Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Haapaniemi, Sampo (2017)
    The danger in tightening economic situation is that increasingly more people become margin- alized employment and education – at its worst entirely outside of our society. This research is aiming to create a picture of how the individuals are connected to the society. My special interest is how the people are getting on the edge or are totally left outside of the society. One of the major concepts of being part of the society is the concept of involvement. The in- volvement contains carrying and receiving real responsibility including individual’s own and the whole society’s performance. The dimensions of involvement are personal and social and this means that individual has right to her/his own identity and right to be respected. At the other hand society has to be a place where the individual should be recognized as him/her self, as a valuable person and part of the society. Opposite to involvement the literature often presents social exclusion. Social exclusion is a process were individual slowly drops out of the society’s norms and functions. Person can be excluded from for example education, working life, welfare services, and social relations as well as from the democratic decision-making. Social exclusion has brought up a great concern in Finland. Due to this concern in 2013 the government decided to initiate a project in order to prevent social exclusion. Part of it was the Youth guarantee that aimed to improve the youth’s possibilities to get a degree after the compulsory basic education and improve their chances to get employed. One of the tools youth guarantee has used is Workshop activities that aim to support the youth’s own life con- trol, increasing their involvement and preventing their social exclusion. There is a lot of literature on the subject of being part of the society, involvement, social ex- clusion and workshop activities. The interesting point is that there is no common view on how to scientifically define to these concepts. The varying concepts were seen to be making it more difficult to prevent social exclusion, since effective support demands to recognize those individuals that are in danger to be excluded.
  • Terho, Simo (2016)
    According to the 2014 curriculum for basic education, civics has a status as an independent subject. In addition, the subject begins already in the 4th grade. The purpose of the thesis is to clarify the status of the subject in earlier curriculums beginning from the 1925 curriculum. Also the goal is to observe the dynamics between aims and transversal competence from the teach-ing methods point of view. The study is done by a source based analysis. The focus is in the nature of a curriculum as a document and in the status of civics as part of the curriculum. The entity is valuated and inter-preted through curriculum theory, didactic of civics and cultivation. The results show that civics has been part of curriculums thematically before – also in lower classes. Society related questions have been important, even though civics hasn’t formally been an independent subject. Especially the Finnish version of civics as part of social studies affirms the discovery. In other words, the change in the 2014 curriculum concerning civics is smaller than expected. The relation between aims and transversal competence is diverse and manifold. For example, some content of instruction of civics highlights compared to aims that also are emphasized differently. There are methods for teaching single aims in order to achieve transversal competence in principle endlessly. It seems that it would be interesting to continue the research by making a study about how to evaluate learning among civics. Also a case study about the methods of teaching could be informative.
  • Fagerström, Jasmine (2016)
    Suomalaiset ovat kautta aikojen ihannoineet säästäväisyyttä ja pitäneet kuluttamisesta pidättäytymistä hyveenä. Viimeisimpinä vuosikymmeninä tämä ihanne on kuitenkin alkanut muuttua. Niin aikuisten kuin lastenkin arjessa kuluttamisesta on tullut arkipäivää. Nyt uuden perusopetuksen opetussuunni-telman 2014 myötä alakouluunkin tulee yhteiskuntaopin oppiaine, jossa yhtenä sisältöalueista on ta-louskasvatus. Yleisessä keskustelussa lasten kuluttajuus näyttäytyy ongelmallisena, sillä lapset näh-dään viattomina ja heitä halutaan suojella markkinavoimilta sekä rahan huonoilta vaikutuksilta. Siitä huolimatta lapsilla on omaa rahaa käytössään, ja he ovat kiinnostuneita rahasta. Tutkimukseni tarkoi-tuksena on selvittää, kuinka Suomessa on perinteisesti kasvatettu lapsia kuluttajiksi ja minkälaista kuluttajakasvatusta uusi yhteiskuntaopin oppiaine aikoo antaa tulevaisuudessa. Toteutin tutkielmani narratiivisena kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tavoitteenani oli antaa laaja kuva käsiteltävästä aiheesta, lasten kuluttajaksi kasvattamisesta ja kasvamisesta sekä suomalaisesta kuluttajuudesta ja sen kehityksestä. Lähdekirjallisuuteni keskittyi kuvaamaan suomalaisen kuluttami-sen nykytilaa ja erityisesti nuorten kuluttamisen maailmaa. Lasten kuluttajuutta on tutkittu varsin vä-hän, erityisesti Suomessa, ja aihetta lähestytään usein holhoavasti aikuisten maailmasta käsin. Maailma on muuttunut huomattavan kulutuskeskeiseksi viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Kuluttaminen on jatkuvasti sallitumpaa ja toivotumpaa. Samaan aikaan digitalisoitunut ympäristöm-me kännyköineen ja tietokoneineen tuo median vaikutukset arkeemme. Kirjallisuuskatsauksessa kävi ilmi, että koululaitos on reagoinut näihin ympäristön muutoksiin ja tuonut alakouluun yhteiskunta-opin oppiaineen, jossa yhtenä keskeisistä sisällöistä on talouskasvatus. On selvää, että lapsille näh-dään tarpeellisena opettaa suomalaisille tuttua järkevää kuluttajuutta jo entistä nuorempina. Opettaji-en ja kasvattajien on hyvä olla tietoisia näistä tekijöistä, jotka vaikuttavat antamaamme kuluttajakas-vatukseen. Lähdekirjallisuuteni mukaan on tärkeää ymmärtää ja antaa arvoa myös lasten oman kulut-tamisen maailmalle, joka toimii toisinaan varsin erilaisin perustein kuin aikuisten kuluttaminen.
