Browsing by Title

Ympäristökasvatukseen liittyvät asiat ovat kasvavan kiinnostuksen kohteena. Myös varhaiskasvatusta velvoittavat asiakirjat ohjaavat, että varhaiskasvatukseen tulee sisältyä ympäristökasvatusta ja että varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu muun muassa kestävän kehityksen mukaisille ulottuvuuksille. Varhaislapsuudessa koetut ja opitut asiat vaikuttavat läpi yksilön elämän, joten varhaisina vuosinaan lapsen tulisi saada ympäristökasvatukseen liittyen hyviä kokemuksia. Alle 3-vuotiaiden lasten osalta on tehty vasta vähän ympäristökasvatukseen liittyvää tutkimusta, joten oli perusteltua rajata ikäryhmä taaperoita koskevaksi. Alle 3-vuotiaiden lasten pedagogiikassa on todettu puutteita ja henkilöstö ei aina koe osaavansa järjestää riittävästi ikätasolle sopivaa toimintaa esimerkiksi tutkivaan toimintaan liittyen, joka on osa pienten lasten ympäristökasvatusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, millaisia ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen teemoja nousee esille 0–3-vuotiaiden lasten ryhmien pedagogisista suunnitelmista. Havaintoja tarkasteltiin siitä näkökulmasta, miten ne suhteutuvat kestävän kehityksen neljän ulottuvuuden (sosiaalinen, kulttuurinen, ekologinen, taloudellinen) mukaisiin teemoihin sekä Palmerin (1998) ympäristökasvatuksen mallin kolmeen osa-alueeseen (oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä, toimiminen ympäristön puolesta). Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin eri ulottuvuudet ja osa-alueet painottuvat suhteessa toisiinsa näissä ryhmien pedagogisten suunnitelmien kirjauksissa. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineistona käytettiin valmiita dokumentteja eli 0–3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatusryhmien pedagogisia suunnitelmia. Aineistoksi kerättiin kahdeksan ryhmän pedagogista. Aineiston ana-lyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että niin kestävän kehityksen neljän ulottuvuuden kuin Palmerin ympäristökasvatuksen mallin osa-alueidenkin suhteen suunnitelmissa oli epätasaisuutta eri osioiden ilmaantumisen suhteen. Kuitenkin kaikkia ulottuvuuksia ja osa-alueita ryhmissä suunniteltiin kirjallisesti. Eniten suunnitelmallisuutta kestävän kehityksen osalta oli sosiaalisen ulottuvuuden mukaisissa kirjauksissa ja Palmerin ympäristökasvatuksen mallin osalta oppimi-nen ympäristössä osa-alueeseen liittyen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että jatkossa 0–3-vuotiaiden lasten ryhmien suunnitelmissa ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen näkökulmasta katsottuna tulee kiinnittää enemmän huomiota taloudelliseen ulottuvuuteen, moniaistisuuteen, tutkimuksellisuuteen, esteettisyyteen ja lasten aiempien elämänkokemusten hyödyntämiseen. Tutkimuksen tulokset toivat myös positiivista näkökulmaa 0–3-vuotiaiden lasten ryhmien toiminnan suunnitelmien monipuolisuudesta ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen näkökulmista katsottuna

Tavoitteet. Varhaiskasvatusikäisten lasten kestävään kehitykseen liittyviä tunteita on tutkittu vähän. Pienten lasten kohdalla kestävän kehityksen kasvatuksessa on keskitytty enemmän toiminnallisuuteen ja pyritty välttämään lasten kuormittamista ympäristö ongelmilla. (Parikka-Nihti & Suomela, 2014). Viime aikoina on kuitenkin tiedostettu ympäristöahdistuksen nousevan yhdeksi keskeiseksi ympäristökasvatuksen haasteeksi (Cantell, Aarnio-Linnavuori & Tani, 2020). Kestävän kehityksen ja tunnekasvatus ovat pinnalla tämän päivän varhaiskasvatuksessa. Tästä syystä halusin tarkastella näitä teemoja yhdessä tässä tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millaisia tunteita lapsille herää kestävään kehitykseen liittyvien tuokioiden aikana ja miten varhaiskasvatuksen opettaja vastaa näihin tunteisiin. