Browsing by study line "Varhaiskasvatuksen opettaja"

Yhdenvertaisuus ja vähemmistöjen kokema syrjintä ovat viime vuosina olleet enenevässä määrin yhteiskunnallisen keskustelun kohteena. Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2018 toteuttaman tutkimuksen mukaan Suomi on yksi Euroopan unionin rasistisimmista maista. Lisäksi useiden koulumaailmaan sijoittuvien tutkimusten mukaan vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret kokevat rasistista syrjintää koulussa. Varhaiskasvatus on usein mielletty rasismista vapaana alueena lasten viattomuuteen perustuvien käsitysten vuoksi, mutta tutkimusten mukaan jo pienet lapset omaksuvat ympäristöstään rasistisia ennakkoluuloja ja puhetapoja. Varhaiskasvatuksessa on myös havaittu rasismia niin työyhteisöjen sisällä, kuin suhteessa lapsiin ja heidän vanhempiinsa. Asiaan on herätty kasvatuksen ja koulutuksen kentällä, sillä esimerkiksi Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala on järjestänyt henkilöstölleen antirasistisia työpajoja vuosien 2020-2021 aikana. Varhaiskasvatuksen rooli syrjinnän aktiivisessa vastustamisessa lienee siis vahvistumassa. Tämä tutkielma tarkastelee antirasistisen kasvatuksen käsitettä erityisesti suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa, sillä käsite on Suomessa vielä uusi, mutta erittäin ajankohtainen. Tutkielma on lähestymistavaltaan teoreettis-käsitteellinen, sillä kyseinen tutkimusstrategia sopii erityisesti kasvatusinstituutioiden ja -käytäntöjen kriittiseen tarkasteluun. Käsitteen pohdinnassa hyödynnetään niin suomalaista tutkimuskirjallisuutta rasismista kuin ulkomaalaisia ja suomalaisia artikkeleita liittyen antirastiseen kasvatukseen. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella sekä antirasistisen kasvatuksen määritelmää, että sen merkitystä peilaten suomalaiseen varhaiskasvatukseen ja yhteiskuntaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös monikulttuurisuuskasvatuksen ja antirasistisen kasvatuksen eroavaisuuksia. Antirasismi ideologiana tunnistaa sen, että jokaisella on ennakkoluuloja, ja sen tarkoitus on suhtautua ennakkoluuloihin avoimesti, keskustellen ja kyseenalaistaen. Antirasistisen varhaiskasvatuksen kannalta pohdinnassa keskeiseksi nousi varhaiskasvatuksessa käytetyn materiaalin ja käytäntöjen tarkastelu syrjivien rakenteiden ja puhetapojen sekä rodullistavien stereotypioiden varalta. Keskeiseksi nousi myös yksilö- ja työyhteisötahon reflektointi niin omista ennakkoluuloista kuin yhteisistä toimintatavoista, jos työyhteisössä, lapsiryhmässä tai yhteistyössä perheiden kanssa ilmenee rasistista puhetta tai syrjintää. Lisäksi tutkielmassa pohditaan suomalaisuuden identiteettiä, joka koetaan tutkimusten mukaan suljetuksi ja valkoisuuteen perustuvaksi. Antirasistisen varhaiskasvatuksen kannalta tutkielmassa keskeisenä pidetäänkin tämän identiteettikäsityksen uudelleenrakentamista. Pohdinnassa antirasistisen kasvatuksen toteuttaminen nähdään tärkeänä kaikkien lasten kanssa, sillä varhaiskasvatuksella on merkittävä yhteiskunnallinen rooli syrjinnän ehkäisyssä.

