Browsing by Title

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella jatkuvan oppimisen roolia teknologiateollisuuden yritysten tulevaisuudennäkymissä. Jatkuva oppiminen on ollut viime aikoina paljon esillä koulutuspolitiikan kentällä, Suomessa muun muassa Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen muodossa. Jatkuvan oppimisen strategia on nähty mahdollisena vastauksena digitalisaation aiheuttamiin työelämän muutoksiin sekä keinona nostaa valtion ja suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Keskityn tutkimaan digitalisaatiokehityksen kärjessä olevaa teknologiateollisuuden alaa ja sitä, miten merkittäväksi alan yrityksissä jatkuva oppiminen koetaan. Tutkimuskysymykseni ovat (1) uskovatko teknologiateollisuuden yritykset jatkuvan oppimisen merkityksen kasvavan liiketoiminnassaan, ja vaikuttavatko siihen yrityksen koko ja toimiala sekä (2) miten yritysten oletus jatkuvan oppimisen merkityksen kasvusta ilmenee sen lähitulevaisuuden rekrytointi- ja kehittämissuunnitelmissa. Toteutin tutkielmani kvantitatiivisena tutkimuksena, jossa analysoin Teknologiateollisuus ry:n vuonna 2021 keräämää tutkimusaineistoa. Alkuperäisaineiston keruu toteutettiin kyselynä, jossa vastaajina olivat 313 Teknologiateollisuuden jäsenyrityksen edustajaa. Aineistoni koostui (1) kolmesta yritysten yleisiin tulevaisuudennäkymiin liittyvästä kysymyksestä, (2) kahdestatoista yleisten osaamisalueiden merkitystä koskevasta kysymyksestä sekä (3) kahdesta yritysten taustatietoja koskevasta kysymyksestä. Ristiintaulukoin muiden kysymysten tulokset jatkuvan oppimisen merkitystä liiketoiminnalle käsittelevän kysymyksen mukaan. Tutkimuksen tulosten mukaan neljä viidestä teknologiateollisuuden yrityksestä uskoi jatkuvan oppimisen merkityksen kasvavan liiketoiminnassaan lähitulevaisuudessa. Jatkuvan oppimisen merkityksen tunnistaminen ei ollut riippuvainen yrityksen koosta tai toimialasta. Uskomus jatkuvan oppimisen merkityksen kasvusta korreloi positiivisesti yrityksen henkilöstömäärän kasvun kanssa. Yhteyttä ei löytynyt jatkuvan oppimisen merkityksen tunnistamisen ja kansainvälisen osaamisen rekrytoinnin tai oppilaitosten kanssa toteutettavan kehittämistoiminnan välillä.

Huippu-urheilun ja koulunkäynnin yhdistäminen on hyvin yleistä nuorilla urheilijoilla. Näiden osa-alueiden yhdistäminen ei aina ole helppoa johtuen monista eri tekijöistä. Suomen Olympiakomitean verkkosivulla vuonna 2022 julkaistussa artikkelissa “Kaksoisuralta loikka urheilijatutkintoon” todetaankin, että molempia urapolkuja tulisi viedä tarkoituksenmukaisesti eteenpäin. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, millaisia mahdollisuuksia Suomeen on kehitelty huippu-urheilun ja koulunkäynnin yhdistämiseen. Lisäksi tarkoituksena oli esitellä haasteita, joita näiden osa-alueiden yhdistämisessä voi ilmetä. Tutkimuskysymykset nojautuvat vahvasti kaksoisuran käsitteeseen. Kaksoisuralla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa urheilijauran ja opiskelu- tai työuran yhdistämistä. Tämä tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin käyttämällä tietokantoja Helka ja Google Scholar. Aineistonkeruussa käytetyt hakulausekkeet muodostettiin käyttämällä sanoja “huippu-urheilu”, “kaksoisura”, “koulunkäynti” sekä “opiskelu”. Englanninkielisiä sanoja, joista hakulausekkeet muodostettiin, olivat “dual-career”, “elite sports” sekä “sports in Finland”. Sisäänottokriteereinä toimivat julkaisuvuosi, julkaisun kieli, saatavuus ja aihe sekä tutkimuksessa käsiteltävä kouluaste. Julkaisun tuli olla joko suomen tai englanninkielinen. Sen julkaisuvuosi tuli olla vuoden 2005 jälkeen, ja sen oli oltava saatavilla ilmaiseksi. Lisäksi julkaisun tuli käsitellä suomalaisten urheilu-uraa ja sen yhdistämistä koulunkäyntiin tai vähintään toista näistä osa-alueista. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui lopulta 11 julkaisua edellä mainituilla sisäänottokriteereillä. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat, että Suomeen on luotu usealle eri koulutusasteelle erilaisia mahdollisuuksia luoda kaksoisuraa. Tulosten mukaan yläkouluissa toimi virallisia urheiluluokkia ja toisella asteella useita erityisen tehtävän saaneita koulutuksenjärjestäjiä. Esimerkiksi urheilulukiot ja urheiluakatemiaverkostot auttoivat koulunkäynnin ja huippu-urheilun yhdistämistä. Huippu-urheilun ja koulunkäynnin yhdistämisessä esiintyi myös haasteita. Etenkin korkeakouluopiskelijat joutuivat vaikeuksiin opintotukien, läsnäolopakkojen sekä kilpailukauden ja lukuvuoden päällekkäisyyksien kanssa. Lukioikäisillä esiintyi uupumusoireita sekä identiteettiin liittyviä haasteita. Tulosten perusteella voidaan todeta Suomessa olevan hyviä mahdollisuuksia luoda kaksoisuraa. Uupumusoireet tulisi jatkossakin pitää hyvin vähäisinä, jotta opiskelijaurheilijat saisivat jatkossakin onnistumisen kokemuksia molemmilta osa-alueilta. Tämä auttaisi myös identiteettiin liittyviin haasteisiin.

Ruokahävikin minimoinnin merkitys on korostunut entistä enemmän ympäristötietoisuuden kasvaessa. Jokaisen yksilön aktiivinen osallisuus ruokahävikin minimointiin kotitalouksissaan olisi ruokahävikin ympäristövaikutusten vähentämiseksi ihanteellista. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ruokahävikin minimointi ei ole jokaiselle itsestäänselvyys, ja siihen voi liittyä sekä esteitä että kannustimia yksilötasolta sosiaalisfysikaaliseen ympäristöön saakka. Opiskelijoiden ruokahävikin minimointipyrkimysten tarkastelu kotitalouksissaan tuo uutta näkökulmaa aiheen tarkasteluun aiempien tutkimusten keskittyessä enemmän opiskelijoiden ruokahävikkikäyttäytymiseen yliopistoruokaloissa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää ja ymmärtää kotitalousopettajaopiskelijoiden ruokahävikin minimointipyrkimysten taustalla olevia tekijöitä kotitalouksissaan. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineistona toimi sähköisellä kyselylomakkeella kerätty aineisto, joka koostui 29 kotitalousopettajaopiskelijan vastauksista. Aineiston analyysi eteni sekä aineiston että teoriatiedon ehdoilla. Aineiston analyysissä aineistoa pelkistettiin, ryhmiteltiin sekä käsitteellistettiin, jonka myötä saatiin lopulta muodostettua kaksi tutkimuskysymykseen vastaavaa luokkaa: yksilötaso ja sosiaalisfysikaalinen ympäristö. Tulokset osoittavat, että kotitalousopettajaopiskelijoiden ruokahävikin minimointipyrkimykset rakentuvat monista eri tekijöistä, jotka kietoutuvat yhteen yksilötasolta sosiaalisfysikaaliseen ympäristöön saakka. Yksilötasolla korostuivat ruokahävikkiosaaminen, asenteet ja taloudellisuus. Sosiaalisfysikaalisen ympäristön tasolla korostuivat mallit, itsestä riippumattomat tekijät sekä ympäristövastuullisuus. Tulokset osoittavat näiden tekijöiden olevan kotitalousopettajaopiskelijoiden kotitalouksissa keskeisiä vaikuttajia ruokahävikin minimointipyrkimyksiin. Aikaisempi teoriatieto tuki tutkimuksen etenemistä, ja saadut tulokset vahvistavat aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia. Tulosten perusteella voidaan tunnistaa käytännön soveltamisen mahdollisuuksia ruokahävikin minimointipyrkimysten vahvistamiseksi kotitalouksissa muun muassa koulutus- ja yhteiskuntatasoilla toteutettujen kehittämiskeinojen avulla.

