Browsing by Title

Vuosituhannen vaihteen jälkeen työhyvinvointia on alettu tarkastella yhä enemmän voimavarakeskeisyyteen sekä positiiviseen psykologiaan nojaten. Muutoksen myötä työn imun käsite on tullut keskeiseksi työhyvinvoinnin saralla. Tämän opinnäytetyön keskeisinä käsitteinä olivat työhyvinvointi, työuupumus sekä työn imu ja sen kolme eri ulottuvuutta eli tarmokkuus, omistautuneisuus sekä uppoutuneisuus. Kolme pääasiallista tutkimuskysymystä olivat siten: 1) Missä määrin Ohjaamon työntekijät kokevat työn imua ja sen eri ulottuvuuksia? 2) Millä tavoin työuupumusta aiheuttavat ja työhyvinvointia edistävät tekijät ovat yhteydessä Ohjaamon työntekijöiden työn imuun? 3) Minkälaisia haasteita Ohjaamon työntekijät näkevät työssään työn imun kannalta, sekä miten he kokevat voitavan kehittää mahdollisuuksia kokea työn imua? Tämä tutkielma toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Kyselyn keskeisenä menetelmänä hyödynnettiin Hollannissa kehitettyä ja maailmalla asemansa vakiinnuttanutta työn imun mittaamiseen tarkoitettua Utrecht Work Scale Engagement -työkalua (UWES). Lisäksi kyselylomake sisälsi väittämiä ja kysymyksiä, joilla pyrittiin selvittämään mitkä eri tekijät ovat positiivisesti tai negatiivisesti yhteydessä Ohjaamon työntekijöiden työn imuun. Viimeisenä kyselylomakkeessa esitettiin avoimia kysymyksiä koskien vastaajien näkemyksiä työn imun kokemisen haasteista sekä siitä, kuinka työn imua voisi edistää. Kyselyssä saadut tulokset osoittivat Ohjaamon työntekijöiden kokeman työn imun olevan aiemmissa työn imua koskevissa tutkimuksissa havaittua hieman korkeampi. Samalla kuten aiemmissa työn imun tutkimuksissa, myös tässä tutkimuksessa uppoutuneisuuden kokemukset osoittautuivat harvinaisemmiksi kuin tarmokkuuden ja omistautuneisuuden. Työ hyvinvointia edistävät tekijät olivat tilastollisesti merkitsevästi positiivisessa yhteydessä työn imuun ja työuupumusta aiheuttavat tekijät taas negatiivisessa. Avointen kysymysten vastaukset nostivat esiin paljon jo entuudestaan työn imuun haasteisiin ja mahdollisuuksiin liittyviä teemoja, minkä voidaan nähdä lujittaneen työn imua käsitteenä.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten ohjelmointi- ja robotiikkakilpailuihin osallistumisen yhteyttä 2000-luvun taitojen kehittymiseen. Ohjelmointi- ja robotiikkakilpailut ovat Suomessakin suosiota kasvattava kilpailukonsepti, jossa lapset harjoittelevat ohjelmoin-tia opetusrobottien (educational robotics) avulla suorittaen tehtäviä ja esitellen aikaansaan-noksiaan. Suomalaisista kilpailuista ei ole vielä lainkaan tutkimusta, eikä ulkomaisessakaan tutkimuksessa ole juuri koottu kilpailujen vaikutuksia näiden taitojen näkökulmasta. 2000-luvun taidot, joita kutsutaan myös esimerkiksi tulevaisuuden taidoiksi tai tulevaisuuden osaamiseksi, ovat laaja-alaisia, koululaisten tulevaisuudessaan tarvitsemia avaintaitoja. 2000-luvun taidoille ei ole vakiintunutta määritelmää, mutta usein sen osataidoiksi nimetään esimerkiksi ongelmanratkaisutaidot, kommunikaatiotaidot ja luovuus. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytettiin internetin tietokannoista ja hakukoneista löytyneitä, pääosin luotettavilta julkaisijoilta peräisin olevia lähteitä. Ongelmanratkaisutaitoja sekä sosiaalisia ja kulttuurisia taitoja, ku-ten kommunikaatiota ja yhteistyötä oli tutkittu kilpailukontekstissa kaikkein eniten. Joitain määritelmään kuuluneita taitoja, kuten oppimaan oppimista oli tutkittu vain vähän tai ei ollen-kaan. Aineistoni tutkimusten tutkimusmenetelmät ohjaavat tarkastelemaan koettua oppimista objektiivisen oppimisen arvioinnin kustannuksella. Vaikuttaa siltä, että erityisesti ongelman-ratkaisutaitojen ja sosiaalisten taitojen koetaan kehittyvän osallistumisen myötä. Myös esi-merkiksi tieto- ja viestintätekniikan taitojen ja luovuuden koetaan kehittyvän jossain määrin. Jatkotutkimuksissa olisi tarkoituksenmukaista käyttää tiedonkeruussa menetelmiä, joiden avulla voidaan painottaa todellisen oppimisen mittaamista koetun oppimisen sijaan.

