Browsing by Title

Tavoitteet. Perheiden yhteisten aterioiden merkitystä ruokakasvatuksen ja ruokasuhteen kehittymisen kannalta ei usein tulla edes ajatelleeksi. Yhteiset arkiateriat ovat monissa perheissä rutiininomainen ja tavallinen osa arkea. Lapsiperheiden arjessa rutiineilla on tärkeä rooli luomassa turvallisuuden tunnetta, ja tukemalla lasten kasvua ja kehitystä. Aiempien tutkimusten tulokset ovat yhteneväisiä siitä, että perheiden yhteisillä aterioilla on vaikutusta lasten ruokailutottumuksiin ja tässä tutkielmassa haluttiin tarkastella näitä vaikutuksia tarkemmin. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää aiempien tutkimusten pohjalta, millaisia vaikutuksia perheiden yhteisillä arkiaterioilla on lasten ruokailutottumuksiin ja niiden muodostumiseen. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle tyypillisesti aikaisempien tutkimusten tuloksia tiivistettiin yhteen kriittisesti tarkastellen. Aineistoa valittiin rajaamalla tarkastelunäkökulmaksi lasten ruokailutottumukset. Lisäksi päätettiin käyttää vain tutkimuksia ja artikkeleita, jotka on julkaistu 2000-luvulla. Aineistoksi valittiin aikaisempia tutkimuksia, joissa on tutkittu perheen yhteisten arkiaterioiden vaikutusta 6–12 –vuotiaiden lasten ruokailutottumuksiin. Näistä aikaisempien tutkimusten tuloksista muodostettiin synteesi ja vastattiin asetettuun tutkimuskysymykseen. Tulokset ja johtopäätökset. Aiemmat tutkimukset osoittavat yhtenevästi perheen yhteisen arkiaterian vaikuttavan merkittävällä tavalla lasten ruokailutottumuksiin ravitsemuksellisesta näkökulmasta. Vanhempien toimintatavat ruokailutilanteissa, ruokatottumukset ja asenteet vaikuttivat lasten ruokailuun ja ruokasuhteeseen mallintamisen kautta. Vanhemmat vaikuttivat omien valintojensa kautta siihen, millaista ruokaa lapsille tarjotaan ja täten siihen, millaisiksi heidän ruokailutottumuksensa muodostuvat. Säännöllisesti syötävä arkiateria loi perheiden arkeen selkeän rutiinin ja tätä kautta loi pohjaa lasten säännöllisen ateriarytmin muodostumiselle.

Tutkielman tarkoituksena on tutkia vuonna 2020 keväällä alkaneen koronapandemian vuoksi asetettujen rajoitusten vaikutuksia työssäkäyvien suomalaisten aikuisten arkirutiineihin. Tutkielman teoreettinen viitekehys sisältää monipuolista käsittelyä arjen eri toiminnoista ja sen muodostumisesta sekä koronapandemiasta ja sen vaikutuksista suomalaisten arkeen. Arjen rutiineilla tarkoitetaan arkipäivinä tapahtuvia toistuvia toimintoja. Aiemmat tutkimukset aiheesta ovat osoittaneet koronakriisin vaikuttaneen arkielämän toimintoihin. Tutkimuskysymys on ”Miten koronapandemian aikaiset rajoitukset vaikuttavat suomalaisten työssä käyvien aikuisten arjen rutiineihin?”. Tutkimuksen tekeminen on ajankohtaista koronapandemian vaikutusten kentällä liittyen arkeen. Aiheen tutkiminen on vielä suhteellisen uutta. Tutkielman on toteutettu laadullisin menetelmin. Aineisto kerättiin strukturoidulla verkkokyselyllä. Kysely julkaistiin sosiaalisen median kanavissa (Facebook ja Instagram). Merkittävin osa kyselyyn vastanneista asuivat Uudellamaalla, jossa normaalia arkea rajoittavia rajoituksia oli eniten. Vastauksia lomakkeeseen tuli yhteensä 23, joista valideja vastauksia oli yhteensä 18. Kysely oli auki viikon ajan. Aineisto analysoitiin laadullisella teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Vastaukset jaoteltiin kahteen pääluokkaan, jonka avulla pystyttiin tekemään johtopäätöksiä saaduista vastauksista. Tutkimustuloksista saatiin selville, millaisia vaikutuksia koronaviruspandemian aikaisilla rajoituksilla oli kokopäivätyössä käyvien arkeen ja sen toimintoihin. Suurin osa vastaajista koki rajoitusten muuttaneen arkeaan ja vaikuttaneen negatiivisesti elämänlaatuunsa. Sosiaalinen kanssakäynti väheni ja osalla työskentely siirtyi työpaikalta kotiin. Osalla vastaajista ei ollut mahdollisuutta tehdä töitään kotoa käsin. Kotonaoloaika lisääntyi kaikilla vastaajilla. Monet joutuivat luopumaan harrastuksistaan kokonaan. Osa vastaajista kuitenkin koki rajoitusten takia enemmän kotiin siirtyneen arjen mielekkääksi, koska aikaa perheen kesken oli enemmän. Jatkotutkimukselle on vielä tarvetta aihetta tutkiessa, kuten sukupuoliroolien vaikutuksista.

