Browsing by Title

The aim of this study was to investigate the encounters between the children and caregivers in kindergarten’s basic care situations. This study was based on educare-model developed to represent early childhood education as combination of education and nurture (Stakes 2005). The younger the children, the bigger is the role of basic care playing in their days in kindergarten. Therefore, it is essential to discover the pedagogical value of basic care, that is nowadays often forgotten (e.g. Kalliala 2012). Target of the study was to represent the encounters from the view of caregiver's interaction. In addition, the study was to investigate the caregivers' thoughts concerning the significance of basic care routines and interaction with children. The research material was collected from three day care centers in Southern Finland in Spring 2016. The research material includes encounters' observations and questionnaire made for the staff. All the material of the study has been analysed by using qualitative methods. A tripartite model was made to represent the different types of encounters occurred in the observation material. In this study nearly 50 percent of the encounters between the staff and children were firstrate yet the majority of the encounters wasn't as propitious. This study suits well with the recent studies as significant variation in the quality was observed between the caregivers and day care centers. According to questionnaire the staff's approach to basic care and interaction is positive and homogeneous. Regardless the results of the questionnaire, the caregivers often seem to fail in investing in the encounters with the children.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan esiopetusikäisten lasten keskinäistä vuorovaikutusta ja vertaissuhdetta vapaan leikin aikana laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa lasten välisestä multimodaalisesta vuorovaikutuksesta verbaalia ja non-verbaalia viestintää tutkimalla. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia verbaalin ja non-verbaalin viestinnän vaikutusta ja yhteyttä lasten väliseen vertaissuhteeseen, joko sitä edistävänä tai rajoittavana tekijänä. Tutkimustani on ohjannut erityisesti Vermilän (2023) ja Syrjämäen (2019) väitöskirjat, jotka kummatkin käsittelevät lasten välistä vuorovaikutusta ja vertaissuhdetta. Aineistonkeruu suoritettiin Suomessa sijaitsevassa esiopetusryhmässä videoimalla lasten välistä vuorovaikutusta vapaan leikin aikana kahtena peräkkäisenä päivänä tammikuussa 2024. Aineistonkeruun aikana tutkija ei ottanut kontaktia lapsiin tai ohjannut lainkaan lasten välisiä leikkejä tai leikkikavereiden valitsemista, jotta tilanne säilyisi mahdollisimman todenmukaisena. Videokuvattua aineistoa muodostui yhteensä 26 min. Videokuvattujen lasten määrä oli n=9, mutta tutkielmaan analysoitavaksi päätyi kahden (2) lapsen välinen leikkitilanne. Lasten välistä multimodaalista vuorovaikutusta tutkittiin käyttäen vuorovaikutusanalyysiä menetelmänä. Aineistoa analysoitiin kahden asetetun kategorian kautta: 1. verbaalinen ilmaisu ja 2. kehon asento ja eleet. Tutkimuksessa todettiin lasten esittävän paljon verbaalisia ehdotuksia leikin kulusta leikkikaverille, mutta ehdotuksiin verbaalisesti vastaaminen oli kuitenkin vähäistä. Lasten non-verbaalin vuorovaikutuksen todettiin olevan keino täydentää verbaalista vuorovaikutusta. Positiivisia kokemuksia ilmennettiin non-verbaalisesti muun muassa hymyilemällä ja innosta hyppimisellä, sekä negatiivisia kokemuksia vetäytyneellä katseella ja lyyhistyneellä kehon asennolla. Myönteistä vertaissuhdetta lasten välillä todettiin ylläpitävän tunteiden, reaktioiden ja käyttäytymisen onnistunut säätely. Rajoittavana tekijänä vertaissuhteen ylläpitämisessä todettiin leikkikaverin esittämien ehdotusten sivuuttaminen sekä leikin omaehtoinen ohjaaminen.

