Browsing by Title

Lastenkirjallisuus- ja kulttuuri ovat tärkeä osa lasten elämää ja kokemuskenttää. Lasten ja heille suunnatun kulttuurin kohdalla vaikuttaminen korostuu enemmän, sillä he eivät välttämättä näe jonkun toisen tahon pyrkimystä vaikuttaa heihin. Kulttuurin kuuluu olla vaikuttavaa, mutta jokaisella pitäisi olla mahdollisuus muodostaa oma mielipiteensä, ilman että kukaan vaikuttaa tietoisesti tai tiedostamatta taustalla. Oman itsensä ilmaiseminen ja oman äänen kuuluminen on jokaiselle meistä tärkeää, kyseessä oli lapsi tai aikuinen. Tällä tutkielmalla haluan osoittaa, että kulttuuri sisältää vaikuttavia ajatuksia ja asioita, on kuitenkin keskeistä tiedostaa sen tavoittelemat motiivit, jottei syntyisi indoktrinointia ja toiste suuhun sanojen laittamista. Lapsen omien intressien kuunteleminen ja niiden tukeminen olisi tärkeää, pyrinkin tuomaan esiin tässä tutkielmassa myös sen tärkeyttä. Lapset tulisi ottaa yhtä vakavasti kuin aikuiset varsinki heitä itseään koskevassa päätöksen teossa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää vaikuttavatko aikuiset lastenkirjallisuuden kautta lapsiin. Pyrin tuomaan tällä tutkimuksella esille kulttuuriin ja erityisesti lastenkirjallisuuteen piiloutuneita vaikuttamisen tapoja, jotka ovat aikuisesta lähtöisiä. Lastenkirjallisuudesta tarkasteluni kohteeksi valikoituivat sadut. Toteutin tutkielmani aineistolähteisenä sisällönanalyysinä. Aineiston tarkasteluun käytin lähiluku -menetelmää. Aineistoni koostui neljästä sadusta, joista kaksi oli 2010-luvulta ja yksi 1960-luvun vaihteesta ja yksi 1970-luvulta. Valitsin sadut sillä periaatteella, että kummaltakin aikakaudelta olisi muutama. Tutkielmassa tarkastelen myös satujen aikakausien mahdollista vaikutusta saduissa käytettyihin vaikuttamisen keinoihin. Saduista löytyi kaikkiaan neljä vaikuttamisen käsitettä: toivottuun käytökseen yllyttäminen, pedagoginen tai didaktinen päämäärä, avauksia aikuisten maailmaan ja lapsena elämiseen kannustaminen. Näiden keinojen kautta pyrittiin vaikuttamaan lapseen esimerkiksi tuomalla esiin sadussa sisältöä, joka edistää lapsen oppimista tai eläytymistä omaan elämäänsä lapsena.

The aim of our research was to map how teachers experience their work and their attitude to school development. In addition we were interested in how the teachers perceive the future of their role and that of the school. The material was collected by interviewing two primary and two secondary school teachers. We interviewed at the schools where we found interested teachers, so the divide between the primary and the secondary teachers was incidental. Our method of interviewing was the theme framed interview. This was chosen because it allows the interviewee a freedom to talk widely about the subject, but it still gives a structured framework for the interview. The themes of the research were subdivided into four categories: being a teacher; the teacher’s role; the planning of the curriculum in the school and the attitude of the teachers towards the development of the school. In addition we asked the teachers to write an essay about the future of the teachers’ work and their school. In analysing the material we could use the themes as our framework. The themes springing out of the interviews were being a teacher, the role of the teacher, reforms and the future. Three important issues affecting the work of today’s teachers came up in the interviews. These were the increasing problems of pupils, the lack of training and insufficient time to do one’s work. The raise in pupils’ problems in school can at least partially be blamed on the increasing use of alcohol and drugs amongst the young and socio-economic problems experienced by parents. Pedagogic subjects especially were deemed lacking in the teacher training programme. Too much time is devoted to train student teachers in the subject matters and not enough time is used honing the skills to tackle the pastoral issues. Time management was the problem both when implementing reforms and co-ordinating work with colleagues. Teachers’ attitudes towards the reforms were generally positive. Experience showed that initiatives developed locally by teachers were more meaningful than the nationwide ones, because the results of the changes could be seen more quickly. The increasing socio-economic problems of pupils were seen to change the work of a teacher and the role of the school towards managing pastoral issues. Accordingly, the role of a teacher would become more concerned with raising the young and supporting the parents. The change in society and the increasing amount of information available will change teaching, thus encouraging students to get skills to seek information independently. Cooperation inside school, between school and parents and international cooperation will increase in the future according to the teachers. The results of our research cannot be generalised, but they will help us to understand the teachers’ work and the demands made on them in society both today and in the future.

