Browsing by Title

Suomessa kasvatus ja opetus perustuu inklusiivisiin arvoihin, kuten jokaisen lapsen yhdenvertaiseen asemaan saada tarvitsemaansa tukea kasvuun ja oppimiseen. Inklusiivinen kasvatus on vaikeaselkoinen käsite ja sen erilaiset tulkinnat ovat muodostuneet ongelmaksi varhaiskasvatuksessa, koska ei ole tarkasti osattu määritellä sitä, kuinka inklusiivista kasvatusta toteutetaan. Varhaiskasvatuksessa ei ole aiemmin tarkasti määritelty myöskään sitä, kuinka lapsen kasvun ja kehityksen tuki tulee toteuttaa, jonka vuoksi kuntien tekemät paikalliset päätökset ovat osaltaan lisänneet suuriakin kuntakohtaisia eroja lapsen tuen prosesseissa. Varhaiskasvatuslain (540/2018) muutoksella, sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden päivityksellä pyrittiin vastaamaan tarpeeseen selkeyttää lapsen tuen prosesseja, inkluusion merkitystä varhaiskasvatuksessa, sekä luoda varhaiskasvatusikäisille lapsille oikeudellista perustaa saada tukea kasvulle ja kehitykselle. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä tavoin lapsen tuen prosessit näyttäytyvät varhaiskasvatuslain uudistuksen sekä kolmiportaisen tuen käyttöönoton jälkeen ja millaiset tekijät edistävät ja estävät lapsen tuen yhdenvertaista toteutumista. Tutkielmani pyrki selvittämään lisäksi, mitä rakenteellisen tuen keinoja varhaiskasvatuksessa käytetään. Tutkimukseni oli monimenetelmällinen, jossa laadullisen sisällönanalyysin keinoin pyrin saamaan tietoa kokonaisvaltaisesti lasten tuen prosessien yhtenevistä ja eriävistä tekijöistä, joita pystyin määrällisen tarkastelun keinoin tarkentamaan. Määrällisellä tarkastelulla täsmensin aineistostani muun muassa lapsen tuen prosesseista nostamiani tuen rakenteellisia muotoja ja niiden esiintymistä eri kuntien välillä. Aineiston sain VakaTuki-tutkimushankkeen (2022) tutkimusprojektista ja minun aineistoni koostui 121 kunnan varhaiskasvatusjohtajan vastauksista, jonka pohjalta tarkastelin lapsen tuen prosesseja kuntien sisällä, sekä rakenteellisia tuen muotoja ja tuen muotojen yhdenmukaisuutta kuntien välillä. Aineistoni sisälsi 5 kysymystä, joista kaksi oli avoimia kysymyksiä ja kolme monivalintakysymyksiä. Tutkimustulokseni osoittivat, että tuen prosessit näyttävät valtaosassa vastauksia etenevän lain ja asetusten määrittelemää prosessinkuvausta mukaillen. Prosessien sisällä oli kuitenkin vaihtelua muun muassa siinä, kuka lapsen tuen prosessiin kuuluvat päätökset tekevät, ja kuinka monivaiheinen tuen prosessi kunnassa on. Lisäksi vaihtelua ilmeni siinä, minkälaisena monialainen yhteistyö näyttäytyi. Toisissa kunnissa monialainen yhteistyö koostui useiden eri ammattialojen edustajista, kun toisissa kunnissa ei ollut juuri varhaiskasvatuksen ulkopuolista tukea saatavilla. Aiempien tutkimusten mukaisesti erityisopettajien määrä oli tutkimukseni tu- loksissa myös alhainen, mutta silti käytetyin rakenteellisen tuen muoto. Tutkimusaineistoni vastauksista erottui selkeästi vaihtelevuus siinä, kuinka lapsen tuen tarve tunnistetaan. Erilaiset seulat, testit ja listat olivat keino tunnistaa lapsen tuen tarve, mutta osa näistä listoista oli kuntien omakehittämiä, joka ei anna luotettavaa kuvaa yhdenmukaisesta tuen tarpeen arvioinnista. Tutkimukseni johtopäätöksenä voin todeta, että varhaiskasvatuksessa tuki ja tuen prosessit eivät muodostu vielä kaikelta osin yhdenvertaisena, eikä näin ollen täytä inkluusion määritelmää jokaisen lapsen osalta. Tähän suurin vaikuttava tekijä on kuntien paikalliset päätökset ja resurssit, joiden avulla kunta määrittelee tarjottavat palvelut. Tuen prosesseja tulisi vielä enemmän yhdenmukaistaa selkeyttämällä tuen tunnistamisen keinoja, tuen prosessin kulkua sekä moniammatillisia työryhmiä, jotka lapsen tuen prosessiin vaikuttavat.