  • Dyster, Laura (2019)
    Making handicrafts has an effect on one’s psychological wellbeing. The aim of this literature review was to form a general view how participating in making handicrafts in a social sur-rounding effect one’s psychological wellbeing and how it differs from when making handi-crafts alone. The research was carried out as a systematic literature review. The publications found from databases using both Finnish and English keywords were qualitatively analysed in order to describe and understand the phenomenon. Three Master's theses from Finland and four English-language publications were selected from the United States, Australia and United Kingdom to provide an international cross-section. The publications were qualitatively ana-lysed to find the factors that affect the maintenance and enhancement of psychological wellbeing and to find which factors are present in the social surrounding. The difference in the effects on the psychological wellbeing when making crafts alone or in a social setting was also looked into. In four publications, the social group had been formed due to joint interest in the craft itself, in two publications the emphasis of the social group was partly on social activation and partly on the craft, and in one study the emphasis was almost entirely on social activation and im-provement of psychological wellbeing. Making crafts in a social surrounding affects one’s psychological wellbeing through several factors. Social activation, friendships, feeling of be-ing part of the group, learning, sharing knowledge, skills, and materials and generativity af-fected the individual's mental well-being in the publications studied. The impact of making crafts in a social surrounding on the psychological wellbeing of the elderly of was evident in several studies. Making crafts in a social surrounding is associated with good aging.
  • Silokangas, Karoliina (2018)
    The new Student and Pupil Welfare Act entered into force on 1 August 2014 bringing about reforms to school pupil welfare and its organization. The Pupil and Student Welfare Act aims among other things to clarify and equalize pupil and student welfare. The purpose is to change the focus also towards a communal and preventive pupil welfare. The effects of this law begin to be gradually transferred also to the schools and the new practices for pupil welfare work will be shaped. The purpose of this study was to examine the operation culture and cooperation of the communal pupil welfare. The significance of multidisciplinary cooperation is also strongly emphasized in the implementation of pupil welfare. In this study I indeed examine the operation culture of communal pupil welfare and the multidisciplinary cooperation which is related to it. This study was carried out as a qualitative document analysis. The material of this study consisted of nine statutory pupil welfare plans from primary schools of Espoo. These pupil welfare plans were selected through delimitation criteria. The material of the study was analyzed with the methods of content analysis and the analysis was continued with quantification. The analysis included school-specific texts of these pupil welfare plans which were connected to communal pupil welfare at schools. From school-specific texts I examined factors which were related to the operation culture of the communal pupil welfare and multidisciplinary cooperation as a part of a communal pupil welfare. Based on the results of this study, factors related to the operation culture of communal pupil welfare and the practices of the multidisciplinary cooperation in communal pupil welfare were found out. The multidisciplinary pupil welfare group is a relevant factor from the point of view of communal pupil welfare. The pupil welfare plan is the tool of communal pupil welfare of the school in informing and planning of pupil welfare work. According to the results of this study, the operation culture of communal pupil welfare included strongly supporting and promoting pupils’ involvement, well-being and communality. The cooperation also proved to be significant part of the operation culture of communal pupil welfare. Results showed that there was cooperation between many different operators. Cooperation with guardians appeared as an important factor. The results thus showed that the operation culture of communal pupil welfare appears as a broad entity which includes several different factors. Understanding the overall culture of communal pupil welfare is important and helps to develop it.
  • Vesa, Paula (2020)
    Yhteisöllisyydestä ja sen tärkeydestä puhutaan paljon. Yhteisöllisyys on esimerkiksi kirjattu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin, mutta käsitys siitä, mitä yhteisöllisyys oikein tarkoittaa, on usein epäselvä. Yhteisöllisyys käsitteenä on abstrakti ja moniulotteinen, joten sen konkreettinen ymmärtäminen voi olla haastavaa. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, mitä yhteisöllä ja yhteisöllisyydellä tarkoitetaan, mitä yhteisö ja yhteisöllisyys ovat koulussa sekä miten yhteisöllisyyttä voidaan edistää kouluyhteisössä. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan yhteisöllisyyttä tutkimuskirjallisuuteen perehtyen. Tutkielma lähestyy yhteisöllisyyttä sosiologisesta näkökulmasta. Ensin tarkastellaan, mitä yhteisöllä tarkoitetaan. Yhteisö on jotain, mihin kuulutaan ja sitä tarkastellaan muun muassa Tönniesin Gemeinschaft ja Gesellschaft -käsitteiden avulla. Yhteisöllisyys taas on yhteisön ominaisuus. Yhteisöllisyyttä tarkastellaan muun muassa yhteisyyden ja sosiaalisen pääoman avulla. Lisäksi tarkastellaan koululuokkaa yhteisönä ja sen yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyden edistämistä koulussa tarkastellaan osallisuuden ja kuulumisen tunteen kautta. Yhteisöllisyyden tärkeimpiä elementtejä ovat yhteisön jäsenten välinen luottamus sekä sujuva vuorovaikutus, jotka edistävät yhteisön yhteisöllistä toimintaa. Yhteisöllisyys on jotain hyvää, jota kohti tavoitella. Koulu yhteisönä on mielenkiintoinen, koska siellä vietetään paljon aikaa, mutta se on pakkoyhteisö. Yhteisön jäsenet eivät voi itse vaikuttaa, keitä yhteisöön kuuluu. Tämän takia yhteisöllisyys koulussa tarvitsee jatkuvaa edistämistä, koska se ei synny luontaisesti. Koululuokka yhteisönä on erityinen, koska siellä vallitsee omanlainen hierarkia ja muun muassa sosiaalisesti tuotetut asemat ja niiden erilainen kokeminen vaikuttavat koululuokkayhteisön yhteisöllisyyteen. Yhteisöllisyyteen liittyy vahvasti osallisuus ja kuulumisen kokemus. Niiden avulla voidaan edistää yhteisöllisyyttä kouluyhteisössä.