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen aineisto on kerätty kuvaamalla viittä eri päiväkodissa toteutettua kestävään kehitykseen liittyvää tuokiota. Tuokiot on kuvattu marraskuun 2021-maaliskuun 2022 aikana. Näistä tuokioista on videomateriaalia havainnoimalla poimittu viisi eri tunneilmaisun kohtaa. Lisäksi videoista poimittiin opettajan vastaukset näihin tunneilmaisuihin. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tunneilmaisujen tulkinnassa käytettiin Nummenmaan (2010) määrittelyä tunteiden ilmaisusta ja niiden havaitsemisesta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineistosta analysoitiin tarkemmin viittä eri tunneilmaisun kohtaa, jossa lapset osoittivat tuntevansa iloa/mielihyvää, surua, ylpeyttä ja inhoa. Lapset osoittivat tunteita sanallisella ilmaisulla, sekä kehonkielen ja ilmeiden välityksellä. Opettaja tulkitsi näitä tunteita sensitiivisesti, vastaamalla niihin yksilöllisesti lapsen tunnetta tukien. Aineiston perusteella opettajan merkitys tunteiden tukemisessa oli huomattava. Tämän tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksen opettajalla olisi hyvä olla taitoa huomioida lasten tunneilmaisuja ja vastata niihin tarvittavalla tavalla, jotta hän voi tukea lasten kasvua kohti ympäristötietoista kansalaisuutta.

Nature provides children an intriguing environment for learning and playing and it can also help improve motor skill development and concentration (Fjørtoft, 2001; Wells, 2000). Childhood nature experiences have also been associates with the formation of a positive relationship with nature (Wells & Lekies, 2006). The aim of environmental education is to increase understanding of and appreciation for the environment. Evironmental education should follow the Head, Heart and Hands model which takes into accordance the holistic develompent of the child physically, emotionally and cognitively. The aim of the study is to find out how environmental education is described in the early education plans of daycare centres and how the location of the daycare center influences the environmental education given. The subject of the research was the description of environmental education as stated in the daycare centres’ early education plans. The research material consisted of the early education plans of 20 daycare centres in Helsinki. Half of the daycare centres were located in urban settings and the other half in close proximity to natural environment such as a forest. The study was qualitative and the material was analyzed by a deductive approach. The Head, Heart and Hands model worked as the theoretical framework for the analysis. All early education plans included mentions that could be placed in the Head and Hands categories. The Heart category came to hold fewer mentions, in some early education plans there were none. This might suggest that the faculty of the daycare centres find it difficult to place objectives that have to do with emotional development in environmental education or that they don’t find it significant. The environmental education parts of the early education plans of daycare centres located near nature were on average longer than those of the urban daycare centres. The so called forest daycare centres visited the forest more often than the urban daycare centres. In turn, the urban day care centres went on field trips to built environment and near bodies of water and also familiarized with traffic behavior more often. From the equality perspective the forest daycare centres should make more use of the built enviroment and the urban daycare centres of forests. The location of the daycare centres did not have an effect on sustainable development mentioned in the early education plans.

