Browsing by Subject "ADHD"
Now showing items 21-30 of 30
-
(2022)Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tutustua itsetunnon käsitteeseen, sen selityksiin ja pysyvyyteen ihmisen elinkaaren aikana sekä selvittää, mitä tutkimuskirjallisuus kertoo ADHD-ihmisen itsetunnosta. Itsetunto on läsnä jokaisen ihmisen elämässä ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen toimintaan. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että itsetuntoon vaikuttavat keskeisesti vuorovaikutussuhteet, minkä vuoksi aihetta on tärkeä käsitellä erityisesti koulukontekstissa, jossa ihmisten välinen kanssakäyminen on osa päivittäistä arkea. Itsetunnon on havaittu olevan tavanomaista heikompi ihmisillä, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Tutkielmassa tarkasteltiin ADHD-ihmisen itsetuntoa, jotta tulevaisuudessa aiheeseen voitaisiin syventyä tarkemmin pro gradu -tutkielmassa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimustulokset osoittivat, että itsetuntoa voidaan selittää pääsääntöisesti evolutiivisella ja sosiaalisella teorialla. Itsetunto jaetaan globaaliin ja alakohtaiseen itsetuntoon, joista ensimmäinen kuvaa yleistä käsitystä omasta itsestä, kun taas jälkimmäinen kohdistuu itsetuntoon jollakin tietyllä elämän osa-alueella. Globaali itsetunto liittyy erityisesti arvon tunteeseen, kun taas alakohtainen itsetunto pätevyyden kokemukseen. Itsetunto ei ole vain synnynnäinen ominaisuus, vaan sen taso voi vaihdella ihmisen elinkaaren aikana. Ikääntyminen saattaa itsessään olla itsetunnon tason vaihtelevuutta selittävä tekijä, mutta siihen vaikuttavat myös persoonallisuus, elämänkokemukset ja sosiaaliset tilanteet. ADHD-ihmisen tyypillistä heikompaa itsetuntoa saattavat selittää aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön liittyvät haasteet opinnoissa ja työelämässä sekä sosiaalisissa suhteissa. ADHD-ihmisten on havaittu kokevan häiriöön liittyvää stigmaa, mikä voi myös selittää heikkoa itsetuntoa.
-
(2023)Tiivistelmä - Referat - Abstract Objectives. The aim of this study is to examine the impact of activity and attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) gender differences in order to better understand the complexity and origins of these differences. I will focus on the gender differences in ADHD, and secondly, I will examine the emergence of gender differences; whether these differences arise from biology, or whether they are socially or culturally produced. The study will analyse the experiences of different genders in relation to their own symptoms, and whether these differences in symptoms are biologically or socially generated. The aim of the study is to gain a deeper understanding of the gender differences in the syndrome. processes of syndrome gender production and existing differences in syndrome between the sexes. Methods. The study used an umbrella review method to analyse and summarise existing literature reviews on ADHD and gender differences. Research material was systematically collected from two databases, Web of Science and ERIC, using predefined search terms. Inclusion and exclusion criteria were applied to the relevant literature reviews. Results and conclusions. Based on the survey data, I found clear gender differences in ADHD symptoms. Boys are diagnosed with ADHD more often in childhood compared to girls, and they hyperactive and impulsive symptoms, while girls and women with ADHD show more hyperactive and impulsive symptoms. ADHD symptoms tend to show more inattentive symptoms. This gender gap variance in symptom expression may predispose girls and women to underdiagnosis or misdiagnosis of ADHD. In the research data, I also paid attention to biological factors such as the influence of neurotransmitter activity on these gender differences. It is also important to note, that social and cultural factors have a significant impact on the gendered nature of ADHD. In understanding of ADHD and the emergence of differences in social expectations and norms, how individuals of different genders express their ADHD symptoms and how they are interpreted by the surrounding community. This can contribute to how a diagnosis is made and how individuals are supported.
