Browsing by Title

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda esille, kuinka sijoittamalla varhaiskasvatus ja perusopetus samaan rakennukseen luodaan hyvät mahdollisuudet yhteisöllisen oppimisen toteuttamiselle varhaiskasvatusikäisten lasten ja perusopetusikäisten oppilaiden välillä. Yhdessä toimiminen on motivoivaa ja vuorovaikutuksessa eri ikäiset ja taitotasoltaan erilaiset lapset ja nuoret voivat oppia toinen toisiltaan tietoja ja taitoja monipuolisesti. Lisäksi kehittämällä yhteisöllisen oppimisen pedagogiikkaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välille luodaan uudenlaisia yhteisöllisiä oppimisympäristöjä, joissa siirtymät varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen välillä saattavat sujua helpommin. Aiempia tutkimuksia yhteisöllisestä oppimisesta rakennuksessa, jossa varhaiskasvatus ja perusopetus toimivat, ei tätä tutkimusta tehdessä ole tullut vastaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa yhteisöllistä oppimista ja miten se toteutuu niiden välillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, millaisia määritelmiä haastateltavat opettajat, päiväkodin johtaja ja koulun apulaisrehtori antoivat yhteisölliselle oppimiselle ja millaisia hyötyjä ja haittoja he katsoivat tällä olevan sekä lapsille ja nuorille että itselleen. Lisäksi tutkittiin, minkälaisia asioita haastateltavat nimeävät yhteisöllisen oppimisen toteuttamisen esteiksi ja mahdollistaviksi tekijöiksi. Tämä tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen kohteena oli yksikkö, jossa varhaiskasvatus, alakoulu ja yläkoulu toimivat samassa rakennuksessa. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastateltavia oli neljä henkilöä perusopetuksen puolelta: apulaisrehtori, yläkoulun aineenopettaja, alakoulun luokanopettaja ja laaja-alainen erityisopettaja. Varhaiskasvatuksesta haastateltiin päiväkodin johtajaa ja kahta henkilöstön jäsentä, joista toinen työskenteli esiopetuksessa varhaiskasvatuksen opettajana ja toinen integroidussa ryhmässä varhaiskasvatuksen erityisopettajana. Aineisto muodostui äänitteistä, joita oli yhteensä seitsemän tuntia. Tutkimusaineisto analysoitiin narratiivisen analyysin menetelmin. Tämän tutkimuksen perusteella yhteisöllinen oppiminen määriteltiin varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa yhdessä tekemiseksi ja oppimiseksi, jossa jaetaan omaa osaamista ja tehdään yhdessä oivalluksia. Yhteisöllisellä oppimisella katsottiin olevan ainoastaan hyötyjä sekä lapsille ja nuorille että henkilöstölle. Sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa yhteisöllisen oppimisen toteuttaminen koettiin luontevana tapana toimia. Kuitenkin palvelualojen välistä yhteisöllistä oppimista kuvattiin niukasti. Joidenkin näkemysten mukaan esi- ja alkuopetuksen toiminnallisesta yhteistyöstä syntyi yhteisöllistä oppimista. Yhteisöllistä oppimista estävistä ja mahdollistavista tekijöistä syntyivät tarinat: Meillä on kiire, Rakenteet mahdollistavat ja estävät, Kuka on aktiivinen, kuka ei, Tilat, joissa kohtaamme, Emme kuulu samaan yhteisöön, Lapset ikä- ja taitotasoryhmissä. Sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa koettiin työmäärän olevan suuri ja moni koki yhteisöllisen oppimisen toteuttamisen palvelualojen välillä ylimääräiseksi työksi, jota ei enää haluttu. Palvelualojen sisällä yhteisöllistä oppimista mahdollistavat rakenteet toimivat erinomaisesti, mutta palvelualojen välille niitä oli luotu ainoastaan tukemaan esi- ja alkuopetuksen yhteistyötä. Tässä rakennuksessa varhaiskasvatus ja perusopetus oli sijoitettu selkeästi erilleen toisistaan ja tiloja, joissa palvelualojen henkilöstö sekä lapset ja nuoret olisivat voineet kohdata, oli hyvin vähän. Tiloissa, joissa kohtaamisia olisi saattanut syntyä, rajoittivat henkilöstön tekemät ratkaisut. Eri palvelualojen välistä yhteisöllistä oppimista rajoitti vahvasti se, että rakennuksessa ei ollut syntynyt sellaista yhteisöä, johon sekä varhaiskasvatuksen lapset ja henkilöstö että perusopetuksen oppilaat ja henkilöstö olisivat kuuluneet. Rajoittava tekijä oli myös se, että useissa näkemyksissä esitettiin oppimisen tapahtuvan saman ikäisten tai lähes saman ikäisten ja taitotasoltaan samanlaisten oppijoiden parissa.