Ympäristönmuutos ja siihen liittyvät ongelmat ovat olleet ajankohtainen aihe jo pitkään. Ihmisten kokemiin ympäristötunteisiin, jotka liittyvät ympärsitönmuutokseen, on alettu kiinnittää viime vuosina yhä enemmän huomiota. Tutkielmani tavoittena oli selvittää, millaisia tunteita lapset ja nuoret kokevat ympäristönmuutoksen liittyen ja miten kasvatuksen avulla voidaan eh-käistä lasten ympäristöahdistusta. Tavoitteena oli aikaisempien tutkimusten tarkastelun avulla nostaa esiin lasten kokemia ympäristötunteita ja antaa kasvattajille eväitä lasten ympäristö-tunteiden käsittelyyn. Tässä tutkielmassa menetelmänä on käytetty kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kuvaileva kir-jallisuuskatsaus mahdollistaa ilmiön laaja-alaisen kuvaamisen ilman tarkkoja rajauksia. Tutkielman aineistona on käytetty 13 eri tieteellistä lädettä, jotka olivat kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tutkimuksia sekä kirjallisuuskatsauksia. Tutkimukset on julkaistu vuosina 2005–2021. Aineiston hakua ohjasivat tutkimuskysymykset, sillä valikoidusta aineistosta tuli löytyä vastaus vähintään yhteen tutkimuskysymykseen. Käyttämäni tietokannat aiheiston haussa olivat MDPI, ERIC ja Taylor & Francis Online. Kirjallisuuskatsausksen tuloksista kävi ilmi, että lapset ja nuoret kokevat monenlaisia tunteita ympäristönmuutokseen liittyen. Yleisimpiä tunteita olivat ahdistus, suru ja huoli sekä toivo ja voimaantuminen. Toivon tunne nousi merkittäväksi tekijäksi ympäristöahdistuksen ja huolen ehkäisyssä. Tuloksissa nousi esiin myös lasten pettymys aikuisten toimintaa kohtaan ja useat lapset kokivat, että heidän tunteisiinsa ei suhtauduttu riittävän vakavasti. Kasvatuksella on tärkeä rooli ympäristötunteiden käsittelyssä. Ympäristöahdistusta voidaan lieventää, kun tunteita käsitellään avoimessa ja luotettavassa ilmapiirissä yhdessä turvalliseksi koetun aikuisen seurassa. Lapset kaipasivat tietoa siitä, miten he pystyvät itse vaikuttamaan ympäristönmuutokseen. Vaikutusmahdollisuuksista kuuleminen ja ympäristön hyväksi toimiminen näyttää li-säävän ympäristötoivon tunteita ja sitä kautta se auttaa ehkäisemään ja lievittämään ympäristöahdistusta.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää minkälainen opetusmenetelmä Young Leader Method on. Tutkimustehtäväksi muodostui Young Leader -metodin kuvaaminen, huomio kohdistettuna menetelmän tavoitteisiin, toteutustapaan sekä lasten vuorovaikutukseen ja toimintaan sitoutumiseen. Tutkimuskysymykseni ovatkin: 1. Mitkä ovat Young Leader -metodin tavoitteet? 2. Miten Young Leader -metodia toteutetaan? 3. Minkälaisena lasten välinen vuorovaikutus ja sitoutuminen toimintaan näyttäytyy? Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena kuvailevana tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla pedagogiikan kehittäjää ja esiopettajaa, tutkimalla menetelmän internetsivuja sekä havainnoimalla kahta saman sisältöistä opetustuokiota esiopetusryhmässä. Havainnoinnin tukena käytettiin videointia. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Videomateriaalia havainnoitiin soveltavin osin Orientaatioprojektin havainnointiohjetta hyödyntäen, joka sisälsi muun muassa LIS-YC-asteikon lapsen sitoutumisen havainnointiin. Young Leader –metodin tavoitteet luokiteltiin pelkistettyjen ilmausten kautta yläkäsitteisiin, joita olivat arvot ja asenteet, hyvinvointi, vuorovaikutus sekä ajattelu ja oppimisen taidot. Young Leader – metodia toteutetaan jakamalla lapset neljän hengen tiimeihin, joissa tiimijohtajan rooli kiertää vuorotellen jokaisella lapsella. Tiimit ratkaisevat opettajan suunnitteleman tiimihaasteen, joka vaatii koko tiimin työskentelyä yhdessä. Kasvattaja on valmentavassa roolissa ja jalkautuu antamaan lapsille kohdennettua tukea ja rohkaisua. Lasten välistä neuvottelua ja vastavuoroisuutta esiintyi tiimihaasteiden keskellä runsaasti. Sosiaalisesta tilanteesta vetäytymisiäkin ilmeni hetkittäin yksittäisten lasten osalta. Samoin määräileviä aloitteita, mutta pääsääntöisesti lasten välinen vuorovaikutus oli hyväksyvää ja yhteistoiminnallista. Lapset olivat hyvin sitoutuneita tiimihaasteiden tekemiseen ja saattoivat pitkäänkin kestäneet tehtävät loppuun asti. Young Leader –metodilla on monia positiivisia vaikutuksia. Johtajuustaitojen ja tiimitaitojen oppimisesta voivat hyötyä kaikki ja niitä voidaan opettaa myös lapsille.