  • Vuorinen, Joona (2022)
    Tässä tutkimuksessa kuvataan, miten peruskoulun musiikinopetuksessa järjestettävä yhteissoitto vaikuttaa luokkayhteisön yhteisöllisyyteen eli sosiaaliseen pääomaan. Tutkimuksella pyritään valaisemaan yhteisen musisoinnin merkitystä yhteisöllisyyden vahvistamisessa ja yhteisön jäsenten kehityksessä sekä perustelemaan yhdessä tekemisen hyötyjä niin musiikkikasvatuksessa kuin muussakin elämässä. Sosiaalisen pääoman käsitettä pyritään myös nostamaan vahvemmin esille osaksi kasvatustieteellistä keskustelua. Tavallisimmin sosiaalisen pääoman käsitteellä viitataan sosiaalisen ympäristön ja sosiaalisten suhteiden ulottuvuuksiin, kuten sosiaalisiin verkostoihin, normeihin, yhteenkuuluvuuteen ja keskinäiseen luottamukseen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat erityisesti Putnamin (1993) ja Colemanin (1988) määritelmät sosiaalisen pääoman käsitteestä. Yhteissoiton käsite on määritelty tätä tutkimusta varten tarkoittamaan kaikkea musiikillista yhteistoimintaa, jossa tuotetaan musiikkia. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, joka on yksi kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodoista. Tämän menetelmän myötä tutkimuksessa hyödynnettiin käytettävää aineistoa laajasti sekä esiteltiin tutkittavaa ilmiötä ja sen ominaisuuksia mahdollisimman monipuolisesti kriittisen tarkastelun kautta. Tähän tutkimukseen koottu aineisto koostui pääosin vertaisarvioiduista lähteistä ja kansainvälisistä julkaisuista. Aineistoon kuului erilaisia tutkimuksia, artikkeleja, väitöskirjoja sekä haastatteluja. Tutkimustuloksista ilmeni, että yhteinen musisointi on yhdistetty useissa tutkimuksissa sosiaalisen pääoman tai sosiaalisen pääoman indikaattorien, kuten luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden, muodostumiseen. Tutkimuksia peruskoulun musiikinopetuksen yhteissoitosta ja sen vaikutuksesta luokkayhteisön sosiaaliseen pääomaan on vähän, minkä takia suoraa myönteistä yhteyttä ei voitu luotettavasti todeta. Muu esitelty aineisto antoi kuitenkin tukea väitteelle yhteissoiton myönteisestä vaikutuksesta yhteisön sosiaaliseen pääomaan soittoympäristöstä riippumatta. Tutkimustulokset viittasivat sosiaalisen pääoman olevan hyödyllinen resurssi myös oppimisessa, minkä takia jatkotutkimuksia yhteissoitosta ja sosiaalisesta pääomasta olisi tärkeää tehdä lisää etenkin kouluympäristössä.
  • Virta, Jonna (2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli kartoittaa yhteisopettajuuden etuja ja haasteita laaja-alaisen erityisopettajan työssä. Erityisopetuksen uudistuksen myötä oppilaiden tarvitsemat tukitoimet pyritään järjestämään yleisopetuksen yhteydessä oppilaan omassa lähikoulussa heti, kun tuen tarvetta ilmenee. Luokanopettajan ja erityisopettajan yhteisopettajuus on nostettu yhdeksi keinoksi taata jokaiselle oppilaalle riittävä ja oikea-aikainen tuki yleisopetuksen luokassa. Tutkimuksen teoriaosuudessa selvitin, mitä yhteisopettajuus tarkoittaa, miten yhteisopetus voi olla luonteva osa osa-aikaista erityisopetusta ja millaisilla työtavoilla yhteisopettajuutta voidaan toteuttaa. Tulokset-osioissa pyrin vastaamaan aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla tutkimuskysymyksiini. Tutkimuskysymyksiäni ovat: 1. Millaisia etuja yhteisopettajuudesta on erityisopettajan työssä? 2. Millaisia haasteita ja ongelmakohtia yhteisopettavat erityisopettajat kohtaavat? Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessani selvisi, että yhteisopettajuus lisäsi erityisopettajan ammatillista kehittymistä ja työssä oppimista. Erityisopettajat kuvasivat yhteisopettajuuden vahvistaneen heidän asiantuntijuuttaan ja aineenhallintaansa. Yhteisopettajuuden koettiin myös parantavan työhyvinvointia ja työssä viihtymistä, koska työ ei tuntunut yhtä kuormittavalta ja stressaavalta, kun haastavat asiat sai jakaa toisen opettajan kanssa. Arviointi koettiin vähemmän stressaavaksi ja oppilaita kohtaan oikeudenmukaisemmaksi, kun se toteutettiin yhdessä. Myös työrauhaongelmat vähenivät ja opettajat kokivat saavansa paremmin keskittyä ydintehtäväänsä eli opettamiseen. Suurimmiksi haasteiksi yhteisopetuksessa nousivat suunnitteluajan puute, epätasa-arvoinen vastuun jakautuminen sekä epäselvät roolit. Luokanopettajat kuvasivat, kuinka puutteellinen suunnittelu johti usein tilanteeseen, jossa luokan- tai aineenopettaja vastasi yksin opetuksen suunnittelusta, materiaaleista ja opetuksen toteuttamisesta ja erityisopettaja vain saapui yhteisille tunneille ja keskittyi tuen tarpeisten oppilaiden auttamiseen.
