Browsing by study line "Lärare i huslig ekonomi"

Tavoitteet. Kasvisten käyttö ja kasvispainotteinen ruokailu on ollut Suomessa kasvussa. Viime vuosien aikana on oltu myös entistä kiinnostuneempia sekä ruokavalintojen ympäristö- että terveysvaikutuksista. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä kasviksista ja kasvisruoista tuodaan esille peruskoulun kotitalouden oppikirjoissa 1980- ja 2020-luvun alun välisenä aikana. Tällä ajanjaksolla on ollut voimassa viidet eri opetussuunnitelman perusteet, joiden mukaisesti oppikirjojen sisällöt on laadittu. Myös kasvisten suositeltavat käyttömäärät ravitsemussuosituksissa ovat muuttuneet ajanjaksolla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui viisi peruskoulun kotitalouden oppikirjaa, jotka on julkaistu tutkimusajanjaksolla eri vuosikymmeninä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti luokittelemalla ja teemoittelemalla. Tulokset ja johtopäätökset. Kasvisruokaohjeiden suhteellinen määrä oppikirjoissa lähes kaksinkertaistui tutkimusajanjaksolla. Myös kasvisruokaohjeissa käytettyjen raaka-aineiden valikoima monipuolistui etenkin 2000-luvulta lähtien. Kirjoista nousi esille kuusi teemaa: yleistä tietoa kasviksista, säilytys, terveys ja ravitsemus, kasvisten turvallinen käsittely ja valmistaminen, aistittavat ominaisuudet ja kestävä kehitys. Eniten kirjoissa käsiteltiin kasvisten säilytystä, turvallista käsittelyä ja valmistamista sekä kasviksiin liittyviä terveys- ja ravitsemusasioita. Teemat osoittautuivat olevan osittain päällekkäisiä. Kirjoissa oli kuitenkin eroa siinä, kuinka paljon eri teemoja käsiteltiin ja mitä asioita eri teemoista tuotiin esille. Esimerkiksi 2000-luvulta lähtien kasviksia käsittelevissä oppikirjateksteissä tuotiin esille entistä enemmän myös kestävän kehityksen näkökulmia esimerkiksi kasvisten kotimaisuuden ja sesonkien käsittelyn yhteydessä. Se, mitä kasvisten suositeltavasta käytöstä kirjoissa todettiin, vaihteli sen mukaan, mitkä ravitsemussuositukset ovat olleet voimassa. Koska oppikirjat ovat pysyneet vuosikymmenten ajan käytetyimpinä oppimateriaaleina peruskoulussa, niitä koskevalle tutkimukselle voisi olla tarvetta kotitaloustieteessä. Ravitsemussuositukset ja laajemmin koko yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset heijastuvat tämän tutkimuksen mukaan kotitalouden oppikirjoihin.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, kuinka Ramadan näkyy kotitalousopetuksessa. Teemaa lähestytään erityisesti kotitalousopettaja näkökulmasta keskittyen siihen, kuinka opettajat suunnittelevat ja toteuttavat kotitalouden opetusta Ramadanin aikana, tuoko Ramadan mukanaan haasteita tai mahdollisuuksia kotitalousopetukseen ja kaipaavatko kotitalousopettajat tukea paastonaikaiseen opetukseen. Aiemmat tutkimukset aiheeseen liittyen ovat keskittyneet muun muassa monikulttuurisuuteen tai uskontojen vaikutukseen kotitalousopetuksessa, joten tämä työ tarjoaa uuden näkökulman keskittyen Ramadaniin. Tutkielma toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin pääkaupunkiseudun kotitalousopettajilta haastatteluin. Osallistujista (n=5) neljä vastasi sähköpostitse ja yksi kasvotusten. Aineisto analysoitiin sisällön analyysin avulla. Tulokset osoittavat, että osa opettajista ei tee erityisjärjestelyitä kotitalousopetukseen Ramadanin tai paaston aikana, mutta tunneilla aikaansaannokset kuten leivonnaiset voi jokaisessa koulussa pakata halutessaan mukaan kotiin. Opettajien kokemat Ramadaniin liittyvät haasteet kotitalousopetuksessa vaihtelivat koulujen välillä, mahdollisuuksiksi mainittiin erityisesti Ramadania noudattavien oppilaiden mahdollisuus käydä aiheesta avointa keskustelua. Ramadaniin liittyvien käytäntöjen tutkiminen kotitalousopetuksessa auttaa ymmärtämään opetusta moninaisuuden tukemisen näkökulmasta. Jatkotutkimuksena aihetta olisi tärkeää tutkia myös Ramadania noudattavien oppilaiden näkökulmasta.

