Browsing by Title

Yhteiskuntamme on monien tutkimusten mukaan siirtymässä yhä vahvemmin kohti tietopohjaista yhteiskuntaa. Erityisesti teknologian kehittyminen ja siitä seuraava työn muutos ovat jatkuvasti havaittavissa. Edellä mainittujen kehityssuuntausten vuoksi tiedon ja tietämisen tutkimus on keskeistä tulevaisuuden kannalta. Tiedosta erityisesti hiljainen tieto on keskeinen tutki-muksen kohde, koska se sisältää yksilön ja organisaation kannalta valtavan määrän keskeistä tietoa, joka ei ole sanallisesti välitettävässä muodossa. Hiljaista tietoa omaava henkilö ei usein tunnista omaavaansa kyseistä tietoa, minkä vuoksi tieto jää usein myös hyödyntämättä. Tutkimukseni tarkoitus on tarkastella hiljaista tietoa organisaation kontekstissa. Tutkimuskysymykseni käsittelivät hiljaisen tiedon havaitsemisen haasteita sekä hiljaisen tiedon parempaa tunnistamista ja hyödyntämistä tukevia tekijöitä ja ratkaisuja. Kolmannessa tutkimuskysymyksessäni tarkastelin tietojohtamista välineenä hiljaisen tiedon paremmassa tunnistamisessa ja hyödyntämisessä. Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni valinnassa pyrin mahdollisimman kattavaan monipuolisuuteen muun muassa aineiston kirjoittajien kansallisuuden, näkökannan ja kontekstin perusteella. Pyrin pääasiassa sisällyttämään tutkimukseeni mahdollisimman uusia tutkimuksia ja artikkeleita, mutta käsitteiden määrittelyyn sisällytin myös käsitteiden historiaa esiin tuovia vanhempiakin teoksia. Tutkimukseni keskeisinä tuloksina nousi esille organisaation rakenteen merkitys tiedon jakamista ja sen myötä myös hiljaisen tiedon hyödyntämistä tukevana tekijänä. Keskeisiä muita tekijöitä hiljaisen tiedon paremmassa havaitsemisessa ja hyödyntämisessä olivat erilaisen tietämisen ja kokemuksen arvostaminen sekä käytännön toiminnan merkitys hiljaisen tiedon välittämisessä. Tutkittaessa hiljaisen tiedon tunnistamista ja hyödyntämistä tietojohtamisen avulla kävi selväksi, että tietojohtaminen on kyseiseen tarkoitukseen tehokas keino. Tietojohtamisen avulla voidaan vaikuttaa organisaatiokulttuurin kehittämiseen sekä edellä jo tärkeäksi todettuun organisaation tiedon jakamista tukevan rakenteen muodostamiseen. Keskeisenä pohdintana tutkimuksessani nousee esille hiljaisen tiedon välittämisen reunaehdot eli tuleeko hiljainen tieto pyrkiä muuttamaan eksplisiittiseen muotoon sen eteenpäin välittämiseksi. Muita keskeisiä pohdintoja tutkimuksessani ovat muun muassa eri tavoin saavutetun tiedon arvostuksen lisääminen ja siihen tarvittavat muutokset yhteiskunnan tasolla. Pohdin myös eri tapoja suhtautua hiljaiseen tietoon ja kuinka hiljainen tieto on pääasiassa kaikille olemassa oleva mahdollisuus uhan sijaan.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hiljaisen tiedon liikkumisen tapoja tietotyöorganisaatioissa sekä tähän liikkumiseen vaikuttavia tekijöitä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hiljaisen tiedon liikkuminen on tietotyöorganisaatioiden toiminnan kannalta elintärkeää. Aihetta käsitteleviä suomenkielisiä tutkimuksia ei ole juuri lainkaan, eikä hiljaisen tiedon liikkumista koskevia tutkimuksia yhteen kokoavaa ajankohtaista suomenkielistä kirjallisuuskatsausta löydy. Siksi hiljaisen tiedon liikkumisen tapoja ja niihin vaikuttavia asioita on tärkeää koota yhteen ja kirjoittaa niistä suomeksi. Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena. Olen tuonut yhteen hakusanojen perusteella löytämieni 11 tutkimusartikkelin keskeisiä tuloksia sekä jaotellut tuloksia teemoihin ja luokkiin. Tutkimukset on toteutettu useissa eri maissa vuosien 2011 ja 2021 välillä. Aineisto on haettu kahdesta eri tietokannasta sekä Googlen Scholar-hakupalvelusta. Tutkimuskysymykseni olivat seuraavat: 1. Millä tavoin hiljainen tieto liikkuu tietotyöorganisaatioissa työntekijältä toiselle? ja 2. Mitkä asiat vaikuttavat tähän hiljaisen tiedon liikkumiseen? Aineiston analyysin ja teemoittelun perusteella voidaan todeta, että hiljainen tieto liikkui sekä virallisten että epävirallisten tapojen välityksellä. Virallisia tapoja olivat mentorointi, käytäntöyhteisöt, valmennus, tietovarastot, koulutukset, kokoukset ja työpajat. Epävirallisia tapoja olivat työn lomassa tapahtuvat keskustelut, kommunikointi, yhteistyö, kohtaamiset ja tarinankerronta. Jaottelin aineistostani löytämäni asiat, jotka vaikuttavat hiljaisen tiedon liikkumiseen organisaatiollisiin, sosiaalisiin ja yksilöllisiin tekijöihin. Organisaatiollisia tekijöitä olivat organisaatiokulttuuri, organisaation ilmapiiri, työympäristö, johto ja työjärjestelyt. Sosiaalisia tekijöitä puolestaan olivat työntekijöiden väliset ihmissuhteet ja luottamus. Yksilöllisiä tekijöitä olivat työntekijöiden persoonallisuuden piirteet, asenne, subjektiivinen normi, minäpystyvyys ja itsetarkkailu. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hiljainen tieto liikkuu tietotyöorganisaatioissa kommunikoinnin, vuorovaikutuksen ja yhteistyön kautta. Siihen vaikuttavat koko organisaation laajuiset asiat, siellä työskentelevien ihmisten väliset tekijät sekä jokaisen työntekijän yksilölliset tekijät. Voidaan myös todeta, että hiljainen tieto liikkuu tehokkaimmin organisaatiossa, jossa työntekijät tulevat toimeen keskenään ja jossa yleinen ilmapiiri on jakamiseen motivoiva, turvallinen ja luotettava.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutustua hirsirakentamiseen ja raportoida omakohtainen hirsilaavun rakennusprojekti. Tutkimusongelmana on, kuinka rakennetaan hirsilaavu käsityön näkökulmasta. Tutkimuksessa perehdytään hirsilaavun rakentamiseen työvaihe työvaiheelta. Tutkimus syntyi omasta tarpeesta saada omaan käyttöön hirsilaavu ja kiinnostuksesta perehtyä tarkemmin hirsilaavun rakentamiseen. Retkeilijät yöpyvät usein hirsilaavuissa metsässä, mutta harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka vaativaa sellainen on tehdä. Hirsilaavun rakentaminen tuo uutta perspektiiviä retkeilyyn. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin autoetnografista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen keskeisin osallistuja oli tutkija itse. Tutkija raportoi tutkimuksen omakohtaisesta kokemuksesta. Tutkimusaineistona käytettiin tutkijan tuottamia dokumentteja, jotka koostuivat valokuvista, videoista ja päiväkirjasta. Aineisto raportoitiin tutkijan omien kokemusten kautta ja aineisto analysoitiin rakennusvaiheittain. Hirsilaavun rakentaminen käsityönä oli haastavaa ensikertalaiselle. Laavun rakentaminen on aikaa vievää ja tarkkuutta vaativaa käsityötä. Tutkimuksessa havaittiin, että hirsilaavun rakentaminen on mahdollista, vaikka ei ole aikaisemmin rakentanut hirsirakennusta. Perinteisellä tavalla rakennettu hirsilaavu vaatii useamman ihmisen apua. Hirret ovat painavia ja niiden liikuttaminen yksin käsivoimin on mahdotonta. Käsitöiden toteuttaminen yhdessä useamman ihmisen kanssa vaikuttaa käsityön tekemisen merkitykseen positiivisella tavalla. Yhteisöllisyys lisää motivaatiota saada käsityö valmiiksi tehtyä.