Objectives. The objective of this Bachelor’s Thesis is to discover how self-motivated use of YouTube can exercise the large-scale skills presented in the curriculum of 2014. YouTube is a social video service, where anyone can post their own video and watch others’ videos at all times. YouTube has increased its popularity among children and youth, as they increasingly use the service. Jenkins (2009) has presented the idea of participatory cultures, of which YouTube is a well-known example. The participatory cultures have emerged, as internet has become a part of our everyday life. Studies have shown that in YouTube and other participatory cultures self-motivated usage one can acquire a large scale of skills. In this study there is a focus on the large-scale skills that are presented in grades 3-6 in the curriculum of 2014 and how they can be learned in YouTube. Methods. The study was realized as a descriptive literature review. First the literature and the concepts about YouTube were studied in educational, cultural and technological viewpoints. Then the curriculum of 2014 was studied and the large-scale skills objectives were chosen. The large-scale skills area that was chosen was information and communications technology (L5). The area was chosen because it suited YouTube best due to its technological nature. The area had four sub-objectives, which were all analysed comparing them to YouTube’s functions and the literature reviewed. Results and discussion. The self-motivated use of YouTube can exercise quite many of the learning objectives presented in the curriculum. Technological skills, interaction and networking are skills that one can very well exercise when using YouTube. However, responsible and safe actions in YouTube are not skills that one can acquire when using the service self-motivated. The studies suggest, that acquiring these skills there is a need of systematic media education.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että yrittäjyyskasvatus ja siihen liittyvät menetelmät vaikuttavat epäselvältä kokonaisuudelta peruskoulun opettajille. Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvailla sitä, miten yrittäjyyskasvatuksen tutkijat ovat kuvailleet ja esittäneet yrittäjämäistä pedagogiikkaa omissa tutkimuksissaan. Toinen tutkimusongelmani kumpuaa opetusministeriön yrittäjyyskasvatuksen linjauksesta, jossa mainitaan yrittäjyyskasvatuksen perustuvan tutkittuun tietoon. Toisena tavoitteena onkin ottaa selvää, miten yrittäjyyskasvatuksen toteuttamisen välineeksi tarjottu yrittäjämäinen pedagogiikka on tutkimuksellisesti perustelua. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tulososion aineistona käytettiin suomalaisia yrittäjyyskasvatustutkimuksia ja tutkimusartikkeleita, jotka on julkaistu aikavälillä 2004–2022. Tulososion ulkopuolella on käytetty yrittäjyyskasvatustutkimuksia, opetusministeriön linjauksia ja yrittäjyyskasvatusverkoston julkaisemaa kirjallisuutta. Yrittäjämäisen pedagogiikan osalta tulokset jäsenneltiin opettajan toimintaan, oppilaan toimintaan ja oppimisympäristöön. Pedagogiikan tutkimuksellisia perusteluja tarkastellessa keskityttiin pedagogiikan taustalla oleviin oppimisen teorioihin ja pedagogiikan empiirisiin tuloksiin. Keräämäni aineisto osoitti, että yrittäjämäinen pedagogiikka on oppilaan näkökulmasta itsenäistä ja siinä painottuvat kokeileminen, epäonnistuminen, monipuolinen vastuunotto ja reflektointi. Tutkijoiden kuvailuissa opettajan rooli on enemmän ohjaava, joustava ja kannustava. Oppimisympäristön taas tulisi tarjota virikkeitä, kannustaa tarttumaan tilaisuuksiin ja mahdollistaa riskien ottamisen. Analysoimieni tutkimusten mukaan yrittäjämäisellä pedagogiikalla ei näyttänyt olevan laajaa empiiristä näyttöä. Oppimisen teorioiden osalta pedagogiikka näytti perustuvan muutamaan oppimisteoriaan, joista keskeiseksi nousi Kolbin teoria kokemuksellisesta oppimisesta.

