Browsing by Title

In my bachelor research my topic was to find out parents conceptions of language immersion in Sipoo. Main target was to reveal how immersion was arranged and how it effected to pupils and to their families. I constructed my theoretical background by representing language immersion and its different models. I made clear how immersion starts in Sipoo and what kind of language immersion will be used there. I have also researched students parents options: how home and children´s locality has been affected when parents have chosen that their children will start school education in language immersion school. I also studied how the pupils felt when being in the language immersion kindergarten and what kind of feelings they had later at school regarding language immersion. Also I tried to solve parents and siblings attitudes of language immersion and of Swedish language. One question to clear up was how the language immersion has affected siblings and their reactions on each other. As conclusion of my research I suggest some possible improvement points which could be tested in everyday classroom teaching where language immersion are used as pedagogical method.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tutkia improvisaation kognitiivisten piirteiden yhteyttä sävellyttämisen työtapaan. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että improvisaation ja muiden luovien työtapojen käyttö koetaan koulussa hankalaksi ja aikaa vieväksi. Monet luovat toimintatavat ovat olleet pitkään opetussuunnitelmien lehdillä, mutta siitä huolimatta aiemman tutkimuksen mukaan moni suomalaisen peruskoulun oppilas kokee, ettei ole koskaan osallistunut luovaan keksimiseen tai tuottamiseen musiikin opetuksessa. Halusin kartoittaa, millä tavoin improvisaatiota voitaisiin yhdistellä muihin säveltämisen keinoihin, tässä tapauksessa sävellyttämiseen, ja sitä kautta lisätä niiden määrää ja merkitystä luokkahuonetyöskentelyssä. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessa tarkasteltiin improvisaatiota ja sen kognitiivisia piirteitä sävellyttämisen kontekstissa. Tutkimus osoitti, että improvisaatiolla ja sävellyttämisellä on monia yhtäläisyyksiä. Improvisaation ja sävellyttämisen lähtökohdat esimerkiksi motivaation kannalta olivat hyvin samankaltaiset. Molemmat sävellysmenetelmät olivat sovellettavissa oppilaan oman taitotason mukaisiksi, ja niillä molemmilla oli yhteyksiä myös musiikin teoreettiseen oppimiseen. Oppimisprosessin seuraamisen kannalta sävellyttämistä oli helpompi seurata ja tarkastella kuin improvisaatiota, sillä improvisaatioprosessi jää usein vain improvisoijan itsensä näkyville. Opettajalla oli keskeinen rooli kummankin työskentelytavan yhteydessä turvallisen ja motivoivan ilmapiirin ja oppimisympäristön varmistajana. Improvisaatiolla ja sävellyttämisellä on paljon yhteisiä piirteitä, jolloin niitä on mahdollista yhdistää mielekkäiksi oppimiskokonaisuuksiksi.

There has been very little research on bead embroidery on the context of contemporary art. The aim of the study was to describe the use of beads and bead embroidery in contemporary art by using one case as an example. The research assignment was to examine how the technique used by textile artist Aura Kajaniemi has emerged and evolved and how the materials and the used technique affect the artist's expression. The study describes a case that serves as an example of bead embroidery as a means of artistic expression. The research is a qualitative case study and the research data consist of an interview with textile artist Aura Kajaniemi. The data was transcribed and analyzed by a theory-driven content analysis method. Three main categories emerged from the data: 1) bead business, 2) working process, 3) being an artist. The categories were divided on to subcategories. The result of the research is a narratively whole case which describes the meaning of beads and bead embroidery and their effects on expression and the experience of being an artist. Examining the emerge and evolvement of the technique it turned out that beads and bead embroidery contained many meanings that still influenced artist's expression. The beads did not seem to restrict the creation and enabled the visual unity of different themes. Due to its features the material was also used in the sketching phase. The used materials and technique appeared to be mediums to express an idea rather than to be its source.

