Browsing by Title

Objectives. Self-compassion is compassion toward oneself and it consist of treating oneself with kindness, understanding one’s shared humanity, and being mindful when considering negative aspects of oneself. Self-compassion is theorized to have positive mental health benefits and it is associated with psychological well-being. Depression is a mood disorder which is characterized by low mood, reduced energy and anhedonia. Is is the second leading cause of disability worldwide. The aim of this review was to describe the concept of self-compassion, define if self-compassion and depression are associated and how, and what mediators between self-compassion and depression have been discovered. Conclusions. High level of self-compassion was associated with lower levels of depression symptoms across the studies. Also the subscales of self-compassion were associated with depression in some studies. There were preliminary results that practising self-compassion might reduce depression symptoms. These practices didn’t have a straight impact on negative affects but instead had effect on rumination in the context of negative life events. The main mediators of the relationship between depression and self-compassion were discovered to be rumination, automatic thoughts, irrational beliefs, cognitive avoidance and shame. Self-compassion had been doscovered to correlate with emotional and cognitive reactions and buffer stress in the context of negative life events. There were multiple problems in the studies. The populations of the samples were restricted, when assessing self-compassion, almost all the studies used just one self-report measure of which validity is questionable and subscales partly overlap with depression symptoms. More work is needed to delineate the construct of self-compassion and to develop more valid and reliable assessment methods. Even thought there exists some serious shortcomings in the study of self-compassion, the association between self-compassion and depression is consistent. Increasing one’s self-compassion is theoretically easier than increasing one’s self-esteem, and it may help people to modify their deficits and change negative self-centered emotions to compassion toward one self.

The purpose of this research is to examine self-indulgent behaviour of young adults in low income households. I focus my research both on what purchases a person with low income sees as indulgence and in what kind of situations they resort to indulgent behaviour. I base my research on previous Finnish research on consumerism in low income households and studies about self-indulgence and gifting oneself. As a definition for low income households I use the common European practice on counting those households who earn less than 60% of the median income as low income households. The research data was gathered as an internet survey to 20-34 year old childless persons whose households earn approximately 1800€ or less per month. 213 people who met the criteria answered the survey. From the data I categorized the most common purchases and situations classified as indulgent, as well if the reason for respomdent's low income or the age had any effect on answers. Instead of finding causal connections between different variables, the purpose of this study was to describe the most common methods of self-indulgence. This research concludes that people with low income do pamper themself often. 80% of the respondents pampered themselves multiple times a month. Most of the self-indulgence was performed through food and drink. Especially delicacies and more expensive (than their average) groceries were used for indulgence. Eating out, going to cafeterias, and consuming alcohol were common methods for self-indulgence. In addition, money was spent on clothes, culture, and free time recreation. The results were parallel to other studies concerning self-indulgence and self-gifting. Even if there was less money to spend, the purchases were similar to what people usually buy to pamper themselves.