Tutkielmassa tarkastellaan 1–3-vuotiaiden lasten äitien kerrontaa yhteisistä arkiaterioista. Ilmiötä on aiemmin tutkittu yläkouluikäisten nuorten keskuudesta, sekä heidän vanhempiensa näkökulmasta ja tutkimukset osoittavat perheaterioiden tärkeyden nuorten kohdalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2019 laatimat ruokasuositukset lapsiperheille korostavat yhteisten perheaterioiden merkitystä myös perheissä, joissa on pieniä lapsia. Tutkielmassa pyritään ymmärtämään pienten lasten vanhempien kertomuksia yhteisistä arkiaterioista. Tässä tutkielmassa teemaa tarkastellaan äitien näkökulmasta ja siitä mitä he tuovat kerronnassaan esille yhteisestä perheateriasta. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (n=4), jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Puolet haastatteluista toteutui kasvokkain ja puolet videoyhteyden välityksellä. Aiemman tutkimuksen perusteella informanteiksi valittiin ydinperheiden äitejä. Haastateltavat saivat ennakkomateriaaliksi kansainväliset ruokasuositukset, jotka sisältävät myös lapsiperheiden ruokasuositukset. Aineisto on analysoitu abduktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Äidit kuvasivat päivittäin tapahtuvan yhdessä syömisen tärkeäksi. Arjen muuttuvat aikataulut ja kiire koettiin negatiivisiksi tekijöiksi yhteisten arkiaterioiden järjestämisessä. Negatiivisia tunteita ruokailutilanteisiin liittyen herättivät myös lasten sotkeminen ruokapöydässä, syömättä jättäminen ja pöydästä poistuminen ennen lupaa. Vanhemmat tarjosivat lapsilleen terveellisiä ruokailutottumuksia ja äidit kokivat lasten syömisen olevan mielekkäämpää, kun kaikki perheenjäsenet söivät samaa ruokaa samaan aikaan. Äitien omien ruokailutottumusten huomattiin vaikuttavan myös lasten ruokailutottumusten kehitykseen. Äidit toivoivat arkiaterioilta rauhallista yhdessä kokoontumisen hetkeä, jossa jokainen voi keskustella päivän tapahtumista. Perheen yhteiset ruokailuhetket ovat tärkeä osa perheen arkea ja lapset ottavat mallia vanhemmiltaan ruokailutilanteissa. Äidit ovat tietoisia terveyttä edistävästä ruokavaliosta, mutta perheen aikuiset kaipaavat lisää tietoa ja tukea pienten lasten kanssa yhdessä syömisestä.

Mål. Syftet med denna avhandling är att klargöra vilka möjligheter AR teknologin har idag för att underlätta lärarens arbete i klassen beträffande språkinlärning. Den ser även på möjligheterna att förbättra på elevernas motivation och den vägen främja på deras språkinlärning. Dagens skola arbetar allt oftare med elever vars modersmål inte är den samma som skolspråket. Resurserna i form av ytterligare lärare ökar inte i samma takt som behoven och syftet med denna avhandling är att se ifall AR kan vara en resurs för läraren och skolan att prestera mera. Infallsvinkeln är läraren och den specifika eleven som är i behov av stöd, inte hela klassen där AR skulle ersätta existerande rutiner. Den skall fungera som en resurs för enskilda eleven i specialfall där läraren inte har möjlighet att erbjuda tillräckligt med personligt stöd. Hittills har AR och VR teknologier använts mest inom dator- och mobilspel och målet är att hitta ett svar ifall de har en brukbarhet inom pedagogiken. Den existerande mjukvaran är därmed inte nödvändigtvis tillräckligt flexibel för att läraren smidigt kan skapa lektionsmaterial som stöder den enskilda eleven i behov av ytterligare stöd. Metoder. Denna studie är litteraturöversikt i form av en kvalitativ innehållsanalys med tematisk textanalys. Målet är att få en överblick över existerande forskning inom språkinlärning och AR med en praktisk infallsvinkel vad beträffar lärarens roll i skapandet av lektionsmaterial. 7 olika forskningsresultat analyserades och tolkades för att skapa en helhetsbild över möjligheterna idag för den moderna grundskoleläraren. Resultat. Motivationsgynnande faktorn med övningar i AR-miljö går inte att neka. Själva effekten av AR och inlärningshastighet blir obevisad då resultaten bestrider varandra. För läraren är verktygen ännu oflexibla och de kräver tekniska specialkunskaper. Mjukvaran som används före själva lektionen är även långsamma att bearbeta och skapa lektionsmaterial i.