-
(2024)Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia kirjallisuuskatsauksen menetelmin opettajien tietämystä, käsityksiä ja kokemuksia ADHD:sta kouluympäristössä. Lisäksi tarkasteltiin opettajien kokemuksia ADHD:n tukemisesta, sillä tukemisen teema tulee usein esille puhuttaessa ADHD:sta ja sen tuomista oppimisen haasteista. Valitsin tutkielman aiheeksi ADHD:n ja näkökulmaksi opettajat omien kokemuksieni perusteella. ADHD:n herättämät tuntemukset ja sen tukeminen on ollut ajoittain kuormittava tekijä minulle opettajan työssä. Aiheesta on tehty tutkimusta jonkin verran ja suurin osa tutkimuksista oli haastattelututkimuksia. Tämä tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa aineistona toimivat suomalaiset tutkimukset ja ulkomaalaiset tutkimukset, joita on haettu Google Scholarista ja Googlesta. Aiheeseen liittyviä tutkimuksia löytyi enemmän ulkomailta, mutta myös muutama suomalainen tutkimus käsitteli ADHD:n ilmenemistä opettajan näkökulmasta. Tutkielmassa keskityttiin opettajien kokemuksiin ADHD:sta sekä sen tukemisesta. Monet opettajat kokivat ADHD-oppilaiden tukemisen haastaviksi, vaikka useat hyödynsivät erilaisia tukitoimia oppilaidensa kanssa. Esille nousivat myös hieman negatiiviset käsitykset ADHD:sta ja opettajien kokema kuormitus, jota ADHD-oppilaat aiheuttivat. Opettajien käsityksiin ja kokemuksiin vaikuttivat koulutustaso, kokemus, tietämys ja käytännön tukitoimet. Opettajien tarve saada lisää tietoa ja taitoa tuen toteuttamiseen korostuu ADHD-ilmiön kasvaessa. Viime aikoina ADHD on teemana noussut otsikoihin ja keskustelu on käynyt vilkkaana sosiaalisessa mediassa. Tutkimustuloksista ilmeni, että opettajien tietämys ADHD:sta vaihteli, moni kuitenkin koki tietämyksensä liian vähäiseksi. Koulutuksen ja tietämyksen puute saattoi vaikuttaa opettajien suhtautumiseen ADHD-oppilaita kohtaan ja heidän tukemiseensa. Tietämys on kuitenkin lisääntynyt, jonka todettiin lisäävän oppilaiden hyvinvointia sekä opettajan kykyä tukea ADHD:n omaavia lapsia. Koulutuksen ja tietämyksen lisääminen voisi parantaa ADHD-oireisten oppilaiden tukea koulumaailmassa.
-
(2020)Rutiinit helpottavat arkea ja luovat siihen ennakoitavan rakenteen. Kotityöt ovat askare, joka helposti muuttuu rutiiniksi, eli tapahtuu ikään kuin automatisoidusti. Kotityöt myös tuottavat tekijälleen usein hyvinvointia silloin, kun niiden tekemiseen ei liity pakkoa. Rutiinien lisäksi arjen hallinta ja kotityöt vaativat erilaisia tietoja ja taitoja. Tässä tutkielmassa kotityöt on rajattu kodin siivoamiseen ja kodin siisteyden ylläpitämiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, kuinka aikuiset, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, eli ADHD, kokevat kotitöiden tekemisen. ADHD koskettaa noin 2,5–3,4% aikuisista ja sen keskeisimpiä oireita on tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja yliaktiivisuus. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että nämä oireet aiheuttavat monesti haasteita arjessa. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä 21-38-vuotiasta aikuista, joilla on ADHD. Osalla ADHD oli diagnosoitu lapsena ja osalla vasta aikuisena. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna kevään 2020 aikana. Haastatteluaineisto litteroitiin kirjalliseen muotoon ja sitä analysoitiin aineistolähtöisesti, mutta teoriaohjaavasti, sillä teoriaohjaava lähestymistapa koettiin hedelmällisempänä tarkastelunäkökulmana täysin aineistolähtöisen analyysin sijaan. Tutkimuksen mukaan ADHD-aikuiset kokivat kodin siisteyden tärkeänä ja hyvinvointia edis-tävänä. Kotityöt itsessään nähtiin työläinä, raskaina ja tylsinä, mutta niiden jälkeen koettiin paljon positiivisia tunteita, kuten onnistumista ja ylpeyttä. Kotitöihin liittyvien rutiinien luominen ja niiden ylläpitäminen nousi keskeiseksi haasteeksi ajankäytön arvioinnin ja suunnitelmallisuuden ongelmien lisäksi. ADHD-aikuisilla oli monenlaisia motivaatiotekijöitä kotitöihin, joista keskeisin oli ulkoinen paine. Läheisten tuki ja armollisuus itseä kohtaan koettiin myös tärkeänä.
