Browsing by Title

This thesis analyzes interaction between different generations as digital media has become more common in everyday life. Because digital media is often less familiar for older people, this research focuses on the perspective of elderly people and how they feel about it. The study is part of the home economics research field and is based on project KUMOUS (1.2.2015-31.1.2018) launched by the Finnish Institute of Occupational Health The project aims to identify the everyday needs of users of different age (young people, people of working age- and seniors), as well as to identify possible new services. Data collection took place in October-November 2015 in South Karelian social and health district (Eksote) area. The data was obtained by interviewing representatives of different generations in two different genus. One of the interviews was carried out by WhatsApp. This is an ethnographic case study, in which the material was approached using two separate cases. The data was collected through interviews in cooperation with the project, in the presence of Senior Research Fellow Mervi Hasu from the Institute of Occupational Health. It can be concluded that digital media did not perceived to be a relevant form of media between the family members. Communication between oldest and their offspring took place by phone or meeting with face to face. Family elders do not find personal computers and smart phones familiar and for example video calls or other applications were not seen as offering more value to the current communication. In this perspective the change of digitalization was not noticed. Interaction between the third generation and the central person was found to be much lower as it is between the second-generation members and the oldest person in family. Communication an interaction between the family members includes the importance of a well-being and healthcare, and relations were found important, although interaction would be less face to face and they might see only rarely.

In this research I described and analyzed music as an element in characterization in Tove Jansson’s moomin books. My purpose was to figure out how music appears in moomin books and how characters are constructed with music. There was lots of previous researches considering the moomin but there wasn’t any researches about music as element in characterization. My aspect to the field of research was recent. I chose three moomin books which included clearly most of descriptions about music. My material were Muumipeikko ja pyrstötähti, Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia and Muumilaakson marraskuu. I found out all descriptions about music from these books. In this research music was considered as elements that contrasts music. Most of descriptions appeared in characterization of Nuuskamuikkunen and Vilijonkka, so I focused on these characters. I made themes from these descriptions. Themes came out from material and my analysis. My method was literature scientific close reading. In this research it came out that music appears in the moomin books interacting with plots and characterizations. Music appears as an element in characterization in two levels: instrument’s level and melodies and tone’s level. Both elements were connected with characterization describing feelings and inner conflicts of Nuuskamuikkunen and taking identity of Vilijonkka to new level. The division came out from the material and from my analysis. This is called the hermeneutic circle: the material leads reading and analysis, that still leads to growth of understanding.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Suomalainen ruokavalio perustui 1900-luvun alussa viljatuotteisiin, perunaan ja maitotuotteisiin. Lisänä oli vähäinen määrä suolattua kalaa sekä teurastusaikana lihaa. Lähes puolet energiasta saatiin viljatuotteista. 1800-luvun lopussa maatalouden tuotantosuunta oli muuttunut viljanviljelystä karjataloudeksi. Tämän seurauksena voista oli tullut tärkeä vientituote ja viljaa jouduttiin tuomaan maahan. Leipäviljaomavaraisuus oli vain 35–40 %. Teollistumisen myötä väkeä oli muuttanut kaupunkeihin ja toimeentulo perustui palkkatyöhön ja suurin osa hyödykkeistä ostettiin valmiina. Omavaraisuusaste oli kaupungeissa huono, eikä keittiöitä välttämättä ollut ahtaissa asunnoissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana tuontivaikeuksien vuoksi Suomessa oli pulaa elintarvikkeista. Kaupungeissa oli pulaa myös polttopuista sekä sähköstä ja kaasusta. Tämän tutkimuksen tavoite on kuvata Emäntälehden antamaa ruokaan liittyvää neuvontaa ensimmäisen maailmansodan aikaisessa elintarvikepulassa vuosina 1914–1918. Emäntälehti neuvoi elintarvikkeiden säästäväistä käyttöä, omavaraisuutta ja puuttuvien elintarvikkeiden, kuten viljan, voin, kahvin, teen, sokerin ja lihan korvaamista uusilla ravinnoksi kelpaavilla tuotteilla. Viljaa neuvottiin korvaamaan perunalla, petulla, selluloosalla, jäkälällä, kauralla, lantulla, porkkanalla ja kalalla. Lihaa neuvottiin korvaamaan kalalla ja sisäelimillä, voita margariinilla, silavalla, ihralla sekä talilla. Kahvin korvikkeena neuvottiin käyttämään voikukan juurta, porkkanaa, lanttua, sokerijuurikasta, juolavehnän ja sananjalan juurta, tammenterhoja ja ruusunmarjan kiviä. Neuvonnassa korostettiin kasvisruoan, sienten, marjojen ja hedelmien sekä villivihannesten ja luonnonmarjojen käyttöä. Lehti neuvoi heinälaatikon käyttöä energiaa ja työaikaa säästävänä ruoanvalmistusmenetelmänä sekä elintarvikkeiden hygieenistä säilyttämistä ja taloudellista säilöntää esimerkiksi kuivaamalla ja keittämällä marjoja suljetuissa pulloissa ilman sokeria. Tutkielma tuottaa tietoa ensimmäisen maailmansodan aikaisesta ruokaneuvonnasta, joka on sovellettavissa nykyaikaan esimerkiksi varautumisen, makutottumusten laajentamisen ja omavaraisuuden suhteen.

