Browsing by study line "Class Teacher, Education"

Tavoitteet. Ilmastonmuutoksen kiihtyessä ilmastokasvatuksen tärkeys korostuu jatkuvasti. Ilmaston tila on yleisesti näkyvillä oleva aihe, mutta siihen liittyvää opetusta ei toteuteta kouluissa kovinkaan aktiivisesti. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) ilmaston tilaa käsitellään vähän eikä sanaa ilmastokasvatus mainita kertaakaan. Tässä tutkielmassani tarkastelen onnistuko ilmastokasvatus välittämään oppilaille tietoja ja taitoja luovia muuttuvassa ilmaston tilassa ja vaikuttaa siihen. Jaottelen ilmastokasvatuksen kolmeen eri ulottuvuuteen: ilmastokasvatukseen tiedonjakajana, tunteisiin ja asenteisiin ilmastokasvatuksessa sekä ilmastokasvatuksen toimintaan. Tutkin myös sitä, millaisia keinoja tutkimuksista nousee esiin tulevaisuuden ilmastokasvatuksen toteuttamisen varalle. Menetelmät. Käytin tutkielmani menetelmänä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Lähteeni olivat vertaisarvioituja tutkimusartikkeleja, jotka on kaikki julkaistu vuoden 2009 jälkeen. Hain lähteeni hakusanoilla ilmastokasvatus, ympäristökasvatus climate change education sekä environmental education. Aineiston analyysiin minulle valikoitui viisi tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksissa oppilaiden tieto ilmastonmuutoksesta kasvoi ilmastokasvatuksen ansiosta, mutta kasvu ei ollut tilastollisesti merkittävää. Parhaiten oppilaat oppivat tietoja konkreettisien kokeiden myötä. Tunteiden ja asenteiden kohdalla suurimmat muutokset tapahtuivat oppilaiden uskossa omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, ne kasvoivat ilmastokasvatuksen myötä. Myös negatiiviset tunteet kuten pelko lisääntyivät. Vaikutuskeinoista tietäminen lisäsi kuitenkin oppilaiden optimistisuutta maailman tulevaisuutta kohtaan. Oppilaiden oman mahdollisen toiminnan lisäksi tutkimuksissa osa oppilaista sai perheissään aikaan suurempiakin muutoksia kohti ilmastoystävällisempiä ratkaisuja. Ilmastonmuutoksen käsittely ilmastokasvatuksessa optimistisesta näkökulmasta todettiin tärkeäksi ja esimerkiksi toivon herättäminen oppilaissa nostettiin tarpeelliseksi. Oppilaiden omien kokemusten huomioiminen ja ilmastokasvatuksen aiheiden sitominen useisiin eri oppiaineisiin nousivat myös esiin. Ikätasoisuuden huomioiminen opetuksessa todettiin tärkeäksi. Kaikissa ilmastokasvatuksen ulottuvuuksissa opetuksen vaikutukset olisivat mahdollisesti olleet voimakkaampia, mikäli interventio-opetus olisi kestänyt pidempään.