Viralliset ravitsemussuositukset päivitetään Suomessa noin kahdeksan vuoden välein perustuen Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Ravitsemussuositusten tavoitteena on edistää terveyttä. Opetushallitus määrittää kotitalous- oppiaineen olevan yksi arjen ja kestävien valintojen takana oleva taito- ja taideoppiaine, jolla on myös yhteiskunnallinen merkitys. Kotitalousopetuksen tavoitteet (T3, T13) liittyvät kestävään elämäntapaan ja yhdessä kotitalousoppiaineen sisältöalueessa (S1 ruokaosaaminen ja ruokakulttuuri) painotetaan muun muassa ruoan ja syömisen valintojen tärkeyden perustamista ravitsemussuosituksiin. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten päivittyneet ravitsemussuositukset näkyvät kotitalouden oppikirjojen sisällöissä vuosien 1999–2021 välillä. Tällä ajanjaksolla ravitsemussuositukset ja perusopetuksen opetussuunnitelmat ovat muuttuneet Suomessa kolme kertaa. Oppikirjojen tarkastelu on tärkeää, koska oppikirjat ovat eniten käytettyjä opetusmateriaaleja ja täten merkityksellisiä oppituntien sisältöjen kannalta. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Aineistoksi valittiin kolme kotitalouden oppikirjaa, jokainen eri kustantajalta. Jokainen oppikirja on julkaistu kunkin ravitsemussuosituspäivityksen jälkeen. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä ryhmittelemällä. Aineistosta etsittiin ravitsemussuositusten mukaisia sisältöjä pääruokaohjeiden sekä ravitsemussuositusten mukaisten kuvien (lautasmalli, ruokaympyrä/pyramidi/kolmio) osalta. Tutkimustulokset osoittavat, että tutkielman aineistoksi valituissa oppikirjoissa oli seikkoja, jotka eivät tukeneet voimassa olleita ravitsemussuosituksia. Jokaisessa oppikirjassa oli punaista lihaa sisältäviä pääruokaohjeita huomattavasti enemmän, kuin kala-, kasvis, - tai kanaruokaohjeita. Tämä ei vastannut silloisten ravitsemussuositusten mukaisia sisältöjä, sillä jokaisessa ravitsemussuosituksessa korostettiin punaista lihaa sisältävien tuotteiden vähentämistä. Lisäksi tarkasteltavien kuvien sekä niihin liitettyjen tekstiosuuksien osalta oli havaittavissa eroavaisuuksia virallisten valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatimien ravitsemussuositusten kuvien kanssa, sillä osa lautasmalleista, ruokapyramideista ja -kolmioista oli puutteellisia tai puuttuivat oppikirjasta jopa kokonaan. Näiden oppikirjojen osalta lisäopetusmateriaalin käyttö kotitalousopetuksessa on ollut tarpeellista, jotta voimassa olleiden ravitsemussuositusten mukaiset sisällöt ovat toteutuneet oppitunneilla.

