Browsing by Title

Ihmisoikeuskasvatus on välttämätön osa ihmisoikeuksien toteutumista. Tässä tutkielmassa selvitän mitä on ihmisoikeuskasvatus ja miten sen koulutusta voisi edistää opettajankoulutuksessa. Ihmisoikeuskasvatuksen toteutumisesta on tehty selvityksiä Suomessa. Näistä selvityksistä kumpuaa tarve opettajankoulutuksen ihmisoikeuskasvatuksen muutokselle. Tutkielmani tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Mitä on ihmisoikeuskasvatus? Millä tavoin ihmisoikeuskasvatusta voisi edistää opettajankoulutuksessa? Kirjallisuuskatsauksen aineistona toimii monipuolisesti ihmisoikeuksiin ja ihmisoikeuskasvatukseen erikoistuneita verkkosivuja, tutkimusartikkeleita, selvityksiä ja lainsäädäntö. Aineistot ovat kotimaisia sekä muutama niistä on myös englannin kielisiä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella peruskoulun ihmisoikeuskasvatuksen toteutumisen kannalta olisi erityisen tärkeää kehittää yliopistojen opettajankoulutuksen ihmisoikeuskasvatusta ja -koulutusta. Koulutuksen taso vaihtelee yliopistojen välillä eikä mitään tarkkaa velvoitetta sen järjestämiselle ole. Opettajan merkittävä rooli ihmisoikeuksien toteutumisessa sekä ihmisoikeuskasvatuksessa tulisi tunnistaa yhä paremmin ja ihmisoikeuskasvatuksen positiivinen voima opetuksessa tulisi tunnistaa. Opettajaopintojen pakollisen ihmisoikeuskasvatuksen ja ihmisoikeuksiin erikoistuneiden opettajankouluttajien puute sekä opettajan ihmisoikeuskasvattajan roolin tunnistuksen puute ovat avainongelmia opettajankoulutuksen ihmisoikeuskasvatuksen toteutumisessa. Tämä tutkielma pyrkii tuomaan mahdollisia ratkaisua tilanteen kehittämiseen.

This study describes the pre-school education and its main tasks on the basis of the binding documents and literature. The aim is to determine kindergarten teacher’s views on which goals they find most important in pre-school education. In addition, the objective is to review methods and procedures by which kindergarten teachers strive to achieve the key objectives mentioned. Pre-school education is governed by Basic Education Act (628/998) and the Government Decree (422/2012). Based on these National Board of Education regulations draws up the national core curriculum in pre-school education, which controls the composing of the local curriculum. New criteria for the national pre-school curriculum was published in 2014, and it came to introduce 01.08.2016. The study is a qualitative case study. The study involved three Helsinki based kindergarten teachers. The interviewees were working in the same area of ​​early childhood education, but in different day care units. The data were obtained from group-based theme interviews in the spring of 2016 the same time as when the new pre-school curriculum was introduced. The method of analysis used in this study is theory based content analysis. According to this study the main objectives of pre-school education are related to the child's socio-emotional and cognitive competence. The results were crystallized into three categories: Personal development of the child and the perception of oneself as a learner, Development of the child's learning capacity and Child as an independent individual agent in a peer group. These results highlighted the general objectives and extensive know-how as mentioned in the curriculum. Instead the learning modules got less attention. The kindergarten teachers interviewed for this study seeked to achieve the objectives of the curruculum by creating an operating culture that supports growth and learning. Such a culture is based on a good learning environment, a child-sensitive pedagogy, teacher's pedagogical thinking and action, as well as integrative education and phenomenon-based learning.

