Browsing by Title

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien menetelmiä ja haasteita lapsiryhmän ryhmänhallinnassa. Tutkimuskysymykset ovat: mitkä menetelmät ovat osoittautuneet toimiviksi varhaiskasvatuksen ryhmänhallinnassa ja mitkä tekijät vaikeuttavat varhaiskasvatuksen opettajien ryhmänhallintaa? Aiemmin varhaiskasvatuksen ryhmänhallintaa on sivuttu lähinnä tutkimuksissa, joissa on tutkittu oppimisen haasteita. Koulumaailmassa tutkimusta on tehty enemmän, mutta koululuokat ovat hyvin erilaisia kasvun ja oppimisen paikkoja verrattuna varhaiskasvatusympäristöön. Menetelmät. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja analyysimenetelmänä toimii aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Vastaukset on kerätty verkkolomakkeella varhaiskasvatuksen ammattilaisten Facebook-ryhmistä huhtikuussa 2021. Yhteensä vastaajia oli 232, joista tutkimukseen rajattiin mukaan kaikki varhaiskasvatuksen opettaja – nimikkeellä työskentelevät henkilöt. Rajauksen jälkeen vastaajia oli 135. Lomakkeessa oli 13 kysymystä, joista lopullisessa tutkimuksessa käytettiin kahta avointa kysymystä. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatuksen opettajat kokevat ryhmänhallinnan olennaiseksi osaksi varhaiskasvatusta. Opettajat painottivat pienryhmien, ennakoinnin ja yhteisten sääntöjen tärkeyttä. Positiivinen palaute, vuorovaikutus ja lapsiryhmän tuntemus olivat myös vastaajien mukaan olennaisia. Opettajilla oli käytössään erilaisia ryhmänhallintaa helpottavia työkaluja, joiden avulla he saivat lapsiryhmän kiinnittymään toimintaan. Suuret lapsiryhmät ja henkilökunnan vähyys, sekä poissaolot vaikeuttivat ryhmänhallintaa. Lisäksi eriävät kasvatusnäkemykset kollegoiden kanssa sekä tukea tarvitsevat lapset olivat opettajien mukaan tekijöitä, jotka aiheuttivat haasteita.

The aim of this study is to examine two group leaders’ views and experiences of feeling of safety in a group context. The study focuses on examining how group leaders prevent unnecessary feelings of unsafety and support the feeling of safety in a group. The study aims at describing the experiences, principles of acting and values behind the acting of two group leaders. The theoretical background will study the meaning of the feeling of safety for child’s learning and growth and different ways of supporting the feeling of safety in a school context. The theoretical background will also cover group’s and peers’ significance for student’s growth and learning. The study was carried out for two group leaders. Both of them were interviewed using semi-structured interview base. One of the interviewed group leaders had a master’s degree in dance and the other one was a master of education and a teacher of crafts. The interviews were transcribed and analyzed using theory-based content analysis. The results showed that both of the group leaders felt that the role of feeling of safety is sig-nificant in their work with groups. They aimed at minimizing all threats of self when working with a group. These threats are factors that create feelings of fear, shame, quilt and worth-lessness. Both of the interviewees mentioned seven principles of acting which they followed in their work to prevent unnecessary feelings of unsafety in a group.

This research’s purpose is to find out what class teacher is thinking about grouping in school class and how important does the teacher see the grouping. Grouping is relevant part of class teacher’s job. This research started when I started to think why there is so big difference in behaviour in school classes. I started to think could it be about doing or not to do grouping in school class. That is the reason why I wanted to find out how class teacher who has experience about grouping sees importance of grouping This research is about one class teacher’s thoughts about grouping. I interviewed this teacher because I knew that she knows lot of grouping. This research was a case study research. My research’s meaning was to focus in one class teacher’s thoughts about grouping in school class. I collected the data by interviewing one teacher. I analysed the data and made themes from it. The main result was that the class teacher thinks that grouping is really important thing in her job. Grouping influences to many things for example how students enjoys their study. The teacher thought that grouping is a base for all doing together. Researches shows that there are many different ways to do the grouping. Teacher remark that there is not only one way to do the grouping. Every teacher must find their own way to do it. Grouping was much bigger subject that I in beginning thought. It influences lot to many things.