Tavoitteet: Varhaisilla matemaattisilla taidoilla on suora yhteys lasten tulevaan matikkaosaamiseen. Useat matemaattiset taidot kehittyvät jo ennen kouluikää, joten näiden taitojen tukeminen varhaiskasvatuksen arjessa on tärkeää. Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että sosiaalinen vuorovaikutus lasten kanssa edistää heidän matemaattisia taitojaan. Lisäksi on tutkittu, että huomion kiinnittäminen matemaattisiin piirteisiin arjessa kehittää lasten matemaattista ajattelua ja on tärkeä osa matemaattisten taitojen tukemisessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata varhaiskasvatuksen henkilöstön kokemuksia 1—3-vuotiaiden lasten varhaisten matemaattisten taitojen tukemisen osalta. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia käsityksiä sekä keinoja henkilöstöllä oli näiden taitojen tukemiseen. Menetelmät: Aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselyyn vastasi 16 henkilöä, joilla oli kokemusta 1—3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatusryhmässä toimimisesta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmää käyttäen, jossa teoria ohjasi aineistosta löytyvien käsitteiden luomista. Tulokset ja johtopäätökset: Jokainen kyselyyn vastannut piti varhaisten matemaattisten taitojen tukemista tärkeänä, ja näitä taitoja tuettiinkin vastaajien mukaan lukuisin erilaisin keinoin. Vuorovaikutteinen toiminta lasten kanssa matikkapuheen avustuksella siivitti varhaiskasvatuksen arjen kulkua. Konkreettisina keinoina matemaattisia taitoja tuettiin muun muassa vertailemalla erinäisiä asioita sekä kiinnittämällä huomiota arjen matemaattisiin piirteisiin. Lisäksi vastaajat kertoivat yhdistävänsä matemaattisia piirteitä peleihin sekä leikkeihin. Varhaisten matemaattisten taitojen tukemista pidettiin vastaajien mukaan tärkeänä muun muassa siksi, että niillä pyrittiin havaitsemaan mahdolliset tuen tarpeet. Niiden nähtiin myös luovan pohjaa tulevalle matemaattiselle osaamiselle.

Tavoitteet. Lähestyn pedagogista johtajuutta arvojohtajuuden näkökulmasta. Pedagogisen johtajuuden perustana on varhaiskasvatusta velvoittavat arvot, jotka kumpuavat Lasten oikeuksien sopimuksesta ja varhaiskasvatuslaista sekä nivoutuvat varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) kautta arvojohtajuuteen. Pedagogisen johtajuuden avulla arvot sitoutetaan organisaatioiden henkilöstön yhteiseksi tavoitteeksi, jolla edistetään lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia, oppimista ja kehittymistä. Pedagogisen johtajuuden tutkimus on varhaiskasvatusalalla vielä hyvin tuoretta (Hujala ym., 2017, s. 15) ja vasta varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 määritteli selkeästi pedagogisen johtajuuden osaksi varhaiskasvatuksen johtajan työnkuvaa. Tutkielmani tavoitteena oli saada laaja-alainen käsitys arvojohtajuudesta pedagogisen johtajuuden osana suomalaisessa varhaiskasvatuskontekstissa. Lähdin kartoittamaan tutkielmani aihetta esittämällä aineistolleni tutkimuskysymyksen: Millaisena arvojohtajuus näyttäytyy pedagogisen johtajuuden tutkimuksissa? Menetelmät. Tutkielmani oli luonteeltaan kuvaileva eli narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineistoni koostui kahdeksasta pro gradu -tutkielmasta, joita lähestyin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Hyödynsin aineiston analyysissä tutkielmista esiin noussutta Fonsénin (2014) väitöskirjassaan esittämää määritelmää, jonka mukaan pedagoginen johtajuus rakentuu viiden osatekijän varaan: arvo, kontekstuaalisuus, organisaatiokulttuuri, johtamisosaaminen sekä substanssinhallinta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineistossani arvojohtajuus näyttäytyi laaja-alaisena ja ilmeni arvokeskusteluna sekä arvojen tärkeyden ymmärtämisenä. Aineisto antaa syvällistä tietoa siitä, millaisena arvojohtajuus näyttäytyy pedagogisen johtajuuden tutkielmissa. Kaikista aineistoni tutkielmista löytyi viittauksia arvoihin ja Fonsénin (2014) esittämään määritelmään pedagogisesta johtajuudesta. Tutkimukseni tulokset vahvistavat Parrilan ja Fonsénin (2016, s.28) esittämää ajatusta, että arvot määrittävät pedagogisen johtajuuden tavoitteet ja läpäisevät pedagogisen johtajuuden eri osatekijät.