Tavoitteet. Ruokaostoksien hankkiminen on viikoittain toistuva välttämätön kotityö, joka vie arjessa aikaa ja rahaa. Ruoan verkkokaupat ovat tuoneet mahdollisuuden hankkia fyysisen päivittäistavarakaupan sijaan ruokaostokset verkkokaupasta. Kirjallisuuskatsauksen on tarkoitus syventää ymmärrystä kotitalouksien kulutuskäyttäytymisestä ruokaostoksilla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät saavat kuluttajan ostamaan ruokaostokset verkkokaupasta. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kartoitetaan kuluttajien motiiveja asioida ruokaostokset verkkokaupassa. Motiiveja kartoittamalla pyritään ymmärtämään paremmin, mitkä tekijät ovat kuluttajille tärkeitä arjen ruokaostoksien hankinnassa ja mitä hyötyjä kuluttajat tavoittelevat. Menetelmät. Tämä laadullinen tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui 13 tutkimusta, joihin lukeutuu tutkimuksia yhteensä seitsemästä eri maasta. Tarkastellut tutkimukset ovat vuosilta 2016–2021. Tutkimuksen analyysiä tehtiin sisällön erittelyn ja teemoittelun kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa havaittiin, että kuluttajia motivoi verkossa asioimiseen tavoite säästää aikaa, vaivaa ja rahaa. Kuluttajia motivoi verkkokaupan käyttöön myös laaja ja laadukas tuotevalikoima sekä satunnaiset tilannetekijät. Kuluttajat kokivat verkkokaupassa asioinnin tuovan myös muita hyötyjä. Tutkimuksen tuloksina havaittiin, että vaikka verkkokaupan käyttö on vielä kokonaisuudessaan vähäistä, samaan aikaan verkkokaupan olemassaolo on joillekin kuluttajille jopa välttämättömyys. Nämä tulokset ovat merkittäviä, sillä kuluttajat ovat kokeneet säästävänsä kotitalouden kallisarvoisia resursseja.

Tämän tutkimuksen tavoite on kuvata perheen ruokailutilanteita fiktiivisissä alle kouluikäisille suunnatuissa Onni-poika -kuvakirjoissa. Lähestyn aihetta sekä kirjallisuuden että ruokakulttuurin ja ruokailutilanteiden kautta. Pieni lapsi alkaa hahmottamaan maailmaa ja siellä toimimista muun muassa kuvakirjojen avulla. Kuvakirjat ovat merkityksellisiä, kun lapsi opettelee tunnistamaan erilaisia tunteita ja harjoittelee arjen tilanteissa, kuten ruokailutilanteissa, toimimista. Ruoka ja ruokailutilanteet ovat sidoksissa aikakausiin ja kuvastavat kyseisen aikakauden arvoja ja arvostuksia. Ruokailutilanteet sisältävät ruoanvalmistamisen, tarjoilun, syömisen sekä niiden ympärille kietoutuvat tavat ja puheet. Tämä tutkimus kartoittaakin, mitä 2010-luvulla kirjoitettujen Onni-poika -kirjojen ruokailutilanteet lukijalleen ilmentävät. Tutkimuksen tutkimusaineisto koostui neljästä Onni-poika -kirjasta, joissa kuvataan monipuolisesti erilaisia ruokailutilanteita. Analyysiin valitut kirjat olivat ilmestyneet vuosina 2012-2016. Kirjoista analysoitiin kaikki tekstit ja kuvat, joissa käsiteltiin ruokaan tai ruokailuun liittyviä asioita. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa tutkimuskysymykseen lähdettiin etsimään vastausta teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Analyysissä tarkasteltiin kulttuurisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia sekä tunteita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Onni-poika -kirjoissa ruokailutilanteet kietoutuivat yhdessä tekemisen ja syömisen ympärille, joka kuvaa ruokailutilanteisiin liittyvää kulttuurista ulottuvuutta. Ruokailutilanteiden sosiaalinen ulottuvuus nousi esiin vahvana. Tämä oli todettavissa kuvauksissa, joissa aterioitiin perheen kesken, mutta myös sellaisissa ruokailutilanteiden kuvauksissa, joissa mukana oli ystäviä ja naapureita. Onni-poika -kirjojen ruokailutilanteiden kuvauksissa oli tunnistettavissa myös erilaisia tunnetiloja, kuten iloa, innostusta, jännitystä ja suuttumusta. Onni-poika -kirjat voivatkin tarjota lapsilukijalleen ymmärryksen ruokaan ja ruokailutilanteisiin liittyvistä käytänteistä, innostaa keittiössä toimimiseen, mutta toimia myös osana lapsen tunnekasvatusta.

