Browsing by Title

Tiivistelmä - Referat - Abstract Lasten fyysisen aktiivisuden määrästä ollaan huolestuneita ja varhaiskasvatuksen liikuntaolosuhteiden on huomattu vaihtelevan suuresti. Fyysisellä aktiivisuudella sekä liikuntaolosuhteilla on merkitystä lasten motorisiin taitoihin, joilla on seurauksia lapsen fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata varhaiskasvatuksen ammattilaisten näkökulmia motoristen perustaitojen harjoitteluun ohjatun toiminnan aikana sekä vapaan toiminnan aikana päiväkodin sisätiloissa. Tarkoituksena on erityisesti tutkia, miten motoristen perustaitojen harjoittelu toteutuu ohjatun toiminnan aikana ja tukevatko liikuntatuokioiden sisällöt perustaitojen harjoittelua. Toisena tutkimuskohteena ovat päivänkodin sisätilojen liikuntaolosuhteet, kuten ympäristöt ja asenteet, ja kuinka ne mahdollistavat motoristen perustaitojen harjoittelua vapaan toiminnan aikana. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineiston keruussa hyödynnettiin kyselylomaketta. Tutkimukseen osallistuminen tapahtui varhaiskasvatuksen ammattilaisten omasta aloitteesta ja vastauksia saatiin yhteensä 47 kappaletta. Aineiston analyysinä toimi sisällönanalyysi ja tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita vastaajien näkemyksistä liittyen motoristen perustaitojen harjoitteluun. Tutkimusasetelmana toimi fenomenografia. Motoristen perustaitojen harjoittelu toteutui ohjatun toiminnan aikana liikuntatuokioiden sisällöissä. Liikuntatuokioiden määrät rajoittuvat kuitenkin suurimmassa osassa vastauksia vain yhteen kertaan viikossa. Motoristen perustaitojen harjoittelu mahdollistui myös vapaan toiminnan aikana, mutta sitä saattoivat rajoittaa ahtaat sisätilat, tilat, joissa turvallisuusehdot eivät täyty sekä aikuisen asenteet tai aikuisten liian vähäinen lukumäärä. Suurimmassa osassa vastauksia liikkumiseen tarkoitetut välineet olivat saatavilla ryhmätilassa. Joissakin vastauksissa välineiden käyttöä rajasi se, etteivät ne olleet ryhmässä lasten saatavilla. Tämän tutkimuksen perusteella perustaitojen harjoittelu on mahdollista suurimassa osassa vastauksia. Merkittävää on muokata ympäristöjä ja muuttaa asenteita, jos motoristen perustaitojen harjoittelu ei toteudu.

The purpose of this study is to find out different kinds of conflicts that occur between the employees in a kindergarten, why these conflicts occur and how they can be solved. Interaction skills are important both at the workplace and outside of it. For a work community to function there is sometimes a lot of work to be done. At kindergartens conflicts are really common and they occur for multiple reasons. To ensure a functioning work community, the conflicts should be solved in the most effective way. For this study, a survey was sent to a kindergarten in Uusimaa. The survey was sent and answered via Internet, and a total of nine employees answered it. As the study is qualitative, the survey was composed mostly out of open-ended questions and a few closed-ended ones. At the beginning of the survey there was a few background questions, for example asking how much work experience from the childcare field the respondents had. In the results multiple different reasons occured for conflicts to arise, the most common ones being lack of communication and deficit in personnel. There were for example situations wherein information about communal matters was not being shared in a thorough way or people were using indirect speech. Along with the study arose different kinds of methods on how to prevent conflicts from happening. Some of these methods are having open and regular conversations between employees and having functioning structures inside the work community. The enabling of quality conversation is really important.

