Browsing by Title

Taloudellinen väkivalta on eräs lähisuhdeväkivallan tuntemattomampi muoto, jossa tekijä pyrkii horjuttamaan uhrin taloudellista asemaa erilaisin vallankäytön keinoin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia taloudellisen väkivallan eri ilmenemismuotoja ja sitä, mitä vaikutuksia sillä on perheiden hyvinvoinnille. Tämän lisäksi tarkoituksena on tehdä taloudellista väkivaltaa tutummaksi kotitalouskontekstissa ja pohtia, mitä annettavaa kotitaloustieteellä on ilmiön tutkimiseen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Kirjallisuuskatsauksen aineisto hankittiin jo ennestään tuttujen lähteiden lisäksi käyttämällä useita taloudelliseen väkivaltaan liittyviä hakusanoja eri hakupalveluissa, tutkimalla jo löydettyjen tutkimusten lähdeluetteloita ja tutustumalla hyödynnettyjen julkaisuiden kirjoittajien muihin tutkimusjulkaisuihin. Katsausosion aineisto koostuu pääosin kahdeksasta lähteestä, joista yksi oli väitöskirja ja muut tieteellisiä artikkeleita. Nämä lähteet olivat sosiologian, psykologian ja lapsi- ja nuorisotutkimuksen tieteenaloilta. Tässä tutkimuksessa taloudellinen väkivalta jaettiin neljään eri ilmenemismuotoon, jotka ovat työssäkäynnin rajoittaminen ja häiriköinti, rahaan liittyvä kontrollointi, taloudellinen hyväksikäyttö ja eron jälkeinen taloudellinen väkivalta. Katsausosiossa käytetyissä tutkimuksissa näitä ilmenemismuotoja oli jaoteltu tutkimuksesta riippuen kahdesta neljään. Taloudellista väkivaltaa on kuitenkin mielekkäämpi jäsentää, kun sen eri ilmenemismuodot rajaa selkeästi eri aihealueisiin. Taloudellisen väkivallan vaikutukset ovat moninaisia niin uhrille kuin hänen läheisilleen. Taloudellisen turvattomuuden lisäksi vaikutuksia on myös uhrin mielenterveyteen. Kotitalousoppiaineella voisi olla merkittävä rooli taloudellisen väkivallan ennaltaehkäisyssä, sillä talouskasvatuksella voidaan vaikuttaa lasten ja nuorten taloudenhallintataitoihin. Ongelmallista on kuitenkin se, että kotitaloutta on pakollisena oppiaineena suurimmalla osalla vain seitsemännellä luokalla, jolloin oppilaat ovat vielä hyvin nuoria.

Food and meals together with each other are two thankful topics for both children and pedagogues at the kindergarten and preschools. Food belongs to one of the few thing that makes us satisfied and the opportunity to be social with other people at the same time that’s why the information about food overall should be more common for children at the kindergartens and preschools. The purpose with this thesis is to highlight children’s thoughts about mealtimes at preschools and to use these thoughts as help to develop the mealtimes at kindergartens, preschools and at home. I’ve used a qualitative method to get the best possible result for this thesis. In total I have interviewed twenty children in four different groups; five children in each group. The most central result that came out with this thesis is the fact that the meals should be developed in a larger scale. It’s not only the meals that should be developed, it’s the hole food preparation and the information about where we get our food from and what we eat that also should be developed.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Objectives. This literature review examines how dance and movement therapy might be applied in increasing the well-being of children and adults diagnosed with autism spectrum disorder (ASD). Individuals diagnosed with an ASDs experience social and communicational difficulties every day. They have difficulties in expressing their feelings. Dance and movement therapy is based on interactional movement. The focus is to build and strengthen the relationships between the participants. Earlier studies have shown that dance and movement therapy can increase the well-being of participants. This review examines can dance and movement therapy contribute to the well-being of individuals with autism spectrum disorder Research method. Research articles were searched on Ebscohost and Helka databases. The criteria for inclusion were that articles were published between years 2010–2017, articles were written in English or Finnish and peer review -publications and abstracts were available. The criteria for exclusion were 1) the whole text was not available, 2) the study was not a research article, 3) the study examined other than individuals with ASDs, 4) the form of the therapy was other than dance and movement therapy, 5) the research articles were published before year 2010 ja 6) the study was a literature review. Based on the 40 research studies that were found only five research articles were selected in the study. These five articles were analysed by using content analysis method. Conclusion. This review consists of five research articles that examined the possibilities of dance and movement therapy in increasing the well-being of individuals diagnosed with ASDs. The conclusion of the study is that dance and movement therapy increases the well-being of the participants by increasing interaction between the participants and strengthening feelings of empathy. In addition to this therapy supported the self-control of the participants as well as socially acceptable behavior. Therapy helped the participants to build a positive self-image and body-image. Many studies have already examined the positive effects of the dance and movement therapy in Europe and United States. The effects of the dance and movement therapy in increasing the well-being of individuals diagnosed with autism spectrum disorder has not yet been studied in Finland.

