Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Silk, Nina (2022)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet Tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa musiikkikasvatuksen suuntauksia ja pedagogisia toimintatapoja suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksessa muodostettiin kokonaiskuvaa 1970–1980-luvuilla käytössä olleista musiikillisista menetelmistä päiväkodin musiikkikasvatuksessa. Aiemmat tutkimukset osoittivat musiikkikasvatuksella olevan lukuisia myönteisiä vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja kognitiivisiin taitoihin. Laulaminen, soittaminen, melodiarytmit, sävelten kestojen suhteen omaksuminen esimerkiksi rytmitavuin edesauttavat puheopetusta ja toimivat näin kuntouttavina elementteinä. (Badian & Wolff 1977, Corkin 1974, Lähteenmäki 1979, Lastentarha-lehti 1979/3.) Oletukseni oli, että rytmikasvatuksella olisi yhteys lapsen kielelliseen kehitykseen. Tutkimuksessa selvitettiin rytmikasvatuksen merkitystä oppimisen edistäjänä Lastentarha-lehden kirjoitusten ja valtakunnallisten kasvatuslinjausten valossa. Tuloksia verrattiin nykyisiin neurotieteellisiin tutkimuksiin. Menetelmät Pyrin tavoittamaan parempaa käsitystä siitä, miten musiikki varhaiskasvatuksessa on ymmärretty ja tulkittu eri aikoina. Tarkastelin aineistoa kysymyksenasettelun kannalta olennaisilla havainnoilla eli etsin tietoa musiikillisten toimintatapojen, erityisesti rytmikasvatuksen, ilmaantuvuudesta lastentarhapedagogiikassa. Tutkin musiikkikasvatuksessa tapahtuneita muutoksia ja tein tulkintoja musiikin pedagogiikan kehityksestä aineiston pohjalta. Tutkimusaineistona olivat Lastentarha-lehden musiikkikasvatusta käsittelevät artikkelit, lastentarhanopettajaopiston opetussuunnitelmat ja toimintakertomukset sekä päiväkotitoiminnan valtakunnalliset linjaukset eli ohjaavat asiakirjat kasvatustoiminnan suunnitteluun. Tulokset ja johtopäätökset Musiikkikasvatuksen pedagogiset menetelmät olivat tutkimusaineiston perusteella monipuolisia 1970-luvun alussa, mutta päiväkodin musiikkitoiminnan sisältöalueet alkoivat sen jälkeen yksipuolistua. Rytmikasvatus oppiaineena katosi Helsingin lastentarhanopettajaopiston opetussuunnitelmista 1980-luvulla. Johtopäätökseni on, että rytmikasvatuksen pedagogiikka on todennäköisesti tämän myötä vähentynyt. Rytmitajulla on merkitystä sensorisessa hahmottamisessa ja jaksollisessa jäsentämisessä. Edellä mainittu tutkimusaineistosta löytynyt havainto on yhdenvertainen nykyisen aivotutkimuksen kanssa, sillä tutkimustulokset (Suppanen, Huotilainen & Ylinen 2019) vahvistavat, että rytmi luo alustan tuleville tapahtumille, mikä mahdollistaa kuulojärjestelmälle sen, että se pystyy ennakoimaan mahdollista sisältöä ja helpottaa näin kielen oppimista. Jatkotutkimuksen kannalta olisi oleellista perehtyä musiikkipedagogiikan muutoksiin pidemmällä ajanjaksolla ja pohtia, millaista musiikillista toimintaa olisi tarkoituksenmukaista suunnitella tulevaisuudessa.
  • Zimmerman, Paula (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan varhaiskasvatuksen oppimisympäristön muotoutumista ja suunnittelua ja erityisesti varhaiskasvatuksen opettajan roolia oppimisympäristön suunnittelijana suomalaisessa päiväkodissa. Valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) mukaan tavoitteena on varmistaa lapsille kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen sekä esteetön oppimisympäristö. Tutkielmassa selvitettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen kautta 1) mistä tekijöistä oppimisympäristöjen laatu koostuu suomalaisissa päiväkodeissa ja 2) millä tavoin opettajan tulisi huomioida suunnittelussa oppimisympäristön eri osa-alueet. Tutkimuksessa tarkasteltiin oppimista kokonaisvaltaisena prosessina sosiokulttuurisessa ja konstruktivistisessa viitekehyksessä. Oppimisympäristön käsitettä tarkasteltiin ekologisen systeemiteorian, lapsuuden maantieteen ja havaintopsykologisen viitekehyksen kautta. Suunnittelua avattiin tutkimalla, millaisissa raameissa opettaja toimii oppimisympäristön suunnittelussa. Teoriakatsauksen lopuksi hahmotettiin päiväkodin oppimisympäristön suunnittelun eri tasoja ja opettajan toimijuutta. Kirjallisuuskatsauksen tarkastelukehyksenä hyödynnettiin päiväkotien laadunarvioinnissa käytettyä ECERS-R -mittaria ja siinä määriteltyjä päiväkotiympäristön osa-alueita (tilat ja kalustaminen, henkilökohtaiset hoitorutiinit, kieli ja päättely, toiminta ja sisällöt, vuorovaikutus, päiväohjelma sekä vanhemmat ja henkilökunta). Ensimmäisen tutkimuskysymyksen aineistona oli neljä viimeaikaista pro gradu -tutkielmaa, joissa suomalaisia päiväkotiympäristöjä on arvioitu ECERS-R -mittarin avulla. Toiseen tutkimuskysymykseen vastattiin tutkimalla pääasiassa suomalaista kirjallisuutta ECERS-R -mittarin osa-alueiden muodostaman tarkastelukehyksen kautta. Suomalaisen varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen laatu koostuu etenkin henkilökohtaisista hoitorutiineista ja vuorovaikutuksesta. Erityisesti pedagoginen toiminta ja sisällöt osoittautuivat laadultaan selvästi puutteellisiksi kaikissa tutkimuksissa. Tulokset antavat viitteitä siitä, että oppimisympäristöjen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Oppimisympäristö näyttäytyi kirjallisuuden valossa laajana kokonaisuutena, jonka jokainen osa-alue on suunnittelun kannalta huomionarvioinen. Opettaja voi tehdä paljon monipuolisen ja lapsia palvelevan oppimisympäristön eteen. Tutkielma kannustaa jokaista opettajaa näkemään itsensä aktiivisena toimijana, joka ei ota ympäristöä ”annettuna” vaan sitoutuu suunnitteluun yhdessä lasten ja työyhteisön kanssa.