Tavoitteet. Yhteisillä perheaterioilla on merkittävämyönteinen rooli lasten ja nuorten elämässä. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkasteltiin sitä, millainen merkitys television katselulla ja älylaitteiden käytöllä perheaterioiden aikana on lapsille ja nuorille, erityisesti heidän hyvinvointinsa, ruokailutottumustensa ja perheen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Menetelmät. Tämä kandidaatin tutkielma on tehty kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työ on narratiivinen kuvaus siitä, millaista tutkimusta aiheesta on tehty. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu yhdestä laajasta katsausartikkeleja tarkastelevasta metakatsauksesta, sekä tätä täydentävistä itsenäisistä tutkimuksista. Tutkimuskysymykset johtivat aineiston valintaa, mutta lopullinen aineisto hioi tutkimuskysymykset lopulliseen muotoonsa. Metakatsauksen kautta tulleen aineiston lisäksi käyttämäni lähteet ovat Google Scholarin kautta löytyneitä. Tulokset ja johtopäätökset. Television katselu ja älylaitteet ruokailun aikana vaikuttavat perheaterian dynamiikkaan. Ruutujen käyttö ruokailutilanteessa voidaan yhdistää huonompaan ravitsemukseen kasvaneeseen ylipainon riskiin, riskikäyttäytymiseen, syömishäiriöihin sekä mielenterveysongelmiin. Vaikuttaa siltä, että yhteisten perheaterioiden liittyvät myönteiset ilmiöt heikentyvät television katselulla ja älylaitteiden käytöllä ruokapöydässä. Tulokset korostavat tarvetta mahdollisen ruokailun aikaisen television katselun tai älylaitteiden katselun tiedostamiselle ja perheiden välistä vuorovaikutusta edistävien käytäntöjen vahvistamiselle.

Kodin puhtaanapito on osa jokaisen kotitalouden arkea. Siivouskäytänteet ovat muuttuneet vuosien saatossa, esimerkiksi menetelmien ja välineiden osalta. Siivouskäytänteet muodostetaan siivousmenetelmästä, -välineestä, käytetystä puhdistusaineesta sekä siitä kuka suoritti puhdistuksen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan miten siivouskäytännöt ilmenevät kotiapulaisten kertomuksissa 1930– 1970 ajanjaksolla Suomessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa pyrittiin saamaan yksityiskohtaisia ja subjektiivisia kuvauksia 1930–1970 aikavälin siivouskäytänteistä. Tutkimuksen lähestymistapana toimi induktiivinen lähestymistapa, jolloin aineisto rajattiin yhteen pääasialliseen lähteeseen Minna Kilkki Kotiapulaiset Muistoja sadan vuoden ajalta, 2006. Tutkimuksen analysointi toteutettiin teoria lähtöisenä sisällön analyysinä. Tässä tutkimuksessa analyysin runkona käytettiin siivousmenetelmiä, siivousvälineitä, siivousaineita/puhdistusaineita ja siivouksen suorittajaa, joiden mukaan