Tieto- ja viestintäteknologian nopea kehitys on muuttanut tapaamme toimia ja olla vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Yhteiskunnan toimintaan osallistumiseen tarvitaan yhä monimuotoisempia teknologisia taitoja ja digitaalista osaamista. Digitaalinen murros on ollut voimakasta etenkin palvelusektorilla ja sen tuomat muutokset, esimerkiksi asioiden hoitamisessa, ovat asettaneet ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Epätasa-arvo on nähty etenkin sukupolvien välisenä asiana, mutta siihen vaikuttaa myös sosioekonominen asema. Viitteitä siitä, että myös iällä on merkitystä tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotossa ja käytössä, on jo löytynyt. Tulevaisuudessa ikääntymisen aiheuttamat haasteet voivat olla entistä ajankohtaisempia, sillä hallituksen tavoitteena on vuoteen 2023 mennessä siirtää kaikki julkiset palvelut digitaaliseen muotoon, jotta ne olisivat kaikkien saatavilla ja käytettävissä. Tämä voi olla haastavaa, sillä vuonna 2019 tilastokeskuksen tutkimuksessa selvisi, että 75–89-vuotiaista 50% ei ollut koskaan käyttänyt internetiä, kun sitä vastoin kaikki alle 44-vuotiaat olivat. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla mitkä tekijät edistävät ja estävät ikäihmisten digitaalista syrjäytymistä julkisissa asiointipalveluissa. Tutkittava aineisto koostuu aikaisemmin julkaistuista teoksista, jotka täsmentävät, jäsentävät tai ovat muulla tavalla avaavia tutkimuskysymykseen nähden. Aineisto on kerätty avainsanojen ja niiden yhdisteluiden avulla seuraavista lähteistä: Google Scholar, Helka ja Helmet. Tutkimuksen keskiössä on itsepalvelun yleistyminen julkisissa asiointipalveluissa. Ajatuksena on, että syrjäytymistä ei voi tapahtua, jos kaikilla on samat mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan toimintaan eli tässä tapauksessa digitaaliseen asiointiin. Tähän tarvitaan nykypäivänä digitaalisia valmiuksia (laitteet, osaaminen ja motivaatio). Ikäihmisten varallisuus, osaamattomuus, pelko tai haluttomuus käyttää teknologiaa liittyvät siihen, miksi esimerkiksi tarvittavaa laitteistoa ei hankita tai käytetä. Vaikka ikäihmisten oma aktiivisuus ja motivaatio vaikuttavat teknologian käyttöön ja sen oppimiseen, on selvää, että ikä tuo mukanaan myös vaikeuksia kognitiiviseen toimintaan ja havaintomotoriikkaan. Toimintakyvyn heikkeneminen näiltä osin tuo haasteita oppimiseen ja motoriikan kohdentamiseen ja sitä kautta tieto- ja viestintätekniikan käyttöön. Tällöin tuen merkitys ja käyttäjälähtöinen suunnittelu ovat oleellisia syrjäytymistä estäviä tekijöitä.

Tutkielmani tarkoitus on tarjota tietoa ilman huoltajaa tulleiden lasten erityisestä tarpeista sekä tavoista näihin vastaamiseksi. Ilman huoltajaa tulleella lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä, joka saapuu maahan turvapaikanhakijastatuksella yksin tai henkilön seurassa, joka ei ole hänen huoltajansa. Suomeen kyseiset lapset saapuvat pääasiassa maailman konfliktialueilta, kuten Afganistanista, Somaliasta ja Irakista. Aiempi tutkimustieto on osoittanut, että ilman huoltajaa tulleet pakolaiset kärsivät huoltajan kanssa saapuneita verrokkejaan enemmän psyykkisestä oireilusta, kuten masennuksesta, ahdistuksesta ja traumaperäisestä stressihäiriöstä. He joutuvat rakentamaan tulevaisuuttaan ja identiteettiään kahden kulttuurin välillä harvinaislaatuisen haastavissa olosuhteissa, ilman perheensä tukea. Lasten koulutaustat ovat hyvin vaihtelevia ja kielitaito heikko, minkä takia uuteen koulujärjestelmään ja sen normeihin sopeutuminen on heille merkittävä haaste. Tutkimustieto aiheesta on tärkeää ilman huoltajaa tulleiden lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten tueksi ja siten lasten psyykkisen hyvinvoinnin ja integraation vahvistamiseksi. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Millaisia ovat ilman huoltajaa tulleiden lasten erityiset tarpeet? Millä keinoin tarpeisiin voidaan vastata kotona ja koulussa? Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui seitsemästä (7) artikkelista, jotka kerättiin ProQuest-, Ebscohost- ja Eric-tietokannoista tarkkoja sisäänottokriteereitä noudattaen. Analyysi toteutettiin temaattisena sisällönanalyysina. Nuorten tarpeet jakautuivat analyysissani (a) psyykkiseen hyvinvoinnin, (b) akkulturaation, (c) kulttuurisen jatkuvuuden, (d) koulutuksen, (e) sosiaalisen tuen, yhteisön ja verkostojen sekä (f) käytännön tarpeiden teemoihin. Tarpeisiin vastaamisen tavat jakautuivat (a) sijoituksen, (b) kulttuurisensitiivisyyden ja kulttuurisen osaamisen, (c) sosiaalisen tuen, yhteisön ja verkostojen, (d) traumatietoisen hoivan ja tunnesäätelyn strategioiden, (e) koulun ja koulutuksen, (f) käytännön tuen ja (g) henkilökunnan kouluttamisen teemoihin. Tutkimukseni keskeisiä johtopäätöksiä on, että sujuva moniammatillinen yhteistyö sekä koulun ja kodin välinen kommunikaatio ovat merkityksellisiä tekijöitä ilman huoltajaa tulleen lapsen hyvinvoinnin kannalta. Koulu voi parhaimmillaan tarjota turvallisen alustan ja vakaat rakenteet lapsen psyykkisen hyvinvoinnin ja akkulturaation tueksi. Tämän takaamiseksi nykyistä opettajankoulutusta tulisi kuitenkin kehittää suuntaan, joka antaisi kattavammat välineet traumaattisen taustan omaavien lasten kohtaamiseen sekä kulttuurisiin tarpeisiin vastaamiseen.

