Browsing by Title

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pienten lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja miten lasten fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä varhaiskasvatuksessa. Riittävä fyysinen aktiivisuus on todella tärkeää lasten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Sillä on myös suuria vaikutuksia muun muassa lapsen oppimiseen. Tutkimus on toteutettu kuvailevana narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistoksi muodostui lopulta 7 suomalaista tutkimusta liittyen lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimusaineistosta nousevia lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä jaottelin seuraaviin kategorioihin: Fyysinen ympäristö, sosiaalinen ympäristö, sukupuoli sekä viikonpäivä ja vuodenaika. Perheen suuri rooli lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavana tekijänä nousi odotetusti esiin. Muun muassa äidin koulutustaustalla on havaittu olevan yhteyttä lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Lasten on myös todettu olevan ulkona fyysisesti aktiivisempia kuin sisätiloissa. Sukupuolten välillä on myös havaittu eroja ja poikien on todettu olevan tyttöjä fyysisesti aktiivisempia niin päiväkodissa kuin vapaa-ajallakin. Lasten fyysistä aktiivisuutta voitaisiin lisätä kiinnittämällä huomiota siihen, että lapsia kannustetaan mahdollisimman paljon liikkumaan. Kannustamista voi olla muun muassa suullinen kehottaminen tai esimerkin näyttäminen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mitä yhteisöllisyys on varhaiskasvatuksessa pienten, alle 3- vuotiaiden lasten ryhmässä. Tavoitteena oli selvittää myös toimintatapoja, jotka vaikuttavat tavalla tai toisella pienten lasten ryhmän yhteisöllisyyteen. Tutkimus toteutettiin narratiivisena, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, sillä tarkoituksena oli hyödyntää jo aiemmin tutkittua tietoa osana tätä tutkimusta. Tutkimusaineisto kerättiin tekemällä aineistohakuja Helsingin yliopiston tietokantoihin. Lopullinen tutkimusaineisto koostui viidestä tutkimusartikkelista, jotka keskittyivät tutkimaan varhaiskasvatusta. Lisäksi aineiston tuli vastata tutkittavaa ilmiötä eli yhteisöllisyyttä. Kohderyhmänä näissä tutkimuksissa olivat alle 3-vuotiaat lapset. Näistä viidestä tutkimuksesta kaksi oli toteutettu Suomessa ja loput Uudessa-Seelannissa, Australiassa sekä Norjassa vuosien 2014–2020 aikana. Tutkimustulokset analysoitiin kuvailevan synteesin avulla tarkoituksena löytää tutkimusaineistosta yhdistäviä sekä eroavia tekijöitä ja koota niistä monipuolinen yhteenveto. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää vastauksia kahteen tutkimuskysymykseen. Yhteisöllisyys alle 3-vuotiailla lapsilla todettiin olevan vahvasti kytköksissä turvallisuuden tunteeseen. Yleisesti yhteisöllisyys varhaiskasvatuksessa todettiin olevan jatkuvaa elämisen opettelua. Lisäksi yhteisöllisyyden edellytykseksi muodostui tutkimuksen perusteella yhteisö eli ryhmä. Yhteisöllisyyteen vaikuttavia toimintatapoja löytyi puolestaan useita. Nämä toimintatavat jaettiin tutkimuksen tulosten yhteydessä neljään ryhmään, joita olivat aikuisten kyky reagoida, me-olemuksen vahvistaminen, turvallisuuden tunteen luominen ja toimintaympäristön muokkaaminen. Näistä neljästä eri ryhmästä pystyttiin myös tekemään jaottelu verbaalin- ja nonverbaalin viestinnän välille, sekä jaottelemaan yhteisöllisyyttä edistävät, tukevat ja kehittävät toimintatavat, mutta myös esimerkiksi sen kehitystä haittaavat toimintatavat. Kaikki tämän tutkimuksen tulokset olivat tarkemmasta jaottelusta huolimatta rinnastettavissa toisiinsa osana yhteisöllisyyden ilmiötä. Sekä kysymykseen siitä, mitä yhteisöllisyys on alle 3-vuotiailla lapsilla, että kysymykseen yhteisöllisyyteen vaikuttavista toimintatavoista, pystyttiin liittämään myös varhaiset kokemukset vuorovaikutuksesta sekä yksilön identiteetin tukemisesta hyvin tärkeänä osana tutkimustuloksia. Nämä kaksi tekijää nousivat esiin jokaisesta tutkimuksesta. Tutkimustuloksista voitiin päätellä yhteisöllisyyden olevan tärkeä osa ryhmää ja ryhmän sisällä yksittäisen lapsen hyvinvointia, sillä erityisesti yhteisöllisyyttä tukevia, edistäviä ja kehittäviä toimintatapoja löytyi useita. Lisäksi pienen lapsen identiteettiä ja käsitystä itsestä on tutkimuksen mukaan hyvä tukea jo varhaislapsuudesta alkaen. Tätä käsitystä tukivat myös tämän tutkielman yhteydessä käsitellyt aiemmat tutkimukset, jotka ovat keskittyneet tutkimaan varhaislapsuutta ja sen vaikutusta aina aikuiselämään asti.

