Browsing by Title

Tämän opinnäytetyön aiheena on Turner-tyttöjen ja -naisten sosiaalinen toimintakyky ja itsetunto. Turnerin oireyhtymä on harvinainen tytöillä ilmenevä kromosomipoikkeavuus, jonka esiintyvyys on noin 1:2500. Oireyhtymän pääpiirteisiin kuuluu lyhytkasvuisuus, puutteellinen murrosiän kehitys ja lapsettomuus. Moni Turnerin oireyhtymään liittyvistä tutkimuksista keskittyy Turner-tyttöjen ja -naisten fyysiseen terveyteen, kuten pituuskasvuun, hormonihoitoihin ja murrosiän kehitykseen. Sen sijaan oireyhtymän vaikutuksia psykososiaaliseen hyvinvointiin on tutkittu vähemmän. Kun Turner-tytön vanhemmat saavat tietää diagnoosista, heitä todennäköisesti mietityttää, kuinka oireyhtymä tulee näkymään lapsen arkielämässä ja ihmissuhteissa. Tullaanko tätä kiusaamaan pituutensa tai muiden ulkoisten piirteidensä vuoksi? Tuleeko tällä olemaan haasteita ystävyys- ja seurustelusuhteissa? Miten nämä asiat vaikuttavat lapsen minäkäsityksen ja itsetunnon rakentumiseen? Tämän tutkielman pyrkimyksenä on löytää näihin kysymyksiin vastauksia. Tämä opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus, jossa tutkimusaineistona käytetään aikaisempia tutkimuksia. Tarkoituksena on muodostaa laaja kokonaiskuva Turner-tyttöjen ja -naisten sosiaalisesta toimintakyvystä ja itsetunnosta sekä niihin vaikuttavista tekijöistä aiempia tutkimustuloksia analysoimalla. Aineistoon valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2000–2011. Tutkittavien yhteinen ikähaarukka oli 7–61 vuotta, mutta valtaosa tutkittavista oli alle 35-vuotiaita. Tutkimusaineistossa Turner-tyttöjen ja -naisten oma arvio sosiaalisesta toimintakyvystään on varsin positiivinen. Heillä on kuitenkin vaikeuksia ystävyys- ja seurustelusuhteiden muodostamisessa ja kokemuksia koulukiusaamisesta. Lisäksi heidän vanhemmat kertovat heillä olevan tavallista enemmän haasteita sosiaalisissa taidoissa. Tämä voi viitata siihen, että Turner-tytöt ja -naiset peittelevät haasteiden todellista laajuutta tai eivät hahmota niitä itse. Turnerin oireyhtymään näyttää liittyvän myös heikko itsetunto, mutta tiettyjä itsetunnon osa-alueita on syytä tarkastella erikseen. Tämän tutkielman tuloksien mukaan Turner-tyttöjen ja -naisten suoritusitsetunto on vahva, mutta sosiaalinen itsetunto tavallista heikompi. Tulokset viittaavat siihen, että itsetunto-ongelmat ja haasteet sosiaalisissa suhteissa liittyvät Turner-tytöillä ja -naisilla erityisesti murrosiän kehityksen ongelmiin. Pituudella, käytetyllä hormonikorvaushoidolla ja sen kestolla ei sen sijaan näytä olevan vaikutusta kumpaankaan. Tutkimusartikkelien tuloksissa on paljon ristiriitaisuuksia, eikä suoria olettamuksia Turner-tyttöjen ja -naisten psykososiaalisesta toimintakyvystä kannatakaan tehdä. Jokainen Turner-tyttö on yksilö, ja kasvattajan rooliin kuuluu tunnistaa tämän henkilökohtaiset vahvuusalueet ja tuen tarpeet. Näin lapsen henkiselle kasvulle voidaan tarjota paras mahdollinen tuki.