Tavoitteet. Luokanopettajan työ on vaativaa asiantuntijatyötä, jonka pohjana on Suomessa maisteritasoinen korkeakoulututkinto. Yksi keskeinen osa luokanopettajan työssä on opetettavien oppiaineiden aineenhallinta ja ainedidaktinen osaaminen. Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, millainen rooli ainedidaktiikalla ja aineenhallinalla on luokanopettajakoulutuksessa ja saavatko luokanopettajaopiskelijat koulutuksen myötä riittävät valmiudet ainedidaktiikan ja aineenhallinnan osalta. Tutkimuksessa perehdytään tarkemmin taito- ja taideaineiden opetukseen sekä aineenhallinnan ja ainedidaktisen osaamisen merkitykseen näissä aineissa. Toteutus. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuus kohdistui vertaisarvioituun kirjallisuuteen, jotka käsittelivät luokanopettajakoulutusta, didaktiikkaa, ainedidaktiikkaa, aineenhallintaa sekä taito- ja taideaineita ja niiden opetusta. Tiedonhaussa käytin kolmea eri tietokantaa (Finna, Helka, ja Google Scholar). Kirjallisuuden niukkuuden vuoksi en asettanut tiukkoja kriteerejä julkaisuajankohdalle ja lopulta aineisto koostui vuosina 2004–2023 ilmestyneestä kirjallisuudesta. Tulokset ja johtopäätökset. Aineenhallinnan ja oppiaineiden sisältöjen opetus luokanopettajakoulutuksessa on vähentynyt merkittävästi ja painotus on siirtynyt enemmän kohti ainedidaktisten taitojen opetusta ja oppimista. Kirjallisuuden perusteella moni valmistuneista luokanopettajasta kokee, ettei koulutus vastaa täysin luokanopettajan työtä, mutta tarkemmin opettajien aineenhallintaa ja ainedidaktisia valmiuksia selvittävää tutkimuskirjallisuutta ei löytynyt. Taito- ja taideaineiden osalta selvisi, että niiden opetus osana luokanopettajakoulutuksen monialaisia opintoja on vähentynyt, jonka vuoksi ei välttämättä voida taata, että kaikki oppilaat saavat pätevää taito- ja taideaineiden opetusta peruskoulun alaluokilla. Tutkimustietoa opettajien omista kokemuksista liittyen aineenhallintaan ja ainedidaktiseen osaamiseen löytyy kuitenkin vielä hyvin vähän. Aiheesta olisi tarpeellista tehdä lisätutkimusta tulevaisuudessa. Tuloksia voitaisiin mahdollisesti hyödyntää myös luokanopettajakoulutuksen kehittämisessä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa ja ymmärrystä käsityönopettajan kokemuk-sesta oman kompetenssinsa riittävyydestä näkövammaisen oppilaan käsityön opettamiseen yleisopetuksen ryhmässä. Tarkoituksena oli saada tietää opettajien kokemuksia koulutuk-sesta saaduista keinoista näkövammaisen oppilaan käsityönopetuksen tueksi tai tieto siitä, mistä kompetenssi näkövammaisen oppilaan opettamiseen syntyy. Kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla ja tutkimuksen aineisto koostui 4 pääkaupunkiseudun opettajan vastauksista. Kohderyhmään kuuluvilta henkilöiltä tiedustel-tiin ensin suullisesti kiinnostusta osallistua tutkimukseen. Kiinnostuksensa ilmaiseville lähetet-tiin kyselylomake sähköpostin välityksellä. Kysymyslomakkeella kysyttiin taustatietoja sulje-tuilla kysymyksillä ja avoimilla kysymyksillä selvitettiin vastaajien kokemusta näkövammai-sen oppilaan opetuksesta yleisopetuksen käsityönryhmässä. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisena sisällönanalyysina. Vastauksista keskityttiin etsimään yleistyksiä, joiden pohjalta pystyi muodostamaan käsityksen aineenopettajan kompetenssista näkövammaisen käsityön opetuksessa. Tutkimustuloksista saatiin selville, että opettajan koulutuksen tai työpaikan täydennyskoulu-tusten ei katsottu antavan valmiuksia opettaa käsityötä näkövammaiselle oppilaalle yleisope-tuksen ryhmässä. Kompetenssin näkövammaisen oppilaan käsityön opettamiseen todettiin olevan seurausta opettajan omasta aktiivisuudesta ja työvuosien aikana kertyvästä koke-muksesta. Tutkimusta asiasta pitäisi tehdä enemmän ja laajemmin, jos haluttaisiin selkeämpi kuva näkövammaisen oppilaan käsityön opettamisesta yleisopetuksen ryhmässä.

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli koostaa aikaisempia tutkimuksia kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin ja tarkastella onko luonnossa olemisella ja liikkumisella sellaisia ihmisen hyvinvointia edistäviä tekijöitä, joita voidaan hyödyntää kasvatuksen ja koulutuksen kontekstissa ekososiaalisen sivistyksen teorian näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni ovat 1. Millaisia aineettomia hyötyjä luonto tarjoaa ihmisen hyvinvoinnin edistämiseen? 2. Miten luonnon tarjoamia hyvinvointivaikutuksia voidaan hyödyntää opetuksessa ja kasvatuksessa ekososiaalisen sivistyksen näkökulmasta varhaiskasvatuksen ja peruskoulun kontekstissa? Aineisto muodostui Googlen Scholar (3), Journal (3) ja Helka (3) tietokannoista kerätyistä artikkeleista. Yksi tutkimuksista valikoitui mukaan taustatutkimusta tehdessäni. Aineisto koostui kymmenestä (10) tutkimusartikkelista, joista seitsemän (7) on suomeksi, yksi suomalainen tutkimus, joka on englanniksi ja kaksi (2) espanjalaista tutkimusta, jotka olivat englanninkielisiä. Aineiston analyysi toteutettiin sisällön analyysin keinoin hyödyntäen teoriaohjaavasti suuntautunutta menetelmää. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että luonnossa oleminen voi parantaa ihmisen psyykkistä, sosiaalista sekä fyysistä hyvinvointia ja vihreä ympäristö edistää lasten kognitiivisia taitoja, kuten työmuistia ja tarkkaavaisuutta. Työelämän kontekstiin liittyvässä tutkimuksessa havaittiin, että luonnossa olemisella ja ulkoilulla on vaikutusta positiivisesti työn imuun, tarmokkuuteen sekä tuottavuuteen. Tulosten perusteella luonnon hyvinvointivaikutuksia voisi hyödyntää myös varhaiskasvatuksen ja peruskoulun kontekstissa ekososiaalinen sivistys huomioiden.

