloittaa koulupolun luottaen omiin kykyihinsä. Tulosten mukaan fyysisten ja pedagogisten oppimisympäristöjen erilaisuus koulussa ja esiopetuksessa vaikuttivat sujuvaan siirtymään. Lapsen kannalta sujuvan siirtymän takaamiseksi yhteistyön saaminen toimivaksi selkeiden suunnitelmien ja yhtenäisten tavoitteiden avulla on tarpeen sekä lapsen mielipiteiden huomioiminen suunnitelmia tehtäessä. Uusien työskentelymallien löytäminen yhteistyössä on tärkeää. Tutkielma osoitti, että lisää tutkimuksia tarvitaan tuomaan lapsinäkökulma esiin siirtymissä esiopetuksesta alkuopetukseen. Lasten ja aikuisten näkökulmat aisoihin ja asioiden tärkeydestä eroavat toisistaan.

Inklusiivinen kasvatus on ollut jo vuosikymmenen ajan osa suomalaista varhaiskasvatusta. Tuo-reimmassa varhaiskasvatuksen suunnitelmassakin (2018) todetaan, että lapsen kehityksen ja oppimi-sen tuki on tarjottava inklusiivisesti. Inkluusio on siis edelleen ajankohtainen keskustelun, tutkimuk-sen ja kehittämisen aihe Suomessa (Pihlaja, 2009). Varhaiskasvatus on olennainen osa lapsuuden sosiaalista toimintaympäristöä, siksi inklusiivisen kasvatuksen toteuttaminen on luonnollista aloittaa jo varhaiskasvatuksesta lähtien (Kontu & Suhonen, 2008, 28). Opettajat, tutkijat tai erityispedago-giikan ammattilaisetkaan eivät jaa samanlaista näkemystä inkluusiosta ja siksi onkin tärkeä tutkia, miten varhaiskasvatuksen opettajat ymmärtävät inkluusiota, sillä he ovat varhaiskasvatuksen kentäl-lä inkluusiota toteuttamassa käytännössä (Pihlaja, 2009). Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajat määrittelevät ja ymmärtävät inkluusiota. Tutkimuskysymykseni on: Millä tavoin varhaiskasvatuksen opettajat ymmärtävät inkluusion? Tutkielmaa varten loin verkossa täytettävän kyselylomakkeen, johon vievän linkin jaoin Facebookin varhaiskasvattajan materiaalipankki-ryhmään. Rajasin tutkittavan joukon varhaiskasvatuksen opet-tajiin, sillä koin heillä olevan enemmän tietoa inkluusiosta ilmiönä koulutuksensa ansiosta. Kysely-lomakkeeseen vastasi 18 varhaiskasvatuksen opettajaa. Analysoin aineistoni aineistolähtöisellä si-sällönanalyysillä. Tutkimukseni tulokset jakautuvat selvästi kolmen yläluokan alle, jotka olivat tasa-arvo ja yhdenver-taisuus, opettajien toiminta sekä resurssit. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta varhais-kasvatuksen opettajat luonnehtivat inkluusiota lapsen oikeutena osallistua ryhmään ja toimintaan se-kä vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Näiden lisäksi moninaisuuden ja tasavertaisuuden näkemyk-set nousivat vahvasti vastauksista. Opettajien oman toiminnan merkitys näkyi vastauksissa henki-lökunnan omien asenteiden ja arvojen vaikutuksena inkluusiota kohtaan sekä riittävänä lasten tuen tarpeiden huomioimisena. Suureksi tekijäksi varhaiskasvatuksen opettajat toivat esiin myös resurs-sit. Opettajan ymmärrys resursseista tuli ilmi lapsiryhmän toimintaan vaikuttavina tekijöinä, kuten lapsiryhmän suurena kokona sekä lapsiin kohdistuneena vähäisenä tukena, ja henkilökuntaan koh-distuvina tekijöinä, jotka olivat avustajien puute ja yleiset henkilökuntaresurssit.