Työelämän kehittyminen ja organisaatiorakenteiden muutokset ovat tuoneet perinteisten johtamisteorioiden rinnalle monia uusia näkökulmia. Yksi niistä on itsensä johtaminen, joka on luonut täysin uuden ulottuvuuden työelämän johtamiskulttuuriin. Työelämän muutosten mukana muuttuvat myös työhyvinvoinnin kehittämisen ja ylläpitämisen tarpeet. Itsensä johtamisen taitoja pidetään nykypäivän työelämässä merkityksellisinä, mutta sen vaikutuksia työhyvinvointiin ei juurikaan ole tutkittu. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella itsensä johtamisen käsitteen määritelmää, historiaa, kehitystä sekä ongelmakohtia kansainvälisen ja suomalaisen tutkimustiedon avulla ja antaa sitä kautta laaja kokonaiskuva itsensä johtamisen ilmiöstä. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä itsensä johtamisen ilmiöstä on aiempien tutkimusten perusteella löydettävissä. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat 1) Mitä tarkoitetaan itsensä johtamisella ja 2) Minkälaisia vaikutuksia itsensä johtamisella on työhyvinvointiin? Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aineisto koostui viidestätoista tutkimusartikkelista sekä kolmesta teoksesta. Aineistoon valikoituivat suomen- ja englanninkieliset alkuperäisjulkaisut, jotka parhaiten vastasivat tutkielman tutkimuskysymyksiin. Aineiston valintakriteereinä olivat lisäksi myös koko tekstin saatavuus, tarkoin harkitut hakusanat sekä vertaisarvioidut julkaisut. Tutkimustulokset osoittivat, että Itsensä johtaminen on itseensä vaikuttamisen prosessi, jonka avulla saavutetaan itseohjautuvuutta ja sisäistä motivaatiota, joita ihmiset tarvitsevat käyttäytyäkseen tai suoriutuakseen haluamallaan tavalla. Käsite syntyi 1980-luvulla ja sitä on jatkuvasti kehitetty, laajennettu sekä sovellettu työelämän eri osa-alueisiin. Suomessa itsensä johtamista on tutkittu verrattain vähän ja suomalaisen tutkimuksen lähestymistavat poikkesivat hieman kansainvälisestä tutkimuksesta. Tutkimusartikkelien perusteella itsensä johtamisella oli positiivinen vaikutus työtyytyväisyyteen, minäpystyvyyden käsitykseen, työn tuloksiin, terveydellisiin ja psykologisiin tekijöihin, innovatiivisuuteen, flow-tilan kokemiseen, luovuuteen, fyysiseen kuntoon sekä työn vaatimusten hallitsemiseen. Aiempaa tutkimustietoa löytyy vain vaikutuksista työhyvinvoinnin eri osa-alueisiin mutta ei työhyvinvointiin kokonaisvaltaisesti, joten jatkotutkimukset aiheesta olisivat erittäin tarpeellisia.

Työn murros aiheuttaa muutoksia niin työn rakenteissa, vaatimuksissa, osaamisessa kuin sen merkityksellisyydessä. Tämä vaatii toimia sekä organisaatioiden että työntekijöiden osalta, jotta muutoksen aiheuttamiin kehityskulkuihin pystytään vastaamaan. Itseohjautuva tiimiperusteinen työtapa voidaankin nähdä eräänä keinona näihin muutoskulkuihin vastaamisessa edellyttäen tiimityöskentelyn seurausten koostamista ja tulkintaa. Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on tarkastella itseohjautuvien tiimien työskentelyn seurauksia sekä itseohjautuvuuden ja organisaation oppimisen välistä suhdetta. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat 1) mitä seurauksia itseohjautuvalla tiimityöskentelyllä on aineistossa ollut sekä 2) millaisena itseohjautuvuuden ja organisaation oppimisen välinen suhde esittäytyy aineistossa? Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen aineisto muodostui kahdeksasta englanninkielisestä artikkelista, jotka on haettu EBSCOhost-tietokannasta ja valittu aineistolle määritettyjen kriteerien perusteella. Aineiston analyysi perustui teoriaohjaavalle sisällönanalyysille, missä aineistoa lähestyttiin teemoittelun kautta nostamalla aineistosta keskeisesti esille nousseita teemoja ja jakamalla ne luokkiin. Tulosten perusteella itseohjautuvien tiimien luonne näyttäytyi varsin ristiriitaisena. Aineistosta nousi keskeisesti esille tiimin sisäisten arvojen, normien ja roolien merkitys tiimien toimivuuden kannalta, mitkä toimivat niin tiimiä sitouttavina ja työskentelyä edistävinä kuin kuormittavina ja konflikteja aiheuttavina tekijöinä. Tulosten mukaan samoin itseohjautuvuuden ja organisaation oppimisen suhde oli hyvin kaksijakoinen. Suhdetta määrittivät ajattelutavan muutokseen sekä sitoutumiseen liittyvät tekijät. Itseohjautuva tiimityöskentely mahdollisti kokonaisuuksien hahmottamisen ja päämäärätietoisemman työskentelyn, mutta vääristyneiden arvojen hyväksyminen ja yksilökeskeinen näkökulma ehkäisivät tiimien tuloksekasta toimintaa. Tiimien kompleksinen luonne antaa aihetta jatkotutkimukselle. Jatkotutkimusta olisi tarpeen tehdä itseohjautuvien tiimien toiminnasta eri konteksteissa ja vertailla niiden vaikutusta tiimien toimivuuden kannalta.

