Browsing by Title

Goals. This Bachelor’s Thesis’ goal was to examine conceptions of ideal home according to students living in Helsinki. My Thesis is related to a survey carried out by Helsingin Sanomat in fall 2016. The Thesis examines wishes regarding an ideal home’s size, number of rooms and need for extra space. This subject is topical because people in Helsinki are living in more cramped apartments compared to rest of Finland and living space has further decreased in recent years. At the same time even smaller apartments are being built in Helsinki. Previous studies show that wishes for living conditions are built on multiple factors. For example surrounding environment has even greater meaning in apartment choices, but the need for space in Finnish apartments is still obvious. Methods. My Thesis was conducted as quantitative research. Source material was the survey carried out by Helsingin Sanomat in fall 2016. There were 13 381 respondents by the set period of time. 4147 of the respondents were from Helsinki, and 623 of them were students. The survey was open to everyone visiting on Helsingin Sanomat web site, therefore the take does not represent the entire Finnish population and cannot be considered a statistically significant sample. The material was analyzed with SPSS and Excel utilizing descriptive statistical analysis methods, such as percentages, averages and frequencies. Results and conclusions. The ideal home for students living in Helsinki who participated in the survey was three rooms and a kitchen, with an average size of 78.3 square meters. Students’ wishes compared to their current apartment’s number of rooms and size were quite moderate, because according to the analyzed material their current apartment had on average two rooms and a kitchen and 52.6 square meters. Almost all of the respondents wished for extra space for their current apartment. The most extra space was wished for storage or wardrobe. The results could possibly be used to help plan apartments for students and young adults. From the perspective of home economics finding out the wishes for apartments helps to understand the changes needed in housing, and at the same time improves people’s everyday life and wellbeing.

Työelämän jatkuvien vaatimusten kasvun myötä tulee etsiä keinoja, jotka auttavat työntekijöitä motivoitumaan työnteossa ja yritystä pysymään kilpailukykyisenä. Osallistaminen on tapa, joka yhdistää työntekijöitä ja heidän tietotaitojansa yhteen, kun kehitellään yhdessä parempia toimintoja ja ympäristöjä töihin. Osallistamista on aikaisemmin tutkittu esimerkiksi työhyvinvoinnin, tunteiden ja yrityksen kannattavuuden kautta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät nousevat työntekijöiden kokemuksen mukaan merkittäviksi osallistamisessa sekä vaikuttaako osallistaminen heidän työmotivaatioonsa. Tutkimuskysymykset ovat 1) Mitkä tekijät koetaan merkittävinä osallistamisessa? ja 2) Miten osallistava muutostoiminta vaikuttaa henkilöstön työmotivaatioon? Tutkimusstrategiaksi valikoitui laadullinen tutkimus ja aineisto koostui neljästä haastattelusta, jotka toteutettiin puolistrukturoidun haastattelurungon avulla. Näin saatiin kohdeyrityksen työntekijöiden kokemuksia esille osallistavasta muutosprosessista. Aineisto analysoitiin sekä aineisto-, että teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, muodostamalla samoista merkityksistä ylä- ja alaluokkia. Lisäksi tukena hyödynnettiin sisällön erittelyanalyysiä. Osallistamisen merkittäviä löydöksiä käsiteltiin luotujen yläluokkien kautta, jotka olivat avoin dialogi, yhteisöllisyys ja toiminta. Työmotivaation tuloksia avattiin mielekkyyden, yhteenkuuluvuuden ja kyvykkyyden luokkien, eli Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteorian kautta. Merkittävänä osallistamisessa koettiin työntekijöiden mielipiteiden kysyminen ja niistä kertominen, jotka herättivät uusia keskusteluja, sekä toivat ongelmakohtia esille. Lisäksi kaikkien osallistuminen sekä oman toiminnan miettiminen ja implementointi nähtiin merkittävinä osallistamisessa. Työmotivaatioon vaikuttivat muun muassa osallistamisen kautta tehdyt muutokset roolituksissa, työnkuvissa ja yhteishengessä. Osallistamista hyödyntämällä yritys voi luoda työntekijöille tilan ajatella, tulla kuulluksi, parantaa yhteisöllisyyttä, sekä nostaa esille ongelmakohtia ja luoda muutosta. Tulee kuitenkin muistaa, että jokaisen yksilölliset tarpeet ja kokemukset vaikuttavat osallistamisprosessissa.