Aims. The expansion of higher education in the late 20th century has brought about changes in many traditional academic structures. For example, the traditional regional recruitment base of the student nations of Helsinki University broke down and their membership was made voluntary in 1969. During the next decades the number of new members in student nations declined rapidly despite the rise in overall student enrolment. The aim of this study is to investigate the changing role of the student nations through the changing regional and social basis of their new members from the 1970s to 1990s. For the subject of this study was chosen Hämäläis-Osakunta student nation, where the change was most rapid. This study aims to approach structural changes in education from the viewpoint of educational sociology by inspecting the representation of different social groups in the membership of the nation through the means of participation ratio to filter the changes of simultaneous changes in educational and societal structure. Methods. The study uses data from the membership register of Hämäläis-Osakunta. A permission to use the data was obtained from the nation. No identifiable personal data were collected. The data was picked from new member entries from the period 1969-1999 with ten-year intervals. The regional background of the members was operationalised by the place of the matriculation exam and the social background by the occupational status of the father, which was classified according to the census classification rules of Statistics Finland. Participation ratios were calculated with employed males ages 45–54 as base population. These were compared to new students of both at Helsinki University and countrywide as well as new members of Savo nation. Findings and conclusions. The social background of new Hämäläis-Osakunta members was observed to follow the general development of new students both at Helsinki University and countrywide. Exceptional growth of the nation's membership was mainly due to increase in members from Uusimaa region, while the traditional recruitment area of Häme declined until the 1990s. At the same time, the proportion of descendants of upper level employees (especially with higher education degrees) grew, although the overrepresentation of these groups was somewhat mitigated by the general rise of social status. From a regional viewpoint, a clear division could be observed: the role of upper level employees was accentuated in Uusimaa, while in Häme and the rest of Finland the social breakdown was more even. The representation of agricultural workforce increased slightly, while that of lower level employees decreased; workers remained largely underrepresented. The findings support the conclusion that traditional academic institutions, like student nations, retain their appeal most persistently among the more educated classes, who can best recognize their cultural capital.

Aims. The topic is relevant since early language teaching begins in Helsinki in the academic year of 2018-2019. The aim of this study is to introduce decision and the produced model of early language learning in Helsinki. I also present four example studies (Spain, 2006; Netherlands, 2014; Germany, 2017; Switzerland, 2017) made in Europe about early language learning in school context to background the decision made in Helsinki. Example studies provided emerging factors which were compared to decision and model in Helsinki. My research questions are: 1) What is the Helsinki's decision on early language teaching compared to the factors that have arisen from example studies? 2) How is the early language teaching of the city of Helsinki argued in relation to research in the field? The aim of my first research question is to present the model of early language education produced in Helsinki by comparing it to the factors that were risen from earlier studies. The purpose of the comparative approach is to make the reader aware of factors in the decision from the perspective of the learner and the teacher. The aim of my second research question is to provide a reader with a critical overview of how the Helsinki's decision-making process has taken into account the field's research. Through both research questions I aim to answer to my research problem - what kind of early language teaching has formed in Helsinki? Methods. This research is based on the tradition of comparative education. In the case of Finland, the early language learning (A1-language) implemented in the school context does not have fresh research data, and therefore the comparative methods are justified in this study. The material of the study is based on education policy documents of the Helsinki City Council and the Education Department, as well as on four early school education studies produced in the European school context. Results and Conclusions. According of the used research and theory Helsinki's decision on early language teaching is aimed in the right direction because it focuses on the phonological competence of learners. Studies of early language learning in school context in Europe suggests that early language learning is ineffective in relation to older learners in the long run. In Helsinki, exposure to language teaching will be 90 minutes per week. As a whole students starting language learning in first grade will receive approximately 140 hours of language instruction in relation to students starting on third grade. In finland first two grades do not have qualification requirements for language teachers which can lead to worse learning outcomes and a weakening of motivation. A significant further research question will be; how early language teaching influences pupils' phonological skills in relation to older students development in the longer term?

Goals. This Bachelor’s Thesis’ goal was to examine conceptions of ideal home according to students living in Helsinki. My Thesis is related to a survey carried out by Helsingin Sanomat in fall 2016. The Thesis examines wishes regarding an ideal home’s size, number of rooms and need for extra space. This subject is topical because people in Helsinki are living in more cramped apartments compared to rest of Finland and living space has further decreased in recent years. At the same time even smaller apartments are being built in Helsinki. Previous studies show that wishes for living conditions are built on multiple factors. For example surrounding environment has even greater meaning in apartment choices, but the need for space in Finnish apartments is still obvious. Methods. My Thesis was conducted as quantitative research. Source material was the survey carried out by Helsingin Sanomat in fall 2016. There were 13 381 respondents by the set period of time. 4147 of the respondents were from Helsinki, and 623 of them were students. The survey was open to everyone visiting on Helsingin Sanomat web site, therefore the take does not represent the entire Finnish population and cannot be considered a statistically significant sample. The material was analyzed with SPSS and Excel utilizing descriptive statistical analysis methods, such as percentages, averages and frequencies. Results and conclusions. The ideal home for students living in Helsinki who participated in the survey was three rooms and a kitchen, with an average size of 78.3 square meters. Students’ wishes compared to their current apartment’s number of rooms and size were quite moderate, because according to the analyzed material their current apartment had on average two rooms and a kitchen and 52.6 square meters. Almost all of the respondents wished for extra space for their current apartment. The most extra space was wished for storage or wardrobe. The results could possibly be used to help plan apartments for students and young adults. From the perspective of home economics finding out the wishes for apartments helps to understand the changes needed in housing, and at the same time improves people’s everyday life and wellbeing.

