Browsing by Title

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitän, millaista yhteistyötä varhaiskasvatuksen erityisopettajien ja varhaiskasvatuksen opettajien välillä on ollut Helsingin kaupungin Varhaiskasvatuksen erityisopettaja (VEO) -pilotissa toimintavuonna 2020–2021. Yhteistyömuotojen selvittämisen lisäksi tavoitteeni on myös tuottaa näkökulmia opettajien välisen yhteistyön kehittämiseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajien välinen yhteistyö vaikuttaa oppimisympäristön laatuun ja inkluusion toteutumiseen. Menetelmät. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Lähetin E-lomakekyselyn VEO-pilotissa työskenteleville varhaiskasvatuksen erityisopettajille sekä heidän kanssaan yhteistyötä tekeville varhaiskasvatuksen opettajille. Kysely kartoitti yhteistyön muotoja sekä yhteistyön hyviä puolia, haasteita ja kehittämistarpeita. Vastaajia oli yhteensä 21. Analysoin aineiston sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien ja varhaiskasvatuksen opettajien välinen yhteistyö oli yhteissuunnittelua ja -opetusta, erityisopettajan konsultointia ja läsnäoloa lapsiryhmässä sekä yhdessä toteutettua monialaista yhteistyötä. Molemmat ammattiryhmät kokivat yhteistyön olevan ensisijaisesti hyvää. VEO-pilotin mahdollistamaa matalan kynnyksen tukea pidettiin hyvin tärkeänä. Haasteet liittyivät lähinnä ajanpuutteeseen ja henkilöstön poissaoloihin. Yhteistyön struktuuriin ja tiedonkulkuun kaivattiin myös selkeyttä, ja yhteissuunnittelua ja -opettajuutta haluttiin kehittää.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (OPH, 2018) ja Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (OPH, 2014) velvoittavat toiminnan suunnittelua ennen toiminnan toteutusta sekä toiminnan arviointia toteutuksen jälkeen. Lasten tulee saada varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa kokemuksia ohjatusta liikunnasta vapaamuotoisen liikunnan lisäksi. Ohjatun liikunnan avulla voidaan edistää Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositusten (OPH, 2016) täyttymistä päivittäin jokaisen lapsen osalta. Suositusten mukaan lasten tulisi olla vauhdikkaasti fyysisesti aktiivisia yhden tunnin ja kevyesti aktiivisia kahden tunnin ajan päivässä. Tutkimuksessa pyritään selvittämään varhaiskasvatuksen henkilökunnan kokemuksia ohjatun liikunnan suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää varhaiskasvatuksen henkilökunnan kokemuksien pohjalta, miten ohjattua liikuntaa suunnitellaan ja millä tavoin sitä toteutetaan sekä arvioidaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla, joka koostui avoimista ja monivalintakysymyksistä. Kyselylomake julkaistiin verkkokyselynä sosiaalisen median keskusteluryhmässä. Keskusteluryhmä, jossa kyselylomakkeen linkki julkaistiin, oli suunnattu kaikille varhaiskasvatuksessa työskenteleville henkilöille. Kyselyyn vastasi 67 varhaiskasvatuksessa tai esiopetuksessa työskentelevää henkilöä eri ammattiryhmistä. Kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Sisällönanalyysin avulla aineistosta kerättiin tutkimuksen kannalta olennaisimmat tiedot. Tutkimus osoitti, että ohjattua liikuntaa suunniteltiin, mutta suunnitteluun käytettäviä välineitä hyödynnettiin vaihtelevasti. Liikuntaa ohjattiin enemmän varhaiskasvatusyksikön sisä- ja ulkotiloissa kuin yksikön lähiympäristöissä. Liikunnan ohjaaminen oli vähäistä ja epäsäännöllistä. Eri ympäristöissä ohjattua liikuntaa arviointiin toteutukseen nähden runsaasti. Arvioinnissa hyödynnettiin monia erilaisia arviointikaavakkeita.

