Browsing by Title

Mål: I denna avhandling vill man analysera, tolka studera på vilket sätt lärare kan öka sin förståelse för barn som uppvisar aggressivt beteende. Avhandlingens syfte är att ge lärare en bättre förståelse för barn som beter sig aggressivt, i och med att deras förståelse förbättras kan lärare lättare bemöta dessa barn i skolvardagen vilket ökar välmående hos barnen. Tidi-gare forskning hävdar att empati, uppbyggande av relationer och en trygg omgivning med lämplig gränssättning och självständighet motverkar aggressivitet. Metoder. Avhandlingen är gjord som en systematisk litteraturöversikt med både kvalitativ, kvantitativ och litteraturöversikt som ansats. Litteratursökningen utfördes genom databas-sökning samt manuellsökning, vilket slutresultatet blev åtta artiklar, var av alla artiklar ge-nomgått referensgranskning. Litteraturen bearbetades genom kvalitativ analys. Resultat och slutsatser. Lärare som visar empati, lägger tid på att lyssna till eleverna, bryr sig genuint om dem har lättare att förstå sig på barn som uppvisar aggressivt beteende. Resur-ser, tid, utbildning/skolning borde läggas till för att underlätta för lärarna att förstå de ag-gressiva barnen och hur de kan underlätta för dem i skolvardagen. Goda relationer mellan lärare och elev och lärare och hem var viktigt för att förstå barnet och för att barnet skall lita på läraren. Lärare idag kan inte längre endast fokusera på att undervisa utan behöver även satsa mycket på att lära känna eleverna och bygga upp ett förtroende bland dem och en stödjande klassanda.

The purpose of my bachelor’s thesis was to describe the thoughts of children who speak both Finnish and Swedish as their first languages. I investigated how bilingual children make a language choice when interacting with peers. I also observed how code-switching from Finnish to Swedish appeared in children’s talk. My intent was to expand the understanding of language development of a bilingual child from an early education teacher’s view. The questions of my study were: 1. What thoughts do children who speak Finnish and Swedish as their first languages have about bilingualism? 2. How do bilingual children make a language choice when interacting with peers? 3. How does code-switching appear in children’s talk? My thesis was a qualitative study and as the study method I used a theme interview. I gathered the material by interviewing four simultaneously bilingual children aged six to eight who speak both Finnish and Swedish as their first languages. I analysed the material with content analysis. The study shows that children think their bilingualism is a natural part of their lives. They had thoughts about languages transferring from one generation to next. When interacting with peers children followed their joint language history and also negotiated what languages to use together. Appearance of code-switching was variable. Code-switching worked as a part of children’s language strategy to make discussion more fluent. The conclusion of the study is that bilingualism generally does not affect child’s language development. Children mainly do not feel that their bilingualism is a negative thing. Code-switching is a conscious language skill and strategy. In an interaction between bilingual children it is natural to speak both languages and negotiate together which languages to use.

