Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Allmän- och vuxenpedagogik"

Sort by: Order: Results:

  • Heiska, Keijo (2022)
    Tämän tutkielman tarkoituksena oli luoda mallia maahanmuuttajien ammatinvalintaa ja koulutuspolkuja varten. Ideana on luoda tietoa, jonka avulla voitaisiin edistää heidän uraansa kohti uutta ammattia kouluttautumalla toisella asteella tai kolmannella. Tutkimustehtävä on, että minkälaisia koulutuspolkuja maahanmuuttajilla on kohti ammattia ja minkälaisia oppimisvaikeuksia heillä on. Tutkielma on valmentautumista auttaa maahanmuuttajia kouluttautumaan laadukkaasti riittävän haasteellisesti yliopistoon asti. Menetelmänä tutkielmassani on kuvaileva integroiva kirjallisuuskatsaus. Se tarkoittaa sitä, että tämä koostuu yleiskatsauksesta ilman tarkkoja rajauksia ja että synteesi on ilman tarkkoja rajoja. Tarkat metodiset säännöt eivät rajaa aineiston valintaa. Integroiva tarkoittaa, että ilmiö kuvataan monipuolisesti ja tarkastellaan kriittisesti. Kirjallisuus käsittelee maahanmuuttajien työllistymistä, oppimisvaikeuksia, heidän korkeakoulu- ja koulutuspolkuaan yleensä, robotisaatiota sekä oppimisen ja työelämän tulevaisuutta. Tutkimuksen tulosten mukaan maahanmuuttajilla on erilaiset koulutuspolut edessään ja ehkä jopa takanaan. Moni käy valmentavan koulutuksen toiselle asteelle. Tarkastelussa on toinen ja kolmas aste. Maahanmuuttajista jotkut käyvät lukion ja siirtyvät sieltä ammatillisiin opintoihin tai korkeakouluun. Joskus maahanmuuttajilla on oppimisvaikeuksia, mikä hankaloittaa opin tiellä etenemistä. Tärkeintä on saada heille mahdollisimman pian apua ja tukea. Ammatinvalinnan tekee vaikeammaksi se, että ammatteja katoaa robottien ja älyteknologian tieltä. Tämä on haaste ja myös mahdollisuus löytää ihmisille uusia tehtäviä työelämässä, jollaiset ovat ihmisille paremmin soveltuvia ja joita älytekniikka ei pysty hoitamaan. Oppiminenkin muuttuu älytekniikan avulla. On olemassa pelejä, joilla voi itsenäisesti opiskella. Pyrin myös käsittelemään mielikuvituksen käyttöä maahanmuuttajien ammatinvalinnassa. Tarkoitus on, että maahanmuuttajat luovat vision omasta unelma-ammatistaan. Maahanmuuttajilla on resursseja, joita voi käyttää menestyäkseen urallaan. Kulttuurinen pääoma on tiedot, taidot, äly ja asenteet ihmisellä. Sosiaalinen pääoma on verkostot, joita voi laajentaa tai supistaa. Taloudellisella pääomalla voi ostaa kulttuurillista ja sosiaalista pääomaa. Taloudellinen pääoma on henkilön tulot, varallisuus ja rahaan suoraan liittyvä omaisuus. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää maahanmuuttajien koulutuspolulla ammattiin johtavalla tiellä luomalla visioita tulevasta työstä.
