Browsing by Title

Tämän tutkielman tavoite oli pohtia, millainen on minäpystyvyyden ja yläkoulun ilmapiirin välinen yhteys. Minäpystyvyys on Albert Banduran sosio-kognitiiviseen teoriaan sisältyvä käsite, jolla tarkoitetaan, että ihmisen toimintaan ryhtymistä ja sinnikästä ponnistelua ohjaa tunne omasta kyvykkyydestä, jolla on edelleen vaikutusta motivaatioon, hyvinvointiin ja elämänkulkuun. Tutkielman tarkoitus oli tuoda esiin yläkouluikäisen nuoren minäpystyvyyden merkitys, sillä kyseisessä elämänvaiheessa nuori joutuu tekemään ensimmäisiä tärkeitä koulutusvalintojaan. Lisäksi sosiaalisesti tukeva kouluilmapiiri on tärkeä huomioida, kun COVID19-pandemia on lisännyt nuorten yksinäisyyttä ja mielenterveyden ongelmia. Tutkimusten mukaan nuorten kokemus kouluilmapiiristä koskee heidän havaintojaan koulun ihmissuhteista. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valikoitui kolme kansainvälistä tutkimusartikkelia, joissa käsiteltiin kouluilmapiirin ja minäpystyvyyden välistä yhteyttä sekä vaihtelevasti myös muita kouluun tai hyvinvointiin liittyviä muuttujia. Aineistoa analysoitiin erittelemällä sen keskeisimpiä tuloksia. Tutkimusaineisto ei ollut kovin suuri, joten sen antamia tuloksia pohdittiin suhteuttamalla niitä monipuolisesti aihepiiriin liittyvään muuhun ajankohtaiseen tutkimukseen. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että nuorten motivaation ja hyvinvoinnin tukemiseksi yläkouluissa tulisi panostaa aikuisten mahdollisuuteen solmia nuoreen sellainen läheinen ja kannustava suhde, joka luo minäpystyvyydelle ja osallisuudelle suotuisan alustan.

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten nuoret salibandypelaajat käsittävät terveellisen ruoan ja miten heidän mielestään terveellisyys näkyy ruoanvalinnassa. Nuorten ruoanvalintaan vaikuttavat useat tekijät, eikä terveellisyys ole aiempien tutkimusten mukaan näistä tärkein. Perheen, koulun ja vapaa-ajan harrastusten rooli lasten ja nuorten ruokakäsitysten muodostumisessa on keskeinen. Nuorten urheilijoiden kohdalla väestötason ravitsemussuositukset tukevat terveellisen ruokavalion koostamista. Tutkimus toteutettiin laadullisten tutkimusmenetelmien keinoin. Tutkimusaineisto koostui kahdesta ryhmähaastattelusta, jotka toteutettiin etäyhteyksin. Haastattelin yhteensä seitsemää 14–15-vuotiasta salibandypelaajaa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja ja aineistosta löytyneitä alkuperäisilmaisuja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysi noudatti kolmevaiheista prosessia, johon kuuluivat aineiston redusointi, klusterointi ja abstrahointi. Lopuksi löytämiini luokkiin liitettiin teoreettisia kytkentöjä ja aikaisempaa tutkimusta. Ensimmäistä tutkimuskysymystä kuvasivat kaksi luokkaa: mielikuvat ja luokittelu. Haastatellut nuoret toivat esille erilaisia käsityksiä terveellisestä ruoasta. Nuoret näkivät eroja eri ruokien välillä ja luokittelivat niitä terveelliseen ja epäterveelliseen. Toista tutkimuskysymystä kuvasivat terveellisyyden näkymistä ohjaavat tekijät: koti ja perhe, salibandyharrastus, koulu ja ystäväpiiri. Kotona tehtyä ruokaa pidettiin terveellisenä ja koulussa terveellisyys nousi esille monipuolisen ruoan osalta. Terveellisyys vaikutti ruoanvalintaan erityisesti nuorten harjoitus- ja pelipäivinä, jolloin ruokailun ajoittamista ja ruoan sisältöä pohdittiin enemmän. Ystävien kanssa nuoret eivät usein ajatelleet terveellisyyttä ja söivät kodin ulkopuolella pikaruokapaikoissa. Terveellinen syöminen on tavoiteltavaa toimintaa, minkä ajatteluun ja toteutumiseen vaikuttavat eri tilanteet arjessa. Tutkimuksen tulokset tuovat tietoa salibandypelaajien terveellisen ruoan käsityksistä ja ruoanvalinnasta, mitkä ovat tärkeitä lasten ja nuorten ruokakasvatuksen kehittämisen alueella. Jatkotutkimuskohteena voitaisiin tarkastella ruokakasvatuksen roolia nuorten urheilijoiden arjessa ja selvittää, millä tavoin nuorten arkeen liittyvät toimintaympäristöt, kuten urheiluharrastus, lisäävät nuorten ymmärrystä terveellisestä ruoasta ja ruoanvalinnasta.