Suomalaisessa kulttuurissa kirjoilla ja lukemisella on perinteisesti ollut vahva asema ja lastenkirjallisuus on tärkeä osa myös varhaiskasvatusta. Lastenkirjallisuuden tehtävänä on tarjota lapsille viihdykettä, mutta kirjallisuuden avulla lasten kanssa voidaan myös käsitellä erilaisia, vaikeitakin aiheita. Kirjojen kautta lapsi pystyy pohtimaan esimerkiksi omaa identiteettiään. Lastenkirjallisuus ottaa usein kantaa yhteiskunnan ilmiöihin. Esimerkiksi postmoderneissa lastenkirjoissa pyritään rikkomaan kaksijakoisia sukupuolirooleja ja esitellään ei-normatiivisia perheitä alleviivaamatta niitä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka äitejä ja äitiyttä kuvataan suomalaisessa, realistisessa lasten kuvakirjallisuudessa. Pienten lasten identiteetin kehityksen kannalta on tärkeää, minkälaisina aikuisia naisia ja äitejä kuvataan kirjallisuudessa, koska kuvaukset liittyvät väistämättä myös käsityksiin sukupuolirooleista. Tämä laadullinen tutkimus on toteutettu teorialähtöisenä sisällönanalyysinä ja aineistona on 13kpl vuosina 2015-2020 julkaistua lasten kuvakirjaa. Analyysin kohteena ovat sekä kirjojen teksti että kuvitus. Analyysin perusteella aineiston äitihahmoille luotiin kuusi kategoriaa: äidin elämä on muutakin kuin äitiyttä, äidit osaavat heittäytyä, äiti on rakastava ja lempeä turvanlähde, äidit eivät ole täydellisiä, äidillä on viimeinen sana ja äidit osana monenlaisia perheitä. Nykyään äideillä jopa odotetaan olevan ”oma elämä” äitiyden ulkopuolella ja näin on myös kirjallisuuden äitien kohdalla. Äidinrakkaus näkyy vahvasti kirjoissa, mutta niin myös äitien muut tunteet. Äiti on auktoriteetti, vaikka hän hassutteleekin lastensa kanssa. Lastenkirjoissa kuvataan myös muita kuin perinteisiä ydinperheitä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lastenkirjallisuuden äitihahmoilla on monia, päällekkäisiä rooleja. Hyvä äitiys ei vaadi oman elämän uhraamista. Kirjojen äideillä on harvoin omaa nimeä, vaikka muuten äitikuvaukset haastavat perinteiset sukupuoliroolit. Hyvä kuvakirja jättää tarpeeksi tilaa myös visuaaliselle kerronnalle. Kuvituksessa näkyvät ajankohtaiset aiheet kuten imetyksen normalisointi. Tarinat tarjoavatkin hyvän lähtökohdan lapsen ja aikuisen väliselle keskustelulle.

Tavoitteet. Pivotal Response Training menetelmä on kehitetty autististen lasten kielen, sosiaalisten taitojen sekä leikkitaitojen kehittämiseksi. PRT-menetelmä keskittyy ydinvalmiuksien, kuten leikki- ja vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. (Hyytiäinen, Kinnunen, Timonen & Ylönen, 2008.) Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa siitä, kuinka Pivotal Response Training (PRT) menetelmä vaikuttaa leikkitaitojen kehittymiseen ja muuttuuko leikin luonne menetelmän myötä. Lisäksi tavoitteena on selvittää, kuinka ympäristö vaikuttaa menetelmän toteuttamiseen ja millainen on aikuisen rooli menetelmän tehokkuuden ja toimivuuden näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani on autismi, sekä leikki, vuorovaikutus ja kommunikointi autistisella lapsella. Menetelmät. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatteluihin osallistui neljä (4) henkilöä, jotka ovat joko PRT-ohjaajia tai menetelmään osallistuneen lapsen vanhempia. Käytin tutkimuksessani analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksien mukaan PRT-menetelmän myötä yksin- ja yhteisleikissä tapahtuu muutosta. Menetelmää voi toteuttaa jokaisessa ympäristössä, mutta ympäristön muokkaamisen avulla on mahdollista lisätä vuorovaikutusaloitteita. Tuloksista ilmenee, että aikuisen rooli on korostunut menetelmässä. Aikuinen toimii lapsen aktiivisena havainnoijana ja mahdollistaa tilanteita, joissa harjoitella muun muassa leikkitaitoja ja vuorovaikutusta.

Aiemmat tutkimukset ja keskeinen teoria aiheesta osoittavat, että ilman aikuisen sensitiivi-syyttä ja emotionaalista herkkyyttä aikuisen on mahdoton tavoittaa lapselta tulevia aloitteita ja sanattomien viestien merkitystä. Pedagogisesti sensitiivisellä aikuisella on muun muassa kyky tunnistaa lapsen tunnetiloja sekä taito vastata niihin sopivalla tavalla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksenopettajien käsityksiä sensitiivisen aikuisen merkityksestä ja tarkastella sitä, millä tavoin sensitiivisyys opettajien mukaan ilme-nee heidän toiminnassaan päiväkodin arjessa. Tutkimuksessa kysytään 1) Mitä merkityksiä varhaiskasvatuksen opettajat antavat aikuisen sensitiivisyydelle lapsen kohtaamisessa päi-väkodissa? 2) Millä tavoin varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat sensitiivisyyden lasta koh-taan ilmenevän omassa toiminnassaan? Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja tutkimuksen aineisto kerättiin haastatte-lemalla kolmea varhaiskasvatuksenopettajaa. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidun haas-tattelun avulla, ja tutkimusongelmaan pyrittiin etsimään vastauksia analysoimalla haastatte-luista saatua aineistoa sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen aineiston analysointi tehtiin pääasiassa aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen, mutta osittain käytettiin myös teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimustuloksista kävi esille, että kaikki varhaiskasvatuksenopettajat pitivät aikuisen sensi-tiivisyyttä ensisijaisen tärkeänä ominaisuutena päiväkodissa työskentelevälle henkilölle. Sensitiivisyys koettiin asiana, joka on opettajan työn ytimessä. Tutkimustulosten mukaan sensitiivisyys nähtiin erityisesti aikuisen kykynä luoda lämmin vuorovaikutussuhde lapsen ja aikuisen välillä. Haastateltavat kuvasivat sensitiivisyyden ilmenevän toiminnassaan tietyn-laisena lapsen kannattelemisena, joka tulee esille muun muassa aikuisen ilmeissä ja eleissä, sekä lapsen sanallisena ja fyysisenä kannustuksena. Haastatteluista saadut tulokset olivat keskenään varsin yhteneväisiä sekä keskenään, että aiheeseen liittyvän keskeisen teorian kanssa.

Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata aikuisten toimintaa ja vuorovaikutusta suhteessa lasten leikkiin sekä rajoittavana että mahdollistavana ja rikastavana tekijänä varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. ”Millä tavoin varhaiskasvatuksen rakenteet tai aikuisten toiminta ja vuorovaikutus rajoittavat lasten leikkiä?” ja 2. ”Millä tavoin varhaiskasvatuksen rakenteet tai aikuisen toiminta ja vuorovaikutus mahdollistavat ja rikastavat lasten leikkiä?” Aikuisen rooli lasten leikissä on ollut kauan kyseenalaisessa asemassa. Leikkiä on pidetty lasten omana toimintana, jota aikuisen olisi syytä lähinnä havainnoida, mutta leikin pedagoginen potentiaali on alkanut kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksen tutkimuksessa. Leikkiin osallistuessaan aikuinen kykenee auttamaan lapsia saavuttamaan lähikehityksen vyöhykkeen, harjoittelemaan heidän kanssaan erilaisia taitoja ja kiinnittämään lapsia leikillisiin kohtaamisiin oman esimerkkinsä voimalla leikistä käsin (mm. Lindqvist, 1995, 1998; Pursi, 2019). Teoreettisessa viitekehyksessä esittelen myös vapaan leikin käsitteen haasteita varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa käytin aineistonani seitsemää vertaisarvioitua pohjoismaista journaaliartikkelia. Aineistoni koostuu neljästä norjalaisesta ja yhdestä suomalaisesta, ruotsalaisesta ja islantilaisesta varhaiskasvatusta koskevasta artikkelista. Valitsin tutkimukseeni artikkelit, joiden tutkimuskohteena oli tyypilliset varhaiskasvatusryhmät ja jotka keskittyivät aikuisen toimintaan ja vuorovaikutukseen suhteessa lasten leikkiin. Analysoin artikkelien tuloksia suhteessa tutkimuskysymyksiini ja muodostin sitä kautta tulosluvun. Tulokset ja johtopäätökset. Leikkejä rajoittavia tekijöitä olivat muun muassa lapsen asioiden kuulematta jättäminen, leikin keskeyttäminen ilman ennakkovaroitusta, lapsen tuen tarpeen huomiotta jättäminen leikissä tai leikkiympäristöjen liiallinen kontrollointi ja vallan käyttäminen lasten leikkiä vastaan. Leikkiä mahdollistavia ja rikastavia tekijöitä olivat muun muassa leikkiin osallistuminen ja uusien sisältöjen tuottaminen, lähikehityksen vyöhykkeen tukeminen (scaffolding), leikillisiin keskusteluihin suuntautuminen sekä yhteenkuuluvuuden tunteen lisääminen leikkijöiden välillä. Leikki tarjoaa aikuisille mahdollisuuksia oppia tuntemaan lapset ja heidän kehitystasonsa paremmin. Leikki on tärkeä osa varhaiskasvatusta ja siihen liittyy paljon erilaisia oppimistilanteita. Varhaiskasvatuksen arki on kuitenkin tarkasti strukturoitua ja kiireistä, jolloin aikuiselta voi jäädä mahdollisia leikkitilanteita huomaamatta.