Ohjelmoinnin suosio ja tarpeellisuus on lisääntynyt teknologian kehittyessä. Ohjelmointi lisättiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin 2014 ja sitä on opetettu kouluissa syksystä 2016 lähtien. Tutkielmani avulla pyrin selvittämään miten opetussuunnitelma ohjeistaa ohjelmoinnin opetuksessa ja miksi ohjelmointi ylipäätään lisättiin osaksi opetussuunnitelmaa. Tutkin myös minkälaisia haasteita opettajat ja koulut ovat kohdanneet ohjelmoinnin opetuksen alettua. Tutkimuskysymykseni ovat: Mitä opetussuunnitelma sanoo ohjelmoinnista? Miksi ohjelmointi lisättiin opetussuunnitelmaan? Minkälaisia haasteita ohjelmoinnin lisäys opetussuunnitelmaan aiheuttaa kouluissa? Tutkimukseni on rakenteeltaan kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksen aineisto kerättiin erinäisistä kotimaisista ja ulkomaisista tutkimuksista sekä aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Tutkimukseni aiheen ajankohtaisuuden takia käytin tutkimuksessani vain ajankohtaisia ja täten relevantteja lähteitä. Tutkimukseni perusteella voin todeta opetussuunnitelman tarjoavan opettajille paljon vapautta ohjelmoinnin opetuksessa ja opetussuunnitelman painottavan ohjelmoinnin opiskelua erityisesti matematiikan yhteydessä. Ohjelmointi lisättiin opetussuunnitelmaan lisääntyvän tietotekniikan ja digitalisaation aiheuttamien trendien myötä. Ohjelmoinnin lisääminen peruskoulun opetukseen on kansainvälinen opetuksen trendi. Ohjelmoinnin opiskelulla on myös todettuja hyötyjä, kuten oppilaiden algoritmisen ajattelun kehittyminen ja tiettyjen oppiaineiden opintojen tukeminen.

Earlier studies have shown that not all of the university degrees make an expert. Students more likely grow into expertise through work experience. University students strive to develop their professional expertise in trainee programmes, where they have a possibility to suit the theory to action. During the internship it is possible to accumulate skills that may not be possible to learn just through university studies. From this point of view, I examine the views of four law students on their on-the-job learning as well as the development of their professional expertise and competence during the internship. My material consists of four semi-structured theme interviews. All of my interviewees worked during the interviews as an associate trainee in the same company. In my research, I examine what factors, according to the trainees' views have influenced the growth and development of their competence during the traineeship and also how they could improve the growth and development during the peri-od. The method that I have used in my research is content analysis. My research results are presented in subchapters that are based on to categories that I constructed through content analysis. The categories were influence of the work environment, colleagues’ influence, influence of development discussions and the influence of feedback to development of professional expertise. In my results I also examine the factors that were seen as conductive to the development of professional expertise and competence. From my results can be seen that trainees’ understandings about the factor that influence to on-the-job learning, were quite similar to each other. My results show that the most important factor for the trainees’ development of professional expertise was community support and the trust in themselves and their learning potential. Working with more experienced and professional employee was also seen to improve the growth of learning during the internship. The positive and creative feedback from the work community was also seen as a positive factor.

