Browsing by bachelor's degree program "Bachelor's Programme in Education"

Sosiaaliset taidot ovat tärkeä osa ihmisen taitoja ja niitä tarvitaan läpi elämän. Jokainen lapsi käy peruskoulun ja on siellä osa vertaisryhmää. Tämän takia koulu on tärkeä paikka sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Liikuntatunneilla ollaan paljon sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, joten koululiikunnan voidaan ajatella edistävän sosiaalisten taitojen kehitystä. Tutkimuksen tarkoituksena oli koota tietoa siitä, miten koululiikunta vaikuttaa alakouluikäisten lasten sosiaalisiin taitoihin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuusaineisto koottiin suomalaisista ja kansainvälisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista sekä muista luotettavista kirjallisuuslähteistä. Tavoitteena oli yhdistää sosiaalisista taidoista ja koululiikunnasta löytyvää tutkimustietoa sekä etsiä tutkimuksia koululiikunnan vaikutuksista sosiaalisiin taitoihin. Tutkimuksen keskeisenä havaintona todettiin koululiikunnan luovan suotuisia tilanteita sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Opettajalla, oppilaalla ja vertaisryhmällä sekä oppisisällöllä on kaikilla oma roolinsa liikuntatunneilla sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Opettaja voi edistää oppilaiden välistä vuorovaikutusta esimerkiksi valitsemillaan työtavoilla ja tavoillaan muodostaa ryhmiä. Opetussisällön taas tulee sisältää esimerkiksi pelejä liikuntatunneilla, jotta koululiikunta edistäisi sosiaalisia taitoja. Peleissä on keskeistä, että toimitaan vertaisryhmässä, joten myös vertaisryhmän voidaan ajatella olevan olennainen osa sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Käyttämäni aineisto ei kuitenkaan antanut suoria tutkimustuloksia vertaissuhteiden vaikutuksista liikuntatunneilla sosiaalisin taitoihin. Käyttämäni aineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta koululiikunnan kehittävän sosiaalisia taitoja. Tässäkin asiassa on kuitenkin kääntöpuoli. Esimerkiksi kiusatut tai heikot sosiaaliset taidot omaavat oppilaat eivät pääse ollenkaan mukaan vuorovaikutustilanteisiin, joten heidän sosiaaliset taitonsa eivät pääse kehittymään. Tutkielma nostaa esiin koululiikunnan merkityksen sosiaalisten taitojen opetuksen kannalta. Opettajat voivat hyödyntää tutkielmaa kehittäessään liikunnanopetustaan suuntaan, joka huomioi sosiaalisten taitojen sekä vuorovaikutustaitojen kehittämisen. Aihetta pitäisi tutkia enemmän, koska koululla ja liikunnanopetuksella on hyvät mahdollisuudet tukea sosiaalisten taitojen kehitystä. Löytämällä lisää tehokkaita keinoja kehittää sosiaalisia taitoja, voitaisiin pyrkiä esimerkiksi ehkäisemään kiusaamista. Jatkotutkimuksena tulisi tutkia, miten opettajakoulutus valmistaa opettajia opettamaan sosiaalisia taitoja. Tämän lisäksi olisi tärkeää tutkia, miten oppilas tai opettaja kokee koululiikunnan edistävän liikuntaryhmän yhteistoimintaa sekä sosiaalisia suhteita.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella alanvaihtoa ja siihen liittyvää ammatillisen identiteetin muutosta ja kehittymistä. Alanvaihto on tyypillistä nykytyöelämässä, jossa työsuhteet eivät ole enää yhtä pysyviä ja vakaita kuin ennen. Tutkin enimmäkseen vapaaehtoisia urasiirtymiä, joissa pääasiallinen syy alanvaihdolle on oma halu vaihtaa alaa. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Keskityn tarkastelemaan kahta suomalaista, yhtä amerikkalaista sekä yhtä aasialaista haastattelututkimusta. Tutkimusaineistostani selviää, että työelämän lisäksi ammatilliset identiteetit elävät jatkuvassa muutoksessa. Liitämme ammatinvalintaan monia kulttuurisia oletuksia siitä, miten työn tulisi kuvata meitä ihmisinä ja pidämme alanvaihtoa rohkeana tuntemattomaan hyppäämisenä. Tällaiset yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti rakentuneet mallitarinat voivat toimia samaistumispintoina uutta identiteettiä muodostettaessa, mutta ne voivat aiheuttaa myös sosiaalisia paineita. Tarinat