Browsing by study line "Kotitalousopettaja"

Perusopetuksen opetussuunnitelma esittelee kotitalousopetuksen keskeisenä tavoitteena pyrkimyksen vaikuttaa nuorten arjen hallintataitoihin ja niiden kehitykseen oppimisen kautta. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä siitä, mitkä peruskoulun kotitalousopetuksessa opitut asiat itsenäistyvät nuoret kokevat hyödyllisiksi omassa arjessaan. Aiempaa tutkimusta siitä, miten juuri peruskoulun kotitalousopetus näkyy arjessa, on varsin vähän. Tutkimuksessa hyödynnettiinkin tutkimuksia, jotka käsittelivät nuorten arkeen muutoin vaikutta-via tekijöitä, kotitalousopetuksen tavoitteita mukaillen. Edellisistä tutkimuksista voidaan havaita, että nuorten arjenhallinnan taitoja voidaan edistää kotitaloustaitoja oppimalla. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa aineisto hankittiin haastattelujen avulla. Tutkimuskohteena toimivat vuoden sisään lapsuuden kodistaan pois muuttaneet, pää-kaupunkiseudulla asuvat 18–20-vuotiaat itsenäistyvät nuoret aikuiset. Haastatteluja toteutettiin yhteensä 3. Jokainen haastateltavista oli käynyt peruskoulun kotitalousopetuksen pakolliset opinnot vuoden 2014 perusopetusopetussuunnitelman mukaan. Lisäksi kaksi haastateltavista oli käynyt kotitalousopetuksen valinnaisia opintoja. Haastattelujen jälkeen aineisto analysoitiin sisällön erittelyn keinoin. Syvempään tarkasteluun nostettiin kotitalousopetusta koskevat vastaukset ja nämä jaoteltiin teemoittain kotitalousopetuksen sisältöjen ja tavoitteiden pohjalta neljään osa-alueeseen sekä kolmeen eri tyyppiin (käytännössä hyödynnetty taito, teoriassa opittu taito, kielteinen oppimiskokemus). Tuloksista ilmenee, että ne peruskoulun kotitalousopetuksessa opitut asiat, jotka nuori näki hyödyllisenä ja oman arjen kannalta tarpeellisena olivat niitä, joita myös hyödynnettiin arjen käytännön tasolla. Vain teoriassa opittuja asioita he eivät osanneet yhdistää omaan arkeensa sopiviksi ja käytännön tasolle. Lisäksi nuoret tunnistivat oppimiskokemuksia, joilla oli negatiivinen vaikutus heidän arkeensa. Niihin liittyi riittävän tuen puuttuminen, sekä opettajan ehdottomuus joitakin asioita, kuten kierrätystä kohtaan.

Tutkimukset ovat osoittaneet arkielämän taitojen harjaantuvan kotitalousopetuksessa. Oppiaineen ydinsisältöä ovatkin arjen hallinnan taidot, kuten asumisen taidot. Nämä taidot ovat alati muutoksessa yhteiskunnan muuttuessa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan asumisen taitojen, erityisesti keittiötyöskentelyn, kodin puhtaanapidon ja vaatehuollon taitojen muutosta kotitalouden oppikirjojen näkökulmasta vuodesta 2000 nykypäivään. Tutkimuskysymyksenä oli “Miten asumisen taitojen sisällöt ovat muuttuneet perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden vuosien 1994, 2004 ja 2014 mukaisten kotitalouden oppikirjojen välillä?” Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella analysoimalla peruskoulun kotitalousopetuksen oppikirjoja, jotka perustuivat vuosien 1994, 2004 ja 2014 peruskoulun opetussuunnitelmien perusteisiin. Oppikirjoja oli yhteensä neljä, joista kaksi olivat vuosiluokille 7–9 tarkoitettua oppikirjaa ja kaksi puolestaan muodostivat yhdessä kirjasarjan kattaen vuosiluokat 7–9. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysi todensi, että kotitalouden oppikirjoissa on koko tarkasteluun valittuna ajanjaksona ollut pyrkimyksenä arjen hallinnan taitojen kehittäminen. 2000-luvun alun oppikirjan sisällössä näkyi yksittäisten toimintojen ja taitojen korostuneisuus, kun taas uudemmissa oppikirjoissa näkyi tavoite kokonaisuuksien hallintaan ja ymmärrykseen. Kun opetussuunnitelman perusteisiin 1994 perustuva oppikirja keskittyy yksityiskohtaiseen menetelmien opettamiseen, antavat myöhempiin opetussuunnitelmien perusteisiin (2004; 2014) perustuvat oppikirjat tilaa omalle oivaltamiselle ja tiedon soveltamiselle enemmän. Asumisen taitojen opettaminen antaa valmiuksia nuoren itsenäiseen elämään ja arjen hallintaa, jonka vuoksi on tärkeää ymmärtää, miten näitä taitoja opetetaan. Oppikirjojen ja –materiaalien ajankohtaisuus on tässä tärkeässä roolissa. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia kuinka paljon aikaa ja millaisia menetelmiä perusopetuksen kotitaloustunneilla käytetään asumisen taitojen opettamiseen.

Kasviproteiinien käytön ei nähdä enää olevan vain kasvissyöjien tapa täyttää proteiinintarpeensa, vaan siitä on tullut jokaiselle suositeltava ruokavalion osa. Kasviproteiinien lisääminen ruokavalioon ei kuitenkaan ole helppoa monelle, sillä ruokavalion muutos kasvispainotteisempaan vaatii aikaa ja resursseja. On kiinnostavaa tarkastella, tukevatko Kotiliesi-lehden ruokaohjeet ja artikkelit kasviproteiinien käyttöä osana ruokavaliota. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin kasviproteiinien käytön kehitys näkyy vuosien 2010-2019 Kotiliesi-lehdissä. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineistona käytettiin 40 Kotiliesi-lehden numeroa vuosien 2010-2019 väliltä. Aineisto muodostui neljästä lehdestä yhtä vuotta kohden. Kasviproteiinia sisältäviä artikkeleita ja ruokaohjeita oli yhteensä aineiston rajaamisen jälkeen 21. Aineiston analysointiin käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla tutkimusaineistosta nousi esille kolme yläteemaa. Aineistosta esille nousseet yläteemat olivat kasviproteiinien käytön kasvu, muutokset eri kasviproteiinien käytössä sekä kasviproteiinien käytön normalisoituminen. Tutkielmassa havaittiin, että 2010-luvun Kotiliesi-lehdissä kasviproteiinien käytössä oli kasvua ja muutosta. Erityisesti vuoden 2015 jälkeen kasviproteiineja esiintyi enemmän Kotiliesi-lehtien ruokaohjeissa ja artikkeleissa. 2010-luvun alkupuolella kasviproteiineja käytettiin yksipuolisesti aineiston ruokaohjeissa, mutta vuosikymmenen loppua kohti erilaisia kasviproteiineja ja kasviproteiinituotteita käytettiin monipuolisemmin erilaisissa ruokaohjeissa. Kasviproteiinien käytössä oli havaittavissa myös normalisoitumista. Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että 2010-luvun Kotiliesi-lehdissä kasviproteiinien käytössä on tapahtunut kasvua ja muutosta, ja ne edistävät kasvipainotteisempaan ruokavalioon siirtymistä.