Viime syksynä suorittamani opetusharjoittelun jälkeen minulle muodostui vahva mielenkiinto tutustua tarkemmin siihen, mitä opettajan ja oppilaan välisestä suhteesta on tutkittu. Tutustuttuani aihepiirin tutkimuksiin minulle selvisi, että opettajan ja oppilaan välisen positiivisen suhteen on tutkittu olevan yhteydessä oppilaan koulumenestykseen (Fredriksen & Rhodes, 2004, s. 45). Suhteen laadun on tutkittu olevan yhteydessä sen lisäksi myös muihin oppilaan kannalta tärkeisiin asioihin, kuten esimerkiksi oppilaan kouluun sitoutumiseen ja jaksamiseen (Birch & Ladd, 1997 s. 62; Muhonen ym., 2016, s. 113). Tässä tutkielmassa tarkastelen opettajan ja oppilaan välistä ammatillista suhdetta. Tarkoituksenani on määritellä, mitkä eri tekijät vaikuttavat siihen, millaiseksi opettajan ja oppilaan välinen pedagoginen suhde muodostuu alakoulussa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena kevään 2020 aikana. Kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle on tyypillistä, että sen avulla jostakin tietystä asiasta pyritään luomaan mahdollisimman laaja yhteenveto. Tässä tutkielmassa tutkimusaineistoa etsittiin pääsääntöisesti Helsingin yliopiston Helka-kirjastosta ja Google Scholar hakukoneesta. Hakusanoina toimivat muun muassa ’’Student-teacher relationship’’, ’’Pedagogical relation’’ ja ’’Sosiaaliset suhteet’’. Aineistokseni valikoituivat pääosin 2000-luvulla ilmestyneet suomen- ja englanninkieliset teokset, jotka sisälsivät tutkimuskysymykseni kannalta oleellisia tuloksia. Käytin tutkielmassani 33 eri lähdeteosta, joista 13 vastasi suoraan tutkimuskysymykseeni. Määrittelin löytämästäni tutkimusaineistosta pedagogiseen suhteeseen vaikuttaviksi päätekijöiksi ympäristön, opettajan ja oppilaan. Ympäristöön liittyviksi alatekijöiksi määrittelin ajan ja muut oppilaat. Opettajaan ja oppilaaseen liittyviksi alatekijöiksi määrittelin opetusmetodit, etnisen taustan, luonteenpiirteet, sukupuolen, perhetaustan, oppimisvaikeudet, oppilaan asenteen ja kehitysvammat. Vaikka osa suhteeseen vaikuttavista tekijöistä liittyy melko pysyviin ihmisen ominaisuuksiin, on opettajan tärkeä tiedostaa oman toimintansa reflektointi ensisijaisena keinona suhteiden laadun parantamisessa. Tarkoituksenani on tutkia pedagogista suhdetta lisää pro-gradu tutkielmassani oppilaiden kokemusten näkökulmasta.

Aistitiedon käsittely on olennainen osa ihmisen toimintaa ja haasteet tällä alueella voivat vaikuttaa laaja-alaisesti yksilön toimintakykyyn. Aiemmat tutkimukset ovat havainneet aistiyliherkkyyksien haastavan päivittäistä toimintaa etenkin pienten lasten keskuudessa. Hermoston yliherkkyys ärsykkeille voi johtaa epätyypillisiin reaktioihin kontekstin kannalta, mikä korostaa ympäristön vaatimusten merkitystä käyttäytymiselle ja oppimiselle. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että kouluympäristö voi olla kuormittava aistiärsykkeiden osalta, sillä oppilaiden mahdollisuus hallita ärsykkeitä koulukontekstissa on vähäinen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin aistiyliherkkyyksien ilmenemismuotoja alakouluikäisillä lapsilla sekä niiden yhteyttä osallisuuteen kouluympäristössä. Tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva aistiyliherkkyyksien ilmenemisestä kouluympäristössä ja niiden vaikutuksista laajemmin lapsen koulutoimintaan. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin alkuvuonna 2024 neljästä eri tietokannasta. Aineistoon valikoitui 10 vertaisarvioitua artikkelia, joissa aistiyliherkkyyksiä tutkittiin eri kohderyhmillä. Aineisto analysoitiin käyttämällä sisällönanalyysiä. Tutkimustulokset osoittivat, että aistiyliherkkyydet voivat ilmetä yksilöllisesti käyttäytymisessä ja tunteiden säätelyssä, mitkä voivat vaikuttaa myös akateemiseen suoriutumiseen. Ahdistuneisuus, tarkkaamattomuus, kiihtynyt käyttäytyminen sekä haasteet auditiivisen materiaalin suodattamisessa nousivat tyypillisiksi aistiyliherkkyyksien ilmenemismuodoiksi. Aistiyliherkkyydet yhdessä neurologisten häiriöiden kanssa saivat haastavampia ilmenemismuotoja, jolloin myös niiden yhteys osallisuuteen havaittiin merkittäväksi. Lievemmissä haasteissa aistiyliherkkyyksien yhteyttä osallisuuteen ei havaittu. Kouluympäristö esiintyi arvaamattomana aistiärsykkeiden osalta, mikä korostaa tarvetta kiinnittää huomiota kouluympäristön suunnitteluun. Luokkahuoneympäristön muokkaaminen aistijärjestelmiä vähemmän kuormittavaksi on keskeistä oppimis- ja toimintaedellytysten parantamiseksi.