Goals. The purpose of this Bachelor´s Thesis was to define group skills in school context and find efficient ways to teach group skills to pupils. As the national curriculum in Finland (POPS 2014) emphasizes co-operation and communication skills, these questions are important and relevant. In this thesis, I try to clarify the process of learning and teaching group skills in school as well as the factors effecting it. Methods. The research method was a literature review. The material was gathered by reading educational and psychological literature and research. Essential research objects were co-operative learning theory and group dynamics. The results found in these materials were compared to POPS 2014, the national curriculum of Finland. Results and conclusions. Group skills are a part of social competence, which is based on socio-cognitive, social and emotional skills and temperament. There are four levels of co-operative group skills, which are forming, functioning, formulating and fermenting. According to the material used in this thesis, the following features and actions were typically related to group skills: listening, asking, taking turns, justification, sharing ideas, forming common views, managing conflicts and working for common goals. Group skills are not learned only by working in a group. Group skills should be systematically taught to pupils. Several studies indicate that group skills can be improved by following the basic elements of co-operative learning. Teaching co-operative group skills has also shown to have a positive influence on the relationships and atmosphere in the classroom as well as on the learning results.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia vaikutuksia yhdessä laulamisella on alakoululaisten hyvinvointiin. Tutkimuksen kysymyksenasettelu syntyi tilanteessa, jossa yhdessä laulamista rajoitettiin maailmanlaajuisen koronaepidemian vuoksi. Laulaminen oli kuitenkin vuosisatojen ajan toiminut suomalaisen musiikkikasvatuksen pohjana. Edelleen ennen pandemiaa laulaminen oli usein käytetty työmuoto alakoulun musiikintunneilla, ja sen nähtiin sopivan kaikille oppilaille. Tutkimuksessa tarkasteltiin hyvinvointia Allardtin (1993) fyysisen, sosiaalisen ja psykologisen jaottelun perusteella. Näiden lisäksi työssä käytettiin henkisen hyvinvoinnin käsitettä. Hyvinvointia analysoitiin siis fyysisen, psyko-emotionaalisen, sosiaalisen ja henkisen ulottuvuuden kautta. Kyseessä on kuvaileva, integroiva kirjallisuuskatsaus. Työssä käytettiin aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta, jossa käsiteltiin ihmisten kokemuksia laulamisen vaikutuksesta hyvinvointiin. Integroivalla kirjallisuuskatsauksella pyrittiin kuvaamaan laulamisen hyvinvointihyötyjä mahdollisimman monipuolisesti, kuitenkin teoriaosuudessa tehdyn hyvinvointimääritelmän mukaan. Hyvinvointimääritelmä toimi työssä analyysin pohjana, jonka avulla rakennettiin kokonaiskuvaa yhdessä laulamiseen liittyvästä hyvinvoinnista. Tutkimusaineistoa kerättiin eri tietokannoista ja hakuohjelmista. Lisäksi aineistona käytettiin tutkimuskysymykseen liittyvää ammattikirjallisuutta. Tutkimuksen perusteella näytti siltä, että yhdessä laulaminen edisti alakoululaisten fyysistä, psyko-emotionaalista, sosiaalista ja henkistä hyvinvointia. Yhdessä laulaminen toimi työtapana, jonka avulla voitiin tukea lasten kokonaisvaltaista kehitystä. Lisäksi aineistosta nousi keskeisenä esille opettajan rooli ennen kaikkea yhdessä laulamiseen innostajana ja ilon mahdollistajana. Opettajalta vaadittiin myös sensitiivisyyttä oppilaita kohtaan, rohkeutta ja avoimuutta uudelle sekä riittävää itseluottamusta ja musiikillisia taitoja. Samoin tärkeänä näyttäytyi yhdessä laulamista tukevat ympäristön puitteet, kuten vertaislaulajat, enenevät mahdollisuudet laulaa sekä fyysinen oppimisympäristö. Näin ollen voidaankin puhua hyvinvoinnin mahdollisuuksista, joita alakoululaiset voivat tiedostavan opettajan ohjauksessa yhdessä laulamisella tavoittaa.