The aim of my thesis was to find out how the LGBT families living in the Helsinki metropolitan area had experienced the day care of their children in 2008-2015. In my preliminary view, professional educators usually have positive attitudes towards LGBT families, although negative experiences are also found. Earlier research on LGBT families has shown that various practices in educational institutions have not been sufficiently considered from the point of view of the diverse needs of families. Because of heterosexist structures, sexual minorities have become “outsiders” in educational institutions and have that way been left out from the diverse idea of humanity. The glorification of heterosexuality has led to bullying of sexual minorities in schools. The same limited mindset has also been seen in day care where children are taught through stories and fairy tales that they will be expected to start a heterosexual nuclear family in future. The study material was collected from August to September 2016 through theme interviews. Three LGBT families participated in the study. All the families that participated in the study were originally families of lesbian couples. One of the thematic interviews was conducted as a parental interview in which both parents participated. Two other interviews were conducted as individual interviews. The material was analysed by content analysis. The results of the study confirmed my own preconception: attitudes towards LBGT families vary a great deal in the day care centres of the Helsinki metropolitan area. There are considerable differences in the quality of diversity education even within the same day care centre. How well LGBT families can be catered for in day care centres depends on how familiar the staff is with the family's special needs or dare discuss difficult issues. If the staff is not familiar with various types of the families, they cannot cater for their special needs in teaching. Based on the results, LGTB families are usually considered at the time of the father’s and mother's days, when the practices associated with the day are discussed together with the families.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää satuhieronnan käytön yleisyyttä varhaiskasvatuksen parissa työskentelevillä henkilöillä, havaita sen käytön yleisyyteen vaikuttavia tekijöitä sekä selvittää, millaisissa tilanteissa sitä yleisesti käytetään ja millaisia kokemuksia sen käytöstä on syntynyt. Alkutilanteen kokemukseen perustuvana olettamuksena oli, että satuhieronta ei ole kovinkaan hyvin tunnettu työmenetelmä varhaiskasvatuksen henkilöstön parissa. Tutkimus toteutettiin perehtymällä satuhierontaan ja sen perusteena oleviin menetelmiin teoriatasolla sekä keräämällä tutkimusaineistoa kyselytutkimuksen avulla tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi. Kyselytutkimukseen osallistui 76 henkilöä kolmen viikon ajanjaksona järjestetyssä verkkopohjaisessa kyselyssä. Kerätty tutkimusaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin, teemoittelun avulla ja sitä tarkasteltiin peilaten työn teoriaosuudessa esitettyihin havaintoihin. Tutkimuksen tuloksena satuhieronta on yleinen, laajasti käytetty ja tunnettu työmenetelmä varhaiskasvatuksen henkilöstön parissa. Sitä käytetään tyypillisesti tilanteissa, joille rauhallisuus ja lepo ovat ominaisia. Satuhieronnan havaittiin vaikuttavan lapsiin positiivisesti muun muassa rentoutumisen ja hyvän mielen luomisen kautta. Sen koettiin olevan myös soveltuva työmenetelmä moniin tarkoituksiin, kuten rauhoittumiseen ja rentoutumiseen sekä haasteita omaavien lasten kanssa käytettäväksi.

Part-time special education has been an important part of the Finnish school system for decades, and most of it has traditionally been carried out as small group instruction. Recently, however, there have been attempts to increase the amount of co-teaching, and it has also been assumed that the role of special education teachers will become more consultative in the future. These changes would mean that the amount of small group instruction would decrease, which isn’t necessarily a good thing for students who need extra support. When decisions about special education are made, it’s important to take students’ viewpoint into account as well. Therefore, the purpose of this study was to investigate sixth-grade students’ experiences about small group instruction in a resource room. Not that many studies about this topic have been made from students’ point of view, but based on the earlier research it seems that many students think that small group instruction enhances learning, whereas co-teaching has more social benefits. The data for this qualitative case study was collected by interviewing four sixth-grade students, who received small group instruction once a week outside their actual school day. The data was analysed by using phenomenological-hermeneutic content analysis, and the whole study was guided by a child perspective approach. In this thesis I will discuss how the students felt about visiting the special education teacher and what kind of benefits and disadvantages they thought it had given them. The results of the study showed that the students felt mainly positively about visiting the special education teacher and thought they had benefited from it in many ways. The most important benefits were related to peaceful and safe learning environment, individual help from the special education teacher and an extra opportunity to practise things that were difficult for them. All of the students thought the part-time special education had affected positively their success at school and it was usually nice to visit the special education teacher. Sometimes studying in the resource room was, however, hard or annoying, and other students might tease them because of it. The results of this study indicate that at least part of the students, who need support, like and benefit from small group instruction and therefore reducing the amount of it should be carefully considered. This study also backs up the idea that students’ views should be listened to since they can verbalize their experiences and give reasons for their opinions quite well and from various aspects.

The purpose of this research is to get more information about children who have learned to read at an early age and about the linguistic environment they live in. Teaching how to read is usually an assignment for the school, but the base of how to read is developed much earlier. Some children learn to read before they go to school or preschool. My own history with learning how to read in my early childhood was one of the reasons why I wanted to do a research about children with early reading skills. The investigation was conducted through qualitative methods. Four parents were interviewed about their children. One of the parents also worked as a kindergarten teacher, and that has been taken into account with the interview. The interviews were halfstructured, theme interviews and the material was analysed according to the themes that came up. The results show both similarity and differences with the characteristics of the children. Within the linguistic environment, bedtime reading and possibility for shared reading moments showed up as some of the most important things that have an impact on reading abilities. Reading-positive environment interrelates with the positive attitude towards reading held by the parents.