Voimassa olevan lastensuojelulain (417/2007) tarkoituksena on ollut muun muassa tehostaa varhaisen tuen palveluita. Varhaisen tuen palveluiden kehittäminen on ajankohtaista, sillä lastensuojeluasiakkuudet ovat olleet kasvussa viime vuosien ajan. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että varhaislapsuuteen sijoittaminen kannattaa ja siitä on erityistä hyötyä heikommassa asemissa olevien lasten tulevaisuuteen (esim. Heckman, 2008; Vandenbroeck & Lazzari, 2013). Tutkielmani selvittää varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä lastensuojelullisen huolen tunnistamisesta ja arvioinnista varhaiskasvatuksessa. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat painottuvat erityisesti varhaisen puuttumisen näkökulmaan. Teoriaosiossa avaan lisäksi moniammatillisuuden käsitettä varhaiskasvatuksessa, sekä selvitän varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteiskunnalliset tehtävät. Tutkimusaineistoni koostuu neljän varhaiskasvatuksen opettajan sekä yhden lastensuojelun sosiaalityöntekijän teemahaastatteluista. Haastatteluissa selvitin niitä käytänteitä, joita varhaiskasvatuksen opettajat käyttävät huolen arvioinnissa sekä konkreettisissa toimissa huolen herättyä. Aineiston analyysissä olen hyödyntänyt fenomenografista lähestymistapaa. Tutkimukseni mukaan varhaiskasvatuksen opettajat kokivat, ettei lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen välillä ole toimivia yhteistyökäytänteitä. Tulokset viittaavat myös siihen, että varhaiskasvatuksen henkilöstöllä ei ole tarkkaa tietoa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden toimenkuvasta. Tämä tuli ilmi väkivaltatilanteisiin liittyvissä käytänteissä. Varhaiskasvatuksen henkilöstön mukaan yhteistyö lastensuojelun kanssa katkeaa usein lastensuojeluilmoitukseen. Sosiaalityöntekijän mukaan yhteistyön ei pitäisi loppua lastensuojeluilmoitukseen, mutta esimerkiksi erilaiset salassapitosäädökset vaikuttavat tiedon jakamiseen. Lisäksi tuloksissa on havaittavissa toisistaan poikkeavia käytänteitä esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksistä huolen arvioinnista, sekä siitä kenen vastuulla lastensuojeluilmoituksen tekeminen on.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Yhteistyö puhuttaa toistuvasti niin median keskustelupalstoilla kuin arjessakin. Suomen Vanhempainliitto oli syksyllä 2019 kiinnostunut siitä, millä tavalla huoltajat kokevat lapsensa varhaiskasvatuksen. Tästä syystä he toteuttivat päiväkotibarometrin, joka saikin runsaasti osallistujia. Tutkielmani tavoitteena on saada tietoa, miten varhaiskasvatuksen henkilöstö ja huoltajat kokevat yhteistyön heidän välillään. Lisäksi selvitän sitä, miten se näyttäytyy arjessa ja miten yhteistyöhön voi vaikuttaa. Lopuksi selvitän vielä sitä, jakautuuko vastuu kasvatuksesta jollakin tapaa heidän välillään. Tutkielmaani osallistui kolme varhaiskasvatuksen opettajaa sekä neljä huoltajaa, joiden lapset osallistuvat Helsingissä järjestettävään varhaiskasvatukseen. Tutkielman aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastattelua, jotka toteutettiin alkuvuodesta 2020. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Analyysissä edettiin ensin aineistolähtöisesti, mutta aikaisempi tieto ja teoria ohjasi analyysiä sen loppuvaiheessa. Tutkielmani tulosten perusteella yhteistyö varhaiskasvatuksen henkilöstön ja huoltajien välillä merkitsee haastateltaville paljon. Yhteistyön kautta huoltajat saivat pääasiassa toivomaansa tietoa lapsensa päivästä. Tämä riitti suurimmalle osalle haastatelluista huoltajista. Se, miten yhteistyötä tehtiin, oli aina asianomaisista henkilöistä riippuvaista. Huoltajien puheissa oli havaittavissa, etteivät he tienneet tarkalleen, mitä lapset tekevät varhaiskasvatuspäivien aikana. Varhaiskasvatuksen opettajat kaipasivat avoimuutta ja suoraa palautetta vanhemmilta siitä, minkälaista yhteistyötä he kaipaavat. Varhaiskasvatuksen opettajat olivat sitä mieltä, että lapsen vahvuuksia tulisi sanoittaa ääneen kohdatessa huoltajia. Tämä koski niin vienti- ja hakutilanteita kuin lapsen VASU-keskustelujakin.

