Browsing by study line "Home Economics Teacher"

Nykypäivänä mediassa keskustellaan parisuhteiden ja perheiden raha-asioista. Lehtiartikkelit, podcastit ja blogit ehdottavat, miten pariskunnat voisivat jakaa taloudelliset resurssinsa keskenään ”reilusti”, sekä miten lapsille tulisi opettaa taloustietoja ja -taitoja. Parisuhteen tai perheen perustaminen ovat elämänkulun siirtymävaiheita, jolloin taloudellinen tilanne muuttuu ja talouden hallinta sekä yhteisten resurssien jakaminen korostuu. Tutkielmassa tarkastellaan rahankäyttöä ja tulojen jakamista lapsiperheissä erilaisiin käyttökohteisiin. Lisäksi tarkastellaan lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutusta kulutuspäätöksissä. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa viitekehys rakentuu kansainväliseen tutkimusperinteeseen perheen rahankäytöstä sekä viimeaikaisiin kotimaisiin tutkimuksiin. Kirjallisuuteen perehtymällä sekä tietoa yhdistelemällä ja tulkitsemalla tieto jäsentyi kolmeen käsittelylukuun. Ensimmäinen käsittelyluku taustoittaa ja esittelee perheiden rahankäyttöä yleisesti. Varsinaiset tutkimuskysymyksiin vastaavat luvut käsittelevät resurssien jakautumista ja hallintaa lapsiperheissä sekä lasten ja vanhempien vuorovaikutusta. Lapsiperheissä kaikki eivät jaa lähtökohtaisesti samaa elintasoa ja hyvinvointia. Rahojen hallintaan vaikuttavat käytettävissä olevat tulot, niiden alkuperä sekä lasten lukumäärä ja lasten ikä. Rahojen jakautuminen ja käyttö on perheissä sukupuolittunutta. Miehet vastaavat rahallisesti merkittävistä hankinnoista ja naiset päivittäistavaroista. Myös lapset osallistuvat perheessä kuluttamiseen. Lasten ja vanhempien välisellä vuorovaikutuksen laadulla on merkitystä, millaisia kulutusasenteita ja talouden hallinnan taitoja lapset omaksuvat.

Tavoitteet. Ruokasuhteen pedagogisessa viitekehyksessä nostetaan esiin ruokakasvattajan oman ruokasuhteen merkitys ruokakasvatustoiminnassa. Aiheeseen liittyy kuitenkin vielä vähän tutkimusta. Sen sijaan katsomusaineiden ja liikunnan tutkimuksessa on havaittu opettajan kokemusten ja käsitysten vaikuttavan opetukseen. Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata kotitalousopettajien kokemuksia ruokasuhteensa ja kotitalousopetuksessa tapahtuvan ruokakasvatuksen välisistä suhteista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineistona toimivat kotitalousopettajien kirjoittamat kirjoitelmat. Kirjoitelmien pohjana toimivat kolme ruokasuhdetta ja ruokakasvatusta käsittelevää tehtävää. Aineiston keräämiseen hyödynnettiin Kotitalouspedagogiopiskelijat ry:n sosiaalisen median kanavia sekä suoraan kohdennettuja sähköpostiviestejä. Lopullinen kerätty aineisto (n=4) analysoitiin sekä teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin ruokasuhteen pedagogista viitekehystä hyödyntäen että aineistolähtöisen sisäl-lönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kotitalousopettajien ruokasuhteita kuvattiin kuuden näkökulman kautta, joihin liittyi ruokasuhteen pedagogisen viitekehyksen näkökulmat. Ruokasuhteiden ja ruokakasvatuksen välille löydettiin kahdenlaisia yhteyksiä: oman ruokasuhteen mukainen toiminta sekä ruokasuhteen vastainen toiminta. Näiden lisäksi opettajat kuvasivat sekä oman ruokasuhteen ulottuvuuksien esittämistä että piilottamista ruokakasvatustoiminnassa. Kotita-lousopettajan ruokasuhteen vaikutusta ruokakasvatukseen tulisi tutkia enemmän, jotta se osattaisiin huomioida niin opetustyössä kuin tulevien kotitalousopettajien koulutuksessa. Ruokasuhteen pedagogista viitekehystä voisi hyödyntää opettajien pedagogisena työvälineenä yhä laajemmin.