Tutkimuksen tavoitteena oli pyrkiä havainnollistamaan kädentaitojen tuntiopettajina toimivien opettajien vapaan sivistystyön toiminta-aluetta kartoittamalla narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla kokonaisuutta, jossa tuntiopettaja toimii suunnitellessaan ja toteuttaessaan kädentaitojen verkkokurssitarjontaa kansalaisopistolle. Tuntiopettajan sujuvat digitaidot ja kiinnostus verkkopedagogiikkaan mahdollistavat myös kädentaitojen tuntiopettajille verkko-opettajana työskentelyn. Kansalaisopisto työnantajana mahdollistaa tuntiopettajalle palkansaaja-statuksen yrittäjyyden sijaan ja useilla opistoilla työllistyminen ja markkinointi verkkokurssien kohderyhmien tavoittamisen yli opistorajojen. Kansalaisopistojen verkkokurssien potentiaalinen opiskelijajoukko eli kohderyhmä on lähiopistonäkökulmaa laajempi, valtakunnallinen ja tavoitettavissa myös aiheenmukaisista harrasteryhmistä sosiaalista mediaa kurssimarkkinoinnissa hyödyntämällä. Kurssimarkkinoinnin onnistuminen ja sen seurauksena kohderyhmän tavoittaminen määrittelevät pitkälti tuntiopettajan kurssien toteutumisen ja työtulon perusteena olevat toteutuvat opetustunnit sekä niiden tuottaman ansiotulon määrän. Taitoliiton (1.12.2021) ja taloustutkimuksen vuonna 2021 toteuttamassa Käsitöiden harrastaminen Suomessa -kuluttajakyselyssä, tutkimukseen vastanneista käsitöiden aktiiviharrastajista (n=4387) 22 % vastasi haluavansa osallistua käsityön verkkokurssille seuraavan vuoden aikana. Kansalaisopistojen liiton ylläpitämässä valtakunnallisessa kurssihaussa oli syksyn 2023 ajalle tarjolla 58 kädentaitojen verkkokurssia, joista suuri osa teemaltaan toistensa kaltaisia. Suhteutettuna kädentaitojen verkkokurssitarjonnan kysyntään, tarjontaa voisi olla enemmänkin. Kansalaisopistojen opetustarjonnassa tuntiopettajan tarjoamien kurssien suunnitteluhaasteena on määritellä millaista kysyntää verkkokursseille on ja millaista kohderyhmää kädentaitojen verkkokurssit kiinnostavat, mutta ensisijaisesti ottaa huomioon kansalaisopistokentän toimijoiden erilaiset näkökulmat myös kurssisuunnittelun puitteet määrittelevinä lähtökohtina. Tämän tutkimuksen tutkimusongelmana oli Millainen rooli kansalaisopistokentän rakenteet muodostavilla näkökulmilla on kansalaisopiston tuntiopettajan toteuttamien kädentaitojen verkkokurssien suunnittelussa ja toteutuksessa? Tutkimuksen tehtävänä on pyrkiä havainnollistamaan niitä lähtökohtia ja puitteita, joissa kädentaitojen tuntiopettaja suunnittelee ja toteuttaa kansalaisopistojen verkkokurssitarjontaa. Tämä tutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineistoina ovat toimineet erilaiset kansalaisopistokentän toimijuutta rakentavat valtakunnalliset tilastot, selvitykset, lainsäädäntö, väitöstutkimukset, kartoitukset ja opinnäytetyöt sekä omassa kädentaitojen tuntiopettajuudessani rakentunut empiria. Tutkimuksen tuloksina kehitettiin Onnistuneen kansalaisopiston kädentaitojen verkkokurssin viitekehys, jonka havainnollistusta hyödyntämällä voidaan huomioida kädentaitojen verkkokurssien suunnittelun ja toteutuksen lähtökohdat totuttua