  • Pistokoski, Ahti (2017)
    According to the latest estimates, there are only approximately 1000-1500 under 18 years old children with a visual impairment in Finland. Therefore visually impaired children are a quite small group in schools, but mostly they complete their basic education in the same class with children who have normal sight. Despite that, only a few teachers have enough knowledge to respond to visually impaired children's special needs as a student. The goal of this literature review is to find information on how to make school attendance easier for visually impaired children. Another objective is to find how the usage of ICT in schools could possibly be be-neficial for the children with visual impairment. ICT has great expectations and potential of creating increasingly equal learning possibilities in school. The problem is that there has been such little research about ICT’s effects to visu-ally impaired students. There is basically no proves that ICT makes learning easier for visual-ly impaired children. First, this dissertation will research visual impairment in generally. Then about the importance of designing the learning environment, arrangements of education and the usage of devices as a part of enabling visually impaired children better learning possibilities. Finally, some lite-rature about the ICT's effects on the learning of visually impaired children is presented. There has been such little Finnish research about the issue that this dissertation is mostly based on foreign literature. Because of the lack of literature, results of this dissertation are only approximate. Research literature shows that for the visually impaired children, the usage of ICT can increase learning results in some of the subjects. In order to bring ICT's benefits to the everyday school activi-ties requires more research and changes in teacher training so the teachers would get better skills to rationalize the usage of ICT as a part of teaching visually impaired children.
  • Jäkkö, Elina (2021)
    Tämän tutkielman tarkoitus on koota yhteen luokkahuoneen sosiaalisen dynamiikan tekijöitä ja kartoittaa sitä, mitä keinoja opettajalla on käytössään rakentaessaan ja muovatessaan oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta, statusasemia ja suhteita. Tutkimuskysymykseni kuuluvat: Mitä sosiaalisen dynamiikan hallinta opettajantyössä on? Toiseksi, miten noviisien ja asiantuntijoiden näkymättömän käden käyttäminen eroaa toisistaan? Sosiaaliseen dynamiikkaan kuuluu eri osa-alueita, jotka vaikuttavat siihen, millaista vuorovaikutus oppilaiden kesken on. Näitä ovat status ja roolit, keskinäiset suhteet, sekä koheesio. Opettaja toimii luokkansa sosiaalisena johtajana, ja voi erilaisilla toimintatavoilla, säännöillä ja käytännöillä muovata dynamiikan osa-alueita, mitä kutsutaan opettajan näkymättömäksi kädeksi. Näkymätön käsi kuvastaa opettajan itsensä vaikutusta luokan sosiaaliseen maailmaan, mikä voi olla sekä tietoista että tiedostamatonta. Opettajan persoona ja muun muassa sukupuoli vaikuttavat näkymättömän käden käyttöön. Tutkimukseni menetelmänä toimii kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jolla olen luonut laajaa ja monipuolista kuvaa kyseisestä aiheesta. Aineisto koostuu vertaisarvioiduista tutkimuksista verkossa. Olen rajannut kyseiset aineistot uusimpiin, 2000- luvun jälkeisiin tutkimuksiin. Näissä tutkitaan sekä noviisiopettajien ja asiantuntijaopettajien eroa luokanhallinnassa sekä yleisesti opettajan sosiaalisen dynamiikan hallinnasta ja tähän liittyvästä näkymättömästä kädestä. Noviisiopettajien käsitykset luokan sosiaalisesta maailmasta olivat asiantuntijoita heikommat. Tämä ilmeni siinä, miten aloittelevat opettajat käyttivät useammin reaktiivisia keinoja luokanhallinnassa. Kokeneemmilla opettajilla on monipuolisempi ja kokonaisvaltaisempi ja syvempi käsitys ja ymmärrys oppilaiden keskinäisestä vuorovaikutuksen luonteesta ja näin osaavat paremmin toimia luokassa rakentavasti koheesiota edistäen. Vaikuttaa siltä, että opettajakoulutuksessa on tarve parantaa opettajien ymmärrystä ryhmädynamiikasta, jotta aloittavat opettajat voivat rakentaa tätä johdonmukaisesti, edistäen oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta positiiviseen ja ehkäisemään konflikteja. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia opettajan temperamentin vaikutusta siihen, miten hän näkee sosiaalisen dynamiikan hallinnan luokkahuoneessa.
