Browsing by Title

Hunting is a part of Finnish culture, even though less people hunt for a living. Growing numbers of female hunters have been receiving media attention over the past years. The purpose of this Bachelor’s thesis is to describe the presentation of a hunting female living in the Helsinki Metropolitan area and what are the factors behind the hobby. An objective is also to determine whether the hunting females living in the Helsinki Metropolitan area face attitudes or prejudices in their hobby due to gender or place of residence, and whether the female hunters feel that the Helsinki Metropolitan area creates special characteristics for the hobby regarding other hunting females elsewhere in Finland. Survey research was implemented using a questionnaire which was undertaken by 62 hunting females living in the Helsinki Metropolitan area. Questionnaire included 30 questions, of which 29 were structured and 1 open. Some of the questions were attached with an open question. Questionnaire was distributed via Facebook groups Jahditar, Haulikkohelmet, Helsingin Erä-Ämmät, Metsästyskaverit, Metsästäjät, and Ellit erätulilla. The structured questions of the questionnaire were analyzed qualitatively and by using Excel programs as help. Open questions were analysed by utilizing content analysis guiding the theory. Tables, figures and argumentation by quantitative relations were used in presenting the results. According to the research, hunting hobby seems to be an interesting hobby for the participants. Most typically, one went to hunt together with a partner or a friends. Nature, hunting with dogs and wild game as nourishment rose as most important factors for a hunting hobby. 87% of the female hunters of Helsinki Metropolitan area which participated in the research saw that they had encountered some amount of prejudice towards their hobby due to their gender, from people who did not hunt. Encountering prejudice from male hunters was rarer, but not unusual. 73% of the respondents also saw that they had encountered prejudice as hunters due to their place of residence. 63% of the respondents also saw that Helsinki Metropolitan area brought some special characteristics in to the hunting hobby regarding other hunting females elsewhere in Finland.

Tavoitteet: Tämän kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutetun tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten leikkiin pääsyn toteutumista varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen arjessa sekä kasvattajien sensitiivistä asennetta moninaisuutta ja lasten omaehtoisten leikkien tukemista kohtaan. Opetussuunnitelmien mukaan toimintakulttuuria tulee kehittää inkluusion periaatteiden mukaisesti huomioiden moninaisuuden toteutuminen ja jokaisen lapsen oikeus olla osallisena ryhmän toiminnassa, mutta miten tulee toimia, jotta ”Pääsenkö mukaan?” -fraasi toteutuisi yhdenvertaisesti jokaisen lapsen kohdalla. Menetelmät: Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui viisi, osittain erityyppistä, eri kieli- ja kulttuuri-taustaisten lasten kielen ja leikin tukemista koskevaa tutkimusta. Tutkimuksia analysoitiin huomioiden niiden yhtäläisyyksiä ja erilaisia näkökulmia keskeisten käsitteiden ja tutkimus-kysymysten kontekstissa sekä tuoden esille vuoropuhelua tutkimusten kesken. Viitekehyksenä käytettiin varhaiskasvatuslakiin, opetussuunnitelmiin sekä lähdekirjallisuuteen pohjautuvaa teoriaa monikulttuurisuudesta ja kielestä, lasten osallisuudesta, leikistä ja sen tukemisesta sekä kasvattajien leikkipedagogisesta osaamisesta. Tutkittua tietoa tuotiin esille edustavasti ja johdonmukaisesti mutta myös kriittisesti perustellen. Tulokset ja johtopäätökset: Kaikissa kirjallisuuskatsaukseen kuuluvissa tutkimuksissa korostui kasvattajien keskeinen rooli lasten osallisuuden ja leikin tukijoina ja kulttuurisen moninaisuuden edistäjinä. Vertaisvuorovaikutuksen kautta lapset voivat ilmaista itseään, olla osallisena ja samalla oppia uutta. Tutkimuksessa tuli esille monia konkreettisia tapoja ohjata leikki-tilanteita laaja-alaisesti oppimisen eri osa-alueet huomioiden. Toiminnan suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta sekä leikkipedagogiikan johtamista ja omaksumista pidettiin tärkeinä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kasvattajat ovat tietoisia inklusiivisesta toimintatavasta ja leikin tukemisen tärkeydestä, mutta toimintakulttuurin muutos ei aina näy kaikessa ja kaikkialla. Kentällä tulee tehdä paljon työtä, jotta kulttuurinen moninaisuus nähtäisiin aidosti uutena normaalina ja jokainen lapsi kieli- ja kulttuuritaustastaan huolimatta pääsisi mukaan.