-
(2023)Tavoitteet. Positiivinen psykologia on ollut tämän vuosituhannen uusi suuntaus. Pahoinvoin- tinäkökulman rinnalle on noussut onnellisuuden, kukoistuksen ja hyvinvoinnin näkökulma. Positiivisuus ja hyvän valokeila on saanut jalansijaa myös kasvatuksen alalla. Tämän kirjalli- suuskatsauksen tehtävänä on analysoida sitä, miten positiivista pedagogiikkaa hyödynnetään nimenomaan ADHD-diagnosoitujen oppilaiden koulunkäynnin tukena, ja mitä vaikutuksia tällä on näiden oppilaiden koulunkäyntiin. Koska positiivinen pedagogiikka pohjaa vahvasti positii- viseen psykologiaan, on tutkimuksen taustateoriassa avattu Martin Seligmanin (2011) PERMA+-mallia sekä alan aikaisempaa tutkimusta luonteenvahvuuksista. Läpi taustateorian kuljetetaan myös mukana ADHD-näkökulmaa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana ja narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto sisälsi viisi vertaisarvioitua julkaisua viimeisten 10 vuoden sisältä. Artikkelit löydettiin EbscoHostin, Heldan, Ericin ja Google Scholarin tietokannoista ADHD:hen ja positiiviseen psykologiaan/pedagogiikkaan liittyvillä hakusanoilla (liite1). Julkaisut käsittelivät kaikki sekä positiivista pedagogiikkaa että ADHD:ta. Koulukonteksti ei esiintynyt kaikissa artikkeleissa, mutta ne olivat sovellettavissa siihen. Neljä artikkelia oli englanniksi ja yksi suomeksi. Niistä löytyi tapaustutkimus, kirjallisuuskatsauksia, haastatteluita sekä kyselytutkimuksia. Analyysi- menetelmäksi valikoitui kuvaileva synteesi. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta erottui neljä teemaa: vahvuudet, positiiviset ja vahvis- tavat tunteet ja uskomukset, oppilas yksilönä sekä positiiviset lähiympäristöt. Luonteenvah- vuusopetusta, tuen yksilöllistämistä, onnistumisten luomista ja oppilaan mielenkiinnon kohtei- den hyödyntämistä käytettiin positiivisen pedagogiikan tukikeinoina. Lisäksi positiivisella pe- dagogiikalla oli luokan ilmapiiriä parantava vaikutus, se kasvatti oppilaiden resilienssiä, pa- ransi koulumenestystä, loi vahvistavamman ja myönteisemmän koulukokemuksen, tasapai- notti ADHD-oireita sekä auttoi soveltamaan strategioita muihin elämäntilanteisiin ja koulun ulkopuolisiin ympäristöihin. Positiivisella pedagogiikalla on tasapainottava ja eheyttävä paik- kansa ADHD-diagnosoitujen oppilaiden koulunkäynnin tuessa. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa pohjana laajemmalle ADHD:n ja positiivisen pedagogiikan tukikeinojen tut- kimukselle.
-
(2020)Tarkkaamattomuus ja keskittymisen vaikeudet ovat yleisiä. Ne ovat yksi tavallisimmista oppimista ja koulunkäyntiä vaikeuttavista tekijöistä. Niin oppimisen ja koulunkäynnin sujuvuuden kuin lapsen hyvinvoinnin ja elämänkulun kannalta on tärkeää, että niitä pyritään tukemaan. Opettajan asiantuntijuus on avainasemassa tukitoimien suunnittelussa ja toteutuksessa, ja laadukas perusopetus on ensimmäinen keino vastata oppilaan tuen tarpeeseen. Se tarjoaa myös hyvän perustan, jolle yksilölliset vahvemmat tukitoimet on mahdollista rakentaa. Tutkielmassa selvitetään, miten tarkkaavuutta ja keskittymistä on mahdollista tukea koululuokassa sekä miten keskittymistä tukevia taitoja voidaan koulussa harjoitella. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytettiin sekä englanninkielisiä että suomenkielisiä tieteellisiä julkaisuja. Aineisto rajattiin harkinnanvaraisesti rakentaen laaja kuva tutkittavasta aiheesta. Toimintaympäristöä koskevat tukimenetelmät koululuokassa voidaan jakaa proaktiivisiin eli ennaltaehkäiseviin menetelmiin ja reaktiivisiin eli oppilaan toiminnasta seuraaviin menetelmiin. Selkeyttämällä ja strukturoimalla oppimisympäristöä ja opetusta voidaan ennaltaehkäistä vaikeuksia ja vähentää esimerkiksi tarkkaavuuden häiriön oireilua. Reaktiivisista menetelmistä välitön ja selkeä, positiiviseen keskittyvä palaute on tehokas keino tukea oppilaan toimintaa. Toimintaympäristöä koskevien menetelmien lisäksi keskittymistä tukevien taitojen, kuten itsesäätelyn, toiminnanohjauksen ja ongelmanratkaisun taitojen, harjoittelu osaltaan tukee lapsen kykyä keskittyä ja toimia tavoitteiden mukaisesti. Koululuokassa toteutettavat tukitoimet ovat opettajan asiantuntijuuden varassa. Onkin tärkeää pohtia, tarjoaako luokanopettajan koulutus riittävät valmiudet tarkkaavuuden ja keskittymisen tukemiseen.