Tavoitteet. Vain kolmannes suomalaisista nuorista kokee saavansa kunnollisia valmiuksia kouluun tai lähiympäristöön vaikuttamiseen (Myllyniemi 2018). Samanaikaisesti 83% alaluokkien opettajista katsoo, ettei ole saanut riittävästi koulutusta demokratiakasvatuksen toteuttamiseen koulussa (Opetushallitus 2011). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, millaisia yhteiskunnallisia toimijoita opettajaopiskelijat ovat, miten he näkevät yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen kasvattamisen ja millaisia valmiuksia opettajankoulutus antaa yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen kasvattamiseen. Teoreettisenä viitekehyksenä käytän aktiivisen kansalaisen ja demokratiakasvatuksen käsitteitä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui kahdeksasta vertaisarvioidusta artikkelista, joista kolmessa käsiteltiin suomalaista opettajaopiskelijaa ja opettajankoulutuslaitosta. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajaopiskelijat pitivät aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattamista tärkeänä tavoitteena. Suomalaiset opettajaopiskelijat pitivät opettajaa yhteiskunnallisena vaikuttajana ja käyttivät demokraattisia menetelmiä opetuksessaan. Erilaisilla kansalaiskasvatukseen liittyvillä ohjelmilla oli vaikutusta opettajaopiskelijoiden yhteiskunnallisen ymmärryksen kasvuun, mutta kriittisyys ei johtanut yhteiskunnallisen toimijuuden kehittymiseen. Suomalainen opettajaopiskelija lähestyi tarkasteltavassa aineistossa yhteiskunnallista kasvatusta säilyttävän perinteen kautta siinä missä muut länsimaalaiset opettajaopiskelijat näkivät tärkeänä kriittisemmän lähestymistavan yhteiskuntaan. Tässä mielessä suomalainen opettajaopiskelija asemoituu lähemmäs turkkilaisia opiskelutovereitaan kuin länsimaisia opiskelijakollegoitaan.