tavoitteellisemmin. Kädentaitojen verkkokurssien kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseksi on kuitenkin toteutettava empiiristä tutkimusta, jonka avulla kartoitetaan myös tutkimuskentältä puuttuvaa tietoa siitä, mitä todellisuudessa kansalaisopistojen kädentaitojen verkkokursseista kiinnostunut potentiaalinen opiskelija toivoo. Tällä tutkimuksella pyritään tukemaan tuntiopettajien mahdollisuuksia kohdentaa resurssejaan kohderyhmän kysyntää vastaavien kurssien toteuttamiseen selkeyttämällä kädentaitojen verkkokurssin toimintakenttää ja huomioitavia näkökulmia ja madaltaa kynnystä kädentaitojen verkko-opettajuuteen eli yhteiskunnallisesta näkökulmasta pyrkiä kansalaisopistojen kurssitarjonnan parempaan kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli aistiyliherkkyyden tunnistaminen ja tukeminen lapsella varhaiskasvatuksessa. Tutkimus perustuu Jean Ayresin sensorisen integraation teorialle, muille nykytutkimuksille sekä -kirjallisuudelle, joiden pohjalta aistitiedon käsittely, sen vaikeudet ja aistisäätelyn haasteet on määritelty. Ympäristöt ovat täynnä erilaisia aistiärsykkeitä ja monet lapset kuormittuvat näistä päivän aikana. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että aistiyliherkkä lapsi reagoi herkästi ympäristöstä tuleviin aistimuksiin ja saattaa kuormittua niistä nopeasti. Aistisäätelyn haasteiden tunnistamisesta on tutkimustietoa ulkomailta, mutta tukeminen keskittyy kouluympäristöön. Tutkimus rajattiin näkö-, kuulo- ja tuntoaistien yliherkkyyteen. Tutkimuksen avulla tuotettiin tietoa aistiyliherkkyyden tunnistamisesta ja tukemisesta varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, johon osallistui neljä varhaiskasvatuksen erityisopettajaa. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina, joista ensimmäinen oli teemahaastattelumuotoinen pilottihaastattelu. Loput haastattelut olivat puolistrukturoituja haastatteluja. Tutkimuksen haastattelut muokattiin äänitteistä tekstimuotoon, joka analysointiin aineistolähtöisen sisällönanalyysi avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tunnistamisesta nostettiin negatiivinen reagointi, vältteleminen ja tilanteesta poistuminen. Varhaiskasvatuksen opettajan omaa havainnointia korostettiin lapsen aistiyliherkkyyden tunnistamisessa. Monet tukitoimet olivat sovellettavissa jokaiseen tutkimukseen otetuista aisteista. Tuntoaistin yliherkkyyden tukemisesta nousi päällimmäisenä materiaalien huomiointi vanhempien kanssa. Näköaistin yliherkkyyden tukemisessa tulisi huomioida visuaaliset ärsykkeet ympäristössä, kun taas kuuloaistiyliherkkyyttä tuettaessa nousi keskiöön rauhalliset siirtymät ja tilat. Aistiyliherkkyydet ovat yksilöllisiä ja tuen keinot tästä syystä hyvin erilaisia riippuen lapsen yliherkkyydestä. Aikuisen tulee olla ymmärtäväinen ja sensitiivinen. Aikuisen oma tietous sekä ymmärrys aistiyliherkkyydestä on tärkeimpänä tekijänä, jotta tukitoimia pystytään toteuttamaan ryhmässä. Arkea pystytään helpottamaan paljon aistiyliherkälle lapselle ja samalla koko ryhmälle tekemällä pieniä muutoksia ympäristössä tai toimintatavoissa.