The aim of this qualitative research was to study rya technique’s use in clothes between the 1960s and 2017. Rya is a Nordic craft technique that is traditionally seen as a wall hanging or a rug; but in fact, it was originally used as an utility article rather than a decorative textile. It was only later that it was recognized as a valued art textile. The Vikings for instance replaced their furcapes with rya because of its practical value but now it is used in clothing more for its aesthetic qualities. Studies so far have focussed exclusively on rya’s most well-known use as a decorative article therefore leaving a vacuum in the literature. The current study fills that gap by taking a different perspective on rya as a technique that adds another level to clothes. The current study was undertaken using content analysis based on 25 visual data on clothing items that used the rya technique. This secondary data was collected from a few books, but mostly from the internet using sites like Google, Pinterest and Instagram. The analysis was done by grouping the data into themes that emerged through the researcher’s observation. The themes were rya’s location, composition, patterning, design and colour as well as pile’s density, length, yarn’s spiral grain and the item’s date. Rya technique was used in a variety of clothe types but mostly in jackets. As a decorative technique, it was mostly placed on the whole garment rather than just as a detail. Usually, it was multi-coloured, adding a multi-dimensional effect to the clothing article. Natural and abstract shapes were more common than geometrical and performative shapes. The most unusual clothing article with rya technique was a bodysuit which demonstrated rya’s versatility and creative application to any kind of clothing if desired. The findings of this study indicate that rya has tremendous possibilities as a design technique for adding unique texture to clothes due to its three-dimensional characteristics. With this technique, it is possible to design interesting details to clothes that would rather appear somewhat plain, for example to a minimalistic shirt’s sleeves. Although more studies need to be done in order to establish rya technique’s use in clothes, the findings of this study is important as it adds another dimension to the literature and points the way to further research on the topic.

Maahanmuutto on viime vuosina ollut voimakasta Suomeen. Tilastokeskuksen mukaan ulkomaan kansalaisten määrä oli vuonna 2000 noin 91 000, kun se vuonna 2016 oli jo noin 244 000. Koululaitoksemme on ollut uusien haasteiden edessä maahanmuuttajaoppilaiden kasvun johdosta. Koulu, jossa toimin resurssiopettajana on monikulttuurinen ja oppilaita, joilla äidinkieli on jokin muu kuin suomen kieli, on noin 35%. Erityisluokilla maahanmuuttajaoppilaiden prosentuaalinen määrä on vieläkin suurempi ja tämä sai minut tutkimaan kielen osuutta suomi toisena kielenä puhuvien matemaattisessa osaamisessa erityisluokilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia vaikeuksia S2-oppilailla on matemaattisten termien ymmärtämisessä ja miten he osaavat kielellistää näitä termejä. Suomessa matematiikan opetus tapahtuu suomen kielellä, vaikka oppilaan äidinkieli on jokin muu kuin suomi. S2-oppilaalla matemaattiset termit voivat olla esteenä oppimiselle heikon suomen kielen taidon vuoksi. Tutkimus tehtiin viidelle suomi toisena kielenä (S2) opiskelevalle erityisluokanoppilaalle. Tutkimus toteutettiin laadullisina yksilöhaastatteluina, joissa tutkittavat suorittivat soveltavia tehtäviä samalla kielellistäen tehtävien tekoa, sekä miten tutkittavat ymmärtävät suomeksi esitettyjä matemaattisia perustermejä. Tutkittaville esitettiin matematiikan soveltavat kysymykset suomen kielellä ja kysymys myös tutkittavan omalla äidinkielellä. Kaikki tutkittavat olivat samasta espoolaisesta alakoulusta erityisluokilta 3-4 ja 6. Tutkimus osoitti, että tutkittavilla oli selkeitä haasteita matemaattisten termien kielellistämisessä ja ymmärtämisessä. Ymmärtämisen ongelmat vaikuttivat selkeästi heidän matematiikan oppimiseen. Tutkittavien suomen kielen taidot olivat puutteelliset ja myös heidän oman äidinkielensä taidoissa oli puutteita. Molempien kielien vaikeudet heijastuivat matematiikan oppimiseen negatiivisesti. Tutkimus osoitti, että kielellä on vaikutusta matematiikan oppimisessa ja mahdollisuuksiin oppia. S2-oppilas tarvitsee tukea oman äidinkielen ja suomen kielen puutteiden vuoksi matematiikan termistön ymmärtämisessä. Heikko äidinkielen osaaminen on usein syynä myös heikkoon suomen kielen ymmärtämiseen ja sen myötä matematiikan oppimiseen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on laadullisen tutkimuksen menetelmin tarkastella Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2018 julkaisemien varhaiskasvatuksen ruokailusuositusten ohjeistusten toteutumista varhaiskasvatuksen ruokailutilanteissa. Tutkimuskysymykseni on: miten Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ruokailusuositusten ruokailutilanteita koskevat ohjeistukset toteutuvat havainnoiduissa varhaiskasvatusryhmissä. Tutkimus toteutettiin havainnoimalla kolmea eri varhaiskasvatusryhmää tammikuussa 2024. Jokaista ryhmää havainnoitiin yhden lounasruokailun ajan. Tutkimustulokset ja johtopäätökset perustuvat näissä tilanteissa tehtyihin havaintoihin. Havainnoinnissa keskityttiin keräämään tietoa etenkin käytössä olleista toimintatavoista ja työntekijöiden toiminnasta tilanteissa. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytettiin soveltaen teorialähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin pohjana toimi VRN:n Var-haiskasvatuksen ruokailusuositukset ja siitä johdettu analyysirunko. Tutkimukseni pohjalta havaitsin, että VRN:n ruokailusuositusten ohjeistukset liittyen ruokailutilanteiden käytännön toteuttamiseen toteutuivat havainnoiduissa tilanteissa pääosin hyvin. Havaitsin kuitenkin myös pieniä ristiriitaisuuksia ruokailusuositusten antamien ohjeistusten ja ruokailutilanteiden käytännön toteuttamisen välillä. Esimerkiksi kaikissa ryhmissä käytössä ollut tapa rajoittaa näkkileivän tarjoilua ennen pääruuan syömistä tai maistamista voidaan rinnastaa ruualla palkitsemiseen, joka ei ruokailusuositusten ja tutkimustiedon valossa tue myönteisen ruokasuhteen kehittymistä. Laadullisessa tutkimuksessa, joka perustuu pieneen otokseen, ei voida tehdä yleistettävissä olevia johtopäätöksiä. Tutkimukseni antaa kuitenkin näiden havainnoitujen tilanteiden kautta tietoa siitä, millaisia erilaisia käytäntöjä varhaiskasvatuksen ruokailutilanteissa on käytössä, ja miten nämä käytännöt rinnastuvat VRN:n ohjeistuksiin.