-
(2019)Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia tietoisen läsnäolon harjoittamista hyödyntäviä interventiotutkimuksia on toteutettu ADHD-diagnosoitujen henkilöiden kanssa sekä kuvailla näistä interventioista saatuja tuloksia. Koska tietoisen läsnäolon harjoittaminen kohdistuu tarkkaavuuden prosesseihin sekä mielen ja kehon rauhoittamiseen, on otollista selvittää millaista vaikuttavuutta näillä harjoitteilla voi olla kohderyhmällä, jolle aktiivisuuteen ja tarkkaavuuden säätelyyn liittyvien haasteiden kuvataan olevan merkittäviä. Tietoisen läsnäolon harjoittelu on viime vuosikymmeninä saanut jalansijaa nykypsykologian suuntauksissa mielenterveyttä edistävänä menetelmänä ja Suomessa meneillään on hankkeita, joissa tietoisuustaitoja jalkautetaan opetus- ja kasvatusalalle oppimisen, hyvinvoinnin ja mielenterveyden tueksi. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistoksi valikoitui viisi vertaisarvioitua kansainvälistä tutkimusartikkelia. Tutkimukseen valikoituneet artikkelit käsittelivät ADHD-diagnosoitujen henkilöiden kanssa toteutettuja tietoisen läsnäolon interventiotutkimuksia, joiden tavoitteena oli selvittää tietoisen läsnäolon harjoittelun vaikutuksia kohderyhmällä sekä valittujen menetelmien soveltuvuutta. Aineistoa analysoitiin luokittelemalla interventioiden pyrkimyksiä tietoisen läsnäolon kognitiiviseen malliin peilaten. Lisäksi aineistosta poimittiin ja luokiteltiin tietoisen läsnäolon interventioista saatuja tuloksia. Tutkimuksessa ilmeni, että interventiotutkimusten kiinnostus kohdistuu pääosin ADHD:n psykopatologiaan ja kognitiivisiin taustatekijöihin. Tietoisen läsnäolon harjoittelun hyötyjä välittävät osatekijät jäivät tutkimuksissa hyvin vähäiselle huomiolle. Tutkimuksen tulokset osoittavat viitteitä tietoisen läsnäolon harjoittamisen vaikutuksista ADHD:n diagnostisesti kuvattujen ydinpiirteiden vähenemiseen sekä kognitiivisen tehtäväsuoriutumisen paranemiseen. Myös ADHD:n ohella komorbidinä ilmenevä ahdistuneisuus ja masentuneisuus väheni tietoisen läsnäolon harjoittelun jälkeen. Tutkimuksen perusteella tietoisen läsnäolon harjoittelulla voidaan nähdä olevan myönteistä vaikutusta ADHD:n ydinoireisiin sekä mahdollisiin kognitiivisiin ja psyykkiseen toimintakykyyn liittyviin haasteisiin.
-
(2023)Aim. Earlier research shows how undiagnosed ADHD has many negative consequences. Different studies show how there are many possible reasons why so many are left without a diagnosis. The aim of this study is to get a deeper understanding of ADHD and examine how individuals in elementary school have been affected by a missed diagnosis and lacking support. Methods. This thesis is an interview study that is based in hermeneutic theory of research. For this thesis, four individuals were interviewed during the months of February and March, 2023. All four interviewees got their diagnoses in adulthood. The interviews were analyzed and interpreted by using the method of thematic analysis. Results and conclusions. The study found five overlapping themes during the analysis phase, which were the presentation of the diagnosis, stigma and the environment, comorbidity, parents' participation and teachers' behavior. Three out of four interviewees had the inattentive presentation of ADHD, and the majority suffered from comorbidities. There was a pattern between experienced stigma and support-teaching. The school environment and parents influenced the amount of stigma that was experienced. Parents' participation seemed to have affected the individuals' ability to perform in school, even though the individuals' difficulties were similar to each other. Teachers' behavior and reactions directly affected the individuals' attitudes towards school. All interviewees wished for an improvement in how teachers acted in the classroom.