Tiivistelmä Tavoitteet. Tämä tutkimus lähestyy koulunkäynninohjaajien ja koulun moniammatillisen yhteisön yhteistyötä relationaalisen asiantuntijuuden näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi Anne Edwardsin (2005) relationaalisen asiantuntijuuden käsite. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää koulunkäynninohjaajien kokemuksia heidän omasta asiantuntijuudestaan ja siitä, miten heidän asiantuntijuuttaan huomioidaan koulun moniammatillisessa työyhteisössä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että eri kasvatusalan ammattilaiset voivat rakentaa yhteistä, uutta tietoa yhdessä, kun he tunnistavat ja tunnustavat toistensa asiantuntijuuden. Menetelmät. Tutkimus oli laadullinen tutkimus. Sen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastatteluaineisto koostui kolmen koulunkäynninohjaajan haastatteluista. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysimenetelmän avulla, missä aineiston luokittelu perustuu aikaisempaan teoriaan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksissa koulunkäynninohjaajat tunnistivat oman asiantuntijuutensa, joka koostui arjen oppilastiedosta. Ohjaajat kokivat oman ammatillisen koulutuksensa tuoman tietopohjan kapeaksi työtehtäviin nähden, mitkä vaihtelivat oppilaiden ja ohjaajien kahdenkeskisistä opetushetkistä koko luokan valvontatilanteisiin. He tunnistivat opettajien asiantuntijuuden ja miten se erosi heidän omasta asiantuntijuudestaan. Koulunkäynninohjaajat olivat vaihtelevasti osallisina tiedon jakamisessa. Ohjaajat kokivat, että tieto muilta koulun asiantuntijoilta olisi ollut tarpeellista koulun arjessa. Tutkimuksen tuloksista oli nähtävissä kaksi teemaa, jotka toimivat relationaalisen asiantuntijuuden rakentumisen esteinä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että ohjaajilla on haasteita rakentaa relationaalista asiantuntijuutta suhteessa oppilaisiin. Yhteisen kasvatusvastuun tukeminen lähtee kaikkien asiantuntijuuden tunnustamisesta ja yhteisestä tiedosta. Yhteisen tiedon rakentuminen vaatii aikaa, eikä ajan puutteeseen voi vaikuttaa ohjaajien tasolla. Relationaalista asiantuntijuutta voitaisiin kehittää lisäämällä ajallisia ja tiedollisia resursseja koko työyhteisössä.

The aim of my Bachelors Thesis in Educational Sciences was to find out what kind of views and experiences class teachers have about inquiry-based science education and curriculum integration in their work. Also I tried to find out did participation in a development project called LumaLähetit give better preparedness for putting the above-mentioned subjects into practice. The research assignment of my Bachelor’s thesis was to find out how the views of the teachers, who took part in the LumaLähetit development project, changed during it. LumaLähetit development project is a part of LUMA Finland development program which aims to increase skills and interest towards natural sciences and mathematics. Two teachers participated into my research. These teachers took part in the LumaLähetit development project in the spring of 2015. The answers to my research questions I tried to find out via three internet based questionnaires which the teachers filled in three steps during the development project. The first one just before the project, second during it and the third one approximately six months after the LumaLähetit development project. Questions in the questionnaires were open questions. The material gathered was analyzed using the method of content analysis. From inquiry-based science education the teachers had experience already before the pro-ject, but both of them felt that their understanding about it deepened. In principle, the teach-ers felt that inquiry-based science education was onerous method for teaching. Later on af-ter the project, the teachers thought that the project did give them ideas, tools and encour-agement for creating inquiry-based science lessons in their classes. The answers in the questionnaires concerning curriculum integration were short. One of the two teachers felt that LumaLähetit development project clarified the benefits of curriculum integration used in teaching for him. The other teacher on his behalf felt that the project strengthened his under-standing how curriculum integration increases motivation towards learning in various school subjects. In summary it can be said that for the participated teachers, LumaLähetit develop-ment project increased the eagerness to use methods of curriculum integration and inquiry-based education in their work as teachers.