  • Huitu, Elli (2022)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mitä tunteita ja miten niitä ilmaistaan Janssonin lyhytker-tomukissa Kevätlaulu ja Näkymätön lapsi. Lisäksi haluttiin selvittää, miten tunteet vaikuttavat tarinan kulkuun ja tarinan hahmoihin. Lopuksi pohdittiin sitä, miten Janssonin tarinoiden tun-neilmaisua voidaan hyödyntää tunnekasvatuksessa varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, jossa tarinoista eriteltiin tunteet ja niitä ympäröivät kohtaukset. Näin selvitettiin miten tunteita tarinoissa ilmaistiin ja miten ne vai-kuttivat tarinan kulkuun. Yleisimmät tunteet kertomuksissa ovat ilo, suuttumus ja pelko. Jansson hyödyntää kerto-muksissaan paljon kuvailevaa kerrontaa, jonka avulla hän avaa tunteita hahmojen ajatusten ja toiminnan kautta. Hahmojen tunteita usein sanoitetaan ja niiden syihin, sekä seurauksiin perehdytään tarkasti. Tunteet ovat tarinoiden pääasiallisia juonta eteenpäin kuljettavia tekijöi-tä, jotka motivoivat hahmoja toimimaan ja joiden ympärille muu tarina rakentuu.
  • Tiitinen, Anna-Elina (2019)
    In my Bachelor's thesis, I reflect on how shy and timid students would be seen in the classroom. By visibility, I mean that the teacher needs the ability to see and take note of every student exactly as he or she is. Feeling that you are seen, heard and respected is very important and every person needs it, so is every student too. In my Bachelor's thesis, I look at the growth and development of a child and how different personalities and temperaments influence a child's behavior in the school world. I also look at the teacher and what a good teacher is and what it takes to be a good teacher. No one is quite the same as the other, everyone has a unique personality and temperament, each person is unique. This is why I wanted to find out how different classroom situations the students feel. I did an illustrative study on the subject in the spring of 2019 at Rovaniemi Training School. I developed a short questionnaire for students about shyness and soreness. The survey had three questions and each student answered the questionnaire independently. The final question in the study turns out to be interesting because most students sometimes feel that they would like to communicate with the teacher other than the whole class hears. The study supports the source literature as well as my idea that the teacher has a responsibility and an obligation to be able to give each student a sense of being seen. It is not necessarily so simple as there is usually only one teacher and many students in the classroom. Therefore, the purpose of my research is to make the first step and one suggestion to see the shy and sensitive in the classroom situation. My goal is to continue to explore the topic and find new ways to help teachers.
  • Eskola, Elina (2023)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Objectives. The aim of this study is to examine the impact of activity and attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) gender differences in order to better understand the complexity and origins of these differences. I will focus on the gender differences in ADHD, and secondly, I will examine the emergence of gender differences; whether these differences arise from biology, or whether they are socially or culturally produced. The study will analyse the experiences of different genders in relation to their own symptoms, and whether these differences in symptoms are biologically or socially generated. The aim of the study is to gain a deeper understanding of the gender differences in the syndrome. processes of syndrome gender production and existing differences in syndrome between the sexes. Methods. The study used an umbrella review method to analyse and summarise existing literature reviews on ADHD and gender differences. Research material was systematically collected from two databases, Web of Science and ERIC, using predefined search terms. Inclusion and exclusion criteria were applied to the relevant literature reviews. Results and conclusions. Based on the survey data, I found clear gender differences in ADHD symptoms. Boys are diagnosed with ADHD more often in childhood compared to girls, and they hyperactive and impulsive symptoms, while girls and women with ADHD show more hyperactive and impulsive symptoms. ADHD symptoms tend to show more inattentive symptoms. This gender gap variance in symptom expression may predispose girls and women to underdiagnosis or misdiagnosis of ADHD. In the research data, I also paid attention to biological factors such as the influence of neurotransmitter activity on these gender differences. It is also important to note, that social and cultural factors have a significant impact on the gendered nature of ADHD. In understanding of ADHD and the emergence of differences in social expectations and norms, how individuals of different genders express their ADHD symptoms and how they are interpreted by the surrounding community. This can contribute to how a diagnosis is made and how individuals are supported.
  • Evon, Paula (2024)
    Tutkimuksen tavoitteena on kuvata minkälaisia näkyvän erilaisuuden representaatioita erilaisuutta käsittelevissä lasten kuvakirjoissa esiintyy. Aiemmat, vammaisuuden representaatioon keskittyneet tutkimukset ovat osoittaneet, että sen käsittely lapsille tuotetussa materiaalissa on edistynyt hitaasti (Blaska, 2004), ja että vammaisten lasten representaatioon liittyy usein sankaritarina rajoitteiden kompensoijana, tai vammaisen lapsen esittäminen tragedian kohdanneena, passiivisena hahmona (Monoyioun ja Symeonidoun 2015, s. 3). Tutkimuksessa tarkastellaan valituissa kuvakirjoissa esiintyviä representaatioiden teemoja ja pyritään sijoittamaan ne laajempaan, yhteiskunnallisia valtarakenteita sisältävään kontekstiin käyttäen apuna Foucault’n käsitteitä vallan ja tiedon teoriasta. Tutkin aihetta sosio-konstruktivistisen kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Tekstiä analysoidaan laadullista, aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen, ja kuvia analysoidaan semioottista teoriaa apuna käyttäen. Analyysissa on mukana myös teoriaohjaavaa otetta. Tutkimusaineisto koostuu neljästä kirjasta, jotka valittiin aineistoksi Lastenkirjainstituutin Onnet- hakupalvelua hyödyntäen. Kirjat ovat suomenkielisiä ja Suomessa vuosina 2016–2022 painettuja teoksia. Muita rajaavia tekijöitä ovat esimerkiksi kirjan luokittelu erilaisuutta käsitteleväksi, näkyvän erilaisuuden määritys vammasta, sairaudesta tai muusta tilasta aiheutuneeksi ominaisuudeksi, näkyvää erilaisuutta omaavan hahmon rooli kirjassa, sekä hahmon esittäminen ihmisenä. Kirjoja analysoitiin enimmäkseen 2023 talvella sekä vuoden 2024 talven ja kevään aikana. Tutkimuksen aineistosta muodostuu kuva siitä, miten näkyvää erilaisuutta omaavat hahmot tuodaan esiin kirjoissa. Näkyvä erilaisuus määrittää hahmoja ja heidän haasteitaan elämässä. Aineistosta löytyy kolme representaation teemaa: näkyvästi erilaisten hahmojen toimijuus rakentuu osaksi vastareaktiona yhteiskunnan ja ympäristön sopeutumattomuudelle, näkyvästi erilaisten hahmojen toimijuudesta syntyneet sopeutumisstrategiat rakentuvat olemassa olevien valtarakenteiden ympärille sekä, näkyvästi erilaiset hahmot kokevat tarinassaan sosiaalisen metamorfoosin erilaisuuden ongelmallisuudesta sen hyväksymiseen. Tuloksista voi havaita näkyvää erilaisuutta edustavan hahmon sijoittumisen marginaaliin suhteessa valtaväestöön. Lisäksi tuloksista nousee esiin näkyvän erilaisuuden näkeminen ongelmana. Näkyvän erilaisuuden hahmoilla on kuitenkin oma toimijuutensa, jonka avulla pyritään ratkaisemaan eteen tulevia haasteita tai ongelmia omien kykyjen mukaisesti. Osaltaan hahmojen omasta toimijuudesta nousseet valtarakenteisiin kohdistuneet sopeutumisstrategiat kuitenkin vahvistivat alisteista asemaa ja valtaväestön oikeutta määrittää, kuka on hyväksytty osa yhteiskuntaa, ja millä ehdoin.
