Browsing by Title

Varhaiskasvatuksessa osallisuutta on keskitytty tutkimaan paljon lapsen näkökulmasta. Varhaiskasva-tuksessa johtamisen näkökulmasta osallisuutta on tutkittu kuitenkin verrattain vähän. Osallistavan johta-misen tavoitteena on tuottaa laadukasta varhaiskasvatusta yhdessä varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa, korostaen henkilöstön aktiivista roolia varhaiskasvatuksen sekä työilmapiirin laadun varmistami-sessa. Työyhteisön osallisuutta johtamalla varhaiskasvatuksen henkilöstöä pystytään sitouttamaan ja motivoimaan työhön paremmin, joka on erityisen tärkeää nyt, kun varhaiskasvatuksessa on henkilöstö-kriisi. Tässä tutkielmassa replikoitiin Heikkisen (2019) Osallisuutta edistävä johtaminen -pro gradu -tutkielman tutkimusasetelma. Tutkimusasetelma toistettiin eri tutkimusotteella ja aineistonkeruumenetelmällä. Nivalan (1999) Johtamisen kontekstuaalinen malli toimi työn teoreettisen taustan perustana. Terveyden ja hyvin-voinnin laitoksen osallisuuden viitekehys toimi työn osallisuuden viitekehyksenä. Tutkimuksen tehtävänä oli tutkia Heikkisen (2019) tutkimuksen toistettavuutta varhaiskasvatuksen esi-henkilöiden kokemuksia osallisuuden johtamisesta osaamisen rakentumisen, jaetun johtamisen sekä joh-tamisen haasteiden kautta. Tutkielma oli kvalitatiivinen ja hyödynsi kokemuksen tutkimiseen fenomenologista metodologiaa. Tutki-musmenetelmänä toimi teemahaastattelu, johon osallistui kaksi varhaiskasvatuksen esihenkilöä. Aineiston analyysiin käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tämän tutkimuksen tulokset vastasivat Heikkisen (2019) aiempia tutkimustuloksia hyvin. Tulosten perusteella voidaan havaita selkeitä yhteneväisyyksiä Heikkisen tutkielman tuloksiin. Tämän tutkielman aineiston perusteella osallisuuden johtamisen keskeisimmäksi tekijäksi nousi johtamisen jakaminen. Työyhteisö ja luottamus alaisiin olivat aineiston mukaan suuressa roolissa osallistavan johtamisen onnistumisen kannalta. Pedagoginen johtaminen ja substanssinhallinta korostuivat aineistosta osallisuuden edistämisen avaintekijöinä. Aineiston mukaan osallisuuden edistämisen haasteiksi nousi varhaiskasvatuksen henkilöstötilanne ja laajasta tehtävänkuvasta johtuva ajanpuute pedagogiselle johtamiselle.

Valasmo, Vilma. 2022. Osallistava pedagogiikka yhdenvertaisuuden, yhteisöllisyyden ja yhteiskunnallisten muutosten mahdollistajana . Kasvatustieteen kandidaatintutkielma. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. 29 sivua. Tiivistelmä On todettu, että koulutus on edelleen hierarkinen, erilaisia valta-asetelmia sisältävä instituutio. Kysymykset yhdenvertaisuuden toteutumisesta ovat tärkeitä ja ajankohtaisia. Koulutuksella ja kasvatuksella on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan, murtaa vallitsevia normeja, kyseenalaistaa rakenteita ja antaa ääni yhä suuremmalle joukolle ihmisiä. Tutkielman tavoitteena on selvittää minkälaista osallistava pedagogiikka voi olla. Tarkastelen sitä kirjailijan, yhteiskunnallisen aktivistin, ja professori bell hooksin osallistavan pedagogiikan käsitteen kautta ja miten siitä ollaan inspiroiduttu sekä miten sitä ollaan sovellettu käytäntöön. Tutkin millaisia käytännön ratkaisuja korkeakoulujen opettajilla on työssään toteuttaakseen opettajan valta-aseman murtavaa, opiskelijoiden äänet esiin tuovaa, yhdenvertaisuutta ja yhteisöllisyyttä edistävää opetusta. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto rajattiin vuosina 1998-2018 tieteellisissä lehdissä julkaistuihin artikkeleihin. Tutkielman aineisto sijoittuu feministisen ja kriittisen pedagogiikan piiriin. Osoitan tutkielmassani, että opettajien käytännön työssä toteuttamassa osallistavassa pedagogiikassa pyritään opiskelijoiden aktiiviseen osallistumiseen, yhdenvertaisuuden toteutumiseen ja totuttujen valta-asemien tiedostamiseen. Osallistavalla pedagogiikalla on myös lähtökohtana luoda opiskelijoille perustaa koululaitoksen ulkopuoliselle aktiiviselle toimijuudelle ja yhteisölliselle ajattelulle. Opettajat ovat pyrkineet toteuttamaan näitä tavoitteita luomalla tehtävänantoja luokkahuoneessa ja luokkahuoneympäristön ylittävässä ympäristössä, jotka vaativat opiskelijoita ja itse opettajaa keskustelemaan keskenään oppimisyhteisönä. Opettajat ovat luoneet opetuksessaan korkeakouluissa yhteisöllisyyttä korostavia opetuskäytänteitä muun muassa tarinankerronan, eläytymisharjoitusten, retkien, yhteisten blogialustojen sekä toistensa kuulumisten kuulemisen avulla. Eri opettajien opetuskäytänteissä yhdistyy vahvasti opiskelijoiden omien elämänkokemusten yhdistämisen, kansanomaisen kielen, ja monipuolisten opetusmenetelmien ja materiaalien tärkeys tieteelliseen kontekstin lähestyttävyyden helpottamiseksi. Myös tutkimustensa toteutuksessa opettajat ovat pyrkineet ottamaan huomioon opiskelijoiden äänen kuuluvuuden ja tieteellisen tekstin osallistavuuden tekstien kirjoitus -ja julkaisumuodossa. Avainsanat: osallistava pedagogiikka, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, bell hooks