Tavoitteet. Tutkimukseni aihealueena on varhaiskasvatuksen opettajien kokemukset pedagogisesta johtajuudesta varhaiskasvatuksen kontekstissa ja osana moniammatillista tiimiä. Pyrin selvittämään, miten opettajat itse kokevat pedagogisen johtajuuden, mitä taitoja tai osaamista he kokevat sen edellyttävän, miten pedagogisesta johtajuudesta sovitaan, mikä tukee pedagogista johtajuutta heidän työssään tai mikä on haasteena tai kehittämisalueena pedagogisessa johtajuudessa. Pedagogista johtajuutta on viime vuosina tutkittu enemmän myös varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmasta, mutta tutkimusta tarvitaan vielä lisää. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu sähköisellä kyselylomakkeella, joka koostui sekä määrällisestä että laadullisesta osiosta. Lomakkeessa oli pedagogista johtajuutta koskevia väittämiä, joita vastaajat arvioivat 4-portaisella Likert-asteikolla sekä avoimia kysymyksiä, joissa oltiin kiinnostuneita pedagogista johtajuutta edistävistä ja tukevista sekä haastavista asioista. Lisäksi tutkittiin erilaisten työmenetelmien ja -tapojen merkitystä pedagogiseen johtajuuteen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseni tuloksena varhaiskasvatuksen opettajilla oli hyvin vahva “pedagoginen ammatti-identiteetti.” Heille oli selvää oma vastuu pedagogiikan sekä pedagogisen keskustelun johtajuudesta. Opettajat kokivat oman ammatillisen osaamisensa ja pätevyytensä merkityksen pedagogisen johtajuuden tukena erittäin merkittävänä. Pedagogista johtajuutta tuki niin ikään työyhteisön tason toiminta sekä johtajan toiminta, selkeä työnjako ja sopimukset sekä hyvä työilmapiiri. Pedagogisesta johtajuudesta sopiminen ja pedagogisen johtajuuden jakaminen sen sijaan oli osittain selkeää, osittain epäselvää. Erityisesti tiimin tasolla vastauksissa esiintyi vaihtelua. Pedagogisen johtajuuden haasteina nähtiin etenkin tiimityöhön, erilaisiin koulutuksiin ja näkökulmiin liittyvät erot henkilöstön kesken, kiire ja oman organisoinnin ongelmat, puutteelliset rakenteet sekä niukat resurssit.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen henkilökunnan kokemuksia lasten itsesäätelytaidoista perushoitotilanteissa sekä heidän käyttämiään keinoja tukea lasten itsesäätelyä perushoitotilanteissa. Tutkimuksen teoriapohjana toimii Aron (2011) itsesäätelyn kolme ulottuvuutta ja Kopin (1982) varhaisen kognitiivisen kehityksen teoria. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään myös itsesäätelyn biologista perustaa ja kanssasäätelyn merkitystä itsesäätelyn kehittymiseen. Teoriaosuudessa määritellään myös, mitä perushoidolla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan ja tuodaan esiin, miten itsesäätely voi näyttäytyä perushoitotilanteissa. Tutkimuksen aineisto kerättiin hyödyntämällä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui neljä (4) varhaiskasvatuksessa työskentelevää henkilöä. Kaikki työskentelivät kunnallisissa päiväkodeissa pääkaupunkiseudulla 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Analyysi toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että itsesäätely näyttäytyi varhaiskasvatuksen perushoitotilanteissa monin eri tavoin. Varhaiskasvatuksen henkilökunta piti näitä tilanteita otollisina hetkinä lasten itsesäätelyn harjoittelulle ja kehittymiselle. Vastausten perusteella voidaan todeta varhaiskasvatuksen henkilökunnan käyttävän monipuolisia keinoja itsesäätelyn tukemiseen perushoitotilanteissa. Esiin nostettiin monia keinoja, mutta pääpaino oli aikuisen läsnäolon merkityksessä sekä perushoitotilanteiden suunnittelussa ja nämä tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Tutkimus antoi myös viitteitä siitä, että henkilökunnan käyttämät tukikeinot ovat osittain yhteydessä siihen, miten itsesäätely näyttäytyy perushoitotilanteissa ja miten sitä pystytään tukemaan.