aineisto on analysoitu. Tutkimuksessa osoitettiin, että 1930–1970-luvuilla kuivat siivousmenetelmät, kuten imurointi ja pölyjen pyyhkiminen, olivat yleisiä. Pölynimuri korostui keskeisenä siivousvälineenä, mikä osoitti teknologian vaikutuksen siivouskäytäntöihin. Siivoustyöt olivat pääasiassa kotitalouden naisten vastuulla, kun taas miehet eivät niihin osallistuneet. Puhdistusaineita käytettiin enemmän vaatehuoltoon kuin varsinaiseen siivoukseen. Tutkimuksessa pohdittiin, oliko kuivien menetelmien suosio niiden nopeuden vai monipuolisuuden ansiota. Myös teknologian vaikutus siivouskäytäntöihin nousi esiin, ja pölynimurin käyttö oli yleisintä. Jatkotutkimusta pidettiin tarpeellisena tarkemman ja yleistettävämmän tiedon saamiseksi kotitalouksien siivouskäytänteistä.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten sosiaalinen media vaikuttaa ja muokkaa nuorten käsityksiä ruoasta ja syömisestä sekä käsityksiä nuorten kehonkuvasta. Sosiaalisen median kehitys on ollut merkittävää viimeisen vuosikymmenen aikana ja siitä on tullut tärkeä terveysvaikuttamisen ja -viestinnän väline. Sosiaalisessa mediassa lähes kuka vain voi jakaa tietoa ja kokemuksia esimerkiksi ruoasta ja ravitsemuksesta, mikä on tehnyt luotettavan tiedon tunnistamisesta haasteellista. Erityisesti nuorten on todettu olevan erityisen herkkiä sosiaalisen median vaikutuksille. Kandidaatintutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineisto koostui pääosin kansainvälisistä vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista (n=18) vuosilta 2013–2021. Julkaisut haettiin Helda- ja Google Scholar- tietokannoista. Katsaukseen valitut tutkimukset taulukoitiin ja ne analysoitiin aineistolähtöisen teemoittelun avulla. Sosiaalisella medialla näyttää olevan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia nuorten käsityksiin ruoasta ja syömisestä ja sen on todettu vaikuttavan myös nuorten käsityksiin kehonkuvasta. Tuloksista tuli ilmi, että sosiaalisessa mediassa jaettu ruokaan ja ravitsemukseen liittyvä sisältö vaikutti myönteisesti ruoka- ja syömiskäyttäytymiseen. Jaetut kuvat ja videot nähtiin merkittävänä inspiraation lähteenä ja motivaattorina kohti terveellisempiä ruokailutottumuksia. Toisaalta sosiaalisen median sisältö koettiin suurimmassa osassa tutkimuksia painostavana ja vaikuttavan kielteisesti syömisnormeihin. Altistumisella laihuutta ja syömishäiriöitä ihannoiville julkaisuille oli kielteisiä vaikutuksia nuorten syömiskäyttäytymiseen, itsetuntoon ja kehonkuvaan. Virheelliselle ja ristiriitaiselle tiedolle altistumisella oli niin ikään kielteisiä vaikutuksia nuoriin ja heidän käsityksiin ruoasta ja syömisestä.