Tavoitteet. Osallisuus on perusopetuksen opetussuunnitelman läpileikkaava käsite ja lasten keskeinen ihmisoikeus. Tässä tutkielmassa osallisuuden näkökulma yhdistettiin ulko-opetukseen, joiden teoreettisena taustana nähdään sosiokulttuurinen oppimiskäsitys. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa osallisuuden elementtejä peruskoulukontekstissa tehdyistä ulko-opetusta koskevista tutkimuksista ja tarkastella niitä osallisuuden teoreettisten mallien valossa. Aiempien tutkimusten mukaan ulkona oppilailla on enemmän tilaa osallistua, tehdä aloitteita ja vaikuttaa yhteiseen toimintaan ja asettua aktiivisen toimijan rooliin. Toisaalta näyttää, ettei ulko-opetusta ole laajalti tutkittu koulukontekstissa juuri osallisuuden näkökulmasta. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja analyysimenetelmänä teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimusaineiston muodosti kahdeksan peruskoulukontekstissa tehtyä ulko-opetusta koskevaa eurooppalaista ja kanadalaista tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2013–2020. Aineisto koostettiin eri tietokannoista hyödyntäen eri hakusanoja ja lähdeluetteloita. Tutkimusartikkelit analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin soveltaen teorioina Shierin (2001) osallisuuden tasomallia ja Turjan (2020) osallisuuden ulottuvuuksien mallia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman analyysi osoitti, että ulko-opetuksessa on havaittavissa osallisuuden elementtejä, kuten vallan jakamista, yhteisöllisyyttä ja sitoutuneisuutta, jotka linkittyvät osin oppilaslähtöisiin opetusmenetelmiin, mutta myös opettajien lähestymistapoihin. Tutkielman pohjalta voidaan tulkita, että ulko-opetus luo mahdollisuuksia osallisuuden näkökulman huomioimiseen, vuorovaikutuksellisuuteen, yhteisöllisyyteen ja opettajan auktoriteettiaseman madaltamiseen. Tutkielman johtopäätöksenä oli, että erityisesti opettajan tietoinen lähestymistapa ja vapaa leikki olivat yhteydessä lasten osallisuuden kokemuksiin. Toisaalta tutkielman pohjalta ilmeni, etteivät osallisuuden teoreettiset mallit välttämättä sovellu yksittäisten osallisuuden elementtien tarkasteluun, etenkin kun osallisuus ei ollut analysoiduissa tutkimuksissa keskiössä. Lisäksi ilmeni, ettei tutkielmassa tarkasteltua arkista osallisuutta ole helppo kuvata kokonaisvaltaisesti osallisuuden tasomallien kautta.