Aims. The research was conducted aiming to understand the participation of ECEC (Early Childhood Education and Care) personnel through three dimensions: empowerment, work engagement and work commitment. The research problems were the theory of empowerment and it´s implications in ECEC, the theory of work commitment and it´s implications in ECEC and work engagement and it´s implications in ECEC. The research is based on The research the literature review was based on was the research of Venninen, T., Leinonen, J., Rautavaara-Hämäläinen, M., Purola, K. ”Lähes aina haettaessa sanotaan, että ihan ok päivä – mitä se lopulta tarkoittaa? Lasten vanhempien ja henkilökunnan osallisuus pääkaupunkiseudun päiväkodeissa.” (Almost Always as I Get my Child from Daycare They Say the Day Was OK - What Does It Really Mean? The Participation of Children´s Parents and ECEC personnel in the Daycare Centers of Metropolitan Area.) Research was conducted combining quantitative and material concerning the participation of parents and ECEC personnel. This research focuses on the participation of ECEC personnel. Methods. The methods used were literature review and content analysis. The method was abductive, the theory combined with the results creating new theory. In the teams participating in the original research by Venninen et al there were 25 000 children in daycare and the number of personnel was 5272. Results and Conclusions. The dimension of empowerment includes initiatives, as human agency evolves through social relations. Well-being at work and work identity are strongly related. Work commitment can be seen in tendency to want to influence in substitute arrangements and holidays. Employees wanted well-being at work and organizations and structures that support it. Work engagement was influenced negatively by not being able to influence one´s work description. This relates to tiredness and self-esteem. The mirror of work engage-ment is work resources versus work costs. ECEC personnel is dissatisfied in possibilities to further education and in-service training. In a larger framework of society, Freire (2005) developed a theory of dialogical action. Subjects meet in co-operation intending to change the world. Booth (2011) combines values and participation. Values follow actions and enable participation.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten varhaiskasvatuksen alan kirjallisuudessa tuodaan esiin varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten hyvinvoinnin merkitys suhteessa lasten hyvinvointiin ja emotionaalisten taitojen tukemiseen. Lasten hyvinvointiin vaikuttaa voimakkaasti se, miten aikuiset ja varhaiskasvatuksen alan ammattilaiset käyttäytyvät ja kanssasäätelevät tunteitaan (Sohlstén-Nederström;Lehto;Sajaniemi;& Lehto, 2022). Lasten on saatava kokea kanssasäätelyä itsesäätelytaidoiltaan kehittyneemmältä aikuiselta, jotta heidän omat itsesäätelytaitonsa voisivat kehittyä ja harjaantua (Sohlstén-Nederström;Lehto;Sajaniemi;& Lehto, 2022). Erityisesti näissä kanssasäätelytilanteissa varhaiskasvatuksen alan ammattilaisilta vaaditaan vahvoja stressin sekä itsesäätelyn taitoja, joihin puolestaan vaikuttaa varhaiskasvattajan hyvinvoinnin tilanne (Sohlstén-Nederström;Lehto;Sajaniemi;& Lehto, 2022). Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen kentällä puhutaan paljon työpahoinvoinnista ja varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten arjen haasteista. Tämä tutkimus tuo esiin näkemyksen alan ammattikirjallisuuden tarjonnasta varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten ja lasten hyvinvoinnin syy-seuraussuhteeseen. Tämän tutkimuksen menetelmänä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto on valikoitunut varhaiskasvatuksen tietopalvelun (Varhaiskasvatuksen tietopalvelu) kirjoista viimeiseltä kolmelta vuodelta. Aineistoksi valikoituivat neljä kirjaa, joissa tuotiin esiin varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten ja lasten hyvinvoinnin merkitys toinen toisilleen. Analyysitapana on käytetty sisällönanalyysia, jossa luokiteltiin kirjoista nousevat aiheet neljään eri teemaan; 1) lasten hyvinvointiin vaikuttavat asiat, 2) varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten hyvinvointiin vaikuttavat asiat, 3) varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten hyvinvoinnin vaikutus lasten hyvinvointiin ja 4) lasten sekä varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten keinot hyvinvoinnin edistämiseen. Varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten hyvinvoinnin merkitys lasten hyvinvoinnille tuotiin esiin kaikissa kirjoissa hieman eri tulokulmasta käsin. Aineistossa tuotiin esiin lasten ja varhaiskasvatuk-sen alan ammattilaisten hyvinvointi tärkeänä ja toisiaan korreloivana teemana. Asiat, jotka vaikutta-vat varhaiskasvattajan hyvinvointiin, vaikuttavat siihen, miten varhaiskasvatuksen alan ammattilai-set käyttäytyvät. Tämä puolestaan vaikuttaa suoraan siihen, mitä asioita hyvinvoiva lapsi kokee ja sitä kautta oppii. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kaikki se, mihin varhaiskasvattajan hyvin-voinnissa panostetaan, valuu alas suoraan lasten hyvinvoinnille.