Nuorten talousosaamisesta on oltu huolissaan, koska nuorten velkaantuminen ja maksuhäiriömerkinnät ovat yleistyneet. Heikkoon osaamisen on etsitty syitä muun muassa koulutusjärjestelmästä, mutta aikaisemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että muun muassa sosioekonominen tausta on yhteydessä nuorten talousosaamiseen. Aikaisemmissa tutkimustuloksissa on myös havaittu jo vuosikymmeniä sitten, että kotitausta on yhteydessä nuorten koulumenestykseen. Suomalaisten nuorten talousosaamista on kuitenkin tutkittu vielä suhteellisen vähän, minkä takia vuoden 2018 PISA talousosaamisen arvioinnin tulokset antavat tärkeää tietoa suomalaisnuorten talousosaamisen tasosta. Tutkimuksessa tarkastellaan miten nuorten sosioekonominen tausta näyttäytyy vuonna 2018 saaduissa talousosaamisen arvioinnin PISA-tuloksissa. Tutkimus toteutettiin empiirisenä tutkimuksena, jossa tutkimusaineistoa analysoitiin temaattisen analysoinnin avulla. Tutkimusaineistona käytettiin Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemaa PISA18 Talousosaamisen arvioinnin raporttia, mihin on koottu talousosaamisen päätulokset, tutkimuksen arviointinäkökulmat sekä aineisto. Kuten aiemmatkin tutkimukset ovat osoittaneet myös talousosaamisen tuloksissa sosioekonominen tausta vaikutti nuorten talousosaamisen tasoon. Ylimpään sosioekonomiseen neljännekseen kuuluvat nuoret saivat parempia tuloksia talousosaamisen arvioinnista verrattuna alimpaan neljännekseen kuuluviin. Sosioekonominen tausta näyttäytyi niin nuorten rahanlähteissä, rahankäytössä kuin talousosaamisen tiedonlähteissäkin. Saaduista tuloksista huolenaiheena nousi esille nuorten osaamisen tason välinen suuri vaihtelu sekä sen kytkeytyminen sosioekonomiseen taustaan.

Preventing younger generation’s social exclusion is one of the greatest challenges of our time. The consequences of social exclusion reflect on economy and as human suffer-ing. Even though the subject has been researched very recently and quite extensively, the phenomenon has not decreased after different kind of interventions in the light of statistics. Different interview-based researches and knowledge based on experience help finding the core of the issue around the young people’s agency. The seminar essay focuses on finding the factors that limit the agency of younger generation who are using or are on the edge of using the public services. The research method used in the seminar essay is a literature survey, which is a theoretical survey of the research literature related to the phenomenon. Younger generation’s agency is examined through three different aspects: (1) the social capital and trust, (2) participation and loneliness and (3) different forms of power. The frame of reference is the public service system which is often the link for the young person to be part of the society. Social capital and trust, which are each other’s preconditions, were essential factors limiting young people’s agency. The fundamental causes to the situation appeared to be the experi-ences of not participating and loneliness. The consequence of these experiences is not be-ing able to have social capital. Different social networks play a great role in building the young person’s agency. In addition, different forms of power seemed to restrict young people es-pecially when using the public service system. Categorising way of talking about young peo-ple and labelizing them highlighted young people not confronting each other and their thought-lessness. Confronting young people by their problems seems to be discouraging and making them more passive.