Ilmastonmuutos haastaa nykyisen tapamme elää ja luo tarpeen nykyaikaisen, kestävän kehityksen mukaisen elämäntavan luomiselle. Tämän vuoksi myös perusopetuksen opetussuunnitelmassa kestävän kehityksen teemat ovat saaneet merkittävän roolin. Opetussuunnitelmaan pohjautuvat niin opetus kuin opetusmateriaalitkin, jonka vuoksi oppikirjojen tulisi heijastaa opetussuunnitelmassa esitettyjä tavoitteita, myös kestävän kehityksen osalta. Kotitalous-oppiaineen tavoitteena on antaa valmiudet kestävän elämäntavan toteuttamiseen, jonka vuoksi on tärkeä tutkia, miten kestävyys oppikirjoissa näkyy. Aiemmat tutkimukset osoittavat kestävyyden olevan esillä kotitalouden oppikirjojen ruokasisällöissä ja yksilön toiminnan merkitys kestävissä toimissa korostuu. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kuinka kestävyyden ulottuvuudet näkyvät käytössä olevan, vuoden 2014 opetussuunnitelman mukaisissa kotitalouden oppikirjoissa. Tutkimuksessa tarkasteltavat kestävyyden ulottuvuudet ovat ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen, jotka on mainittu opetussuunnitelman perusteissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena sisällönanalyysina, aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman aineistona oli kahden eri kustantajan kotitalouden oppikirjat, Onni ja Kimara. Tulokset osoittivat, että analysoiduissa kotitalouden oppikirjoissa ekologinen kestävyys korostuu merkittävästi muita ulottuvuuksia enemmän. Kulttuurinen ulottuvuus oppikirjoissa jäi kokonaan huomioimatta. Tiedon lisäksi toiminnan merkitys korostui monessa kestävyyteen liittyvässä aiheessa, joka noudattaa kotitalous-oppiaineen luonnetta. Tutkimuksessa nousee esiin ristiriitainen asetelma opetussuunnitelman kestävän kehityksen tavoitteiden, sekä analysoitujen kotitalouden oppikirjojen sisällön välillä.

Ympäristökriisi on globaali ja yhteiskunnallisesti tärkeä asia, sillä se vaikuttaa merkittävästi jokaisen hyvinvointiin. Yhtenä ilmastonmuutosta ja luonnonvarojen liiallista käyttöä kiihdyttävänä tekijänä on liiallinen kuluttaminen, jota voidaan pyrkiä hillitsemään muuttamalla kulutustottumuksia vastuullisemmaksi. Kulutustottumuksien syntyminen ja muuttuminen liittyy vahvasti kuluttajan identiteettiin. Kuluttamisen avulla luodaan omaa identiteettiä ja sosiaalista todellisuutta sekä tuodaan esiin omia arvoja ja yhteiskunnallista asemaa. Identiteetin yhtenä osana voi olla esimerkiksi kuva itsestä vastuullisena kuluttajana, joka kertoo yksilön arvoista. Identiteettiin vaikuttavat myös sosiaaliset tekijät, kuten sosiaaliset vaikuttajat sekä sosiaaliset verkostot. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kotitaloustieteen näkökulmasta, millaisia vaikutuksia identiteetillä ja erityisesti sosiaalisella identiteetillä voi olla vastuulliseen kuluttamiseen. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koottiin käyttämällä avainsanoja, joiden avulla etsittiin tutkimuksia, artikkeleita ja teoksia hakupalveluista, kuten Google, Google Scholar, Helka ja Vaski. Aineisto koostui kulutuksen, vastuullisen kulutuksen, eettisen kulutuksen, identiteetin, sosiaalisen identiteetin ja kuluttajaidentiteetin aihepiireistä tehdystä aiemmasta tutkimuksesta. Tutkielman tulosten mukaan identiteetin ja sosiaalisen identiteetin vaikutukset vastuulliseen kuluttamiseen ovat moninaiset. Aiemmasta tutkimuksesta voitiin päätellä, että sosiaalinen identiteetti, sosiaaliset ryhmät sekä sosiaaliset vaikuttajat ovat merkittävässä asemassa vastuullisen kuluttajaidentiteetin rakentumisessa. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että sosiaalisen ryhmän yhteinen ympäristöystävällinen ideologia vahvistaa vastuullista kuluttajaidentiteettiä ja vastuullinen kuluttaminen näkyy myös ostopäätöksissä. Tukea ja vahvistusta vastuulliseen kuluttamiseen on saatavilla esimerkiksi sosiaalisen median alustoilla. Toisaalta sosiaalisen median vaikuttajilla nähdään olevan merkittävä vaikutus erityisesti nuorten kuluttajaidentiteetin rakentumiseen kuitenkaan edistämättä vastuullista kuluttamista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää vastuullisen kuluttamisen tukemisessa. Lisäksi tutkimus osoittaa tarpeen huomioida sosiaalinen identiteetti, kun kuluttajia ohjataan kohti vastuullista kuluttamista.