Lapsen kilpaurheiluharrastus vaatii koko perheeltä ajankäytön suunnittelua. Itse entisenä kilpaurheilijana olen kokenut harrastuksen vaikutuksen kilpaurheilevan lapsen ajankäyttöön. Tämän lisäksi minua kiinnostaa tutkia, miten kilpaurheiluharrastus määrittelee koko perheen ajankäyttöä. Tutkimuksen haasteeksi muodostui aiheesta tehtyjen aiempien tutkimusten vähäisyys. Aikaisemmat tutkimukset ovat olleet ajankäyttötutkimuksia perheiden, nuorten ja työssäkäyvien ajankäytöstä. Kilpaurheilun ja liikunnan määrää on tutkittu urheilijoiden itse täyttämillä urheilupäiväkirjoilla ja kyselyillä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on näihin aiempiin tutkimuksiin perustuen muodostaa yhtenäinen synteesi, joka vastaa tutkimuskysymykseeni: millaista ajankäyttö on kilpaurheilevan lapsen perheessä? Tutkielma on tehty kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostuu kuudesta eri tutkimuksesta. Kirjallisuuskatsaukseni aineisto löytyi pääosin Googlen, Google Scholarin ja Helsingin yliopiston hakupalveluiden Helkan ja Heldan kautta. Valitsin aineistoa katsaukseeni sen perusteella, miten aineisto soveltui ja vastasi tutkimuskysymykseeni. Tutkimuskysymykseni on laaja, jonka takia muodostin tutkimuskysymyksen avuksi kahdeksan alakysymystä. Alakysymykset käsittelevät ajankäyttöä eri näkökulmista, jolloin ne yhdessä vastaavat itse päätutkimuskysymykseeni. Aineistoni keruu ja analysointi toteutettiin kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle tyypilliseen tapaan aineistolähtöisesti. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä analyysitekniikkana koodaamista. Tarkoituksena on koota yhteen aiheesta tehtyjä aiempia tutkimuksia, tiivistää niistä esiin tulleita tutkimustuloksia ja muodostaa uusia näkökulmia. Nuoren kilpaurheilun harrastamiseen kuluu merkittävä osa hänen ajastaan. Kilpaurheilijoille nuorille liikuntaa ja urheilua kertyi viikon aikana suuri määrä, joka vaihtelee iästä ja urheilulajista riippuen. 13–18-vuotiailla kilpaurheilijoilla harjoitusten määrä oli jopa noin 18 tuntia viikossa. Vanhempien ansio- ja kotityöt vievät suuren osan vuorokaudesta. Heille vapaa-aikaa kertyi päivittäin noin neljä ja puoli tuntia. Tuloksista ei ollut mahdollista havaita, kuinka paljon aikaa vanhemmilta menee lastensa harrastuksen osallistumiseen. Suurin osa kilpaurheilijoiden lasten vanhemmista kertoi osallistuvansa lapsen harrastukseen enimmikseen kuljettamalla lasta harjoituksiin ja kilpailutapahtumiin. Jatkotutkimusideana olisi tutkia empiirisesti esimerkiksi päiväkirja-aineiston avulla kilpaurheilevan lapsen perheen ajankäyttöä, jolloin myös vanhempien osallistumisesta saisi kattavia tutkimustuloksia.

Objectives. The aim of this Bachelor’s thesis was to find out what kind of connections are there between pupils’ self-assessment skills and self-regulation skills and to collect information about student’s experiences and perceptions about self-assessment as a part of one’s learning process based on earlier studies in the field. The purpose was to examine the impact of the child’s age on their self-assessment skills and self-regulation skills. Theoretical framework for this study was constructed on Inhelder’s and Piaget’s (1977) theory of cognitive development. According to them, universal stages and features can be found in cognitive development. Every stage of cognitive development is always connected to the previous and following stages. According to Inhelder and Piaget (1977), the cohorts of the target group are on two different stages depending on their age. These stages are concrete operational stage and formal operational stage. Methodology. The study was implemented as a narrative literature review. Target Group consisted of elementary school students aged 9-13 who studied in grades 3-6. The material of this study was collected from the internet using carefully selected keywords in five different data bases. The material consisted of five research articles. One of these articles was published in Finland, two in Australia, one in the Netherlands and one in New Zealand. All these articles were published within five years and they were peer reviewed. Results and conclusions. Pupils’ experiences about self-assessment varied a lot. Some students thought that self-assessment had positive impacts on their learning. Others, on the other hand, felt that self-assessment didn’t have any significant impacts on their learning. With some students the attitude was more like careless. They filled out the self-assessment forms only because they were compulsory tasks. However, studies showed a clear link between pupils’ self-assessment skills and self-regulation skills. Self-assessment appears to be a significant contribution to the development of pupils’ self-regulation. The results point out that pupils can improve their self-regulation skills and raise academic performance through self-assessment. This research showed that pupils have difficulties to understand the structure of a learning process. They were not able to understand different parts of it, for instance self-assessment, and benefits of these individual parts. This might explain why many of these pupils felt that self-assessment didn’t have any significant impacts on their learning.