Tarkkaamattomuus ja keskittymisen vaikeudet ovat yleisiä. Ne ovat yksi tavallisimmista oppimista ja koulunkäyntiä vaikeuttavista tekijöistä. Niin oppimisen ja koulunkäynnin sujuvuuden kuin lapsen hyvinvoinnin ja elämänkulun kannalta on tärkeää, että niitä pyritään tukemaan. Opettajan asiantuntijuus on avainasemassa tukitoimien suunnittelussa ja toteutuksessa, ja laadukas perusopetus on ensimmäinen keino vastata oppilaan tuen tarpeeseen. Se tarjoaa myös hyvän perustan, jolle yksilölliset vahvemmat tukitoimet on mahdollista rakentaa. Tutkielmassa selvitetään, miten tarkkaavuutta ja keskittymistä on mahdollista tukea koululuokassa sekä miten keskittymistä tukevia taitoja voidaan koulussa harjoitella. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytettiin sekä englanninkielisiä että suomenkielisiä tieteellisiä julkaisuja. Aineisto rajattiin harkinnanvaraisesti rakentaen laaja kuva tutkittavasta aiheesta. Toimintaympäristöä koskevat tukimenetelmät koululuokassa voidaan jakaa proaktiivisiin eli ennaltaehkäiseviin menetelmiin ja reaktiivisiin eli oppilaan toiminnasta seuraaviin menetelmiin. Selkeyttämällä ja strukturoimalla oppimisympäristöä ja opetusta voidaan ennaltaehkäistä vaikeuksia ja vähentää esimerkiksi tarkkaavuuden häiriön oireilua. Reaktiivisista menetelmistä välitön ja selkeä, positiiviseen keskittyvä palaute on tehokas keino tukea oppilaan toimintaa. Toimintaympäristöä koskevien menetelmien lisäksi keskittymistä tukevien taitojen, kuten itsesäätelyn, toiminnanohjauksen ja ongelmanratkaisun taitojen, harjoittelu osaltaan tukee lapsen kykyä keskittyä ja toimia tavoitteiden mukaisesti. Koululuokassa toteutettavat tukitoimet ovat opettajan asiantuntijuuden varassa. Onkin tärkeää pohtia, tarjoaako luokanopettajan koulutus riittävät valmiudet tarkkaavuuden ja keskittymisen tukemiseen.

The aim of the thesis was to find out what gender aware teaching in elementary school is and how it promotes gender equality. This literary review reports the history of the gender equality discourse in educational policies.

Tavoitteet. Suomessa liikunnan ympärillä syrjintää on tutkittu lähinnä vapaa-ajan harrastuk sien kontekstissa. Syrjintäaiheiset tutkimukset varhaiskasvatuksessa ovat koskeneet ennen kaikkea kiusaamista. Liikuntakasvatuksen saralla tutkijoita on innoittanut fyysiseen aktiivi suuteen perehtyminen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä syrjinnästä ilmiönä varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuksen kontekstissa tasa-arvon näkökulmasta. Tarkoitus on selvittää minkälaisia normeja varhaiskasvatusta ohjaavat liikuntakasvatuksen asiakirjat sisältävät ja millainen on se todellisuus, jota normeilla pyritään ylläpitämään. Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä käytin kirjallisuuskatsausta, joka on erotelta vissa kahteen orientaatioon, joita ovat narratiivinen ja integroiva katsaus. Tässä tutkiel massa tekniikaksi valikoitui narratiivinen katsaus, jonka avulla pyrittiin saamaan laaja kuva aiheesta. Tutkimusaineiston valintaa ohjasi vahvasti tutkimuskysymykset ja aineisto muo dostuu viidestä suomalaista varhaiskasvatusta ohjaavasta liikuntakasvatuksen asiakirjasta. Tutkimuksessa normeja asiakirjoista paikannettiin kriittisen diskurssianalyysin avulla. Kriitti sessä diskurssianalyysissä pyritään ensin tunnistamaan diskurssi, jonka jälkeen pyrittiin analysoimaan, millaista todellisuutta diskurssin avulla ylläpidetään. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatusta ohjaavien liikuntakasvatuksen asiakirjojen ohjeistukset olivat yhtenäisiä tyttöjen ja poikien osalta, joten varhaiskasvatuksen pihoilla pe lattavat jalkapallopelit kuuluvat ohjeistusten mukaan kaikille. Todellisuus, jota varhaiskasva tuksen liikuntakasvatuksen normeilla pyritään ylläpitämään, on kuitenkin ristiriidassa lasten kautta vapaa-ajan urheilusta tulevien tapojen, uskomusten ja arvojen kanssa. Lapset saatta vat siirtää pihalla pelattaviin jalkapallopeleihin urheilusta tutut normit, jolloin syrjinnän ilmiö on todellinen varhaiskasvatuksen arjessa. Kaikilla tulee kuitenkin olla mahdollisuus osallis tua peleihin. Tulosten avulla voidaan kehittää toimintatapoja syrjinnän ehkäisemiseksi ja tunnistaa syrjintätilanteita, jolloin niihin voidaan puuttua.