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, mitä haasteita yleissivistävän koulutuksen opettajat kohtaavat yrittäjyyskasvatuksen toteutuksessa. Yrittäjyyskasvatus on asetettu kaikkien koulutusasteiden tehtäväksi Suomessa vuosien 2004-2006 opetussuunnitelmauudistusksen myötä. Yrittäjyyspoliittisilla toimenpiteillä on Euroopassa pyritty vastaamaan lisääntyneeseen kilpailuun sekä rakennetyöttömyyden tuottamiin haasteisiin. Koulutusjärjestelmä on myös koettu tulevaisuuden työelämää vastaamattomana ja näin ollen yrittäjyyskasvatuksella on pyritty osaltaan tuomaan työelämässä tarvittavia taitoja lähemmäksi opiskelijoita. Yrittäjyyskasvatuksen tarkoituksena on lisätä myönteisiä asenteita yrittäjyyttä kohtaan sekä kasvattaa yrittäjyysosaamista läpäisten eri koulutustasot peruskoulusta yliopistoihin. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Opetus- ja kulttuuriministeriön linjaukset ovat johtaneet yrittäjyyskasvatuksen määrittelyyn sekä yrittäjyyskasvatukseen liittyvän pedagogiikan ja opetuksen tutkimukseen koululaitoksissa. Usein tutkimuksissa esille nousevat haasteet, joita yrittäjyyskasvatuksen toteutus on kohdannut. Tutkimuskysymyksenäni on: Mitä haasteita yleissivistävän koulutuksen opettajat kohtaavat yrittäjyyskasvatuksen toteutuksessa? Yrittäjyys, yrittäjyyskasvatus ja opettajien rooli olivat keskeisessä osassa tutkielmaani ja määrittivät teoreettisen viitekehyksen. Aineistona toimivat sisällönanalyysillä läpikäydyt 5 tutkimusartikkelia ja yksi väitöskirja. Analysoiden ja syntetisoiden aineistoa katsaus nosti yrittäjyyskasvatuksen toteutuksen haasteiksi opettajien vaihtelevan ymmärryksen yrittäjyyskasvatuksen merkityksistä, ristiriitaisten tavoitteiden ja arvojen yhteensovittamisen, toteutuksissa ilmenevät paradoksit, kasvatustieteellisten käsitteiden puutteellisen soveltamisen, oppimisteorioiden haasteet sekä opettajien yrittäjämäisen toimintatavan. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että Opetus- ja kulttuuriministeriön linjaukset ohjaavat, miten yrittäjyyskasvatusta tulisi toteuttaa, mutta yrittäjyys ja kasvatus näyttäytyvät molemmat aikaan, yhteiskuntaan ja arvoihin sidoksissa olevina tutkimuskohteina, mikä tekee yrittäjyyskasvatuksen sisällyttämisestä opetukseen haastavaa. Uudistus on kuitenkin aikaa vievä prosessi, jossa opettajien yrittäjyyskasvatusvalmiudet, uusi tutkimustieto ja yhteistyöt tulevat auttamaan tulevaisuudessa.