  • Sironen, Mirva (2023)
    Opettajan työhön on tullut uusia vaatimuksia uuden perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) myötä. Monet opettajat kokevat olevansa yksin uusien vaatimusten edessä. Opetussuunnitelmassa nousee myös esille opettajien välisen yhteistyön tärkeys. Onkin tärkeä selvittää, onko yhteisopettajuus yksi vaihtoehto tukea opettajaa uusien vaatimusten edessä ja voiko yhteisopettajuus olla keino lisätä opettajien välistä yhteistyötä. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä hyötyjä yhteisopettajuudesta on peruskoulun opettajalle, sekä mitä haasteita yhteisopettajuuteen liittyy. Tutkielmassa tarkasteltiin Suomen peruskoulussa tapahtuvaa yhteisopettajuutta. Kandidaatintutkielman tutkimuskysymykset ovat 1) Mitä hyötyjä yhteisopettajuudesta on peruskoulun opettajan näkökulmasta? 2) Mitä haasteita peruskoulussa työskentelevät opettajat kokevat yhteisopettajuudesta? Tämä tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineistona käytettiin kymmentä (10) tieteellistä vertaisarvioitua artikkelia, joista yhdeksän (9) artikkelia löytyi Helkasta ja yksi (1) artikkeli EBSCOhost-tietokannasta. Artikkeleista kaksi (2) oli kirjoitettu suomeksi ja loput olivat englanninkielisiä. Kaikissa artikkeleissa oli tutkittu Suomen peruskouluissa tapahtuvaa yhteisopettajuutta. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2010–2022. Aineiston analysointiin käytettiin aineistopohjaista sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan yhteisopettajuuden hyötyjä oli mahdollisuus jakaa vastuuta toisen opettajan kanssa. Vastuun jakamisen myötä opettajan työkuorma väheni ja tämän myötä työhyvinvointi vahvistui. Yhteisopettajuuden hyödyksi nousi myös opettajan mahdollisuus kehittyä ammatillisesti. Ammatillinen kehittyminen vahvisti opettajan kokemaa hyvinvointia ja tämä taas vaikutti myönteisesti opettajan työssä jaksamiseen. Tuloksissa nousi myös esille, kuinka yhteisopettajuuden myötä oli mahdollisuus kollegiaaliseen tukeen. Suurimmaksi haasteeksi nousi yhteisen suunnitteluajan puuttuminen. Haasteena näyttäytyi myös oma epäselvä rooli luokkahuoneessa, sekä haasteet kommunikaatiossa.
  • Lemminkäinen, Anna (2017)
    The aim of this study was to examine the relationship between an inclusive school and co-teaching. This study will examine the concepts of integration, inclusion and co-teaching and reflect on how inclusive practices can be advanced through co-teaching. This study will map out the prerequisites of an inclusive school as well as present international agreements Finland has agreed to (Unesco Salamanca agreement of 1994; UN general agreement regarding the rights of the disabled of 2006), legislation and syllabus that all support the actualization of inclusion. In addition, the study will get deeper into the execution of co-teaching, its benefits and challenges as well as reflect on how its usage could be increased amongst teachers. The aim of the study is to, based on prior researches, increase knowledge on how and why co-teaching could be used in teaching so that the students’ different needs for support could be met in the best way possible.  The study was conducted with the methods of descriptive literary review and, both, Finnish and international material was used as its source material. The study shows that even though the promoting of inclusion has been documented in multiple official documents, its actualization in Finland had been relatively slow. Based on the studies, it becomes visible that in Finland, especially the inflexible teaching arrangements and traditional class and teacher oriented ways of working have been slowing down the actualization of inclusion. Co-teaching has not been utilized in Finland that much even though many benefits and strengths are connected to it. In this study, co-teaching is seen as a solution to advancing inclusion: with co-teaching, the traditional culture of solitary teaching could be shaken up, in which case the students with special needs would get better support for their learning in a mainstream education class. The benefits shown in the study give strong evidence of why every teacher should give a try to co-teaching. 
  • Kärkäs, Suvi (2018)
    Goals. Communality in schools has increased as a consequence of the attitudinal change in the school system. The achievement of co-teaching has become popular in the school world as a result. There are incentives for the shearing of teaching work from different parties, and also the Curriculum of 2016 encourages the teaching method. Studies have been conducted from a variety of perspectives. The aim of this study was to make a synthesis of the prior research and to find out which factors in the co-teaching lead to the teacher's professional development. The information provided by the study is relevant to both teachers and students, as it provides understanding of the importance of co-teaching in the perspective of professional development and may therefore encourage to experiment the teaching method. The theoretical basis of the study is Cook's and Friend's (1995) definition of co-education and Ruohotie's (1999) definition of professional development. Method. The research material was selected from six research articles highlighting co-teaching and the experiences of professional development of teachers. The acquisition of the material took place in electronic databases. The research was carried out in accordance with the principles of the Integrative Literature Review, by synthesizing the earlier studies. The analysis of the research material was carried out by data based thematization on the results of the studies. The Results and discussion. The results of this study showed that there is a connection between the co-teaching and the professional development of the teacher. The results showed that the use of the teaching method generated professional development through the observation of another teacher and collaborative reflection. In addition, the shared knowledge of co-teachers and jointly constructed knowledge became relevant to the professional development. The results also showed that a favorable atmosphere for professional development was allowed in co-teaching when teachers were encouraging each other. There is already research of the benefits of co-teaching in teacher’s professional development. This literary survey brought the results of research studies together and so provides the teachers and the students with a wide-ranging perspective on the benefits of co-teaching with regard to professional development.