Tiedekunta - Fakultet - Faculty Pedagogiska fakulteten, Kandidatprogrammet i pedagogik Tekijä - Författare - Author Inger Fabritius Työn nimi - Arbetets titel Nyblivna lärares uppfattningar om att leda mångprofessionella team inom småbarnspedagogiken Oppiaine - Ämne – Subject Studieinriktningen för lärare inom småbarnspedagogik Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instructor Kandidatavhandling, Marina Lundqvist Aika - Datum - Month and year April 2021 Sivumäärä - Sidantal - Number of pages 41 s. + 1 s. bilagor Tiivistelmä - Referat – Abstract Syfte med denna studie är att ta reda på hurdana uppfattningar nyblivna lärare inom småbarns-pedagogiken har om att leda det mångprofessionella teamet. Det är viktigt med tanke på att läraren inom småbarnspedagogik har det pedagogiska ansvaret för barngruppen och förväntas leda teamet och tillsammans med sina kolleger skapa en gynnsam verksamhetskultur för barngruppen i enlighet med läroplanen. På grund av de stora förändringar ledarskapet inom dagvården har gått genom de senaste åren förklarar Fonsén (2014) att det nu är viktigt att diskutera vem som leder vad och på vilket sätt. Några forskare vid Helsingfors universitet har startat forskningsprojektet Hållbar verksamhetskultur inom småbarnspedagogik och förskoleundervisning vid Helsingfors universitet svenska studieinriktning för lärare inom småbarnspedagogik för att förbättra lärarnas utbildning med tanke på ledarskap och hållbarhet. Studien är en kvalitativ semistrukturerad intervjustudie där 8 nyblivna lärare inom småbarnspedagogik intervjuades. 4 av intervjuerna transkriberades och användes i denna kandidatavhandling. Analysen är en hermeneutisk analys. Resultatet av studien visar att de nyblivna lärarnas uppfattning om hur det är att leda mångprofessionella team är mångfasetterad. De har inte en klar uppfattning om vem som ingår i det mångprofessionella teamet. Det till trots tar de sin uppgift att leda barngruppen pedagogiskt och att leda det mångprofessionella teamet mot uppsatta mål på största allvar. De har den uppfattningen att det ingår i att leda det mångprofessionella teamet att skapa en så bra verksamhet som möjligt för barnen. För att göra det behövs det goda relationer, tillit, samarbete, god kommunikation, diskussioner, lyhördhet och empati samt kunskap om varandras kunskapsområden. Avainsanat – Nyckelord Ledarskap, småbarnspedagogik, mångprofessionella team, samarbete Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Helsingfors universitetsbibliotek – Helda/E-thesis (examensarbeten)

This Bachelor´s thesis is about to explain empirically what correctional vocational education and employment after the sentence in Finland is. The thesis has been implemented by qualitative study extract. The thesis follows research ethics and guidelines of Finnish National Board on Research Integrity (TENK). Method guides have been used. The thesis aims to increase the consciousness of the correctional education. The thesis is based on the character of the public discussion and a social and scientific need. In Finland, the subject has not been researched extensively, so further studies of the thesis would be valuable. The research data has been collected with two methods: by writing task completed by prisoners who study vocational education and by a group interview with staff who work in an open prison. The research data was collected at the end of the year 2018 and during the spring of the year 2019. The correctional vocational education can be thought as an expression of lifelong learning. This study shows that lifelong learning links the correctional vocational education and employment together in three different ways: education as enabler of the employment, studying as developing the own know-how and a reform of the vocational education. The results bring out a critical viewpoint: vocational education institutions have less responsibility of the learning than ever and the responsibility has been transferred to workplaces. This study shows that studying vocational education during the prison term is based on different motives. The most important motives are developing own know-how and advantages which are obtained through studying. Studying is meaningful because the prisoners are interested in study fields. Studying during prison term is not that different than studying in everyday life. The results describe employment after the sentence through three themes: preparing to working life during the prison term, optimistic attitude towards employment and the importance of employment as a booster of life. In prison term the basis of employment after the sentence is built by education, workplace learning and vocational guidance. Employment brings different benefits, for example withdrawal from the criminal way of life, day rhythm and incoming.