Vuonna 2016 voimaan astuneen uuden opetussuunnitelman mukaan koulua tulee kehittää inkluusioperiaatteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että erityisopetus pyritään järjestämään osana yleisopetusta. Luokkien heterogeenisyys tuo kuitenkin omat haasteensa luokkiin ja osittain tästä syystä opettajat kokevat uupumusta työssään. Siksi onkin tärkeää selvittää mitä eri- laisia mahdollisuuksia löytyy opettajien työtaakan vähentämiseksi. Yksi vaihtoehto voisi olla yhteisopettajuus. Tässä tutkielmassa selvitetään opettajien kokemia yhteisopettajuuden etuja, haasteita sekä edellytyksiä toimivalle yhteisopetukselle. Tämä tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus, joka on tehty systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkielma koostuu kahdeksasta vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, joista seitsemän on tehty Suomessa ja yksi Yhdysvalloissa vuosina 2007–2021. Aineiston analyysi tehtiin ymmärtämiseen pyrkivällä laadullisella sisällönanalyysilla. Systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta käy ilmi, että opettajat kokivat yhteisopettajuuden olevan monipuolinen ja tehokas työtapa, joka tukee omaa ammatillista kehittymistä. Yhteisopettajuuden koettiin myös helpottavan opetuksen suunnittelua, opetusta ja arviointia, jolloin se myös lisäsi opettajien työhyvinvointia. Yhteisopettajuuden myötä oppilaat saivat enemmän huomiota sekä heidän tuentarpeensa huomattiin helpommin. Yhteisopettajuus myös mahdollisti tukea tarvitsevien oppilaiden opiskelun omassa luokassaan, sekä lisäsi erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden onnistumisen kokemuksia. Suurimmaksi haasteeksi yhteisopettajuudessa koettiin yhteisen suunnitteluajan löytäminen. Muita haasteita olivat liian vähäinen tieto ja koulutus yhteisopettajuudesta, vaikeus löytää sopivaa paria toteuttamaan yhteisopettajuutta, sekä yhteisten aikataulujen ja lukujärjestysten yhteensovittamisen vaikeus. Toimivan yhteisopettajuuden koettiin edellyttävän riittäviä resursseja ja rakenteellisia edellytyksiä sekä samanlaista käsitystä opettamisesta ja opettajuudesta. Myös opettajien omaa tahtoa ja innostusta yhteisopettajuutta kohtaan pidettiin tärkeänä asiana toimivan yhteisopettajuuden kannalta. Johtopäätöksenä voidaan nähdä, että yhteisopettajuutta pidetään varsin positiivisena asiana. Toimiessaan se voi olla yksi vaihtoehto helpottaa opettajien kokemaa työtaakkaa, sekä keino vastata inklusiivisen koulun tuomiin mahdollisiin haasteisiin.

The purpose of this literature review is to find out, how music education is carried out in Finnish early childhood education. Music education is reviewed especially from the aspect of creativity and involvement. Another goal for this study is to discover how composing has been researched in the field of under-school-age children in Finland. The selection of the literature was guided by two terms: music composition pedagogy and inclusive education. Only one general guide on music composition pedagogy has been published in Finland, whereas inclusive education has been widely researched, owing to storycrafting. In addition to various studies, the literature review will highlight two Finnish musical applications: songcrafting and storycomposing, and will analyse their differences and similarities with the storycrafting. The used literature was mainly Finnish, early childhood education oriented studies, but some essential international researches were included. The National Curriculum of Early Childhood Education obliges the kindergartens to carry out diverse music education despite the low amount of literature and research. One’s own experiences of music education have an impact to kindergarten teachers’ motivation as music educators and the didactic advices from the university are not enough to change attitudes. The literature in this study focuses on the operating environment and the teachers’ attitudes. There is more research of small children composing in the field of music education than in the early childhood education. The limited amount of studies on small children composing has lowered this study’s credibility, and therefore indicated a need for further research. A further study could be an intervention including composing and its connection to involvement and well-being of the children.