The purpose of this research is to describe primary education teachers’ practices and thoughts on out-of-school learning environments. Since the national core curriculum for basic education (2014) is underlining the importance of utilizing out-of-school learning, it is meaningful to find out what teachers themselves think about this and how much they use out-of-school learning environments at the moment. This research approaches the subject from primary educations’ perspective, for during the first years of school a child learns some of the most important skills that have to do with school and studying and therefore also with studying in out-of-school learning environments. The theory chapter of this research elaborates the concept of a learning environment and what has been written about it, especially about out-of-school learning environments. Previous research has proved that learning outside of school can lead to better learning. Also the teachers’ views about the subject have been quite positive. The research was carried out in March-April of 2016 by interviewing two primary education teachers. One of the teachers works in the metropolitan area and the other in a smaller town. The material of two semi-structured interviews was analysed with content analysis, then arranged into different categories according to themes that stood out from the teachers’ answers. The primary education teachers had a positive attitude to utilizing out-of-school learning environments. They thought that learning outside of school provides concrete examples, which results in better learning. Additionally, the teachers appreciated the opportunities to explore the immediate surroundings of the school and to observe the environment. The teachers thought it is important to plan the visit or fieldtrip and to set some aims for it. They also noted how important it is for a teacher to be able to trust his/her pupils. In addition to that, safety and short distance were emphasized. As a challenge, the teachers mentioned the lack of the resources provided. All in all, the teachers experience utilizing out-of-school learning environments as a useful and important part of school also in primary education.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää miten opettaja voi edistää esiopetusikäisen lapsen lukemaan oppimista. Lukemaan opettaminen on perinteisesti katsottu kuuluvan koululle, joten päätin tutkia, miten paljon lukemaan oppimista ja siihen liittyviä taitoja opetellaan jo ennen kouluikää. Tässä tutkielmassa paneudun etenkin esiopetusikäisen lapsen lukemaan oppimisen edistämiseen kielellisen tietoisuuden näkökulmasta, sillä se nostetaan esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa esille. Käytän tutkielmassani aineistoja, jotka käsittelevät kokonaisvaltaisesti alle kouluikäisen lapsen lukemaan oppimista. Tie kohti lukemaan oppimista alkaa jo varhaisvuosien vuorovaikutustilanteista ja niiden merkitystä on korostettu laajasti erilaisissa tutkimuksissa. Sen sijaan jätän pois tutkimukset, jotka käsittelevät lukemaan oppimista vain kouluiässä, sekä tutkimukset, jotka käsittelevät varsinaisen lukutaidon opettelemista ja opettamista, sillä ne eivät kuulu esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan esiopetukseen. Varhaiskasvatuksen opettajan ei ole tarkoitus opettajaa esiopetusikäisiä lapsia varsinaisesti lukemaan. Menetelmänä käytin narratiivista kirjallisuuskatsausta. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli tiivistää aiemmin tehtyjä tutkimuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että keräsin monipuolisesti erilaisia tutkimuksia hyödyntäen tietoa tutkielman aiheesta ja tein niiden pohjalta tämän tutkielman. Tutkielman tuloksiksi saatiin seuraavat asiat. Opettaja pystyi edistämään lapsen lukemaan oppimista monipuolisella vuorovaikutuksella lapsen kanssa. Toiminnan tuli olla lapsilähtöistä, tavoitteellista, lapsi täytyi tuntea ja opetusta täytyi eriyttää. Yhdessä leikkiminen, pelaaminen, lukeminen, keskustelu, loruilu, laulu- ja sanaleikit, kirjaimiin tutustuminen, kielelliset harjoitteet, lapsen motivaation kehittäminen ja ylläpitäminen, sekä kannustaminen lapsia leikilliseen lukemiseen edistävät esiopetusikäistä lasta lukemaan oppimisessa. Nämä tulokset ovat merkittäviä, jotta pystymme auttamaan lasta lukemaan oppimisessa. Tieto ja taito yllä mainittujenasioiden harjoittamiseen on aikuisella oltava, jotta jokaiselle lapselle mahdollistetaan lukemaan oppiminen.