Objectives. The purpose of this research was to find out how a child’s celiac disease has affected to everyday life from the parents´ point of view. Previous research has found out that adapting to celiac disease requires time and knowledge about the disease. Adapting to celiac disease has been researched before, for example from children’s’ point of view. Researches about parents´ point of view has not been made before. This research has two keywords: celiac disease and control of everyday life. The theory includes studies of celiac disease, treatment, experiences of celiac disease in everyday life and the model for control of everyday life. Methods. This research was made using a qualitative method. The research was analyzed using guided theory content analysis. The data was collected from a Facebook group called “Keliakia” using a questionnaire. The questionnaire was sent to the parents who´s child has celiac disease. Thirteen parents, both mothers and fathers, participated in the research. Results and conclusion. The results of this research were coherent with previous researches. The most important result were the parents´ experiences of organizing their home again after the diagnosis, changes in cooking, eating out and high prices of gluten free products. The results of this research have some variation. Some of the respondents experienced that there were no changes in everyday life after the diagnosis, except in reorganizing the home. Some of the respondents experienced that there were changes and problems with organizing the home, cooking gluten free meals, eating out and high prices of gluten free products.

Tavoitteet. Vaatteilla ja käsitöiden tekemisellä on tutkitusti erilaisia myönteisiä merkityksiä. Tämän tutkielman tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva itse tehtyjen vaatteiden merkityksistä aikaisempien tutkimuksien perusteella. Tutkielmassa tarkastellaan mitä itse tehdyt vaatteet antavat tekijälleen ja millaisia arvoja itse tehtyihin vaatteisiin liitetään. Lisäksi käsitellään vaatteiden tekemisen merkityksiä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto tutkimukseen haettiin Google Scholarista, Coresta ja Kansalliskirjaston hakupalvelusta suomen ja englanninkielisillä hakusanoilla. Tutkimuksen aineisto koostui yhdestä suomenkielisestä ja kolmesta englanninkielisestä vertaisarvioidusta julkaisusta. Julkaisut tarkastelevat itse tehtyjä vaatteita ja niiden merkityksiä erilaisten tutkimusmenetelmien avulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysissä aineistosta etsittiin ilmaisuja, jotka liittyivät itse tehtyihin vaatteisiin ja merkityksiin. Ilmaisuista muodostettiin pelkistämisen ja ryhmittelyn avulla kokonaisuuksia, jotka kuvaavat itse tehtyjen vaatteiden merkityksiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että itse tehdyillä vaatteilla oli etenkin vaatteiden tekijään kohdistuvia merkityksiä henkilökohtaisella tasolla. Itse tehdyt vaatteet vaikuttivat tekijän identiteettiin ja itsensä toteuttamiseen. Tutkimuksessa nousi esiin myös vaatteiden tekemiseen, kestävyyteen ja kulutukseen sekä yhteisöllisyyteen liittyviä merkityksiä. Itse tehdyillä vaatteilla ja niiden valmistamisella on paljon vaikutuksia tekijään elämän eri osa-alueilla. Merkitykset korostuvat yksilötasolla, mutta ne konkretisoituvat myös toiminnan ja muiden ihmisten kautta. Itse tehdyt vaatteet voidaan nähdä elämää hyödyttävinä niin käytön kuin valmistamisenkin näkökulmista.