Ilmiölähtöinen pedagogiikka lähtee oletuksesta, jonka mukaan ihminen kokee maailman havaitsemiensa asioiden kokonaisuuksina, ilmiöinä. Ilmiölähtöisyyteen kuuluu ajatus oppimisen aktiivisuudesta ja vuorovaikutteisuudesta. Sen taustalla vaikuttavat sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys ja sosiokulttuurinen näkökulma oppimiseen, joiden mukaan oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, millaisia ajatuksia ja kokemuksia ilmiölähtöisesti opettavilla luokanopettajilla on ilmiölähtöisestä opetuksesta. Tutkielmassa selvitin, miten opettajat käsittävät ilmiölähtöisen oppimisen sekä mikä siinä heidän mielestään on antoisinta ja haastavinta. Tutkielman aineisto koostui viiden ilmiölähtöisesti opettavan luokanopettajan teemahaastattelusta. Haastateltavat opettivat lähes kokonaan tai osittain ilmiölähtöisesti. He olivat opettaneet ilmiölähtöisesti keskimäärin kuusi vuotta. Analysoin aineistoa sisällönanalyysin keinoin. Analyysissani noudatin Johanna Ruusuvuoren (2010) laadullisen aineiston kolmivaiheista analyysia. Tutkielman tulokset osoittivat, että haastateltavilla oli hyvin yhteneväinen näkemys siitä, mitä ilmiölähtöinen oppiminen on. Haastateltavat korostivat opetuksen kokonaisvaltaisuutta ja oppijalähtöisyyttä. Kaikki haastateltavat kertoivat pitävänsä ilmiölähtöisestä opettamisesta. Ilmiöopetuksessa antoisinta heidän mielestään oli oppilaiden motivoituneisuus ja oppimisen ilo sekä syvä perehtyminen asioihin. Lisäksi haastateltavat nauttivat opetuksen suunnittelusta, joka on ilmiöopetuksessa erityisen olennaista. Haasteina he pitivät esimerkiksi kollegoilta saatavan vertaistuen puutetta, oppilaiden mahdollisia ongelmia itseohjautuvuudessa sekä ilmiöoppimisen monitulkintaisuutta ja siitä seuraavia väärinkäsityksiä. Haastateltavien kuvausten perusteella ilmiölähtöinen opetus on ainakin opetusta aloittaessa perinteistä, oppiainejakoista opetusta vaativampaa, mutta se tuo opettajan työhön merkityksellisyyden tuntua ja iloa.

Tavoitteet. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää inkluusiokäsitteen jäsentymistä osana suomalaista koulutuspolitiikkaa ja koulutusta ohjaavia hallintotekstejä sekä niiden suhdetta perusopetuksen käytänteisiin. Peilasin hallintotekstien ja koulutuspolitiikan inkluusiota koskevia jäsennyksiä koulujen käytäntöihin inklusiivisena yhteisönä. Aiemmat tutkimukset osoittavat koulutusta koskevien lakitekstien ja Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) pohjautuvan inklusiivisille arvoille, mutta niiden perusteella johdettavat käytänteet eivät täytä inkluusioperiaatteen kriteerejä osallistavasta kasvatuksesta. Yksi merkittävimmistä haasteita suomalaisen koulutuspolitiikan ja hallintotekstien sisällön sekä koulun arjen käytänteiden välisessä epätasaisuudessa on inkluusiokäsitteen hankala määriteltävyys. Työn teoreettinen tausta perustuu inkluusion erilaisiin määrittelyihin koulutuksen kontekstissa aiempaa tutkimusta hyödyntäen. Menetelmät. Tutkielman aineisto koostui tutkimusartikkeleista, jotka käsittelivät inkluusiota osana koulutuksen toimintamalleja. Osa artikkeleista käsitteli inkluusiota Suomea laajemmin, kun taas osan sisältö rajautui ainoastaan Suomen koulutusjärjestelmän tilanteeseen ja inkluusion toteutukseen sen puitteissa. Aineistoon sisältyi osia neljästä eri laista, jotka säätelevät inkluusion toteuttamista koulutuksessa. Lisäksi tutkielmassa käytettiin aineistona Oikeus oppia-hankkeen väliraporttia vuodelta 2021, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita vuodelta 2014 ja UNESCO:n Salamancan julistusta vuodelta 1994. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Analyysissa on hyödynnetty narratiivista ja integroivaa lähestymistapaa ja aineiston analyysitapana on käytetty abduktiivista sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Vaikka inkluusion käsitettä ei ole kirjattu suoraan Suomen lakiin, lain tarjoama viitekehys edellyttää suomalaista koulutusjärjestelmää toteuttamaan koulutusta inklusiivisesti. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (2014) on kirjattu inkluusioperiaatteen mukaisen opetuksen järjestäminen, mutta inkluusion käsitteen sisältöä ei ole määritelty. Lait ja muut hallinnolliset asiakirjat noudattivat Salamancan julistuksen (2014) mukaisia arvoja. Inkluusion merkityksiä POPS:ssa (2014) ja koulun arjen käytänteissä ohjasivat edellä mainitut tekstit, jotka käsittelivät inklusiivisen kasvatuksen toteuttamista koulussa. Merkityksien johtaminen suoraan käytänteiksi näyttäytyi analyysini perusteella hankalalta, sillä inkluusion käsitteelle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Resurssien rajallisuus määritti käytänteitä, minkä vuoksi inkluusion kokonaisvaltainen toteuttaminen kärsi kaksoisjärjestelmän aikaisista perinteistä. Toimintakulttuurin muuttaminen inklusiivisemmaksi oli yksi merkittävä keino kohti inklusiivisempaa koulua ja sitä pystytään kehittämään panostamalla niin opettajien tietotaitoon. Myös kouluyhteisön kehittäminen sekä vaalimalla osallisuutta että auttamalla yksittäisiä oppilaita tuen tarpeensa kanssa tekisi koulun toimintakulttuurista inklusiivisemman.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää peruskoulun opettajien ja oppilaiden kokemuksia innovatiivisissa oppimisympäristöissä työskentelystä. Innovatiivisille tiloille tyypillistä on avoimet ja joustavasti muunneltavissa olevat tilat sekä perinteisestä luokkahuoneesta poikkeavat kalustusratkaisut. Tiloissa työskentelevät hyödyntävät usein yhteistyötä oppimi-sen tukena sekä monialaista otetta opetuksessa. Innovatiivisia tiloja on aloitettu ottamaan käyttöön Suomessa vasta vuodesta 2016 alkaen, joten on tutkimuskohde vielä hyvin uusi. Tämä kirjallisuuskatsaus pyrkii tuottamaan yleiskatsaukseen opettajien ja oppilaiden kokemuksista tällä hetkellä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, johon valikoitui mukaan kymmenen tutkimusartikkelia. Aineistosta pyrittiin löytämään yhteneviä ja eriäviä piirteitä opettajien ja oppilaiden kokemuksista sekä kuvailtiin teemoja valitun teorian valossa. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajat sekä oppilaat hyödynsivät luokassaan paljon yhteis-opettamista ja -oppimista. Opettajat suunnittelivat opetustaan paljon yhdessä ja opetuksessa suosittiin monialaista otetta. Tilat ja niissä työskentely koettiin helpottavan uusimman opetus-suunnitelman toteuttamista sekä tukevan yhteisopetusta ja -oppimista. Opettajat ja oppilaat raportoivat tiloissa työskentelyn aiheuttavan liikaa melua ja tilojen organisoinnissa ei ollut aina onnistuttu, jolloin niiden mahdollisuuksia ei pystytty täysin hyödyntämään. Oppilaat arvostivat vapautta, jota tiloissa työskentely ja valitut oppimismenetelmät heille toivat. He kokivat yhteisopiskelun mielekkääksi ja vertaistuen tukevan omaa oppimistaan. Kokemus tilojen toimivuudesta vaihteli opettajien välillä, mutta tilan toimivuuden kannata olennaista on todeta, että opettajien tulee työstää käsitystään opettajuudesta uusissa tiloissa, jotta tilojen mahdollisuuksia päästään monipuolisesti hyödyntämään

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen opetus edistää jakolaskujen oppimista. Jakolaskujen oppimista ja osaamista on tutkittu paljon, mutta opettamista koskevaa tutkimusta on tehty huomattavasti vähemmän. Jakolaskua pidetään vaikeimmin opittavana peruslaskutoimituksena, ja tästä syystä on oleellista tutkia, millainen opetus oppimista edistää. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen opetus edistää jakolaskun käsitteellistä ymmärtämistä, sekä yhtäältä jako- ja kertolaskujen käänteisyyden ja toisaalta tehokkaiden jakolaskustrategioiden oppimista alakouluikäisillä lapsilla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Katsauksen aineisto haettiin Helsingin yliopiston Helka-tietokannasta, ja se koostui kahdeksasta englanninkielisestä julkaisusta vuosilta 2002–2020. Aineisto kuvailtiin ja sen avulla vastattiin tutkimuskysymyksiin, jotka oli muodostettu teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Tulokset ja johtopäätökset. Jakolaskun käsitteellistä ymmärrystä edistävää opetusta käsiteltiin neljässä julkaisussa. Näiden julkaisujen perusteella jakolaskun käsitteellistä ymmärrystä edistää opetus, jossa hyödynnetään havainnollistavia piirroksia. Erilaisista havainnollistamismalleista juuri lukusuoran käyttäminen tukee murtolukuja sisältävien jakolaskujen käsitteellistä ymmärtämistä. Jako- ja kertolaskujen käänteisyyden opettamista koskevia julkaisuja oli tutkimusaineistossa kaksi. Jako- ja kertolaskujen käänteisyyden oppimista edistää yhtäältä se, että näitä laskutoimituksia, silloin kun ne sisältävät vain kokonaislukuja, käsitellään opetuksessa samanaikaisesti, ja toisaalta se, että opetuksessa hyödynnetään konkreetteja välineitä. Tehokkaiden jakolaskustrategioiden opettamista käsiteltiin kahdessa julkaisussa. Opetus, joka sisältää oppilaiden välisiä, tarvittaessa opettajan ohjaamia ja tukemia keskusteluja eri laskustrategioista, edistää tehokkaiden jakolaskustrategioiden kehittymistä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on muodostaa käsitys siitä, millaisena suomalainen vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmaa on käsitetty opetussuunnitelmatutkimuksessa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, näkyykö opetussuunnitelmassa piirteitä saksalaisesta Bildung-opetussuunnitelmatraditiosta. Opetussuunnitelmatutkimukselle haastavia piirteitä ovat opetussuunnitelmakäsitteen määrittely, tutkimusmetodien valinta sekä koululaitoksen sidonnaisuus ympäröivään yhteiskuntaan, politiikkaan ja kulttuuriin. Opettajan autonomia ja itsenäinen harkintavalta on ollut keskeisessä roolissa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, ja opetussuunnitelma on antanut opettajalle paljon vapauksia määritellä omaa opetustaan. Suomalainen opetussuunnitelmatutkimus on ollut kiinnostunut opetussuunnitelman laatimiseen vaikuttavista tekijöistä, sekä opetussuunnitelman käytännön toimeenpanosta. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on saada käsitys siitä, miten aihepiiriä on aiemmin tutkittu ja millainen tutkittavan aiheen teoreettinen viitekehys on. Tarkoituksena ei ole muodostaa uutta tietoa, vaan selvittää, mitä on aiemmin tutkittu. Tutkimuksen tarkastelun kohteena olevat tutkimusartikkelit haettiin tietokannoista määriteltyjä haku- ja poissulkumenetelmiä käyttäen. Hakumenetelmien avulla löydettyjä ja tarkempaan analyysiin valittuja artikkeleita tarkasteltiin tutkimuksen teoreettista taustaa vasten. Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelma käsitettiin eri tavoin. Osa tutkimusartikkeleista käsitti opetussuunnitelman olevan koulun kontrollin väline, kun taas osa näkee opetussuunnitelman tulkinnalle keskeiseksi piirteeksi koulun arjen huomioimisen. Myös opetussuunnitelmakäsitteen epämääräinen luonne nousi keskeiseksi pohdinnan aiheeksi. Kyseiset käsitykset opetussuunnitelmasta ovat olleet keskeisiä näkemyksiä jo pitkään opetussuunnitelmateoreettisessa keskustelussa, joskin samalla on huomioitava kulttuurin ja muun yhteiskunnan vaikutus opetussuunnitelman käsittämisessä opetussuunnitelmatutkimuksen kentällä. Bildung-tradition piirteitä oli havaittavissa opetussuunnitelmaa käsittelevissä tutkimusartikkeleissa. Opettajan autonomian merkitystä korostettiin, ja opettajalla nähtiin olevan merkittävä rooli opetussuunnitelman toteuttajana koulun arjessa. Opettajan katsottiin olevan tärkeässä asemassa opetussuunnitelman toteuttamisessa.