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Ingång till forskningsuppgiften är två citat av Strandberg (2014), som forskat i kunskapsutveckling utifrån Vygotskijs sociokulturella teori, där basen för lärandet är barnens sociala aktiviteter: Det är i leken barnen övar och prövar sin fantasi och sin kunskap. Pedagogen kan berika barnens lek med fakta, skapandet av scenarion, stoff och rekvisita. Syftet med denna småskaliga kvalitativa litteraturstudie är att kartlägga förskoleverksamhet som avser att främja både barns fantasi och digitala kompetenser i aktiviteter där (lek)objekt ingår. Utifrån syftet utformades två forskningsfrågor. Den fösta forskningsfrågan undersökte ändamålsenligheten i att samtidigt främja barnens fantasi och digitala kompetenser i förskoleverksamheten. Den andra forskningsfrågan undersökte vilka fördelar lekobjekt kunde ha när de används i didaktiska syften i förskolan för verksamhet som avser att främja både fantasi och digitala kompetenser. Denna studie genomfördes som en integrerande litteraturöversikt. Forskningsunderlaget kartlades genom sökningar i referensgranskade forskningsartiklar mellan åren 2018 – 2023 i fyra olika databaser. Efter genomförandet av systematiska urvals- och uteslutningskriterier utgjordes forskningsmaterialet av fem forskningsartiklar. De hade utförts i Schweiz, Storbritannien och Australien. Resultaten i denna studie analyserades som en innehållsanalys. Ur ett didaktiskt perspektiv visade tidigare forskning på att förutsättningarna för främjandet av både fantasi och digitala kompetenser är i många avseenden liknande. Främjandet av det ena området kan främja det andra samt att främjandet av de båda områdena kan mångsidigt utveckla barnen både för stunden och har möjligheter att också göra det för framtiden. De tre forskningar, vars verksamheter utfördes i barngrupper, visade på att lekobjekten samlade gruppens barn och vuxna kring ett gemensamt innehåll, fokus. Barnen visade på kommunikation, samspel och aktörskap i verksamheterna. Barnen verkade både ge och få kamratstöd. Pedagogerna kunde stötta och berika verksamheterna, utan att avbryta barnens lek. Verksamheterna med abstrakta begrepp som fantasi och digitala kompetenser hade ofta gjorts glädjefyllda och motiverande. Barnen hade tid och rum att uttrycka sig på sina individuella sätt. Samtidigt verkade aktiviteterna minska på pedagogernas prestationskrav, utan att ta ner på kvaliteten, då de tillsammans med barnen gjorde lärandet till en lek och lek till lärande. Således indikerade verksamheterna i ovannämnda forskningar samspela med de målsättningar Utbildningsstyrelsen utstakat gällande förskoleundervisningens uppdrag och utvecklandet av verksamhetskulturen i de gällande grunderna för förskoleundervisningens läroplan.

Grunderna för planen för småbarnspedagogik fastställer att ett av småbarnspedagogikens uppdrag är att ta tillvara på barnets språkliga och kulturella mångfald samt att se det som nå-got positivt. Den här kandidatavhandlingen är en kvalitativ studie om att stödja barns språk-liga och kulturella identitet i den vardagliga småbarnspedagogiska verksamheten. Syftet med den här avhandlingen är att undersöka på vilket sätt lärare inom småbarnspedagogik kan stödja och beakta barns språkliga och kulturella identitet i den vardagliga småbarnspedagogiska verksamheten. Forskningsansatsen som används är fenomenografisk. Syftet med fenomenografiska studier är att få en uppfattning om bland annat erfarenheter, tolkningar och uppfattningar av ett visst fenomen bland en viss grupp människor. Undersökningen söker efter uppfattningar av småbarnspedagogers tankar och arbetssätt då det kommer till temat i fråga. Sammanlagt intervjuades fyra personer som jobbar som lärare inom småbarnspedagogik. Som intervjumetod användes halvstrukturerade intervjuer. Det insamlade materialet transkriberades och analyserades sedan med hjälp av tematisk analys. Resultatet påvisar att intervjudeltagarna i varierande grad jobbar utgående från ett språk- och kulturmedvetet perspektiv, och att det finns mångsidiga sätt att stödja och beakta barns språkliga och kulturella identitet i den vardagliga verksamheten.

