Browsing by Title

Tämä kirjallisuuskatsaus kuvaa ja analysoi maskuliinisuuksia koulun ja väkivallan konteksteissa valitun tutkimuskirjallisuuden avulla. Kirjallisuuskatsauksessa selvitetään, kuinka maskuliinisuus rakentuu kouluissa ja oppilaiden välisissä suhteissa sekä sitä, kuinka maskuliinisuus ja väkivalta ovat yhteydessä toisiinsa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että miehet tekevät valtaosan väkivaltarikoksista eli väkivalta on jollain lailla yhteydessä mieheyteen ja maskuliinisuuteen. On todettu, että väkivaltaa pidetään miehekkäänä ja sitä glorifioidaan esimerkiksi mediassa. Nuorilla miehillä ja pojilla on myöskin todettu olevan naisia korkeammat itsemurha-, tapaturma- ja syrjäytymisluvut. Näiden tekijöiden voidaan ajatella olevan yhteydessä niin kutsuttuun toksisen maskuliinisuuden malliin. Tästä syystä väkivalta määritelläänkin tutkimuksessa sukupuolistuneeksi väkivallaksi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat sukupuolentutkimuksen traditioon kytkeytyvät feministiset teoriat ja niihin liittyvät sukupuolen, väkivallan ja maskuliinisuuden käsitteet. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat pohjautuivat jälkistrukturalistiseen feminismiin, jonka mukaan yhteiskunta muovautuu jatkuvasti diskursiivisten ja sosiaalisten käytäntöjen mukaan. Tutkielman menetelmänä toimii kuvaileva kirjallisuuskatsaus integroivalla otteella. Tämän menetelmän tavoitteena on luoda ilmiöstä selkeä kokonaiskuva sekä tarkastella sitä koskevaa kirjallisuutta kriittisellä otteella. Kirjallisuuskatsaus perustuu pääosin suomalaiseen kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Kirjallisuuskatsauksessa tuloksena rakentui näkemys siitä, millainen on hegemonisen eli arvostetun maskuliinisuuden malli koulussa. Hegemonisen maskuliinisuuden mallin piirteitä koulussa ovat esimerkiksi urheilullisuus, halveksuva suhtautuminen kouluun, homofobia ja kovistelu. Hegemoninen maskuliinisuus alistaa ja hierarkisoi muita maskuliinisuuden malleja ja erityisesti feminiinisyyttä. Maskuliinisuuden mallit ovat myöskin yhteydessä intersektionaalisuuteen, sillä maskuliinisuudet jäsentyivät suhteessa etnisyyteen, toimintakykyyn ja yhteiskuntaluokkaan. Väkivallalla on iso rooli oppilaiden välisessä kilvoittelussa, hierarkian jäsentämisessä ja statuksen saavuttamisessa. Toisaalta väkivalta saa myös positiivisia merkityksiä ja sävyjä, sillä väkivaltaa käytetään esimerkiksi leikkitappeluissa, jolloin sen tavoite on osoittaa välittämistä ja kiintymystä. Kouluissa maskuliinisuutta rakensivat opettajat, muu kouluyhteisö, vertaisryhmät ja oppimateriaalit.

It has been shown in previous childhood education and preschool studies that mathematical competence correlates with other academic skills. Also, mathematical competence and linguistic development has a connection. Studies also strengthen the view that mathematical competence begins to develop in early childhood. Learning mathematics is an important skill because mathematics is essential part of our life so people have to use it in everyday life. The purpose of this study is to find out which are the key areas of mathematics that children have to learn at the end of preschool. In this study there have also been presented different ways to support learning if the child has difficulties with mathematics. The subject of this study is current and important because in our society, we talk about high quality early childhood education and the importance of preschool. It is important that children get high quality mathematics education in preschool, because mathematics is essential part of our lives. This study`s research questions were answered by reviewing relevant research and articles. In addition, a literature was also carefully examined. Eric-database, Helka, Arto and Google Scholar were used in this research. One needs to be careful while picking sources since there were a lot of material. Comparison and source criticism were the main point when the suitable sources were selected. According to this study, there are four mathematical key areas which construct the mathematical competence. This study also revealed different ways to support learning for example three-tier support model. When children have problems in mathematics, teacher have to think which kind of help children need. So this tree-tier support model offers different ways to help children in learning. It has been shown that spontaneous attention and everyday mathematics have a lot of effect to children`s mathematical competence. Spontaneous attention needs to be practised with children from early childhood. Play and the functionality are the natural ways to learn so they are good way to support learning. The results prove that the children`s mathematical competence develops already since the infancy, so adult should be aware of it and support the children for mathematical thinking from a small age.

Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa konseptuaalisen ja proseduraalisen tiedon roolia matematiikassa ja saadun tiedon pohjalta selvittää näiden tiedonlajien välisiä kausaalisia suhteita. Tutkielmassa perehdytään neljään lähestymistapaan, joilla on jo vuosikymmenien ajan pyritty selittämään konseptuaalisen ja proseduraalisen tiedon kehittymisen järjestystä. Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa kerättiin Internetin tietokannoista sekä kirjaston kokoelmista. Aineistoa analysoitiin asetetun tutkimuskysymyksen pohjalta. Matematiikassa tarvitaan konseptuaalista ja proseduraalista tietoa. Oppilas ei voi kehittyä täyteen potentiaaliinsa matematiikassa, jos konseptuaalisen tai proseduraalisen tiedon kehittyminen on vajavaista, tai jos ne eivät muodosta oppilaan ajattelussa yhtenäistä kokonaisuutta. Konseptuaalisen ja proseduraalisen tiedon välisiä kausaalisia suhteita kuvaa nykynäkemyksen mukaan parhaiten iteratiivinen lähestymistapa: kumpi tahansa näistä tiedonlajeista voi olla oppimisen lähtökohtana, ja kehittyminen toisessa tiedonlajissa johtaa myös toisen kehittymiseen, joka puolestaan vahvistaa ensimmäisen kehittymistä. Jatkossa tulee kiinnittää huomioita menetelmiin, joilla konseptuaalista ja proseduraalista tietoa mitataan, sekä kehitellä kattavampia malleja selittämään näiden tiedonlajien välisiä yhteyksiä. Olisi myös kiinnostavaa tutkia, tukevatko nämä tiedonlajit toistensa kehitystä yhtä voimakkaasti. Saadun tiedon avulla voitaisiin suunnitella matematiikan oppitunteja paremmin oppilaiden tarpeisiin vastaaviksi.

Aims. The purpose of this thesis is to identify and analyze the mathematical difficulties faced by pupils entering school. Special consideration was given to pre- and initial training, but younger children were also examined. The hypothesis was that mathematical difficulties produce difficulties for the pupil in the start-up phase of the school, appear in other learning, and make it more difficult to learn and to live in everyday life. The research question was refined several times and the interest in the subject was born when I met Hannele Ikäheimo, the special teacher of mathematics. The aim of the thesis is to examine the material widely and to deepen to particular questions through the descriptive literature review. Methods. The thesis was made using the descriptive literature review method. The data was collected from several databases. Some of the data was limited by the age of the participants and the year of publication of the study. Studies were found both in English and in Finnish. Most of the studies found were in English Results and conclusions. The studies were statistical surveys. On the basis of the results, mathematical difficulties complicate in catching school, causing anxiety at the emotional level, guiding the school path and affecting everyday life performance. The studies described mathematical difficulties in an unrelenting way, but at the same time they discussed ways to support mathematical competence. The mathematical difficulties are tough and long lasting. In addition, difficulties cause anxiety and fear of studying mathematics. Teaching should consider ways of supporting mathematical learning difficulties without causing bullying and anxiety in the pupil. Research and case studies of qualitative analysis would be needed. In addition, it would be interesting to study the subject using discourse analysis.

