Browsing by study line "Early Education"

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Helmet-kirjastosta löytyvien, alun perin suomen kielellä kirjoitettujen lasten kuvakirjojen käännöskieliä pääkaupunkiseudun 0–6-vuotiaiden äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvien lasten näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää kuinka hyvin kuvakirjojen käännöskielet vastaavat vieraskielisten lasten äidinkieliä ja millä kielillä kuvakirjoja tarvitaan lisää monikielisyyden tukemisen ja vahvistamisen näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautui aiempaan tutkimukseen monikielisyyden merkityksestä lapsen identiteetille sekä monikielisen lapsiryhmän kirjallisuuskasvatukseen. Tutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatuksessa toteutettava monikielisyyttä tukeva pedagoginen toiminta kehittää ja vahvistaa lasten kielellistä tietoutta, käsitteiden oppimista sekä identiteettiä (Latomaa, 2011, s.120). Tutkimusaineisto koostui kahdesta erillisestä pääaineistosta. Ensimmäinen aineisto koostui Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten uusimmista tilastoista, joista aineisto rajattiin edellä mainittujen kuntien 0–6 –vuotiaiden vieraskielisten lasten yleisimpiin äidinkieliin. Toinen aineisto koostui Helmet-kirjaston alun perin suomen kielellä kirjoitettujen lasten kuvakirjojen käännöskielistä. Tutkimus toteutettiin laadullisen ja määrällisen tutkimuksen yhdistelmänä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että Helmet-kirjaston kuvakirjojen käännöskielet vastasivat pääkaupunkiseudun vieraskielisen lapsiväestön äidinkieliä osittain. Tulosten perusteella venäjän, viron ja englannin kielellä kirjoja oli käännetty runsaasti. Näiden kielien puhujat olivat kärjessä myös äidinkieliä tarkasteltaessa. Tutkimus osoitti, että useilla kielillä kielten puhujien määrä ja käännettyjen kirjojen määrä ei kuitenkaan vastannut toisiaan. Lisäksi tulosten perusteella voidaan todeta, että eurooppalaisilla kielillä on käännetty lasten kuvakirjoja paljon suhteessa kielten puhujien määrään pääkaupunkiseudulla. Johtopäätöksenä voidaan siis todeta, etteivät kaikki kielet ja kielten puhujat ole tasa-arvoisessa asemassa omalle kielelle käännettyjen kirjojen saatavuuden näkökulmasta.

Tavoitteenani on tarkastella syömisestä kieltäytymistä televisio-ohjelman tuomasta perspektiivistä. Toivon tutkimukseni tuovan esille, kuinka ruokakasvatusta ja syömisestä kieltäytymisilmiötä on käsitelty aiemmissa tutkimuksissa. Halusin myös tutkimuksessani katsoa, millaisia menetelmiä käytti supernanny ratkaistakseen lasten syömisestä kieltäytymistilanteet. Menetelmänäni käytin vuorovaikutusanalyysiä, jolla tarkastelin vuorovaikutuksen kautta syömistilanteiden rakentumista. Viitekehyksenäni toimi Supernanny-ohjelmassa kuvatut syömistilanteet. Aineiston olin kerännyt C More-suoratoistopalvelusta. Litteroin syömisestäkieltäytymistilanteet ja analysoin niitä mediatutkimuksen menetelmin. Tutkimuksessani olen karsinut pois sellaiset jaksot, jotka eivät pidä sisällään syömisestä kieltäytymistä. Syömistilanteet rakentuivat televisio-ohjelma Supernannyssa tutkimuksessani sovelletulle draaman kaarelle ja noudattivat jokaisessa jaksossa samanlaista kaavaa. Supernannyn rooli pysyi samana kaikissa analysoimissani kohtauksissa ja jaksoja kyllästivät onnelliset loput. Vuorovaikutuksen parantaminen vanhemman ja lapsen välillä oli isossa roolissa syömistilanteiden ratkaisemiseksi. Supernanny käytti menetelmiä, jotka tukivat lapsen omaa ruokasuhdetta ja koko perheen syömistilanteita.

Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli hahmottaa tekijöitä, jotka vaikuttivat luontopainotteisen ryhmän valintaan lapselle sekä miten luontopainotteinen varhaiskasvatusympäristö on vaikuttanut vanhempien mielestä lapseen ja perheen elämään. Vanhempien perusteluita ja kokemuksia verrataan teoriaan. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnonympäristöt tarjoavat monipuolisen oppimisympäristön, joka tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Luonnossa vietetyllä ajalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin ja lapsen luontosuhteen syntymiseen. Kasvatuksella on tärkeä tehtävä luontosuhteen pohjan luomisessa, sillä vahva lapsuudessa syntynyt luontosuhde kantaa läpi elämän ja vaikuttaa haluun suojella luontoa. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin yhteistyössä kahden eteläsuomalaisen päiväkodin kanssa, joissa tarjottiin mahdollisuutta luonto- ja metsäpainotteiseen varhaiskasvatukseen. Kyselylomake lähetettiin sähköpostitse ja siihen vastasi yhdeksän vanhempaa. Saatua aineistoa analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä, koska se mahdollistaa aineiston tarkastelun aineistolähtöisesti, ottaen kuitenkin huomioon tutkijan aiemman tiedon ja tutkimuksessa käytetyn kirjallisuuden. Tulokset ja johtopäätökset: Vanhempien päätökseen valita luontopainotteinen varhaiskasvatuspaikka vaikuttivat heidän tärkeänä pitämänsä arvot, joita haluttiin myös välittää lapselle, luonnon ja ulkoilun positiiviset vaikutukset terveyteen, päiväkodilta tarjottu mahdollisuus sekä luontoa pidettiin lapsen kasvun ja kehitystä tukevana oppimisympäristönä. Luontoryhmällä nähtiin olevan pääosin positiivisia vaikutuksia niin lapseen kuin perheeseen. Ryhmässä oleminen vaikutti lapsen käyttäytymiseen, joka näkyi puolestaan perheen arjessa. Lapsen kuvailtiin olevan rauhallisempi ja jaksavan keskittyä paremmin, kun päivän energiat on purettu jo päiväkodissa ollessa. Terveydessä merkittävin vaikutus oli yleiseltä kausi-influenssalta välttyminen, tutkimus antoi myös viitteitä motorisen kehityksen paranemisesta ja psyykkisen terveyden kohenemisesta. Perheen arjessa ulkoilu oli vähentynyt, mutta vapaa-ajalla luonnossa liikkuminen oli puolestaan lisääntynyt luontoryhmän vaikutuksesta. Lapsen käytöstä luonnossa kuvailtiin luontoa kunnioittavaksi sekä lapsen tietävän luonnosta paljon asioita. Nämä viittaavat lapsen positiivisen luontosuhteen syntymiseen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää musiikin ja laulamisen vaikutuksia 0–3-vuotiaiden lasten kielenkehitykseen. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on tarjota käytännön vinkkejä var- haiskasvatuksen opettajille kielenkehityksen tukemisessa. Tutkimuksen taustalla on käytetty aiempaa tutkimustietoa, joka osoittaa musiikin ja laulamisen merkityksen lapsen kehitykselle. Tutkimuksessa on käytetty kirjallisuuskatsausta menetelmänä. Aineisto on kerätty aiemmista tutkimuksista ja kirjallisuudesta, jotka käsittelevät musiikin ja laulamisen vaikutuksia lapsen kielenkehitykseen. Kirjallisuuskatsauksen avulla arvioidaan ja vertaillaan erilaisia tutkimustu- loksia sekä teorioita musiikin ja kielen välisestä yhteydestä. Aikaisempien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että musiikilla ja laulamisella on positiivisia vaikutuksia lapsen kielenkehitykseen, erityisesti varhaislapsuudessa. Aktiivinen musiikillinen vuorovaikutus, kuten laulaminen ja musisointi, lisää esisanaisten kommunikatiivisten eleiden määrää ja edistää kielenkehitystä. Lisäksi musiikillinen vuorovaikutus vahvistaa kielenkehi- tyksen lisäksi emotionaalista sidettä hoitajaansa, parantaa vauvan kykyä kiinnittää huomiota ja olla vuorovaikutuksessa. On kuitenkin myös tutkimuksia, jotka kyseenalaistavat musiikin ja laulamisen vaikutukset kielenkehitykseen. Esimerkiksi Mehr ym. (2013) ja Franco ym. (2021) ovat löytäneet tutkimuksissaan ristiriitaisia tuloksia musiikin vaikutuksista kielenkehitykseen. Johtopäätöksenä voidaan kuitenkin todeta, että musiikki ja laulaminen voivat olla arvokkaita työkaluja varhaislapsuuden kielenkehityksen tukemisessa, ja varhaiskasvatuksen opettajien tulisi hyödyntää niitä osana pedagogista toimintaansa.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on kertoa, miten oppilashuolto toteutuu esiopetuksessa ja millä tavalla varhaiskasvatuksen opettajat kentällä kehittäisivät sitä. Tutkielma on toteutettu kyselylomakkeen muodossa. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne ovat; 1. Miten esiopetuksesta vastaavat varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat oppilashuollon toteutumista? 2. Miten esiopetuksesta vastaavat varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat oppilashuollon arviointia ja oppilashuoltoon liittyviä kehittämistarpeita? Tavoitteet: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää esiopetuksen oppilashuollon nykyistä tilannetta. Tutkimuksen kysymysasettelu pohjautui aiempiin tutkimuksiin, jotka ovat osoittaneen oppilashuollon muun muassa edistävän yhdenvertaisuutta, jonka on todettu lisäävän ihmisten hyvinvointia. Oppilashuolto on koettu aiemmin sosiaalisena oppilashuoltona, josta se on vakiinnuttanut paikkansa myöhemmin erityisesti fyysisenä ja psyykkisenä oppilashuoltona. Nykyään niin kutsutulla psykososiaalisella oppilashuollolla on merkittävä asema mielenterveyspolitiikkaan yhä enempi keskittyvässä yhteiskunnassa. Oppilashuollon on tutkittu ennaltaehkäisevänä palveluna vähentäneen mm. syrjäytymistä sekä lasten ja nuorten erikoissairaanhoidon tarvetta. (Elovaara, 2017). Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) selvityksen mukaan kunnissa vallitsi monenlaisia käytäntöjä lasten kehityksen sekä oppimisen tuen toteuttamisen osalta. Siirtyminen perusopetuslain mukaiseen tuen rakenteeseen (kolmiportainen tuki) oli koettu selkeyttävän tuen jatkumoa. Selvityksessä verrattiin myös varhaiskasvatusta ja esiopetusta keskenään. Havaittiin, että tukitoimia saatiin huomattavasti useammin esiopetusvuoden aikana. Tukitoimien järjestämisen esteeksi todettiin resurssipula, henkilöstön vaihtuvuus sekä puutteet varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toimintakäytännöissä. Samoja havaintoja ilmeni myös saamissani vastauksissa. Menetelmät: Tutkimukseen osallistui viisi vastaajaa. Vastaajat olivat kaikki koulutukseltaan esiopetuspäteviä varhaiskasvatuksen opettajia. Aineiston analysointiin käytin menetelmänä aineistolähtöistä sisällön analyysia. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimus osoitti, että esiopetuksen oppilashuollon palvelut koetaan alueittain erilaisina ja etenkin palveluiden saatavuudessa sekä oppilashuollon arviointimenetelmissä koetaan eroja. Oletettavasti näiden jo pohjalla olevien suurten erojen vuoksi vastaajien vastaukset kehitystoimiin olivat eriäviä ja suhteutettuna heidän omiin tilanteisiinsa. Johtopäätöksenä voisi sanoa, että alueelliset erot ovat merkittäviä esiopetuksen oppilashuollon näkökulmasta, joka on samansuuntainen havainto OKM:n selvityksen tulosten kanssa. Esiopetuksen oppilashuolto ei tällä hetkellä toteudu kaikkialla lain edellyttämällä tavalla.

Tavoitteet. Päiväkodin piha on tärkeä oppimisympäristö, jossa lapset oleskelevat päivittäin. Pihojen suunnittelussa painotetaan turvallisuutta ja lasten näkemykset jäävät vähäiseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuisen rooli muuttuu valvojaksi, jolloin lasten leikin sisältö jää aikuiselle tuntemattomaksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten työntekijät ja lapset kuvailevat pihaa ja mitkä mahdollisuudet, eli tarjoumat, vaikuttavat lasten leikkiin. Aihe on tärkeä, jotta pihasuunnittelussa sekä pedagogisen toiminnan suunnittelussa, voidaan huomioida lasten näkemykset ja leikki. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena kolmessa Espoon kaupungin päiväkodissa. Tutkimukseen osallistui 17 lasta ja 3 työntekijää. Aineiston kerääminen alkoi ryhmäkeskustelulla lasten kanssa, sekä pyytämällä lapsia piirtämään heidän pihastansa. Tämän jälkeen työntekijöitä haastateltiin yksilöllisesti, lopuksi lasten ulkoilua havainnointiin. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sekä teoriaohjaavana sisällönanalyysinä. Tulokset ja johtopäätökset. Työntekijän rooli leikin rikastajana on yhtä tärkeää ulkona, kuin sisälläkin. Aikuisella on mahdollisuus omalla asenteella sekä aktiivisuudella tukea leikkiä ja auttaa lapsia löytämään tarjoumia päiväkodin pihalta. Tässä tutkimuksessa luonnollisia ja rakennetun ympäristön tarjoumia oli molempia viisi. Rakenteelliset tarjoumat tukivat eniten yhteisöllistä, mielikuvituksellista leikkiä. Luonnolliset tarjoumat tukivat eniten liikunnallista ajanviettoa ja leikkiä. Analysoin lasten kertomia mielikuvia pihasta, Kytän (2003, s. 93) melukylämallin ympäristötyyppeihin.