This Bachelor's Thesis is intended to deepen the study of the effects of exploiting childrens books as educational tool, specificially used in science concepts and early childhood educa-tion. The aim is to find out how reading books and literacy based activities affects in chil-drens motivation and skills in science learning in kindergarten. Earlier studies have shown that books are really effective learning resource while teaching young children. Earlier stu-dies have also shown that especially girls do not like science concepts as much as boys do and females are under-represented in careers related to physical science, computer and in-formation science and engineering.. That is major problem because In future, we still need scientist more and more to answer serious threat´s like global warming. We also need scien-tist from bouth sex´s and it is really important to find out that using books can be the method of increasing childrens and specially girls motivation, competence beliefs, liking and interest in science. Thats why this bachelor´s thesis is intended to inform our understanding of children’s science learning and motivation across. The aim is also to clarify the researcher's view of these questions through a systematic literature review. The sources used were the latest scientific publications, dissertations, a few graduate theses and the underlying themes of this thesis. Data search was performed in databases where the University of Helsinki access and the Google Scholar search engine. The literature obtained from the literature review was studied using the content analysis method. The findings suggest that early meaningful participation in science is likely to promote girls and boys motivation for science and there was no difference in science skills between gen-ders. Kindergartener´s profit from participation in literacy-rich, inquiry-focused science expe-riences and books fit to science education well but there is few things which teachers will no-te. For example teaching by books should be accompanied by rich discussion and opportuni-ties for retellings and rereadings to avoid possible miss-understoods.

The object of this bachelor thesis was to examine how to support the emotional skills of 3–5-year old children by using pedagogic material focused on music. In this thesis I’m analyzing the material by focusing on the six basic human emotions. Although musical elements, especially melody, rhythmics and tempo also play a big role, my main focus in this bachelor thesis is on the basic emotions expressed in lyrics. The goal is to get an idea of how these musical elements support the basic emotions found in lyrics. With this bachelor thesis I’m trying to get new information on how pedagogic material uses music and lyrics to support children’s emotion skills. In the theory part of this thesis I’m explaining what emotions are and on which stage children are on their emotion development during the ages of 3-5. After that I’ll clarify what researchers mean by emotional skills and the importance of emotions in children under the age of 7. From there I’ll move on to discuss how music is connected to emotions and in children’s emotional skills. The research material includes the first three books of Saahinkaisen Samettiviitta -music material. Papunet-website categorises these books as material that can be used for practising emotion skills by using music and sports. My research questions are; how the basic emotions and their expression are shown in Saahinkaisen Samettiviitta -music material’s lyrics and how the melody, rhythmics and tempo of the songs support the basic emotions expressed in lyrics. The research approach is qualitive and the technique I used was content analysis. There was no hypothesis in my research. The conclusions of this research show that in the first three books of Saahinkaisen samettiviitta music material, the lyrics didn’t focus much on the basic emotions. Joy sadness and anger were expressed by action, description of action and describing a facial expression indicating the emotion. Fear and amazement were mentioned in only a few songs and disgust was not expressed in any of the songs. Musical elements supported emotions the most in songs that expressed joy.