Tässä tutkielmassa tarkastellen Ghanan kotitalousopetuksen opetussuunnitelmassa käytettyjä opetus- ja oppimismenetelmiä ja mahdollisuuksia hyödyntää näitä etäopetuksessa. Tutkielma on osa Helsingin Yliopiston ja Cape Coast -yliopiston välistä tutkimusyhteistyötä, jonka tavoitteena oli löytää keinoja Ghanan Senior High School -tason kotitalouden etäopetukseen. Taustalla vaikutti Covid-19-pandemia, joka sulki maailmanlaajuisesti kouluja ja etäopetukseen jouduttiin siirtymään ilman valmisteluja. Tutkielmani perustui kirjallisuuteen etäopetuksesta ja kokemuksiin taidon etäopetuksesta sekä kokemuksiin etäopetuksesta ja verkko-opetuksen haasteista Ghanassa. Tutkimusmenetelminä olivat sisällönanalyysi ja sisällön erittely, ja tutkimusaineistona oli Ghanan kotitalousopetuksen ruoka ja ravitsemus -aihealueen opetussuunnitelma. Kategorisoin opetussuunnitelmassa käytetyt opetus- ja oppimismenetelmät ja hyödyntäen näitä kategorioita analysoin opetus- ja oppimismenetelmiä Excelin Pivot-työkalulla. Hyödynsin analyysin tuloksia ja kirjallisuutta hahmotellessani mahdollisuuksia kotitalouden etäopetukseen. Sisällönanalyysin ja sisällön erottelun avulla opetussuunnitelmasta löytyi 10 opetus- ja oppimismenetelmäkategoriaa. Käytetyin opetus- ja oppimismenetelmä kaikkina lukuvuosina oli keskustelut ja aivoriihet eli opetus oli vuorovaikutteista. Lukuvuosien välillä oli eroja käytetyissä opetus- ja oppimismenetelmissä. Ensimmäisenä lukuvuotena opetus- ja oppimismenetelmät kohdentuivat perustiedon opetukseen. Kahtena ensimmäisenä lukuvuotena korostuivat toiminnalliset opetus- ja oppimismenetelmät ja käytännön harjoittelu. Kolmantena lukuvuotena esiintyi soveltavampia ja työelämään tutustuttavia opetus- ja oppimismenetelmiä. Johtopäätöksenä kirjallisuuden ja aikaisempien etäopetuskokemuksen pohjalta Ghanan kotitalouden etäopetukseen soveltuisivat parhaiten asynkroniset virtuaaliset ja tosielämän oppimisympäristöt eli opiskelijat opiskelisivat omalla aikataululla verkossa ja hyödyntäisivät opiskeluun kodin lisäksi yhteisöstä löytyviä oppimismahdollisuuksia. Etäopetuksessa opettajan ja oppilaiden sekä oppilaiden keskinäisestä vuorovaikutusta tulee tukea erityisesti, koska Ghanan heikot verkkoyhteydet eivät mahdollista synkronisia virtuaalisia oppimisympäristöjä.