  • Parviainen, Iida-Maria (2023)
    Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella mitä vaikutuksia yhteisopettajuudella on luokanopettajaan kirjallisuuden perusteella. Luokanopettajan työ voi olla kuormittavaa ja siitä syystä on tärkeää etsiä vaihtoehtoisia toteutustapoja opettajan työtaakan keventämiseksi. Yhteisopetuksessa on käytössä opettajien tietotaito ja resurssit, jotka mahdollistavat enemmän variaatiota opettajan työn toteuttamiseen. Opettajan on tärkeää kyetä tukemaan oppilaita moninaisten tarpeiden kanssa inklusiivissa luokissa. Yhteisopettajuus on myös mahdollisuus parantaa opettajien välistä opetussuunnitelmassa korostettua yhteistyötä. Yhteisopettajuudesta voi olla apua myös opetuksen eriyttämisessä ja oppilaiden yksilöllisessä tukemisessa. Olemassa olevan tiedon tarkastelu on olennaista, jotta tietoisuus yhteisopettajuudesta lisääntyy. Tämän tutkielman keskiössä on luokanopettajien näkökulma. Menetelmät. Toteutin tutkielman aineiston analyysin teoriaohjaavana systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa teemoittelin aineistoista mielestäni eniten esiin nousseet teemat. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Analysoitava aineisto kerättiin Helka-järjestelmän hausta sekä EBSCO- ja ERIC-tietokannoista. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston analysoinnin pohjalta keskeisimmät tulokset koskivat yhteisopetusta ja yhteisopettajana toimimista, yhteisopettajaparia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä ammatillista kehitystä ja ammatti-identiteettiä. Yhteisopettajuus mahdollisti opetuksen eriyttämistä ja yksilöllistämistä helpommin kuin yksin opetettaessa. Opettajien työtaakka keveni yhteisopettajina, sillä vastuu ja velvollisuudet jakautuivat opettajien välille. Tasa-arvoinen rooli, luottamuksellinen suhde, avoin keskusteluyhteys ja säännöllinen yhteissuunnittelu olivat keskeisiä asioita toimivan yhteisopettajuuden kannalta. Yhteisopettajuus nähtiin pääosin hyödyllisenä opettajille. Yhteisopettajuus tuki ammatillista kehitystä ja aiheutti muutoksia opettajien ammatti-identiteetissä. Voidaan päätellä, että yhteisopettajuus oli toimivaa ja kevensi opettajien työn kuormittavuutta. Yhteisopetuksen onnistuminen vaati koulun johdon tukea, jotta esimerkiksi yhteissuunnittelu ei jäänyt vapaa-ajalle ja siten kuormittanut opettajia liikaa.
  • Salo, Janette (2019)
    Co-teaching is a growing form of work. It is a very different way of teaching compared to a traditional, individualistic way of teaching. Teachers who teach together are jointly responsible for planning, implementing and evaluating. Co-teaching is a versatile way of giving support to students who need it. It is based on co-operation between teachers and aims to diversify teaching and enable special support in the classroom of general education. The aim of this study is to describe the different ways in which co-teaching has been carried out, and the benefits and disadvantages experienced by teachers. I conducted my research as a descriptive literature review. I describe the phenomenon of co-teaching with the material I have chosen. I chose an explicit method for the selection of the data. I have used a total of 11 different sources to answer the research questions. The study show that co-teaching is a very diverse form of work. Finding out about the situations of the studies and the experiences of the teachers shows that many different models have been applied in practice. You need to be motivated and committed to working as a co-teacher. The teachers had experienced the same advantages and challenges of the co-teaching. The most common advantages were the support given by the co-teacher, decrease of disorder behaviour in classroom, providing support for the pupils, providing inclusive education for the pupils and teachers had less stress about the work. The most common challenge was definitely the lack of planning time together. Other common challenges were noise, unequal division of work and sometimes teachers’ personal chemistry doesn’t work. Research of the use of co-teaching as an appropriate and effective way of working is rare and requires further research.
  • Saksa, Veera (2023)
    Tavoitteet. Inklusiivinen peruskoulu nähdään nykypäivän koulutuksen järjestämistä ohjaavana laajasti tunnustettuna perusarvona, jonka tavoite on mahdollistaa jokaiselle oppilaalle yhtäläiset mahdollisuudet oppimiseen osana vertaisryhmäänsä ja pyrkiä tunnistamaan ja purkamaan koulun esteellisyys oppilaan oppimiselle lähikoulussaan. Koululaitoksen pyrkimys inklusiivisuuteen on tunnistettu Suomessa, kuin myös kansainvälisesti. Yhteisopettajuus on laajasti käytetty pedagoginen toimintatapa tuoda oppimisen tuki oppilaiden luokse. Erityisopettajan ja yleisopetuksen opettajan yhteisopettajuus voidaan nähdä inkluusiota edistävänä pedagogisena toimintatapana, josta hyötyvät kaikki oppilaat tuen tarpeesta riippumatta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kartoittaa tutkimuskenttää yhteisopettajuudesta inklusiivisessa koulussa ja kartoittaa, miten laajasti tutkimusta aiheesta on tehty, minkälaisia painotuksia tutkimuskentässä on ja kartoittaa aiheen mahdollisia tutkimusaukkoja. Menetelmät. Kirjallisuuskatsaus tehtiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena evidence gap map-menetelmällä, jossa tutkimustulokset koostettiin kuvaamaan katsauksen tutkimuskenttää, tunnistamaan tutkimuskentän painotuksia ja tutkimusaukkoja. Katsaus rajattiin tarkastelemaan vuosia 2010–2023 ja tutkimuksia, jotka koskevat alakoulua, yläkoulua tai toisen asteen koulutusta. Haku tuotti lopulta 21 tutkimusta, jotka täyttivät katsauksen kriteerit aineistoksi. Tutkimustulokset analysoitiin tutkimuksen laajuuden, menetelmien, kohteiden, tutkimusaiheiden ja tulosten mukaan, jotta katsaus tuotti monipuolisen selvityksen tutkimuskentästä. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen perusteella yhteisopettajuuden tutkimus inklusiivisessa koulukontekstissa painottuu opettajia tutkivaan aineistoon, jossa kartoitetaan opettajan osaamista, työtapoja, asenteita tai pedagogisia ratkaisuja. Tutkimusaukkoina havaittiin yhteisopettajuuden ja inkluusion tutkimuksellinen arviointi ottaen huomioon oppilaiden näkökulmat ja inkluusion toteutuminen oppilaan toiminnan eri alueilla ja sosiaalisen osallisuuden tasoilla.