The Aim of this BA thesis/study is to explore professional volunteer management in campaigning organizations. I examine what kind of tasks and work areas does volunteer management include in a campaign organization. I also survey the challenges that the volunteer managers are meeting on their work. In the theoretical part I begin by presenting the current phenomenons of volunteer work in the society. Based on the literature, I describe some current changes in the nature of volunteer work: it seems that volunteering has become more episodic and driven by individualistic motives during the last decades. In the second part of the literature view I dive into the topics of volunteer management. It seems that professional volunteer management is a growing post, there are more paid volunteer managers working for organizations than before. The earlier research in volunteer management is emphasizing good practices. Although the literature points out too, that the good management practices are varying, based on the nature and aim of the work of the organization. At the end of the theory part, I’m presenting one theoretical model to examine different styles of volunteer management in different kinds of organizations. The research material consists of four interviews of the volunteers managers in four large campaigning organizations in Finland. The interviews have been conducted as thematic interviews. My method is content analysis, in which I use a content-grounded classification. In the light of my research, the duties of volunteer managers are multiple in campaign organizations. I have named the key tasks as communication with volunteers, training of the volunteers and planning of the upcoming work, campaign work, participation on the organization’s office practices and ”additional tasks”, like duties that are not part of the job description. The volunteer managers found time management as one of the main challenges in their work. The second major challenge is related to the commitment of volunteers: how to find and keep committed and self- contained volunteers in the organization. The key finding of the study is, that there is a contradict between the ideal of self-contained volunteers and the controlled management style of the organizations. Based on the earlier research, tightly controlled management methods might not attract independent volunteers. Solution for the challenge could be maintaining different styles of management and various volunteering tasks, and opportunities within one organization.

Tavoitteet. Seligmanin (2011) mukaan hyvinvointia tukeva kasvatus ehkäisee lasten mielenterveysongelmia sekä lisää onnellisuutta. Tässä tutkimuksessa teemana on positiivinen pedagogiikka, jota hyödyntämällä voidaan vaikuttaa yksilön hyvinvointiin myönteisesti (Leskisenoja, 2017). Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä ajatuksia vastavalmistuneilla ja alalla pitkään olleilla varhaiskasvatuksen opettajilla on positiivisesta pedagogiikasta ja miten vastavalmistuneet ja alalla pitkään olleet varhaiskasvatuksen opet-tajat hyödyntävät positiivista pedagogiikkaa. Lisäksi tämän tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin mahdolliset erot ammattilaissukupolvien ajatuksissa ja toimintatavoissa, sillä varhaiskasvatuksen ammatillisuus on sidoksissa aikaan ja paikkaan (Karila, 2019). Menetelmät. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja aineisto on analysoitu teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä. Tutkimus tehtiin e-lomakekyselynä ja siihen osallistui kymmenen varhaiskasvatuksen opettajaa, joista viisi on vastavalmistunutta ja viisi alalla yli 20-vuotta olleita. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajat ajattelivat positiivisesta pedagogiikasta pääsääntöisesti myönteisesti ja kokivat suuntauksen tarpeellisena. Havaittavissa oli kuitenkin myös epäilyksiä. Positiivista pedagogiikkaa hyödynnettiin varhaiskasvatuksen arjessa vahvuuskasvatuksen ja myönteisen vuorovaikutuksen avulla. Ammattilaissukupolvien vastauksissa oli havaittavissa paljon samankaltaisuutta, mutta myös eroja. Alalla pitkään olleiden vastauksista selvisi, että vahvuuskasvatusta toteutetaan innostunein ottein. Heidän joukossaan oli suuntaukseen hyvin perehtyneitä opettajia, jotka olivat käyneet myös lisäkouluttautumassa aiheen parissa. Vastavalmistuneilla oli enemmän itsestään selvä ote myönteiseen kasvatukseen. Vastavalmistuneet kuitenkin toivoivat selvästi useammin, että positiivista pedagogiikka hyödynnettäisiin laajemmin varhaiskasvatuksen arjessa.