The meaning of this Bachelor’s thesis was to concentrate on the co-operation between early childhood educators and child welfare workers. The approach was based on early childhood educators experiences and points of view. This research brings information about different situations in this co-operation and explains how the early childhood educators have experienced it. This subject has been researched before in early childhood education´s point of view. Earlier research has shown that the co-operation between early childhood educators and child welfare has been seen pretty ambivalent. Co-operation has made things easier, for example it has been a relief to share the responsibility. Nevertheless there is no common course of action, which has made the co-operation process more difficult. In the theory part of this study, central consept is the multiprofessional co-operation and the aims which has been specified for this co-operation between early childhood education and child welfare services. The data for this research was collected in September 2018 via internet. All the 30 ansvers that were received, were included in the analysis. The respondents were early childhood educators and they all had experiences about co-operation with child welfare. The analysis was based on inductive content analysis based on the data. According to early childhood educators, the co-operation with child welfare was shown as challenging and unidirectional. Co-operation was experienced challenging because of the problems with communication, the changing personal in child welfare services and the lack of information and tools. Child welfare’s strict confidentiality obligation and early childhood education´s professional confidentiality and the resources in social services were questionized. Ideas of development were expressed more than the strengths of this co-operation. Cooperation was experienced functioning when it was interactional, the expertisement was shared and all aspects were appreciated. Working interaction and more information and tools are needed so the co-operation process can be experienced ideal and efficient

Tavoitteet. Tutkimuksen tehtävänä on tuottaa tietoa kuntien paikallisille päättäjille varhaiskasvatuksen palveluvalikoimaa koskevien päätösten vaikutuksista lapsiperheisiin. Testaan samalla hypoteesiani siltä osin, vaikuttaako kunnan taloudelliset tekijät paikallisiin varhaiskasvatusvalikoimien kokonaisuuteen. Aiemmissa tutkimuksissa on tullut ilmi, että lasten kotihoidon ja varhaiskasvatuksen välinen keskustelu on varsin jännittynyttä sekä polarisoitunutta. Aikaisemman tiedon pohjalta on näyttöä myös siitä, että monilapsisissa perheissä kaikki alle kouluikäiset lapset ovat joko institutionaalisen varhaiskasvatuksen tai kotihoidon tuen piirissä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kunnan paikallisten päätösten vaikutusta useamman varhaiskasvatusikäisen lapsen omaavien perheiden valintoihin lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen osalta. Tarkoituksena oli selvittää, millaiset päätökset olisivat kannattavia, jotta perheiden valinta lasten hoidon ja varhaiskasvatuksen osalta olisi helpompaa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, sillä metodina se mahdollisti monipuolisen ja laajan tutkimusaineiston sekä sitä kautta laajensi mahdollisuuksia päätöksentekoon ja johtopäätöksiin. Katsauksen analyysinä toimi laadullinen sisällönanalyysi, jossa aineiston tarkastelussa keskityttiin teoreettisen viitekehyksen sekä tutkimustehtävän ja -kysymysten kannalta keskeisiin asioihin aineistosta pohjautuvien käsitteiden kautta. Sisällönanalyysi mahdollisti abduktiivisen päättelyn aineistossa esiintyvien samankaltaisuuksien osalta niin hypoteesini kuin tutkimusilmiön kannalta. Tutkimusaineisto sisälsi yhteensä 20 aineistoa, joissa oli mukana sekä vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita, että luotettavien tahojen ja hankkeiden tekemiä työpapereita, raportteja ja selvityksiä. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen tulokset osoittivat, että päätösten vaikutuksiin voisi vaikuttaa etenkin pohtimalla kotihoidon tuen kuntalisään liittyviä ehtoja. Institutionaalisten varhaiskasvatuspaikkojen osalta tutkimustulokset osoittivat, että kuntapäättäjien tulisi panostaa henkilöstön pätevyyteen ja etenkin määrään, sillä tämä nostaisi erityisesti alle kolmevuotiaiden lasten äitien luottamusta hoidon laatua kohtaan. Tutkimusta edeltävä hypoteesi saa vahvistusta tutkimusten myötä siten, että kotihoidon tuki sekä kunnille vapaaehtoinen kuntalisä ja yksityinen varhaiskasvatus näyttäytyy pitkälti kuntien säästökeinoina.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, miten laatua on määritelty ja arvioitu varhaiskasvatuksen kontekstissa. Lisäksi pyrin hahmottelemaan osatekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet varhaiskasvatuksen laatukäsitysten rakentumiseen historiallisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti. Analysoimalla päivähoidon kasvatuskomitean mietintöä (1980:31) ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteita (2005) pyrin rakentamaan kuvaa varhaiskasvatuksen laatukäsitysten rakentumisesta ja kehittymisestä eri aikakausilla. Vuonna 2018 julkaistujen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ja varhaiskasvatuslain (540/2018) tehtävänä oli yhtenäistää ja taata tasa-arvoinen varhaiskasvatus koko maassa. Varhaiskasvatuksen laadun määritteleminen käytännössä on jäänyt vaillinaiseksi. Tästä kielii esimerkiksi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisema raportti varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) toteutumisesta suomalaisissa päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Heidän arviointinsa tuloksena selvisi, ettei varhaiskasvatus toteudu Suomessa varhaiskasvatussuunnitelman (2018) eikä varhaiskasvatuslain (540/2018) velvoittamalla tavalla. Menetelmä. Toteutin tutkimukseni teorialähtöisenä sisällönanalyysinä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehityksenä toimi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen vuonna 2018 julkaisemat valtakunnalliset prosessilaadun indikaattorit. Aineistonani oli puolestaan päivähoidon kasvatuskomitean mietintö (1980:31) ja valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005 (Stakes). Teorialähtöisessä sisällönanalyysissä arvioitiin prosessilaadun tekijöiden (7kpl) ja niiden alle lukeutuvien indikaattorien (26kpl) toteutumista edellä mainituissa asiakirjoissa. Tulokset ja johtopäätökset. Asiakirjoissa prosessilaadun tekijät: ”johtaminen pedagogisen toiminnan tasolla” ja ”henkilöstön keskeinen vuorovaikutus ja monialainen yhteistyö” jäivät vaillinaisiksi. Asiakirjoissa ei mainita johtajuutta eikä eritellä ammattinimikkeitä, tehtävänkuvia tai vastuita toisistaan. Asiakirjoissa esitettyjen tavoitteiden tulisi kuitenkin ohjata toimintaa: henkilökunnan tehtäviksi määritellään toiminnan suunnittelu, toteutus, arviointi ja kehittäminen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (2005) on lisätty kasvatuksen ja hoidon ohella myös opetus. Varhaiskasvatussuunnitelman (2005) sisältöjä tulee integroida lasten leikkeihin ja niitä tulee eritellä oppimisen näkökulmasta. Kummatkin asiakirjat ottavat monipuolisesti kantaa varhaiskasvatusympäristön rakentamiseen ja merkitykseen osana varhaiskasvatuksen toimintaa. Varhaiskasvatussuunnitelmassa (2005) vanhempien rooli varhaiskasvatuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa nostetaan painokkaammin esiin. Mietinnössä (1980:31) päiväkoti ja varhaiskasvatuksen tehtävä näyttäytyi perheiden sosiaalipalveluna ja verkostoitumispaikkana. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2005) painopiste siirtyi ryhmäkasvatuksesta ja yhteisöstä kohti yksilöllistä varhaiskasvatusta. Päiväkodin sisäisen, moniammatillisen ja vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön merkitys näkyy varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2005) aiempaa voimakkaammin. Koska johtamisrakenteet sekä työn selkeyteen ja vastuuseen liittyvät tekijät jäivät puuttumaan, selittävät ne varmaankin osittain varhaiskasvatuksen laadun vaihtelua.