Kansainvälisillä organisaatioilla on kasvava vaikutus Suomen koulutukseen. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on yksi merkittävimmistä Suomen koulutukseen vai-kuttavista kansainvälisistä organisaatioista. OECD:n painoarvo koulutusasioissa tunnuste-taan globaalisti. Järjestöllä on ollut esimerkiksi keskeinen rooli koulutuksen kansainvälisen vertailtavuuden kehittämisessä. Tämän tutkielma arvioi OECD:n vaikutusta Suomen koulutusasioihin. Tutkielmassa selvitettiin, miten OECD on vaikuttanut Suomen koulutusasioihin ja koulutuspolitiikkaan ja miten Suomessa on reagoitu OECD:n toimiin. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin sitä, mitä vaikutuskanavia OECD:n vaikutukselle Suomen koulutusasioihin ja koulutuspolitiikkaan tunnistetaan tutkimuskirjallisuudessa. Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka kautta aineistoksi valikoitui viisi tutkimusta. Tutkielmaan valikoitujen tutkimusten tuli olla vertaisarvioituja ja tieteellisessä julkaisussa julkaistuja. OECD:n vaikutus Suomen koulutusasioihin näkyi siinä, miten koulutusta on Suomessa kehitetty eri osa-alueilla OECD:n näkemykset huomioiden. Vaikutus havaittiin myös koulutusta koskevissa diskursseissa. OECD:n olennaisimmiksi vaikutuskanaviksi koulutusasioissa havaittiin PISA-tutkimukset (Programme for International Students Assessment) sekä maakohtaiset ja teemakohtaiset raportit. Tutkielman perusteella OECD:lla on ollut vaikutus Suomen koulutuksen ja koulutuspolitiikan kehitykseen. Aihepiiriä koskevaa tutkimusta voisi jatkojalostaa kansainvälisen vertailun suuntaan, niin että Suomen lisäksi OECD:n vaikutuksia arvioitaisiin muissa järjestön jäsenmaissa. Lisäksi OECD:n vaikutuksia voisi tutkia rajatummilla koulutuksen osa-alueilla kuten erityispedagogiikassa.

Goals. The goal of this study was to examine what the concept of computational thinking means and what kind of skills are required to learn it. Further objectives were to explore the essence of coding and the main principals of teaching it when the target group was children under school age. The study maps teaching methods for coding and computational thinking suitable in early childhood education. The learning goals in official early childhood documents are examined to identify those information and communication technology skills that can be covered when teaching coding. Method. The study was carried out as a narrative literature review. The objective was to gain a general picture of the role of coding in the early childhood education. Initial sources were found by scanning books and articles in the educational sector. The search for further information was guided by the findings in the initial material. The search was ended when no additionally significant information was found. Results and conclusions. Computational thinking is based on mathematical, logical and creative thinking. The goal is to learn to think and formulate complicated problems in a way that allows a computer to solve them. It is possible to teach computational thinking and coding in early childhood. Teaching has to be concrete and related to a child’s experiences. Group work and teacher’s guidance are of significant value in learning. Coding can be taught by using traditional games, codable toys and electronic devices. The main barriers which prevented implementing coding in preschool education were the lack of teaching methods and inadequate computational skills of teachers. The age or interest of children was less relevant.