Tavoitteet. OKR eli Objectives & Key Results -malli on organisaatioissa käytetty tavoitejohtamisen malli, jonka käyttöönoton pilotoinnin Kela aloitti vuonna 2022. Monimutkaisen muutoksen johtamismalli on muutosjohtamisen viitekehys, joka soveltuu hyvin OKR-mallin käyttöönoton läpiviemiseen. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisten tekijöiden nähtiin edistävän ja vaikeuttavan Kelan OKR-käyttöönottoa, miten tekijät olivat yhteydessä monimutkaisen muutoksen johtamismalliin ja millaisia hyötyjä OKR-mallin käyttöönotolla koettiin olevan. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkielmana, ja siinä teemahaastateltiin viittä henkilöä. Haastateltavat työskentelivät Kelassa eri rooleissa ja eri tiimeissä, mutta heitä yhdisti se, että he olivat kukin jollain tavalla vastuussa OKR-mallin käyttöönoton edistämisestä joko omassa tai valmennettavassa tiimissä. Tuloksien analysoinnissa hyödynnettiin sekä aineisto- että teorialähtöistä sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. OKR-mallin käyttöönoton kannalta keskeisintä oli, että käyttöönotolle oli tiimissä sitoutunut omistaja, käyttöönotto oli mukautettu tiimille sopivaan toteutustahtiin ja käytössä oli systemaattisia rakenteita tukemassa mallin käyttöä. Tekijät olivat yhteydessä monimutkaisen muutoksen johtamismallissa esitettyihin tilanteisiin. OKR-mallin koettiin tiimeissä parantavan priorisointia, edistävän tavoitteita tehokkaammin, kehittävän jatkuvaa oppimista, tekevän raportoinnin ja tavoitteiden seuraamisen helpommaksi sekä kannustavan luovuuteen. Tuloksien pohjalta voidaan sanoa, että OKR-mallin käyttö kasvattaa organisaatioiden muutoskyvykkyyttä.

Normaliteetin käsite on nyky-yhteiskunnassa yhä kapeampi. Lääketieteen suureteorian mukaan ADHD määritellään varsin ongelmakeskeisesti: se on yksilön toiminnanohjausta rajoittava 'häiriö', ja 'riskitekijä', joka altistaa useille kielteisille elämänkuluille. Vaikka tutkijoiden keskuudessa ei ole päästy yksimielisyyteen ADHD:n etiologiasta, vaikuttaa lääketieteen määritelmä 'yksilön aivotoiminnan häiriöstä' kaikkialla. Viitekehyksenä tässä integroivassa kirjallisuuskatsauksessa käytän sosiaalista konstruktionismia, eli mielenkiintoni kohdistuu ADHD:sta käytettyyn kieleen. Koska sosiaalisessa konstruktionismissa todellisuus - myös normaalius ja poikkeavuus - rakentuu käyttämämme kielen kautta, ei koskaan ole samantekevää, millaista kieltä ja sanavalintoja käytetään. Diagnoosit rakentavat identiteettiä, ja lääketieteellinen ADHD-puhe näkyy kotona, kouluissa, työpaikoilla. Koska tarkkaavaisuushäiriötä koskevaa tutkimusta muusta kuin lääketieteellisestä näkökulmasta on suhteellisen vähän, ja tieteenalojen välillä kiistellään, onko ADHD:n tausta geeneissä vai ympäristössä, on kriittinen, selitysmalleja vertaileva ote paikallaan. Tässä poikkitieteellisessä kirjallisuuskatsauksessa integroin tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön monitieteelliset selitysmallit. Kuvaan, arvioin ja vertailen ADHD-diagnoosin neurobiologisia, psykososiaalisia ja sosiologisia selitysmalleja ja niiden tutkimuskirjallisuudessa käyttämää retoriikkaa konstruktionistisesti, eli todellisuutta ylläpitävinä hierarkkisina tasoina. Kriittisen yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen postmoderniin ja poststrukturalistiseen viitekehykseen kiinnittyen tarkastelen ADHD-diagnoosin vammauttavien sosiaalisten kategorioiden diskursiivista