Browsing by Issue Date

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten lapsen ja varhaiskasvatuksen henkilöstön välinen kiintymyssuhde vaikuttaa lapseen aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Lisäksi aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta pyritään selvittämään lapsen ja henkilöstön välisen kiintymyssuhteen vaikutuksia lapsen käytökseen sekä kehitykseen. Tutkimuksessa on hyödynnetty keskeisenä viitekehyksenä psykologi John Bowlbyn (1977) kiintymyssuhdeteoriaa. Tutkielman näkökulma on rajattu varhaiskasvatuksessa koettuihin kiintymyssuhteisiin aikaisemman tutkimuskirjallisuuden näkökulmasta. Näin ollen tutkimusongelmaksi muodostui, kuinka varhaiskasvatuksessa koetut kiintymyssuhteet vaikuttavat lapseen aikaisemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Aiemman tutkimuksen mukaan varhaislapsuus on turvallisten kiintymyssuhteiden rakentumisen näkökulmasta kriittisen tärkeä elämänvaihe. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, johon koottiin aineistoksi artikkeleita, monografioita sekä vertaisarvioitua tutkimuskirjallisuuksia vuosilta 1974–2024. Vaikka aikuisten ja lasten välistä kiintymyssuhdetta on tutkittu laajasti, nimenomaan varhaiskasvatuksen kontekstiin paikantuvaa tutkimuskirjallisuutta on huomattavasti rajallisemmin. Aineiston hankinnassa käytettiin eksplisiittistä valintaa. Aineistoa etsittiin sisäänotto- ja poissulkukriteereiden mukaisesti, jotka olivat: suomen- tai englanninkielinen aineisto viimeisen 50 vuoden ajalta, vertaisarvioituja ja maksuttomia julkaisuja, yleisesti tiedettyjen luotettavien julkaisualustoiden julkaisuja sekä viranomaislähteiden kautta löytyviä aineistoja. Vaikka kiintymyssuhteen tutkimuksella on pitkät perinteet myös Suomessa, varsinaisesti varhaiskasvatuksen kontekstista suomalaisissa tutkimuksissa ei ole käsitelty tätä aihetta. Siksi keräsin aineistoa myös kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta. Tutkimusaineisto analysoitiin teoreettisen sisällönanalyysin menetelmin, joissa analysointia ohjasi kiintymyssuhdeteoria, joka oli tutkimuksen teoreettinen viitekehys. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lapsen välisellä kiintymyssuhteella on aiemman tutkimuksen valossa merkitystä lapsen käyttäytymiseen ja kehitykseen. Turvattoman kiintymyssuhteen todetaan vaikuttavat myös lapsen kielellisten, kognitiivisten sekä sosiaalisten taitojen kehitykseen. Tutkielman johtopäätöksissä esitetään myös kiintymyssuhteiden muodostumista ja merkitystä varhaiskasvatuksen henkilöstön vaihtuvuuden näkökulmasta, joka on ajankohtainen ongelma Suomessa. Henkilöstön vaihtuvuudella voi olla mahdollisia vaikutuksia kiintymyssuhteiden muodostumiselle ja pysyvyydellä varhaiskasvatuksessa.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää monilukutaito-käsitteen merkityksiä suomalaisen alakoulun kontekstissa. Monilukutaito on kirjattu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin vuonna 2014 (Opetushallitus, 2014, 22). Yhteiskunnan muuttuessa digitaalisemmaksi ja myös työelämän muutos yhdessä aiheuttivat tarpeen monilukutaito-käsitteen kehittämiselle (Cazden, ym. 1996, 68; Chalkiadaki, 2018). Opetussuunnitelman perusteiden mukaan monilukutaito on erilaisten tekstien tulkitsemisen, tuottamisen ja arvottamisen taitoja, jotka auttavat oppilaita ymmärtämään monimuotoisia kulttuurisia viestinnän muotoja sekä rakentamaan omaa identiteettiään (Opetushallitus, 2014, 22). Tutkimuskysymykseni käsittelevät sitä, 1) miten monilukutaitoa määritellään kirjallisuudessa? Ja sitä, 2) millä tavalla monilukutaito näyttäytyy toiminnallisesti teksteissä? Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni koostuu tieteellisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista. Tutkimusaineisto kerättiin Google Scholarista ja Helkasta. Sisäänotto ja poissulkukriteerien laatimisen ja soveltamisen jälkeen jäljelle jäi 14 vuosina 2018–2023 julkaistua artikkelia. Niistä kymmenen oli suomenkielisiä ja neljä englanninkielisiä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Saamani tulokset osoittivat, että monilukutaitoa määritellään kirjallisuudessa usealla eri tavalla. Kuitenkin seitsemän eri määritelmää toistui johdonmukaisesti tutkimusartikkeleissani. Niistä muodostui alaluokat: sosiokulttuurisuus, lukija tiedonvastaanottajana ja –muokkaajana, kriittisyys, globaalius, teknologian lukutaidot, oppilaiden omat tekstiympäristöt ja yhteiskunnallinen osallistuminen. Toiminnallisesti monilukutaito näyttäytyy erityisesti artikkeleissa, joissa on New London Groupin (1996) monilukutaidon pedagogiikan mukainen näkemys monilukutaidosta. Lopulta monilukutaito ja monilukutaidon pedagogiikka ovat melko yhteenkietoutuneita määritelmiä.