The purpose of this study was to evaluate the effectiveness of Lean-training by the Hospital District of Helsinki and Uusimaa (HUS). Additionally, the purpose was to find out the possible background factors influencing on the effectiveness of the training. The study offers information about the extent of the effectiveness of HUS Lean-training. According to previous studies, Finnish health care system is facing challenges and needs to be improved. Lean-method is a good method to improve the system. This is why it is important to study the effectiveness of the Lean-training. The study was based on Kirkpatrick’s Four-Level Training Evaluation Model. The four levels are reactions, learning, change in behaviour and results. The research questions of this study are “What is the extent of the effectiveness of HUS Lean-training?” and “Are there background factors influencing on the effectiveness of the HUS Lean-training?”. The study was a quantitative study and the research material was collected by e-form. The target group was the participants of HUS Lean-training 2015. 18 people took part in this study and they formed 72 % of the target group. The frequencies of the research material were examined and the material was analysed with cross tabulation. The findings show that the first two levels of Kirkpatrick’s model, reactions and learning, were achieved. However, the findings show that work environment was preventing achieving the third level, the change in behaviour. According to the results, lack of time and lack of support were the preventing factors. In the future, management should make sure that there is time and support available for Lean development.

Mål. Målet med kandidatavhandlingen var att undersöka hur två- och flerspråkighet och identitet behandlas i sex nyländska tvåspråkiga kommuners lokala läroplaner. I grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen (2014) står det målsättningar om flerspråkighetens vikt för både gemenskapen och individen. Två- och flerspråkighet bör ses som en positiv sak och som en resurs. Dock visar tidigare forskning lärares oro för två- och flerspråkiga elevers bristfälliga språkkunskaper. Avhandlingen och undersökningen skulle utreda på hurdana sätt två- och flerspråkighet beskrivs kopplat till elevernas identitetsutveckling i de lokala läroplanernas allmänna del. Undersökningen bygger starkt på begreppen identitet samt två- och flerspråkighet. Identitet kan vara både personlig och social. Identiteten bygger på flera tillskrivna och frivilliga kategorier. Tvåspråkighet är ett mångtydigt begrepp men i denna avhandling behandlas det främst ur ett individuellt perspektiv. Individuell tvåspråkighet kan delas i fyra kategorier: ursprung, identitet eller attityd, funktion och kompetens. Individuell tvåspråkighet kan även klassas som frivillig eller ofrivillig. Metoder. Undersökningen är en kvalitativ dokumentanalys var analysmetoden är tematisk analys enligt Braun och Clarkes (2006) artikel. Dokumenten som undersöks är Borgås, Esbos, Grankullas, Kyrkslätts, Lovisas och Vandas lokala läroplaner. Kommunerna valdes från Nylands femton tvåspråkiga kommuner enligt läroplanernas format och omfattning. De relevanta delarna från dokumenten kodades till 43 citat, vilka användes i analysen. Teman producerades utgående från tidigare forskning och teorier. Resultat och slutsatser. Analysen gav fyra nyckelteman: 1) språk som kategori för identitetsformande på personlig nivå, 2) språk som social kategori för identitet, 3) andrafiering av flerspråkiga elever samt 4) två- och flerspråkighet som kompetens. I resultaten framkom även att två- och flerspråkighet och identitet behandlas i de övriga läroplanerna tämligen ytligt och att identitet i samband med två- och flerspråkighet inte behandlas alls i Borgås och Vandas lokala läroplaner.

Multilingualism is constantly increasing in our society. Several years ago it was forbidden to speak a language other than the daycare language in daycare centers, but now that has changed. I want to find out what methods are used to support children's different linguistic backgrounds. My research questions are: 1) What view do the pedagogues have of bilingualism 2) How to support bilingual children in daycare 3) What concrete methods are used when the child actively mixes two different languages? In this master's thesis, I have chosen to use qualitative research methods. I interviewed three people with different educational backgrounds and job experiences. The interviews were taped and transcribed and some parts were used in the thesis. The result shows that bilingual or multilingual children are valued in today's situation. The educators see it more as a resource than a problem. Mam invests in different methods to support children's bilingualism in similar, but also different ways.