Tutkielman tarkoitus on tuoda näkyväksi neuropsykiatrisia ominaisuuksia omaavien lasten huoltajien kokemuksia varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta sekä vuorovaikutuksesta henkilöstön kanssa. Tutkielmassa käsitellään huoltajien kokemuksia vanhemmuudesta tukenaan varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen henkilöstö. Kiinnostuksen kohteena ovat vuorovaikutus varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstön ja huoltajan välillä, sekä henkilöstön rooli neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten perheiden tukemisessa. Lisäksi tutkielmassa käsitellään neuropsykiatrisia ominaisuuksia omaavien lasten saamaa tukea varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Tutkielma on toteutettu E-lomakkeelle luodulla kyselyllä. Kysely jaettiin Facebookin neuropsykiatrisia ominaisuuksia omaavien lasten huoltajille suunnatussa vertaistukiryhmässä. Kyselyyn vastasi seitsemän henkilöä, joista kuuden henkilön antamat vastaukset päätyivät analyysin kohteeksi. Aineisto on käsitelty laadullisin menetelmin analysoimalla tulokset temaattisesti. Huoltajat kokivat vuorovaikutuksen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstön kanssa pääasiassa laadullisesti hyvänä. Vuorovaikutukseen negatiivisesti liitettyjä tekijöitä olivat erityisesti kiire ja poissaolot. Positiivisesti vuorovaikutukseen koettiin vaikuttavan avoimuus sekä luottamuksellinen suhde huoltajan ja henkilöstön välillä. Huoltajat eivät kokeneet saaneensa riittävästi tukea vanhemmuuteen. Tulokset osoittivat huoltajien korostavan ammattilaisen tarjoaman tuen lisäksi erityisesti vertaistuen merkitystä vanhemmuuden tukemisessa.

The purpose of this study was to find out parents experiences of the cooperation between home and daycare, in a conversation culture and cultural activity point of view. The research questions were as follows: in what way parents have experienced cooperation between daycare center personnel in a conversation culture and cultural activity point of view and in what ways the cultures could be developed between home and daycare? Previous studies have shown, that the cooperation between home and daycare affects the child´s comprehensive well-being, what was the essential reason for my interest in studying the subject. The objective of the study was to give both the daycare and parents information about current state as well as give tools to developing co-operation. The study is quantitative. There was 26 parents of about 200 who attended in the study from the daycare center located in the Uusimaa region. I collected the research material with an online survey. In the survey there where both closed and open questions. Analysis of the material regarding the closed questions where made with SPSS24-program and I will present the results as frequency charts. Analysis of the open questions did not succeed with content analysis, due to a low amount of response, so I ended up opening the answers as such and added authentic quotations into the text. According to the results parents experienced that the daycare centre have succeeded to create such a conversation culture and cultural activity, which supports the cooperation between the parents and daycare. The part of conversation culture parents experienced among other things that the trust between home and daycare is in order and conversations being dialogical and significant for the purpose of child getting support as well as parent getting pedagogical support. The parents experienced that the daycare centre succeed in the cultural activity part in organizing versatile activities, which support child´s learning and development progress. The daycare centre was quite successfully created communality and enabling family networking, but on the other hand about half of respondents would like to get to know the other families better and would like to see additional involvement in communality. Based on the results of the study the main development areas of the day care center are related in providing enough time for conversations, arranging a whole family event´s, providing cultural attractions for children, take in advance of knowhow of the parents and invest in communality and networking.