Tutkielma tarkastelee sateenkaarilapsiperheiden toimeentuloa tilanteissa, joissa rahat eivät riitä tarpeellisen elintason tyydyttämiseen. Tutkimuksessa kartoitetaan perheiden tarpeita, joiden tyydyttäminen on heille tärkeää heikosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Perheiden kokemuksista nousevia tarpeita elämänlaadun näkökulmasta. Tutkimuksen konteksti on sosio-taloudellinen, joten tarkastelu keskittyy siihen, mitä vaikutuksia kuluttamisella ja sen rajallisuudella on tutkittavien kokemuksiin suhteessa muihin ihmisiin. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kuluttamisella ja näin ollen kulutusmahdollisuuksien rajallisuudella on vaikutusta jo lapsuusiässä henkilön sosiaaliseen asemaan ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen vertaistensa joukossa. Köyhyys näyttää vaikuttavan myös lapsen itsenäistymiseen ja itsenäisen ajattelun kehittymiseen. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineistona on Monimuotoiset perheet -verkoston luoman ja keräämän Mihin rahat riittävät? -kysely. Kyselyyn vastasi yhteensä 528 henkilöä, heistä 43 ilmoitti perhemuodokseen sateenkaariperheen, eli joku perheen aikuisista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Aineisto koostui neljän avoimen kysymyksen vastauksista, joita oli yhteensä 90 kappaletta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Vastaukset pelkistettiin, jonka jälkeen ne luokiteltiin niin, että ne vastasivat kysymyksiin ”Mikä vaikuttaa kotitalouden taloudelliseen tilanteeseen?” ja ”Mihin kotitalouden rahat eivät riitä?”. Viimeisessä vaiheessa aineistosta etsittiin esiin nousevia tarpeita. Tutkimus osoittaa, että perheiden perustarpeet tulivat tyydytetyksi olemassa olevilla varoilla, tuloilla ja tukikeinoilla. Perustarpeiden tyydyttäminen ei kuitenkaan näytä riittävän tarpeellisen ja yhteiskunnassa normaalina pidetyn elintason saavuttamiseen. Perheenjäsenten kehitykselliset ja kokemukselliset tarpeet jäävät usein toteutumatta, mikä aiheuttaa yhteiskunnassa ulkopuoliseksi jäämisen tunteen. Tämä on signaali siitä, että pelkästään perustarpeiden tyydyttäminen ei ole riittävää, jotta pienituloiset perheet voisivat tuntea olevansa yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä.

Tämän tutkielman tarkoituksena on saada lisää tietoa perheen vuorovaikutuksen dynamiikasta ja etenkin vuorovaikutuksen merkityksestä lasten kasvatuksessa ja arjessa. Tutkielman avulla pyritään saamaan käsitystä perheen vuorovaikutuksesta arjen erilaisissa tilanteissa. Tutkielmassa tarkastellaan arjen rakentumisen lisäksi arkea lapsen näkökulmasta, ja tutkielma keskittyy kotona tapahtuviin vuorovaikutustilanteisiin. Tutkielmaan on haluttu tuoda lapsinäkökulmaa, koska vanhempien valta-asema ja autoritäärisyys luo haasteita perhetutkimuksen kentällä. Lisäksi tutkielma on rajattu niin, että tutkielmasta on jätetty pois erilaiset viestintäteknologian välineet tutkielman laajuuden vuoksi. Tutkielma on toteutettu laadullisin menetelmin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa analysointimenetelmänä on käytetty kuvailevaa synteesiä. Aineisto on kerätty Google Scholaria, Helkaa ja Heldaa käyttäen hakusanoilla: vuorovaikutus, perhe, arki, koti ja kasvatus. Aineistoa on rajattu myös vuosilukuina 2002–2022. Yksi tutkimus on julkaistu vuonna 1999. Tutkimus on