Asetin tutkielmani tavoitteeksi tarkastella kaunokirjallisuuden mahdollisuuksia alakoulun kirjallisuuskasvatuksessa sekä luonto- ja ympäristökasvatuksessa. Kaunokirjallisuuden lukeminen on moniulotteista, ja sen perusteella oli kiinnostavaa lähteä tutkimaan asiaa. Ajattelin, että kaunokirjallisuudella olisi mahdollista vastata luonto- ja ympäristökasvatuksen tavoitteisiin. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että kaunokirjallisuutta kyllä luetaan alakoulussa, mutta innostus kaunokirjallisuuden lukemiseen on koko ajan vähenemään päin. Lisäksi lasten- ja nuortenkirjallisuudessa on tutkimusten mukaan runsaasti luonto- ja ympäristöaiheisia teoksia. Tutkielma tarjoaa tietoa kaunokirjallisuuden mahdollisuuksista kirjallisuuskasvatuksessa ja luonto- ja ympäristökasvatuksessa. Lähestyin tutkimuskysymyksiäni kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, mikä mahdollisti laajan tutkimustehtävän asettamisen ja monipuolisen aineiston keräämisen. Hain aineistoa erilaisilla aiheeseeni sopivilla hakusanoilla. Aineistooni sisältyi monenlaisia tutkimustekstejä, jotka tarjosivat vastauksia tutkimuskysymyksiini. Laaja aineistoni mahdollisti yleiskatsauksen laatimisen niin, että tutkielmani rakentui ajankohtaisen ja monipuolisen tutkimuksen perusteella. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden erilaiset aiheet mahdollistivat ajatusten kehittelyn ja ymmärryksen lisääntymisen. Alakoulussa kaunokirjallisuuden lukemisella oli monenlaisia ulottuvuuksia, joihin kuului lukutaidon kehittymistä, lukukokemuksista nauttimista ja uuden oppimista erilaisilla tavoilla. Lasten- ja nuortenkirjallisuus on ajatuksia ja tunteita herättävää taidetta, jonka tulee innostaa lasta lukuharrastukseen. Eri kirjallisuuden lajien käyttö mahdollistaa kir-jallisuuskasvatuksen toteutumisen tavoitteiden mukaisesti. Kaunokirjallisuudella oli mahdollisuuksia myös luonto- ja ympäristökasvatuksen kontekstissa. Kaunokirjallisuuden lukeminen mahdollistaa omien tulkintojen tekemisen ja kokemuksellisuuden erilaisten luonto- ja ympäristöaiheiden äärellä.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kiusaamisen syitä yksilöön liittyvien tekijöiden sekä yksilön ympäristön ja ihmissuhteiden näkökulmasta. Kiusaaminen on saanut useita erilaisia määritelmiä ja tämä tutkielma nojasi erityisesti Olweuksen (1993) määritelmään kiusaamisesta. Tutkielma kokoaa kiusaamisen syitä kokonaisuudeksi ja tarkastelussa pääpaino on kiusaamisen uhrissa eli kiusatussa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineiston hankinnassa hyödynnettiin elektronisia tietokantoja Google Scholar ja Helka. Lopullinen tutkimusaineisto koostui yhdeksästä vertaisarvioidusta artikkelista ja yhdestä väitöskirjasta, joissa oltiin tutkittu kiusaamista. Näistä neljä olivat suomalaisia ja kuusi ruotsalaisia. Tutkielman aineiston analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tämän tutkielman tulosten perusteella suurin syy kiusaamiselle oli kiusatun poikkeavuus. Muita kiusaamisen kohteeksi joutumiseksi olevia syitä olivat myös ulkonäön, käyttäytymisen ja etnisyyden poikkeavuus. Tämän lisäksi kiusaamisen taustalla voi olla erilaisia yksilötekijöitä sekä ympäristöön ja ihmissuhteisiin liittyviä seikkoja. Yksilötekijöistä yleisen kiusaamisen syy oli tässä tutkielmassa kiusatun luonne tai jokin ominaisuus. Vastaavasti yleisin kiusaamisen syy ympäristöön ja ihmissuhteisiin liittyen oli kiusatun yksinäisyys ja perheen heikko sosioekonominen asema. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kiusaamisen syyt voivat olla vaihtelevia ja liittyä niin yksilöön kuin hänen ympäristöönsä. Kiusaamisen syiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan kiusaamista monimutkaisena ilmiönä. Lisäksi kiusaamisen syiden ymmärtäminen voi auttaa kiusaamisen ennalta ehkäisevässä työssä ja herkistää huomaamaan myös vaikeammin havaittavissa olevia kiusaamistapauksia. Tämän tutkielman tuloksista voivat hyötyä erityisesti kouluissa työskentelevät aikuiset, jotka ovat avainasemassa kiusaamiseen puuttumisessa ja ennalta ehkäisyssä.