Tavoitteet: Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, kuinka osallisuus näkyy ja toteutuu var-haiskasvatuksen ohjatussa musiikkituokiossa. Osallisuuden kokeminen on nostettu tärke-äksi näkökulmaksi erilaisissa varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa. Osallisuuden tar-kastelu osana varhaiskasvatuksen musiikkitoimintaa on vielä vähäistä. Osallisuuden määri-telmä on moninainen ja sitä lähdettiin tarkastelemaan näkökulmista, jotka tukevat musiikki-kasvatustoimintaa. Osallisuuden mittariksi nostettiin Shierin (2001) kehittämät osallisuuden portaat, joita Leinonen (2010) on muokannut palvelemaan varhaiskasvatusta. Musiikkikasva-tuksen näkökulmaa lähestyttiin musiikkikasvatukseen liittyvien käsitteiden ja menetelmien kautta. Menetelmät: Tutkimus oli hermeneuttisfenomenografinen ja se toteutettiin kvalitatiivisena ta-paustutkimuksena, jonka aineisto hankittiin ns. lumipallotekniikalla. Tutkimuksessa haastatel-tiin kahta varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelussa käytettiin haastattelulomaketta, jo-hon oli nostettu kysymyksiä osallisuuden teoriasta sekä musiikkikasvatuksen toiminnasta löytyneiden tärkeistä näkökulmista. Vastauksia peilattiin mm. havainnoinnin, suunnittelun ja arvioinnin merkityksiin, vallitsevaan vuorovaikutukseen sekä itse osallisuuden ilmenemiseen. Johtopäätöksiä osallisuuden toteutumisesta ohjatuissa varhaiskasvatuksen musiikkituoki-oissa, tehtiin peilaten vastauksia Shierin (2001) osallisuuden tason portaisiin. Tulokset ja johtopäätökset: Tuloksista ilmeni, että nämä kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa olivat löytäneet erilaisia keinoja tukea osallisuuden toteutumista ohjatuissa musiikkituokioissa. Molemmilla osallisuus toteutui tasolla kolme, joka on YK:n Lasten Oikeuksien sopimuksen mukaan osallisuuden minimitaso. Molemmat opettajat hyödynsivät havaintojaan seuraavaan musiikkituokioon, jolloin lasten ajatukset ja mielipiteet huomioitiin. Lisäksi lasten osallisuuden tasoa arvioitiin ja osallistumiseen annettiin erilaisia vaihtoehtoja

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan erityistä tukea saavien 3–6-vuotiaiden lasten osallisuutta päi-väkodissa työskentelevien varhaiskasvatuksen erityisopettajien pedagogisia käytänteitä tutki-malla. Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa tietoa erityistä tukea saavien lasten osallisuudesta integ-roiduissa erityisryhmissä ja siitä miten pedagogisilla toimintatavoilla osallisuutta mahdolliste-taan tai mitkä tekijät rajoittavat osallisuutta. Tässä tutkimuksessa osallisuus ymmärretään kuul-luksi ja ymmärretyksi tulemisena, aitona mahdollisuutena vaikuttaa, vapaaehtoisuutena ja tun-teena osallisuudesta. Tutkimuksen lähtökohtana on lapsen oikeuksien sopimus. Aiheen tutki-minen on tärkeä tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja inklusiivisuuden periaatteiden toteutumisen kannalta. Varhaiskasvatuksen tulisi perustua inklusiivisille arvoille. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa aikuisia mahdollistamaan kaikille lapsille osallisuuden. Näin ollen pedagogisten rat-kaisujen ja toimintatapojen tulisi pohjautua osallisuuden pariaatteille. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajan rooli ja pedagogiset käytännöt vaikuttavat lapsen osallisuuden toteu-tumiseen, kuten myös aikuisen ja lapsen välinen valtasuhde, niin mahdollistavana kuin rajoitta-vana tekijänä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, ettei integroiduissa erityisryhmissä olevilla erityistä tukea saavien lapsien osallisuus toteudu samalla tavoin kuin ryhmän muiden lasten. Aineisto koostui kolmesta varhaiskasvatuksen erityisopettajan haastattelusta. Haastateltavat työskentelivät pääkaupunkiseudulla integroiduissa erityisryhmissä. Teoreettinen lähtökohta tut-kimukselle valikoitui osallisuuteen liittyvistä tutkimuksista ja erilaisista osallisuuden malleista. Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta tunnettua ja paljon käytettyä osallisuuden mallia. Toista osallisuuden mallia hyödynsin aineiston analysoinnissa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan si-sällönanalyysin keinoin. Tutkimus osoitti, että henkilökunnan pedagogiset ratkaisut osallisuuden mahdollistamiseksi kulkivat linjassa ryhmästä havaitun osallisuuden kanssa. Integroiduissa erityisryhmissä työs-kenteleville varhaiskasvatuksen erityisopettajille vaikuttaa tulosten perusteella olevan erityisen tärkeää monikanavaiset kommunikoinnin tavat, joilla taataan jokaiselle lapselle mahdollisuus osallistua, tulla kuulluksi ja tehdä aloitteita. Osallisuutta rajoittavia tekijöitä aineistosta löytyi vähemmän ja suurin osa rajoittavista tekijöistä oli institutionaaliselle varhaiskasvatukselle vält-tämättömiä.