Tutkielman tavoitteena oli saada selvyyttä metodologisiin keinoihin lasten näkökulmia tavoittelevassa tutkimuksessa, jossa on analysoitu lasten piirustuksia. Uuden lapsuudentutkimuksen ja tarkemmin lapsinäkökulmaisen tutkimuksen keskiössä on lasten itse tuottama tieto. Lasten itseilmaisua ja tutkimukseen osallistumisen mielekkyyttä pyritään tukemaan mahdollisimman vaihtelevin ja toiminallisin menetelmin. Visuaaliset menetelmät nähdään keinona tuoda lasten merkityksiä esille tukeutumatta liikaa verbaaliseen tai kirjalliseen viestintään, mikä voi estää näkemysten ilmaisua ja luoda epäarvoisen aseman tutkijan ja lasten välille. Piirtäminen tuotettu tutkimusaineisto ja etenkin sen analyysi nojautuu kuitenkin vahvasti tulkintaan ja siinä voidaan nähdä eettinen haaste lasten todellisten merkitysten avaamiselle. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineistossa oli 15 artikkelia vuosilta 2017–2023, joissa oli mukana lasten piirustuksia 14:sta eri maasta. Tutkimusartikkeleita aineistoon oli kerätty ja rajattu kahdesti eri metodein: ensin syksyllä 2019 informantin suosittelemien lapsinäkökulmaisten artikkeleiden pohjalta ja myöhemmin kesällä 2023 tehdyllä uudella aineistohaulla. Näin kirjallisuuskatsaukseen pyrittiin saamaan tieteenalaisesti, maantieteellisesti sekä menetelmällisesti mahdollisimman laaja kirjo viimeaikaisia lapsinäkökulmaisia tutkimuksia. Aineiston analyysia jatkettiin perustietojen sekä tutkimuksen tarkempien metodien, tulosten ja lapsinäkökulman periaatteiden toteutumisen taulukoinnilla. Tämän jälkeen aineistosta pyrittiin muodostamaan yhteinen kuvaus. Yhtenä kirjallisuuskatsauksen tuloksena oli havainto tutkimuksessa käytettyjen termien ja metodologisten menetelmien vakiintumattomuudesta. Toiseksi yhtenäisyyksiä löytyi etenkin piirustusten analyysin tavoista: lähes kaikissa tutkimuksissa oli keskeistä lasten oman tulkinnan mukaan ottaminen sisällönanalyysiin. Tämän lisäksi piirustusten analyysissa oli mukana myös muuta aineistoa, kuten haastatteluja, videoita ja kirjallisia selityksiä. Tutkijan oman analyysin kohde saattoi kuitenkin vaihdella riippuen siitä, mikä ilmiö oli tarkasteltavana: piirustusten sisältöjen lisäksi merkityksellistä oli piirustustilanteessa tapahtuvat sosiaaliset prosessit ja yhteinen tiedonrakentaminen. Lasten piirustuksia käyttäneiden tutkimuksen tulokset pyrkivät tuomaan lasten kokemusmaailmaa entistä näkyvämmäksi ja useimmiten siten parantamaan konkreettisesti lasten arkea.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten piirtämisen avulla voidaan tukea opitun muistamista alkuopetuksessa. Aiemmat tutkimukset ovat todistaneet muistiinpanojen tekemisen edistävän oppijan kykyä muistaa oppimaansa. Alkuopetuksen oppilaat ovat kuitenkin usein luku- ja kirjoitustaidon oppimisessa niin alkuvaiheessa, että heidän ei voida olettaa kirjoittavan muistiinpanoja samaan tapaan kuin vanhemmat oppilaat. Tässä tutkimuksessa selvitetään piirtämisen keinoin saatavaa vastaavaa hyötyä muistiinpanoina. Tässä tutkimuksessa keskitytään kolmeen piirtämisen tapaan, jotka ovat vapaa piirustelu, strukturoitu piirustelu sekä aiheeseen liittyvä piirtäminen. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Integroivassa kirjallisuuskatsauksessa aineisto on moninaista. Siinä yhdistyy piirteitä niin narratiivisesta kuin systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta. Aineistoksi valikoitui seitsemän kansainvälistä, vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen perusteella vapaan piirustelun olevan haitallista kyvylle palauttaa mieleen opittua sisältöä. Tästä syystä se ei sovellu tukemaan muistia alkuopetuksessa. Strukturoitu piirustelu, eli erilaisten geometristen kuvioiden värittely ja varjostus, voidaan aineiston perusteella todeta edistävän opeteltavan asian muistamista. Kolmantena piirtämisen tapana tutkin aiheeseen liittyvää piirtämistä. Aineiston perusteella se toimii muistiinpanoina. Piirtäessään oppilas joutuu käsittelemään opeteltavaa asiaa tarkasti voidakseen luoda siitä kuvan. Se ohjaa oppijaa myös palaamaan opeteltavaan materiaaliin tämän huomatessa puutteita tiedoissaan, kun hän ei kykene tietojensa perusteella luomaan piirrosta. Piirtäessä oppijasta tulee myös oppimistilanteessa aktiivinen toimija. Lisäksi piirustus toimii muistiinpanona myös siinä mielessä, että se toimii ulkoisena muistinvälineenä. Aiheeseen liittyvä piirustus kuvaa asiaa ja siitä voidaan tarkistaa tarvittavia seikkoja myös jälkikäteen kertaamatta koko opiskeltavaa materiaalia.

Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut tutkia Pikku Kakkosen leikkisisältöjä sekä määritellä, millaisia leikin tasoja Pikku Kakkosen ohjelmasisällöissä esiintyy. Tutkimuksessa on myös pyritty määrittelemään Pikku Kakkosen ohjelman roolia osana suomalaista lastenkulttuuria ja sen asemaa yhteiskunnallisesti merkittävänä toimijana lasten arkipäiväisessä elämässä. Tutkimuksen pohjalta on myös tarkoitus tunnistaa, millaisia tekijöitä Pikku Kakkosen ohjelmasisällöissä käytetään kuvaamaan niiden leikillisyyttä ja leikkimisen eri tasoja. Pikku Kakkosen ohjelmasisällöistä sekä niissä esiintyvistä leikkihavainnoista ei ole tehty aikaisempaa tutkimusta, mikä on yksi syy tutkimuksen valintaan ja tekemiseen tästä näkökulmasta. Menetelmät: Tutkimuksen aineisto on kerätty Yleisradion Pikku Kakkosen televisioiduista ohjelmasisällöistä yhden viikon ajalta. Aineisto on kerätty katsomalla ohjelmasisältöjä sekä tekemällä niiden audiovisuaalisestä sisällöstä litteroidut ja värikoodatut muistiinpanot. Aineiston analyysivaiheessa muistiinpanoista on pyritty muodostamaan selkeitä vastauksia tutkimuskysymyksiin, jonka jälkeen tulokset on luokiteltu vastaamaan leikin eri tasoihin liittyviä määritelmiä ja tekijöitä. Tutkimustuloksia on myös suhteutettu vastaamaan lastenkulttuurin määritelmiä sekä siihen liittyviä, kulttuuriin liittyviä tunnistemerkityksiä. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksen kautta voitiin todentaa, että Pikku Kakkosessa kuvatut leikkisisällöt ovat monipuolisia, positiivisia ja vastaavat merkittävällä tavalla lasten elämän kannalta tärkeisiin kysymyksiin ja asetelmiin. Tutkimuksen pohjalta voitiin todeta, että Pikku Kakkosella on merkittävä asema osana lastenkulttuuria sekä vaikuttava asema lasten elämässä, lapsille vaikeiden asioiden käsittelemisen turvaajana sekä uusien asioiden esittelijänä. Pikku Kakkosen ohjelmasisällöt on rakennettu toimimaan dialogina lapsen ja yhteiskunnan välillä, mikä näkyy ohjelmasisältöjen leikillisyyden korostumisena sekä kuvauksena lasten jokapäiväisestä elämästä.