The amount of carbon dioxide in the atmosphere continues growing and the ecological crisis increases even though people should be able to change quickly the direction of the development. Due to the Climate Report of the IPCC there has arisen a need for the humankind to understand a method how to develop the practices and cultures systematically and speed up the activity for securing the ecological sustainability. In this thesis, I am going to examine Yrjö Engeström’s theorizing and cultural-historical activity theory because the framework offers theoretical and practical tools for change and helps to structure the conceptual factors which humane collaboration consists of. The Activity theory’s research findings have confirmed dynamism, multivoicedness and contradiction in coexistence; practices are not fixed but they carry historical and contradictionary social voices and they too can change. The ecological crisis is a manifestation of the need for change. The need for change is rising from the environment due to the local practices around the world, which are inconsistent with the sustainability of the earth. My research data consists of articles in the newspaper Helsingin Sanomat during the period September - November 2018. I collected 78 articles that were linked to the IPCC-report, climate change or the ecological crisis in general. I did a theory-based content analysis to my data, which was based on the model of activity system and the cultural-historical activity theory. The main purpose of this thesis was to explore in a hypothetical way whether the theoretical frame of reference is a useful tool in understanding the collaboration concerning the ecological crisis. My research findings supported the theory’s suitability for the challenge. People as agents need to understand the meaningfulness of fighting against the ecological crisis and to understand the contradictory nature of the collaboration. The humankind requires cooperation as well as accelerating and spreading the innovations based on sustainable development globally. This research method offers tools for that direction.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitin, millaisia erilaisia teemoja ystävällisyyden ilmiöstä lasten kuvakirjoissa käytetään ja mihin ne kohdistuvat. Ystävällisyys on tärkeä taito, kun ollaan kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa ja jo pienten varhaiskasvatusikäisten lasten on hyvä tunnistaa ja harjoitella ystävällisyyttä. Lasten kuvakirjat tukevat ystävällisyyteen liittyvien taitojen kehittymistä ja antavat kuulijalle mahdollisuuden kokea ja tuntea todentuntuisia hetkiä elämästä ja näin samaistua niihin ja saada toimintamalleja erilaisiin tilanteisiin. Tutkimukset osoittavat, että ystävällisyys on taito, joka avaa ovet toisten kanssa vuorovaikutukseen. Ystävälliset teot sitovat ja vahvistavat ihmisten välisiä suhteita (Leskisenoja, 2016, s. 103). Menetelmät. Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa aineistona käytin neljää lasten kuvakirjaa, joiden aiheena oli ystävällisyys. Analysoin aineistoa sisällönanalyysilla, kirjallisuuskatsauksena. Etsin tutkimukseen valikoiduista lasten kuvakirjoista erilaisia teemoja, joita ystävällisyyden ilmiöistä esiintyi sekä mihin nämä teemat kohdistuivat. Tietojen pohjalta tein selventäviä kuvioita sekä taulukon, jotka avaavat prosessia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksena ilmeni ystävällisyys ilmiön esiintyminen monipuolisin teemoin lasten kuvakirjoissa, ja ne myös kohdistuivat erilaisiin kohteisiin. Ystävällisyys ilmeni mm. auttamisena, huomaavaisuutena ja tervehtimisenä ihmisille/hahmoille. Luontoa kohtaan se ilmeni mm. kompostointina, yhteiskuljetuksilla ja muovinkäytön vähentämisenä. Itseä kohtaan ystävällisyys ilmeni mm. rentoutumisena ja omien rajojen asettamisena. Ystävällisyys kohdistui monipuolisesti mm. mehiläiselle, sudelle, kasveille, ystäville ja maapallolle. Tulosten perusteella ystävällisyyden ilmiöstä käytetään lasten kuvakirjoissa monipuolisesti erilaisia teemoja ja ne kohdistuvat myös moniin kohteisiin. Sanaa ystävällisyys, ei kuitenkaan esiinny lasten kuvakirjoissa systemaattisesti aiheen kuitenkin käsitellessä ystävällisyyttä.