Today’s crucial problems in postindustrial society, appear to be according to study of leisuretime and sport researches, children’s weakened endurance and inactive lifestyle. The health risks caused by sedentary lifestyle have an impact to majority of the school students. Beeing aware of these kind of problems as a starting point to my Bachelor Theses, I try to study, how Out Door Adventure Education (OAE) as a teaching method could improve children’s more physically active lifestyle in school. In my research i aim to perceive the essential traditions of OAE in Finland, the main features and elements of it and simply, how this method can be utilized and applied in many different ways on the field of education. In the process, I discuss which kind of education goals, values, learner image and approach to learning OAE has, where the roots originate from and how these ideas are sitting in today’s education work. Which kind of benefits seems to be the most crucial from adolescent wellfare point of you? I approached my research intrests with the hepl of the integrative literature reviw. The literature consists of wellbeing literature, OAE articles, collection books of OAE articles, 2 dissertation and 4 master’s thesis. The history of Finnish Outdoor Adventure Eduction as a reform pedagogue and current state as constructivist and experiental learning method, I studied by familiarizing my self with Finnish theory books of OAE. I was interdisciplinary observing my study field regarding theories and empirical studies to figure out which kind of wellbeing effetcts OAE has reported and what kind of views are not yet included in the research. The results of my studies suggest that the main idea in OAE is to learn and improve cooperative skills, group coherence, motivation, autonomy, participation, responsibility, perseverance, resilience, personal growth, self-concept, and understanding of own world relations by reflecting own and shared adventure peak experiences. In my studie, I have shared the field of OAE in 4 different kind of target groups: Adventurous Teaching, Adventure Sport, Outdoor Adventure and Therapeutic OAE. In the light of my literature review, by using OAE methods, it is possible to improve adolescents menthal, physical and social wellbeing. Outdoor Adventure Education might also reinforce relationship with nature and encourage for more physicly active lifestyle. Especially objective wellbeing and recilience is worth for futher study.

Tarkastelen tutkimuksessani sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten olosuhteita yläasteella ja toisen asteen oppilaitoksissa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmin. Tutkimukseni tarkoituksena on vertailla ja yhtenäistää aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa esiteltyjä tuloksia ja selvittää, millä tavoin sukupuoli- ja heteronormatiivinen asenneilmapiiri vaikuttaa kouluissa ja miten se on mahdollisesti muuttunut 1990-luvulta tähän päivään. Tarkastelen koulujärjestelmää ensisijaisesti sen luomien erontekojen suhteen, ja tutkimustulosteni analyysin nojaa poststrukturalistiseen kriittiseen feminismiin. Systemaattisen kirjallisuuskatsaukseni lähdeaineisto koostuu vuosina 2000-2020 julkaistuista tutkimuksista ja teoksista. Rajasin aineistoa vaiheittain tarkkojen haku- sekä sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla. Seulonnan jälkeen katsaukseeni jäi kolmetoista tutkimuskysymysteni kannalta olennaisinta lähdettä, joiden pohjalta tarkastelin Suomen yläasteilla ja toisen asteen oppilaitoksissa vallitsevia sateenkaarinuoria syrjiviä rakenteita sekä asenneilmapiirin ongelmia. Aineiston analyysi paljasti monia sateenkaarinuorten kohtaamia ongelmia Suomalaisessa koulujärjestelmässä. Vaikka viimeisen vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana suhtautuminen sateenkaarinuoria kohtaan on muuttunut parempaan suuntaan, ovat sukupuoli- ja heteronormatiivisuus edelleen läpileikkaavia teemoja kouluissa. Etenkin koulujärjestelmän virallinen, opetustoiminnasta ja järjestyksen ylläpitämisestä vastaava ulottuvuus tuottaa ja toistaa perinteisiä normeja ja ylläpitää sateenkaarinuoria syrjiviä rakenteita. Ongelmia löytyy myös koulun sosiaalisen ulottuvuuden kontekstissa ja nämä ongelmat vaikuttavat yleensä suoremmin nuorten hyvinvointiin. Esimerkiksi kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat sateenkaarinuorilla huomattavasti muita ikäisiään