Tavoitteet. Tavoitteena oli tarkastella pikkukeskosen kielellistä kehitystä lapsen sosiaalisessa kasvuympäristössä. Lähempään tarkasteluun valittiin kiintymyssuhde lapsen ja ensisijaisen hoivaajan välillä. Tutkimuksessa kartoitetaan niitä ensisijaisen kiintymyssuhteen osatekijöitä, jotka suojaavat pikkukeskosena syntynyttä lasta kielellisen kehityksen haasteilta. Tutkimuskysymyksessä 1 tarkasteltiin pikkukeskosena ja täysaikaisena syntyneiden lasten varhaisen kielellisen kehityksen eroavaisuuksia. Tutkimuskysymyksessä 2 paneuduttiin ennenaikaisen syntymän vaikutuksiin äidin ja vauvan kiintymyssuhteessa. Tutkimuskysymyksessä 3 keskityttiin siihen, kuinka ensisijainen kiintymyssuhde suojaa varhaista kielellistä kehitystä haasteilta. Aiemmista tutkimuksien perusteella tiedetään, että lapsen kielenkehitykseen sosiaalisessa kontekstissaan vaikuttaa erityisen voimakkaasti lasta hoivaava aikuinen, johon lapsi muodostaa ensimmäisen kiintymyssuhteensa. Menetelmät. Metodina tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, mikä mahdollisti saatavilla olevan aineiston laajan tarkastelemisen. Katsaus toteutettiin aineistolähtöisenä kvalitatiivisena sisällönanalyysina. Aineistoksi tutkielmaan valikoitui kaiken kaikkiaan kymmenen vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusta. Tulokset ja johtopäätökset. Pikkukeskosten reseptiivisen ja ekspressiivisen sanaston omaksuminen sekä kieliopillisen osaamisen kehittyminen oli tulosten mukaan täysaikaisena syntyneitä lapsia hitaampaa. Heikon kielitaidon riski vaikutti olevan pikkukeskosilla merkittävästi verrokkeja suurempi. Erokokemus, ennenaikaisen syntymän aiheuttama stressi, äidin ahdistus ja masennus sekä keskosen matala vireystila näyttivät muodostavan riskitekijän äidin ja pikkukeskosen välisen kiintymyssuhteen muodostumiselle. Pikkukeskosten äitien havaittiin kommunikoivan hoivasuhteessa joiltain osin eri tavoin täysaikaisten lasten äiteihin verrattuna. Pikkukeskoset eivät kuitenkaan olleet täysaikaisena syntyneitä lapsia useammin turvattomasti kiintyneitä, mistä voidaan päätellä, että äiti kykenee pääosin sopeutumaan ennenaikaisen syntymän tuomiin muutoksiin. Lisäksi tulokset osoittivat, että äidin mentalisaatio, sensitiivis-responsiivinen kasvatustyyli, positiivinen vuorovaikutus sekä vastavuoroisuus näyttävät suojaavan pikkukeskosen kielellistä kehitystä haasteilta. Kaiken kaikkiaan tutkielma tarjoaa tieteidenvälisyyttä hyödyntävää näkökulmaa keskosten kielelliseen kehitykseen kiintymyssuhdeteoreettisesta näkökulmasta. Erityispedagogisesta viitekehyksestä käsin tarkasteltuna se antaa ammattilaiselle keinoja ymmärtää keskosuuden merkitystä yksilön kielellisen kehityksen näkökulmasta, mikä edesauttaa kielellisten haasteiden ennaltaehkäisyssä, tunnistamisessa ja tukemisessa myös koulukontekstissa.