The purpose of this study was to explore how the participation fulfills in kindergarten based on the experiences of children. The study was also about exploring how the participation in kindergarten occurs based on the stories of children. In earlier studies the fulfillment of participation has mainly explored by interviewing the educators. Here however the children’s point of view will be ignored. Therefore the motivation to this study was to explore what do children themselves think about the fulfillment of their participation. In earlier studies has occured that the participation of children mainly takes its place only during the free action, usually in play. The study was conducted as a literature review. The research material consisted of four earlier studies: three master’s thesis and one doctoral thesis. In every one of these the fulfillment of children’s participation was explored based on the experiences of children. The material was analyzed by using a theory-driven content analysis. The analysis was guided by Shier´s (2001) Pathways to Participation. As main conclusions on this study it’s possible to state that the children felt that their participation was fulfilled during the free action, usually when they were playing. The participation occured in a way that the children got by themselves decide what, where and with who they play. The children also felt that they sometimes had a chance to choose the most pleasing from certain alternatives. What comes to the planning the children felt that they didn’t had a chance to influence on it. The children weren’t always aware of their influencing and they felt that they would like to be involved in decision making and influencing on the activities in the kindergarten. According to Shier’s Pathways to Participation the participation was fulfilled complitely only on the first level, which was about to be heard. The children felt that they were heard in the kindergarten. The rest of the levels on Shier’s Pathways to Participation fulfilled either only partly or not at all.

Tavoitteet. Lapsen oikeuksien sopimuksen solmimisen jälkeen varhaiskasvatuksessa on noussut lasten osallisuuden teema keskeiseksi kehittämisen kohteeksi. Tässä tutkimukses sa selvitettiin varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ja kokemuksia musakärrytoiminnas ta sekä mahdollisuuksista edistää lasten osallisuuden kokemuksia ja kielen oppimista. Tut kimuksessa tarkasteltiin osallisuutta, kielen oppimista ja vuorovaikutustaitoja, jotka ovat keskeinen osa inklusiivista varhaiskasvatusta. Sosiokulttuurisen kielenoppimisnäkökulman mukaan kieltä opitaan käyttämällä sitä vuorovaikutuksessa. Päiväkotiyhteisön kannalta ratkaisevaa on tukea tarvitsevien lasten ja suomen kieltä opettelevien lasten hyötyminen laadukkaasta oppimisympäristöstä, johon musakärrytoiminta sisältyy. Menetelmät. Tutkimus on kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaas tatteluilla Teamsin välityksellä ja tutkimukseen kuului myös havainnointitehtävä haastatelta ville opettajille. Haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina, joihin osallistui kolme varhais kasvatuksen opettajaa. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan haastateltavat arvioivat musakärrytoiminnan hyväksi ja sopivaksi malliksi kaikille varhaiskasvatusikäisille lapsille. Erityisesti se vahvisti lasten, joilla oli erityisen tuen tarpeita ja suomea toisena kielenä opettelevien lasten osalli suuden mahdollisuuksia ja kielenoppimista. Toiminnan avulla nekin lapset, jotka eivät voi neet kommunikoida puheen avulla, pääsivät ja rohkaistuivat osallistumaan toimintaan ja saivat kokemuksia osallisesta oppimisesta. Kielen oppimisen osalta lasten vuorovaikutus lisääntyi, sanavarasto laajeni ja motivaatio kielen oppimiseen kasvoi. Musakärrytoiminta innosti ja rohkaisi opettajia käyttämään musiikkia enemmän ja tuotti näin lisäosaamista ja motivaatiota aikuisillekin. Tulosten mukaan musakärrytoiminta arvioitiin monipuoliseksi, pedagogiikkaa ja osallisuutta lisääväksi malliksi. Tärkeimmät syyt tälle olivat välineiden laadukkuus, verkostotapaamiset ja osaamisen lisääntyminen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että haastateltavien mukaan musakärrytoiminta tukee lasten osallisuutta ja kielen oppimista monipuolisesti. Osallisuutta koskien kehitettävää löytyi lasten suunnitteluun osallistumisessa. Mallilla on myös laaja-alaisempia ulottuvuuksia pedagogiikkaan. Käytännön jatkosovelluksissa on hyvä ottaa huomioon kokonaisvaltaisen oppimisen ja laaja-alaisen osaamisen mahdollisuudet.