Aikaansaamattomuus on käsitteenä kompleksinen siten, että sitä voidaan määritellä eri tavoin ja nämä määritelmät ovat usein merkittävästi ristiriidassa suhteessa toisiinsa. On kuitenkin merkkejä siitä, että viime vuosien aikana on kehittynyt yleisesti jaettu yhteisymmärrys, joka rajaa aikaansaamattomuuden epärationaaliseksi, tietoiseksi ja haitalliseksi ilmiöksi. Työaikaansaamattomuus on kuitenkin suhteellisen vähän tutkittu, joskin enenevissä määrin suosiotaan kasvattava aikaansaamattomuustutkimuksen osa-alue, eikä kokoavaa tietoa sen sisältämistä suuntauksista ole tietääkseni saatavilla. Näin ollen tämän tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa erilaisia teoreettisia lähestymistapoja, joita työaikaansaamattomuuden tutkimuskenttä pitää sisällään, sekä lisäksi syitä, joita työaikaansaamattomuudelle on esitetty. Tutkimus suoritettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, sillä sille ominainen kriittinen ja tietoa yhdistelevä tapa luoda uutta tietoa palvelee hyvin tämän tutkimuksen pyrkimystä saavut-taa kokonaiskäsitys työaikaansaamattomuuden tutkimuskentästä. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Siinä katsausprosessia ohjaa aineisto, mutta myös aiempi teoria, jota käytin tässä tutkimuksessa vertaillessani työaikaansaamattomuuden tutkimusta aikaansaamattomuuden tutkimukseen yleisesti. Katsauksen tulokset viittaavat siihen, että aikaansaamattomuustutkimuksen kehitysharppaukset kohti yhtenevää jaettua näkemystä eivät koske työaikaansaamattomuuden tutkimusta, ainakaan vielä. Yhteneväisempi näkemys aikaansaamattomuuden peruselementeistä tekisi tutkimuksista vertailukelpoisempia, ja siten tukisi vahvempien teorioiden ja tehokkaampien interventioiden kehittymistä. Näin ollen työaikaansaamattomuuden tutkimuksessa olisi hyvä suuntautua tarkentamaan työaikaansaamattomuuden käsitettä tutkimalla sitä, miten se mahdollisesti eroaa aikaansaamattomuudesta muilla osa-alueilla, sekä millaiset elementit sen määrittelyssä olisivat käyttökelpoisimmat.

Työhyvinvointia on tutkittu perinteisesti pahoinvoinnin ja ongelmien näkökulmasta. Positiivisen työpsykologian yleistymisen myötä on pahoinvoinnin rinnalle noussut uudenlainen näkemys työhyvinvoinnista. Työhyvinvointia voidaan edistää vahvistamalla positiivisia voimavaroja, jotka parhaillaan luovat mahdollisuuden työn imuun. Työuupumusta on tutkittu jo pidemmän aikaa työn imun ollessa suhteellisen tuore tutkimusaihe. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka työuupumus ja työn imu ovat yhteydessä työhyvinvointiin. Lisäksi tarkastelen työuupumuksen ja työn imun suhdetta toisiinsa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että työuupumus on yhteydessä työhyvinvointiin negatiivisesti. Työn imun vaikutusten työhyvinvoinnille puolestaan on todettu olevan positiivisia aiempien tutkimusten valossa. Työuupumuksen ja työn imun välisestä suhteesta aiemmat tutkimukset esittävät kahdenlaista näkökulmaa: työuupumus ja työn imu nähdään joko toistensa vastakohtina tai vastakkaisina, mutta erillisenä ilmiönä. Kandidaatin tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka on koostettu vertaisarvioiduista artikkeleista sekä aihetta käsittelevästä tieteellisestä kirjallisuudesta. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on luoda mahdollisimman kattava käsitys tutkittavasta aiheesta. Valitut tutkimusartikkelit käsittelivät työhyvinvointia työuupumuksen ja työn imun näkökulmasta. Tiedonhaku toteutettiin tammi-maaliskuussa 2021. Hakusanoina käytettiin avainsanoja työuupumus, työn imu, burnout sekä work engagement. Aineistoa rajattiin sisäänottokriteerein ja lopulliseen katsaukseen valikoitui 24 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella muodostamani hypoteesin mukaisesti, että työuupumus oli negatiivisesti ja työn imu positiivisesti yhteydessä työhyvinvointiin. Työuupumus altistaa useille sairauksille ja työkyvyttömyydelle, kun puolestaan työn imu vaikuttaa positiivisesti terveyteen, onnellisuuteen ja yleiseen hyvinvointiin. Työuupumuksen ja työn imun suhteesta tarjotaan kirjallisuudessa kahdenlaista näkökulmaa: työuupumus ja työn imu on mahdollista nähdä toistensa vastakohtina tai vastakkaisina käsitteinä, mutta toisistaan erillisinä ilmiöinä.