Physical activity has been found to increase the efficiency of children’s cognitive functions. There is a number of studies on the connection of primary school students’ leisure-time exercise with learning. However, studies on the connection of exercise during the school day with learning have been produced mainly in the recent years. New data has been produced especially on the effects on learning enabling factors, e.g. concentration. Although studies show the connection with learning enabling factors, there is not enough evidence on the causation of these two subjects. The objective of this thesis was to make a literature review on the effects of classroom-based physical activity on concentration. Another objective was to find and discuss the variables of physical activity which affect concentration. This thesis was implemented as a literature review. The data was collected from English research on the effects of classroom-based physical activity on concentration. All the referred studies implemented a physical activity break in the research frame. Physical activity was found to heighten concentration or at least have a maintaining effect. The intensity of physical activity was found to be an affecting factor on concentration. The physical activity should be at least moderate-intensity to have a significant impact on concentration. Physically passive breaks were also found to have a maintaining effect on concentration, but the effects of a physically active break were greater. In addition, the number of breaks and recesses were impacting factors. The effects of classroom-based physical activity on concentration are highlighted when the number of breaks is insufficient. Further research is needed to explain the types of physical activity that produce variation in concentration and its temporal effects.

Ihmiset kohtaavat taustamusiikkia arjessaan lähes päivittäin esimerkiksi työpaikalla, julkisissa tiloissa tai sosiaalisessa mediassa. Taustamusiikin vaikutusta oppimiseen ja kognitiiviseen suorituskykyyn on tutkittu usean vuosikymmenen ajan, mutta tulokset ovat olleet epäjohdonmukaisia. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa tavoitteena on tutkia, millaista tutkimusta ja millaisia tutkimustuloksia taustamusiikin vaikutuksesta oppimiseen ja kognitiiviseen suorituskykyyn on tehty vuosina 2018–2020. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto rajattiin vuosina 2018–20 julkaistuihin tutkimuksiin ja niitä haettiin Helkan ja Google Scholarin tietokannoista. Käytetyt hakusanat olivat music, background music, learning, performance, cognitive performance, studying ja task performance. Tutkimusaineistoon valittiin 12 vertaisarvioitua tutkimusta, jotka tutkivat taustamusiikin vaikutusta oppimiseen tai kognitiiviseen suorituskykyyn. Seuraavaksi tutkimusaineiston tutkimukset koottiin taulukkoon, jossa tarkasteltiin tutkimusten tuloksia, oppimisen osa-aluetta, otoksen suuruutta, koehenkilöiden keski-ikää, taustamusiikin altistumisaikaa, taustamusiikin genreä ja taustamusiikin sanoituksien läsnä- tai poissaoloa. Taulukoimalla tarkasteltiin, että vaikuttaako nämä eri muuttujat siihen, millaisia vaikutuksia taustamusiikilla on esitetty olevan oppimiseen ja kognitiiviseen suorituskykyyn. Tutkimusaineiston tutkimuksissa taustamusiikilla esitettiin olevan lähes yhtä paljon positiivisia, neutraaleja kuin negatiivisiakin vaikutuksia oppimiseen ja kognitiiviseen suorituskykyyn. Tutkimustuloksena on, että taustamusiikin vaikutus oppimiseen ja kognitiiviseen suorituskykyyn on yleisellä tasolla yhä epäselvä. Tutkimusten lajittelemisella pyrittiin havaitsemaan, onko oppimisen osa-alue, otoksen suuruus, koehenkilöiden keski-ikä, taustamusiikin altistumisaika, taustamusiikin genre tai taustamusiikin sanoitukset yhteydessä taustamusiikin vaikutukseen. Näitä eri muuttujia tarkasteltaessa havaittiin tulosten olevan silti epäjohdonmukaisia, joten selkeitä johtopäätöksiä ei voitu esittää. Tämän katsauksen havainnot ovat linjassa aiempien aiheeseen liittyvien kirjallisuuskatsausten kanssa.