Tutkimuksen tehtävänä on lisätä tietoa koululiikuntatilanteissa syntyneistä kielteisistä kokemuksista ja koululiikuntakokemusten synnystä. Tutkimuskysymykseksi asetettiin: Millaisia kielteisiä kokemuksia oppilaille on syntynyt koululiikuntatilanteissa? Tutkimus on tehty kirjallisuuskatsauksena, jossa on systemaattisen kirjallisuuskatsauksen piirteitä, jotta tutkittavasta ilmiöstä saataisiin mahdollisimman kattava kuva. Tutkimuksen toteuttaminen kirjallisuuskatsauksena antaa myös mahdollisuuden koota kielteisistä koululiikuntakokemuksista jo saatua tietoa tiiviimpään muotoon. Tutkimusaineistoksi valikoituneet yhdeksän tutkimusta ovat kahta lukuun ottamatta laadullisia tutkimuksia, mikä mahdollistaa ilmiön kuvailemisen monipuolisesti. Aineiston analyysi suoritettiin sisällönanalyysinä vertailemalla tutkimusaineistoista saatua tietoa toisiinsa ja luokittelemalla tutkimustuloksia kategorioittain. Tutkimuksessa ilmeni, että kielteisiä koululiikuntakokemuksia oli syntynyt oppilaiden yhdessäoloon liittyvissä tilanteissa, opettajan persoonaan, käytökseen ja opetustilanteisiin sekä oppilaiden pätevyyden kokemuksiin liittyen. Myös sukupuolella ja seksuaalisella suuntautumisella oli osansa kielteisten kokemusten synnyssä, kuten myös ryhmäkoolla ja rakenteella. Tutkimustuloksista on hyötyä lasten kanssa, sekä liikunnan parissa työskenteleville. Tutkimus herätti myös kiinnostuksen jatkotutkimukselle, jolloin voitaisiin selvittää keinoja kielteisten koululiikuntakokemusten ehkäisemiseen ja myönteisten koululiikuntakokemusten luomiseen.

Opettajan ja oppilaan välillä vallitsee pedagoginen vuorovaikutussuhde, joka on Johan Herbartin didaktisessa kolmiossa esitetty kasvatettavan ja kasvattajan välinen suhde. Tämä määritelmä toimii tämän tutkimuksen pohjana. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet tämän suhteen olevan monisävyinen ja merkityksellinen. Sitä rakentaa monet opettajuuden ominaispiirteet sekä pedagogiset toimintamallit. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selittää opettajan ja oppilaan välisen pedagogisen suhteen luonnetta sekä sen rakentumista. Tutkimuksessa tarkastellaan myös suhteen vaikutusta opettajan ja oppilaan elämän konteksteissa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tämä tutkimusmuoto antoi mahdollisuuksia valita aineistoa ilman merkittäviä metodisia sääntöjä ja kuvata tutkittavaa aihetta laaja-alaisesti. Aineiston koonnissa hyödynnettiin elektronisia tietokantoja. Lopulta tutkielmaan valikoitui kahdeksan eri opettajan ja oppilaan välistä pedagogista vuorovaikutusta käsittelevää tutkimusta. Aineiston tulkinnassa hyödynnettiin abduktiivista sisällönanalyysiä, jossa teorian muodostumista sekä havaintojen tekoa johtaa jokin johtoajatus. Tässä tutkimuksessa johtolankana toimii opettajan ja oppilaan välinen pedagoginen suhde. Opettajan ja oppilaan välistä pedagogista suhdetta luonnehti luottamus, kunnioitus, kiinnostus sekä aito kohtaaminen subjektien välillä. Pedagogisen vuorovaikutussuhteen merkittäviksi rakennuspalikoiksi nousi opettajan taito toimia kannustavasti, helposti lähestyttävästi, aidosti sekä pedagogisesti perustellusti. Tämän vuorovaikutussuhteen nähtiin vaikuttavan moninaisesti sekä opettajan ja oppilaan elämissä. Voidaan siis tulkita, että opettajan ja oppilaan välinen suhde on tärkeä ja sen laatua sekä rakentumista tulisi tarkastella ja tukea tietoisin keinoin.