Tavoitteet. Opettajien työhyvinvointi on viimeisimpien tutkimusten mukaan heikentynyt. Kotitalousopettajan näkökulmasta tutkimusta ei juurikaan ole. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat kotitalousopettajien työn kuormittavuuteen ja kuinka tulokset näyttäytyvät työhyvinvoinnin eri osa-alueilla. Tutkielman avulla tuodaan esille kotitalousopettajien kokemuksia heitä kuormittavista tekijöistä etenkin kotitalouden oppiaineen erityispiirteiden näkökulmasta. Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä muun muassa opettajankoulutuksessa tai opettajien jatko- ja täydennyskoulutuksissa. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla neljää kotitalousopettajaa marraskuussa 2021. Haastattelut litteroitiin ja aineiston analyysissä hyödynnettiin teemoittelua osana aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkielman tulosten analysoimisessa hyödynnettiin Virolaisen (2012) työhyvinvoinnin neljää osa-aluetta; fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja henkistä työhyvinvointia. Tulokset ja johtopäätökset. Analyysi tuotti kolme kuormittavia tekijöitä kuvaavaa pääluokkaa. Tutkimuksessa selvisi, että kotitalousopettajat kohtaavat työssään oppilaslähtöisiä, työympäristölähtöisiä ja työnkuvaan liittyviä kuormitustekijöitä. Kotitalouden oppiaineen erityispiirteiden kannalta merkittäviä kuormittavia tekijöitä olivat muun muassa oppilaiden heikentyneet motoriset taidot, kotitalousluokan siivoushaasteet sekä ennakointi tukkutilausten ja suunnitelmien teon osalta. Tulokset heijastivat pääosin psyykkisen työhyvinvoinnin heikentymistä, mutta kaikkien työhyvinvoinnin osa-alueiden heikentymistä oli tunnistettavissa.

Tavoitteet. Kanditaatintutkielmani tavoitteena oli tarkastella, millaiset kotitalous- ja arjenhoidonvalmiudet suomalaisilla nuorilla miehillä on sekä millaisen merkityksen ja roolin nämä arjen askareet jokapäiväisessä elämässä saavat. Tutkielmassa kotityöt on jaoteltu kolmeen teemaan, jotka ovat asunnon siivous, vaatehuolto sekä ruoanvalmistus. Painopiste tutkielmassani kohdistuu kotitaloustieteisiin, arjen hallintaan ja ajan käyttöön. Menetelmät. Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, sillä sen erityispiirteet sopivat parhaiten tämän tutkimuksen lähtökohtiin ja tutkimuskysymyksiin. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla pyrin tunnistamaan, hyödyntämään ja kokoamaan yhteen aikaisempien tietojen ristiriitoja tai tietoaukkoja, sekä hyödyntämään aikaisempien tieteentekijöiden havaintoja. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen keskeisimmät saavutetut tulokset olivat paikoitellen yllättäviä aikaisempaan kirjallisuuteen ja diskurssiin nojaten, mutta tuloksissa oli myös aikaisempien tutkimusten kanssa samansuuntaisia löydöksiä. Tutkimuksessa käsiteltävien kotitöiden ajallinen rooli sekä henkilökohtaisesti koettu merkitys oli kaikissa teemoissa pienempi kuin naisilla. Nuorille miehille pienin rooli sekä merkitys arjessa oli kodin siivouksella, ja löydettävissä olevat tutkimustulokset ovatkin yhtenevät aikaisemman kirjallisuuden ja diskurssin kanssa. Myöskin taidot koettiin eniten puutteelliseksi asunnon siivouksen kohdalla. Merkityksellisimmäksi kotitaloustaidoksi koettiin ruoanvalmistus, ja tutkimusten perusteella nuorille miehille ruoanvalmistus ja ruokailuvalinnat eivät ole aina vain fysiologisen tarpeen täyttämistä varten, vaan mahdollisuus myös ilmentää omaa identiteettiä. Miehet pitivät taitoa valmistaa ruokaa tärkeänä arjen ylläpidon kannalta, ja positiivisten aikaisempien ruoanvalmistuskokemusten koettiin vahvistavan halua valmistaa ruokaa jatkossakin. Vaatehuolto oli vahvasti sukupuolijakautunut naisten kotityöksi, ja monet tutkimustulokset olivat saman linjaisia siitä, että heteroparisuhteissa asuvista avo- ja aviopareista nainen on vastuussa talouden vaatehuollosta. Miehet kokivat pyykinpesun arkisena askareena.