Tämän tutkimuksen teoreettisena taustana käytettiin Banduran sosiaalis-kognitiivista teoriaa, jonka mukaan minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön arviota omista taidoista suhteessa suoritettavaan tehtävään. Tutkimuksen aiheeksi valikoitui matemaattinen minäpystyvyys, sillä heikentynyt matematiikan osaaminen on herättänyt huolta suomalaisessa yhteiskunnassa. Viimeisimmistä PISA-tuloksista käy ilmi, että matematiikan osaamisen trendi on edelleen laskeva. Aiheessa näkyy yhteiskunnallisen näkökulman lisäksi myös oma kiinnostukseni matematiikan oppimista ja erityisesti sen haasteita kohtaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälainen merkitys minäpystyvyydellä on matematiikan opiskelussa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää matemaattiseen minäpystyvyyteen vaikuttavia tekijöitä. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston haussa käytettiin Helkan sekä ERICin hakupalveluita. Tutkimuksen aineisto koostui pääosin ulkomaisesta tutkimuksesta. Aineisto rajattiin koskemaan tutkimuksia, joissa oli tutkittu alakouluikäisiä oppilaita. Tulokset luokiteltiin tutkimuskysymysten mukaan. Matemaattiseen minäpystyvyyteen vaikuttavat tekijät luokiteltiin kolmeen kategoriaan: opettajan, oppilaan ja kodin vaikutuksiin. Matemaattisen minäpystyvyyden oli havaittu vaikuttavan esimerkiksi oppilaiden suorituksiin, ongelmanratkaisutaitoihin, matematiikka-ahdistuksen tasoon, emotionaaliseen ja sosiaaliseen sitoutumiseen oppitunneilla sekä kiinnostukseen matematiikkaa kohtaan. Matemaattiseen minäpystyvyyteen vaikutti esimerkiksi opettajan tekemät pedagogiset valinnat ja tuki, vanhempien osallistuminen lastensa koulutukseen, sosioekonominen tausta sekä oppilaiden aiempi menestys. Oppilaan iän ja sukupuolen vaikutuksesta matemaattiseen minäpystyvyyteen oli keskenään ristiriitaisia tuloksia. Minäpystyvyys on tärkeää ottaa huomioon opetuksessa, jotta oppiminen olisi mahdollisimman tehokasta ja oppilaiden taustalla olisi mahdollisimman vähän vaikutusta oppimiseen. Opettaja voi vaikuttaa oppilaiden minäpystyvyyteen esimerkiksi pedagogisilla valinnoilla opetuksen toteutuksessa. Myös opettajan lämmin suhde oppilaisiin tukee minäpystyvyyden kehitystä. Minäpystyvyys on tekijä, joka tulisi ottaa huomioon jo koulutettaessa tulevia opettajia.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityisopettajien suhtautumista puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikaatiomenetelmiin (AAC) sekä sitä, millä tavoilla AAC:n käyttöä voidaan tukea koulumaailmassa erityisopettajien näkökulmasta. Aiheesta on tehty ulkomailla tutkimusta, mutta Suomessa aihealuetta ei ole vielä kattavasti selvitetty. Tällä hetkellä kuitenkin AAC:n käyttöä on alettu tutkia myös Suomen tasolla. Suomessa on tehty muun muassa tutkimuksia opettajien ja oppilaiden suhtautumisesta AAC:hen. Menetelmät. Tutkimus tehtiin laadullisin menetelmin. Monitapaustutkimus toteutettiin haastattelemalla kolmea erityisopettajaa, jolla oli kokemusta AAC:n käytöstä. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna, jotka litteroitiin äänitysten jälkeen. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa käytettiin induktiivista sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikki tutkimuksessa olleet erityisopettajat kokivat AAC:n käytön hyödylliseksi. Erityisen hyödylliseksi koettiin piirtäminen sekä tukiviittomat. Kaikki haastateltavat kokivat myös tiedon lisäämisen tukevan AAC:n käyttöä koulumaailmassa. Kaksi opettajaa koki myös materiaalien helppouden ja saatavuuden lisäävän AAC:n käytön edistämistä. Kaikki haastateltavat nostivat myös kommunikaattorit esille. Haastateltavista kaksi koki kommunikaattorit haastaviksi ja yksi helposti käytettäväksi. Tutkimuksen mukaan AAC tiedon lisäämiselle on tarve koulumaailmassa ja erityisopettajat suhtautuvat positiivisesti AAC:n käyttöön

Kotitalouksien kulutusta on tutkittu tavallisesti kotitalouden yhteisenä yksikkönä. Kotitalouksien sisäisen rahankäytön tutkimus on etenkin Suomessa ollut vähäistä. Tämän vuoksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten pariskunnat ja kahden aikuisen lapsiperheet hoitavat raha-asioitaan. Lisäksi tarkastellaan raha-asioiden hoitamista hyvinvoinnin näkökulmasta keskittymällä yhteisten raha-asioiden hoitamiseen liittyvään tyytyväisyyteen ja rahaan liittyviin riitoihin. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin marraskuussa 2023 sähköisellä kyselylomakkeella sosiaalisen median palvelun, Facebookin Miesten ja naisten K18 -ryhmästä. Kyselyyn vastasi 114 osallistujaa, joista tarkastelun kohteeksi valikoitui 105 vastausta. Aineisto analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysillä sekä määrällisesti taulukoimalla. Tutkimustulokset osoittavat, että yhteisiä raha-asioita hoidetaan moninaisilla tavoilla. Raha-asioiden hoitamisen tavat olivat luokiteltavissa Pahlin (1989) mallin mukaisesti yhteisesti hallinnoituun, osittain yhteisesti hallinnoituun sekä itsenäisesti hallinnoituun rahanjaon malliin. Rahanjaon hallintatavasta riippumatta kommunikaatio ja isoista hankinnoista päättäminen yhdessä puolison kanssa koettiin tärkeänä. Raha-asioiden hoitamiseen oltiin pääasiassa tyytyväisiä ja tyytyväisyyttä edisti hyvä kommunikaatio puolison kanssa. Yleisimmät syyt rahasta riitelyyn olivat rahan riittävyys sekä rahankäyttö. Rahankäytössä riitoja aiheuttivat erilaiset rahankäyttötavat sekä pakollisten kulujen hoitaminen. Tulokset pääasiassa vahvistavat aiempia tutkimustuloksia rahanjakoon sekä rahariitoihin liittyen sekä syventävät tietoa eri rahan hallinnointitavoista. Aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä kotitalouksien sisäinen rahanhallinta vaikuttaa parisuhteiden ja perheiden hyvinvointiin. Erityisesti raha-asioiden hoitamiseen ja hyvinvointiin keskittyvää jatkotutkimusta tarvitaan, esimerkiksi yhteisten raha-asioiden tyytyväisyyttä lisäävistä tekijöistä sekä kotitalouksien sisäisistä elintasoeroista.