Tutkimukset lukutaidon tasosta Suomessa ovat näyttäneet, että suomalaisten lukutaito on heikentynyt viime vuosikymmenten aikana. Tämän vuoksi Suomeen on luotu lukutaitostrategia, jonka avulla halutaan edistää lukutaidon tilannetta Suomessa. Lukutaidon kehittymiseen liittyy vahvasti lukuinnon sekä -harrastuneisuuden synty, joka voi saada alkunsa jo varhaiskasvatusiässä. Tämän vuoksi on tärkeää, että lapsen huoltajat toimivat yhteistyössä varhaiskasvatuksen kanssa lukuintoa ja -harrastaneisuutta edistäen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää huoltajien mahdollisuuksia varhaiskasvatusikäisten lasten lukuinnon ja -harrastuneisuuden herättämiseen kotona. Tutkimuksen avulla saatiin tietoa myös siitä, kokevatko huoltajat voivansa vaikuttaa omalla toiminnallaan lukuinnon heräämiseen lapsessa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena ryhmähaastatteluna. Kerätty aineisto koostui kahden lapsen ja heidän huoltajien haastatteluista. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina niin, että kerrallaan haastateltiin yhtä lasta ja tämän huoltajaa. Ryhmähaastatteluja tehtiin siis kaksi. Haastattelut taltioitiin nauhoittamalla, jonka jälkeen ne litteroitiin. Litteroidut haastattelut analysoitiin sisällönanalyysin menetelmiä hyödyntäen. Aineiston analyysin tukena hyödynnettiin vastausten taulukointia. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että huoltajat kokivat pystyvänsä vaikuttamaan lasten lukuinnon ja -harrastuneisuuden syntyyn kotona luomalla lukemisen kulttuuria tukevan ilmapiirin. Se muodostuu huoltajan esimerkillisestä toiminnasta sekä positiivisesta ja kiinnostuneesta suhtautumisesta lastenkirjallisuuden lukemiseen. Tutkimuksesta selvisi myös, että kaikki huoltajat eivät ole saaneet varhaiskasvatuksesta tukea lukuinnon ja -harrastuneisuuden tukemiseen kotona. Tämä kävi ilmi huoltajien vastauksista koskien varhaiskasvatuksesta saatuun tukeen. Näin ollen varhaiskasvatuksen opetussuunnitelman perusteet eivät toteudu kaikkien lasten kohdalla.