Kulttuurinen omiminen on ilmiö, joka on puhuttanut ihmisiä maailman laajuisesti. Suomessa kulttuuriseen omimiseen liittyvä keskustelu on keskittynyt erityisesti saamelaisten, suomen ainoan alkuperäiskansan, kansanpuvun käyttöön liittyviin ilmiöihin. Keskustelua on käyty siitä, saavatko pukuun pukeutua muutkin kuin saamelaiset ja onko saamenpuvun kaltaisten asujen käyttö hyväksyttävää. Tässä tutkielmassa on tarkoituksena selvittää, mistä keskustelu kulttuurisesta omimisesta johtuu eli millaisia asioita saamenpukuun liittyvän kulttuurista omimista käsittelevän keskustelun taustalla on. Näitä asioita selvitetään kahdella tavalla. Ensiksi tarkastellaan, miten muut kuin saamelaiset ovat saamenpukua tai sen kaltaisia pukuja käyttäneet. Seuraavaksi keskitytään selvittämään millaisia merkityksiä saamelaiset saamenpuvulle antavat. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa tarkasteltiin Yleisradion verkkosivulla julkaistuja saamenpukua ja kulttuurista omimista käsitteleviä artikkeleita. Artikkeleita luettiin, kunnes lisää lukemalla ei enää saatu uutta tietoa aiheesta tai enempää artikkeleita ei enää löytynyt. Niitä analysoitiin aineistolähtöisesti soveltamalla tekstiaineistoon sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin kautta teksteistä pyrittiin löytämään toistuvia ja harvinaisempia tutkimuksen aiheeseen liittyviä ilmiöitä ja näkökulmia. Saamenpuvun merkityksiin pureuduttiin semioottisen analyysin keinoin. Tutkimuksessa selvisi, että muut kuin saamelaiset ovat käyttäneet saamenpukua tai sen kaltaisia asuja markkinointitarkoituksissa, itseilmaisussa, taiteessa sekä viihteen tekemiseen. Saamelaisille saamenpuku on merkki, joka ilmaisee alkuperäiskansaan kuulumista. Se on alkuperäiskansan jäsenille siis vaatetta merkityksellisempi asia, joka välittää aina kuvaa heistä huolimatta siitä, kenen päälle se on puettu. Saamenpukuun liittyvä kulttuurista omimista käsittelevä keskustelu johtuu pohjimmiltaan tietämättömyydestä: Suomessa saamelaisuutta ei tunneta hyvin, vaikka saamelaiset asuvat myös Suomen alueella. Jotta tietämys saamelaista lisääntyisi ja siten kulttuurisia näkökulmia ymmärrettäisiin jatkossa paremmin, olisi tärkeää, että peruskoulun opetussuunnitelman sisällöissä saamelaisuus huomioitaisiin jatkossa nykyistä laajemmin.