Tavoitteet. Päiväkodin piha on tärkeä oppimisympäristö, jossa lapset oleskelevat päivittäin. Pihojen suunnittelussa painotetaan turvallisuutta ja lasten näkemykset jäävät vähäiseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuisen rooli muuttuu valvojaksi, jolloin lasten leikin sisältö jää aikuiselle tuntemattomaksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten työntekijät ja lapset kuvailevat pihaa ja mitkä mahdollisuudet, eli tarjoumat, vaikuttavat lasten leikkiin. Aihe on tärkeä, jotta pihasuunnittelussa sekä pedagogisen toiminnan suunnittelussa, voidaan huomioida lasten näkemykset ja leikki. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena kolmessa Espoon kaupungin päiväkodissa. Tutkimukseen osallistui 17 lasta ja 3 työntekijää. Aineiston kerääminen alkoi ryhmäkeskustelulla lasten kanssa, sekä pyytämällä lapsia piirtämään heidän pihastansa. Tämän jälkeen työntekijöitä haastateltiin yksilöllisesti, lopuksi lasten ulkoilua havainnointiin. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sekä teoriaohjaavana sisällönanalyysinä. Tulokset ja johtopäätökset. Työntekijän rooli leikin rikastajana on yhtä tärkeää ulkona, kuin sisälläkin. Aikuisella on mahdollisuus omalla asenteella sekä aktiivisuudella tukea leikkiä ja auttaa lapsia löytämään tarjoumia päiväkodin pihalta. Tässä tutkimuksessa luonnollisia ja rakennetun ympäristön tarjoumia oli molempia viisi. Rakenteelliset tarjoumat tukivat eniten yhteisöllistä, mielikuvituksellista leikkiä. Luonnolliset tarjoumat tukivat eniten liikunnallista ajanviettoa ja leikkiä. Analysoin lasten kertomia mielikuvia pihasta, Kytän (2003, s. 93) melukylämallin ympäristötyyppeihin.

Varhaiskasvatusikäisten lasten fyysiseen aktiivisuuteen liittyvissä tutkimuksissa on usein keskitytty fyysisen aktiivisuuden määrän ja intensiteetin esiintymiseen. Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että fyysisen aktiivisuuden toteutumiseen vaikuttavia tekijöitä ei ole tähän mennessä riittävästi tutkittu. Tutkimukseni tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää mitkä tekijät ovat yhteydessä fyysisen aktiivisuuden toteutumiseen lasten omaehtoisessa leikissä esimerkkitapauksena olevassa päiväkotiryhmässä. Tutkimustehtävänä oli tulkita ja ymmärtää havaintojen perusteella, millaiset asiat houkuttavat lasta liikunnalliseen toimintaan tai rajoittavat liikunnallisen toiminnan toteutumista tilanteissa, joissa lapsi saa valita vapaasti oman leikin tai muuta tekemistä. Aiemmat tutkimukset Suomessa ovat antaneet näyttöä siitä, että vertaissuhteilla on merkitystä fyysistä aktiivisuutta lisäävänä tekijänä. Toisaalta on olemassa tutkimusta myös siitä, että vertaisilla olisi vain heikko vaikutus fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä. Fyysiseen aktiivisuuteen näyttää vaikuttavan aiempien tutkimusten perusteella lapsen sukupuoli sekä kasvatushenkilöstön stereotyyppinen ajattelu siitä, että poikien toiminta on fyysisesti vauhdikkaampaa tyttöihin verrattuina. Poikien liikunnallista osallisuutta jopa tuetaan tyttöjä enemmän. Tutkimusten perusteella tytöillä on todettu olevan vähäisemmät käsittelytaidot motoristen perustaitojen osalta. Lisäksi vetäytyvien lasten osalta fyysinen aktiivisuus jää ei-vetäytyvään lapseen verrattuna matalammaksi. Tutkimus toteutettiin etnografista tutkimusmenetelmää käyttäen, jossa olennaista on tutkijan aktiivinen läsnäolo tutkittavassa kohteessa tiettynä ajanjaksona. Etnografialle ominaista on tutkittavan kohteen kulttuurin sekä ajattelu- ja toimintatapojen näkeminen ja omaksuminen sisältäpäin. Tutkija