  • Korolkoff, Natalia (2024)
    Avhandlingen strävar efter att belysa långvariga lekars betydelse för barns utveckling, lärande och välbefinnande på daghem. Syftet med studien är att undersöka pedagogers uppfattningar om långvarig lek i den småbarnspedagogiska verksamheten med särskild fokus på barns egna lekar. Syftet är även att undersöka uppfattningar om den pedagogiska miljöns betydelse för långvarig lek samt hur pedagoger ser sin lyhördhet för barnens initiativ och intressen för att stöda barns långvariga lekar. Studien är en kvalitativ intervjustudie och antalet informanter är tre, samtliga lärare inom små barnspedagogik. Intervjun utfördes som en semistrukturerad intervju som inspelades och transkriberades till intervjuutskrifter. I analysen av intervjuutskrifter användes kvalitativ inne hållsanalys som metod. Under analysprocessen identifierades teman i intervjumaterialet som kodades och kategoriserades med datorprogrammet ATLAS.ti. Resultaten visar att informanterna närmar sig långvarig lek som lek där barn utvecklar hand lingen tillsammans och gärna återkommer till den, samt att leken kunde sträcka sig över en längre tidsperiod. Resultaten visar att lek och barnets perspektiv ges värde, långvarig lek som social lek ansågs erbjuda möjligheter för lärande tillsammans med andra, samt att det stöder utveckling av socioemotionella och språkliga färdigheter. Långvarig lek ansågs vara en möj lighet att lära sig känslohantering och att samspela med andra samt att ta hänsyn till andras perspektiv. Informanterna betonade att den pedagogiska miljön och verksamheten ska ta hänsyn till barns intressen. Studiens resultat visar att pedagoger värdesätter lyhördhet för barnens intressen och initiativ och belyser vikten av att vara närvarande och lyssna på barn, samt delta i och observera barns lek. Studien visar hur långvarig lek påverkas begränsande av strukturella faktorer såsom rutinmässiga aktiviteter som måltider och vila, samt andra sche malagda aktiviteter. Utrymmena inomhus utgör även en utmaning för långvarig lek att få den tid och utrymme som den behöver. Resultaten belyser behovet av att reflektera om barns möjligheter för långvarig lek samt vilken tid och utrymme den får i verksamheten. Studien visar att långvarig lek kan vara en god utvecklingsmöjlighet att fokusera på i utvecklingen av pedagogisk verksamhet i och med att leken värdesätts av pedagoger och leken ses som mycket lärorik för barnet.
  • Ijäs, Karolina (2016)
    The purpose of this study is to describe the interest in drama education in Swedish-speaking kindergartens and pre-schools in Helsinki. This study also researches different drama- and theatre performers’ thoughts about the use of drama and theatre with young children. The theoretic background describes the appearance of drama education and child theatre, the concepts of drama, drama education and theatre. The field of drama is explained. The learning possibilities when using drama and theatre are discussed. The main research method is qualitative interview; one kindergarten teacher, one drama pedagogue, and one actor were interviewed. The study also contains a small quantitative survey, which was answered by 26 persons working in Swedish-speaking kindergartens and pre-schools in Helsinki. The result of the study shows an interest in drama education, among just few persons. Drama education can therefore be seen as a special interest of few pedagogues. The result also reveals obvious advantages and disadvantages drama performers experience using drama and theatre with young children. The advantages are for instance that drama and theatre provide a possibility to complete experience, a “flow-state” may be reached, you get the opportunity to pay attention to the children’s opinions and you instruct in a better way using drama activity. Social skills and self-development improve and what you learn from drama and theatre is considered meaningful. The disadvantage is the children’s young age. Children have trouble concentrating and using abstract thinking. They also have lack of experience in drama and theatre. These factors may lead to confusion. Other disadvantages are uncertainty regarding the drama method teacher-in-role, difficulties in building up an appropriate drama-process and also balancing between chaos and structure.