The aim of this study is to examine the views and experiences of four early childhood education teachers to understand by which means they try to prevent feelings of unsafety in the pre-school education group, and thereby strengthen the feeling of emotional safety. Emotional safety is a group’s or an individual’s emotional state protected from factors including fear, shame, quilt or worthlessness, that threaten the human self. Awareness of being accepted is also needed. This qualitative study was conducted by interviewing four early childhood education teachers currently working or that had previously worked in a pre-school education group. The interviews were conducted through thematic interviews. The research data was collected from three southern Finnish municipalities in early 2019. The interviews were transcribed and analysed using theoretical content analysis. The results of the study show that all interviewees use their practices to support a safe learning environment. Protection from feelings of unsafety was implemented in different ways: 1) developing acceptance in the group, 2) ensuring experiences of success, 3) open and positive interaction, 4) encouragement, 5) structure, 6) unhurried learning environment, 7) voluntary participation, 8) sensitivity, 9) avoidance of stigmatisation, 10) prevention of the group’s internal cliques and 11) avoiding competition. The importance of the child having a feeling of being heard and seen was emphasized in the answers as well as the importance of nonverbal communication of the teacher. However, the teachers felt that in the busy everyday life, the teacher does not have enough time for a peaceful presence with children, and some children may not be seen and heard throughout the day.

Sateenkaarivähemmistöön eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset ovat yhteiskunnan ja kulttuurin hetero- ja sukupuolinormatiivisten rakenteiden vuoksi epätasa-arvoisessa asemassa. He ovat vähemmistöasemansa vuoksi alttiimpia kokemaan syrjintää, leimaamista, marginalisoimista ja väkivaltaa, jotka aiheuttavat hyvinvointia kuormittavaa kroonista vähemmistöstressiä. Usein epäseksuaalisena ympäristönä nähty koulu kuitenkin tuottaa ja ylläpitää yhteiskunnan seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevia normeja rakenteiden, käytäntöjen ja tilojen kautta. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitä sateenkaarivähemmistöjen vähemmistöstressi pitää sisällään ja millä tavoilla sitä tuottavat stressitekijät ovat osa koulukulttuurin rakenteita ja sitä kautta sateenkaarevien oppilaiden koulunkäyntiä. Tässä narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa avaan vähemmistöstressin käsitettä siihen kytköksissä olevien yhteiskunnan sosiaalisten rakenteiden ja ilmiöiden, kuten hetero- ja sukupuolinormatiivisuuden, kaapin ja kulttuurisen häpeän kautta. Vähemmistöstressin käsitteen kuvaamisen perustana käytän Meyerin (2003) vähemmistöstressin mallia. Analysoin vähemmistöstressin ilmenemistä peruskoulussa sitä aiheuttavien tekijöiden näkökulmasta pääasiassa sateenkaarinuorten hyvinvointia kartoittavien tutkimuksisten ja selvitysten kautta. Olen lisäksi hyödyntänyt myös kansalaisjärjestöjen ja kokemusasiantuntijoiden kirjallisuutta täydentääkseni rajallisen tutkimuskirjallisuuden tarjoamaa tietoa vähemmistöstressistä ilmiönä ja käsitteenä. Vaikka nykyinen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) vaatii yhdenvertaista otetta kasvatukseen sekä ohjaa sukupuolitietoiseen ja seksuaalisen ja sukupuolisen moninaisuuden huomioiviin käytäntöihin koulussa, tutkimuskirjallisuus osoittaa, että tavoitteet eivät vielä toteudu niin hyvin kuin olisi tarpeen. Hetero- ja sukupuolinormatiiviset oletukset, niistä kumpuava toiminta ja oppimateriaalit sekä kiusatuksi ja syrjityksi tuleminen koulussa aiheuttavat sateenkaareville oppilaille kokemuksia näkymättömyydestä, marginalisoiduksi tulemisesta sekä turvattomuudesta. Nämä tekijät saavat aikaan vähemmistöstressiä, joka vaikuttaa negatiivisesti heidän hyvinvointiinsa koulussa.