Tavoitteet. Käsillä oleva ekologinen kriisi vaatii kiireellisiä uudistuksia myös kasvatuksen ja koulutuksen kentältä. Ekososiaalinen sivistys on uudenlainen sivistysmuotoilu, joka lisättiin uusimpaan perusopetuksen opetussuunnitelmaan osaksi kasvatuksen ja opetuksen arvopohjaa. Kaiken toiminnan pohjana tulee olla ekologinen kestävyys, jonka päälle sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä voidaan rakentaa. Uusi sivistyskäsitys keskittyy vastuullisuuden, kohtuullisuuden ja ihmistenvälisyyden edistämiseen. Tässä tutkimuksessa tarkastelen opettajakouluttajien näkemyksiä ekososiaalisen sivistyksen käsitteestä sekä sen sovellettavuudesta opettajankoulutuksessa. Tutkimus tuo tärkeää tietoa opettajakouluttajista sekä opettajankoulutuksesta aikakaudella, jossa opettajat kamppailevat yhä lisääntyvän työmäärän ja vastuun kanssa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu perinteisen sivistyskäsityksen, ekososiaalisen sivistyksen sekä luontokäsityksen muotoilusta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisten tutkimusmenetelmien mukaisesti puolistrukturoitua, temaattista haastattelumenetelmää käyttäen. Haastattelun aineisto koostui kahden opettajakouluttajan haastattelusta, jotka toteutettiin etäyhteyksin maaliskuussa 2021. Etähaastattelut äänitettiin ja litteroitiin myöhempää analyysia varten. Tutkimuksen keskiössä olivat opettajakouluttajien näkemykset ja merkityksenannot tutkittavasta aiheesta, joten analyysi toteutettiin fenomenografista analyysia hyödyntäen. Analyysi rakentui yksityiskohtaisemmista merkitysyksiköistä kohti laajempia kuvauskategorioita. Opettajakouluttajien käsityksiä kuvaava tulosavaruus ekososiaalisesta sivistyksestä sekä sen sovellettavuudesta opettajankoulutuksessa muodostivat tutkimuksen tulokset. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittavat, että ekososiaalinen sivistys näyttäytyy opettajakouluttajien näkemyksissä yhtäältä tärkeänä mutta monimutkaisena. Ekososiaalisen sivistyksen sovellettavuus opettajankoulutuksessa ilmeni opettajakouluttajien näkemyksissä ongelmallisena ja sattumanvaraisena. Uudenlaiseen sivistysmuotoiluun sisältyy niin filosofisia, arvoristiriitaisia ja poliittisia pulmia, jonka vuoksi ekososiaalisen sivistyksen toteutuminen ei ole opettajakoulutuksessakaan yksinkertaista. Arvopohjamuutokset vaativat aikaa lähteäkseen käyntiin. Tulevaisuustaitojen opettaminen kuten epävarmuuden sieto, sinnikkyys, aktivismi sekä rikkaat tunnetaidot edistävät osaltaan ekososiaalisen sivistyksen toteutumista.

This study was conducted to learn more about the conceptions of knowledge and learning of teacher students, and how strong of an appearance these different dimensions make. Additionally, possible differences between elementary school teacher students and pre-school teacher students are studied. The data is quantitative (n=217), acquired as a part of a larger study, Mind the Gap (2013 – 2016). The data was analyzed statistically. Tool used for analyzing the concepts of knowledge and learning was MED NORD created by Lonka, Sharafi, Karlgren, Masiello, Nieminen, Birgegård & Josephson (2008) based on Conceptions of Learning and Knowledge Questionnaire (CLKQ). The questionnaire tool used in this study consisted of 15 propositions made of five different dimensions (collaborative knowledge building, reflectivity, metacognitivity, certain knowledge, and practical knowledge) of conceptions of knowledge and learning. The differences between groups (age, having an earlier degree) inside of all the teacher students, and between elementary school teachers and pre-school teachers were studied with independent sample t-test and One-Way ANOVA (Analysis of Variance). Results showed that with the general group of teacher students, collaborative knowledge building, reflectivity, and practical knowledge were highly valued. Elementary school teacher students valued metacognitivity and collaborative knowledge building significantly more than pre-school teacher students. Instead, pre-school teacher students showed significantly higher appreciation of certain and practical knowledge, despite pre-school teacher students being older and more of them already having a degree in higher education. This difference could originate in a higher number of career-changers in pre-school teacher students and the differences in the extent of elementary school teacher and pre-school teacher studies.

The purpose of this study was to examine how the teachers of the early childhood education experience their special educational competence and provoke discussion about the number of the special educational studies of the degree of the teacher of the present early childhood education. At the moment the studies of kindergarten teacher lasts three years on an average because the education is with candidate radars, and compulsory special educational studies include only five (5) study dots. Due to inclusion on the early childhood education field there are an increasing extent of the diagnosed and undiagnosed needs for the support with the 0-6-year-olds to which the graduating teacher should be able to answer. This increase in the needs for the support is a consequence from the inclusion's the most central thought: every child's right to participate in the workday of his or her closest early childhood centre despite of the needs for the support he or she has. There were only a few Master´s and Bachelor´s thesis for the present the earlier studies on the subject. The research design was qualitative and the material was collected with the methods of the semi-structured theme interview through the video calls. As the informants eight kindergarten teacher acted in the study from different parts of the metropolitan area and their work experience varied from one to 25 years. The material was analysed with the methods of the content analysis. According to the research results, the teachers of the early childhood education experience their special educational competence mainly as minor. The support is given to the teachers of the early childhood education from the special teachers of the early childhood education but for the sake of the scantiness of resources the support is experienced as mainly consulting and inadequate. Work experience affects competence positively.