  • Saarnio, Salli (2024)
    Suomessa on käyty runsaasti julkista keskustelua maahanmuuttotaustaisten kouluttautumiseen liittyvistä epäkohdista. Keskusteluissa on noussut esiin maahanmuuttotaustaisten ohjaaminen heidän kyvyistään riippumatta aloille, joilla Suomessa on työvoimapulaa. Toisaalta ollaan huolissaan korkeasti kouluttautuneiden maahanmuuttotaustaisten siirtymisestä Suomesta pois, kun he syystä taikka toisesta eivät työllisty Suomeen. Tarkastelen tässä tutkielmassa, minkälaisia koulutukseen liittyviä toiveita ja aikomuksia toisen asteen koulutukseen hakevilla maahanmuuttotaustaisilla nuorilla on ja mitkä seikat vaikuttavat niiden aikomusten taustalla. Lisäksi tarkastelun kohteena on, millaisia rajoittavia tekijöitä liittyy maahanmuuttotaustaisten nuorten koulutuspolun ohjaukseen. Tutkin aihetta suhteessa suomalaisen koulutusjärjestelmän lupaukseen mahdollisuuksien tasa-arvon edistämisestä ja siihen, miten se Suomessa toteutuu, kun aiemman tutkimuksen valossa on ollut nähtävissä koulutuspolkujen etnistä eriytymistä. Toteutin tutkielman kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tutkielmaan valikoitui viisi suomen- ja kaksi englanninkielistä artikkelia. Kaikki artikkelit käsittelevät maahanmuuttotaustaisten nuorten koulutusvalintoja Suomessa. Pääosin artikkelit koskevat lukion ja ammatillisen koulutuksen välillä tehtävää toisen asteen koulutusvalintaa. Toteutin analyysin teoriaohjaavana sisällönanalyysinä tutustumalla ensin yleisesti aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Mukaan valikoidun aineiston analyysissä etenin yhä tarkempaan ja yksityiskohtaisempaan analyysiin. Vastaukset tutkimuskysymyksiin muodostin ryhmittelemällä eri tutkimusten tuloksia. Tutkielman tuloksissa erottuivat maahanmuuttotaustaisten ryhmän koulutusvalintojen erityispiirteet verrattuna valtaväestön nuoriin. Yleisesti maahanmuuttotaustaiset suhtautuivat kouluttautumiseen myönteisesti erilaisista oppimisen haasteista huolimatta. Nähtävissä oli myös, että heidän koulutusvalintoihinsa vaikuttaa sosiaalinen ympäristö hieman muita enemmän. Ohjauksellisena haasteena erottui toisen asteen koulutusvalinnan joustamatto- muus ja nykyinen kaikille samanlaista ohjausta tarjoava malli, jossa erityiset yksilölliset koulutusvalintoihin vaikuttavat tekijät eivät tule huomioiduksi riittävällä tavalla.
  • Helminen, Irene (2023)
    Työelämän jatkuvassa muutoksessa on hyvin tärkeää pitää kiinni työntekijöistä ja vaalia heidän työtyytyväisyyttään. Hyvinvoiva henkilöstö on yrityksen peruspilari ja tätä hyvinvointia lähdetään rakentamaan heti työsuhteen alkaessa. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää esihenkilötyön ja työntekijän työtyytyväisyyden suhdetta. Tutkielman tavoitteena on vastata tutkimuskysymyksiin: Minkälainen on työntekijöiden työtyytyväisyyden kokemus ja mitkä asiat vaikuttivat siihen? Mitkä ovat esihenkilön harjoittamia toimia, jotka tukevat työn-tekijän työtyytyväisyyttä ja mitkä toisaalta heikentävät sitä? Aiemman tutkimuksen mukaan avoimella, kannustavalla ja tunnetaitoisella esihenkilötyöllä on positiivisia vaikutuksia henkilöstön työtyytyväisyyden tunteeseen. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea työntekijää, jotka olivat aloittaneet uuden työsuhteen vuosi sitten. Työntekijät työskentelivät eri organisaatioissa. Haastattelut toteutettiin jokaisen kanssa kahden kesken, joista kaksi oli live-haastatteluita ja yksi Teams-haastattelu. Aineiston analyysissä käytettiin laadullisen tutkimuksen yleisintä analyysimetodia eli sisällönanalyysia. Aineiston analyysissä luokiteltiin aineistosta löydettyjä asiakokonai-suuksia alaluokkiin ja yläluokkiin, mitkä lopulta muodostivat kaksi yhdistävää luokkaa. Tutkielman tulokset osoittivat, että työtyytyväisyys on laaja ilmiö, johon vaikuttavat monet eri tekijät. Suurimmiksi tekijöiksi, jotka vaikuttavat työtyytyväisyyden kokemukseen, olivat työtehtävät sekä esihenkilö. Tyytyväisillä työntekijöillä oli läheinen sekä avoin suhde esihenkilöönsä. Lisäksi tuen ja palautteen saanti lisäsi työtyytyväisyyden tunnetta. Työtyytyväisyyttä heikentäviä tekijöitä taas olivat liian raskaat tai toisaalta yksipuoliset työtehtävät. Tyytyväisyyttä heikensi myös esihenkilön tarjoaman tuen ja palautteen puuttuminen sekä heikko tunneside esihenkilöön. Työtyytyväisyys ei siis ole stabiili tunne, vaan se voi muuttua pitkin työsuhdetta.