Tavoitteet. Kuva-analyysimenetelmät ovat vakiintunut osa taidetutkimusta. Näiden avulla voimme syventää tietoamme kuvan sisällöstä, menetelmistä ja sen symbolisesta merkityksestä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on syventää olemassa olevaa tietoa Arja Mattilan tuotannosta ja erityisesti soveltaa taidetutkimuksessa käytettävää kuva-analyysimenetelmää painokankaan tutkimisen. Tutkimuksessa haluan selvittää mitä merkityksiä suosittu painokangaskuosi voi pitää sisällään ja miten kuva-analyysin avulla voidaan syventää tietoamme painokankaasta. Menetelmät. Analyysi perustuu Piercen (1894) kuva-analyysimenetelmään ja hänen teoriaan kolmesta havainnoinnin tasosta, joiden avulla syvennetään tutkimusta ensihavainnon, perehtymisen ja tulkinnan kautta. Tätä kuva-analyysi menetelmää on käytetty aikaisemmin lähinnä taiteen, kuten maalausten, tutkimukseen, mutta myös käsityöttuotteiden analyysiin. Aineisto koostuu kahdesta kuvasta, josta toinen esittää analysoitavaa kuosia ja toinen on lehdistökuva, jossa kuosia on käytetty valmiissa tuotteessa. Tämän lisäksi kuvailen uustuotannon tuotteita verrattuna alkupäiseen tuotantoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoittaa, että kuva-analyysimenetelmää voidaan käyttää myös painokankaan tutkimukseen. Sen avulla voimme syventää ymmärrystämme painokankaan kuosista sekä sen tuotantoon ja suunnitteluun. Analyysin perusteella pystyin identifioimaan painokankaan kuvaraportin, sen osakuviot, niiden suhteen toisiinsa ja painoraportin sommittelu jatkuvaksi kuvioksi. Tutkimuksen perusteella voi todeta, että pelkän kuvion perusteella painomenetelmää tai kaikkia käyttöalueita ei voi varmasti identifioida. Taustaperehtymisen avulla voi kuitenkin määritellä mahdolliset menetelmät ja todennäköistä on, että kankaan hallitseva taustaväri on painettu rotaatiopainannalla valkoiselle kankaalle eli ns. negatiivipaino. Analyysin avulla symbolisia merkityksiä pystyttiin identifioimaan sekä värin että kuvion suhteen. Tulkintani mukaan molemmat viittaavat rakkauteen ja lämpöön ja niiden yhdistelmä luo lämpimän ja dynaamisen ilmeen, joka on voinut johtaa kangas kuosin suureen suosioon. Pienet heleät sydämet ja voimakas väri toivat uutta kontrastia aikaisempien vuosikymmenien tummaan ja isokuosiseen kangastarjontaan. Kuva-analyysi toimi erittäin hyvin aineiston avaamiseen ja jatkotutkimuksien identifiointiin.