Työelämän jatkuvien vaatimusten kasvun myötä tulee etsiä keinoja, jotka auttavat työntekijöitä motivoitumaan työnteossa ja yritystä pysymään kilpailukykyisenä. Osallistaminen on tapa, joka yhdistää työntekijöitä ja heidän tietotaitojansa yhteen, kun kehitellään yhdessä parempia toimintoja ja ympäristöjä töihin. Osallistamista on aikaisemmin tutkittu esimerkiksi työhyvinvoinnin, tunteiden ja yrityksen kannattavuuden kautta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät nousevat työntekijöiden kokemuksen mukaan merkittäviksi osallistamisessa sekä vaikuttaako osallistaminen heidän työmotivaatioonsa. Tutkimuskysymykset ovat 1) Mitkä tekijät koetaan merkittävinä osallistamisessa? ja 2) Miten osallistava muutostoiminta vaikuttaa henkilöstön työmotivaatioon? Tutkimusstrategiaksi valikoitui laadullinen tutkimus ja aineisto koostui neljästä haastattelusta, jotka toteutettiin puolistrukturoidun haastattelurungon avulla. Näin saatiin kohdeyrityksen työntekijöiden kokemuksia esille osallistavasta muutosprosessista. Aineisto analysoitiin sekä aineisto-, että teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, muodostamalla samoista merkityksistä ylä- ja alaluokkia. Lisäksi tukena hyödynnettiin sisällön erittelyanalyysiä. Osallistamisen merkittäviä löydöksiä käsiteltiin luotujen yläluokkien kautta, jotka olivat avoin dialogi, yhteisöllisyys ja toiminta. Työmotivaation tuloksia avattiin mielekkyyden, yhteenkuuluvuuden ja kyvykkyyden luokkien, eli Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteorian kautta. Merkittävänä osallistamisessa koettiin työntekijöiden mielipiteiden kysyminen ja niistä kertominen, jotka herättivät uusia keskusteluja, sekä toivat ongelmakohtia esille. Lisäksi kaikkien osallistuminen sekä oman toiminnan miettiminen ja implementointi nähtiin merkittävinä osallistamisessa. Työmotivaatioon vaikuttivat muun muassa osallistamisen kautta tehdyt muutokset roolituksissa, työnkuvissa ja yhteishengessä. Osallistamista hyödyntämällä yritys voi luoda työntekijöille tilan ajatella, tulla kuulluksi, parantaa yhteisöllisyyttä, sekä nostaa esille ongelmakohtia ja luoda muutosta. Tulee kuitenkin muistaa, että jokaisen yksilölliset tarpeet ja kokemukset vaikuttavat osallistamisprosessissa.

The aim of this study is to examine the views and experiences of four early childhood education teachers to understand by which means they try to prevent feelings of unsafety in the pre-school education group, and thereby strengthen the feeling of emotional safety. Emotional safety is a group’s or an individual’s emotional state protected from factors including fear, shame, quilt or worthlessness, that threaten the human self. Awareness of being accepted is also needed. This qualitative study was conducted by interviewing four early childhood education teachers currently working or that had previously worked in a pre-school education group. The interviews were conducted through thematic interviews. The research data was collected from three southern Finnish municipalities in early 2019. The interviews were transcribed and analysed using theoretical content analysis. The results of the study show that all interviewees use their practices to support a safe learning environment. Protection from feelings of unsafety was implemented in different ways: 1) developing acceptance in the group, 2) ensuring experiences of success, 3) open and positive interaction, 4) encouragement, 5) structure, 6) unhurried learning environment, 7) voluntary participation, 8) sensitivity, 9) avoidance of stigmatisation, 10) prevention of the group’s internal cliques and 11) avoiding competition. The importance of the child having a feeling of being heard and seen was emphasized in the answers as well as the importance of nonverbal communication of the teacher. However, the teachers felt that in the busy everyday life, the teacher does not have enough time for a peaceful presence with children, and some children may not be seen and heard throughout the day.