Tässä tutkielmassa tutkittiin poliittisen ohjauksen roolia vuosien 1970-2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien valmistelussa Suomessa. Keskiössä oli erityisesti vuoden 2014 opetussuunnitelmauudistus. Tavoitteena oli selvittää, kenellä on mahdollisuus päästä vaikuttamaan opetussuunnitelmien sisältöihin. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan todeta suomalaisen koulutuspolitiikan kokeneen muutoksia viimeisten vuosikymmenien aikana. Ensimmäinen perusopetuksen opetussuunnitelma syntyi 1970-luvulla, jonka jälkeen opetussuunnitelma on uudistettu neljä kertaa. Opetussuunnitelma koulutusta ohjaavana dokumenttina on aina ”ajan hengen” mukainen ja heijastelee siten myös kunkin aikakauden poliittista tahtotilaa. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, miten eri tahojen poliittiset intressit näkyvät opetussuunnitelmien valmisteluprosesseissa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Valittu menetelmä mahdollisti kokonaiskuvan muodostamisen tutkittavasta ilmiöstä sekä tutkittavan aiheen kehityskulkujen kuvaamisen. Tutkielman aineisto koottiin olemassa olevasta tutkimuskirjallisuudesta, joka käsitteli perusopetuksen opetussuunnitelmien valmis- teluprosesseja ja opetussuunnitelmien poliittisuutta. Lopullinen aineisto muodostui vertaisarvioiduista artikkeleista, väitöskirjoista, Yliopistopainon (Helsingin yliopisto) julkaisemassa kokoomateoksessa esiintyvistä artikkeleista sekä kasvatusalan tieteellisessä lehdessä julkaistusta puheenvuorosta. Kirjallisuuskatsauksessa aineistoa analysoitiin tutkielman teon eri vaiheissa aina aineiston valinnasta alkaen. Aineiston luokittelussa ja järjestämisessä hyödynnettiin sisällönanalyysia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella opetussuunnitelmien valmisteluun kohdistui poliittista ohjausta prosessin eri vaiheissa valtioneuvoston asetuksen valmistelusta aina paikallistason opetussuunnitelmien laatimista koskevaan ohjeistukseen. Opetussuunnitelmaan pyrkivät vaikuttamaan esimerkiksi poliitikot, erinäiset sidosryhmät, tutkijat ja opettajat. Poliittisessa ohjauksessa ei valitun kirjallisuuden perusteella ilmennyt merkittäviä muutoksia eri vuosikymmeninä toteutettujen opetussuunnitelmauudistusten välillä. Eniten vaihtelua valmisteluprosessiin liittyen esiintyi keskitetyn ja hajautetun mallin suhteen. Eri intressiryhmien vaikutusmahdollisuudet vaikuttaa opetussuunnitelmien valmistelussa eivät tutkielman tulosten mukaan olleet käytännössä tasavertaiset. Tulosten perusteella opetussuunnitelmaprosessiin kohdistuva poliittinen ohjaus on Suomessa verrokkimaita vähäisempää, johtuen prosessin virkamiesvetoisuudesta. Tutkielman tuloksissa huomio kiinnittyykin erityisesti Opetushallituksen roolin korostumiseen, joka herättää pohtimaan vallan liialliseen keskittymiseen ja virkamiesten puolueellisuuteen liittyviä mahdollisia ongelmakohtia.

Tavoitteet: Tavoitteena oli tarkastella lasten fyysistä aktiivisuutta varhaiskasvatuksen eri toiminnoissa ja tilanteissa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten lasten fyysistä aktiivisuutta voitaisiin lisätä kokopäiväisesti varhaiskasvatuksessa eri toiminnoissa ja tilanteissa ja kuinka fyysinen aktiivisuus voidaan yhdistää eheyttävästi oppimisen alueisiin. Aihe on ajankohtainen koska aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten fyysinen aktiivisuus on vähentynyt, kun taas lasten ruutuaika on lisääntynyt (esim. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2016b). Menetelmät: Menetelmänä oli narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Aineistona oli seitsemän tieteellistä vertaisarvioitua artikkelia vuosilta 2012–2022 ja väitöskirja vuodelta 2023, joissa tutkittiin lasten fyysistä aktiivisuutta varhaiskasvatuksessa. Aineisto analysoitiin laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja teemoittelemalla aineiston tulokset. Tuloksia peilattiin aiempiin tutkimuksiin sekä Banduran (2017) sosiaalis-kognitiiviseen teoriaan, johon fyysisen aktiivisuuden tutkimukset usein viittaavat. Tulokset ja johtopäätökset: Lapset ovat fyysisesti aktiivisimmillaan vapaassa leikissä ulkona ja sisällä, ulkona sääntöleikissä sekä opettajan ohjaamissa ulkoleikeissä. Lasten fyysistä aktiivisuutta ehdotetaan lisättävän kokopäiväisesti kaikkeen toimintaan sekä eheyttävästi että toiminnallisesti muuhun oppimiseen. Fyysistä aktiivisuutta on syytä lisätä etenkin rutiinien lomaan ja mahdollistaa lapsille liikuntapyrähdyksiä joka tunti. Opettajan toiminnalla on keskeinen vaikutus lasten fyysisen aktiivisuuden toteutumiselle ja määrälle. Opettajan ja muun henkilöstön sitoutuessa fyysistä aktiivisuutta arvostavaan toimintakulttuuriin, voidaan varhaiskasvatuksessa saavuttaa fyysisesti aktiivisemman toiminnan taso.