  • Laurila, Julia (2021)
    Lisääntynyt kilpailu organisaatioiden välillä on muuttanut samalla työn vaatimuksia ja lisännyt työntekijöiden kokemaa stressiä työssä. Organisaatioiden paine menestyä heijastuukin siten negatiivisesti työntekijöiden työhyvinvointiin. Hyvinvoivat työntekijät ovat kuitenkin yksi organisaatioiden keskeisimmistä kilpailuvalteista markkinoilla, minkä takia työntekijöiden työhyvinvoinnin tukemiseen asetetaan yhä enemmän resursseja. Yhdeksi keskeiseksi työhyvinvoinnin tukemisen keinoksi on aikaisemmassa kirjallisuudessa tunnistettu johtaminen. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaankin identiteettijohtamisen ja työntekijöiden työuupumuksen välistä yhteyttä. Tutkielmassa vastataan kahteen tutkimuskysymykseen, jotka ovat: Onko identiteettijohtaminen yhteydessä työntekijöiden työuupumukseen? Mitkä identiteettijohtamisen ulottuvuudet ovat yhteydessä työntekijöiden työuupumukseen? Tutkielman tutkimusaineisto koostui neljästä tutkimusartikkelista, joissa oli tarkasteltu identiteettijohtamisen yhden tai useamman ulottuvuuden yhteyttä työuupumukseen. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, minkä takia aineistonkeruu ja -analyysimenetelmissä esiintyi väljyyttä. Aineiston analyysi pohjautui teemoitteluun, jonka avulla pystyttiin tarkastelemaan jokaisen identiteettijohtamisen ulottuvuuden ja työuupumuksen välistä yhteyttä erikseen. Tutkielman tulokset osoittivat, että identiteettijohtamisen kaikki ulottuvuudet ovat negatiivisessa yhteydessä työuupumukseen. Identiteettijohtamisen voi siten todeta olevan yhteydessä työntekijöiden vähentyneeseen työuupumukseen. Tulokset eivät kuitenkaan anna tietoa identiteettijohtamisen ja työuupumuksen välisestä syy-seuraussuhteesta, minkä takia ei voida todeta identiteettijohtamisen suoraan vähentävän työuupumusta. Jatkossa olisikin tärkeää saada tietoa muun muassa niistä muuttujista, jotka mahdollisesti vaikuttavat identiteettijohtamisen ja työuupumuksen välisen yhteyden toteutumiseen. Organisaatiot ja niissä toimivat johtajat voivat kuitenkin hyödyntää tässä tutkielmassa tuotettua tietoa pyrkiessään vähentämään työntekijöiden kokemaa työuupumusta liittämällä identiteettijohtaminen osaksi organisaation johtamisstrategiaa.
  • Mäenpää, Elviira (2022)
    Tämän narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tavoite oli muodostaa käsitys ammatillisista koulutuspoluista osana toisen asteen koulutuspolkuja. Tutkimuskysymyksillä miten ammatillinen koulutuspolku muodostuu osana toisen asteen koulutuspolkuja ja miten ammatillinen koulutuspolku toteutuu tai jatkuu, pyrin muodostamaan käsityksen tämän hetken tilanteesta muut-tuvalla toisen asteen ja ammatillisen koulutuksen kentällä. Aiemman tutkimuksen mukaan ammatillisen koulutuksen valikoitumiseen vaikuttaa sukupuoli, sosiaalinen luokka, maahanmuuttajatausta sekä koulumenestys. Aineiston hankinta toteutui systemaattisesti pääosin Helsingin yliopiston kirjaston hakupalvelun (Helka) kautta. Aineisto koostui yhdeksästä vuoden 2010 jälkeen julkaistusta vertaisarvioidusta artikkelista sekä vuoden 2017 koulutukseen keskittyvästä Nuorisobarometrista. Tarkoituksena oli koota mahdollisimman tuoretta aineistoa muuttuvassa ammatillisen koulutuksen kontekstissa ja keskittyä pääosin nuorten käsitysten tutkimuksesta Ammatillisen koulutuksen arvostus oli heikko ja sinne osin myös ohjattiin opiskelijoita. Kirjallisuuskatsauksessa tunnistettiin ja nimettiin kolme koulutuspolkumallia nuorten käsityksiin perustuvasta tutkimuksesta. Ne rakentuivat valintojen mukaan, käsitysten mukaan tai kuvitteellisten koulutuspolkujen ja ammatillisten päämäärien mukaan. Aiempien tutkimusten mukaisesti sukupuoli näkyi ammatillisessa koulutuksessa ja sen eri aloissa ja erityisen tuen tarve vaikutti ammatillisen koulutuksen valintaan ja sen kestoon. Ammatillinen koulutus keskeytyi tutkintoon johtavien koulutusten keskiarvoa useammin, tyypillisemmin tytöillä ja yksi viidestä opiskelijasta jäi opintojen ulkopuolelle. Keskeyttämiseen tai opintojen uudelleen suuntautumiseen vaikuttivat yleensä yksittäiset syyt. Ammatillisen koulutuksen valinnalla oli vaikutusta jatko-opintomahdollisuuksiin. Yliopistoon jatkettiin harvoin ammatillisen koulutuksen pohjalta, mutta ammattikorkeakoulussa se oli yleisempää. Kirjallisuuskatsauksen tulokset olivat yhdenmukaiset aiemman tutkimuksen kanssa ilman ristiriitaisuuksia. Kuitenkin työ kokonaisuudessaan herätti paljon lisäkysymyksiä, jotka eivät ratkenneet käytetyn aineiston välityksellä
  • Keränen, Pyry (2024)
    Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella opettajien hiljaista tietoa sekä sen parissa tehtyä viimeaikaista tutkimusta. Hiljaista tietoa on aikaisemmassa tutkimuksessa luonnehdittu yksilöiden toimintaan piilotettuna osaamisena, jota on vaikea täsmällisesti sanoittaa. Aikaisemmassa tutkimuksessa onkin korostettu hiljaisen tiedon esiin tuomisen tärkeyttä, jotta taitavien opettajien osaamista saataisiin välitettyä eteenpäin tuleville opettajille. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin erityisesti tutkimuksessa käytettyjä menetelmiä hiljaisen tiedon paljastamiseksi sekä tutkimuksesta paljastuvaa tietoa hiljaisen tiedon luonteesta. Tässä tutkielmassa menetelmänä käytettiin narratiivista kirjallisuuskatsausta. Lopulliseen aineistoon päätyi kuusi (6) vertaisarvioitua artikkelia sekä yksi (1) vertaisarvioitu tieteellinen kirja. Aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysiä. Opettajien hiljaisen tiedon tutkimusta toteutettiin monipuolisin keinoin, mutta näissä tutkimuksissa hiljaisen tiedon paljastamisen kannalta erityisen tärkeänä keinona nähtiin reflektointi, jota myös tuettiin opettajien tuottamien sekä tutkijoiden hyödyntämien materiaalien avulla. Opettajien hiljainen tieto nähtiin piilotettuna ja tiedostamattomana. Siihen liitetään opettajan tiedot, taidot, tunteet, arvot, erilaiset opettajien käyttämät strategiat sekä kyky toimia ja reagoida oikealla tavalla erilaisissa tilanteissa. Hiljaisen tiedon tutkimuksessa painopiste oli opettajien piilotetun osaamisen paljastamisessa. Kuitenkin myös piilotettujen vääränlaisten toimintamallien paljastaminen on arvokasta opettajana kehittymisen näkökulmasta. Tutkielman aineistossa ilmeni myös, että haastattelijan tarjoamat vihjeet voivat vaarantaa vastauksen luotettavuuden hiljaista tietoa tutkittaessa. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella hiljaisen tiedon tutkimuksessa tulisi jatkossa piilotetun osaamisen esiin tuomisen lisäksi kiinnittää huomiota erityisesti vääränlaisten toimintamallien paljastamiseen sekä luotettavuuden tarkasteluun.
  • Malmström, Elina (2023)
    Pula varhaiskasvatuksen opettajista on kärjistynyt ja noussut näkyväksi puheenaiheeksi 2010-luvulla. Tarpeeseen on vastattu lisäämällä varhaiskasvatuksen opettajien koulutusmääriä, mutta alan heikentyneen tilan takia uusien opettajien saamisesta ollaan huolissaan. Aloituspaikkamäärien lisäysten myötä ammatin veto- ja pitovoimaisuus ovat nostettu esille, sillä alalle hakeutuminen on ollut laskussa ja ammattiin sitoutuminen halutaan varmistaa. Tässä tutkielmassa tarkastelen varhaiskasvatuksen opettajan ammatin houkuttelevuuteen sekä työhön suuntautumiseen ja sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Keskityn sitoutumiseen vaikuttaviin tekijöihin erityisesti työuran alkuvaiheessa, jolloin tutkimusten mukaan on kriittisin vaihe kiinnittyä ammattiin tai poistua alalta. Veto- ja pitovoimaan vaikuttavien tekijöiden tunnistamisen avulla tutkielman tarkoituksena oli myös selvittää, miten ammatin veto- ja pitovoimaisuutta voidaan edistää. Tutkielma on luonteeltaan narratiivinen kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostui dokumenteista, vertaisarvioiduista artikkeleista, tutkimuksista sekä tutkimuskirjallisuudesta. Aineiston hankintaa määritti implisiittinen valinta, joka mahdollisti veto- ja pitovoiman laaja-alaisen tarkastelun ilman tarkkoja ja rajaavia sisäänotto- ja poissulkukriteereitä. Käytin tutkielmassa aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jolloin tutkimuksen teoria ja tulokset rakentuivat aineiston pohjalta. Tuloksista ilmeni, että varhaiskasvatuksen opettajan ammatin veto- ja pitovoimaan vaikuttavat yhteneväiset tekijät. Merkittävimmiksi yhteisiksi vaikuttaviksi tekijöiksi nousivat työolot, palkkaus ja ammatin arvostus. Pitovoiman kannalta uusien opettajien vahvempi tukeminen ja ohjaus uran alkuvaiheessa näyttäytyi parempana sitoutumisena. Vetovoimaan tulosten mukaan vaikuttavat am-matista saatavat mielikuvat. Tutkielmani perusteella ammatin houkuttelevuuden koheneminen ja alalle suuntautuminen sekä sitoutuminen ovat yhteydessä toisiinsa. Poliittisella päätöksenteolla sekä uuden opettajan paremmalla tukemisella voidaan tämän katsauksen mukaan vahvistaa ammatin veto- ja pitovoimaa sekä siten vaikuttaa alan opettajapulaan.
  • Lappalainen, Riina (2018)
    Aims. Sexual education in early childhood aims to protect and support child’s sexual development (WHO, 2010). Even though the contents of sexual education can be found in the Finnish national early childhood education curricula, the specific term sexual education cannot be found in them. The aim for this study was to get familiar with studies concerning sexual education in early childhood in order to identify the arguments for sexual education and deduce the aims for sexual education. The intent of the researcher was to understand why sexual education is important and which goals should it try to achieve. Methods. This study was conducted as a narrative literature review with the goal of forming an image of the arguments and aims for the sexual education in early childhood. The study material consists of five peer-reviewed journal articles that addressed the sexual education of early childhood and were published between the years of 1997 and 2017. The material was analysed by thematic analysis which made it possible to bring forth meaningful themes in the light of the study questions. Results and conclusions. In the center of the arguments for sexual education was an understanding of the meaning of sexuality for humanity. According to the arguments, sexuality is already an integral part of human life in childhood and children should be given information about sexuality in their early years. The themes that concerned the aims for sexual education emphasized the aim of supporting children’s sexuality through a holistic approach. According to the results, sexual education should increase children’s knowledge of sexuality, teach them skills that they need in relationships and prepare them to take care of their own safety and wellbeing, while considering their age and developmental stage.