Pelaaminen lasten keskuudessa on yleistynyt ja yhteiskunta pelillistynyt. Pelitutkimus on verrattain tuore tutkimuksen ala ja lasten pelaamista on tutkittu vasta vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, mitä lapsikäsityksiä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksista on löydettävissä lasten pelaamiseen liittyvissä mielipidekirjoituksissa. Lisäksi tutkin, millainen kuva lasten pelaamisesta mielipidekirjoituksista piirtyy. Aiempaa vastaavaa tutkimusta ei ole. Aineistona tutkimuksessa käytin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksia vuosilta 2014-2023 ja mielipidekirjoituksia kertyi kaksitoista. Tutkimus on laadullinen ja aineiston analysoinnin toteutin teoriaohjaavana analyysimenetelmänä. Ohjaavana teoriana käytin Neil Selwynin lapsikäsityksiä tietokoneen käyttäjinä, joita sovelsin pelaamisen viitekehykseen. Mielipidekirjoituksista vallitsevina lapsikäsityksinä löytyivät uhrilapsen ja vaarallisen lapsen lapsikäsitykset. Pelaamisesta piirtyi kuva pelottavana ja vieraana ilmiönä. Aineistossa korostuivat pelaamisen haittavaikutukset, kuten riippuvuus ja vaarallinen sisältö. Aikuisen rooli kuvattiin ristiriitaisena: toisaalta lasta tuli suojella ja toisaalta suojelu oli lähes mahdotonta. Mielipidekirjoituksissa näkyi se, että pelaamista on aiemmin tutkittu sen vaikutuksien näkökulmasta.

Tavoitteet. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä alle 3-vuotiaiden lasten toimijuuden tukemisesta ja sensitiivisestä kohtaamisesta varhaiskasvatuksen kontekstissa. Kirjallisuuskatsaus tarkastelee viimeaikaisen tutkimuksen tuloksia opettajan roolista suhteessa lasten aloitteisiin vastaamiseen. Lisäksi tavoitteena on tarkastella mitä keinoja tutkimuksen pohjalta voidaan tunnistaa, joilla opettaja voi kohdata lasten aloitteita paremmin sekä priorisoida sensitiivisen kohtaamisen. Menetelmät. Menetelmänä käytetään kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta kotimaisesta 2009–2022 vuoden tieteellisestä julkaisusta, joissa tutkitaan alle 3-vuotiaiden lasten toimijuutta sekä lapsen ja opettajan välistä aitoa kohtaamista varhaiskasvatuksessa. Aineisto analysoitiin laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tulokset ja johtopäätökset. Pienten lasten toimijuus oli yhteydessä opettajien jakamaan lapsikäsitykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Toimijuutta tuettiin myös aktiivisella toiminnan rikastuttamisella. Sensitiivinen ja aito kohtaaminen taas oli yhteydessä opettajan pedagogiseen arvopohjaan sekä siitä nousevaan toimintaan.

Tavoitteet. Varhaiskasvatuksessa työskentelevien on tärkeää tiedostaa, millainen vaikutus ruokailutilanteilla on lapsen pitkän aikavälin ruokasuhteeseen, ja millä tavoin ruokasuhteen muodostumista tulee tukea. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia tavoitteita varhaiskasvatuksen ruokailutilanteille asetetaan virallisessa ruokailusuosituksessa. Tutkimuskysymyksiä muodostui lopulta yksi: millaisia tavoitteita varhaiskasvatuksen ruokailutilanteille asetetaan Terveyttä ja iloa ruoasta - varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksessa? Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena tarkastelemalla Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus -asiakirjaa. Aineisto rajattiin juuri tähän asiakirjaan siksi, että se on ainoa erillinen varhaiskasvatusta koskeva ruokailusuositus. Aineisto analysoitiin koodaamalla ja käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Ensin aineistosta etsittiin kaikki ruokailutilanteelle asetetut tavoitteet, jonka jälkeen ne teemoiteltiin sen mukaan, ketä tai mitä tavoite koskee. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että ruokailutilanteissa osoitetaan tavoitteita kolmelle eri kategorialle. Nämä kategoriat ovat aikuisen toiminta, lapsen kehittyvät taidot ja ruokailuympäristö. Tavoitteita oli jokaisessa kategoriassa useita, suurimman kategorian ollessa aikuisen toiminnalle asetetut tavoitteet. Tuloksista voidaankin päätellä, että aikuisen rooli ruokailutilanteen rakentajana ja lapsen ruokasuhteen tukijana on suuri.