Varhaiskasvatusta koskeva laatupuhe on yleistynyt 1990-luvun lopusta lähtien ja laadun fokus on siirtynyt yhä enemmän kasvatusprosessin laatuun ja laadukkaan varhaiskasvatuksen vaikuttavuustekijöihin. Samalla varhaiskasvatuksen asiakirjoista on suositusten sijaan tullut velvoittavia, jolloin voidaan tavoitella aidosti tasalaatuista varhaiskasvatusta kaikille lapsille. Laatu käsitteenä on tutkimusten mukaan monitahoinen asia ja se voidaan ymmärtää hyvin eri tavoin jopa saman ammattiryhmän sisällä. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, eroavatko lastentarhanopettajien näkemykset laadusta vai näkevätkö he sen samanlaisena ja koostuvan samoista asioista. Tavoitteena oli selvittää, mitä laadukas varhaiskasvatus lastentarhanopettajien mielestä on, mistä laadukas varhaiskasvatus koostuu ja kuka asettaa tavoitteet laadukkaalle varhaiskasvatukselle. Tutkimus suoritettiin Vantaalla kesällä 2015. Tutkimukseen osallistui seitsemästä päiväkodista 20 lastentarhanopettajan ammattinimikkeellä toimivaa henkilöä. He työskentelivät lastentarhanopettajina eri-ikäisten lasten ryhmissä. Vastaajien koulutustaustat sekä työkokemus vaihtelivat. Tutkimus toteutettiin avoimella kyselylomakkeella ja aineiston analyysimenetelmänä käytetiin sisällönanalyysiä teoriasta nousevien aihepiirien mukaan kokonaiskuvan saamiseksi. Tutkimuksen perusteella lastentarhanopettajilla oli varsin yhtenäinen kuva siitä, että tavoitteet johdetaan laista ja asetuksista, joiden takana on valtio tai kunta. He myös näkivät johtajan suuressa roolissa tavoitteiden asettamisessa. Samoin heillä oli yhtenäinen kuva siitä, että koulutettu ja riittävä henkilöstö on edellytyksenä laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamiselle. Henkilöstön työilmapiirin ja hyvinvoinnin nähtiin edesauttavan laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamista. Laadukkaan toiminnan merkkinä pidettiin lapsilähtöisyyttä ja ikätasolle sopivaa toimintaa lapsille tarjottavaa tukea unohtamatta. Huomattavaa kuitenkin oli, että tavoitteiden seurannan toteutumisessa ja varsinaisessa arvioinnissa olisi korjaamisen varaa, tutkimuksen perustella nämä toimet olivat vähäisiä, jopa olemattomia. Johtopäätöksenä voitaneen kuitenkin todeta, että lastentarhanopettajat kokevat laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitykselliseksi, mutta he kokevat ensisijaisesti puitetekijöiden vaikuttavan sen toteuttamiseen.