Ilmastonmuutos on paljon esillä julkisessa keskustelussa, ja ilmastoahdistusta käsittelevä tutkimus on lisääntynyt merkittävästi useilla tieteenaloilla. Samalla myös puhe ilmastoahdistuksen tunnustamisesta ja mahdollisesta muutosvoimasta on yleistynyt. Aiemman tutkimuksen perusteella ilmastoahdistukseen viittaava sanasto ja määritelmät ovat kirjavia ja osin vakiintumattomia. Tutkielmassani määrittelen ilmastoahdistuksen ilmastonmuutoksen herättämäksi, epäsuoraan koetuksi ahdistusreaktioksi, jota ei luokitella mielenterveyden häiriöksi. Esitän pro-environmental behaviour -käsitteen suomennokseksi termiä ympäristömyönteinen toiminta. Aiemmassa tutkimuksessa se on hahmotettu monimuotoisena, haitallisten ympäristövaikutusten tietoiseen minimoimiseen pyrkivänä toimintana, jota ei aina eritellä tarkasti. Tarkastelen kandidaatintutkielmassani tutkimuskirjallisuudessa havaittuja yhteyksiä ilmastoahdistuksen ja ympäristömyönteisen toiminnan välillä sekä keinoja, joilla voidaan mahdollisesti tukea ilmastoahdistuksen kanavoimista ympäristömyönteiseksi toiminnaksi. Lisäksi olen kiinnostunut ilmastoahdistukselle ja ympäristömyönteiselle toiminnalle annetuista merkityksistä. Toteutin tutkielmani integroivana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostui viidestä Helka-tietokannasta haetusta tutkimusartikkelista. Käytin aineiston järjestämisen apuna aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, joka eteni aineiston yleisluontoisesta silmäilystä yksityiskohtaiseen lukemiseen, alleviivaamiseen sekä eri tutkimuksista saadun tiedon vertailuun ja ryhmittelyyn. Kirjallisuuskatsaukseen valikoituneet artikkelit toistivat tutkielman teoriaosuudessa syntynyttä havaintoa ilmastoahdistuksen nimeämisen ja määrittelyn monimuotoisuudesta. Ympäristömyönteinen toiminta hahmotettiin laajana tekojen kirjona, jota tarkasteltiin yksittäisten esimerkkien kautta. Ympäristömyönteisen toiminnan havaittiin kasvavan ilmastoahdistuksen lisääntyessä lukuun ottamatta yhtä tutkimusta, jossa yhteyttä ei löytynyt. Ilmastoahdistuksen kanavoinnin tueksi ei esitetty yksityiskohtaisia ehdotuksia, mutta pessimismin ja optimismin välissä tasapainoilevalla ilmastoviestinnällä nähtiin potentiaalia. Ilmastoahdistuksen ja ympäristömyönteisen toiminnan välinen yhteys hahmottuu moniulotteisena, mutta uskottava puhe ilmastoahdistuksen muutosvoimasta edellyttää selkeää ja perusteltua käsitteiden määrittelyä.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on perehtyä ruokakasvatuksen tavoitteisiin, sisältöihin ja mahdollisuuksiin ilmastokestävyyden näkökulmasta. Nykyinen ruokajärjestelmä, johon olemme kasvaneet ja tottuneet, on yksi suurimmista ilmastopäästöjen aiheuttajista. Kirjallisuuskatsauksessa kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti ruokakasvatuksen mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Millä tavoin ilmastokestävä ruokakasvatus otetaan huomioon kouluruokapalveluissa sekä koulujen että kasvatuslaitosten opetussuunnitelmissa? Tässä tutkielmassa käytettiin menetelmänä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuusaineisto koostui erilaisista Suomessa sekä ulkomailla muodostetusta tutkimuskirjallisuudesta ruokamurrokseen, ruokakasvatukseen ja/tai ilmastokasvatukseen liittyen. Tutkimus rajautui ja kohdistui ruokakasvatukseen suomalaisissa kouluissa, mutta käsitteli aihetta myös kansainvälisiä aineistoja hyödyntäen. Tässä tutkielmassa ilmastokestävä ruokakasvatus määriteltiin sisältävän kestävän kehityksen, ilmastokasvatuksen ja ruokakasvatuksen tavoitteet. Ilmastokestävä ruokakasvatus ohjaa lasta ymmärtämään ruoan tuotannon ja vallitsevan ruokajärjestelmän haasteet ja ilmastonmuutoksen vaikutukset ruokaan ja ruokakulttuuriin. Ilmastokestävä ruokakasvatus ei ole vakiintunut termi, mutta teoreettiseen taustaan pohjautuen ilmaston, ruoan ja kasvatuksen yhteyksien huomiointi yhteiskunnallisella tasolla on tarpeellista – ilmastokestävän ruokakasvatuksen käsite kattaa nämä tärkeät ulottuvuudet. Tämän tutkielman perusteella ilmastokestävään ruokakasvatukseen liittyviä sisältöjä on mainittu opetussuunnitelmassa ja erilaisissa tutkimuksissa. Kasvisruokaa halutaan lisätä ja lihansyöntiä vähentää ravitsemussuosituksien mukaan. Kestävä kehitys ja siihen liittyvät tavoitteet ovat merkittynä opetussuunnitelman arvopohjaan ja siksi erilaiset ilmastokestävyyteen liittyvät tavoitteet näkyvät myös useassa eri alueessa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Ilmastonmuutokseen liittyvää ruokakasvatusta ei kuitenkaan ole käsitelty tai tutkittu lähes ollenkaan. Tämän tutkielman mukaan ilmastokestävän ruokakasvatuksen sisältöjä olisi tarpeellista hyödyntää selkeämmin ja monipuolisemmin kouluissa. Kouluruokailu jää nykymuodossaan melko erilliseksi kokonaisuudeksi muusta opetuksesta ja koulun kasvatuksellisista tehtävistä.