otettu mukaan tutkielmaan, koska se on kotitaloustieteellinen tutkimus, jolla on keskeinen rooli tutkimusongelman kannalta. Vuorovaikutuksella on valtava rooli lasten kasvatuksessa. Voidaan sanoa, että kodin toiminta ja teot tapahtuvat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutuksen läsnäolo on hyvä ymmärtää lasten kasvatuksessa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että erilaiset ideologiset määritelmät vuorovaikutuksellisesta kasvatuksesta eivät välttämättä kerro todellisuutta kotona tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Perhesuhteisiin liittyy paljon tunteita, jotka rakentavat positiivista alustaa välittävälle ja rakastavalle vuorovaikutukselle. Tunneilmastoon kuuluu myös vastoinkäymiset ja erimielisyydet. Rakentavalla keskustelulla vastoinkäymiset kehittävät lasten taitoa perustella omia ajatuksiaan ja asettua myös toisen ihmisen asemaan hankalassakin tilanteessa. Vuorovaikutuksella on tärkeä merkitys lapsen kasvatuksessa, johon osallistuu koko perhe arjen eri tilanteissa – niin iloissa kuin suruissa.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tutkielman tavoitteena on koota yhteen aiempien tutkimusten tuloksia nuorten kuluttajakäyttäytymisestä, kuluttajaidentiteetistä sekä heidän taloudellisesta itsenäistymisestänsä. Tarkoituksena on pohtia kuluttajakasvatuksen merkitystä nuorten omaan kuluttajakäyttäytymiseen kotitaloustieteen näkökulmasta arjen hallinnassa taloudellisten ongelmien ehkäisemiseksi. Nuorten heikko talousosaaminen voi johtaa kauaskantoisiin nuorten taloutta rasittaviin taloudellisiin ongelmiin. Tästä syystä tavoitteena on tutkia, miten nuorten kuluttajien taloudellisen itsenäistymisen haasteet näyttäytyvät nuoren arjen hallinnassa. Tässä tutkielmassa taloudellisella muutoksella tarkoitetaan nuorten kokemaa merkittävää muutosta tuloihin ja tulojen laatuun sekä taloudellisella itsenäistymisellä omien talousasioiden vastuunkantamisena autonomisesti. Tutkielmassa perehdyttiin aiheeseen keskeisesti liittyvään tutkimuskirjallisuuteen. Tutkimusmenetelmänä käytetiin kirjallisuuskatsausta. Menetelmän valinnassa kiinnitettiin huomiota aineistojen rooliin suhteessa tutkimuskysymykseen. Aineistoa haettiin elektronisista tieteellisistä tietokannoista painettujen tutkimusten lisäksi. Tärkein kriteeri lähdeaineistojen valinnassa oli aineistojen sopivuus tutkielmaan ja sen aiheeseen. Aineistojen sopivuutta haettiin tutkielman avainsanoja käyttäen. Toisena kriteerinä oli aineistojen ajankohtaisuus. Taloudellinen muutos voi vaikuttaa monella tapaa nuoren arjen hallintaan. Onnistumisilla arjessa nuoren itsetunto ja itsekyvykkyyden tunne kasvaa, mikä vahvistaa tunnetta arjen hallinnasta. Talousosaaminen on yksi merkittävimmistä arjen hallinnan osa-alueista. Nuoren kokemalla taloudellisella muutoksella voi olla negatiivinen suhde nuoren arjen hallintaan. Vaikka nuori olisi täysin itsenäinen, ei nuori välttämättä ymmärrä talousasioista pintaa syvemmälle. Tämä saattaa näyttäytyä impulsiivisena kuluttajakäytöksenä nuorella. Taloudellista hyvinvointia voidaan mitata nuoren oman mielipiteen avulla, miten hyvin nuori omasta mielestään suoriutuu taloudellisista tehtävistä. Omien talousasioiden hoitamisen kokemuksen lisäksi hyvinvoinnin saavuttamiseksi on tarvittavaa olla toimeentuleva sekä tehdä oikeita valintoja.