Kasvatustieteiden maisteritutkinto edellytetään päiväkodin johtajina työskenteleviltä vuodesta 2030 alkaen (Varhaiskasvatuslaki, 2018, 6:31 §). Pedagoginen johtajuus on merkittävä laatutekijä varhaiskasvatuksessa, ja henkilöstön osaamiseen sekä ammattitaitoon vaikuttaa keskeisesti suoritetun peruskoulutuksen laatu, kesto ja sisältö (Vlasov ym., 2018). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista pedagogiseen johtajuuteen liittyvää osaamista käsiteltiin varhaiskasvatuksen maisteritutkintojen opetussuunnitelmissa. Tätä tietoa voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen maisteritutkintojen kehittämiseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet pedagogisen johtajan työnkuvan hyvin laajaksi ja kontekstisidonnaiseksi, jolloin pedagogisilta johtajilta vaaditaan monipuolista osaamista (Akselin, 2013; Hujala, 2013; Heikka, 2014). Varhaiskasvatuksen johtajat ovat kokeneet, ettei heidän perustutkintonsa ole käsitellyt lainkaan johtajuusosaamista, ja täydennyskoulutustarvetta on kaivattu erityisesti pedagogiseen johtamiseen sekä henkilöstöjohtamiseen (Fonsén, 2014; Fonsén ym., 2022; Hjelt & Eskelinen, 2017). Tutkimusaineisto koostui suomenkielisten varhaiskasvatuksen maisteritutkintojen pakollisten kurssien ja harjoittelukurssien opetussuunnitelmista, jotka olivat julkisesti saatavilla yliopistojen verkkosivuilla. Tutkimus toteutettiin teorialähtöisenä sisällönanalyysinä, jossa analyysirunkona käytettiin Fonsénin (2014) pedagogisen johtajan inhimillisen pääoman teoriaa, joka kuvaa pedagogiselta johtajalta odotettuja tietoja, taitoja ja kykyjä. Tutkimuksella saavutettiin käsitys siitä, millaista pedagogiseen johtajuuteen liittyvää osaamista käsiteltiin varhaiskasvatuksen maisteritutkintojen opetussuunnitelmissa valtakunnallisesti. Kaikkia pedagogisen johtajan inhimillisen pääomateorian (Fonsén, 2014) yläluokkia käsiteltiin varhaiskasvatuksen maisteritutkintojen opetussuunnitelmissa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen maisteritutkintojen opetussuunnitelmissa käsitellään pedagogiseen johtajuuteen liittyvää osaamista pääosin kattavasti. Vain yhtä alaluokkaa, ”resurssien takaamista”, ei käsitelty yhdessäkään opetussuunnitelmassa. Tutkimus myös osoitti, että yliopistolla on vaikutusta siihen, kuinka laajasti pedagogiseen johtajuuteen liittyvää osaamista käsitellään opetussuunnitelmissa.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevien näkökulmaa siihen, millaisina monialaisen yhteistyön kehitystyön merkitys ja haasteet näyttäytyvät varhaiskasvatuksen arjessa. Monialaisen yhteistyön kehittämisen tarve on noussut ajankohtaisena esiin Opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2021 alussa julkaisemassa kehitysohjelmassa varhaiskasvatuksen koulutuksiin vuosille 2021–2030. Pyrkimykseni oli tuoda varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmaa monialaisesta yhteistyöstä olemassa olevan teoriatiedon rinnalle, sillä opettajat ovat työssään osallisena monialaisessa yhteistyössä pyrkiessään toteuttamaan laadukasta pedagogiikkaa lasten yksilölliset tarpeet huomioiden. Aineisto kerättiin puolistrukturoituna lomakehaastatteluna. Sosiaalisen median kautta jakamaani haastattelulomakkeeseen vastasi 10 varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevää. Ajankohtaisten vastausten saamiseksi oli tärkeää, että kaikki vastaajat työskentelivät parhaillaan varhaiskasvatuksen opettajina. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tulokset osoittivat, että monialaisen yhteistyön kehittämisen olisi tärkeää puuttua oikeisiin asioihin oikea-aikaisesti ja tukea tiimityöskentelyä sen eri vaiheissa. Näin voidaan sujuvammin varmistaa jokaiselle lapselle oman kehityksensä ja tarpeiden mukaista tukea. Lapsen edun toteutuminen, kasvatus, opetus ja hoito ovat lähtökohta sille, miksi monialaista yhteistyötä varhaiskasvatuksessa tehdään ja miksi sitä on tärkeä kehittää. Monialaisen yhteistyön kehittämisen haasteet, resurssien puute ja selkeät esteet monialaisen toiminnan toteuttamisessa, vaikuttavat isolta osin olevan riippuvaisia organisaatioiden hallinnollisesta puolesta. Yksittäinen varhaiskasvatuksen opettaja voi tehdä vain vähän sille, että aikaa ja muita resursseja saisi käyttöön lisää ja että tiedonkulun ongelmia saisi kanavoitua käytännöllisemmiksi. Kehitystyön olisi hyvä puuttua myös yhteistyössä esiintyviin ongelmiin.