School evaluation always has a connection to the current learning concept. The evaluation indirectly indicates what is valued in society at that present time. These values are reflected in the human concept and hence the pupil's perception. Therefore, student assessment plays an important and responsible role in promoting favorable development in children. In this bachelor’s thesis I´m researching thoughts of the 5th grade teachers in the Arabian school about the significance of evaluation in children development, growth and learning. In the theoretical part I focus on the internal growth and development of children and young people between 7 and 15 years through different development areas and phases. I bring forth the most famous theories that have influenced our present understanding of the child as a developing and learning human being. In addition, I address evaluation methods that can support and promote student learning and thereby support favorable growth and development. Four 5th grade teachers from the Arabian school attended the study. Three of them were class teachers and one craft teacher and each had a teaching history for over five years. Interviews were conducted at the Arabia School as individual and semi-structured interviews. My research is data-driven and the focal point is the data that I have collected from the interviewed teachers. The theoretical part is based on the themes raised in the material. In the study, teachers considered the evaluation to be important if it was comprehensive and developing. By evaluating, the teachers felt the opportunity to increase the student's understanding of their skills, strengths and weaknesses, which provides tools for achieving the goals. In assessing the student, teachers felt that cooperation with parents, peers and other teachers was particularly important.

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata perusopetuksen arvioinnin ja oppijan minäpystyvyyden välistä yhteyttä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että arviointi vaikuttaa lapsen mi-näkäsityksen kehittymiseen. Lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja elinikäisen oppimisen edis-tämisen takia arvioinnin tulee kehittää myönteistä minäpystyvyyttä oppijana. Tutkimuskysy-mykseksi asetettiin ”Millä tavoin arviointi on yhteydessä oppijan minäpystyvyyteen aiemman aiheesta kirjoitetun tutkimuskirjallisuuden mukaan?”. Tutkielma on laadullinen kirjallisuuskatsaus, jonka toteutus mukaili kuvailevan kirjallisuuskatsauksen mallia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaan. Tutkimusai-neistona oli ajankohtaista suomalaista tutkimuskirjallisuutta, joka on haettu tutkimusaihee-seen liittyvillä hakusanoilla ARTO-tietokannasta. Arviointi oli monella tapaa yhteydessä oppijan minäpystyvyyteen. Oppijan suhtautuminen ar-viointiin vaikutti siihen, millä tavoin arviointi oli yhteydessä oppijan minäpystyvyyteen. Arvioin-titavoilla voitiin vaikuttaa siihen, minkälainen suhtautuminen arviointiin oppijalle muodostui. Tärkeimmät tekijät arvioinnin myönteiselle minäpystyvyyden kehittymisen tukemiselle olivat arvioinnin kohdistuminen oppimisprosessiin, yksilöllisen kehittymisen huomioiminen arvioin-nissa ja arvioinnin ymmärrettävyys.