työn merkityksellisyydestä ja ”oman jutun” löytämisestä toistuivat tutkimieni artikkelien haastatteluissa. Kulttuuriset oletukset eivät ainoastaan mahdollista, vaan ne voivat myös rajoittaa identiteettityötä. Alanvaihtoon liittyy myös ristiriitaisia kokemuksia ja negatiivisia tuntemuksia. Erityisesti amerikkalaisessa ja aasialaisessa tutkimuksessa tuli esiin ristiriita työn merkityksellisyyden ja taloudellisen menestyksen välillä. Tutkielmani tuloksista voidaan päätellä, että alanvaihto ja siihen liittyvä ammatillisen identiteetin muutos ei ole yksinkertainen prosessi. Ammatilliseen identiteettiin liitetään kulttuurisia odotuksia jatkuvasta oppimisesta, joustavuudesta ja työn merkityksellisyydestä. Alanvaihto voi lisätä työn merkityksellisyyttä ja tyytyväisyyttä elämään, mutta itsensä toteuttamisen tapoja voi löytää myös muualta kuin työelämästä.

Kielen kehityksen haasteet ovat yksi merkittävistä syistä sille minkä vuoksi lapsi saa varhaiskasvatuksessa suunniteltua tukea. Kielen kehityksen haasteet voivat vaikuttaa lapsen koulutuspolkuun ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa yhteiskunnasta syrjäytymistä myöhemmällä iällä. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että kielen kehityksen haasteisiin puututaan ajoissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia kielen kehityksen haasteita varhaiskasvatuksen opettajat ovat havainneet alle 3-vuotiailla lapsilla ja millaisilla keinoilla he pyrkivät tukemaan kielen kehitystä. Tutkimuksen viitekehys muodostuu kirjallisuudesta ja aiemmista tutkimuksista, joissa on tarkastelu niin kielen kehityksen tyypillistä kehitystä, kuin myös epätyypillistä, sekä sitä, miten kielen kehitystä voidaan tukea. Osana viitekehystä on myös varhaiskasvatuksen ohjaavat asiakirjat, kuten Varhaiskasvatuslaki ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen aineisto koostui verkkokyselylomakkeeseen tulleista vastauksista. Aineisto kerättiin tammikuussa 2023. Kyselyyn vastasivat varhaiskasvatuksen opettajat ja sosionomit, jotka ovat työskennelleet tai työskentelevät tällä hetkellä alle 3- vuotiaiden varhaiskasvatusryhmässä opettajina. Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen opettajat osaavat hyvin tunnistaa ennusmerkkejä alle 3-vuotiailla, jotka ennustavat tulevia tai jo olemassa olevia kielen kehityksen haasteita. Selkeästi eniten kielen kehityksen haasteena ajateltiin olevan puheen tuottamiseen liittyvät haasteet, kuten erilaiset äännevirheet. Vastauksissa korostui myös vuorovaikutukseen liittyvät haasteet, kuten lapsen vaikeus muodostaa kaverisuhteita kielellisten haasteiden vuoksi. Tulokset osoittivat myös, että kielen kehitystä tuetaan käyttämällä monipuolisia menetelmiä. Tuloksissa havaittiin, että etenekin kommunikoinnin tukeminen tukiviittomien ja kuvien avulla on usean varhaiskasvatuksen opettajan käytössä kielen kehityksen tukemiseksi. Näiden lisäksi varhaiskasvatuksen opettajat hyödyntävät esimerkiksi lauluja, kirjoja ja loruja, sekä perushoidollisia tilanteita kielen kehityksen tukemiseksi. Tutkimukseni perusteella varhaiskasvatuksen opettajat kokivat vuorovaikutuksen tukemisen yhtenä merkittävimmistä keinoista tukea kielen kehitystä, tähän liittyviä vastauksia nousi lähes jokaisessa vastauksessa. Sen sijaan aineistosta ei noussut vastauksia siitä, että varhaiskasvatuksen opettajana toimivat käyttäisivät kuvaavia sanoja puheessaan

Alle 3-vuotiaan varhaiskasvatuksen aloittaminen on iso asia lapselle ja hänen vanhemmilleen. Kun vanhempi jättää ensimmäisen kerran lapsensa varhaiskasvatuksen henkilökunnalle, tar-vitaan vanhemman luottamusta henkilökuntaan. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tehtävänä on löytää sopivat pedagogiset keinot, joilla he voivat tukea lasta erotilanteessa ja noudattaa vanhemman kanssa sovittuja yhteistyökäytäntöjä. Tämä tutkimus tarkastelee alle 3-vuotiaan varhaiskasvatuksen aloitusta. Tarkempana tutki-muksen kohteena on varhaiskasvatuksen henkilökunnan rooli. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa varhaiskasvatuksen henkilöstön roolista, millaisia pedagogisia keinoja heillä on käytettävissä tukea lasta erotilanteissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan henkilöstön ja vanhempien yhteistyökäytäntöjä. Tämä kandidaatin tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostui kahdesta tutki-musartikkelista. Aineistosta etsittiin varhaiskasvatuksen henkilöstön pedagogisia keinoja ja yhteistyökäytäntöjä. Näistä tehtiin kaksi taulukkoa, joissa näkyy tutkimusartikkeleiden peda-gogisia keinoja yhdistävät tekijät sekä yhteistyökäytäntöjä yhdistävät tekijät. Analyysimene-telmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuksessa varhaiskasvatuksen henkilöstön rooli näyttäytyi kahdella tavalla, pedagogi-silla keinoilla tukea lasta sekä vanhempien kanssa tehtävänä yhteistyönä. Tutkimukseni antoi tietoa varhaiskasvatuksen henkilöstön roolista sekä tietoa siitä, mitä alle 3-vuotiaan varhais-kasvatus sisältää. Tuloksina saatiin useita samankaltaisia pedagogisia keinoja tukea lasta erotilanteessa, kuten kielellisiä ja kehollisia keinoja. Yhteistyökäytäntöinä tuloksista ilmeni muun muassa aloituskeskustelut, tutustumiskäynnit, videot ja kuvat.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskejä ja niihin liittyvää monialaista yhteistyötä varhaiskasvatuksen opettajien, lastenneuvolan terveydenhoitajien ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kuvailemana. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskejä ja niihin liittyvää monialaista yhteistyötä ei ole Suomessa juurikaan tutkittu. Syrjäytymisen prosessi on ylisukupolvinen ilmiö ja alkaa usein kehämäisesti jo varhaislapsuudessa. Syrjäytymiskehän katkaiseminen ja tuen saaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on merkittävää niin yksilön elämän kuin yhteiskunnankin kannalta kauaskantoisten seurausten vuoksi. Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä syrjäytymisriskien suhteen tehtävästä monialaisesta yhteistyöstä varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja lastenneuvolan välillä sekä hankkia tietoa siitä, mitkä asiat yhteistyötä tällä hetkellä hankaloittavat ja voisivat mahdollisesti edistää. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja sen keskipisteessä olivat vastaajien kuvailut ja omat kokemukset. Tutkimukseen osallistui kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa, kaksi lastensuojelun sosiaalityöntekijää ja kaksi lastenneuvolan terveydenhoitajaa samasta suurehkosta suomalaiskunnasta. Tutkittavat valikoituivat vastaajiksi organisaationsa informanttien kautta. Tutkimukseen osallistuville lähetettiin sähköinen kyselylomake, joka sisälsi avoimia kysymyksiä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten perusteella kaikki ammattiryhmät tunnistivat laajasti alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskejä. Nimetyistä syrjäytymisriskeistä löytyi määrällisiä ja laadullisia eroja riippuen ammattikunnasta. Lapsen kehitykseen liitettyjen syrjäytymisriskien suhteen nimettiin monialaista yhteistyötä ohjaavia käytänteitä ja vakiintuneita toimintatapoja. Perheeseen liitettyjen syrjäytymisriskien tunnistamiseen ja niihin liittyvään monialaiseen yhteistyöhön ei nimetty vakiintuneita toimintatapoja, vaikkakin näiden suhteen toivottiin kaikissa ammattiryhmissä varhaisempaa puuttumista sekä riittävästi resursseja ja tietoa. Tulosten perusteella syrjäytymisriskeihin liittyvä monialainen yhteistyö nähtiin ylipäätään tärkeänä ja sille toivottiin omassa työssä lisää aikaa ja resursseja. Tutkimuksen mukaan sujuva monialainen yhteistyö edellyttää kaikille osapuolille tuttuja ja selkeitä toimintatapoja sekä nykyistä sujuvampaa tiedonkulkua, sillä nämä lisäisivät osaltaan luottamusta ja tiivistäisivät toimijoiden yhteistyötä. Alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskeihin liittyvää monialaista yhteistyötä tulisi jatkossa kehittää vuoropuhelussa lastensuojelun, varhaiskasvatuksen ja lastenneuvolan välillä.

Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa on ollut alusta alkaen pedagoginen painotus. Kuitenkin alle kolmivuotiaiden varhaiskasvatuksessa pedagogiikasta alettiin puhumaan vasta 1980-luvun lopussa. Tästä huolimatta, vuonna 2019, Karvin arvioidessa varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumista, havaittiin, että pedagogiset puutteet korostuivat erityisesti alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä alle 3-vuotiaiden pedagogiikka on sekä minkälaiset tekijät korostuvat alle kolmivuotiaiden pedagogiikassa varhaiskasvatuksessa. Lisäksi selvitettiin, minkälaisilla tekijöillä saattaa olla vaikutusta siihen, toteutuuko pedagogiikka alle kolmivuotiailla vai ei. Tavoitteena oli kuvata, ajankohtaistaa sekä tiivistää aiempaa tieteellistä tutkimustietoa. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineisto muodostui viidestä tieteellisestä, mahdollisimman tuoreesta, vertaisarvioidusta julkaisusta, eri puolilta maailmaa. Artikkelien julkaisuajankohdat ajoittuivat vuosien 2013–2022 väliin. Tutkimuksen aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin keinoin, mukaillen yhdysvaltalaista perinnettä, jossa pelkistetystä aineistosta luodaan alaluokkia, yläluokkia sekä pääluokkia, eli teemoja. Tutkimusaineiston analysointi tuotti alle kolmivuotiaiden pedagogiikassa korostuvien tekijöiden alle neljä erilaista teemaa; lapsen ja kasvattajan välisen vuorovaikutussuhteen kehittymisen tärkeän merkityksen, kasvattajan moniulotteisen roolin, johon kuului kasvattajan jatkuva fyysinen ja emotionaalinen läsnäolo, aktiivinen lasten havainnointi, kasvattajan ammattitaito sekä kasvattajan moniulotteinen toiminta, hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kolminaisuuden nivoutuminen yhteen erottamattomasti, jokaisen hetken sisältäessä pedagogiikkaa sekä suunnitelmallisen ja tavoitteellisen toiminnan toteuttaminen, jossa korostuivat pienryhmätoiminnan ja rutiinien merkitys. Analysoinnin avulla havaittiin, että alle kolmivuotiaiden pedagogiikkaa estävien tekijöiden alle muodostui kolme erilaista teemaa; henkilöstön koulutus ja taidot, jolla oli suuri vaikutus siihen, osattiinko pedagogista toimintaa toteuttaa, lapsiryhmien koko sekä tilat saattoivat myös vaikuttaa siihen, ettei pedagoginen toiminta ollut mahdollista lapsiryhmien ollessa suuria tai tilojen epäsopivia pienille sekä työelämän erilaisilla haasteilla, kuten henkilöstövajeella tai kiireellä, saattoi olla vaikutusta siihen toteutuiko pedagogiikka lainkaan.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille alle kouluikäisten lasten vanhempien ko-kemuksia lapsiinsa kohdistuneesta kiusaamisesta päiväkotiryhmässä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että alle kouluikäisten välistä kiusaamista on olemassa, ja tutkielman teoriassa määrittelin kiusaamisen hyödyntäen aiempia tutkimuksia. Kuitenkaan vanhempien kokemuksis-ta ei tutkimuksia juurikaan ole, joten sitä suuremmalla syyllä tutkielmani aihe oli ajankohtainen ja tärkeä. Verkkokeskusteluiden luotettavuutta on arvioitava kriittisesti, mutta niillä on