tuottamista ADHD:ta koskevassa tutkimuskirjallisuudessa. Tutkimuskysymykseni on: millaisia normaalin ja poikkeavuuden diskursseja esiintyy ADHD:ta koskevassa tutkimuskirjallisuudessa? Koska kullakin tieteenalalla on ADHD:sta oma, tutkimusperinteellensä uskollinen käsitys, valikoitui tutkimusmenetelmäksi aineiston poikkitieteelliseen tarkasteluun integroiva kirjallisuuskatsaus. Integroiva ote sallii erilaisista metodologisista lähtökohdista tehdyt tutkimukset aineistokseen. Tutkimuskysymykseeni vastaamiseksi olen rajannut aineiston koskemaan kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta, jonka lähdekieli on joko englanti, suomi tai ruotsi. Julkaisuilta olen edellyttänyt tiettyä tieteellistä relevanssia, ja kohdistanut tarkastelun ADHD:ta koskeviin väitöskirjoihin, yhteen meta-analyysiin, sekä lääketieteen, psykologian ja sosiologian tutkimusartikkeleihin, jotka on esitetty kunkin tieteenalan arvostetuissa akateemisissa lehdissä tai painetuissa kokoelmateoksissa. Integroivassa analyysissä olen soveltanut aiempien tutkimusten osoittamaa jakoa ADHD:n neurobiologisiin, psykososiaalisiin ja sosiologisiin selitysmalleihin, joita olen puolestaan tulkinnut sosiaalisen konstruktionismin periaatteita noudattaen. Näin olen muodostanut kokonaiskuvan ADHD:sta tutkimuskirjallisuudessa käytetystä kielestä. Integroivan kirjallisuuskatsauksen tulokset esitän taulukossa. Rajakäyntiä normaalin ja poikkeavan välillä tuotettiin tarkkaamattomuus ja ylivilkkaushäiriötä koskevassa tutkimuskirjallisuudessa kolmen diskurssin kautta: 1. 'Oireyhtymä' -valtadiskurssi (ADHD lääketieteellisenä tosiasiana), 3. 'Hoidettavissa' -kehitysdiskurssi (ADHD kuntoutettavana ominaisuutena) sekä 3. 'Tarkkailla ja rangaista' -kriitikkodiskurssi (ADHD sosiaalisen kontrollin välineenä). Tulokset osoittavat, että ADHD-diagnoosiin liittyvä kieli ja määritelmät tutkimuskirjallisuudessa poikkeavat tieteenalojen välillä ratkaisevasti toisistaan, ja diagnoosin todellinen etiologia on edelleen selvittämättä. Tieteenaloja integroiva, kriittinen poikkitieteellinen katsaus osoittaa, että eri tieteenalojen ADHDdiagnoosia koskevat nyanssit, olettamukset ja kontekstit poikkeavat merkittävästi toisistaan. Tarkkaamattomuutta ja ylivilkkautta selittävien neurobiologisten ja psykososiaalisten tutkimusperinteiden välillä ei tulosten perusteella ole ristiriitaa, mutta ympäristöä painottavat sosiologiset selitysmallit on lääketieteen teoriassa sivuutettu. Myöskään ADHD-diagnosoitujen omia kokemuksia diagnoosistaan ja sen tuottamasta rajakäynnistä normaaliin ja poikkeavaan ei juuri ole tutkittu, vaikka aiemmat tutkimukset osoittavat, että diagnosoitujen omat kokemukset poikkeavat sekä vanhempien että ammattihenkilöiden heille tarjoamista vammauttavista sosiaalisista kategorioista. Tulokset tukevat aiempien tutkimusten havaintoja siitä, että ADHD-diagnoosia koskeva tutkimuskirjallisuus pohjautuu pääasiassa lääketieteen valtadiskurssiin, ja vammauttavaan retoriikkaan. Osa tutkimuskirjallisuudesta kuitenkin vastustaa suurteoriaa, ja korostaa yhteiskunnallisempia selitysmalleja. Tällöin ADHD ei ole häiriö, vaan yhteiskunnan tuottama poikkeavuuden määritelmä niille, jotka eivät syystä tai toisesta toimi normatiivisten tavoitteiden mukaisesti. Myös johtavat geenitutkijat itse huomauttavat, että lääketieteen valtateoria geenien ylivallasta on ADHD:n selittäjänä puutteellinen, eikä yksin selitä häiriön syntyä. Konstruktionistisesta