Tässä autoetnografiassa tarkasteltiin tunnekasvatuksen opetusta varhaiskasvatuksessa opettajan pedagogisen ajattelun kautta. Tarkoituksena tutkielmassa oli saada tietoa, kuinka opettajan pedagoginen ajattelu kehittyy pienryhmätoimintaa suunnitellessa, havainnoidessa toimintaa sekä toimintaa arvioidessa. Menetelmänä tässä tutkimuksessa toimii autoetnografia, jolloin tuotin itse tutkimuksessa käy-tettävän aineiston. Autoetnografinen aineistoni koostui päiväkirjamerkinnöistä, jotka pitivät si-sällään toimintasuunnitelmat, toiminnalle asetetut tavoitteet sekä reflektointia omasta opetuk-sesta ja toiminnan toimivuudesta. Toteutin tunnekasvatusta pitämällä pienryhmätoimintaa ker-ran viikossa neljän kuukauden ajan. Aineisto kerättiin 2021 syyslukukaudella toimiessani työ-suhteessa varhaiskasvatuksen opettajana 0–2-vuotiaiden ryhmässä. Aineisto on analysoitu käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysi menetelmää. Analyysissä keskityttiin päiväkirja-merkintöjen kohtiin, joista nousi esiin pedagogisen ajattelun kehitys. Aineistostani ilmeni pedagogisen ajattelun kehitys ja siihen vaikuttaneet tekijät. Pedagoginen ajattelu rakentui kolmen teoreettisen käsitteen ympärille, jotka ohjasivat sen kehitystä. Tutkimuksessa havaitsin ulkoisten tekijöiden, opetustyylini sekä lapsilähtöisyyden muokkaavan omaa opetuskäsitystäni ja pedagogista ajatteluani. Jatkotutkimusta olisi mahdollista tehdä esimerkiksi syventymällä pelkästään teoreettisiin käsitteisiin, kuten opettajan opetustyyliin. Myös opetustyyliin vaikuttavia tekijöitä voisi tutkia. Jos tutkimusta olisi jatkettu pidempään, olisi myös aineisto ollut laajempi. Tällöin olisi voitu tarkastella pedagogisen ajattelun kehitystä ajallisesti laajemmin ja saatu tarkempi kuvaus sen kehityksestä.

Delaktighet är barnets grundläggande rättighet och personalens ansvar är att se till att barnets rättigheter förverkligas i småbarnspedagogiken. Syftet med denna studie är att ta reda på hur lärare arbetar med barns delaktighet i verksamheten samt synliggöra eventuella utmaningar som framkommer i arbetet med barns delaktighet. Enligt tidigare undersökningar finns det förbättringar gällande barns delaktighet i den småbarnspedagogiska verksamheten (Repo et al, 2019, s. 72). Studiens forskningsfrågor är: Hur uppfattar lärare begreppet delaktighet? Hur möjliggör lärare barns delaktighet? Vilka utmaningar framkommer i arbetet med barns delaktighet? Den empiriska delen består av kvalitativa intervjuer med fyra lärare inom småbarnspedagogik. Informanterna i studien kommer från olika enheter och jobbar med barn i åldern 0–5. Intervjuerna genomfördes via videokommunikationstjänsten Zoom och bandades in och analyserades ur en kvalitativ innehållsanalys. Studiens resultat visar att lärare uppfattar delaktighet som att barnen har inflytande i saker som berör barnen själva. Lärare förhåller sig positivt till arbetet med barns delaktighet och skapar utrymme för delaktighet i den småbarnspedagogiska verksamheten. Barnens möjligheter till delaktighet varierar på de olika enheterna. Utmaningar som framkommer i arbetet med barns delaktighet gäller säkerhet och personalbrist. Lärare upplever också arbetet utmanande om barnen saknar erfarenheter eller viljan av att vara delaktiga.