Päiväkodin aloittaminen on suuri muutos pienelle lapselle ja tämän perheelle (Munter, 2001a). Lapsi siirtyy oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja joutuu sopeutumaan uuteen ympäristöön, uusiin sääntöihin ja rutiineihin sekä uuteen ihmisten yhteisöön (Fabian, 2006). Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia millaiselta näyttää lapsen siirtymä koti hoidosta päiväkotiin kahdessa lasten kuvakirjassa. Tutkimuksessa on kiinnostuttu siitä, millaisia päiväkodin aloittamiseen liittyviä ja päiväkotiin soputumista tukevia käytänteitä kirjoissa esiintyy. Tutkimuksen tavoitteena on myös selvittää, miten kirjailija rakentaa kuulumisen tunnetta kirjan päähenkilöille. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja aineisto analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimusaineistona oli kaksi lasten kuvakirjaa, Sanna Pelliccionin Onni-poika menee päiväkotiin ja Katri Kirkkopellon ja Mervi Wäreen Oona ja Eetu – Päivä hoidossa. Tutkimuksessa havaittiin, että päiväkodin aloittamiseen liittyviä käytänteitä esiintyi kirjoissa vaihtelevasti. Tämä johtunee siitä syystä, että tarinat alkoivat lapsen päiväkotiuran eri vaiheista. Päiväkotiin sopeutumisen käytänteitä puolestaan esiintyi runsaasti, aineistosta nousi vahvasti esiin rutiinit, vertaissuhteet ja sensitiivisen aikuisen läheisyys sopeutumisen helpottajina. Tutkimuksessa havaittiin myös, että kuulumisen tunnetta rakennettiin päähenkilöille kolmen yhteen kietoutuneen ulottuvuuden kautta. Aineiston pohjalta oli huomattavissa, että kuulumista rakennettiin pääsääntöisesti materiaalisen ja relationaalisen ulottuvuuden kautta.

Päiväkotien resurssipulasta ja työoloista on viime aikoina käyty enenevissä määrin julkista keskustelua. Päättäjät, professorit ja sosiaalisen median vaikuttajat ovat ottaneet kantaa päiväkotien tilanteeseen, ja nostaneet esille huolensa esimerkiksi resurssipulaan ja suuriin ryhmäkokoihin liittyen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kyselytutkimuksen keinoin päiväkotiympäristössä vallitsevia olosuhteita aistiympäristön näkökulmasta. Aistiympäristöllä viittaan tässä tutkielmassa meluisuuteen, valaistukseen, lämpötilaan sekä hajuun. Tavoitteena on tuoda päivänvaloon päiväkotiympäristöissä vallitsevia olosuhteita, ja kuulla alalla työskentelevien näkemyksiä ongelmien ratkaisemiseksi. Tarkastelussa on etenkin melu, jonka tiedetään olevan kiireen lisäksi suurin kuormitustekijä päiväkotityöntekijöiden keskuudessa. Olosuhteiden lisäksi tässä tutkielmassa tutkitaan myös päiväkodin työntekijöillä esiintyvää oireilua sekä meluherkkyyttä. Tiedetään, että melu, kiire ja suuret ryhmäkoot ovat suurimpia kuormitustekijöitä päiväkotityössä. Suurilla ryhmäkoilla on mitä luultavammin melua lisäävä vaikutus, mikä voi johtaa terveysvaikutuksiin niin lapsilla kuin aikuisillakin. Erään Suomessa toteutetun päiväkotitutkimuksen yhteydessä on esimerkiksi selvinnyt, että aikuisilla melualtistus on yhteydessä väsymykseen, päänsärkyyn, ja sillä voi olla myös yhteyttä äänen käytön ongelmiin. Pitkään jatkuessaan äänen käytön oireet voivat johtaa pysyviin ja vakaviin terveysongelmiin. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena osana laajempaa tutkimushanketta. Mukana oli 15 eteläsuomalaista päiväkotiryhmää ja otoskooksi saatiin 43 vastaajaa. Tulokset osoittavat, että toiminnasta aiheutuva melu koetaan suurimpana olosuhdehaittana päiväkotiympäristöissä, ja melun pääasiallisena lähteenä pidetään suurten lapsiryhmien toimintaa pienissä tiloissa. Melun vähentämiskeinoista oleellisimpina pidetään pienempiä ryhmäkokoja, pienryhmätyöskentelyä sekä toiminnan huolellista suunnittelua. Yli puolet olivat kokeneet viimeisen vuoden aikana päänsärkyä sekä väsymystä. Päiväkotityöntekijöillä esiintyi huomattava määrä äänen tuottoon liittyviä oireita, joita on tulevaisuudessa syytä tutkia tarkemmin. Puolet meluhaitasta raportoineista vastaajista koki oireiden johtuvan melusta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toiminnasta aiheutuva melu on päiväkotien ensisijainen olosuhdehaitta, jonka vähentämiseksi tehokkaimmat keinot ovat lapsiryhmien pienentäminen sekä tilojen kehittäminen. Tilojen toiminnallisuuteen, akustiikkaan ja riittävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota oppimisympäristöjä kehitettäessä.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on lisätä ymmärrystä päiväkodin johtajan roolista muutosvaiheen johtajana. Tutkimuskysymykseni hakevat vastausta kysymyksiin millaiset päiväkodin johtajan toimet edistävät muutosprosessia ja muutosten jalkautumista käytäntöön sekä mitkä tekijät estävät muutosprosessin etenemistä ja muutosten jalkautumista käytäntöön? Uusi varhaiskasvatuslaki (540/2018) on astunut voiman 1.9.2018. Muutoksen kohteena on henkilöstörakenne ja toiminnan sisällöllinen toteuttaminen. Sisällölliset muutokset liittyvät jo aiemmin voimaan tulleiden varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (OPH, 2016) velvoittavaan toteuttamiseen. Lain siirtymäaika on vuoteen 2030 asti, jonka kuluessa henkilöstörakenteeseen liittyvät tavoitteet on saavutettava. Siirtymäaika on pitkä, joka osaltaan mahdollistaa muutoksen suunnitelmallisen ja harkitun läpiviemisen. Päiväkodin johtajuuteen liittyvä tutkimus on lisääntynyt 2000 luvulla. Muutoksen johtaminen on näissä tutkimuksissa yleisesti nähty olevan johtamisen erityinen kehittämishaaste. Menetelmät. Tutkimukseni oli teoriaohjaava sisällönanalyysi. Aineistona oli Merja Korhosen tapaustutkimus `Käytäntöshokki´ Mutalan päiväkodin toimintatavan muutosprosessista vuosilta 1987–88. Tapaustutkimus liittyy 1980 luvulla käytyyn kriittiseen keskusteluun päivähoidon kehittämisestä ja Sosiaalihallituksen tilaamasta selvityksestä `Voisiko jotain olla toisin lasten päivähoidossa? ´. Teoria, jonka valossa aineistoa tutkin oli Kotterin (1996) kahdeksan askeleen muutosjohtamisen malli. Poimin aineistosta kohtia, joista välittyi muutoksen etenemiseen liittyviä haasteita ja tarkastelin niitä Kotterin (1996) kahdeksan askeleen muutosprosessin johtamisen mallin kautta. Peilasin kohtia tällä hetkellä käynnissä olevaa henkilöstörakenteen ja toimintatapojen muutosprosessia vasten. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessani nousi oletetusti esille, että muutos on prosessi, jonka eteneminen tarvitsee sekä aikaa, että suunnitelmallista johtamista. Henkilöstö on varhaiskasvatuksen toteuttamisen suurin ja vaikuttavin resurssi (Hujala, Heikka, Halttunen, 2017) jonka johtaminen onnistuneen muutosprosessin läpi toteuttaa uuden varhaiskasvatuslain (540/2018) tavoitteet, joka painottaa lapsen etua, varhaiskasvatuksen laatua sekä henkilöstön koulutusta. (Finlex, 2018.) Muutoksen liian nopea läpivienti estää toiminnan juurtumisen osaksi toimintakulttuuria, henkilöstön sitoutumisen muutokseen ja voi johtaa vanhoihin toimintamalleihin palaamista, jolloin pitkän aikavälin tavoitteet ja muutos jää saavuttamatta. Johtajan rooli muutoksen eteenpäinviemisessä, työhyvinvoinnin ylläpitämisessä sekä muutokseen sitoutumisessa on ratkaiseva, jotta tavoitteet jalkautuvat osaksi käytännön toimintaa ja osaksi toimintakulttuuria.