When cultures meet, people have to adapt to changes. These changes are long-term and affect one´s identity, values, behaviours, social relationships and the mental heath. In the process of the adaptation, the immigrant can choose different strategies: integration, assimi-lation, separation and marginalisation. The purpose of this study is to find out, describe and analyse the views of three Vietnamese parents living in Finland about how to raise their children into the Finnish society. John Berry´s theory of acculturation is used in this study. The Vietnamese people in Finland have been studied quite a lot, but there is not much re-search on their parenting in Finland. This is a qualitative study where three Vietnamese parents living in the capital region took part. The informants came to Finland at the adult age and had lived for 8–19 years in the country. They had children at school age. Theme interview method was used while collect-ing data. The informants were interviewed and taped at the informants´ home in Vietnamese language. The data was transcribed and analysed in its Vietnamese format by using theo-retically-driven content analysis. The results and the data quotations were written and trans-lated into Finnish language. The parents who participated in this study raised their children to be members of the Finnish society and they maintained their mother tongue and Vietnamese values e.g. respecting and obeying parents and school success. There was an obvious difference while raising a girl and a boy and using physical discipline in the families. Also some Finnish values were respected. They were for example to become independent and how to express oneself. The more a Vietnamese parent has been in touch with the Finnish culture, the more changes have taken place in his or her views on raising children in Finland. The awareness of how the immigrant parents think about raising children in acculturation would contribute to the communication between cultures in school work and in collaboration with parents.

Over the last decades the lifestyle of children has started to evolve in the direction, which does not support the normal development and growth of children. Physical activity has been dropped considerably and the time spent at the technology is increasing. As societies change, the importance of the environment for physical activity is significant. Earlier studies have shown that lifestyles and skills taught in childhood have a great influence on what kind of lifestyles children have in their adulthood. The aim of this research was to study the connection of physical activity of pre-school children to their parent´s physical activity. In addition, the research examined the differences in the physical activity of pre-school aged children. The study was carried out at the Espoo municipal school in the pre-school group. Their activity was measured for five days during the pre-school period using Polar's GoFit activity braces. Sampling was selected from 13 children by the basis that they were present in a measurable week for at least four days. The children were 6-7 years old at the time of the research. Parents activity was measured by a questionnaire where were questions about exercise and activity habits, and the amount of time spent on exercising with their child. IBM SPSS Statistics 24 program was used to analyze the data. Based on the results, the children move very little during the pre-school. The physical activity during the pre-school is mainly light physical activity. Based on the results of the research, the physical activity of the parents and the time spent in physical activity has no connection with the physical activity of children in pre-school. Due to the small sample size, no conclusions can be made from the significance of parental physical activity to the physical activity of children.

Forskningens syfte är att ta reda på hur lärare inom småbarnspedagogik ser på skillnader och likheter mellan de två lägre stödnivåerna och hur lärare inom småbarnspedagogik arbetar med de olika stödformerna i praktiken. I Grunderna för planen för småbarnspedagogik (Utbildningsstyrelsen, 2022) står det att klart att alla barn har rätt att få stöd genast då behovet upptäckts. Eskelinen och Paananen (2018) anser att alla barn har rätt att få stöd genast då behovet upptäckts. Frågan de lyfter fram är hur man definierar ett barns behov av stöd, hurudana kriterier ska man följa? I studien har jag använt mig av en kvalitativ enkätundersökning för att samla in material från behöriga lärare inom småbarnspedagogik som dagligen arbetar med barn i behov av stöd. I undersökningen deltog tio respondenter, varav tre jobbar som speciallärare inom småbarnspedagogik och de övriga sju jobbar som lärare inom småbarnspedagogik i grupp. Jag använde mig av kvalitativ innehållsanalys som metod för att anlysera mitt insamlade data (Ejlertsson, 2019). Resultaten visar att lärare inom småbarnspedagogik gärna ser att det finns klarare direktiv för hur man bedömer ett barns behov av stöd. Grunderna för planen för småbarnspedagogik (Utbildningsstyrelsen, 2022) kunde exempelvis innehålla modeller. Svaren från enkäten visar att arbetet med barn i behov av stöd tar mycket av arbets- och planeringstiden. Respondenterna efterlyste även en möjlighet att få extra resurser i barngruppen under den tid barnen genomgår utredningar. Respondenterna känner att de inte alltid har tid eller resurser att hinna med allt och alla.