  • Lehtilä, Kirsi (2022)
    Tiivistelmä - Referat – Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella yhteisopettajuutta yleisopetuksessa ja tutkia sitä, miten yhteisopettajuus palvelee inkluusion periaatetta. Inkluusiolla tarkoitetaan jokaisen oppilaan oikeutta päästä opetuksen piiriin tavallisissa koululuokissa ja lähikoulussa. Inkluusioon suhtaudutaan ristiriitaisesti, ja yhdenvertainen perusopetus herättää paljon keskustelua. Ei ole käytössä selkeitä keinoja ja toimintamalleja, joilla toteuttaa yhdenvertaista opetusta. Tarkastelen, toteutuuko yhdenvertainen perusopetus arjessa inkluusion periaatteiden mukaisesti. Tutkimustavoitteena on tarkastella inkluusiota yleisopetuksen kehyksessä ja erityisesti yhteisopettajuutta yhtenä inkluusion toimintamallina. Tutkimuskysymykseni muotoutuivat seuraaviksi: 1. miten inkluusio toteutuu yleisopetuksessa tällä hetkellä? 2. millä tavoin yhteisopettajuus mahdollistaa inkluusion? Menetelmät. Toteutan tutkielman kirjallisuuskatsauksena, jossa pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiini aiemmin tehtyjen tutkimuksien kautta. Kirjallisuuskatsauksen aineistona on kahdeksan vertaisarvioitua suomalaista tutkimusta inkluusiosta ja/tai yhteisopettajuudesta, sekä kaksi väitöskirjaa. Ensin kysyn, miten inkluusio toteutuu yleisopetuksessa tällä hetkellä. Toiseksi kysyn voisiko yhteisopettajuus mahdollistaa inkluusion toteuttamisen. Tutkielman keskeisen käsitteet ovat inkluusio ja yhteisopettajuus, joiden rinnalle nousevat tutkimusten valossa myös kolmiportainen tuki sekä moniammatillinen yhteistyö. Tulokset ja johtopäätelmät. Aineiston analyysin tulokset on työssä jaettu luvuiksi 5.1 inkluusio tutkimuksessa, sekä 5.2 yhteisopettajuus tutkimuksessa. Inkluusio näyttäytyy opettajille etäisenä ja epäselvänä terminä, jolle ei tunnu olevan selkeää selitystä. Tästä syystä, vaikka opettajat tuntuvat toteuttavan opetusta pääosin inkluusiotavoitteisesti, he eivät näytä osaavan yhdistää toimintaansa siihen. Liian jäykkärajaisesti ymmärrettynä opettajan autonomisuus ei tule mahdollistamaan inkluusiota; onhan inklusiivisen opetuksen lähtökohtana avoin vuorovaikutus ja yhteistyö. Tämän takia jo moni tutkimus on päätynyt samaan tulokseen, jossa yhteisopettajuutta tarjotaan ratkaisuksi ja toimintamalliksi toteuttaa inklusiivista opetusta.
  • Ranta, Akseli (2021)
    Tavoitteet. Yhteisopettajuus on nostanut päätään trendikkäänä tapana soveltaa opettamista ja oppimista muuten lähes muuttumattomassa kouluympäristössä. Suomessa usein kuulee Pisa-testien tuloksista, kuin myös keskustelua siitä, onko Suomen tulokset parempaan vai huonompaan suuntaan. Pisa-testissä heikosti pärjätessä osoittavat sormet suunnataan kohti kouluinstituutiota, sekä etenkin luokkahuoneita. Vaikka nykypäivänä yhteisopettajuus on noussut esiin keskustelunaiheeksi, sitä on kokeiltu jo vuosikymmeniä sitten. Tutkimukseni tavoitteena on ottaa selvää, miten yhteisopettajuus on vuosikymmenien aikana muuttunut, sekä voisiko yhteisopettajuus parantaa Suomen kouluikäisten oppimista. Oppilaiden kokemuksien lisäksi tutkin myös yhteisopettajuutta hyödyntäneiden opettajien kokemuksia, sekä heidän esiin tuomiaan hyötyjä ja haasteita yhteisopettajuudessa. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmiä seuraten. Integroivassa kirjallisuuskatsauksessa tutkija etsii, pohtii ja tiivistää aiempien tutkimusten tulosten pohjalta oman tutkimuksensa tutkimuskysymykseen vastauksia. Tutkimukseni aineistona toimii sekä suomalaisten, että ulkomaalaisten yliopistojen tuottamia tieteellisiä artikkeleita. Tutkimukset käsittelivät sekä oppilaiden että opettajien näkökulmia yhteisopettajuuteen liittyen, sekä käsittelivät yhteisopettajuutta käsitteenä. Aineiston analyysissä ja tulosten laatimisessa aineistosta noudatin integroivan kirjallisuuskatsauksen etenemisvaihetta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksissa nousi esille yhteisopettajuuden tuovan pääosin positiivisia kokemuksia sekä opettajille että oppilaille. Opettajat kokivat pääsevänsä hyödyntämään enemmän omaa kyvykkyyttään ja heille luontaisempiin aihealueisiin kuuluvaa tietoaan, kuin myös yleisen kiireen ja stressin tunteiden laskeneen. Positiivisena pidettiin myös toisen opetustyötä tekevän ammattilaisen ammatillinen tuki. Oppilaat kokivat yhteisopettajuuden mahdollistavan henkilökohtaisen avustuksen paremmin, sillä toisen opettajan opettaessa koko luokkaa toinen opettaja pystyi auttamaan apua tarvitsevia oppilaita samaan aikaan. Haasteellisiksi opettajat kokivat yhteisen sävelen löytämisen toisen opetustyön ammattilaisen kanssa, suunnittelulle varatun ajan vähäisyyden, sekä valmistavien koulutusten vähäisyyden tai olemattomuuden. Myös vastuun jakaminen, epärealistiset oletukset yhteisopettajuudesta, ja koulujohdon heikkoa tukea pidettiin ongelmakohtina.