  • Ahola, Laura (2023)
    Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaisilla näyttöön perustuvilla interventioilla ja toimintamalleilla oppilaiden käyttäytymistä voidaan alakoulussa tukea. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mitkä asiat näitä interventioita ja toimintamalleja yhdistävät. Käyttäytymisen haasteet koskettavat koulussa kaikkia niin henkilökuntaa kuin oppilaita. Jos haastavaan käyttäy-tymiseen ei puututa ajoissa ja lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea, voi sillä olla hyvin pitkäaikaisia ja negatiivisia vaikutuksia oppilaan myöhemmälle kehitykselle ja koulumenestykselle. Aiemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että opettajat kaipaavat lisää työkaluja ja osaamista haastavasti käyttäytyvien oppilaiden tukemiseen. Tämän tutkimuksen tavoite oli koota tällaisia keinoja yhteen opettajien työn tueksi. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa haettiin sähköisitä tietokannoista. Hakua rajattiin tarkkojen hyväksymis- ja poissulkukriteerien avulla, jotta tutkimuksen aineisto vastaisi esitettyihin tutkimuskysymyksiin parhaalla mahdollisella tavalla. Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui viisi tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2016–2023. Aineiston järjestämisen apuvälineenä käytettiin sisällönanalyysin menetelmin. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisesti. Tutkimuksen tuloksena löytyi viisi erilaista näyttöön perustuvaa menetelmää, joilla voidaan tukea alakouluikäisten oppilaiden käyttäytymistä. Näitä ovat: Positive Behavior Support yhdessä Check-in/Check-out -intervention kanssa, TCM-ryhmänhallintamenetelmä, Joensuun kasvatuksellinen pienluokkamalli, Aggression portaat -interventio sekä Together at school -toimintamalli. Tutkimusaineistoon kuuluvia tuen menetelmiä yhdistävät seuraavat tekijät: tuen kohdistuminen koko ryhmään, laadukas yhteistyö vanhempien kanssa, sosioemotionaalisten taitojen opettaminen, positiivinen pedagogiikka, systemaattisuus ja johdonmukaisuus sekä käyttäytymisen opettaminen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että näitä edellä mainittuja keinoja hyödyntämällä, käyttäytymistä voidaan tukea suomalaisessa alakoulussa tehokkaasti ja vaikuttavasti.
  • Laamanen, Pauliina (2019)
    The purpose of this study was to examine the prevalence, forms and consequences of cyberbullying among youth with special needs. Bullying via internet, social networks and cellphones is a rather new and rapidly changing phenomena. Cyberbullying is a serious problem particularly amongst young people, since the social media is more and more popular. According to previous research, cyberbullying is related to stress, anxiety, depressive symptoms, low self-esteem and suicidality. On the other hand, internet and social media are very important ways for young people to find friends and communities, and construct their own identities. Youth with special needs might however be at greater risk of cyberbullying involvement, since previous research has shown that this is the case with youth with special needs and traditional bullying. Current study examines the cyberbullying prevalence among youth with special needs. Another goal of the study is to find out how cyberbullying impacts psychical, emotional and other aspects of well-being. In this study, most common disabilities were intellectual disabilities, autism spectrum disorder, Asperger’s syndrome or ADHD. Current study was executed using the principles of systematic literature review. Research material consisted of five peer-reviewed studies published in 2009-2017. Articles examine young people with special needs and their experiences about traditional bullying and cyberbullying, as well as consequences of bullying. Results show that young people with special needs and disabilities were at greater risk of cyberbullying involvement when compared their non-disabled peers. Cyberbullying was related to lower self-esteem and increased depression, anxiety and other emotional symptoms. Cyberbullying and traditional bullying were strongly related with each other. Social support reduced the negative effects of cyberbullying.
  • Halonen, Johanna (2020)
    Muutaman viime vuoden aikana on YouTuben puolelle alkanut ilmestyä monia uusia neuleaiheisia blogin kaltaisia videoita. Neuleyhteisö Ravelryn listauksen mukaan näitä YouTubessa julkaistavia suomalaisia neuleaiheisia videopodcasteja on tällä hetkellä, keväällä 2020, melkein sata. Käsityötieteen alalla on aikaisemmin tehty tutkimusta käsityö- ja neuleaiheisista blogeista, mutta ei videoblogeista tai podcasteista. Tutkielman tarkoituksena on kuvata ja analysoida YouTubessa julkaistujen neuleaiheisten videoiden eli neulepodcastien sisältöä. Tutkimuksessa selvitetään onko sisällöistä löydettävissä samankaltaisuutta ja toistuvia teemoja. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, kuinka neulominen ja neuleharrastus esitetään podcastvideoissa. Tutkielma toteutettiin teoriaohjaavana laadullisena tutkimuksena ja aineiston analyysimenetelmänä sovellettiin sisällönanalyysiä ja videoanalyysiä. Tutkielman aineisto koostui viidestä keväällä 2020 YouTubessa julkaistusta neuleaiheisesta videopodcast -jaksosta, jotka valittiin edustamaan mahdollisimman kattavasti erilaisia neulepodcastkanavia. Aineistoa analysoitiin etsimällä toistuvia teemoja, joista ryhmiteltiin sisällön pääteemat. Aineiston analyysin perusteella podcast jaksojen sisällöstä löytyi viisi keskeistä teemaa, jotka toistuivat jokaisessa tutkimuksessani mukana ollessa jaksossa. Nämä pääteemat olivat: valmiiden töiden esittely, keskeneräisten töiden esittely, materiaalit, sosiaalinen media ja muut asiat. Aineistossani neulominen kuvattiin enemmänkin elämäntapana kuin harrastuksena. Neulominen oli jokapäiväisessä elämässä mukana olevaa, hyvinvointia, iloa ja arjen keskellä jaksamista tuottavaa toimintaa. Neulominen kuvattiin tapana ilmaista itseä ja omaa osaamista. Neuleiden avulla voitiin myös osoittaa kiintymystä ja välittämistä. Onnistumisen kokemukset haluttiin jakaa muille samasta asiasta kiinnostuneille. Samalla pidettiin yllä, kehitettiin ja vietiin eteenpäin neulomista käsityötekniikkana. Neuleaiheiset videopodcastit ovat muutamassa vuodessa selvästi vakiinnuttaneet paikkansa sosiaalisen median kentällä ja löytäneet yleisönsä.