Tavoitteet. Ilmastonmuutos on meitä kaikkia koskettava globaali uhka, joka nostaa esille hyvin monenlaisia tunteita. Ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi ja hidastamiseksi tarvitsemme ilmastokasvatusta. Ilmastokasvatus kuitenkin etsii kuitenkin vielä paikkaansa varhaiskasvatuksen puolella. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää ja koota yhteen aikaisempia tutkimuksia, joita on tehty liittyen ilmastonmuutokseen ja sen tuomien tunteiden käsittelyyn varsinkin varhaiskasvatuksen kontekstissa. Menetelmät. Menetelmänä tässä tutkielmassa käytettiin narratiivista, kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkielman aineistona toimi viisi vertaisarvioitua julkaisua vuosilta 2017–2021. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua tutkimuskysymyksittäin. Tulokset ja johtopäätökset. Ilmastonmuutos herättää monenlaisia tunteita. Näissä tunteissa on pääosin negatiivissävytteisiä piirteitä, mutta silti ilmastonmuutos saattaa herättää myös voimaantumisen ja toivon tunteita. Kun keskustelemme ja käsittelemme ilmastonmuutosta lapsien kanssa, on tärkeää löytää heidän ikätasolleen sopivat tavat. Tutkijat suosittelevat taideperusteisten menetelmien käyttämistä ilmastonmuutoksen käsittelyssä, kuten draamaa tai piirtämistä. Erityisen tärkeäksi nähdään myös vahvan luontosuhteen rakentaminen.