Arkiruokailu antaa raamit arjen toiminnalle ja se toteutuu usein rutiininomaisesti. Arjen ruokailujen taustalla vaikuttaa monia tekijöitä, kuten ympäröivä yhteiskunta ja yksilön omat arvot ja ajatusmallit. Ruokailutottumukset muodostuvat myös näiden pohjalta. Kulttuurilla on suuri merkitys arkiruokailutottumusten rakentumisen kannalta. Tutkimuksen taustateoriana toimii kotitaloustieteen tutkimuksessa usein käytetty human ecology- teoria, jonka mukaan ihmiset ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada uutta tietoa suomalais-afgaaniperheen kotitalouden toiminnasta. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia arkiruokailutottumuksia suomalais-afgaaniperheessä on ja miten monikulttuurisuus ilmenee niissä. Suomalais-afgaaniperheet ovat suhteellisen harvinaisia, joten tutkimusta tällä kentällä on tehty vähän. Suomalais-afgaaniperheiden arkiruokailutottumuksia ei ole aiemmin selvitetty. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin haastattelua. Haastateltaviksi valikoitui yhden suomalais-afgaaniperheen vanhemmat, joista toinen oli suomalainen ja toinen afganistanilainen. Heitä haastateltiin yhtä aikaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan analyysin avulla ja käyttämällä abduktiivista päättelyä. Suomalais-afgaaniperheen arkiruokailutottumukset koostuivat sekä suomalaisista että afganistanilaisista tavoista. Pääpaino oli kuitenkin suomalaisissa tavoissa, kuten suomalaisissa ruokailuajoissa ja – paikoissa sekä suomalaisissa ruuissa. Afganistanilaisia piirteitä havaittiin ruoka- ja elintarvikevalinnoissa. Monikulttuurisuus ilmeni perheen pöytätavoissa ja ruokailu- tavoissa sekä ruoan ja ruoanlaittajien kunnioittamisessa. Arkiruokailutottumusten taustalla vaikutti akkulturaatio ja ruokasuositukset. Lisätutkimusta tarvitaan aiheesta, jotta suomalais- afgaaniperheiden kotitalouden toiminnoista saataisiin kattavampi kuva.

Tutkimukset ovat osoittaneet lapsen syöpään sairastumisen vaikuttavan kokonaisvaltaisesti koko perheen hyvinvointiin ja arkeen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsen leukemian hoidon aiheuttamia muutoksia perheen päivittäisiin rutiineihin sekä analysoidaan niitä tekijöitä, jotka edistävät ja hankaloittavat rutiinien ylläpitämistä lapsen syöpähoitojen aikana. Tutkielma toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, ja aineisto kerättiin teemahaastattelemalla yhden akuuttia lymfoblastileukemiaa sairastavan lapsen vanhempia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tulokset osoittavat lapsen syöpään sairastumisen aiheuttavan monenlaisia muutoksia perheen arkeen. Muutokset vaikuttavat sekä kodin sisäisiin että ulkoisiin toimintoihin, samalla synnyttäen uusia rutiineja. Aikaisempaa tutkimusta mukaillen, myös tämän tutkimuksen mukaan perheen arkitoimintaa määritteli merkittävimmin arjen ennakoimattomuus. Lisäksi muutoksia olivat esimerkiksi kotitöiden lisääntyminen ja lapsen kasvatuksessa joustaminen. Kodin ulkopuolisen toiminnan muutokset liittyivät erityisesti perheen sosiaalisen toiminnan vähenemiseen. Uusien rutiinien muodostuminen puolestaan liittyi pääasiassa sairaala- ja kotihoitojaksojen vuorotteluun sekä lapsen hoitorutiineihin. Perheen rutiinien ylläpitämistä hankaloittavat ja edistävät tekijät muodostuivat sekä konkreettisista että psyykkisistä tekijöistä. Merkittävin rutiineja hankaloittava, mutta myös edistävä tekijä oli lapsen vointi, mikä osoittaa arjen toiminnan voimakkaan yhteyden arjen ennakoimattomuuteen. Lisäksi vanhempien henkinen kuormitus oli yhteydessä lapsen vointiin, mikä vaikeutti arjen rutiinien ylläpitämistä. Rutiinien ylläpitämistä puolestaan edistivät erilaiset psyykkiset tekijät, kuten diagnoosiin sopeutuminen ja konkreettiset tekijät kuten yhteiskunnan- ja läheisten tuki. Tulokset tuottivat arvokasta tietoa lapsen syöpään sairastumisen vaikutuksista perheen arkeen ja osoittivat, miten rutiineja joudutaan muuttamaan lapsen hoitojen aikana. Tämä tieto auttaa ymmärtämään perheiden tarpeita ja haasteita paremmin, mikä puolestaan mahdollistaa entistä kohdennetumpien tukitoimien kehittämisen syöpäsairaiden lasten perheille.