oppii yhteisön tavat ja tottumukset kuuntelemalla, kyselemällä ja katselemalla, joiden perusteella on tarkoitus kuvata erilaisia toiminnallisia käytäntöjä. Tutkimukseni kohteena oli eräs pääkaupunkiseudulla sijaitseva kunnallinen päiväkotiryhmä sekä ryhmän henkilöstö. Tutkimukseen osallistuvat lapset olivat iältään 2–5-vuotiaita ja heitä oli tutkimukseni aikaan paikalla 13 kappaletta. Tutkimukseen haastattelin ryhmän varhaiskasvatuksen opettajaa sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoitua menetelmää noudattaen, jonka jälkeen sekä haastattelu- että havainnointiaineisto litteroitiin sekä analysoitiin teemoittelun avulla. Tulokset osoittivat, että omaehtoisessa leikissä fyysistä aktiivisuutta lisääviä tekijöitä olivat vertaisten seura, ryhmän myönteinen liikunnallinen toimintakulttuuri, lasten osallisuuden mahdollistuminen sekä riittävät resurssit. Fyysistä aktiivisuutta rajoittivat resurssien puute, aikataulut ja turvallisuuteen liittyvät tekijät. Vertaisten seura tuo mukanaan iloa ja yhteisöllisyyttä yli kielirajojen. Henkilöstöllä on merkittävä rooli lasten liikunnallisen osallisuuden ja vertaisvuorovaikutuksen edistäjänä. Aikuinen toimii mahdollistajana ja kannustajana huomioiden oppimisympäristön tarjoamat tilaisuudet muokaten ympäristöä lasten liikunnallisten tarpeiden mukaan sekä yhdessä lasten kanssa.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tutkitaan lasten tietoa varhaiskasvatuksen päivälepokäytänteistä ja heille itselleen merkityksellisiä seikkoja levossa. Edeltävä tutkimus on tutkinut päivälepoa lähinnä lääketieteelliseltä kannalta ja varhaiskasvatuksen henkilöstön kannalta ( Nothard, Irvine, Theobald, Stanton, Pattinson, & Thorpe, 2015). Tässä tutkimuksessa lähestyn aihetta lapsinäkökulmaisen tutkimuksen kautta, antaen lasten kertoa itse lepokokemuksistaan. Narratiivisen tietämisen (Weckström, Lastikka, Karlsson & Pöllänen, 2021) käsitteen avulla tutkin, mitä lapset tietävät päivälevosta. Tavoitteena on saada lisää tietoa siitä, miten lapset kokevat levon varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Lapsinäkökulmaisessa tutkimuksessa myös tutkimuskysymyksen asettaminen tapahtuu tiiviissä vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Sadutin omaa lastani pitkäjänteisesti tavoitteenani saada mahdollisimman laaja kuva hänen ajatuksistaan varhaiskasvatuksen levosta. Pohdin myös monipuolisesti sitä, miten vanhempi voi tutkia omaa lastaan. Pyysin myös muilta perheiltä sadutuksia varhaiskasvatuksen levosta. Sadutuksia tai muita tarinoita levosta on tutkimuksessa 10 kappaletta. Analysoin aineistoa narratiivisen tietämisen käsitteen kautta ja annan lapsen tiedolle tilaa. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatuksen levossa tärkeinä tekijöinä tässä tutkimuksessa sadutetuille lapsille näyttäytyivät ensinnäkin varhaiskasvatuksen materiaalinen ympäristö ja lepohuoneen sisustus sekä heidän oma lepopaikkansa. Myös muut lapset ja heidän paikkansa suhteessa omaan vaikuttivat lasten kertomuksissa tärkeiltä. Lepohuoneessa materiaalinen ympäristö, lasten sosiaaliset suhteet ja kyseisen päiväkodin käytännöt muodostavat vuorovaikutuksessa elävän kokonaisuuden, jonka voi havaita lasten tarinoissa. Lapset kertoivat myös tunteistaan, kuten koti-ikävästä, ja myös surun tunteet olivat levossa läsnä. Toisaalta lapset kertoivat myös hassuttelusta vertaisryhmän lasten kanssa sekä muusta mielikuvittelusta. Lasten kertomuksista välittyi kuva lämpimästä ilmapiiristä, jossa varhaiskasvatuksen henkilöstö luki lapsille satuja ja lauloi lauluja.