The aim of this study was to define how well the personnel in the day care centers know the development of the mathematical skills in early childhood and how they can support it. What is the personnel’s own opinion about the education and knowledge they have about the early mathematical skills and how they identify the children who need more help to improve their mathematical skills and what kind of support do these children receive. According to previous studies about 4-7 % of the children have serious mathematical learning difficulties. It is possible to recognize these difficulties and support children already in the early childhood. Early interventions can help children at risk for mathematical difficulties to get closer to the level of mathematical skills that other children have before the school age. Mixed methods were used in this study and both qualitative and quantitative approaches were combined. The data were collected by sending 160 questionnaires on paper by post to 20 kindergartens in Kymenlaakso area in Finland in the spring 2017. Questionnaires included quantitatively analyzed five-step questions and multiple-choice questions and qualitatively analyzed open questions. In total 60 answers were received and that was 38% of all questionnaires. The quantitative questions were analyzed by SPSS-program and mostly by using cross-tabulation and by calculating means and medians. Qualitative questions were analyzed with content analysis. According to the results of this study the personnel in the day care centers felt, that they had got some or quite little education and knowledge how to improve and support children’s mathematical skills and learning difficulties. Personnel felt, that most of the education they had had, concerned how to improve children’s mathematical skills with the operational methods like plays and games and the least they had got information about the mathematical learning difficulties. The kindergartners experienced, that they need quite a lot more education about this subject and they were very interested in further education. Most of the assessment that the personnel made were qualitative and they described, that they observe the children all the time when they play and do other things with children. In the day care centers there were also several quantitative test batteries to help assessment. Daycare personnel were very well aware about the factors that could, according to previous research, indicate that a child has a risk for mathematical learning difficulties. If the personnel were concerned about the child’s mathematical development, they were talking about the concern in multi-professional, co-operational meetings and with parents and then personnel did a plan how to support child. The most common way to give support was to teach children in a small group and to have the special education teacher in the group. The methods the personnel used to improve the children’s mathematical skills, was to play and have games and to teach children in the everyday situations and with self-made teaching materials. Children played some computer games also. Only few research-based intervention-programs were used.

Preschool education has a great importance in the development of children’s learning abilities in mathematics. According to earlier studies, differences between children’s abilities and knowledge tend to start to grow after the preschool age. At the same time, peer culture has a great influence in a child’s thinking. Therefore, it is important for a kindergarten teacher to understand how mathematics that are according to the objective of preschool education, can be a natural part of children’s peer interaction and culture. This study sought understanding of how and how much the divisions of mathematics mentioned as objectives in the curricula of preschool education can occur in children’s peer interaction right after preschool. The study was carried out as a qualitative research by a video and recording tape data. The data was collected in a group, on the capital area of Finland, that had just changed over from preschool education to a more free summer activity. In real time, the data covered a total of 100 minutes of children’s play time. The children came in two groups of four to acquaint themselves with a new, renewed room where cameras and tape recorders were placed. In total, there were 8 participants: 4 girls and 4 boys. The data was analysed in episodes of 1 minute, using theory-led content analyses. The foundation for the analyses was Seo and Ginsburg’s six-parted classification and earlier researches. Almost half of the children’s peer chat contained mathematical elements, that were aligned with the objectives of the curricula of preschool education. Every category of the classification was represented in the children’s talk. The most emphasized class in children’s talk was phrases that were related to magnitude; the second and third biggest classes were phrases with elements of enumeration and spatial relations. As a conclusion, it was stated that mathematics can be a part of children’s natural life widely. Children can spontaneously discuss questions that even require complicated mathematical perceptive skills. On the other hand, it’s not always unambiguous to draw the line between mathematical contents aligned with the objectives and other contents, and that is a challenge for research. On the other hand, this can be interpreted to suggest that the objectives of the curricula of preschool education have been realized: mathematics as an integrated part of children’s holistic life. In practise, mathematical elements can be a strong part of children’s peer interaction culture right after preschool. Research information on this subject can offer professionals of education a more concrete point of view of the objectives of mathematics and how to better support their realisation in a group.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia matemaattisten oppimisvai- keuksien tunnistamiseen tarkoitettuja normiperustaisia mittareita 9-16 -vuotiaille lap- sille on olemassa. Tutkimuksessa selvitetään myös, millainen on näiden mittareiden reliabiliteetti ja validiteetti. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä Suomessa ollaan ke- hittämässä uutta sähköistä arviointivälinettä matemaattisten oppimisvaikeuksien tun- nistamiseen tälle ikäryhmälle. Menetelmät. Tutkimus on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineistoksi valikoitui 11 normitettuun vertailuaineistoon pohjautuvaa mittaria 9–16 -vuotiaiden lasten oppi- misvaikeuksien tunnistamiseen. Tutkimuksessa mittareita tarkasteltiin niiden sisällön, reliabiliteetin ja validiteetin kannalta. Tulokset ja johtopäätökset. Matemaattisten oppimisvaikeuksien tunnistamiseen 9-16- vuotiaille lapsille tarkoitettuja normitettuun aineistoon pohjautuvia testejä ja seuloja on useita. Mittarit mittaavat pääasiassa samoja asioita, jotka Aunio & Räsänen (2015) esittävät kuuluvan keskeisiin matemaattisiin taitoihin esi- ja alkuopetusikäisillä lapsilla. Lisäksi mittareissa mitataan myös muita taitoja, geometriaa ja soveltamista. Luonnol- listen lukujen lisäksi mittareissa arvioidaan myös rationaalilukujen hallintaa. Mittarei- den reliabiliteettia on tarkasteltu testien sisäisen korrelaation kautta tarkastelemalla testien eri osioita, teettämällä esikokeita tai toistomittausten avulla. Mittareiden validi- teettia on tarkasteltu vertaamalla testiä tai seulaa muihin mittareihin ja tarkastelemalla näiden välistä korrelaatiota. Tutkimuksen mittareiden luotettavuuden tarkastelu on melko yksipuolista, eikä kaikkien mittareiden osalta tietoa ole julkisesti saatavilla.