Children’s literature offers the possibility to address, in an accessible way, questions that are relevant to children. With the help of children´s literature, adults can discuss both complex and everyday themes with children. Furthermore, the contents of children’s stories may have an effect on how children see their environment and themselves. A report made in 2017 by the Swedish Institute for Children’s Books, shows that disability is a new, noticeable topic in Swedish children’s books published in 2016. Overall, inclusion seems to be a current trend in children’s literature. The aim of this bachelor’s thesis is to look at different ways, in which physically impaired bodies are portrayed in contemporary children’s picture books, and what these might suggest about definitions and meanings concerning disability. The study has been conducted using a qualitative content analysis. Six picture books written since 2010 have been analysed, with theories about children’s literature and disability as a basis. The study shows different roles and identities given to the characters with disability, in the picture books that were chosen. The results of the study show narratives with comparing judgments of impaired and “able” bodies, but also narratives that depict the characters with disability as much more than just their impairment.

The aim of this thesis is to investigate what kind of an environment kindergarten is for highly sensitive children. By investigating what kind of challenges and opportunities highly sensitive children faces in kindergarten, and how pedagogues can support highly sensitive children, can improvements and opportunities be brought up. The research questions are: What does it mean to be a highly sensitive child? What kind of challenges and opportunities does highly sensitive children face in kindergarten? How can pedagogues support highly sensitive children in kindergarten? The research is a qualitative study with a phenomenographic method approach. The research material was gathered through half-structured interviews in where three pedagogues who work in kindergarten and preschools have been interviewed. The interviews were recorded and transcribed. The results show that highly sensitive children are understood as different and that highly sensitivity comes out in different ways. Highly sensitive children do face various challenges and opportunities in kindergarten, that are mainly related to different kind of resources. The competence and sensitivity of pedagogues understands to be important or the most important thing for the wellbeing of highly sensitive children in kindergarten. The size of the group, environment and activities can either create challenges or opportunities for highly sensitive children, depending how they are adapted to the needs of highly sensitive children. Pedagogues who understands, do see the individual needs of highly sensitive children and can adapt the activities and the physical environment to these needs, understands create opportunities and support highly sensitive children in kindergarten.

Högläsning har minskat i hemmen, och forskning visar även att den sällan prioriteras inom småbarnspe- dagogiken. Det vore ändå viktigt att alla barn dagligen fick ta del av högläsning och bilda en positiv bild kring böcker och berättelser. Det finns mycket som tyder på att högläsning är otroligt viktigt för barnen och har en positiv inverkan på flera utvecklingsområden, bland annat. den språkliga-, socioemotionella- och kognitiva utvecklingen. Därför blev syftet av denna studie att ta reda på vad lärare inom småbarnspedagogiken anser om hög- läsning och hur det syns i verksamheten. Syftet är också att bidra till synen på varför högläsning är viktigt. För att ta reda på syftet har förljande forsknngsfrågor formulerats 1. Varför är högläsning viktigt? 2. Hur påverkar högläsning barns utveckling? 3. Hur jobbar lärare inom småbarnspedagogik med högläsning? För att ta reda på pedagogers tankar och uppfattningar kring högläsning, har forskningen genomförts som en kvalitativ intervjustudie. Tre stycken lärare inom småbarnspedagogik som visade ett intresse för att delta i studien, intervjuades i forskningens syfte. Intervjuerna hade en låg struktur, för att möjlig- göra en mer djupgående syn och möjligheten till att variera frågor, samt ställa följd frågor vid behov. Analysmaterialet bestod av inspelningar från dessa tre intervjuer, dessa inspelningar transkriberades för hand och analyserades för att få fram ett resultat. Resultaten visade att pedagogerna som deltog i undersökningen hade en väldigt positiv syn på hög- läsning och jobbade mångsidigt med det. De anser att högläsning är viktigt och har en stor inverkan på barnets utveckling, speciellt språket, emotionella och koncentrationen utvecklas mycket då barnen får ta del av högläsning. De strävar efter att läsa flera böcker till dagen och i olika syften, planerade högläsningsstunder, läsning vid vilostunder samt helt spontana lässtunder. Böckerna användes som redskap för hantering av situationer och känslor, de väljer ofta ut böcker som passar temat som be- handlas i gruppen, och strävar efter att skapa verksamhet som kan kombineras med böckerna.