Mål. Barn med utmanande beteende har rätt till lämpligt stöd i verksamheten för småbarnspedagogik. Pedagoger inom småbarnspedagogik förutsätts ha yrkeskompetens nog att bemöta dessa barn. Syftet med denna avhandling är att jämföra olika metoder för att bemöta barn med beteendeproblematik samt att betona vikten av förebyggande arbete för att undvika utbrott. De metoder som kommer undersökas är lågaffektivt bemötande och CPS-metoden. En utgångspunkt för avhandlingen är vikten av medvetet bemötande i samspelet med barn med beteendeproblematik och i situationer där barn agerar utåt. Metoder. Avhandlingen är en litteraturöversikt gjord baserad på litteratur och vetenskapliga studier i lågaffektivt bemötande och CPS-metoden. Materialet för forskningsdelen består av sju vetenskapliga artiklar som valts enligt specifika sökord via forskningsdatabaser. Resultat och slutsatser. Att bli bemött på ett lågaffektivt sätt eller med CPS-metoden minskade symptom på beteendeproblematik hos barn och unga. Arbetet med metoderna gjorde att personalen agerade mindre kontrollerande och restriktivt. Båda metoder visade sig vara fungerande för att stödja barn i utvecklingen av sociala och emotionella färdigheter och exekutiva funktioner. Pedagogen har en viktig roll i att stödja barnets utveckling och att förebygga beteendeproblematik. Barn med beteendeproblematik, och specifikt utåtagerande beteende, gynnas av att bli bemötta med lågaffektivt bemötande och CPS-metoden.

Studien gör ett försök att identifiera hur dialoger i bilderböcker för barn i åldern 1-6 år ser ut, då känslor och behov bekräftas, och inte bekräftas. Den teoretiska bakgrunden bygger på betydelsen av emotionell kompetens, och består av perspektiv från anknytningsforskning, modellinlärning, socialpsykologi och neurobiologi. Även betydelsen av orden tas upp genom NVC, Nonviolent communication, och styrdokumentet för småbarnspedago-giken lyfts fram. Studien belyser betydelsen av modeller i bilderböckerna för emotionell kompe-tens. Studien granskar dialogerna i 5 bilderböcker, utifrån på förhand bestämda analysenheter som ut-vecklats utifrån anknytningsteorins definitioner av trygg anknytning. Forskningsansatsen är kvalitativ deduktiv innehållsanalys. Bilderböckerna är valda för att representera en bredd för att synlig-göra både bekräftande och icke-bekräftande av känslor och behov. Resultatet visar att det är möjligt att granska bilderböckers dialoger ur ett normkritiskt perspektiv då det gäller bekräftandet av känslor och behov. Även svårigheten att finna bilderböcker med modeller som bekräftar känslor och behov visar på ett behov att lyfta upp även denna genre för normkritiskt tänkande.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisena elävän musiikin herättämä elämys näyttäytyi varhaiskasvatuksessa järjestetyissä konserteissa. Taustateoriana tutkimukselle toimivat elämyksen määritelmät sekä tutkimustulokset musiikin vaikutuksista. Aiempi elämyksen tutkimus on keskittynyt pääosin seikkailu- ja luontopedagokiikan tutkimuksiin. Elävän musiikin herättämää elämyksellisyyttä varhaiskasvatuksessa ei juurikaan ole tutkittu. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimus toteutettiin eräässä pääkaupunkiseudun kun-nallisssa päiväkodissa maaliskuussa 2022. Päiväkodissa järjestettiin kolme keskenään saman-sisältöistä konserttia, joissa esiintyi ammattimuusikoista koostuva jousikvartetti. Konserttiohjelma koostui klassisesta musiikista, perinteisistä suomalaisista lauluista ja elokuvasävelmistä. Kussakin konsertissa oli noin 25 kuulijaa. Tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla kuulijoita kyseisissä konserteissa. Havainnoinin tueksi konsertit tallennettiin videokameralla. Tutkimuksessa havaittiin elämyksen näyttäytyvän varhaiskasvatuksessa järjestetyissä konserteissa moniaistisena esteettisenä elämyksenä, keskittymisenä ja tarkkana katseena, kehollisena liikkeenä , ilona ja nauruna, esiintymisen elämyksenä sekä yhteisenä kokemuksena. Elävän musiikin konsertti näyttäytyi tilaisuutena, jossa varhaiskasvatuksen henkilöstö ja lapset olivat yhteisen kokemisen äärellä. Tutkimus vahvisti musiikin merkitystä yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden luojana. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista tutkia säännöllisesti toteutettujen konserttien vaikutusta varhaiskasvatusryhmän yhteisöllisyyteen ja ilmapiiriin.