Kirjallisuuskatsauksessa tutkitaan positiivisen pedagogiikan tapoja tunne- ja vuorovaikutus-taitojen tukemisessa, sekä mitä tuloksia positiivisen pedagogiikan keinoista on aikaisemmissa tutkimuksissa osoitettu. Tarkastelun kohteena on positiivisen pedagogiikan menetelmien vaikutus hyvinvointiin. Positiivinen pedagogiikka kattaa alleen paljon kirjallisuutta ja kasvavissa määrin tutkimusta. Pyrin kuvaamaan tässä kirjallisuuskatsauksessa aiemman teorian ja tutkimuksien välisiä yhteyksiä, sekä teettämään yleiskatsauksen aiheesta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että positiivisen pedagogiikan keinoilla voi tukea oppilaan hyvinvointia, sekä tukea oppilasta kukoistamaan. Positiivinen pedagogiikka myös näyttäytyy tarvittavana apuvälineenä opiskelijoiden kouluun sitoutumisen kannalta. Tutkielmassa tuodaan esiin positiiviseen pedagogiikkaan liittyviä työtapoja ja niiden vaikutuksia hyvinvointiin. Positiivinen pedagogiikka korostaa oppilaan merkityksellisyyttä, vahvuuksia, myönteistä ja yhteisöllistä toimintakulttuuria sekä omaa toimijuutta. Tutkielma toteutettiin käyttäen kvalitatiivista eli laadullista tutkimusotetta. Analyysimenetelmänä oli narratiivinen aikaisempiin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen pohjautuva kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tutkimustehtävänä oli kuvata, analysoida ja tulkita millä tavoin positiivisella pedagogiikalla voi kehittää tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Tutkimuksessa hyödynsin aineistonvalinnassa sisään- ja poissulkukriteerien muodostamista avuksi sopivan ja luotettavan aineiston tunnistamisessa. Tutkimukset ja artikkelit on haettu käyttäen Google Scholaria, Finna.fi, Helkaa, American Psychological Association tietokantaa ja APA Psycinfoa. Tutkimukseen on otettu mukaan sekä kotimaisia ja ulkomaisia artikkeleita ja tutkimuksia. Tutkimuskysymyksinä toimivat 1. Millä tavoin tunne- ja vuorovaikutustaitoja voidaan kehittää positiivisen pedagogiikan avulla? sekä 2. Mitä tuloksia on todettu aiemmissa tutkimuksissa positiivisen pedagogiikan hyödyntämisestä tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukemisessa? Tuloksissa todetaan positiivinen pedagogiikan osoittautuvan toimivaksi keinoksi edistää tun-ne- ja vuorovaikutustaitoja kouluissa, sekä parantaa oppilaiden itsetuntoa ja kouluun sitoutumista. Luonteenvahvuuksien tunnistaminen ja tukeminen ovat keskeisiä positiivisen pedagogiikan toimintatapoja, jotka voivat myönteisesti vaikuttaa oppilaiden kouluhyvinvointiin. Yhteisöllisyys ja sosiaaliset taidot ovat avainasemassa vahvojen sosiaalisten suhteiden kehittämisessä ja kouluonnellisuuden parantamisessa. Positiivisen pedagogiikan periaatteiden soveltaminen koulumaailmassa voi näin ollen edistää oppilaiden tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä parantaa heidän kouluhyvinvointiaan. Lisäksi tutkimukset korostavat myös, kuinka tärkeää on joustava kouluympäristö, joka kuuntelee ja tukee erilaisten oppilaiden tarpeita. Positiivinen pedagogiikka tarjoaa käytännön keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Ympäristökriisin myötä kestävä kuluttaminen on noussut keskusteluihin puhuttaessa kuluttajien mahdollisuuksista vaikuttaa heidän omaan hiilijalanjälkeensä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset suosivat kestävän kulutuksen vähentämisen tapoina tiukan kieltäytymisen ja rajoittamisen sijaan siirtymistä erilaisiin kestävämpiin vaihtoehtoihin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisia tapoja, joilla sosiaalisen median 5 ekotekoa -haasteeseen osallistuneet ihmiset kertoivat kestävästi vähentäneensä kulutustaan. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineistona käytettiin 5 ekotekoa -haasteeseen luotuja Instagram-julkaisuja. Aineisto koostui yhteensä 61 julkaisusta, jotka sisälsivät yhteensä 278 kestävään kuluttamisen vähentämiseen liittyvää ekotekoa. Aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin hyödyntäen Limin (2017) ja Luukkosen (2020) malleja kestävästä kuluttamisen vähentämisestä. Tutkimuksen tulosten mukaan suosituimmat tavat kestävään kuluttamisen vähentämiseen olivat erilaisiin kestävämpiin vaihtoehtoihin siirtyminen, mikä on tuloksena yhdenmukainen Luukkosen (2020) haastattelututkimuksen kanssa. Muita merkittäviä kuluttamisen vähentämisen tapoja olivat yksilön hiilijalanjäljen kannalta merkittäviksi koetuista päästölähteistä kuten lentomatkustamisesta kieltäytyminen. Lisäksi julkaisuissa kuvatuissa ekoteoissa nousi esiin pyrkimys vaikuttaa omalla toiminnalla oman kulutuksen lisäksi myös ympäröiviin ihmisiin ja ympäristöön. Tutkimus muodostaa kuvaa niistä teoista, joita kuluttajat ovat valmiita arjessaan tekemään kestävämmän toiminnan nimissä.

Tavoitteet. Autismikirjo on saanut lähivuosina saanut vakinaistetun termin, ja vanhat diagnoosit väistyvät sen alta. Tämän myötä myös ymmärrys sen erilaisia neurologisia ominaisuuksia kohtaan lisääntyy. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää musiikkikasvatuksen yhteyttä autismikirjolla olevan lapsen kielenkehitykseen. Ongelmaa lähestytään tutkimuskysymyksillä, jotka pyrkivät selvittämään ilmiöiden keskinäisiä suhteita. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat ”Minkälaisia vaikutuksia musiikkikasvatuksella on autismikirjolla olevan lapsen kielenkehitykseen?” ja ”Miten musiikkikasvatus vastaa autismikirjolla olevan lapsen kielenkehityksen vuorovaikutukselliseen tarpeeseen?” Menetelmät. Tutkielma on toteutettu käyttäen kuvailevan kirjallisuuskatsauksen metodeja, ja aineiston analysoimiseksi on käytetty narratiivista analyysiä. Tutkimuksia kartoitettiin tekemällä hakuja kolmeen eri tietokantaan erilaisilla hakusanoilla. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui muodostuneiden hakusanojen sekä sisään- ja poissulkukriteereiden jälkeen yhteensä kuusi kappaletta. Tulokset ja johtopäätökset. Valikoituneessa aineistossa musiikkikasvatusta lähestytään pitkälti musiikkiterapeuttisin interventiomenetelmin. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitunut aineisto osoittaa, että erityisesti musiikkiterapia on toimiva keino autismikirjolla olevan lapsen kielenkehityksen tueksi. Lisäksi erilaiset musiikkiterapeuttiset menetelmät tukevat autismikirjolla olevan vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja laajalti. On tärkeää pohtia, miten musiikkiterapeuttisia keinoja voidaan soveltaa varhaiskasvatuksen arkeen ja miten siitä saadaan käyttöön kaikki mahdollinen hyöty.