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoitus oli tuoda esiin monipuolisesti nuoriin liittyviä näkökulmia ilmastonmuutoksen suhteen. Ilmastonmuutos vaikuttaa nuoriin monella eri tasolla ja tavalla ja tutkimus pyrkii tuomaan nuorten näkökulmaa esiin mahdollisimman monipuolisesti. Tutkimuksessa esiintyy erilaisia teemoja, jotka ovat muotoutuneet tutkimusaineiston perusteella. Näitä teemoja ovat selvitykset ja kyselyt viimeisen kolmen vuoden ajalta, katsaus ilmastonmuutokseen kytkeytyviin tunteisiin sekä coping-strategiat ja psyykkinen terveys. Ilmastonmuutokseen kytkeytyvien kokemusten ja tuntemusten tutkiminen on tärkeää, jotta koulujen ilmasto-opetusta voitaisiin kehittää sellaiseksi, että se vastaisi lasten ja nuorten kykyjä käsitellä vaikeaa ja jopa traumaattista tietoa. Coping-strategioiden tuntemus sen sijaan olisi tärkeää opettajille, koska niiden tuntemus on ikään kuin askel pidemmälle tunteiden tuntemuksesta. Viimeinen teema perehtyy ilmasto- ja ympäristöahdistuksen ilmiöihin nuorten näkökulmasta ja on yleisesti katsaus ilmastonmuutoksen psyykkisiin terveysuhkiin. Menetelmät. Tutkimuksen nuoret määriteltiin ikävuosien 12-22 välille eli varhaisnuoruuden ja myöhäisnuoruuden välille. Aineiston koonnissa on käytetty Googlea, Google Scholaria ja Helkaa. Tutkimukseen valikoituvassa aineistossa käytin kriteereinä sitä, että sen tulisi käsitellä lapsia tai nuoria ilmastonmuutoksen, ilmastokasvatuksen tai ympäristökasvatuksen yhteydessä. Tämän jälkeen tutkin, sisälsikö aineisto lasten tai nuorten kokemuksia tai tuntemuksia. Tulokset ja johtopäätökset. Nuoret ilmaisivat erilaisissa kyselytutkimuksissa huolta ilmastonmuutosta kohtaan, mutta myös koettua pakkoa ilmastonmuutoksen hillinnän suhteen. Mitä nuorempi ihminen oli kyseessä, sitä todennäköisempää oli, että hän turvautuu co-ping-strategiaan, jossa hän ikään kuin kieltäytyy uskomasta ilmastonmuutoksen vakavuuteen. Ilmastonmuutoksen mielenterveydelliset vaikutukset nuoriin todettiin aineiston perusteella monipuolisiksi.

The National Core Curriculum in 2014 implements schools to have at least one clearly defined theme, project or course that combines the content of different subjects and deals with the selected theme from the perspective of several subjects. These entities are called multidisciplinary learning modules. The phenomenon-based learning is one way to achieve this. Within the phenomenon-based learning pupil is seen as an active and participating role in whole learning process. The purpose of this research is to find out how the phenemenon-based learning is supposed to be doing in elementary schools of Helsinki. I researched above-mentioned things through the curriculums of schools of Helsinki. I focused on curriculums and phenomenon-based learning. The backtheories are based on selected views of constructivist learning, curriculum integration, the role of teacher and pupil and assesment. The empirical material was collected in January 2017 through school websites of Helsinki. This research focused on the 15 curriculums of elementary schools which got selected at random. This is a qualitative research and was analyzed by the method of content analysis. I researched the material to find out similaritys and differences to be summarised. The results showed that the curriculums of phenomenon-based learning has been planned to do quite well to correspond to theory of this research. Differencies were seen for example in pupils role in planning. The conclusion to be drawn from this is that pupils were seen as an active ones in whole process but this was not yet seen in programming stage. That is something to pay attention in future.

Goal Enhancing self-esteem can be considered as one of the many duties of schools. A healthy self-esteem supports children’s development and learning. In addition, various studies have shown that a healthy self-esteem correlates with well-being. In order to support the development of pupil’s self-esteem, it is crucial to understand the construct of self-esteem. Studying explicit and especially implicit self-esteem as separate constructs is still relatively new and some studies show that implicit self-esteem is related to social-emotional difficulties. The aim of this study is to examine the concept of implicit self-esteem and the significance of implicit self-esteem in socio-emotional difficulties in youth. Methods The type of this research is a literature review. The data consisted of articles discussing self-esteem and implicit self-esteem, published in the 21st century and research articles published between the years 2006 and 2015 in all of which the subject of study was implicit self-esteem and social-emotional difficulties. Results and conclusion Based on this literature review it seems that it is not reasonable to study implicit self-esteem completely separate from explicit self-esteem. The discrepancy between implicit and explicit self-esteem and the direction of the discrepancy turned out to be important factors when examining the impact of implicit self-esteem on socio-emotional difficulties.