merki-tystä lähtökohtansa puolesta – vanhemmat ovat kirjoittaneet kokemuksistaan ilman ulkopuolista painostusta, avoimesti ja rehellisesti. Menetelmät. Olen toteuttanut tutkielmani analyysin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, jossa vanhempien anonyymisti julkaisemia verkkokeskusteluja lapsensa kohtaamasta kiusaamisesta käytettiin aineistona. Keskustelut päätyivät tutkielman aineistoksi valikoiden ja pyrin löytämään niistä yhteisiä elementtejä. Analysointivaiheessa verkkokirjoituksista poimin toistuvat piirteet ja ne on pelkistetty kolmeen pääluokkaan, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen: ”Minkälaiset kokemukset alle kouluikäisten vanhemmilla on lastensa kiusaamisesta?” Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmani tulokset osoittavat, että vanhempien kokemukset kiu-saamisesta ovat poikkeuksetta negatiivisia. Kaikista kirjoituksista on havaittavissa kolme toistu-vaa aihealuetta: turhautuminen ratkaisun puuttumista kohtaan, avun ja vertaistuen pyytäminen sekä vastuun perääminen henkilöstöltä. Tutkimustulokset ovat tärkeitä, sillä ne kuvastavat mur-heellista tilannetta kiusaamisen kontekstissa varhaiskasvatuksessa.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoitus on luoda systemaattinen katsaus aiempaan interveetiotutkimukseen, joka käsittelee älypuhelimen vaikutusta ja sen yhteyttä toiminnanohjaukseen. Älypuhelimet ovat lyhyessä ajassa muodostuneet merkittäväksi osaksi arkipäiväämme ja niiden vaikutuksista toimin- taamme tiedetään vielä verrattain vähän. Jotkut tutkijat esittävät, että älypuhelimen pelkkä läsnäolo voi heikentää hetkellisesti toiminnanohjausta, kuten työmuistia ja tarkkaavaisuutta. Kasvava kiinnostus älypuhelimien ja kognition väliseen yhteyteen voi johtua siitä, että toiminnot ovat edellytys oppimi- selle. Tutkimuskysymykseni onkin: Mitä erilaisia yhteksiä älypuhelimen pelkällä läsnäololla ja toimin- nanohjauksella on havaittu? Menetelmät. Tutkielma toteutetaan kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkoitus on koota jo tehtyä tutki- musta noudattaen systemaattisia vaiheita. Aineiston hain Scopuksen ja Web of sciencen -tietokan- noista. Tiettyjä sisään- ja ulosottokriteereitä noudattaen aineistoksi valikoitui 14 tutkimusartikkelia ja yksi konfferenssipaperi, minkä analysoin aineistolähtöisesti teemoitellen. Lisäksi efektikoot selvitettiin Cohenin d:n, eetan ja osittaisen eetan neliön avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukset havaitsivat erilaisia yhteyksiä pelkän älypuhelimen läsnäolon ja toiminnaohjauksen välillä, jota sääteli toiminnanohjausta mittaavien testejen vaikeustaso, älypuhe- limen saatavuus sekä yksilölliset tekijät. Löytyneet yhteydet olivat olivat keskimäärin kooltaan pieniä tai keskisuuria. Toisaalta osa tutkimuksista ei havainnut lainkaan merkittävää yhteyttä. Mielenkiin- toista onkin, että tulokset ovat hyvin ristiriidassa keskenään. Epäjohdonmukaisuus voi johtua interven- tioiden toteutusten eroista, kuten kännykän saatavuuden manipuloinnista ja toiminnanohjausta mittaa- vien testejen määrästä.