Tavoitteet. Tässä tutkielmassa analysoin artikkeleiden pohjalta teknisen työn ja tekstiilityön yhdistämisen haittoja ja hyötyjä valinnaisainevalintojen näkökulmasta. Aiempaa tutkimusta on tehty oppilaiden, opettajien ja opettajaopiskelijoiden mielipiteistä ja motivaatiosta. Halusin selvittää, millä argumenteilla tekstiilityön ja teknisen työn yhdistämistä voidaan puolustaa, jos valinnaisainevalinnat ovat lähes puolittuneet uudistuksen jälkeen. Menetelmät. Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto on kerätty google scholar –nettisivulta tietyillä hakukriteereillä. Kerättyyn aineistoon on suoritettu sisällönana-lyysi, jossa artikkeleiden tietoa on tiivistetty ja vertailtu keskenään. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa nousi esille käsityön yhdistämistä puoltavan tutki-muksen painottuvan teemoihin, jotka koskivat tasa-arvoa, monimateriaalisuutta ja parempia suunnittelumahdollisuuksia. Lisäksi käsityön kiinnostuksen laskusta ei niinkään syytetty opetussuunnitelman rakenteellisia muutoksia, vaan monimateriaalisuuden väärää toteutusta kouluissa. Käsityön yhdistämistä arvosteltiin puhtaasti luvuilla. Käsityön vähentyneet valin-naisainevalinnat antavat jo itsessään syyn sille, että yhdistetty oppiaine ei kiinnosta oppilaita yhtä paljon, kuin tekstiilityö ja tekninen työ erillään. Lisäksi yhdistämistä arvosteltiin vähen-tyneillä tunneilla ja opetussisällöillä, oppilaiden kiinnostuksella käsitöihin. Huolta aiheutti myös teknisen työn asemalla suomalaisissa yrityksissä ja yhteiskunnassa ja käsityö oppi-aineen tulevaisuus.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät rakentavat yhteenkuulu-vuuden tunnetta ja mitkä tekijät heikentävät sitä inklusiivisessa oppimisympäristössä. Yhteen-kuuluvuuden tunteen rakentumisen tutkimus on suhteellisen tuoretta, suurin osa tutkimuksesta on tehty 2010-luvulla. Inkluusiota on alettu tutkia 2000-luvun puolella enemmän, kun erityisen tuen oppilaiden määrä kouluissa on kasvanut. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytettiin in-ternetin hakukoneista ja tietokannoista löytyneitä tieteellisiä artikkeleita sekä tutkimuskirjalli-suutta. Tulokset ja johtopäätökset. Yhteenkuuluvuutta rakentavia tekijöitä tarkasteltiin varhaiskasvatus- ja kouluikäisten näkökulmasta. Yhteenkuuluvuutta heikentäviä tekijöitä tarkasteltiin erityisentu-en oppilaiden näkökulmasta. Yhteenkuuluvuutta rakentavia tekijöitä olivat koulun aikuisten po-sitiivinen suhtautuminen sekä vertaisryhmältä saatu hyväksyntä. Lisäksi yhteenkuuluvuutta edisti oppimisympäristön esteettömyys ja opettajan tarjoama riittävä tuki. Keskeisiä yhteenkuu-luvuutta heikentäviä tekijöitä olivat tuen puute, oppimisympäristön esteellisyys sekä vertais-ryhmän taholta koettu torjunta.

Teacher’s wellbeing at work has been studied a lot and research has shown that teachers’ occupational wellbeing is better than employees’ in other professions. However, teachers have been found to experience more stress than those who work in other professions. Many occupational wellbeing studies have found five factors that affect wellbeing at work. These factors are organization, management, work community, work, and the individual and his or her characteristics and interpretation of his or her own workplace. The purpose of this thesis is to find out what kind of factors increase and burden teachers' occupational wellbeing. The aim is also to examine if I could find the five factors that Manka has mentioned in her studies in this material or are there some other factors that affect wellbeing at work but are not in this model of occupational wellbeing. Research questions were: ”What kind of factors have been found to affect teachers’ wellbeing at work?” and ”How well does the Manka's well-being model reflect the factors affecting the wellbeing of teachers in this thesis?”. Research method was a systematic literature review and the material used in this thesis was gathered from Helsinki University Library’s search engine called Finna using various search terms. The thesis was limited to the recent studies about Finnish teachers in kindergartens, schools and adult education institutions. In this thesis, the most recent studies were limited to the years 2015−2018. The search engine showed 159 searches but only the most relevant articles were considered. In the end there were 18 relevant studies. The most prominent factors that increase teachers’ occupational wellbeing were communality and the sense of belonging. These were found to help people understand and trust each other, and to promote the teacher's sense of self-efficacy. The interaction between students and teachers could have a negative effect on teachers' well-being at work if teachers had distant relationships with their students. Distant relationships were more likely related to teacher’s burnout experiences. Workplace bullying was found to be more common in Finland than in other European countries. Bullying caused harm to the harassed person and to the workplace, for example through mental disorders, increased absenteeism, and rising sickness costs. The material used in this thesis matched only partially up to the general occupational well-being model. The impact of the work community was most clearly seen as a factor affecting well-being at work. Management, organization and the employee itself were found to have factors that influenced on well-being at work but the impact of the work did not appear in this material at all.