Sateenkaarivähemmistöön eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset ovat yhteiskunnan ja kulttuurin hetero- ja sukupuolinormatiivisten rakenteiden vuoksi epätasa-arvoisessa asemassa. He ovat vähemmistöasemansa vuoksi alttiimpia kokemaan syrjintää, leimaamista, marginalisoimista ja väkivaltaa, jotka aiheuttavat hyvinvointia kuormittavaa kroonista vähemmistöstressiä. Usein epäseksuaalisena ympäristönä nähty koulu kuitenkin tuottaa ja ylläpitää yhteiskunnan seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevia normeja rakenteiden, käytäntöjen ja tilojen kautta. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitä sateenkaarivähemmistöjen vähemmistöstressi pitää sisällään ja millä tavoilla sitä tuottavat stressitekijät ovat osa koulukulttuurin rakenteita ja sitä kautta sateenkaarevien oppilaiden koulunkäyntiä. Tässä narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa avaan vähemmistöstressin käsitettä siihen kytköksissä olevien yhteiskunnan sosiaalisten rakenteiden ja ilmiöiden, kuten hetero- ja sukupuolinormatiivisuuden, kaapin ja kulttuurisen häpeän kautta. Vähemmistöstressin käsitteen kuvaamisen perustana käytän Meyerin (2003) vähemmistöstressin mallia. Analysoin vähemmistöstressin ilmenemistä peruskoulussa sitä aiheuttavien tekijöiden näkökulmasta pääasiassa sateenkaarinuorten hyvinvointia kartoittavien tutkimuksisten ja selvitysten kautta. Olen lisäksi hyödyntänyt myös kansalaisjärjestöjen ja kokemusasiantuntijoiden kirjallisuutta täydentääkseni rajallisen tutkimuskirjallisuuden tarjoamaa tietoa vähemmistöstressistä ilmiönä ja käsitteenä. Vaikka nykyinen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) vaatii yhdenvertaista otetta kasvatukseen sekä ohjaa sukupuolitietoiseen ja seksuaalisen ja sukupuolisen moninaisuuden huomioiviin käytäntöihin koulussa, tutkimuskirjallisuus osoittaa, että tavoitteet eivät vielä toteudu niin hyvin kuin olisi tarpeen. Hetero- ja sukupuolinormatiiviset oletukset, niistä kumpuava toiminta ja oppimateriaalit sekä kiusatuksi ja syrjityksi tuleminen koulussa aiheuttavat sateenkaareville oppilaille kokemuksia näkymättömyydestä, marginalisoiduksi tulemisesta sekä turvattomuudesta. Nämä tekijät saavat aikaan vähemmistöstressiä, joka vaikuttaa negatiivisesti heidän hyvinvointiinsa koulussa.

Eläinavusteiset interventiot ovat viime vuosina keränneet huomiota enenevissä määrin niin mediassa kuin tutkimuksenkin piirissä. Suomessa eläinavusteisuutta ajetaan osaksi perus terveydenhuollon ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa hoitoa jopa eduskunnan tasolla. Käsit teistön vakiintumattomuus ja epäjärjestelmällinen käyttö tuovat omat haasteensa tutkimuk sen tekemiselle, tiedon jakamiselle sekä esimerkiksi markkinoinnille niin kaupallisissa kuin ei-kaupallisissakin yhteyksissä. Myös interventioiden laaja ja moninainen skaala sekä sys temaattisuuden puute eläinavusteisen hoitotyön ammattilaisten kouluttamisessa pirstaloivat nuorta terveydenhuollon hoitomuotoa. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat he vosavusteiset interventiot. Tutkimuksen tavoitteena on jäsentää erilaisten hevosavusteisten interventioiden moniulotteisia vaikutuksia. Tutkimuskysymys on ”Millaisia yksilöön kohdistu via vaikutuksia tutkimusartikkeleissa on raportoitu saatavan hevosavusteisia interventioita hyödyntämällä?” Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostui kymmenestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Kaikki tutkimusartikkelit olivat englanninkielisiä ja ne löytyivät joko Google Scholarin tai Helkan hakukoneiden kautta. Aineisto analysoitiin ai neistolähtöisen temaattisen analyysin periaattein. Tutkimuksen tulosten perusteella hevosavusteisilla interventioilla on laajat vaikutukset, ja ne kattavat monia elämän osa-alueita. Nämä vaikutukset oli kuitenkin mahdollista jaotella samojen teemojen alle, aineiston pohjalta muodostuneisiin luokkiin. Tutkimuksen perusteella hevosavusteisilla interventioilla saavutetaan emotionaalisia, sosiaalisia, kognitiivisia ja kehollisia sekä mielen hyvinvointiin ja identiteettiin ulottuvia vaikutuksia. Vaikutukset ulottuivat näihin kaikkiin teemoihin koehenkilöiden iästä ja taustasta riippumatta. Hyvinvointia edistäviä vaikutuksia havaittiin niin neurologisista, mielenterveydellisistä tai päihdehäiriöistä kärsivillä kuin vammautuneilla ja täysin terveilläkin osallistujilla. Hevosavusteisia interventioita voidaan siis pitää tehokkaina, monipuolisina ja adaptiivisina hoitomuotoina monenlaisille ihmisryhmille.