Ohjelmointiosaamisen merkitys kasvaa jatkuvasti yhteiskunnassamme. Tämän takia meidän on tärkeää antaa jo varhaiskasvatusikäisille lapsille valmiuksia ymmärtää ympäristöämme ohjelmoitujen ympäristöjen ja taitojen maailmassa. Ohjelmointiosaamisesta on vähän tutkimusta entuudestaan, joten tätä aihekokonaisuutta on tärkeä tutkia. Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata, analysoida ja tulkita, millaisena ohjelmointiosaaminen varhaiskasvatuksessa näyttäytyy. Tutkimuksen avulla saadaan tietoa siitä, miten ohjelmointiosaamista varhaiskasvatuksessa harjoitellaan, mitä opettajat tunnistavat ohjelmointiosaamisen hyödyiksi ja mitkä nähdään ohjelmointiosaamisen kehityskohteiksi. Tutkimus on tapaustutkimus, johon osallistui neljä pääkaupunkiseudun päiväkodeissa työskentelevää varhaiskasvatuksen opettajaa. Opettajat osallistuivat Innoplay-hankkeeseen vuosina 2018–2021. Hankkeen aikana opettajat käyttivät keksimisen pedagogiikkaa eheyttävässä toiminnassa omissa ryhmissään. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineisto koottiin teemahaastatteluina ja sen analysointiin käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimus osoitti, että ohjelmointiosaamista hyödynnetään tutkimukseen osallistuneiden opettajien varhaiskasvatusryhmissä. Ohjelmointiosaaminen toiminnassa jakautui ohjelmoinnilliseen ajatteluun sekä tutkivaan työskentelyyn ja ohjelmoitujen ympäristöjen tuntemiseen. Opettajat nostivat esiin monia erilaisia hyötyjä ohjelmointiosaamisen hyödyntämisestä varhaiskasvatuksessa, mutta tutkimustuloksista nousi myös esiin kehityskohteita, joita olivat esimerkiksi ohjelmointiosaamisen käsitteiden epäselvyys, oman osaamisen tärkeys, digitaalisen opetusteknologian haasteet sekä tuki ja koulutukset. Tutkimuksen tuloksien perusteella voidaan ymmärtää ohjelmointiosaamisen monipuolisuus. Tutkimustulosten avulla varhaiskasvatuksen opettajat saavat eväitä ohjelmointiosaamisen ymmärtämiseen monipuolisena ja teoreettisempana. Tätä tutkimusta voidaan pitää pohjana esimerkiksi sille, miten ohjelmointiosaaminen voisi juurtua paremmin varhaiskasvatukseen.

Tavoitteet. Tutkimuksen tehtävänä on kartoittaa, miten ohjelmoitavia teknologioita hyödynnetään peruskoulun suunnitteluprojekteissa, ja millaisia haasteita niiden kanssa on kohdattu. Suunnitteluprojekteilla tarkoitetaan yleensä monialaisia projekteja, joissa oppilaat tuottavat konkreettisen ratkaisun johonkin ongelmaan, esimerkiksi arjen ongelmaan, teknologiakasvatuksen teemoja hyödyntämällä. Ohjelmointi ja suunnittelu kuuluvat nykyään opetussuunnitelmaan esimerkiksi käsityöoppiaineen kautta, ja tällaiset projektit ovat yksi mahdollinen keino toteuttaa teknologiakasvatusta. Projekteissa on hyödynnetty usein LCD-mallin mukaista yhteissuunnittelua, jossa oppilaat työskentelivät ryhminä ja etenivät keksintötehtävissä melko itsenäisesti. LCD-mallilla ("Learning by Collaborative Design") tarkoittaa yhteissuunnittelua, jossa edetään yhteistyötä eri työvaiheissa korostaen suunnittelusta kohti valmista tuotetta. Ohjelmoitavilla teknologioilla tuotoksiin on saatu toiminnallisuutta. Tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia teknologioita projekteissa käytännössä on käytetty, ja pyritään tunnistamaan ongelmakohtia niiden kanssa toimiessa. Menetelmät. Tutkimusaineisto koottiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena Helkasta ja Google Scholarista. Aineiston valinnassa rajauksena oli peruskouluikäisiin keskittyvät tutkimukset. Relevantteja tutkimuksia löytyi 10 kappaletta. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta kävi ilmi, että teknologioita hyödynnettiin melko monipuolisesti. Haasteita kohdattiin erityisesti toimivuuden vaatiman osaamisen kanssa, ja osassa tutkimuksissa keksinnöt eivät lopulta hyödyntäneet toivotusti teknologioita. Tämä nivoutuu opettajien osaamiseen ja aikataulupaineisiin, joissa ilmenneet ongelmat rajoittivat tutkimuksissa teknologioiden tuomia mahdollisuuksia. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa yksi oppilasryhmä yritti ohjelmoida wc-istuinta, joka lentää käyttäjän luokse tilauksesta, mutta kun opettajat eivät puuttuneet teknisesti mahdottomaan ideaan, oppilasryhmä ei saanut mitään valmista aikaiseksi. Teknologioiden kanssa toimiessa on pyrittävä takaamaan, että oppilaat saavat riittävästi apua ja ohjausta, jotta teknologioista hyödytään mahdollisimman paljon.