Tavoitteet. Tässä tutkielmassa tavoitteena oli kuvata 1-vuotiaiden lasten vuorovaikutusta päiväkodin sosiaalisessa ympäristössä. Kiinnostuksen kohteina olivat, miten 1-vuotiaat lapset asettuvat vuorovaikutukseen vertaistensa ja aikuisten kanssa, sekä se miten aikuinen asettuu vuorovaikutukseen 1-vuotiaan lapsen kanssa. Tutkielmaan osallistui kaksi lasta, jotka olivat vasta aloittaneet varhaiskasvatuksessa ja heidän ryhmänsä työntekijät sekä osa vertaisryhmästä. Pienten lasten arjesta päiväkodissa on vielä vähän tutkimusta verrattuna isompiin varhaiskasvatusikäisiin lapsiin tai koululaisiin (White ym., 2022a). Amorim kollegoineen (2022) toteaa aiempien tutkimusten osoittavan, että lapsi on jo hyvin pienestä alle vuoden ikäisestä lähtien vuorovaikutukseen suuntautuva ja siihen oma-aloitteisesti myös muita kutsuva. Usein tutkimuksissa pienten lasten vuorovaikutus jää kuitenkin heidän mukaansa hyvin vähälle tarkastelulle. Menetelmät. Tämä tutkimus on etnografinen tutkimus kahdesta noin vuoden ikäisestä lapsesta, heidän ryhmänsä työntekijöistä sekä vertaisista. Aineisto kerättiin päiväkotipäivien aamupäivistä havainnoimalla aitoja vuorovaikutustilanteita. Havainnoinnissa yhdistyivät suoran havainnoinnin sekä osallistuvan havainnoinnin tyylit. Aineiston analyysi alkoi sisällön analyysilla, aineistoa järjestämällä ja poistamalla siitä kysymysten kannalta epäolennaisia tilanteita. Lopullinen aineisto analysoitiin tiheällä kuvauksella. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen keskeisiä havaintoja olivat, miten paljon 1-vuotiaat lapset osallistuvat sekä suuntautuvat vuorovaikutukseen ja haluavat vaikuttaa ympäristöönsä sekä tulla huomatuiksi. Aikuisen asettuminen vuorovaikutukseen oli olennaista siinä, että vuorovaikutustilanne oli pitkäkestoinen ja sisällöltään rikas. Lapset suuntautuivat myös usein vertaisiinsa ja aikuisen tärkeänä tehtävänä oli mahdollistaa vertaisten vuorovaikutus. Aikuinen voi toiminnallaan estää tai tukea näitä tärkeitä vertaissuhteita ja niistä seuraavaa vuorovaikutusta ja oppimista. Tästä johtopäätöksenä voidaan todeta, miten merkittävää on, että varhaiskasvatuksen henkilöstö ymmärtää pienten lasten vuorovaikutuksen merkitystä ja sen luonnetta varhaiskasvatusympäristössä. Ammattilaisten on tunnistettava ja tunnustettava jo pienten lasten tapa asettua ja olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa sekä tuettava vuorovaikutustilanteita, jotta lapset voivat kasvaa ja kehittyä osaksi omaa yhteisöään sen tasavertaisina jäseninä.

Objects The aim of the thesis is to find out and chart the existing support measures for a hearing-impaired class in the classroom. The thesis charts support measures in general as well as their practicality and how the student with hearing impairment is generally considered in the general education class. Earlier research was relatively small in Finland, but there were more guidebooks and scientific articles. The research question is: What supportive measures for a hearing-impaired student are there in the classroom of general education in the light of guidebooks and studies? The thesis focusses specifically on classroom attendance and teacher and assistant support for hearing impairments per pupil. The thesis also generalizes about hearing impairment and inclusion of hearing impaired pupils in general education. Methods The thesis is a descriptive literature review. The material used was Finnish and English studies and guidebooks, as the topic was very practical and contained concrete actions. Out of the material there was a literature dealing exclusively with deaf or sign language students. The material was read carefully on several occasions so the material was familiar. After that, I studied what are the core issues of the material for my research question. The main material I use are Kärkkäinen's (2016) article and the articles of Kärkkäinen, Luoto ja Ääri-Vähäkylä (2005). As a secondary material I use the article of Kuulonhuoltoyhteiskunta (2000) and Sume (2010), Takala’s and Sume’s (2015) final report to the Ministry of Education and Culture and Mäki’s (1989) research on Hearing impaired children in primary schools in Finland. I attempted to find material in various databases. As databases, I used mainly Google Scholar as well as Arto and Helka Finna. I searched in Finnish and English with different word combinations. Results and Conclusions From the point of view of a hearing-impaired student, inclusion is that he/she is able to participate in general education in accordance with common goals as an equal student and as a member of the community. This however requires multiprofessional cooperation between the teacher, the assistant, the rehabilitation instructor and the whole school staff. The results of the research show that collaboration is needed to create support measures, such as educational arrangements, listening to the class, listening to teachers' practices and teaching methods, involvement and awareness of hearing impairment.