The purpose of this study is to examine a certain teacher’s ICT-oriented pedagogy and to clarify what applications this teacher uses in school and why. The aim was to find out this certain teacher’s views on ICT and media’s benefits and disadvantages. The general interest was also in how the Finnish national core curriculum and participation affects this certain teacher’s teaching. The target of this case study was chosen for one’s advanced ICT-skills. Previous studies and the Finnish national core curriculum show that the use of ICT in schools is increasing. Also, the use of ICT and media in teaching influence the development of future working skills. The mission of this study is to clarify and describe certain teacher’s ICT-oriented pedagogy. The study was conducted by qualitative approach interviewing one teacher in April 2016. The interview was a semi-structured interview. In the analysis, the material was categorized from large categories to smaller ones using the help of the questions used in the interview. The study showed that this certain teacher uses a lot of technology and various kinds of media applications in his/hers teaching. The teacher was able to indicate many different benefits and disadvantages of the use of ICT and media concerning the society, home, school, teachers and pupils. The teacher’s visions on developing pupils’ future working skills correlated with the Finnish national core curriculum and views presented in the theoretical part of this study. Participation became one of the keywords of this study as it was noted to be one of the most essential elements in the certain teacher’s pedagogy. Participation is also an important part of the new Finnish national core curriculum. This study focused only on one teacher. In the future, it would be interesting to examine how the new, more ICT-oriented Finnish national core curriculum affects other teachers teaching and pedagogical views.

The purpose of this study was to find out the significance of the presence of a dog to the self-regulation skills of a child with special needs and to increase information about dog-assisted activities and the opportunities for dog-assisted activities in early childhood education. Self-regulation skills can be roughly divided into three dimensions: the regulation of feelings, be-havior and cognitions. In this study, I looked at the possibilities of supporting the child's self-regulation skills by the presence of the dog. The dog used in the study was not the actual therapeutic dog, but the dog was utilized as part of the voluntary dog assisted activity. This Bachelor's Thesis is a qualitative case study. The survey data collection was carried out by observing the child for three days and interviewing the kindergarten teacher and the parent of the child. The kindergarten teacher was interviewed with theme interview and the parent's point of view was studied with an open questionnaire. The aim of the observation was to find out the significance of the dog's presence in the child's self-regulation skills and behavior in the group. The analysis of the material was carried out by content analysis. This study shows that the presence of the dog had positive meanings for the child's self-regulation and behaviors in the group. The most important changes in the presence of the dog in the child's behavior and self-discipline were the child's increased contact with other children and adults, diversified play ideas and reduced fury attacks. The number and duration of child's rage had decreased considerably when the dog entered the group. The child was seen to speak more when the dog was at kindergarten and through dog-assisted activities the child had also learned skills in the group, such as negotiation.