Varhaiskasvatuksen kriisiytynyt tilanne on ollut paljon esillä mediassa ja ihmisten puheissa. Henkilöstöpula on suuri, työntekijöitä ei ole tarpeeksi, mutta ei myöskään työnhakijoita. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että varhaiskasvatustyö ei houkuttele uusia työntekijöitä, ja tällä hetkellä työssä olevat ovat kuormittuneita vallitsevasta tilanteesta. Tutkielmani tavoitteena on selvittää varhaiskasvatuksen, erityisesti päiväkotihenkilöstön työhyvinvoinnin nykyistä tilaa. Haluan selvittää mitkä ovat niitä tekijöitä, joiden henkilöstö kokee tukevan työhyvinvointiaan, ja mitkä tekijöitä, jotka he kokevat heikentävän sitä. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineistona toimi Osaava varhaiskasvatus -hankkeen ryhmähaastatteluaineisto. Haastattelut toteutettiin ammattiryhmittäin teemahaastatteluina kesä-elokuussa 2022. Haastatteluun osallistui kunnallisessa varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä työskenteleviä varhaiskasvatuksen lastenhoitajia (3), varhaiskasvatuksen sosionomeja (5) sekä yliopistotaustaisia varhaiskasvatuksen opettajia (4). Aineiston analyysimenetelmänä käytin temaattista analyysiä. Etsin aineistosta vastauksia työhyvinvointia lisäävistä sekä heikentävistä tekijöistä ja muodostin näistä teemoja. Työhyvinvointia lisäävien tekijöiden pohjalta muodostin neljä teemaa: toimiva työyhteisö, positiivinen palaute, asiakasperheet ja toimivien fyysisten tilojen merkityksen. Henkilöstön nimeämistä työhyvinvointia heikentävistä tekijöistä muodostin kolme teemaa: organisaatiosta tulevat vaatimukset ja rajoitteet, työvoimapula sekä työn epävakaus. Tutkielmani tulokset vahvistavat aiempia tehtyjä tutkimuksia (ks. Perho & Korhonen, 2012), jonka mukaan suurimmiksi työhyvinvointia lisääviksi tekijöiksi mainitaan työyhteisö ja asiakasperheet. Työhyvinvointia heikentävinä tekijöinä koetaan erityisesti työn arvostuksen puute sekä työvoimapula. Tutkielmani osoittaa, että huolimatta ulospäin näyttäytyvästä tilanteesta, omaa työhyvinvointiaan arvioidessaan henkilöstö pystyy nimeämään työhyvinvointia heikentävien tekijöiden lisäksi myös työhyvinvointia tukevia tekijöitä.

This study examines the development of a work identity in people studying general degrees that do not lead to a certain occupation. The aim is to showcase how a work identity of students of general and adult education in the University of Helsinki is structured, how the development process is and whether their studies support this process. The study was conducted by interviewing six students of general and adult education in the University of Helsinki in the spring of 2019. The interviewees were asked about their studies and work life. The transcribed interviews were analysed by using content analysis, searching for similarities and differences. Five components of a work identity were showcased in the interviews: values and goals concerning work, interests, idea of oneself as a worker, and placement of oneself in relation to others. The interviewees felt it important to find work they like and that corresponds with their degree and values. Also, the opportunity to have a say in the workplace was held important. The interviewees found it hard to describe a common identity for all students of general and adult education, besides interest in education and active citizenship. However, they found it important to make a distinction between them and class teacher students. The interviewees have built the perception of themselves as workers based on other’s notions, work experience and the example of others. The generality of the degree was not found to be a negative thing, but the interviewees admit it demands more identity work and pondering of possibilities because of unclear future prospects. The studies did not majorly support the development of the work identity, instead it has developed at work.