The aim of this thesis was to gather more information on the topic of values education from the perspective of primary school teachers in Finland. While the topic has been examined to some extent in previous studies, the focus of this thesis differs from those earlier works. Paula Suhonen (2012), for example, has studied the role and realisation of values education in schools, and the ideas and attitudes the teachers have concerning their role as value educators. My study continues her work by further examining especially the latter topic. Above all, the goal was to examine how teachers themselves view their role as a value educator, and how conscious this role is. Furthermore, the aim was to determine how teachers see values in general: as absolute and immutable, or more dependent on time and place. The theoretical background of the thesis leans on general deninitions of values and values education and - as in most previous research - values education is here linked to moral philosophy. The research was carried out as focused interviews of three teachers of various ages and career stages. The focused interview as a method suited the process well, as the aim of the research was to record the teachers' thoughs as personal and authentic as possible. The interview material was then phenomenografically analyzed by creating categories portraying teachers´ perceptions of themselves as value educators. These descriptional categories were based both on theory and the interview material. The findings of the thesis supported those of previous studies: in addition to the school curricula and the Finnish law, the values of the interviewees were based on their own upbringing and personal experiences in life and at the workplace. While being highly conscious of their role as "quardians of a lot", they also view the busy everyday encounters at the school as rather concrete interaction, where values education is carried out mainly through solving ordinary, everyday problems. Each of the teachers experienced values education as an essential part of their work, but what they hoped for was that their role would be specified more clearly, for example in the school curricula. This would be a good topic in future research on values education, as previous studies have also called for by suggesting that The aim of this thesis was to gather more information on the topic of values education from the perspective of primary school teachers in Finland. While the topic has been examined to some extent in previous studies, the focus of this thesis differs from those earlier works. Paula Suhonen (2012), for example, has studied the role and realisation of values education in schools, and the ideas and attitudes the teachers have concerning their role as value educators. My study continues her work by further examining especially the latter topic. Above all, the goal was to examine how teachers themselves view their role as a value educator, and how conscious this role is. Furthermore, the aim was to determine how teachers see values in general: as absolute and immutable, or more dependent on time and place. The theoretical background of the thesis leans on general deninitions of values and values education and - as in most previous research - values education is here linked to moral philosophy. The research was carried out as focused interviews of three teachers of various ages and career stages. The focused interview as a method suited the process well, as the aim of the research was to record the teachers' thoughs as personal and authentic as possible. The interview material was then phenomenografically analyzed by creating categories portraying teachers´ perceptions of themselves as value educators. These descriptional categories were based both on theory and the interview material. The findings of the thesis supported those of previous studies: in addition to the school curricula and the Finnish law, the values of the interviewees were based on their own upbringring and personal experiences in life and at the workplace. While being highly conscious of their role as "quardians of a lot", they also view the busy everyday encounters at the school as rather concrete interaction, where values education is carried out mainly through solving ordinary, everyday problems. Each of the teachers experienced values education as an essential part of their work, but what they hoped for was that their role would be specified more clearly, for example in the school curricula. This would be a good topic in future research on values education, as previous studies have also called for by suggesting thatvalues education should be more closely linked to actual studying material. The questions of values and their immutability divided opinions among the teachers - which might have though been affected by their differing interpretations of the research questions on the topic. values education should be more closely linked to actual studying material. The questions of values and their immutability divided opinions among the teachers - which might have though been affected by their differing interpretations of the research questions on the topic.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutustua narratiivisella otteella kasvatusfilosofiaan kirjallisuuden avulla ja tutkia mitä voidaan tarkoittaa puhuttaessa kasvatuksen tavoitteista ja arvoista, sekä tarkastella miten nämä liittyvät toisiinsa. Käsittelen arvoja ja niiden merkitystä kasvatuksessa. Ensimmäisessä luvussa johdannon jälkeen käsittelen kasvatusta. Toisessa pääotsikossa tarkastelen kasvatusfilosofiaa sekä aiempaa tutkimusta ja kirjallisuutta. Nostan esille muutamia aiempia tutkimuksia, kuten Leevi Launosen väitöskirjan. Viimeinen pääotsikkoni ennen yhteenvetoa ja pohdintaa on arvot. Siinä keskityn arvojen ja kasvatuksen tavoitteiden määrittelyyn. Tarkastelen arvoja sekä niiden merkitystä kasvatuksen tavoitteissa. Menetelmät. Tutkimuksessani hyödynsin kasvatustieteellisiä sekä kasvatusfilosofisia menetelmiä ja sivusin hermeneuttisen tutkimussuuntauksen perinnettä. Valitsin kasvatusfilosofiseen kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseeni sopivia teoksia ja julkaisuja. Tulokset ja johtopäätökset. Kasvatusfilosofiaa tarvitaan kasvatustieteen rinnalla vastaamaan esimerkiksi arvoja sekä tavoitteita koskeviin kysymyksiin. Kasvatusfilosofian kiinnostuksen keskiössä ovat juurikin kasvatuksen tavoitteet. Näyttäisi siltä tutkielmani perusteella, että arvot ovat erottamaton osa kasvatusta ja tämän tavoitteita.