Goals. My bachelor’s thesis studies connections between music education and music hobby. More accurately, I’m studying what kind of effects obligatory elementary school music education has had on music hobby and motivation of hobby in young adult amateur musicians’ experiences. Music hobby is marginally noticed in elementary school curriculum 1994 and 2004. These two have been in use during the study participants’ elementary school years. For me as a same age amateur musician, my study’s subject offers an interesting survey to experiences of amateur musicians. Methods. In my study I did a case study by interviewing four young adult amateur musicians. My interview method was qualitative semi-structured theme interview which subjects were connected to my theory part. In interviews interviewees narrated their experiences of their elementary school years. From transcribed interviews I analysed the substantive experiences and connected them to the theory. Results and conclusion. The interviews showed that interviewees experiences of elementary school music education and its effects on music hobby varies to some extent. The conclusion can be that activities during music classes aren’t very significant, but other school activities have had clearly more importance. For example band playing with friends during breaks and music teacher’s extra support have been significant to the interviewees. It would be interesting to extend this study in my master’s thesis by studying teachers who teach music and taking notice to the new 2016 curriculum.

The aim of this study was to find out how much textile waste is produced in the different work stages in the craft class of Karamzin’s school (in Espoo, Finland), during a two week period. The study additionally explored which means the school’s craft teacher used to reduce the amount of textile waste produced in craft teaching. Textile waste is a current topic due to a new government regulation that doesn’t allow textile waste to be transferred to landfills. Also the latest national core curriculum for basic education obligates craft teaching to pay attention to sustainable development. The craft teacher of Karamzin’s school and 166 students who attended the craft class took part in the study. The material was gathered by collecting textile waste in the craft class and by interviewing the craft teacher in a theme interview. The collected textile waste was sorted by textile type and weighed. The interview was analyzed with material based content analysis. 1,7 kg of textile waste was produced during two weeks. Most of the textile waste was fabric, while the most textile waste was produced during the fabric cutting process of dressmaking. The craft teacher of Karamzin’s school reduced the production of textile waste with the help of design, material management and recycling, by teaching waste reducing work methods and by passing on her knowledge and values. (The study finds that) more attention should be paid on fabric waste recycling and ways on reutilize fabric waste in craft teaching. Textile waste generation can be avoided by creating a good recycling system in the class which facilitates recovery, storage and reutilization of waste textiles. Fabric waste can be used for example among wad to stuff pillows and soft toys.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa lähestyn sosioemotionaalisia taitoja ja haasteita päiväkodin integroidussa erityisryhmässä työskentelevän varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmasta. Tutkimukseni on tapaustutkimus. Lapsi tarvitsee sosioemotionaalisia taitoja ilmaistakseen tunteitaan ja tullakseen toimeen muiden lasten kanssa osana ryhmää (Takala, 2015, s. 23). Sosioemotionaaliset haasteet näkyvät ennen kaikkea sosiaalisessa toiminnassa, vuorovaikutuksessa sekä lapsen tunne-elämän ilmaisussa (Pihlaja, 2018, s. 136). Tavoitteenani oli tutkia, miten sosioemotionaalisia taitoja tuetaan ja miten haasteet näkyvät integroidun erityisryhmän arjessa varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmasta. Tutkimuksessani pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiin: Miten integroidussa erityisryhmässä työskentelevä varhaiskasvatuksen henkilöstö pyrkii tukemaan sosioemotionaalisten taitojen kehittymistä päiväkodin arjessa ja millaisia kokemuksia henkilöstöllä on sosioemotionaalisten haasteiden vaikutuksesta arjessa? Menetelmät. Tutkimukseni oli luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Keräsin tutkimusaineistoni haastattelemalla yhden päiväkodin integroidun erityisryhmän kolmea työntekijää puolistrukturoiduilla puhelinhaastatteluilla. Kaksi haastateltavista oli varhaiskasvatuksen erityisopettajia ja kolmas lastenhoitaja. Nauhoitin ja litteroin haastattelut ja analysoin ne teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Taustamateriaalina tarkastelin tutkimuspäiväkodin toimintasuunnitelmaa. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä tutkimuksessa sosioemotionaalisten taitojen tukeminen integroidussa erityisryhmässä ilmeni struktuurin, ennakoinnin ja rauhallisuuden tärkeytenä. Aineistosta ilmeni, että varhaiskasvatuksen henkilöstö koki lasten ominaisuuksien vaikuttavan paljon ryhmän levottomuuteen eikä omalla toiminnalla koettu olevan vaikutusta levottomien tilanteiden syntyyn, ainoastaan tilanteiden purkamiseen nähtiin olevan omalla toiminnalla merkitystä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö koki, että sosioemotionaaliset haasteet näkyvät integroidun erityisryhmän arjessa eniten voimakkaina tunteen purkauksina, levottomuutena, heikkona itsetuntona ja aikuisen jatkuvana huomiontarpeena.