The purpose of this study was to find out if internationally adopted children face racism in their everyday lives in Finland. The research is based on the phenomena of racism and international adoption, which are reviewed through previous research and literature. It is, therefore, a multidisciplinary study. The research has been carried out using qualitative research methods, specifically, a case study of two families with internationally adopted small children. The study data was collected by individual interviews and analyzed using content analysis. Adopted families, which have participated in this study, have encountered both open racism and various forms of microaggression. Feelings of belonging of internationally adopted children to the Finnish nation and family have been recorded through various questions and subjects' comments. Some of the data showed good will, but there are also a number of negative comments. Children have faced racism and microaggression both in kindergarten and public places. Racism and negative comments of distinction have been expressed by adults and children. The results of this study indicate that it would be preferable to talk about racism and distinctive characteristics of race more openly in society. Many people are unaware of the distinctions and racist dimensions of microaggressions. Because of this, they may inadvertently make comments and pose questions that are harmful and make internationally adopted children feel uncomfortable being different.

Tässä kandidaatintutkielmassa perehdyn sukupuolittuneisiin käytänteisiin liikunnan oppiaineessa Suomessa, erityisesti peruskoulun alaluokilla. Lisäksi esitän, kuinka opettaja voi edistää sukupuolitietoista opetusta liikunnan oppiaineessa. Tarkastelen tematiikkaa kasvatustieteellisestä viitekehyksestä käsin. Aiemmat tutkimukset osoittavat, kuinka sukupuolittuneet valtasuhteet uusiutuvat useasti liikunnan oppiaineessa ja urheilussa ylipäätään (Berg & Lahelma, 2010). Instituutiona koululaitoksen on todettu olevan sukupuolittava ja sukupuolen dikotomista jakoa toisintava (Karvinen, 2010). Tästä syystä koin tärkeäksi tarkastella sukupuolitietoisen opetuksen merkitystä sukupuolittuneiden käytänteiden haastajana ja kyseenalaistajana juuri liikunnan oppiaineessa. Toteutin tutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona hyödynsin sekä kansainvälistä että paikallista tutkimusta, kuitenkin Suomen konteksti tarkastelun kohteena. Hyödyntämäni tutkimukset keskittyvät liikunnan oppiaineen sukupuolittuneisiin käytänteisiin (esim. Berg & Kokkonen, 2020a; Metcalfe, 2018), liikunnan opettajien pystyvyyden kokemuksiin sukupuolen näkökulmasta (esim. Berg & Lahelma, 2010), sukupuolitietoiseen opetukseen (esim. Rands, 2009; Jääskeläinen ym., 2015) sekä sukupuolivähemmistöjen kokemaan syrjintään koululiikunnassa (esim. Berg & Kokkonen, 2020a; Lehtonen, 2003). Tulokset osoittivat, kuinka sukupuolittuneet käytänteet heijastuvat edelleen osaksi peruskoulun ala-asteen liikuntakasvatusta. Fyysisessä tilassa sukupuolittuneet käytänteet ilmenevät erillisiä tilallisia ratkaisuja tarkasteltaessa. Puolestaan psykososiaalisessa tilassa esimerkiksi tuntisisällöt, odotukset ja puhuttelu poikkeavat toisistaan tyttö- ja poikaoppilaiden kohdalla. Sukupuolitietoinen opetus kykenee haastamaan näitä toiminta- ja ajatusmalleja sekä raivaamaan tilaa entistä yhdenvertaisemmalle kasvatukselle.