  • Torvinen, Tiina (2019)
    Objectives. Knitting is physical and material action. Social media provides an immaterial reality in which knitting as an action and object can be presented only in a visual form. Research of crafting science has so far only scraped visuality of the social media and emphasized study of text contents. However, the visual expression is a significant part of the social media and digital knitting culture. The purpose of this study was to perceive visual knitting culture by analyzing what kind of pictures present digital knitting culture is based on and how it is conveyed from Instagram. In this study the knitting culture in Instagram is approached through roles and motives of publishers and narratives contained by the pictures. Possible text content related to the images were excluded from the study. Methods. Research data consisted 10 pictures. For picture analysis I used Rose's (2007) model of states for interpretation of visual culture and data-driven content analysis to specify the content of the analysis. I interviewed a professional knitter in an expert interview to get research data and more profound results. Results and conclusions. Occurrence of knitting in picture was common to research material pictures. It was possible to divide the pictures into two main divisions which are presentation pictures and pictures of situation and mood. The pictures were published mainly by knitters themselves. Motives for publication of the pictures were often personal or social. Four main divisions of narratives contained by the pictures were uncovered from the research material. The narratives are materialization, sociability, influencing and digitalization. The narratives tell about knitting related processes, communality and values among other things. Every picture of the research material showed references to more than one main division of narratives. On the basis of the results Instagram’s visual knitting culture is based on knitters' activity and varying knitting and photographic skills. The motives are mainly about presenting one's own abilities, gaining recognition, and needing to be part of a group. Narratives interpreted from the pictures are numerous, which enriches Instagram's knitting culture.
  • Poikonen, Roswitha (2023)
    Tiivistelmä - Referat – Abstract Käsityön merkitys osana kulttuuria on ilmeinen. Käsitöiden avulla voimme tehdä havaintoja ihmiskunnan historian eri vaiheista sekä kulttuureille tärkeistä piirteistä. Käsityön merkitys on vahvasti kiinnittynyt aikakauden ilmiöihin, mahdollistaen välillä hengissä pysymisen ja toisinaan taas ajanvietteen. Jokainen historian vaihe on antanut käsityölle oman leimansa ja käsityön merkitys kulttuurin jatkumon välineenä on säilynyt tähän päivään saakka. Tutkielmassa keskityttiin tarkastelemaan, millaisia neulemalleja esiintyy suomalaisissa ja saksalaisissa käsityölehdissä, ja mitä kulttuurin piirteitä neulemalleissa on havaittavissa. Tutkielman hypoteesina oli, että suomalaisten ja saksalaisten käsityölehtien neulemallien välillä on eroja, ja esiintyvissä neuletekniikoissa on havaittavissa kulttuurin piirteitä. Tutkielma toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena kvalitatiivista tulkintaa hyödyntäen. Kulttuurisia piirteitä tarkasteltiin unilateraalista näkökulmasta vertaamalla saksalaisia neulemalleja suomalaisiin neulemalleihin. Analysointimenetelmänä käytettiin kuvan sisällön analyysia sekä semioottista kuva-analyysia. Aineisto koostui tammikuussa 2023 ilmestyneistä neljästä suomalaisesta ja kolmesta saksalaisesta käsityölehdestä, joista oli analysoitavana yhteensä 146 neulemallia. Aineiston rajaamisen kriteereinä käytettiin tekniikkaa (neulonta), tuotetta (naisten neulevaatteet), vuodenaikaa (tammikuu), maantieteellistä kulttuurialuetta (Suomi ja Saksa). Aineiston arviointia varten rakennettiin seitsemästä muuttujan arvosta koostuva asteikko. Neulemallit analysoitiin ensin kummankin maan lehtien osalta erikseen ja seuraavaksi maiden neulemallien välisiä kulttuuripiirteitä vertaillen. Tutkimustulokset osoittivat hypoteesin oikeaksi. Suomalaisten ja saksalaisten neulemallien suurimmaksi eroksi nousivat kirjoneule- sekä pitsineuletekniikan käyttö. Kirjoneuletekniikka oli aineiston osalta huomattavasti yleisemmin käytössä suomalaisissa neulemalleissa, joissa hyödynnettiin pääasiassa ympäri neuleen kiertäviä kuvioita. Saksalaisissa neulemalleissa pitsineuletekniikkaa käytettiin suomalaisia neulemalleja yleisemmin. Pitsineuletekniikkaa yhdistettiin muihin tekniikoihin ja sitä käytettiin pinta-alallisesti laajemmin kuin suomalaisissa neuleissa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että molempien maiden neulemalleissa oli painotuseroja tekniikan osalta, joiden käytölle on löydettävissä kulttuurihistoriallisia perusteita.