Ristiriitatilanteiden ilmeneminen kouluympäristössä on yleistä, ja joskus näitä tilanteita tarvitsee ratkaista koulusovittelun kautta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, miten koulusovittelua toteutetaan suomalaisissa oppilaitoksissa. Lisäksi katsauksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät ovat sovittelutilanteen onnistumisen kannalta avainasemassa. Katsauksessa samalla tutustutaan teorioihin sovittelun taustalla. Koulusovittelun ymmärtäminen ja tiedostaminen osaksi yhteiskunnallista kokonaisuutta on tärkeää, sillä sovittelulla edistetään rauhaa ja turvallisuutta sekä sitä harjoittamalla lisätään kouluviihtyvyyttä. Toteutin kandidaatintutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja hain tutkimusaineistoa Helka- kirjaston hakupalvelusta sekä hyödynsin Googlea että Google Scholaria kirjallisuuden kartoittamisessa. Aineistoksi löytyi sekä suomalaista että ulkomaalaista kirjallisuutta, tutkimuksia ja muita julkaisuja. Aineiston haussa käytettiin erityisesti seuraavia sanoja: ristiriitatilanne, ristiriitatilanteen selvittäminen, selvittely ja sovittelu. Tämän kirjallisuuskatsauksen kohteena ovat lapset ja nuoret. Lisäksi rajaan tarkastelun ulkopuolelle yksityiset perusopetuksen järjestäjätahot. Kirjallisuuden perusteella sovittelun teoreettinen tausta on restoratiivisessa lähestymistavassa, mikä määrittää muun muassa periaatteet, joiden mukaan sovittelua tulisi toteuttaa. Aineiston perusteella suomalaisissa kouluissa toteutetaan sovittelutoimintaa osana puuttumisen menetelmien kokonaisuutta, joskin eroja oppilaitosten välillä on. Suomen Sovittelufoorumin (SSF) perustama Verso-ohjelma on merkittävin kasvatusalan sovittelutoiminnan edistäjä, jonka avulla suomalainen sovittelutaitoisuus on kasvanut ja monissa kouluissa käytössä on Verson kehittämä vertaissovittelutoiminta, jossa oppilaita osallistetaan sovittelutoimintaan.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida yhden, alle 3-vuotiaiden, päiväkotiryhmän vuorovaikutustilanteita siirtymissä ja kiinnittää erityisesti huomiota pukemis- ja riisumistilanteisiin. Tutkimuskysymykset ovat tässä tutkimuksessa seuraavanlaiset: 1) Mitä vuorovaikutuskeinoja aikuiset käyttävät kommunikoidessaan lapsille siirtymätilanteissa? 2) Mitä vuorovaikutuskeinoja lapset käyttävät hakiessaan aikuisen huomiota siirtymätilanteissa? Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että alle 3-vuotiaiden vuorovaikutus tarvitsee aikuisilta niin sanottua kyykkyyn menemistä niin henkisesti kuin fyysisesti. Kun aikaisemmin on tutkittu lasten tapaa kommunikoida aikuisten kanssa, on huomattu, että lapset muun muassa koskettavat aikuista, puhuvat muiden päälle tai kutsuvat aikuista hänen nimellään. Menetelmät. Tutkimukseen kutsuttiin osallistumaan kokonainen alle 3-vuotiaiden ryhmä (12 lasta) sekä ryhmän kolme aikuista. Lopulta tutkimukseen antoi suostumuksensa seitsemän lapsen huoltajat sekä ryhmän 2 aikuista. Tutkimus toteutettiin hyödyntäen fokusoitua etnografiaa. Tutkimuksenaineisto kerättiin havainnoimalla varhaiskasvatusryhmää viikon ajan yhteensä noin 13 tuntia. Aineistoa analysoitiin hyödyntämällä yhdessä aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja teoriaohjaavaa analyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksista nousi esiin, että aikuiset käyttävät sanallista vuorovaikutusta kommunikoimiseen eniten. Sanallista vuorovaikutusta oli laulaminen, ohjeiden antaminen, hassuttelu ja kehuminen. Lapset taas kommunikoivat aikuisten kanssa toistamalla aikuisten sanoja ja itkemällä. Aikuisten ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa nousee esiin vastavuoroisuuden merkitys ja lapsen aloitteisiin vastaaminen. Aikuiset eivät hyödynnä sanatonta vuorovaikutusta odotetulla tavalla.