Mål: Syftet med denna studie var att undersöka den eventuella kopplingen mellan tävlingsinriktad idrott och skolframgång. Studier visar att många barn och unga i skolålder idrottar på fritiden, vilket gör att är det viktigt att undersöka hur den fysiska aktiviteten korrelerar med skolframgång. Tidigare studier och teorier har visat att kognitionen stärks av fysisk aktivitet, som i sin tur påverkar positivt på lärande. Jag är däremot intresserad av att undersöka hur idrott på en högre nivå påverkar skolgången. Eftersom tävlingsinriktad idrott är tidskrävande, kan det därför anses ha en negativ påverkan på den akademiska prestationen hos barn och unga i skolåldern. Jag är ytterligare intresserad av att jämföra skolvitsorden hos idrottselever och icke-idrottare. Metoder: Denna studie har gjorts i form av en narrativ litteraturstudie. Utifrån de förutbestämda kriterierna bestod mitt analysmaterial av nio artiklar, varav tre var pro gradu-avhandlingar. Analysen av materialet har jag gjort enligt en tematisk innehållsanalys. Resultat och slutsatser: Den fysiska aktiviteten påverkar positivt på den akademiska prestationen hos 11-15-åringar. Det framkom även att idrottselever presterar bättre i skolan i förhållande till sina jämnåriga skolkamrater som inte var idrottsligt aktiva. Faktorer som kön, valet av idrottsform och mängden fysisk aktivitet i veckan visade även ha en koppling till skolframgång hos idrottande skolelever. Av dessa faktorer var det könsskillnaderna som mest påverkade studieframgången hos eleverna. Det visade sig att flickor överlag presterar bättre än pojkar och att de idrottande flickorna hade den bästa skolframgången i jämförelse med de icke-idrottande flickorna och bland pojkarna överlag. Resultaten visade även att en exceptionellt hög mängd fysisk aktivitet i veckan inte direkt kan kopplas till studieframgång. Den grundläggande tanken är ändå att fysisk aktivitet har ett positivt samband med skolframgång.

The purpose of this study was to examine the correlations between goal orientations and selfefficacy among Finnish university students. Based on these correlations, students could be encouraged to recognize harmful behavioral patterns and to improve them towards patterns that are more beneficial for learning and self-efficacy. The study focuses on the question “what kind of goal orientations do students have and how these orientations are associated with selfefficacy”. The study is based on the achievement goal theory and more specifically on Markku Niemivirta’s (2002) model in which five goal orientations are distinguished: learning-, achievement-, performance-approach-, performance-avoidance- and avoidance orientation. Several previous studies have been done on the topic, but previous research has been mostly targeted at children and adolescents. In this study, the focus is on adult university students. Earlier studies indicate that learning-, achievement- and performance-approach orientations correlate with strong or rather strong self-efficacy, and performance-avoidance- and avoidance orientations correlate with rather weak or weak self-efficacy. Similar results were expected of this study. The study was carried out as a quantitative research with correlative methods. Data was collected from university students by using a questionnaire and analyzed with SPSS-program. 105 students around Finland took part in the study. Different parameters were used in the description of the division of the goal orientations among respondents and the relations between the key variables were primarily analyzed by using Pearson’s correlation coefficient. The study indicated that learning- and achievement orientations correlate with strong selfefficacy, whereas performance-avoidance- and avoidance orientations correlate with low selfefficacy. Most of the research hypotheses were thus supported by the data, with the exception for the lack of statistically significant correlation between the performance-approach orientation and self-efficacy. The results support prior studies concerning the relations between goal orientations and self-efficacy. On the grounds of the results, a conclusion can be drawn that the increase in the student’s trust in his or her ability to success in a given task increases his or her motivation for learning and vice versa. In consequence, students could be encouraged to recognize their goal orientations and, if needed, to develop their orientations towards more desirable forms.