Kotitalouksien kulutusta on tutkittu tavallisesti kotitalouden yhteisenä yksikkönä. Kotitalouksien sisäisen rahankäytön tutkimus on etenkin Suomessa ollut vähäistä. Tämän vuoksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten pariskunnat ja kahden aikuisen lapsiperheet hoitavat raha-asioitaan. Lisäksi tarkastellaan raha-asioiden hoitamista hyvinvoinnin näkökulmasta keskittymällä yhteisten raha-asioiden hoitamiseen liittyvään tyytyväisyyteen ja rahaan liittyviin riitoihin. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin marraskuussa 2023 sähköisellä kyselylomakkeella sosiaalisen median palvelun, Facebookin Miesten ja naisten K18 -ryhmästä. Kyselyyn vastasi 114 osallistujaa, joista tarkastelun kohteeksi valikoitui 105 vastausta. Aineisto analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysillä sekä määrällisesti taulukoimalla. Tutkimustulokset osoittavat, että yhteisiä raha-asioita hoidetaan moninaisilla tavoilla. Raha-asioiden hoitamisen tavat olivat luokiteltavissa Pahlin (1989) mallin mukaisesti yhteisesti hallinnoituun, osittain yhteisesti hallinnoituun sekä itsenäisesti hallinnoituun rahanjaon malliin. Rahanjaon hallintatavasta riippumatta kommunikaatio ja isoista hankinnoista päättäminen yhdessä puolison kanssa koettiin tärkeänä. Raha-asioiden hoitamiseen oltiin pääasiassa tyytyväisiä ja tyytyväisyyttä edisti hyvä kommunikaatio puolison kanssa. Yleisimmät syyt rahasta riitelyyn olivat rahan riittävyys sekä rahankäyttö. Rahankäytössä riitoja aiheuttivat erilaiset rahankäyttötavat sekä pakollisten kulujen hoitaminen. Tulokset pääasiassa vahvistavat aiempia tutkimustuloksia rahanjakoon sekä rahariitoihin liittyen sekä syventävät tietoa eri rahan hallinnointitavoista. Aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä kotitalouksien sisäinen rahanhallinta vaikuttaa parisuhteiden ja perheiden hyvinvointiin. Erityisesti raha-asioiden hoitamiseen ja hyvinvointiin keskittyvää jatkotutkimusta tarvitaan, esimerkiksi yhteisten raha-asioiden tyytyväisyyttä lisäävistä tekijöistä sekä kotitalouksien sisäisistä elintasoeroista.

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata yhdeksäsluokkalaisten kokemuksia kotitalousopetuksen käytännön toimintataitotavoitteiden toteutumisesta. Kotitalousopetuksen tavoitteita ja niiden toteutumista on aiemmin tutkittu sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti vain vähän. Lisäksi tutkimus on keskittynyt lähinnä vain opettajien näkökulmaan. Tämä tutkimus toteutettiin käyttämällä laadullisia menetelmiä. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2021. Tutkimuksen aineisto koostui viidestä yhdeksäsluokkalaisen yksilöhaastattelusta. Haastattelut litteroitiin ja litteroitu aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus perustuu teoreettisesti kotitalousopetukseen, sen tavoitteisiin sekä kokemuksen käsitteeseen. Kotitalousopetusta määrittää opetussuunnitelma, joka sisältää sekä oppiainekohtaisia tavoitteita että muitakin tavoitteita. Käytännön toimintataitotavoitteet ovat yksi kotitalousopetuksen erityistavoitekategoria, jota opetetaan oppilaille kolmen sisältöalueen kautta. Käytännön toimintataidoiksi luokitellaan esimerkiksi taitoa tehdä käsillä sekä taitoa toimia turvallisesti. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään tavoitteiden toteutumista oppilaiden kokemusten pohjalta. Kokemusta luonnehditaan ajalliseksi prosessiksi, joka sisältää sekä yksilön että hänen ympäristönsä. Siihen vaikuttaa useat eri tekijät, kuten esimerkiksi muisti. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kotitalousopetuksen käytännön toimintataitotavoitteet toteutuvat oppilaiden kokemusten mukaan lähes kokonaisuudessaan opetussuunnitelman mukaisesti. Oppilaat tunnistavat tavoitteiden mukaista toimintaa jokaisen tavoitealueen kohdalla, pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tuloksista voidaan kuitenkin huomata, että tavoitteiden sisällöt eivät välttämättä toteudu kaikilla oppilailla samalla tavalla. Oppilaiden kokemukset sisältävät esimerkkejä pääosin vain kotitalousopetuksen ensimmäisestä sisältöalueesta: ruokaosaamisesta ja ruokakulttuurista. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että oppilaiden kokemuksia tavoitteiden toteutumisesta ja tavoitteisuudesta olisi hyvä tutkia myös laajemmin muissa ympäristöissä, esimerkiksi eri kaupungeissa tai sitä, miten asia ilmenee kotona. Jatkotutkimuksilla voidaan saada lisää tärkeää tietoa siitä, millä tavoin tavoitteiden mukainen opetus toteutuu. Jo aiemmin on todettu, että kotitalousopetuksella on yhteiskunnallinen vaikutus ja siksi onkin tärkeää saada lisää ajankohtaista tietoa ilmiöstä, jotta opetusta voitaisiin toteuttaa entistä paremmin.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tässä tutkielmassa tarkastellaan perheaterioinnin yhteyttä lasten ja nuorten ruokailutottumuksiin. Yhdessä syöminen on ollut tärkeä osa yhdessä elämistä, mutta perheaterioinnin on havaittu vähentyneen. Suomalaisten lapsiperheille suunnattujen ruokasuositusten (2019) mukaan perheen yhdessä syöminen edistää ruokailun terveellisyyttä. Lasten ja nuorten ruokailutottumuksista ollaan kuitenkin huolestuneita, sillä tutkimusten mukaan ne eivät useinkaan vastaa ravitsemussuosituksia. Esimerkiksi kasviksia, hedelmiä sekä marjoja lapset ja nuoret syövät ravitsemussuosituksiin nähden liian vähän, kun taas sokerin, suolan ja punaisen lihan kulutus on ravitsemussuosituksiin nähden runsasta. Suositusten mukaisella ruokavaliolla nähdään olevan vahva yhteys hyvinvointiin ja terveyteen sekä lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen. Tavoitteena tässä tutkielmassa onkin selvittää, mitä vaikutuksia perheaterioinnilla on havaittu olevan lasten ja nuorten ruokailutottumuksiin ja millä tavoin perheaterioinnilla voidaan edistää lasten ja nuorten ravitsemussuositusten mukaisia ruokailutottumuksia. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaussa hyödynnettiin Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmahakua sekä Google Scholar hakupalvelua. Kirjallisuuden valinnassa ei käytetty täsmällisiä seulontamenetelmiä, mikä on tyypillistä kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle. Aineiston haussa hyödynnettiin avainsanoja sekä niiden yhdistelmiä. Aineistoista koostettiin taulukko, johon tutkielmassa käytettävien aineistojen perustiedot, kuten julkaisuvuosi ja päätulokset koottiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä tutkielmassa mukana olevien tutkimusten perusteella perheateriointi näyttäisi edistävän lasten ja nuorten ravitsemussuositusten mukaisia ruokailutottumuksia. Säännöllisesti perheen kanssa aterioivat lapset ja nuoret söivät enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä kuluttivat vähemmän pikaruokaa, makeisia ja virvoitusjuomia, kuin ne, jotka eivät aterioineet säännöllisesti perheensä kanssa. Tämän lisäksi säännöllisellä perheaterioinnilla havaittiin olevan syömishäiriöiltä suojaava vaikutus. Säännöllisen perheaterioinnin voidaan siis nähdä olevan tärkeä tekijä lasten ja nuorten terveellisten ruokailutottumusten näkökulmasta sekä siten myös lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tästä syystä olisikin tärkeää, että perheissä pyrittäisiin järjestämään aikaa yhteiselle aterialle.