In the last few years, no extensive research has been done on schools’ morning assembly practices. The last larger study was done in 1989. Since then, the Finnish school legislation and the Finnish National Curriculum have both changed significantly. Our Basic Education Decree obligates us to have morning assemblies as a part of every school day. It states: ”A day’s work must be started with a brief morning assembly.” The main goal of this study was to gather specific and intensive information on two schools’ morning assemby practices. The tradition in Finland is to have both shared morning assemblies where the whole school gathers together, and each class’ own morning assemblies. This study focuses on both types of morning assemblies. This quantitative case study was conducted in two schools (”school 1” and ”school 2”) in November- December 2015. The respondents were teachers and classroom assistants. I used questionnaires to gather the material for the study. Each questionnaire had 31 questions. The gathered material was analyzed in Microsoft Excel; I used percentages to express the results. According to the results, in both schools it was usually the teacher who organized the class’ own morning assemblies. In ”school 1” morning assemblies were usually held in the class room every day. In ”school 2” only 66,7% of respondents answered that they had morning assemblies every day in the classroom. In ”school 1” pupils also took part in the morning assemblies more actively than in ”school 2”. According to the respondents, shared morning assemblies were held at least once a month in ”school 1”. In ”school 2”, shared morning assemblies were held more rarely. In both schools the Evangelical Lutheran Church was usually present in the shared morning assemblies.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa pakolaistaustaisten huoltajien kokemuksista kasvatusyhteistyöstä päiväkotien kasvatushenkilöstön kanssa ja kuvata kasvatusyhteistyön merkitystä pakolaistaustaisille huoltajille. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös kartoittaa mahdollisia esteitä kasvatusyhteistyön toteutumiselle perustuen pakolaistaustaisten huoltajien kokemuksiin. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä ja aineistokeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin viittä pakolaistaustaista huoltajaa, kaikki äitejä, joiden lapset ovat käyneet päiväkotia. Kaikki äidit ovat saapuneet Suomeen viimeisen yhdeksän vuoden aikana. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksesta selvisi, että pakolaistaustaisien huoltajien kokemukset kasvatusyhteistyöstä ovat pääosin positiivisia ja he kokevat yhteistyön kasvatushenkilöstön kanssa tärkeäksi asiaksi lapsen hyvinvoinnin kannalta. Huoltajien yleisistä kokemuksista muodostui viisi teemaa, jotka käsittelevät monipuolisesti kasvatusyhteistyön ja varhaiskasvatuksen eri osa-alueita. Teemoiksi muodostui lapsen päiväkodin aloitus, päivittäinen vuorovaikutus ja tiedottaminen, toisten huoltajien kohtaaminen, erityinen ja muut tukea vaativat tilanteet ja viimeisenä kiitollisuus ja kasvatushenkilöstön ammattitaito. Yleisten kokemusten lisäksi myös esteitä ilmeni kasvatusyhteistyön toteutumiselle, jotka jaottelin kolmeen teemaan; päiväkoti (epä)luotettavana instituutiona, kielimuurin vaikutukset vuorovaikutukseen ja väärinkohdellun positio. Aineistosta nousevat teemat saivat tukea aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka yliopistopedagogiikan opetussuunnitelma ja sen kirjallisuus käsittelee palautetta ja mikä on arvioinnin ja palautteen suhde. Palaute on yksi keskeisimmistä positiivisesti oppimiseen vaikuttavista tekijöistä ja sillä on parhaimmillaan mahdollista tukea opiskelijoiden syvempää oppimista, oppimistavoitteiden saavuttamista tai yliopistoyhteisöön kiinnittymistä. Tästä huolimatta yliopisto-opiskelijoilla on kuitenkin usein kokemus, että palautteen saanti on vähäistä. Tämän takia on syytä tarkastella, kuinka yliopisto-opettajille opetetaan palautteesta ja kuinka palaute ymmärretään opetussuunnitelmassa ja sen kirjallisuudessa. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on Hattien ja Timperleyn tehokkaan palautteen malli sekä arvioinnin ja palautteen rinnakkaiselo. Mallin tavoitteena on vähentää nykyisen ja halutun oppimistuloksen välistä eroa käyttäen apunaan kolmea kysymystä, joihin palautteen täytyy vastata. Tutkimus on luonteeltaan dokumenttianalyysi, jonka aineistona ovat Helsingin yliopiston yliopistopedagogiikan opetussuunnitelma 2023–2026. Tarkempana tarkastelun kohteena ovat opetussuunnitelman kaksi arviointia ja palautetta käsittelevät kurssit, sekä niiden kurssikirjallisuus. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että palautteen merkitys ymmärretään ja sen teoria esitellään opetussuunnitelmassa ja sen kirjallisuudessa, mutta niiden käsittely on hajanaista ja vähäistä. Palautetta ei käsitellä omana kokonaisuutenaan, eikä arvioinnin tai palautteen rinnakkaiseloa huomioida opetussuunnitelmassa tai kirjallisuudessa vakavasti otettavalla tavalla.

Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta palautteen vaikutuksia oppimiseen. Tavoitteena oli ensin muodostaa kokonaiskäsitys siitä, miten palaute määritellään. Toiseksi tarkoitus oli kartoittaa sitä, minkälaista on hyödyllinen ja tehokas palaute, sekä kolmanneksi tarkastella erilaisia tutkimuksia, joissa palautteeseen liittyviä prosesseja on tutkittu oppimisen edistäjänä.   Tutkielmassa perehdyttiin palautteen antamiseen liittyvään aiempaan kansainväliseen kirjallisuuteen ja tutkimukseen, jonka jälkeen kyseisestä aineistosta valittiin vaiheittaisten sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella neljä artikkelia, joista koottiin keskeiset tulokset tarkasteluosiota varten. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusaineiston haku toteutettiin internetin kasvatusalaan liittyvistä tietokannoista. Tietoa haettaessa käytettiin mahdollisimman tarkoin valittuja hakutermejä, jotta aiheen kannalta olennaisimmat tutkimukset valikoituisivat tutkielmaan. Aineistojen keskeinen sisältö ja tulokset referoitiin ja katsauksen loppuun laadittiin lyhyt yhteenveto aineistojen tuloksista. Kirjallisuuskatsauksen tutkimustulokset tukevat käsitystä siitä, että palautteen antaminen on merkittävä oppilaan oppimisen ja kasvun edistäjä. Palauteprosessiin liittyy aina vuorovaikutusta, joka voi olla muodoltaan oppimista edistävää tai päinvastoin. Laadukas palaute on yksilöllistä, oikea-aikaisesti annettua, toistuvaa, kriittistä mutta samalla positiivisesti rakentavaa. Tutkimustulokset osoittavat, että käytännössä palauteprosessissa opettajien on kiinnitettävä huomiota siihen, että palautteen antaminen on jäsenneltyä ja oppilaan kannalta merkityksellistä. Tuloksia voivat hyödyntää koulut, jotka haluavat kehittää omia palautekäytäntöjään. Tutkielma tiivistää sen, miten tärkeää palautteen antaminen on oppimisprosessin aikana. Jatkossa olisikin tärkeää tutkia sitä, miten opettajien osaamista palautekäytänteisiin liittyen voidaan kehittää siten, että palautteen antaminen oppimisen prosessin aikana on oppilasta kannustavaa ja yksilöllisesti huomioivaa.

Kielenkehityksen tiedetään olevan pitkä ja monimuotoinen prosessi, jonka kehityksen otollisinta aikaa on varhaislapsuus. Kielenkehitys varhaislapsuudessa ei luo ainoastaan pohjaa yksilön myöhemmälle kielitaidon kehittymiselle, vaan se on merkityksellisessä osassa myös lapsen identiteetin muovautumisen sekä kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) mukaan kaksikielistä varhaiskasvatusta tulisi toteuttaa yhtä kokonaisvaltaisesti kuin yksikielistäkin varhaiskasvatusta. Kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa huomioidaan lapsen oman äidinkielen kehityksen lisäksi kielikylpykielen kehitys. Tässä tutkimuksessa perehdyn lapsen kielenkehitykseen ja oppimiseen kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa. Tehtävänä on selvittää, millä keinoin kielikylpypäiväkodissa tuetaan ja edistetään lapsen kielenkehitystä ja sen oppimista. Tavoitteena oli myös tuoda esille, miten kaksikielisyys ilmentyy kielikylpypäiväkodin arjessa. Tutkimustehtävän pohjalta olen asettanut yhden tutkimuskysymyksen, jonka valossa tarkastelen aihetta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonanalyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka tukena toimi teemoittelu. Tutkimustani varten haastattelin kahta samassa kielikylpypäiväkodissa varhaiskasvatuksenopettajan nimikkeellä työskennellyttä henkilöä. Haastattelujen lisäksi aineiston keruumenetelmänä toimi havainnointi. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella lasten kielenkehitystä ja oppimista tuettiin kielikylpypäiväkodissa monipuolisesti eri aistitoimintoja ja oppimistyylejä hyödyntäen. Oppimista tukevat keinot voitiin karkeasti jakaa oppimisympäristön ja sekä opetustavan mukaan visuaalisiin, auditiivisiin ja kinesteettisiin keinoihin. Näiden edellä mainittujen keinojen lisäksi turvallisen ilmapiirin merkitys nousi kielenkehitystä ja oppimista tukevaksi. Kielen oppimista ja kehitystä tuettiin kokonaisvaltaisesti päiväkodin arjen toiminnoissa, missä jokaisen lapsen ikä- ja kielenkehityksen taso huomioitiin. Näin ollen kielenkehityksen tukeminen sekä kielen harjoittelu eivät rajoittuneet ainoastaan yksittäisiin hetkiin ja tilanteisiin.