Kuluttajakasvatuksen sisällöt ovat vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Teemme päivittäin kuluttamiseen liittyviä valintoja. Kuluttamiseen liittyvän päätöksenteon tueksi tulisi olla riittävästi tietoa valintojemme seurauksista yksilölle, yhteiskunnalle ja ympäristölle. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet kuluttajaosaamisen tason vaihtelevan yksilöittäin. Kouluissa tarjottu kuluttajakasvatus on pyrkinyt tasoittamaan tätä vaihtelua. Aiemmat tutkimukset ovat havainneet myös opettajien kuluttajakasvatuksen taidoissa puutteita, jolloin oppilaille annetun kuluttajakasvatuksen laatu on voinut jäädä heikoksi. Kotitalousopetukseen kuuluu kuluttajakasvatuksen aihesisältöjä ja tämän tutkimuksen tarkoitus on tarjota katsaus ajankohtaisiin kuluttajakasvatuksen ilmiöihin kotitalousopetuksen näkökulmasta. Tavoitteena on lisätä kotitalousopettajien ja kotitalousopettajaopiskelijoiden ymmärrystä oman opetettavan aineen sisällöistä kuluttajakasvatuksen osalta sekä antaa valmiuksia toteuttaa ilmiölähtöistä kuluttajakasvatusta kotitalousoppitunneilla. Tutkielman toteutin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui yhdeksästä (n=9) tieteellisesti vertaisarvioidusta artikkelista. Aineiston analysoin aineistolähtöisesti ja erittelin sisältöä Pohjoismaisen ministerineuvoston laatiman Kuluttajakompetenssien oppiminen – kuluttajakasvatuksen strategia -dokumentin kahden avainteeman ja neljän osa-alueen kautta. Kuluttajakasvatuksen tutkimuksesta nousi esille useita kotitalouden oppitunneilla huomioon otettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Ilmiöistä korostuivat muun muassa kuluttajakasvatuksen oppimisympäristöjen merkitys, ongelmaratkaisukyvyn kehittäminen media- ja teknologian luku-taidon osalta, opetettavien aiheiden ja ikäryhmän huomioiminen, opetuksen sitominen oppilaiden todelliseen kokemusmaailmaan sekä yleisesti kuluttajakasvatuksen aiheisiin liittyvän opetuksen negatiivinen sävy. Esiin nousseiden ilmiöiden huomioiminen käytännön kuluttaja-kasvatuksessa voi parantaa opetuksen vaikuttavuutta, vastavuoroisuutta sekä auttaa kotitalousopettajan -tai opiskelijan asiantuntijuuden kehittymistä kuluttajakasvattajana.