Eläinavusteiset interventiot ovat viime vuosina keränneet huomiota enenevissä määrin niin mediassa kuin tutkimuksenkin piirissä. Suomessa eläinavusteisuutta ajetaan osaksi perus terveydenhuollon ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa hoitoa jopa eduskunnan tasolla. Käsit teistön vakiintumattomuus ja epäjärjestelmällinen käyttö tuovat omat haasteensa tutkimuk sen tekemiselle, tiedon jakamiselle sekä esimerkiksi markkinoinnille niin kaupallisissa kuin ei-kaupallisissakin yhteyksissä. Myös interventioiden laaja ja moninainen skaala sekä sys temaattisuuden puute eläinavusteisen hoitotyön ammattilaisten kouluttamisessa pirstaloivat nuorta terveydenhuollon hoitomuotoa. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat he vosavusteiset interventiot. Tutkimuksen tavoitteena on jäsentää erilaisten hevosavusteisten interventioiden moniulotteisia vaikutuksia. Tutkimuskysymys on ”Millaisia yksilöön kohdistu via vaikutuksia tutkimusartikkeleissa on raportoitu saatavan hevosavusteisia interventioita hyödyntämällä?” Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostui kymmenestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Kaikki tutkimusartikkelit olivat englanninkielisiä ja ne löytyivät joko Google Scholarin tai Helkan hakukoneiden kautta. Aineisto analysoitiin ai neistolähtöisen temaattisen analyysin periaattein. Tutkimuksen tulosten perusteella hevosavusteisilla interventioilla on laajat vaikutukset, ja ne kattavat monia elämän osa-alueita. Nämä vaikutukset oli kuitenkin mahdollista jaotella samojen teemojen alle, aineiston pohjalta muodostuneisiin luokkiin. Tutkimuksen perusteella hevosavusteisilla interventioilla saavutetaan emotionaalisia, sosiaalisia, kognitiivisia ja kehollisia sekä mielen hyvinvointiin ja identiteettiin ulottuvia vaikutuksia. Vaikutukset ulottuivat näihin kaikkiin teemoihin koehenkilöiden iästä ja taustasta riippumatta. Hyvinvointia edistäviä vaikutuksia havaittiin niin neurologisista, mielenterveydellisistä tai päihdehäiriöistä kärsivillä kuin vammautuneilla ja täysin terveilläkin osallistujilla. Hevosavusteisia interventioita voidaan siis pitää tehokkaina, monipuolisina ja adaptiivisina hoitomuotoina monenlaisille ihmisryhmille.

Yhteiskuntamme on monien tutkimusten mukaan siirtymässä yhä vahvemmin kohti tietopohjaista yhteiskuntaa. Erityisesti teknologian kehittyminen ja siitä seuraava työn muutos ovat jatkuvasti havaittavissa. Edellä mainittujen kehityssuuntausten vuoksi tiedon ja tietämisen tutkimus on keskeistä tulevaisuuden kannalta. Tiedosta erityisesti hiljainen tieto on keskeinen tutki-muksen kohde, koska se sisältää yksilön ja organisaation kannalta valtavan määrän keskeistä tietoa, joka ei ole sanallisesti välitettävässä muodossa. Hiljaista tietoa omaava henkilö ei usein tunnista omaavaansa kyseistä tietoa, minkä vuoksi tieto jää usein myös hyödyntämättä. Tutkimukseni tarkoitus on tarkastella hiljaista tietoa organisaation kontekstissa. Tutkimuskysymykseni käsittelivät hiljaisen tiedon havaitsemisen haasteita sekä hiljaisen tiedon parempaa tunnistamista ja hyödyntämistä tukevia tekijöitä ja ratkaisuja. Kolmannessa tutkimuskysymyksessäni tarkastelin tietojohtamista välineenä hiljaisen tiedon paremmassa tunnistamisessa ja hyödyntämisessä. Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni valinnassa pyrin mahdollisimman kattavaan monipuolisuuteen muun muassa aineiston kirjoittajien kansallisuuden, näkökannan ja kontekstin perusteella. Pyrin pääasiassa sisällyttämään tutkimukseeni mahdollisimman uusia tutkimuksia ja artikkeleita, mutta käsitteiden määrittelyyn sisällytin myös käsitteiden historiaa esiin tuovia vanhempiakin teoksia. Tutkimukseni keskeisinä tuloksina nousi esille organisaation rakenteen merkitys tiedon jakamista ja sen myötä myös hiljaisen tiedon hyödyntämistä tukevana tekijänä. Keskeisiä muita tekijöitä hiljaisen tiedon paremmassa havaitsemisessa ja hyödyntämisessä olivat erilaisen tietämisen ja kokemuksen arvostaminen sekä käytännön toiminnan merkitys hiljaisen tiedon välittämisessä. Tutkittaessa hiljaisen tiedon tunnistamista