  • Korkala, Henna (2020)
    This thesis examines the views of co-teaching from the perspective of recently graduated home economics teachers. The aim of this thesis is examine to find out what the recently graduated home economics teachers say about co-teaching. The background of this research consists of discussing the changes of the school culture in primary schools, especially fo-cusing on the perspective of cooperation, articulated in the 2014 basic education curriculum. In my research, co-teaching is defined as a form of collaboration which I study from the viewpoint of the job description of a home economics teacher. The research questions are answered in this study by applying qualitative research method. As a data collection method I used a semi-structured thematic interview which I conducted on a social media online platform. Discussion openings were created for the online platform, in which five newly graduated home economics teachers participated to discuss their expe-riences of co-teaching. The data were merged into a unified text document. After that the main themes of the data corpus were identified with the help of data-driven qualitative content analysis. Coding was used to form and clarify the main themes, which then gave answers to the research questions. In the National basic education core curriculum document (2014), co-teaching is seen as an adult collaboration that corresponds to of being member of a learning community. Based on the results, the newly graduated home economics teachers see their job description including co-teaching as a natural part. They considered joint discussions with their colleagues important in the early stages of their careers. Planning the lessons together and reflection were also considered important. However, the empirical data I collected show that newly graduated home economics teachers need support for experiencing co-teaching already during their studies. They saw the implementation of co-teaching as an opportunity for the future, even though they had only little experience of its implementation.
  • Lanki, Laura (2024)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää aikaisemman tutkimuksen pohjalta, mitkä tekijät edistävät myönteisesti yhteisopettajuuden toimintaa ja mitä hyötyjä yhteisopetuksesta seuraa. Tutkielmassani määritellään yhteisopettajuus ja yhteisopetus, joka on hyvin ajankohtaisesti merkittävä teema. Tutki- muskysymykset muodostuivat tutkimuksen tarkoituksen ja oman mielenkiinnon myötä. Yhteisopetta- juuden hyötyjä on tärkeä tarkastella, koska yhteisopetuksella pystytään vastaamaan moneen koulu- maailman haasteeseen. Aikaisempaa tutkimusta on tehty jo huomattavasti eri näkökulmista. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui suomalaisesta sekä kan- sainvälisestä kirjallisuudesta ja tutkimuksesta. Aineistoni on pääosin haettu hyödyntäen Google Scholaria sekä Googlea. Opettamisenkulttuuri yksin tekemisestä on muovautumassa yhdessä tekemiseen. Tutkimuskirjallisuu- den perusteella on selkeitä tekijöitä, jotka edistävät yhteisopettajuuden toimintaa sekä yhteisopetuk- sesta seurauksena syntyviä hyötyjä. Yhteisopettajuus on moniulotteista yhteistyötä, jonka sujuvuu- teen vaikuttavat erityisesti jaettu päämäärä, vuorovaikutus ja jokaisen opettajan toimijuuden toteutu- minen. Yhteisopetuksen hyötyjä oli työhyvinvoinninkasvu, eriyttämisen monet mahdollisuudet ja ammatillinen kehittyminen. Hyödyt syntyvät, kun yhteisopettajuuteen ollaan sitoutuneita ja luotetaan toisen ammattitaitoon.