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia perinneruokien muuttuvaa asemaa peruskoulun kotitalousoppikirjoissa. Oppikirjoissa tarkastelun kohteena olivat niissä esiintyvät ruokaohjeet sekä perinneruokapuhe. Ruokien ja niitä koskevien sisältöjen esiintyvyyttä tarkasteltiin työssä perinneruokakirjallisuuden avulla koostetun perinneruokalistauksen avulla. Työ vastaa perinneruokakulttuuria koskevan tutkimuksen puutteeseen kuvaamalla ruokaperinteen roolin muutosta erityisesti kouluopetuksen näkökulmasta Menetelmät. Opinnäytetyön aineistona käytettiin yhtätoista pakolliseen kotitalousopetukseen suunnattua oppikirjaa, joiden julkaisuvuodet vaihtelivat vuosien 1990 ja 2020 välillä. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista sisällönanalyysia sekä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Määrällisen menetelmän täydentäjänä käytettiin myös laadullisia menetelmiä, jolloin perinneruokien muuttuvaa asemaa oli mahdollista tarkastella monipuolisemmin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että perinneruokaohjeet eivät ole kovin yleisiä kotitalouskirjoissa. Niiden esiintyvyys oli selkeästi vähentynyt 1990-luvun ja 2020-luvun välillä, ja perinneruokaohjeita oli puolet vähemmän vuoden 2020 oppikirjoissa kuin 1990-luvulla. Ruokaohjeiden lisäksi myös perinneruokapuhe oli kadonnut, ja oppikirjoissa puhutaan yleisemmällä tasolla ruokakulttuurista ja siihen liittyvistä asioista

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia kokemuksia peruskoulun kotitalousopettajilla on ekologisesti kestävän ruoanvalmistuksen opettamisesta yhteisopettaen. Tutkimuksen teoriataustassa avataan kestävän ruoan käsitettä kestävän ruokavalion ja peruskoulun kotitalousopetuksen ruoanvalmistuksen näkökulmista. Kestävän kehityksen mukainen ruoanvalmistus on yksi kotitalousopetuksen tavoitteista. Aiemman tutkimuksen mukaan yhteisopetus on yleistynyt yläkouluissa, ja sillä on havaittu olevan paljon hyötyjä. Yhteisopetusta kotitalouden oppiaineessa ei ole kuitenkaan aiemmin juuri tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa uutta tietoa aiheesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullisessa tutkimuksessa yleistä teemahaastattelua. Tutkimukseen osallistui neljä yläkoulun kotitalousopettajaa, jotka löysin omien kontaktieni kautta. Kaikilla haastateltavilla oli kokemusta tiiviistä yhteisopettamisesta, jossa kaksi kotitalousopettajaa opettaa yhdessä isoa oppilasryhmää eli toteuttaa tiimiopetusta. Haastattelut toteutettiin etänä Zoom-videoneuvottelupalvelun avulla helmi-maaliskuussa 2022. Haastattelut litteroitiin ja aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla teemoittelemalla. Tutkimuskysymykseen saatiin vastauksia haastatteluiden avulla. Tutkimuksen kaksi teemaa, yhteisopetus ja kestävät ruoanvalmistustaidot jäivät kuitenkin osittain irrallisiksi. Kotitalousopettajat kokivat yhteisopetuksen suurimpina hyötyinä mahdollisuuden yhteiseen suunnitteluun, kollegan tukeen ja työkuorman jakamiseen. Oppilaiden kannalta keskeisimpänä koettiin monipuolinen opetus ja rento ilmapiiri. Tulokset yhteisopetuksen hyödyistä olivat yhteneviä aiemman tutkimuksen kanssa. Haastateltavat toivat esille kestävän ruoanvalmistuksen opetukseen sisältyviä aihepiirejä, joista he kokivat tärkeimmiksi ruokahävikin vähentämisen, ruoan kotimaisuuden, kasvisruoan lisäämisen sekä jätteiden lajittelun. Haastateltavat kokivat yhteisopetuksen edistävän jonkin verran kestävien ruoanvalmistustaitojen opettamista. Kahden opettajan avulla opetuksen suunnittelu, toteutus ja oppilaiden havainnointi luokassa oli helpompaa. Työtaakan jakaminen mahdollisti paremmin esimerkiksi ylimääräisen ruoan säilömisen paremmin.