Tiivistelmä Tavoitteet. Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli pyrkiä tarkastelemaan kuluttajien näkemyksiä ruokavalintojen taustalla ja niiden vaikutusta, edistäviä, että rajoittavia tekijöitä kasviproteiinien valinnassa. Tutkielmassa pyritään kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla selvittämään, miten kuluttajien näkemykset, muovaavat heidän ruokavalintojaan ja miten nämä näkemykset edistävät tai rajoittavat kasviproteiinien valintaa kuluttajatasolla. Aihetta on tutkittu aiemmin laajasti ja tällä hetkellä kysymykset ruoan ympäristövaikutuksista ja kuluttajien valinnoista ovat pinnalla poliittisissa keskusteluissa ja eri medioissa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kuluttajat kiinnittävät yhä enemmän huomiota ruokavalintoihinsa ja kasviproteiinien käyttö on yleistynyt viime vuosina. Toisaalta kuluttajat ovat myös epävarmoja vaikutusmahdollisuuksistaan ja esimerkiksi epävarmuus ja kasviproteiinien tuntemattomuus ruoanlaitossa ovat merkittäviä kasviproteiinien valintaa rajoittavia tekijöitä. Tutkielman tavoitteena on luoda aiempien tutkimusten pohjalta kokonaiskuvaa kasviproteiinien valintaan liittyvästä ilmiöstä linkittäen aihetta kotitaloustieteen tieteenalaan kuluttajakäyttäytymisen ja kuluttajan tekemien ruokavalintojen osalta. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodossa ja lähdemateriaalina käytettiin tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleja. Tällaisessa katsauksessa tutkittavaa ilmiötä pystytään kuvaamaan melko laaja-alaisesti ja myös katsauksen tekemiseen käytettävät aineistot ovat usein melko laajoja kokonaisuuksia aiheesta. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus on aineistolähtöinen tapa tehdä tutkimusta ja aineistona tutkimuksessa hyödynnettiin tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleja, siis jo olemassa olevaa tietoa. Etenemisvaiheet tutkielmaa tehdessä eivät olleet kronologisia, vaan tutkielmassa edettiin vaiheiden välillä syklisesti ja joustavasti. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin laadullista metasynteesiä, jossa rajattiin kiinnostava aihe ja laaja-alaisesti haetaan siihen liittyvää aineistoa. Näiden vaiheiden jälkeen tutkielman aineistojen valinnassa hyödynnettiin teemoittelua, jossa käytettyjen aineistojen oleelliset pääasiat kootaan yhteen eli analyysit ryhmitellään samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien pohjalta alaluokkiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman myötä voidaan todeta, että ostopäätösprosessin vaiheista informaation hankinta ja vaihtoehtojen arviointi olivat keskeisimmät vaiheet tämän tutkimuksen kannalta. Vaihtoehtojen arviointi ja kuluttajan omat näkemykset kulkevat käsi kädessä, sillä vaihtoehtoja arvioidaan omien ruokaan liittyvien näkemysten pohjalta. Kuluttajan näkemykset muovautuvat jatkuvasti kuluttajayksilön, perheen ja yhteiskunnan vuorovaikutussuhteissa. Tutkielman myötä tuli ilmi, että ruokavalintojen taustalla vaikuttavat useat erilaiset kuluttajan muodostamat näkemykset. Kuluttajakäytännöt lihan kulutuksen suhteen ovat viime vuosina muuttuneet, lihan kulutus on vähentynyt ja muutoksia tapahtuu edelleen. Kestäviä ruokavalintoja ohjaavat näkemykset kasviproteiinituotteiden terveellisyydestä sekä ekologisuudesta. Tutkielman tuloksista voidaan todeta, että kuluttajan arvostaessa ruoanvalinnassa ekologisia arvoja, näkyy se myös ostopäätöksessä. Ostopäätösprosessi on tällöin sitoutuneempi ja informaation hankintaan käytetään enemmän aikaa. Toisaalta tutkielmasta nousee esiin, että vaikka kestävän kulutuksen periaate on yleisesti hyväksytty, muutokset lihan kulutuksen vähentämisessä ovat hitaita. Kuluttajat kokevat, että lihansyönti on osa länsimaalaista kulttuuria ja lihaproteiinin vaihtaminen kasviproteiinituotteeseen voi tuntua vieraalta. Tällaisiin näkemyksiin voidaan liittää kuluttajan näkemykset tutun ja perinteisen ruoan arvostuksesta. Tärkeimpiä ruoanvalintaa ohjaavia näkemyksiä olivat rutiinit ja tuttuus, ruoan hinta sekä sen maku ja valmistamisen helppous. Kuluttaja toimii ruokakaupassa rutinoituneella tavalla, jolloin ajanpuute ja kiire voivat vaikuttaa siihen, ettei esimerkiksi ruoan ekologisuus ole merkittävässä roolissa ruoanvalinnassa.