ja hyödyntämistä tietojohtamisen avulla kävi selväksi, että tietojohtaminen on kyseiseen tarkoitukseen tehokas keino. Tietojohtamisen avulla voidaan vaikuttaa organisaatiokulttuurin kehittämiseen sekä edellä jo tärkeäksi todettuun organisaation tiedon jakamista tukevan rakenteen muodostamiseen. Keskeisenä pohdintana tutkimuksessani nousee esille hiljaisen tiedon välittämisen reunaehdot eli tuleeko hiljainen tieto pyrkiä muuttamaan eksplisiittiseen muotoon sen eteenpäin välittämiseksi. Muita keskeisiä pohdintoja tutkimuksessani ovat muun muassa eri tavoin saavutetun tiedon arvostuksen lisääminen ja siihen tarvittavat muutokset yhteiskunnan tasolla. Pohdin myös eri tapoja suhtautua hiljaiseen tietoon ja kuinka hiljainen tieto on pääasiassa kaikille olemassa oleva mahdollisuus uhan sijaan.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hiljaisen tiedon liikkumisen tapoja tietotyöorganisaatioissa sekä tähän liikkumiseen vaikuttavia tekijöitä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hiljaisen tiedon liikkuminen on tietotyöorganisaatioiden toiminnan kannalta elintärkeää. Aihetta käsitteleviä suomenkielisiä tutkimuksia ei ole juuri lainkaan, eikä hiljaisen tiedon liikkumista koskevia tutkimuksia yhteen kokoavaa ajankohtaista suomenkielistä kirjallisuuskatsausta löydy. Siksi hiljaisen tiedon liikkumisen tapoja ja niihin vaikuttavia asioita on tärkeää koota yhteen ja kirjoittaa niistä suomeksi. Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena. Olen tuonut yhteen hakusanojen perusteella löytämieni 11 tutkimusartikkelin keskeisiä tuloksia sekä jaotellut tuloksia teemoihin ja luokkiin. Tutkimukset on toteutettu useissa eri maissa vuosien 2011 ja 2021 välillä. Aineisto on haettu kahdesta eri tietokannasta sekä Googlen Scholar-hakupalvelusta. Tutkimuskysymykseni olivat seuraavat: 1. Millä tavoin hiljainen tieto liikkuu tietotyöorganisaatioissa työntekijältä toiselle? ja 2. Mitkä asiat vaikuttavat tähän hiljaisen tiedon liikkumiseen? Aineiston analyysin ja teemoittelun perusteella voidaan todeta, että hiljainen tieto liikkui sekä virallisten että epävirallisten tapojen välityksellä. Virallisia tapoja olivat mentorointi, käytäntöyhteisöt, valmennus, tietovarastot, koulutukset, kokoukset ja työpajat. Epävirallisia tapoja olivat työn lomassa tapahtuvat keskustelut, kommunikointi, yhteistyö, kohtaamiset ja tarinankerronta. Jaottelin aineistostani löytämäni asiat, jotka vaikuttavat hiljaisen tiedon liikkumiseen organisaatiollisiin, sosiaalisiin ja yksilöllisiin tekijöihin. Organisaatiollisia tekijöitä olivat organisaatiokulttuuri, organisaation ilmapiiri, työympäristö, johto ja työjärjestelyt. Sosiaalisia tekijöitä puolestaan olivat työntekijöiden väliset ihmissuhteet ja luottamus. Yksilöllisiä tekijöitä olivat työntekijöiden persoonallisuuden piirteet, asenne, subjektiivinen normi, minäpystyvyys ja itsetarkkailu. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hiljainen tieto liikkuu tietotyöorganisaatioissa kommunikoinnin, vuorovaikutuksen ja yhteistyön kautta. Siihen vaikuttavat koko organisaation laajuiset asiat, siellä työskentelevien ihmisten väliset tekijät sekä jokaisen työntekijän yksilölliset tekijät. Voidaan myös todeta, että hiljainen tieto liikkuu tehokkaimmin organisaatiossa, jossa työntekijät tulevat toimeen keskenään ja jossa yleinen ilmapiiri on jakamiseen motivoiva, turvallinen ja luotettava.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutustua hirsirakentamiseen ja raportoida omakohtainen hirsilaavun rakennusprojekti. Tutkimusongelmana on, kuinka rakennetaan hirsilaavu käsityön näkökulmasta. Tutkimuksessa perehdytään hirsilaavun rakentamiseen työvaihe työvaiheelta. Tutkimus syntyi omasta tarpeesta saada omaan käyttöön hirsilaavu ja kiinnostuksesta perehtyä tarkemmin hirsilaavun rakentamiseen. Retkeilijät yöpyvät usein hirsilaavuissa metsässä, mutta harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka vaativaa sellainen on tehdä. Hirsilaavun rakentaminen tuo uutta perspektiiviä retkeilyyn. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin autoetnografista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen keskeisin osallistuja oli tutkija itse. Tutkija raportoi tutkimuksen omakohtaisesta kokemuksesta. Tutkimusaineistona käytettiin tutkijan tuottamia dokumentteja, jotka koostuivat valokuvista, videoista ja päiväkirjasta. Aineisto raportoitiin tutkijan omien kokemusten kautta ja aineisto analysoitiin rakennusvaiheittain. Hirsilaavun rakentaminen käsityönä oli haastavaa ensikertalaiselle. Laavun rakentaminen on aikaa vievää ja tarkkuutta vaativaa käsityötä. Tutkimuksessa havaittiin, että hirsilaavun rakentaminen on mahdollista, vaikka ei ole aikaisemmin rakentanut hirsirakennusta. Perinteisellä tavalla rakennettu hirsilaavu vaatii useamman ihmisen apua. Hirret ovat painavia ja niiden liikuttaminen yksin käsivoimin on mahdotonta. Käsitöiden toteuttaminen yhdessä useamman ihmisen kanssa vaikuttaa käsityön tekemisen merkitykseen positiivisella tavalla. Yhteisöllisyys lisää motivaatiota saada käsityö valmiiksi tehtyä.

Children’s literature offers the possibility to address, in an accessible way, questions that are relevant to children. With the help of children´s literature, adults can discuss both complex and everyday themes with children. Furthermore, the contents of children’s stories may have an effect on how children see their environment and themselves. A report made in 2017 by the Swedish Institute for Children’s Books, shows that disability is a new, noticeable topic in Swedish children’s books published in 2016. Overall, inclusion seems to be a current trend in children’s literature. The aim of this bachelor’s thesis is to look at different ways, in which physically impaired bodies are portrayed in contemporary children’s picture books, and what these might suggest about definitions and meanings concerning disability. The study has been conducted using a qualitative content analysis. Six picture books written since 2010 have been analysed, with theories about children’s literature and disability as a basis. The study shows different roles and identities given to the characters with disability, in the picture books that were chosen. The results of the study show narratives with comparing judgments of impaired and “able” bodies, but also narratives that depict the characters with disability as much more than just their impairment.

The aim of this thesis is to investigate what kind of an environment kindergarten is for highly sensitive children. By investigating what kind of challenges and opportunities highly sensitive children faces in kindergarten, and how pedagogues can support highly sensitive children, can improvements and opportunities be brought up. The research questions are: What does it mean to be a highly sensitive child? What kind of challenges and opportunities does highly sensitive children face in kindergarten? How can pedagogues support highly sensitive children in kindergarten? The research is a qualitative study with a phenomenographic method approach. The research material was gathered through half-structured interviews in where three pedagogues who work in kindergarten and preschools have been interviewed. The interviews were recorded and transcribed. The results show that highly sensitive children are understood as different and that highly sensitivity comes out in different ways. Highly sensitive children do face various challenges and opportunities in kindergarten, that are mainly related to different kind of resources. The competence and sensitivity of pedagogues understands to be important or the most important thing for the wellbeing of highly sensitive children in kindergarten. The size of the group, environment and activities can either create challenges or opportunities for highly sensitive children, depending how they are adapted to the needs of highly sensitive children. Pedagogues who understands, do see the individual needs of highly sensitive children and can adapt the activities and the physical environment to these needs, understands create opportunities and support highly sensitive children in kindergarten.