Mål. Högläsning är något som man sysslar med både inom småbarnspedagogiken och i hemmamiljö. Det finns många olika sätt att arbeta med högläsning och målet med min studie är att hitta metoder för högläsning som gynnar språkutvecklingen både med tanke på mitt kommande yrke och samtidigt i min roll som förälder. Jag fokuserar på vilka aspekter man behöver tänka på då man högläser för barn för att högläsningsstunderna skall vara så ändamålsenliga som möjligt. Det finns flera teorier och forskning kring språkutveckling och dessa utgör grunden för min avhandling. Metoder. Valet av metod för min studie föll på narrativ litteraturstudie då jag under materialsökningen upplevde att det fanns många intressanta källor jag ville inkludera. Den typen av studie möjliggjorde att jag inte behövde begränsa mina källor i samma mån som en systematiskt litteraturstudie kräver. Materialinsamlingen har genomförts genom att söka nätbaserade artiklar med sökorden ’högläsning´ och ´språkutveckling´ och därtill litteratur via sökning av bibliotekets utbud som relaterar till det område jag intresserar mig för. För att avgränsa mängden träffar i mina sökningar kring språkutveckling och högläsning valde jag att använda mig av källor som är publicerade år 2007 eller senare. Resultat och slutsatser. Högläsning gynnar språkutveckling på ett positivt sätt, men utgående från studier har det visat sig att man nödvändigtvis inte mera högläser i den grad man gjort tidigare. Pedagogerna och föräldrarna behöver engagera sig i högre grad och de instanser som jobbar för litteratur och högläsning kan med fördel fortsätta sitt arbete för att lobba för högläsningens inverkan på barns språkutveckling och ge förslag på litteratur. Förslag till vidare forskning skulle vara att intervjua både pedagoger och vårdnadshavare för att få en autentisk syn på de sätt man högläser i hemmen och i daghemmen.

I kandidatavhandlingen har högläsningens betydelse för läsförståelsen och läsmotivationen undersökts. Studiens syfte är att finna samband mellan högläsning i tidig ålder och god läsförståelse samt god läsmotivation och beskriva de möjliga sambanden. I teoridelen går jag in på tidigare studier och presenterar dem i tre undergrupper. Undergrupperna är högläsning, läsförståelse och läsmotivation. I dessa presenteras såväl begreppen som tidigare undersökningar och kartläggningar för att ge studien en stadig grund att stå på. Avhandlingen är en narrativ litteraturstudie där vetenskapliga artiklar har granskats och analyserats på ett logiskt sätt för att uppnå studiens syfte. Inklusions- och exklusionskriterier skapades och med hjälp av dem valdes sju vetenskapliga artiklar ut. Dessa presenteras i metodkapitlet för att sedan i analysskedet analyseras utifrån forskningsfrågorna och syftet. Studien visar att barn behöver stöd och engagemang av läsaren för att högläsningen ska vara en meningsfull och lärorik upplevelse. Vårdnadshavare och föräldrar behöver vara engagerade läsare och diskutera och ställa frågor angående den lästa texten för att främja barns läsförståelseutveckling. För att läsmotivationen i framtiden ska vara god behöver barn befinna sig i en trygg omgivning där hen känner en inre vilja att bli läst för. För att också läsmotivationen skall vara god i framtiden bör högläsningstillfället vara en interaktiv situation där barn, läsare och text befinner sig i dialog med varandra.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää aikaisempien tutkimusten pohjalta, miten vanhemmuus vaikuttaa homoseksuaalisten miesten kohtaamiin asenteisiin. Tavoitteena oli myös tutkia sitä, miten perheenlisäys vaikuttaa homomiesten sosiaalisiin suhteisiin. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin Helsingin yliopiston kirjaston Helka-artikkelihaulla sekä Google Scholarin avulla. Tutkielmassa hyödynnettiin sekä suomalaisia että kansainvälisiä lähteitä. Suomalaista lähdekirjallisuutta käytettiin teoreettisen taustan rakentamiseen. Kansainväliset lähteet painottuivat tutkimuksen tuloksiin. Homoseksuaalimiesten vanhemmuudella oli vaikutusta heidän kohtaamiin asenteisiin ja vanhemmuuden havaittiin vaikuttavan homomiesten sosiaalisiin suhteisiin. Perheenlisäys vaikutti sekä positiivisesti että negatiivisesti homomiesten kokemiin asenteisiin niin lapsuudenperheiden kuin ystävien keskuudessa. Ystäväpiireissä ja yhteisöissä suhteet heteroseksuaalisiin vanhempiin vahvistuivat, mutta homoyhteisöissä perheenlisäys otettiin vastaan negatiivisemmin. Lapsuudenperheissä lapsen saapuminen saattoi lähentää perheenjäsenten välisiä suhteita.