Tavoitteet. Itsetunnolla on keskeinen rooli lasten ja nuorten terveen kasvun ja kehityksen kannalta, ja hyvä itsetunto voi tukea monin eri tavoin oppilaan oppimismahdollisuuksia. Myös nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2014) korostetaan, että perusopetuksen yksi tärkeistä tavoitteista tulisi olla oppilaan kasvun tukeminen tasapainoiseksi ja terveen itsetunnon omaavaksi yksilöksi. Tämän tutkielman tavoitteena on aiheesta tehtyjen tutkimusten avulla selvittää, vaikuttaako peruskoululaisten itsetunto heidän opintomenestykseensä. Lisäksi tutkielman pyrkimyksenä on ymmärtää, mitkä tekijät selittävät itsetunnon ja opintomenestyksen välistä yhteyttä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana, narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaus kohdistui tieteellisiin artikkeleihin, jotka käsittelivät peruskoululaisten itsetunnon ja opintomenestyksen välistä yhteyttä. Tutkimusaineisto kerättiin sisäänotto- ja poissulkukriteereitä hyödyntäen kuudesta eri tietokannasta (ERIC, Taylor and Francis Online, Medline, ScienceDirect, ProQuest, Psycinfo). Analysoitava aineisto muodostui lopulta viidestätoista vuosina 2017–2022 julkaistusta vertaisarvioiduista tieteellisestä tutkimusartikkelista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Hyvän itsetunnon havaittiin olevan yhteydessä peruskoululaisten parempaan opintomenestykseen. Kirjallisuuskatsauksen tuloksesta jää kuitenkin epäselväksi, onko itsetunto syy vai seuraus opintomenestykselle. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että itsetunnon ja opintomenestyksen välinen suhde on kaksisuuntainen tekijöiden vaikuttaessa vastavuoroisesti toisiinsa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että oppilaan hyvä itsetunto parantaa hänen opintomenestystään lisäämällä sinnikkyyttä ja sisukkuutta, vahvistamalla kognitiivista ja päättelytaitoihin liittyvää kyvykkyyttä sekä tehostamalla opiskelumotivaatiota. Lisäksi hyvä itsetunto on yhteydessä oppilaan parempaan kykyyn ottaa vastaan opettajalta saatua pa-lautetta. Aikaisempi aiheesta saatu tutkimustieto keskittyy pitkälti korkeakouluopiskelijoihin, minkä vuoksi tulevaisuudessa olisi tarpeellista tehdä lisätutkimusta itsetunnon vaikutuksista oppilaiden opintomenestykseen varsinkin peruskoululaisten kohdalla.

Aims. The aim of this dissertation is to present definitions of self-esteem and try to create one based on the definitions presented. The concept of self-esteem comes up in everyday talk rather often and here the purpose is to present a reasoned definition to it. The theoretical framework is based on motivation theory. One could say that my prior knowledge on motivation has influenced the way self-esteem is defined. Self-esteem is an aspect in life, which relates to the self and to well-being. To explore the concept better, I have looked for research on self-esteem. I will introduce the reader to the process of defining concepts firstly, and then present the definitions of self-esteem and its neighboring concepts. Methods. The material for this Bachelor's thesis consists of seven volumes published in the years 1965-2015. The material is both in Finnish and in English. I searched search engines by the words self-esteem, self-efficacy, and self-consciousness. I found a master’s thesis by the year 2015, which handled self-esteem. My material consists of books and articles, which I have mainly found from the list of sources of the dissertation and also of one article that emerged in the seminar of the Bachelor’s thesis. I analyzed the material by using the analysis of ideas. I investigated what kind of meanings the researchers gave to self-esteem. The analysis also has traits of phenomenography and qualitative metasynthesis. Phenomenography means that you describe the conceptions that someone, in this case researchers, have of a phenomena and qualitative metasynthesis means that you present information in a more structured manner. Conclusions. A person creates an image of the self on the base of her traits and behavior. She also forms an evaluation of her own worth and skills. The former is a self-image and the latter is self-esteem. Self-esteem is a feeling, a way of behaving and an attitude. Self-esteem is also a subconscious aspect. Therefore, you necessarily do not realize the effects of your self-esteem. Self-esteem affects your well-being and behavior. Self-esteem needs a clear definition, because now there are differences in what researchers mean by self-esteem. The benefit of a definition for self-esteem is that in everyday life you can better handle problems.