näkökulmasta jokaisen tieteenalan on sallittua, jopa tarpeellista tuottaa ADHD:sta oman ymmärryksensä, koska se on sosiaalisesti rakennettu suhteellinen käsite, jonka merkitykset vaihtelevat ajan, paikan ja määrittelijöiden mukaan. Yksi tieteenala on kuitenkin riittämätön selittämään ADHD:n syntyä, ja ilmiön tutkimus vaatii nykyistä laajempaa yhteistyötä biologian, psykologian ja sosiologian välillä. Koska neurobiologinen selitysmalli selvästi hallitsee tutkimuskenttää, on mielestäni perusteltua problematisoida, haastaa ja täydentää ADHD-käsitettä, retoriikkaa ja diagnoosia koskevia käytäntöjä. Kriittinen integroiva tutkimus ADHD-diagnoosin toiseuttavasta ja vammauttavasta retoriikasta on tarkkaamattomuus- ja ylivilkkaushäiriön yleistyneen diagnosoinnin kannalta ajankohtainen. 40 vuotta jatkunut, ADHD:n syitä kartoittava tutkimus ei tutkimuskirjallisuudessa ole johtanut juuri yhteenkään teoriaan, joka ylittäisi yhden tieteenalan rajat. Jokaisen tieteen havainto voi kuitenkin olla merkittävä askel kohti ADHD:n kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä.

The Bachelor’s thesis surveys the challenges that Finnish as second language -speaking (S2) learners face in the learning process. The text seeks to reveal which elements influence language learning in general, and especially in Finnish context. The research questions arose out of the need to classify and analyse S2 research field into a clear entirety. S2 research has been conducted for decades, but with the rise of immigration and the need for learning, it has grown significantly over the last decade. The thesis was executed as a descriptive literature review, reviewing at the literature and articles written on the subject. The material was mainly collected from electronic databases during the autumn of 2019, the method of analysis being concept analysis. The study revealed that the formalistic teaching tradition that has long prevailed in Finland has, for a good reason, diversified as functional teaching has come into vogue. Functional language teaching aims to teach language skills as functionally and practically as possible so that new things are taught according to a genuine need for expression. However, as new methods become enthusiastic, one should not forget that the traditional concept of learning is also necessary. In addition to just using language, learning is also based on a cognitive, individual, mental process. The study also showed that the learner’s lexico, meaning vocabulary control, played a key role in learning a language. Most important, however, is that the language learning feels meaningful, necessary and desirable from the learner’s point of view. The study strongly demonstrated the complexity, comprehensiveness of language learning, as well as the inevitable interaction with the learner’s personal life. The language learning is an interactive equation whose individuality ensures that a fully optimal learning model is hardly to be found. Thus, language development is present in every aspect of the life of its learner. It is opening and, at worst, closing doors. In Finland as elsewhere, language has a gatekeeper responsibility in social communities, as well as in citizen applications and in studying. According to the thesis, language is best learned through interaction with native speakers, so community access and social acceptance are critical for the S2 learner.