In elementary schools, a new curriculum (POP2014) was introduced in autumn 2016. The new curriculum no longer specifies the content of technical and textile handicraft, but the students study a shared, multi-material craft subject. Among both elementary school teachers and handicraft teachers, this change has raised a lot of uncertainty and has affected craft education. The purpose of this study is to find out how schools organize a shared craft and how teachers interpret the curriculum in this context, how teachers understand the multi-material and how it is appears in the work of the pupils. The research was carried out using qualitative methods. Three textile craft teachers, three technical teachers and two elementary school teachers were interviewed for the material. Interviews were conducted as a semi-structured theme interview. Based on research questions and previous theory, the material was analyzed theoretically by classifying it into different themes. The results of the research were finally divided into five different theme sections. Craft teaching was organized so that students were about 10 weeks at a time in the class of technical work or in the class of textile craft. The pupils first did experiments and then they designed and produced the project work. Multi-material was understood so that the student is free to use different materials and techniques in his own craft project. The teachers were worried about the survival of craft in basic education and the contraction of the craft areas to be learned. There was also concern about the reduction in teaching hours, the low popularity of handicraft and the future employment of craft teachers. Interaction between handicraft teachers and the resulting successful cooperation is the starting point for the implementation of a shared craft, and a prerequisite for the craft subject to continue to be taught in basic education in the future as well. In the future, handicraft teachers also wish to cooperate with elementary school teachers in order to create a continuum of handicraft learning from sub-classes to upper classes.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Tutkielman päämääränä on ymmärtää millaisia vaikutuksia perheen yhdessä syömisellä ja yhteisillä ruokailuilla on lapsen hyvinvointiin sekä ruokakäsityksen ja ruokasuhteen positiiviseen kehittymiseen. Koska aihe on hyvin laaja ja tutkimusta tehty paljon, tämä tutkielma käsittelee erityisesti perheen yhteisen ruokailun positiivista merkitystä alakouluikäisten lasten ruokakäyttäytymiseen. Ruokailu on osa arkea ja toistuva toiminto. Toisaalta se on myös hyvin monimutkainen ilmiö, sillä siihen linkittyviä tekijöitä ovat esimerkiksi perhesuhteet, kommunikointi, sosiaalinen ja fyysinen ruokaympäristö, perheen sosioekonominen asema, perheen arvot, näkemykset, normit sekä vallitseva kulttuuri ja muut yhteisöt. Ruokailu kuitenkin yhdistää ihmisiä ja toimii kohtaamispaikkana arjessa. Vaikka ruokailu on jokaisen henkilökohtainen asia, lapsi on usein huoltajan tai muun kasvattajan vaikutuksen alaisena, jolloin se on myös osaltaan sosiaalista toimintaa. Tutkielma toteutettiin käyttäen tutkimusmetodina kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Menetelmän hyötynä oli sen mahdollisuus tarkastella tutkittavaa ilmiötä laajasti. Tutkimusaineistoksi kerättiin erilaisia tieteellisiä teoksia, artikkeleita ja muita julkaisuja hyödyntämällä hakukone Google Scholaria, Helsingin yliopiston kirjaston tietokanta Helkaa sekä kaupunginkirjastojen hakupalvelu Helmetiä. Aineisto koostui monipuolisesti sekä suomalaisista että kansainvälisistä tutkimuksista ja julkaisuista. Lasten ruokakäyttäytymiseen ja ruokasuhteeseen vaikuttivat merkittävästi perheen sisäinen vuorovaikutus ja kommunikointi, joka oli parhaassa tapauksessa lämmintä ja kannustavaa sekä vastavuoroista lapsen ja huoltajan välillä. Yhteisen ruokailun havaittiin olevan otollinen kohtaamispaikka perheen välisessä kommunikoinnissa. Lisäksi ruokakäyttäytyminen oli yhteydessä perheen sosioekonomiseen asemaan, joka oli merkittävässä roolissa etenkin ruokailutottumuksien kehityksessä. Korkeampi sosioekonominen asema ennusti suurempaa vihannesten ja hedelmien käyttöä sekä vähensi epäterveelliseksi miellettyjen elintarvikkeiden kulutusta. Sosiaalinen ruokaympäristö, kuten huoltajien omat ruokailutottumukset, kasvatustyyli ja perheen sisäiset rakenteet sekä fyysinen ruokaympäristö olivat eräitä lapsen ruokailuun vaikuttavia tekijöitä. Kaiken kaikkiaan ruokakäyttäytyminen oli monen eri tekijän summa.