Tämän laadullisen tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisen kuvan kansainvälistä adoptiota käsittelevät lastenkirjat antavat lukijalleen adoptiosta. Tutkielmassa tutkittiin, miten totuudenmukaista tietoa lastenkirjat välittävät kansainvälisestä adoptiosta, miten ja millä ta-valla adoptiota ja adoptoitujen taustoja kuvataan sekä minkälaista kuvaa kirjat välittävät adoptiosta, adoptiolapsesta ja hänen vanhemmistaan. Tutkielman taustateoriassa käsiteltiin minäkuvaa, samaistumista sekä moninaisuutta kirjallisuuden näkökulmasta, jonka avulla adoptiolapsen kasvamista pystyttäisiin tukemaan uudessa kotimaassa. Tutkielman aineistoksi valittiin kolme kansainvälisestä adoptiosta kertovaa lastenkirjaa: Pikku Xing (2004, Virtanen L.), Me olemme Bu-Ran ja Seo-Ran Koreasta (1989, Schultz, G. & M.) ja Sarika, tyttö Intiasta (2002 Goyeryd, I.) Aineistoja analysoitiin lähiluvun analyysimenetel-mällä. Tutkielman pohjana käytettiin Sara Millsin (1995) kehittämää feminiinistä lähilukume-netelmää. Analyysin runkona oli Millsin kuusiportainen analyysirunko, joka muunneltiin vas-taamaan tämän tutkielman tarpeita. Aineistoissa kansainvälinen adoptio, adoptoitu lapsi ja hänen perheensä kuvattiin positiivises-sa ja hyväksyvässä valossa. Päähenkilöt nähtiin arvokkaina ja tärkeinä riippumatta omasta taustastaan. Kirjojen hahmoja ei eroteltu toisistaan, kukaan ei ollut sen tärkeämpi tai parempi kuin toinen. Kokonaisuudesta pystyi huomaamaan kunnioituksen ja syntymämaan tärkey-den lapsen tarinassa kasvamassa omaksi itsekseen. Tarinat tarjosivat samaistumisenkohtei-ta ja realistisia tapahtumaketjuja, joiden avulla lapsi saa aineksia minäkuvan kehittämiseen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda esille, kuinka sijoittamalla varhaiskasvatus ja perusopetus samaan rakennukseen luodaan hyvät mahdollisuudet yhteisöllisen oppimisen toteuttamiselle varhaiskasvatusikäisten lasten ja perusopetusikäisten oppilaiden välillä. Yhdessä toimiminen on motivoivaa ja vuorovaikutuksessa eri ikäiset ja taitotasoltaan erilaiset lapset ja nuoret voivat oppia toinen toisiltaan tietoja ja taitoja monipuolisesti. Lisäksi kehittämällä yhteisöllisen oppimisen pedagogiikkaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välille luodaan uudenlaisia yhteisöllisiä oppimisympäristöjä, joissa siirtymät varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen välillä saattavat sujua helpommin. Aiempia tutkimuksia yhteisöllisestä oppimisesta rakennuksessa, jossa varhaiskasvatus ja perusopetus toimivat, ei tätä tutkimusta tehdessä ole tullut vastaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa yhteisöllistä oppimista ja miten se toteutuu niiden välillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, millaisia määritelmiä haastateltavat opettajat, päiväkodin johtaja ja koulun apulaisrehtori antoivat yhteisölliselle oppimiselle ja millaisia hyötyjä ja haittoja he katsoivat tällä olevan sekä lapsille ja nuorille että itselleen. Lisäksi tutkittiin, minkälaisia asioita haastateltavat nimeävät yhteisöllisen oppimisen toteuttamisen esteiksi ja mahdollistaviksi tekijöiksi. Tämä tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen kohteena oli yksikkö, jossa varhaiskasvatus, alakoulu ja yläkoulu toimivat samassa rakennuksessa. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastateltavia oli neljä henkilöä perusopetuksen puolelta: apulaisrehtori, yläkoulun aineenopettaja, alakoulun luokanopettaja ja laaja-alainen erityisopettaja. Varhaiskasvatuksesta haastateltiin päiväkodin johtajaa ja kahta henkilöstön jäsentä, joista toinen työskenteli esiopetuksessa varhaiskasvatuksen opettajana ja toinen integroidussa ryhmässä varhaiskasvatuksen erityisopettajana. Aineisto muodostui äänitteistä, joita oli yhteensä seitsemän tuntia. Tutkimusaineisto analysoitiin narratiivisen analyysin menetelmin. Tämän tutkimuksen perusteella yhteisöllinen oppiminen määriteltiin varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa yhdessä tekemiseksi ja oppimiseksi, jossa jaetaan omaa osaamista ja tehdään yhdessä oivalluksia. Yhteisöllisellä oppimisella katsottiin olevan ainoastaan hyötyjä sekä lapsille ja nuorille että henkilöstölle. Sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa yhteisöllisen oppimisen toteuttaminen koettiin luontevana tapana toimia. Kuitenkin palvelualojen välistä yhteisöllistä oppimista kuvattiin niukasti. Joidenkin näkemysten mukaan esi- ja alkuopetuksen toiminnallisesta yhteistyöstä syntyi yhteisöllistä oppimista. Yhteisöllistä oppimista estävistä ja mahdollistavista tekijöistä syntyivät tarinat: Meillä on kiire, Rakenteet mahdollistavat ja estävät, Kuka on aktiivinen, kuka ei, Tilat, joissa kohtaamme, Emme kuulu samaan yhteisöön, Lapset ikä- ja taitotasoryhmissä. Sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa koettiin työmäärän olevan suuri ja moni koki yhteisöllisen oppimisen toteuttamisen palvelualojen välillä ylimääräiseksi työksi, jota ei enää haluttu. Palvelualojen sisällä yhteisöllistä oppimista mahdollistavat rakenteet toimivat erinomaisesti, mutta palvelualojen välille niitä oli luotu ainoastaan tukemaan esi- ja alkuopetuksen yhteistyötä. Tässä rakennuksessa varhaiskasvatus ja perusopetus oli sijoitettu selkeästi erilleen toisistaan ja tiloja, joissa palvelualojen henkilöstö sekä lapset ja nuoret olisivat voineet kohdata, oli hyvin vähän. Tiloissa, joissa kohtaamisia olisi saattanut syntyä, rajoittivat henkilöstön tekemät ratkaisut. Eri palvelualojen välistä yhteisöllistä oppimista rajoitti vahvasti se, että rakennuksessa ei ollut syntynyt sellaista yhteisöä, johon sekä varhaiskasvatuksen lapset ja henkilöstö että perusopetuksen oppilaat ja henkilöstö olisivat kuuluneet. Rajoittava tekijä oli myös se, että useissa näkemyksissä esitettiin oppimisen tapahtuvan saman ikäisten tai lähes saman ikäisten ja taitotasoltaan samanlaisten oppijoiden parissa.