In this Bachelor's Thesis, the effect of the attachment style on the coping strategies of adults in romantic relationships and on the relationship satisfaction is examined. The attachment styles were examined in the framework of the attachment theory developed initially by the British psychiatrist, John Bowlby. The study questions were 1) how individuals of different attachment styles experience relationship satisfaction and what kind of coping strategies they use in emotionally stressful situations and 2) how individuals of different attachment styles experience the dissolution of a relationship. Adult attachment has been studied as an important predictor of romantic relationship quality in many earlier empirical studies which also is a starting point for this study. The Thesis was executed as a descriptive literature review. The research material consisted of 11 peer reviewed articles that were collected from the Academic Search Complete (EBSCO) and the Ovid PsycARTICLES databases of the library of the University of Helsinki. The material collected was limited to the years 2000—2015. All the articles were in English and they were written by international researches. A content analysis was used as an analysis method. The results of all the articles support the view according to which internal working models which are based on the attachment style affect the quality and satisfaction of the relationship. In general, securely attached couples were doing well in their relationships and were able to use many different constructive coping strategies in their relationships. Insecurely attached couples used easily negative coping strategies in emotionally stressful situations which often made relationship conflicts worse and reduced the relationship satisfaction. After the end of the relationships, securely attached individuals tend to have less negative emotions than insecurely attached individuals. It seems that attachment plays also a role in the dissolution of a relationship.

Tavoitteet. Oppimisvaikeudet ovat yleinen ilmiö, jonka tuomat haasteet vaikuttavat niin koulunkäyntiin kuin muihin elämän osa-alueisiin. Oppimisvaikeudet eivät kuitenkaan rajoitu vain lapsuuteen ja nuoruuteen, vaan tutkimukset korostavat sitä, että oppimisvaikeudet jatkuvat myös aikuisuuteen asti (Korkeamäki, 2010, s. 6). Oppimisvaikeudet voivat myös altistaa riskin aikuiselämän ongelmille (Eloranta, 2019, s. 62). Tästä syystä aikuisten oppimisvaikeuksiin tulisi kiinnittää paremmin huomiota ja lisätä enemmän tutkimustietoa sen tuomista haasteista, jolloin myös tuen muotoja voitaisiin kehittää paremmin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia aikuisten oppimisvaikeuksien tukemista osana psyykkistä hyvinvointia. Tarkastelin tarkemmin sitä, minkälaisia tuen muotoja aikuisten oppimisvaikeuksiin oli tarjolla sekä miten tuki oli yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoisuutta aikuisten oppimisvaikeuksien tuen muodoista ja siitä, minkälaisia yhteyksiä niillä on psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineisto koostui kolmesta vuosina 2019–2022 toteutetuista tutkimusartikkeleista, jotka tarkastelevat erilaisia tuen muotoja aikuisten oppimisvaikeuksiin ja niiden yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin aikuisilla. Aineisto kerättiin Google Scholar -tietokannasta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että aikuisten oppimisvaikeuksiin tarjottua tukea esiintyi yksilö- ja ryhmätukena melko monipuolisesti kaikissa tutkimuksissa. Tarjottu tuki oli kaikissa tutkimuksissa positiivisesti yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin aikuisilla, joilla oli oppimisvaikeus. Positiivisia vaikutuksia nähtiin muun muassa itsetunnon, elämänlaadun ja mielialan kehittymisessä. Tuki kohensi myös työelämänvalmiuksia, ajattelu- ja toimintatapoja sekä lisäsi vertaistukea tutkimuksen osallistujien kesken. Erityisesti ryhmätukea esiintyi enemmän kuin yksilötukea, ja sen tuomia hyötyjä koettiin enemmän kuin yksilötuen tasolla. Aineiston vähäisyyden vuoksi sekä aiheen tärkeyden kannalta tarvitaan lisää jatkotutkimuksia aikuisten oppimisvaikeuksista, tuen muodoista ja niiden yhteydestä psyykkiseen hyvinvointiin. Tällöin aikuisten oppimisvaikeuksiin osattaisiin suhtautua paremmin ja tukimuotoja voitaisiin kehittää vielä monipuolisemmin.