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä on suomalainen ammatillinen erityisopetus. Tut- kielmassa syvennytään tarkemmin kahteen suomalaiseen erityisoppilaitokseen, Spesiaan ja Kii- pulan. Spesia ja Kiipula tarjoavat useassa Suomen kaupungissa ammatillista opetusta nuorille, jotka tarvitsevat opintoihin yksilöllistä tukea. Molemmat oppilaitokset tarjoavat tutkintoon val- mentavaa (TUVA)- koulutusta, työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa (TELMA)- koulu- tusta, sekä useita ammatillisia perustutkinto- koulutuksia. Kiipulaan tai Spesiaan hakevalla nuo- rella tulee olla opiskeluun liittyvä erityisen tuen tarve, jonka pohjalta jokaiselle opiskelijalle laa- ditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Pyrin tutkielmassani laajentamaan kokonaiskuvaa suomalaisesta ammatillisesta erityisopetuk- sesta erityisoppilaitoksissa. Lisäksi pohdin millaisia valmiuksia ammatillinen erityisopetus antaa työelämään siirtymiselle. Tutkielman menetelmänä käytin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Ku- vaileva kirjallisuuskatsaus sopii menetelmäksi, jos tutkittavasta ilmiöstä halutaan saada selkeä yleiskuva ja tutkimukseen käytetään laajasti erilaisia aineistoja. Aineiston keruu tapahtui tammi- maaliskuun 2024 välillä. Aineistoksi valikoitui viisi vertaisarvioitua tutkimusta/artikkelia. Tutkimustulosten perusteella ammatillisen erityisopetuksen tavoitteeksi voidaan määritellä opiskelijan omien kykyjen löytäminen, arki- ja työelämän taitojen opettelu, sosiaalisten taitojen parantaminen ja ammatillisten taitojen oppiminen. Ammatilliset erityisoppilaitokset antavat siellä opiskelleiden nuorten mukaan monipuolisia valmiuksia työelämään. Tutkimuksien haastatteluissa tuli ilmi, että työharjoittelut olivat isossa roolissa nuorten työelämätaitojen oppimisessa. Työharjoittelu antaa realistisen kuvan siitä, millaista työelämä todellisuudessa on. Lisäksi usea erityisoppilaitos tarjoaa mahdollisuuksia suorittaa harjoittelun ja myöhemmin työllistyä esimerkiksi koulun omaan ravintolaan. Aiemmat tutkimukset painottuvat ammatillisen erityisopetuksen pedagogiikkaan ja käytännön järjestelyihin. Opiskelijoiden omia kokemuksia tulisi kuulua tutkimuksissa enemmän ja jo valmistuneiden haastattelut antaisivat myös hyödyllistä näkökulmaa ammatillisen erityisopetuksen tutkimukselle.

Mål. Helsingfors stad valde att hösten 2021 frångå egenvårdarmodellen ”Med barnaögon - ett verktyg till en trygg och trivsam dagvård”, en modell som fokuserar på utvecklandet av trygga anknytningsrelationer mellan pedagogen och barnet på daghem. Mot denna bakgrund uppstod frågan: Kan borttagandet av modellen möjligtvis få konsekvenser för barnet om vi ser till aktuella forskningsresultat? Studien undersöker på vilket sätt anknytningen mellan pedagogen och barnet behandlas inom internationell vetenskaplig forskning. Metoder. Avhandlingen genomfördes som en narrativ litteraturstudie. Syftet med att använda sig av en narrativ ansats är att ge en översikt över redan publicerat material för att bland annat skapa en djupare förståelse för specifika fenomen, väcka diskussion och komma fram till nya resultat och slutsatser. Materialet bestod av åtta internationella vetenskapliga artiklar som undersöker anknytningen mellan pedagogen och barnet i daghemsmiljö. Resultaten av analysen diskuteras utgående från anknytningsteorin och Planen för småbarnspedagogik i Helsingfors. Resultat och slutsatser. Resultaten visade inledningsvis att begreppet anknytning inte förekommer, varken i den nationella eller lokala planen för småbarnspedagogik, i sammanhang där det specifikt talas om relationen mellan pedagogen och barnet. Analysen av de vetenskapliga artiklarna visade att kvaliteten på anknytningsrelationen mellan pedagogen och barnet har betydelse för barnets helhetsmässiga utveckling. Det kan konstateras att daghemsstarten är en kritisk period i ett barns liv och att pedagoger behöver mer kunskap om anknytningsteorin och praktisk handledning i hur de bygger upp trygga anknytningsrelationer till barnen i gruppen.