yleisempiä. Tulosten perusteella voidaan todeta, etteivät yhdenvertaisuus ja tasa-arvo toteudu kouluissa. Sateenkaarinuorten aseman parantaminen vaatii sukupuolten ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta koskevan tietoisuuden lisäämistä sekä normikriittisen pedagogiikan toteuttamista kouluissa. Vuonna 2014 uusittuihin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin on kirjattu selkeämmin linjauksia sukupuolten ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden huomioimisesta koulun käytänteissä. Myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakeihin tehdyt muutokset kielsivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjinnän entistä selkeämmin. Muutoksen suunta on oikea, mutta kun tarkastellaan sateenkaarinuorten kouluhyvinvoinnin tasoa suhteessa ikätovereihinsa, voidaan helposti todeta, että yhdenvertaisuuden toteutumisen eteen on tehtävä tehokkaita toimenpiteitä.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan tapaa, jolla seksuaalikasvatusta järjestetään suomalaisessa peruskoulussa sivuten samalla sen asemaa kansainvälisessä viitekehyksessä. Huomio kiinnitetään eritoten seksuaalikasvatuksen haasteisiin. Kirjallisuuteen viitaten pyritään löytämään keinoja, joilla parantaa seksuaalikasvatusta, sen sisältöjä ja tapaa, jolla sitä järjestetään. Seksuaalisuus ja sen eri ulottuvuudet kehittyvät aina syntymästä aikuisuuteen saakka. Seksuaalisuus miellettiin pitkään pelkkänä biologisena viettinä, mutta myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet sen olevan ilmiö, joka vaikuttaa kaikilla ihmisyyden osa-alueilla. Silti instituutiot, kuten kristillinen kirkko, ovat historiallisesti pyrkineet muokkaamaan seksuaalikasvatuksen sisältöjä niiden omien arvojen mukaisiksi. Myös päättäjien ja opetusalan ammattilaisten omat arvot ja näkemykset ehkäisevät seksuaalikasvatuksen kattavuutta ja edistävät kouluympäristön heteronormatiivisuutta ja perinteisiä sukupuolirooleja. Seksuaalikasvatuksen tulisi edistää lasten ja nuorten kokonaisvaltaista kasvua ihmisinä. Jotta tämä toteutuisi mahdollisimman hyvin tulisi seksuaalikasvatuksen sisältöjä tarkastella lähemmin. Sukupuolitaudit ja ehkäisy ovat tärkeitä aiheita, mutta ne jäävät usein miltei ainoiksi opetuksen painopisteiksi. Nautinnon ja seksuaalisen moninaisuuden tapaiset aiheet ovat aivan yhtä tärkeitä, ja ne auttavat turvaamaan lasten ja nuorten terveen kehityksen. Jotta koulut kykenevät tarjoamaan kattavaa seksuaalikasvatusta, täytyy päättäjien ja opetusalan ammattilaisten tarkastella tapaa, jolla he itse käsittelevät seksiä ja seksuaalisuutta. Tämän lisäksi opetusalan ammattilaisille tulisi tarjota riittävää koulutusta, jotta heillä olisi valmiudet käsitellä seksiä ja seksuaalisuutta avoimesti ja kattavasti. Koulutus luo tuleville opettajille myös mahdollisuuden tarkastella omaa suhdettaan seksiin, seksuaalisuuteen ja sukupuoleen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten seksuaalikasvatusta kuvataan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2022, eli Vasussa, ja millaisia diskursseja kuvaus ilmentää. Tulosten mukaan Vasun seksuaalikasvatuksen kuvauksessa esiintyi eniten vapautunutta ja ennaltaehkäisevää diskurssia mutta myös perusteita konservatiiviselle, riskien minimoimisen ja hyvinvointivaltion diskursseille. Tutkimus on toteutettu dokumenttianalyysina abduktiivisesti. Tutkimusaineisto järjestettiin koodaamalla seksuaalikasvatusta kuvaavia katkelmia valtakunnallisesta Vasusta Atlas.ti-ohjelmalla, ja teemoittelemalla niitä aiemmassa tapaustutkimuksessa esiintyneiden diskurssien alle. Hyväksymiskriteereitä olivat kehon, seksuaalisuuden sekä sukupuolen esiintyminen tekstissä. Hyväksymiskriteereiden määrittämisen jälkeen aineistoksi valikoitui 5 seksuaalikasvatuksen katkelmaa. Tutkimustulokset osoittivat, että seksuaalikasvatuksen kuvaus ja määrittely Vasussa on vähäistä. Seksuaalikasvatusta kuvattiin lähinnä ikätasoisuuden, kehojen kunnioituksen ja ohjaamisen, sukupuolisensitiivisyyden sekä syrjinnän estämisen teemojen kautta. Varhaiskasvatuksen seksuaalikasvatus koostui ympäröivän kontekstin sekä ytimen vuorovaikutuksesta, eli seksuaalikasvatuksen toteutuminen vaati ympärilleen useamman muun osa-alueen toteutumista. Näitä osa-alueita olivat vastuu, oikeudet, laki, kunnioitus, sosiaaliset taidot, sukupuoli, terveys sekä sensitiivisyys. Diskursseja konkretisoi vasun kielelliset valinnat, jotka linkittyivät aiempaan tapaustutkimukseen.