Tidigare forskning inom differentiering betonar tre olika kategorier av differentieringsmetoder: differentiering av process, innehåll och produkt. Syftet med forskningen var att identifiera och presentera olika differentieringsmetoder som kan tillämpas inom främmandespråksundervisning i årskurs 1–6, speciellt metoder som lämpar sig till elever med språkliga inlärningssvårigheter samt särskilt begåvade elever. Forskningen samlar konkreta undervisningsmetoder som lärare i främmande språk kan använda i sitt klassrum. Min forskning var en beskrivande litteraturöversikt där mitt forskningsmaterial bestod av 9 artiklar och bokkapitel om konkreta differentieringsmetoder, speciellt inom främmandespråksundervisning i årskurs 1–6. Allt forskningsmaterial finns tillgängligt online. Materialet genomgick en tematisk innehållsanalys där jag identifierade tre olika teman som jag grupperade resultaten enligt (se Bilaga 1). Jag identifierade ett flertal konkreta differentieringsmetoder som kan tillämpas i främmandespråksundervisningen i årskurs 1–6 i mitt forskningsmaterial, såsom differentierade läxor, lärostationer i klassrummet samt uppgifter på olika nivåer. Dock är det väsentligt att ta i beaktande att alla differentieringsmetoder inte fungerar lika väl med alla elever och läraren bör därför med jämna mellanrum bedöma effektiviteten av metoderna och göra ändringar vid behov.

The purpose of this study is to find out how overparenting appears in young adults´ student life and how overparenting affects on young adults´ success in studying. Previous studies have showed that parental involvement has a positive effect on child´s development. However, there is a growing evidence that there is a type of intensive parenting which has a negative effect on child´s transformation from child to independent adult. This type of phenomena is often referred to overparenting or helicopter parenting. Studies have shown that overparenting has a negative effect on child´s motivation and well-being. I carried out my research as a systematic literature review. I chose this method because I wanted to have a narrow academic-related picture of my subject. Scientific articles of my literature review needed to fulfill the criteria that I defined for quality. The content was analyzed by a qualitaive content analysis. Based on my literature review, overparenting appears to emerge as a high level of parental involvement in adult child´s life. Parents role as a guidance and knownledge of is being emphasized from parent-child relationship. In addition, helicopter parents were constantly trying to solve their adult child´s problems. Therefore a young adult cannot develope skills that are important in problem solving and independent thinking. These skills are crucial for succeeding in academic studies. There was also evidence that helicopter parenting had a negative effect on child´s self-efficacy.

Youngsters leave their childhood home and move to their own apartment in the age of 18–20 in Finland. This is quite early compared to the rest of European countries. Independency and getting a job or going to study are the major reasons for youngsters to move out. Immigration has been growing in Finland and the children of people from the first great immigration wave in the 90’s are now in the age when they start to think about independency and moving out. These young, second generation immigrants and their housing have not been studied much. In this study the purpose is to examine the thoughts of young people with immigrant background. Specially about housing and independent living and when and why these youngsters think is an adequate age to move out. The data for the study was collected with interviews which is typical for qualitative research. Five 20–24 years old people with an immigrant background were interviewed, two of them were men and three of them were women. The interviewees were found partly from the researchers circle of acquaintances and partly from a vocational school. Interviews were recorded and transcribed. A theory-based content analysis was used. The interviewees did not describe the ideal apartment in detail. Only a sauna was mentioned in more than half of the interviews. A grocery store within walking distance and a good public transportation are important to youngsters with an immigrant background. Youngsters with an immigrant background have almost the same reasons for moving out as Finnish youngsters. The major reasons are independency and a need for their own space. The interviewees thought that an adequate age to move out is around 18–20 years even some of them still lived with their parents.