-
(2022)Tavoitteena on ymmärtää miten varhaiskasvatuksen opettajat ja varhaiserityisopettajat kokevat lapsen ADHD-diagnoosin työssään ja millaista puhetta he rakentavat kokemuksistaan. Tutkimuksessa tarkastellaan sosiokonstruktiivisen teorian valossa varhaiskasvatuksen ammattilais-ten kokemuksia lapsen ADHD-diagnoosin vaikutuksista heidän työhönsä, kuten pedagogisen toi-minnan suunnitteluun ja lasten kohtaamiseen. Tutkimukseen osallistui 26 varhaiskasvatuksen ammattilaista. Tutkittavat vastasivat sähköiseen kyselylomakkeeseen, mikä julkaistiin Varhaiskasvatuksen opettajat Facebook-ryhmässä. Tutkimuksessa on hyödynnetty teoriaohjaavaa lähestymistapaa, luokittelua ja teemoittelua. Tulokset osoittivat, että diagnoosi koettiin myönteisenä asiana. Varhais-kasvatuksen opettajat rakensivat lapsen toimintaa tukevaa pedagogiikkaa diagnoosin pohjalta. Var-haiserityisopettajille lapsen yksilöllisyydellä oli enemmän merkitystä pedagogisen toiminnan suun-nittelussa kuin lapsen diagnoosilla. Varhaiskasvatuksen opettajien ja varhaiserityisopettajien pu-heissa ilmeni myös eroja ADHD-diagnoosin saaneen lapsen kohtaamisessa. Lisäksi kasvattajien vas-tauksissa korostui resurssien, ympäristön antaman palautteen ja tiedon merkitys ADHD-diagnosoitua lasta kohdatessa.
-
(2023)Tämän narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka lasten käy-töshäiriöitä hoidetaan ja miten aikuinen voi tukea käytöshäiriöistä lasta. Tutkimuskysymykse-ni, jotka ohjaavat tutkimuksen etenemistä ovat: Miten lasten käytöshäiriöitä hoidetaan? Miten aikuinen voi tukea käytöshäiriöistä lasta? Tutkimukseni on tehty varhaiskasvatuksen henkilö-kuntaa ajatellen, jotta he voisivat saada enemmän tietoa lasten käytöshäiriöistä sekä konk-reettisia keinoja kohdata käytöshäiriöinen lapsi varhaiskasvatuksessa. Valitsin tämän aiheen, koska koen, että se on yhteiskunnallisesti tärkeä aihe tutkia, koska lapsuudessa koetut pitkäkestoiset käytösongelmat ja käytöshäiriöt voivat johtaa erilaisiin on-gelmiin myöhemmin nuorena tai aikuisena. Olen omassa työssäni varhaiskasvatuksessa ha-vainnut, että käytöshäiriöt ovat lisääntyneet ja halusin sen takia tutkia aihetta enemmän. Ko-en, että tutkimukseni voi auttaa myös muita varhaiskasvatuksen ammattilaisia kohtaamaan käytöshäiriöisen lapsen paremmin. Valitsin kolme tieteellistä artikkelia analysoitavaksi tutkimukseeni poissulkumenetelmällä. Poissulkumenetelmän perusteella valitsin analysoitavaksi artikkelit seuraavin perustein: kielen tuli olla englanti tai suomi, julkaistu vähintään 2010-luvulla, artikkeli oli vertaisarvioitu, artikkeli oli vapaasti saatavilla internetissä, artikkeli oli maksuton, artikkeleissa tutkittiin alle 7-vuotiaita lapsia ja aihe vastasi hyvin tutkimuskysymyksiini. Analyysimenetelmänä oli sisällön analyysi menetelmä, jossa yhdistin eri käsitteitä toisiinsa sekä analyysin avulla pyrin saamaan vas-tauksen tutkimustehtävääni eli kuinka käytöshäiriöitä hoidetaan ja kuinka aikuinen voi tukea käytöshäiriöistä lasta. Tulosten perusteella käytöshäiriöiden esiintyvyyteen vaikutti muun muassa lapsen ja aikuisen vuorovaikutussuhde, lapsen saama positiivinen ja negatiivinen palaute, mallioppiminen, käy-töshäiriön varhainen tunnistus ja hoito sekä opettajan koulutus. Tulokset ovat mielestäni mer-kittäviä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö ei voi piiloutua lasten diagnoosin taakse, vaan nimen-omaan aikuisen omalla käytöksellä on suuri merkitys lasten oireiden esiintymisessä. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että käytöshäiriöitä hoidetaan lääkkeillä, terapialla, oheishäiriöitä hoi-tamalla sekä vanhemmuutta tukemalla.
Now showing items 21-30 of 30