Tavoitteet. Uni on laajasti tutkittu aihe, mutta päiväkodin varsinaisista lepokäytännöistä tutki-musta on vasta niukasti. Lepohetken järjestämistä ei määritellä erikseen valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa. Lepohetki on kuitenkin lapsen jaksamisen kannalta hyvin tärkeä, ja osa jokaista päiväkotipäivää. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä asiat häiritsevät päiväkodin lepohetken toiminnan järjestämistä. Aihetta lähestytään tutkimuskysymyksillä, jotka pyrkivät selvittämään ilmiön keskinäisiä suhteita. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat ”Mitä häiriöitä lepohetkellä ilmenee?” ja ”Millä tavoin häiriöihin puututaan?” Menetelmät. Tutkielmani aineisto koostuu videoaineistosta sekä aineistonanalyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimusaineisto hankittiin osana PÄIKKÄRI-tutkimushanketta. Tutkimusaineisto kerättiin videoimalla lepohetkiä kahdessa päiväkodin lapsiryhmässä. Tutkielmassani analysoin yhden lapsiryhmän yhtä lepohetkeä, josta etsin tutkimuskysymysten perusteella merkittäviä havaintoja. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmaan valikoitunut aineisto osoitti lepohetkissä häiriöiden ilmenemisen niin sanallisena kuin sanattomana toimintana. Tutkielma avasi kasvattajien roolia ja näkökulmaa lepotilanteissa sekä päivälevon mahdollista käsikirjoitusta, eli suunnitelmaa tapahtumien etenemisestä. Aikuiset vastaavat lasten häiriöihin niin verbaalisesti kuin omilla eleillään. Häiriöiden tutkiminen tuo esille lepohetken merkitystä, josta täytyy keskustella enemmän varhaiskasvatuksen piirissä sekä yleisesti.

The purpose of this study is to find out how the staff of a day care center feel about the importance of outdoor activities in children’s growth and learning and what kind of goals have the staff set for outdoor time and how the goals can be seen coming to life within the ordinary weekdays. Outdoor time is not only an important part of the day for children at a day care center, but it is also important for learning, because outdoor activities support the development of a child. Often the outdoor activities consist of children running around and playing with each other while the staff is chatting with each other while having their backs to the children. Earlier research has shown that only 2,8% of outdoor activities during the morning are supervised while 22% of it consists of free play without intervening adults. The ultimate goal of this study is to find out how the staff feel about and how they see outdoor time as and to have a look at the true meaning of outdoor activities in early childhood education. The study also tries to find out how and if the orientations of the national early childhood education plan (2005) show up in the opinions of the staff. The study has been conducted as a quantitative research study in which a webform has been used as a method for gaining material. The material has been gathered during April 2016. The webform was answered by 17 staff members of day care centers. The material was analysed by setting the answers in themes, which consisted of similarities and also differences within the answers. According to the results the staff considered outdoor time as an opportunity for children to practice social skills and unwind their imagination, and not so much as an opportunity for the staff to carry out well planned and goal orientated learning. The role of the adults was seen more as taking care of the safety of the children, attending to the kids and supervise activities.