The purpose of my study was to find out how children aged 2–6 take part in cooking dinner in families. The aim was to get information about how often and in which cooking tasks children take part in cooking dinner and find the reasons why children take part in cooking or not. The aim was also to get information about the meanings parents give to their children´s participations in cooking dinner. Based on these results I examined is there any connection between participation and children’s eating problems and future skills in cooking. These considerations I process mainly in my last chapter discussion, because this study is not wide enough to give reliable information to these perspectives. Five families with children aged 2–6 years took part in my study. All the families were nuclear families and at least one of the parents was in working life. In every interview the mother was selected to be interviewed. Interviews were carried out in October or November 2016 and were recorded and transcribed. Semi-structured interview were used in interviews, and content analysis in data analysis. According to my research results children aged 2–6 take part in cooking dinner variously. Participation varied from weekly attendance to that there was not any attendance. According to parents the participation was generally speaking slight, but they still listed lots of tasks that children had done. The most common tasks were mixing food, frying on a pan, cutting vegetables, taking away their own dishes after dinner and filling up and emptying dishwasher. The reasons for children´s participation was their own interest towards making food, spending time together. And reasons why they did not participated are the daily rush and safety issues. The meanings parents gave to children´s participation varied a lot between different families. Parents thought that cooking dinner together brought joy to children, helped them to under-stand cooking steps, and added children´s interest against food and cooking skills. Every parent felt their children's participation in cooking with family was important, without exception.

Tavoitteet. Kasvisten käyttö ja kasvispainotteinen ruokailu on ollut Suomessa kasvussa. Viime vuosien aikana on oltu myös entistä kiinnostuneempia sekä ruokavalintojen ympäristö- että terveysvaikutuksista. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä kasviksista ja kasvisruoista tuodaan esille peruskoulun kotitalouden oppikirjoissa 1980- ja 2020-luvun alun välisenä aikana. Tällä ajanjaksolla on ollut voimassa viidet eri opetussuunnitelman perusteet, joiden mukaisesti oppikirjojen sisällöt on laadittu. Myös kasvisten suositeltavat käyttömäärät ravitsemussuosituksissa ovat muuttuneet ajanjaksolla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui viisi peruskoulun kotitalouden oppikirjaa, jotka on julkaistu tutkimusajanjaksolla eri vuosikymmeninä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti luokittelemalla ja teemoittelemalla. Tulokset ja johtopäätökset. Kasvisruokaohjeiden suhteellinen määrä oppikirjoissa lähes kaksinkertaistui tutkimusajanjaksolla. Myös kasvisruokaohjeissa käytettyjen raaka-aineiden valikoima monipuolistui etenkin 2000-luvulta lähtien. Kirjoista nousi esille kuusi teemaa: yleistä tietoa kasviksista, säilytys, terveys ja ravitsemus, kasvisten turvallinen käsittely ja valmistaminen, aistittavat ominaisuudet ja kestävä kehitys. Eniten kirjoissa käsiteltiin kasvisten säilytystä, turvallista käsittelyä ja valmistamista sekä kasviksiin liittyviä terveys- ja ravitsemusasioita. Teemat osoittautuivat olevan osittain päällekkäisiä. Kirjoissa oli kuitenkin eroa siinä, kuinka paljon eri teemoja käsiteltiin ja mitä asioita eri teemoista tuotiin esille. Esimerkiksi 2000-luvulta lähtien kasviksia käsittelevissä oppikirjateksteissä tuotiin esille entistä enemmän myös kestävän kehityksen näkökulmia esimerkiksi kasvisten kotimaisuuden ja sesonkien käsittelyn yhteydessä. Se, mitä kasvisten suositeltavasta käytöstä kirjoissa todettiin, vaihteli sen mukaan, mitkä ravitsemussuositukset ovat olleet voimassa. Koska oppikirjat ovat pysyneet vuosikymmenten ajan käytetyimpinä oppimateriaaleina peruskoulussa, niitä koskevalle tutkimukselle voisi olla tarvetta kotitaloustieteessä. Ravitsemussuositukset ja laajemmin koko yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset heijastuvat tämän tutkimuksen mukaan kotitalouden oppikirjoihin.