Huijarisyndrooma tai huijari-ilmiö on varsinkin hyvin opinnoissaan tai työssään menestyvien yksilöiden sisäinen kokemus omasta riittämättömyydestä. Nämä yksilöt uskovat virheellisesti onnistumistensa olevan huijaamisen tulosta sen sijaan, että uskoisivat omiin kykyihinsä. Aihe on puhuttanut esimerkiksi mediassa, mutta siitä ei ole aiempaa suomalaista tutkimusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää huijari-ilmiön esiintymistä suomalaisilla, hyvin opinnoissaan menestyvillä yliopisto-opiskelijoilla ja tarkastella miten eri opintojen vaiheessa olevat eroavat huijari-ilmiön suhteen. Lisäksi tutkittiin huijari-ilmiön yhteyttä itsetuntoon. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja sen aineisto kerättiin e-lomakkeella. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt (n = 120) olivat suurimmaksi osaksi 20-26-vuotiaita ja hyvin opinnoissaan menestyviä yliopisto-opiskelijoita. Huijari-ilmiötä lähestyttiin mittarilla, joka koostui kolmesta ulottuvuudesta: itsensä ja saavutustensa vähättelystä, vilpillisyyden tunteesta ja saavutusten selittämisestä onnella tai sattumalla. Itsetunnon mittarilla mitattiin yksilön kokonaisvaltaista asennetta itseään kohtaan ja käsitystä omasta arvostaan. Huijari-ilmiön yleisyyttä selvitettiin tarkastelemalla summamuuttujien frekvenssejä ja kuvaajia. Huijari-ilmiön ja opintovaiheen sekä huijari-ilmiön ja itsetunnon yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin sekä korrelaatioiden avulla. Opiskelijat eivät keskimäärin kokeneet opinnoissaan paljoa huijarikokemuksia. Eri opintojen vaiheessa olevat erosivat huijari-ilmiössä ja varsinkin opintojen loppuvaiheessa näyttäisi esiintyvän selkeästi vähiten huijarikokemuksia. Huijarikokemukset liittyvät usein haastaviin uusiin tilanteisiin, mikä saattaa selittää, miksi huijarikokemuksia oli enemmän alku- kuin loppuvaiheen opiskelijoilla. Tulokset vahvistivat myös aiemmissa tutkimuksissa todettua huijari-ilmiön ja itsetunnon välistä vahvaa negatiivista yhteyttä. Mitä vahvempi itsetunto opiskelijoilla oli, sitä vähemmän he myös raportoivat huijarikokemuksia. Tulokset antavat tietoa opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä ja voivat auttaa kiinnittämään huomiota siihen, miten esimerkiksi opintojen alkuvaiheessa koettuja huijarikokemuksia voitaisiin vähentää. Huijarikokemukset varsinkin yhdistettynä heikkoon itsetuntoon ovat huolenaihe kyseisten opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opintomenestyksen kannalta, ja ne voivat myös aiheuttaa negatiivisia seurauksia yksilön myöhemmälle urakehitykselle.