Tavoitteet: Tutkimuksen tarkoitus on kuvata, analysoida ja tulkita lasten vapaassa leikissä tapahtuvaa spontaania matemaattisten taitojen harjoittelua. Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa, että lasten vapaa leikki sisältää tilanteita, joissa opettaja voi tukea lasten matemaattisten taitojen kehitystä ja oppimista lähikehityksen vyöhykkeellä. Matemaattisten taitojen kehityksen tukeminen varhaiskasvatuksessa on tärkeää, sillä koulun aloittavien lasten matemaattisten valmiuksien on todettu ennustavan vahvasti myöhempää matematiikan osaamista. Tutkimukset osoittavat, että lapset harjoittavat matemaattisia taitoja spontaanisti, mutta matemaattisten taitojen kehitykseen vaikuttaa se, kuinka tietoisesti ympäristö pyrkii kiinnittämään lapsen huomion matemaattisiin ilmiöihin. Menetelmät: Tutkimuksen aineisto kerättiin videoimalla lasten vapaata leikkiä päiväkodissa. Koska tarkoitus oli tutkia lasten spontaania matemaattista toimintaa, toimintaympäristöön ei tietoisesti lisätty matemaattiseen toimintaan ohjaavia elementtejä, eikä tutkittavia ohjattu matemaattiseen ajatteluun. Tutkittavia lapsia oli kaksi, ja välillä leikkiin osallistui hetkittäin myös aikuinen. Aineisto analysoitiin multimodaalisella sisällönanalyysillä. Analyysissä huomioitiin sekä tutkittavien toiminta että puhe, jotta saatiin mahdollisimman kattava kuva matemaattisten taitojen harjoittelusta. Tulokset ja johtopäätökset: Lapset harjoittivat vapaassa leikissään monipuolisesti matemaattisia taitoja. Matemaattisten taitojen harjoittelu kattoi kaikki matemaattiset taitoalueet. Tutkimusaineiston perusteella lapset harjoittavat matemaattisia taitoja omaehtoisesti, ilman että järjestetty toiminta heitä siihen ohjaa. Huomaamalla näitä tilanteita varhaiskasvatuksen ammattilainen, jolla on riittävä ymmärrys matematiikan sisällöistä ja lapsen matemaattisten taitojen kehityksestä, voi leikkiin mukaan menemällä tukea lapsen matemaattisten taitojen oppimista lähikehityksen vyöhykkeellä.