Viime vuosina on todettu lasten fyysisen aktiivisuuden vähentyneen. Tutkimustietoa etenkin alle kouluikäisistä lapsista on kuitenkin verrattain vähän. Tämä tutkimus on tehty siksi, että tiedonsaanti alle kouluikäisten fyysisestä aktiivisuudesta on koettu repaleiseksi. Tässä tutkimuksessa kerättiin ja koottiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla tietoa päiväkodin ympäristön merkityksestä esiopetusikäisten lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui fyysisen aktiivisuuden käsitteestä ja sen merkityksestä lapsen fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle kehitykselle sekä esiopetuksen oppimisympäristön käsitteestä, jota aukaistiin jakamalla ympäris-tökäsite fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen. Tutkimus pyrkii selvittämään miten päiväkodin ympäristö vaikuttaa esiopetusikäisten lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Tämä tutkimus toteutettiin tekemällä systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jota ohjasivat tarkat hyväk-symisen sekä poissulkemisen kriteerit. Systemaattinen tiedonhaku eri tietokannoista tuotti tulokseksi kahdeksan tieteellistä tutkimusta, jotka analysoitiin käyttäen apuna teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysiä ohjasi teoria oppimisympäristön kolmesta (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen) ulottuvuudesta. Tutkimustuloksissa korostuivat päiväkodin fyysisen ja sosiaalisen ympäristön vaikutus esiopetusikäisten fyysiseen aktiivisuuteen. Fyysiseen aktiivisuuteen vaikutti päiväkodin fyysinen ympäristö, johon kuuluivat välineet, rakenteet sekä ilmasto. Erityisesti välineiden vaikutus fyysistä aktiivisuutta lisäävänä tekijänä korostui. Päiväkodin henkilökunta ja huoltajat sekä leikit ja aktiviteetit muodostivat sosiaalisen ympäristön. Päiväkodin henkilökunta joko lisäsi tai vähensi esiopetusikäis-ten fyysistä aktiivisuutta, kun taas vapaa leikki sekä leikkiminen ulkona selkeästi lisäsivät fyysistä aktiivisuutta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että päiväkodin ympäristö on merkittävässä asemassa lasten fyysisen aktiivisuuden edistäjänä tai vähentäjänä. Riittävät ja liikkumaan innostavat välineet, aktiivisuuteen kannustava henkilökunta sekä vapaa leikki tai ulkoilu lisäävät voivat lisätä esiopetusikäisten fyysistä aktiivisuutta, kun taas passiivisuuteen innostavat välineet ja henkilökunta sekä sisäleikit voivat vähentää sitä.

Lepohetket ovat olennainen osa päiväkodin arkea. Lepohetkien tarkoituksena on tarjota lapselle levollinen hetki päivän keskelle. Aiemmat tutkimukset osoittavat, kuinka merkityksellistä riittä-vä lepo ja uni on lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Päiväkodin toiminta perustuu peda-gogiikalle, jossa lasten yksilöllisten tarpeiden huomioiminen tulisi olla etusijalla. Tästä huoli-matta lepohetket jäävät vähemmälle huomiolle pedagogiikkaa suunnitellessa. Lepokäytänteisiin vaikuttavat päiväkodin struktuurit ja rutiinit, oppimisympäristöt sekä pedagogiset toimet lepo-hetkien aikana. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tutkia, millaisia päiväkotien le-pokäytänteitä on löydettävissä aihetta käsittelevistä tutkimuksista ja millaisia haasteita niihin liit-tyy. Toteutin tutkielmani integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valitsin kuusi vertaisarvi-oitua kansainvälistä tutkimusartikkelia, jotka ovat sekä empiirisiä tutkimuksia että kirjallisuus-katsauksia. Kaikki artikkelit olivat englanninkielisiä ja aikaväliltä 2014–2020. Artikkelit löytyi-vät EBSCO, ERIC ja SCOPUS - tietokannoista. Aineiston analyysimenetelmänä toimi aineisto-lähtöinen sisällönanalyysi, jossa aineistosta nostetaan tutkimuskysymysten kannalta esiin kes-keisimmät asiat ja ilmiöt. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi toteutettiin aineiston teemoittelulla. Teemoittelussa on kyse laadullisen aineiston pilkkomisesta ja ryhmittelystä aihepiirien mukaan. Tutkielmaan valituista tutkimusartikkeleista oli löydettävissä moninaisia lepokäytänteitä, joista pakolliset lepohetket nousivat yleiseksi toimintatavaksi. Lepohetket sijoittuivat usein keskelle päivää ja kestivät puolesta tunnista jopa kolmeen tuntiin. Käytettävissä olevat tilat vaikuttivat le-pohetkien järjestämiseen ja aiheuttivat haasteita joustavien käytänteiden toteuttamiselle. Erilaisia lepohetkien aikana tapahtuvia toimintoja löytyi useita. Yleisimpiä toimintoja olivat kirjojen lu-keminen, rauhallisen musiikin kuuntelu ja erilaiset hiljaiset aktiviteetit. Haasteiksi koettiin ai-kuislähtöinen aikatauluttaminen, lasten erilaiset levon ja unen tarpeet sekä perheiden toiveet.