Tavoitteet. Tutkielmani tavoitteena oli analysoida päiväkodin ruokailutilanteissa esiintyviä vuorovaikutus-rakenteita ja vuorovaikutuksen rakentumista. Näitä rakenteita ja vuorovaikutuksen kokonaisuutta tarkastelin keskustelunanalyysin keinoin. Tutkielmani painopiste oli vuorottelujäsennyksessä eli siinä, kuka puhuu, miten pitkään ja miten puheenvuorot vaihtuvat. Tutkimuksen avulla pyrin selvittämään, miten vuorovaikutukseen osallistuvat yhdessä koordinoivat keskustelua eteenpäin. Vuorottelujäsennyksen lähestymiskulman avulla tarkastelen ruokailutilanteessa rakentuvaa vuorovaikutusta suhteessa ruokailutilanteen perusfunktioon eli syömiseen. Keskityn tarkastelemaan erityisesti lasten vuorovaikutusta – sitä, miten lapset kommunikoivat ruokailun aikana. Myös aikuisen toiminta ja sen vaikutus vuorovaikutusrakenteeseen huomioidaan analyysissä. Tutkimuskysymykset ovat: Millainen vuorovaikutusrakenne ja vuorottelujäsennys päiväkodin ruokailutilanteissa on? Miten ruokailutilanteen perusfunktio eli syöminen mahdollisesti vaikuttaa vuorovaikutukseen? Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ovat keskustelunanalyysiin perustuvat teoriat, joita hyödynnän aineistosta löytyvien ilmiöiden tarkastelussa. Tutkielmani taustalla on sosiaalisen konstruktionismin mukainen näkemys todellisuuden, tiedon ja käsitteiden rakentumisesta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Menetelmät. Tutkielmani oli luonteeltaan laadullinen keskustelunanalyysi. Tutkimusaineisto koostui kahden ruokailutilanteen videotallenteesta. Videoaineisto oli kerätty Helsingin yliopiston Myötätunnon rakentuminen varhaiskasvatuksen arjessa –tutkimushankkeessa. Tutkimuksen analyysi oli induktiivista ja se rakentui yksittäisistä havainnoista laajemman kokonaiskuvan muodostamiseksi. Molemmissa ruokailutilanteissa oli neljä lasta ja 1 - 2 aikuista. Lapset olivat 1 - 3 -vuotiaita. Analyysissä tarkasteltiin yhdessä ruokapöydässä rakentuvaa vuorovaikutusta koko ruokailutilanteen ajan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseni perusteella päiväkodin ruokailutilanteissa vuorovaikutus rakentuu pääosin yhteisesti: Vuorovaikutus koski kaikkia tilanteeseen osallistujia eikä keskustelu jakautunut esimerkiksi kahteen erilliseen dialogiin ruokailutilanteessa olevien lasten ja aikuisten välillä. Vuorovaikutuksessa jaettu kehollinen läsnäolo vaihteli Goffmanin (1964) luoman jaon mukaisesti kokoontumisen ja kohtaamisen välillä. Kokoontumisen hetkissä suoritettiin ruokailutilanteen perusfunktiota eli syömistä. Kohtaamisia tapahtui yhteisessä kerronnallisessa puheessa, muistelussa sekä lasten välisissä kehollisissa nyökyttelyhetkissä. Vuorovaikutuksessa yhdistyivät kielelliset ja keholliset toiminnot viestimisen keinona. Vuorovaikutusta jäsensivät ruokailutilanteen perusfunktioon liittyvät kysymys - vastaus ja pyyntö - suostuminen -vierusparit. Vuorot olivat ruokailutilanteissa keskimäärin 3 - 4 sanaa. Lasten aloittamia ja jatkamia sanallisia yli kolmen vuoron pituisia keskusteluja ei muodostunut. Aikuisen ohjaava, johdatteleva rooli korostui ja aikuisen kommunikointi vaikutti paljon vuorovaikutusrakenteeseen. Lapset kuitenkin osallistuivat keskusteluun tuottamalla keskustelunavauksia ja reagoimalla muiden vuoroihin. Vuorovaikutuksessa näyttäytyi vuorottelujäsentelyyn kuuluvia piirteitä eli vuorovaikutuksessa vuorossa oleva vaihteli, useimmiten yksi henkilö puhui, vuorojen järjestys ja pituus ei ollut kiinteä sekä keskustelussa noudatettiin vuorottelun periaatetta.