Tavoitteet. Lasten, joilla on heikot matemaattiset taidot jo alle kouluiässä, on todennäköisesti vaikea oppia koulumatematiikkaa. Lisäksi ero matematiikkaa hyvin osaavien ja heikosti osaavien lasten välillä kasvaa koululuokilta ylemmälle siirryttäessä. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten jo varhaiskasvatuksessa voidaan tukea lapsen matemaattisia taitoja ja onko matematiikan harjoitusohjelmista hyötyä matemaattisten taitojen tukemisessa. Tutkielman keskeisimmät käsitteet ovat matematiikka varhaiskasvatuksessa, spontaani huomionkiinnittäminen lukumääriin (SFON, spontaneous focusing on numerosity) ja lukukäsite. Menetelmät. Tämä kanditutkielma on laadullinen tutkimus, jossa perehdyin sisällönanalyysin ja kirjallisuuskatsauksen keinoin lapsen varhaisiin matemaattisiin taitoihin, erityisesti huomionkiinnittämiseen lukumääriin ja lukukäsitteen kehittymiseen. Tutkin sisällönanalyysiä käyttäen kahta varhaiskasvatusikäisille suunnattua matematiikan harjoitusohjelmaa. Nämä ovat Nallematikka ─ Varhaisten matemaattisten oppimisvalmiuksien kehittämisohjelma ja Minäkin lasken! Lasten lukukäsitteen harjoitusohjelma. Lisäksi analysoin kirjallisuuskatsauksen keinoin kahta näiden harjoitusohjelmien vaikuttavuustutkimuksia käsittelevää artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tuloksista ilmeni, että varhaiskasvatuksessa on mahdollista tukea lasten matemaattisia taitoja ja, että varhaiskasvatukseen suunnatut harjoitusohjelmat voivat toimia hyvänä työvälineenä matematiikan oppimisen tukemisessa. Molemmat tutkimukseni harjoitusohjelmat tukevat erityisesti lasten lukukäsitteen kehitystä. Varhaiskasvatuksessa työskentelevien rooli on kuitenkin suuri ─ heidän tulee tunnistaa, missä matemaattisen kehityksen vaiheessa lapsi on, ohjata lasta hänen lähikehityksen vyöhykkeellään sekä luoda matemaattisten ilmiöiden tutkimiseen ja oppimiseen innostava oppimisympäristö.

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida, minkälaisista kertomuksista opettajaopiskelijoiden matemaattinen identiteetti koostuu sekä miten nämä kertomukset kuvaavat tulevaisuuden opettajuutta. Tulevaisuuden lisäksi kertomuksia tarkastellaan nykyhetken ja menneisyyden identiteetin näkökulmasta. Tutkimuksessa identiteettiä käsiteltiin narratiivisten teorioiden kautta. Teorioiden mukaan identiteetti muodostuu kertomuksista, jotka ovat jatkuvassa muutoksessa. Nämä kertomukset muokkautuvat henkilön itsensä ja sosiokulttuurisen kontekstin vaikutuksesta. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin myös identiteetin kaksijakoisuutta, jossa henkilö pyrkii siirtymään nykyisestä identiteetistä kohti tavoiteltua identiteettiä. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin Helka-tietokannassa ilman tarkkoja hakukriteerejä. Aineistoksi valikoitui kuusi tieteellistä julkaisua, joista neljä oli tieteellisiä lehtiartikkeleita, yksi oli konferenssijulkaisu ja yksi oli väitöskirja. Analyysi suoritettiin etsimällä aineistosta kuvauksia opettajaopiskelijoiden matemaattisen identiteetin kerronnasta, jotka ryhmiteltiin menneisyyttä ja nykyhetkeä kuvaaviin kertomuksiin sekä tulevaisuutta kuvaaviin kertomuksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajaopiskelijoiden menneisyyden ja nykyhetken identiteetin kertomukset jakautuivat kahteen osaan. Osalla opiskelijoista taustalla oli useita negatiivisia kokemuksia omilta kouluajoilta, jotka peilautuivat identiteetin kerrontaan myös nykyhetkessä. Osa oli pystynyt käsittelemään negatiivisia kokemuksia ja muokkaamaan identiteetin kerrontaa positiivisempaan suuntaan. Lisäksi löytyi myös opettajaopiskelijoita, joiden nykyhetken ja menneisyyden kerronta oli pääosin positiivista. Tulevaisuuteen suuntautuneessa kerronnassa löytyi kaksi ääripäätä suhtautua tulevaan opettajanuraan. Ensimmäisessä ääripäässä oli selkeä ja tavoitteellinen tulevaisuudenkuva ja toisessa epävarma ja tasapainoton tulevaisuudenkuva. Selkeässä ja tavoitteellisessa tulevaisuudenkuvassa omia kehityskohtia pystyttiin työstämään ja näkemään tuleva opettajanura toiveikkaana. Epävarmassa ja tasapainottomassa tulevaisuudenkuvassa pelot astuivat tulevaisuudenkuvan tielle, jolloin oman opettajanuran hahmottaminen oli vaikeaa.