  • Salmivirta, Erika (2021)
    Nykypäivän tietotyön työnkuvan muuttuminen heijastuu opettajan työhön, joka on monilta osin kehittynyt yksin tehtävästä suunnittelusta ja opettamisesta yhteistyönä tehtäväksi työksi. Yhteisopetus nähdään usein vastauksena opettajan työhön kohdistuviin moniin vaatimuksiin ja haasteisiin. Yhteisopetuksella tarkoitetaan opettajakollegoiden yhteisvastuuta opetettavan oppilasryhmän opetuksen suunnittelutyöstä, sekä sen toteutuksesta ja oppimisen arvioinnista. Tämä tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Työn tarkoituksena on perehtyä yhteisopetukseen ilmiönä ja selvittää, millaisia lähtökohtia toimiva yhteisopetus edellyttää ja mitä haasteita sen tiellä voi mahdollisesti olla. Lisäksi tutkin, mitä havaittuja etuja yhteisopetuksella on. Tutkielma on rajattu käsitte-lemään aihetta opettajan roolista käsin. Koska opettajan työn keskiössä on oppilas, nostetaan tutkielmassa kuitenkin esiin joitakin oppilaan kannalta keskeisiä näkökohtia, jotka ovat samalla myös keskeisiä opettajan työn kannalta. Tutkimuksen aineisto on rajattu vertaisarvioituihin tutkimuksiin, väitöskirjoihin, asia-kirjoihin ja selvityksiin. Tutkimuksen perusteella yhteisopetuksella voidaan katsoa olevan useita positiivia vaikutuksia opettajille. Yhteisopetuksen on todettu lisäävän yhteistyötä työyhteisössä ja lisäävän opettajien hyvinvointia työssä ja työtyytyväisyyttä kollegiaalisen tuen lisääntyessä ja vastuiden jakautuessa tasaisesti opettajien välillä. Merkittäväksi nousi myös yhteisopetuksen hyöty opettajien ammatilliseen kehitykseen. Ammatillisen osaamisen jakamisen ja työn yhteisen reflektoinnin on todettu auttavan opettajia kehittymään, mutta myös parantavan opetuksen laatua yhteisen huolellisen suunnittelutyön myötä. Esitetyn pohjalta nousi esille myös yhteisopetuksen hyöty oppilaille. Opettajat kykenivät tunnistamaan ja vastaamaan paremmin oppilaiden vaihteleviin tuen tarpeisiin resurssien lisääntyessä. Tutkimusaineistosta ilmenneitä merkittäviä haasteita yhteisopetukselle olivat yhteisen suunnitteluajan vähäisyys, sekä hallinnollisen tuen puuttuminen yhteisopetukselle. Mainitut tekijät linkittyivät osaltaan muihin haasteisiin. Puutteet yhteisopettajien välisessä kommunikoinnissa voivat koitua haasteellisiksi, jos yh-teisopetukseen liittyvistä toiveista ja fyysisistä järjestelyistä ei keskustella kattavasti. Tämä keskinäinen kommunikointi ja yhteistyön suunnittelu vaatii aikaa, jonka järjestämisessä koulun hallinnon jäsen, kuten rehtori, voi olla kriittisessä roolissa. Edellytyksiksi toimivalle yhteisopetukselle nousivat myös opettajien persoonien yhteensopivuus, sekä koulutus yhteisopettamiseen. Näitä edellytyksiä tärkeämmiksi seikoiksi nousivat aineiston perusteella kui-tenkin opettajien oma into yhteisopetusta kohtaan, sekä jaettu näkemys opetuksellisista periaatteista.
  • Vahervaara, Lotta (2021)
    Inkluusioperiaate sekä kolmiportaiseen tuen malliin siirtyminen vuonna 2010 on monimuotoistanut oppilasryhmiä. Heterogeenisen oppilasjoukon tuen tarpeisiin vastaamiseen tarvitaan käytännön työkaluja, sillä jokaisen oppilaan tulee saada tarvitsemaansa tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Yhteisopetuksen on havaittu olevan yksi tapa toteuttaa inklusiivista opetusta. Tämän tutkielman tavoitteena oli muodostaa mahdollisimman ajankohtainen kuva yhteisopetuksen onnistumisen edellytyksistä sekä tarkastella yhteisopetuksen hyötyjä opettajille ja oppilaille. Tutkielmassa selvitetään, millaisia edellytyksiä yhteisopetuksen onnistumiselle asetetaan, sekä millaisia hyötyjä yhteisopetuksella havaitaan olevan opettajille ja oppilaille vuosien 2010–2020 välillä julkaistussa tutkimuskirjallisuudessa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa tarkasteltiin yhteisopetuksesta aiemmin tehtyä tutkimusta. Aineistona toimi vuosien 2010–2020 välillä julkaistu suomalainen ja kansainvälinen tutkimuskirjallisuus, jonka kokoamisessa hyödynnettiin muun muassa Helsingin yliopiston Helka-tietokantaa sekä sen tietoverkosta löytyviä tietokantoja. Tämän lisäksi aineiston kokoamiseen käytettiin Finna-tietokantaa sekä Google Scholar -hakuohjelmaa. Vuosien 2010–2020 välisenä aikana julkaistussa tutkimuskirjallisuudessa asetettiin yhteisopetuksen onnistumiseksi edellytyksiä yksittäiselle opettajalle, opettajien yhteistyölle sekä koulun johdolle. Yhteisopetuksen onnistumiselle asetettuja edellytyksiä olivat muun muassa opettajan omien ennakkokäsitysten reflektointi ja tiedostaminen, yhteisopettajien välinen luottamus, kunnioitus ja avoin vuorovaikutus, kehityskohteiden ja onnistumisten reflektointi yhdessä, opettajien jaettu näkemys opetuksesta ja oppimisesta sekä koulun johdon tuki yhteisopetukselle. Tutkimuskirjallisuuden perusteella yhteisopetus hyödytti opettajia ja oppilaita monella tapaa. Yhteisopetus hyödytti opettajia sekä ammatillisen kehittymisen että työhyvinvoinnin lisääntymisen kautta ja oppilaita muun muassa monipuolistamalla opetusta sekä vahvistamalla oppilaan tuen tarpeen määrittelyä ja tuen toteutusta. Tutkielman perusteella yhteisopetus näyttäytyy työtapana, jonka avulla on mahdollista vastata monimuotoisten opetusryhmien oppilaiden tuen tarpeisiin tavalla, joka edistää inkluusiota, vahvistaa opettajien työhyvinvointia sekä kehittää opetuksen laatua.