Tavoitteet. Tutkielmani tavoitteena oli analysoida päiväkodin ruokailutilanteissa esiintyviä vuorovaikutus-rakenteita ja vuorovaikutuksen rakentumista. Näitä rakenteita ja vuorovaikutuksen kokonaisuutta tarkastelin keskustelunanalyysin keinoin. Tutkielmani painopiste oli vuorottelujäsennyksessä eli siinä, kuka puhuu, miten pitkään ja miten puheenvuorot vaihtuvat. Tutkimuksen avulla pyrin selvittämään, miten vuorovaikutukseen osallistuvat yhdessä koordinoivat keskustelua eteenpäin. Vuorottelujäsennyksen lähestymiskulman avulla tarkastelen ruokailutilanteessa rakentuvaa vuorovaikutusta suhteessa ruokailutilanteen perusfunktioon eli syömiseen. Keskityn tarkastelemaan erityisesti lasten vuorovaikutusta – sitä, miten lapset kommunikoivat ruokailun aikana. Myös aikuisen toiminta ja sen vaikutus vuorovaikutusrakenteeseen huomioidaan analyysissä. Tutkimuskysymykset ovat: Millainen vuorovaikutusrakenne ja vuorottelujäsennys päiväkodin ruokailutilanteissa on? Miten ruokailutilanteen perusfunktio eli syöminen mahdollisesti vaikuttaa vuorovaikutukseen? Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ovat keskustelunanalyysiin perustuvat teoriat, joita hyödynnän aineistosta löytyvien ilmiöiden tarkastelussa. Tutkielmani taustalla on sosiaalisen konstruktionismin mukainen näkemys todellisuuden, tiedon ja käsitteiden rakentumisesta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Menetelmät. Tutkielmani oli luonteeltaan laadullinen keskustelunanalyysi. Tutkimusaineisto koostui kahden ruokailutilanteen videotallenteesta. Videoaineisto oli kerätty Helsingin yliopiston Myötätunnon rakentuminen varhaiskasvatuksen arjessa –tutkimushankkeessa. Tutkimuksen analyysi oli induktiivista ja se rakentui yksittäisistä havainnoista laajemman kokonaiskuvan muodostamiseksi. Molemmissa ruokailutilanteissa oli neljä lasta ja 1 - 2 aikuista. Lapset olivat 1 - 3 -vuotiaita. Analyysissä tarkasteltiin yhdessä ruokapöydässä rakentuvaa vuorovaikutusta koko ruokailutilanteen ajan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseni perusteella päiväkodin ruokailutilanteissa vuorovaikutus rakentuu pääosin yhteisesti: Vuorovaikutus koski kaikkia tilanteeseen osallistujia eikä keskustelu jakautunut esimerkiksi kahteen erilliseen dialogiin ruokailutilanteessa olevien lasten ja aikuisten välillä. Vuorovaikutuksessa jaettu kehollinen läsnäolo vaihteli Goffmanin (1964) luoman jaon mukaisesti kokoontumisen ja kohtaamisen välillä. Kokoontumisen hetkissä suoritettiin ruokailutilanteen perusfunktiota eli syömistä. Kohtaamisia tapahtui yhteisessä kerronnallisessa puheessa, muistelussa sekä lasten välisissä kehollisissa nyökyttelyhetkissä. Vuorovaikutuksessa yhdistyivät kielelliset ja keholliset toiminnot viestimisen keinona. Vuorovaikutusta jäsensivät ruokailutilanteen perusfunktioon liittyvät kysymys - vastaus ja pyyntö - suostuminen -vierusparit. Vuorot olivat ruokailutilanteissa keskimäärin 3 - 4 sanaa. Lasten aloittamia ja jatkamia sanallisia yli kolmen vuoron pituisia keskusteluja ei muodostunut. Aikuisen ohjaava, johdatteleva rooli korostui ja aikuisen kommunikointi vaikutti paljon vuorovaikutusrakenteeseen. Lapset kuitenkin osallistuivat keskusteluun tuottamalla keskustelunavauksia ja reagoimalla muiden vuoroihin. Vuorovaikutuksessa näyttäytyi vuorottelujäsentelyyn kuuluvia piirteitä eli vuorovaikutuksessa vuorossa oleva vaihteli, useimmiten yksi henkilö puhui, vuorojen järjestys ja pituus ei ollut kiinteä sekä keskustelussa noudatettiin vuorottelun periaatetta.