The research examines the development and sharing of expertise in the profession of tailoring. The focus is on four themes: the impact of individual and social factors on the development of expertise and activities that either advance or inhibit its deepening. Research focused on traditional handcraft professions is important as it increases the appreciation, understanding and knowledge of these professions. Studying traditional handcrafts is also important in order to prevent the decline and disappearance of these fields. The theoretical part of the study focuses on examining previous research and theoretical literature on expertise and the development and sharing of expertise. Literature on the diversity of the methods of learning skills is also briefly discussed in the second chapter of the study, which also serves as a general introduction into the topic of the study. In this study, the development and sharing of expertise was studied by using qualitative research method. The collection of the data was carried out by conducting semi-structured individual interviews. For the purpose of the research, the experiences of skill development as well as the development and transfer of skills were collected from tailors engaged in the trade (n=4).Theoretical content analysis was used in the analysis of the material. The research results showed that the deepening of one’s own expertise was advanced by imitating the technical details of competitors and by learning by research. Sharing knowledge and skills together with other experts was not found to very common in the data. According to the tailors interviewed, the biggest obstacles for sharing expertise were the challenge of teaching skills that require routine and the lack of time. It can also be seen from the data that the reflection of one’s own workmanship was low, which may be related to the challenge of sharing skills. Those tailors who constantly challenged their own skills and routines experienced their opportunities for professional development more strongly. The reluctance to deviate from routines also rose from the data as one of the most concrete obstacles for the development of expertise. Acknowledging the factors that advance professional development is justified when the education of tailors is considered. The results of this study can contribute to this process. The organizations educating tailors should avoid teaching students simply to repeat things that are already known, even if it is important to build on what has already been learned. Educational arrangements that promote open learning and are based on students’ own interests’ support their ability to both renew and transfer what they have learned into future professional practices.

Asiantuntijakulttuuri on laajentunut, ja sen myötä perinteisten tieteellisten asiantuntijoiden rinnalle on noussut uusia toimijoita. Tämä ilmiö herätti mielenkiintoni, ja halusin tutkia tarkemmin, mitä asiantuntijuus tarkoittaa ja millaista osaamista asiantuntijan rooli edellyttää tällä hetkellä. Kandidaatin tutkielmani tarkoituksena on koostaa tietoa asiantuntijuutta tarkastelleista tutkimuksista integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Aikaisemmissa tutkimuksissa asiantuntijuus määriteltiin yksilön erityisosaamisena ja lahjakkuutena, jota vahvistetaan akateemisella koulutuksella ja työkokemuksella. Teoreettisessa taustassa kuvailen kolmea erilaista asiantuntijuutta sekä niiden kehittymistä. Koska asiantuntijuuden käsite on laaja, olen rajannut näkökulman koskemaan työelämään kytkeytyvää asiantuntijuutta. Tarkastelen kandidaatin tutkielmassani asiantuntijuus käsitettä ja tekijöitä, jotka vaikuttavat asiantuntijuuden kehittymiseen työpaikalla. Tutkimus tehtävänä on muodostaa monipuolinen kokonaiskuva asiantuntijuudesta työympäristössä. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Millä eri tavoin asiantuntijuus voidaan määritellä? ja 2) Millaisista palasista asiantuntijuus rakentuu työympäristössä? Toteutin tutkielman integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni muodostuu 11.vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista, jotka ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Artikkelit ovat englannin kielisiä, ja ne kerättiin EBSCOhost-tietokannasta. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällön analyysinä, käytännössä yliviivaamalla ja ryhmittelemällä aineistoa tutkimuskysymyksien ohjaamana. Analysoinnin myötä tutkielman tulokset muodostuivat suhteessa tutkimuskysymyksiin. Tutkimus tulosten perusteella, asiantuntijuus koostuu monista erilaisista tekijöistä, kuten tietämyksestä, taidoista ja kokemuksesta sekä se vaihtelee eri ammateissa, rooleissa ja ympäristöissä. Asiantuntijaksi kehittyminen voi olla seurausta esimerkiksi tietoisesta kehityksestä tai kokemuksen kautta hankitusta oppimisesta. Kehitystä aloittelijasta asiantuntijaksi kuvattiin prosessina, joka kehittyy ajan myötä koulutuksen, pitkäaikaisen kokemuksen, tukevan oppimisympäristön ja henkilökohtaisen motivaation kautta.