  • Lehto, Roosa (2023)
    Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan tapoja, joilla suomalaisuutta rakennetaan alakoulun S2-opetuksessa käytettävissä oppimateriaaleissa. Kielen opettamisen ohella, S2-opetuksella on vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan myös sosialisaatiota ja kotoutumista edistävä tehtävä. POPS:in mukaan kulttuurinen identiteetti, ja siten myös kansallisuus, on kuitenkin dynaaminen ja yksilön itsensä määriteltävissä. Aiempi tutkimus on osoittanut, että kansallisuus rakentuu diskursiivisesti; kansallisuuden rajoja, sen jaettua historiaa ja homogeenisyyttä uusintavan puheen kautta. Samalla kansallisuuden diskurssi luo toiseuttavia ja rodullistettuja kategorisointeja ja subjektipositioita, joiden kautta kuuluminen johonkin kansallisuuteen estetään. Tutkimukseni kysyy minkälaista ja miltä näyttävää suomalaisuutta tällä hetkellä käytössä olevat S2-oppimateriaalit rakentavat, ja mitä suomalaisuuden ulkopuolelle mahdollisesti suljetaan. Tutkimuksen aineistona toimi Opetushallituksen julkaisema S2-oppikirja Kielikarhu 1 ja siihen kuuluva opettajan materiaali. Aineistoa lähestyttiin diskurssianalyysin kautta; tunnistamalla suomalaisuuden diskursseja oppikirjan kuvista ja oppimateriaalien teksteistä ja erittelemällä suomalaisuuteen eksplisiittisesti ja implisiittisesti yhdistyviä kategorisointeja ja oletuksia. Suomalaisuus rakentui oppimateriaaleissa valkoisuuden normiin yhdistyvän kehollisuuden ja suomalaiseen tapakulttuuriin yhdistyvien rituaalien kautta. Suomalaisuus vertautui usein toi-siin kansallisuuksiin erontekojen ja vastakohtien kautta. Opettajan materiaaleissa suomalaisuus ja ei-suomalaisuus yhdistyivät oletukseen S2-oppilaan suomalaisuuden taidoista, jotka oli sidottu oppilaan maahanmuuttajataustaisuuteen. Oppimateriaalissa kuvailtiin kuitenkin moninaista lasten suomalaisuutta ja yksilön mahdollisuuksia määritellä omaa suomalaisuuttaan ja identiteettiään. Oppimateriaalien ristiriitainen tapa rakentaa suomalaisuutta korostaa koulun ja opetuksen valtaa uusintaa normatiivisia kansallisuuden diskursseja sekä niiden mahdollisuuksia haastaa näitä diskursseja. Sen sijaan, että suomalaisuus rakennettaisiin valmiiksi S2-oppilaille, heidän omaa toimijuuttaan sen rakentamisessa tulisi tukea. Siten myös suomalaisuus voitaisiin tulevaisuudessa rakentaa valtadiskursseja haastavien vaihtoehtoisten diskurssien kautta.
  • Halme, Lotta (2021)
    Tämä kirjallisuuskatsaus kuvaa ja analysoi maskuliinisuuksia koulun ja väkivallan konteksteissa valitun tutkimuskirjallisuuden avulla. Kirjallisuuskatsauksessa selvitetään, kuinka maskuliinisuus rakentuu kouluissa ja oppilaiden välisissä suhteissa sekä sitä, kuinka maskuliinisuus ja väkivalta ovat yhteydessä toisiinsa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että miehet tekevät valtaosan väkivaltarikoksista eli väkivalta on jollain lailla yhteydessä mieheyteen ja maskuliinisuuteen. On todettu, että väkivaltaa pidetään miehekkäänä ja sitä glorifioidaan esimerkiksi mediassa. Nuorilla miehillä ja pojilla on myöskin todettu olevan naisia korkeammat itsemurha-, tapaturma- ja syrjäytymisluvut. Näiden tekijöiden voidaan ajatella olevan yhteydessä niin kutsuttuun toksisen maskuliinisuuden malliin. Tästä syystä väkivalta määritelläänkin tutkimuksessa sukupuolistuneeksi väkivallaksi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat sukupuolentutkimuksen traditioon kytkeytyvät feministiset teoriat ja niihin liittyvät sukupuolen, väkivallan ja maskuliinisuuden käsitteet. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat pohjautuivat jälkistrukturalistiseen feminismiin, jonka mukaan yhteiskunta muovautuu jatkuvasti diskursiivisten ja sosiaalisten käytäntöjen mukaan. Tutkielman menetelmänä toimii kuvaileva kirjallisuuskatsaus integroivalla otteella. Tämän menetelmän tavoitteena on luoda ilmiöstä selkeä kokonaiskuva sekä tarkastella sitä koskevaa kirjallisuutta kriittisellä otteella. Kirjallisuuskatsaus perustuu pääosin suomalaiseen kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Kirjallisuuskatsauksessa tuloksena rakentui näkemys siitä, millainen on hegemonisen eli arvostetun maskuliinisuuden malli koulussa. Hegemonisen maskuliinisuuden mallin piirteitä koulussa ovat esimerkiksi urheilullisuus, halveksuva suhtautuminen kouluun, homofobia ja kovistelu. Hegemoninen maskuliinisuus alistaa ja hierarkisoi muita maskuliinisuuden malleja ja erityisesti feminiinisyyttä. Maskuliinisuuden mallit ovat myöskin yhteydessä intersektionaalisuuteen, sillä maskuliinisuudet jäsentyivät suhteessa etnisyyteen, toimintakykyyn ja yhteiskuntaluokkaan. Väkivallalla on iso rooli oppilaiden välisessä kilvoittelussa, hierarkian jäsentämisessä ja statuksen saavuttamisessa. Toisaalta väkivalta saa myös positiivisia merkityksiä ja sävyjä, sillä väkivaltaa käytetään esimerkiksi leikkitappeluissa, jolloin sen tavoite on osoittaa välittämistä ja kiintymystä. Kouluissa maskuliinisuutta rakensivat opettajat, muu kouluyhteisö, vertaisryhmät ja oppimateriaalit.
  • Virtanen, Oona (2021)
    Keskustelu median negatiivisista vaikutuksista erityisesti nuorten hyvinvointiin on viime vuosikymmenien aikaan ollut keskiössä erityisesti teknologian kehityksen ja digitalisaation myötä. Myös mediaa käsittelevä tutkimus on painottunut juuri median negatiiviseen puoleen. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa ja koota yhteen median ja nuorten itsetunnon suhdetta käsittelevien tutkimusten tuloksia ja näin myös rakentaa aiheesta selkeämpää kuvaa. Median tulessa yhä merkittävämmäksi osaksi ihmisten elämää, myös koulutuksen on kehityttävä vastaamaan yhteiskunnan vaatimuksiin. Mediakasvatuksen toteutus ja tavoitteet ovat kasvattajien piirissä koettu epäselviksi ja mediakasvatuksen laadun ja tarjonnan vaihtelu on suurta. Tutkielmassani tarkastelen myös aikaisemmasta tutkimuksesta nousevia mediakasvatuksen keinoja tukea nuorten itsetuntoa. Tutkimus toteutettiin käyttäen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on koota aikaisempien tutkimusten tuloksia, jotka puolestaan toimivat uusien tutkimusten pohjana. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus toimii tiivistelmänä tiettyyn aihepiiriin keskittyvien tutkimusten keskeisestä sisällöstä tarkoituksenaan kartoittaa aiheesta käytävää keskustelua ja nostaa esiin sen kannalta tärkeitä tutkimuksia. Systemaattinen kirjallisuskatsaus eroaa muista kirjallisuuskatsauksen tyypeistä erityisesti aineistoon kohdistuvan tarkan seulonnan vuoksi. Näin ollen myös tämän tutkielman aineistolle asetettiin tarkat kriteerit, joita sen tuli noudattaa. Aineisto on myös esitelty lyhyesti omassa taulukossaan. Tulokset osoittivat median vaikuttavan nuorten itsetuntoon niin positiivisesti kuin negatiivisestikin, negatiivisten vaikutusten ollessa kuitenkin hieman yleisempiä. Keskeiseksi vaikutusten luonteen kannalta nousivat median sisällöt sekä niiden edustamat käsitykset ja arvot. Myös mediakasvatuksen osoitettiin toimivan itsetuntoa tukevana tekijänä. Erityisesti oppilaslähtöisyyteen perustuvat työskentelytavat koettiin toimiviksi. Toisaalta mediakasvatuksen on kuitenkin myös mahdollista jäädä hyvin pinnalliseksi toiminnaksi ilman kriittitstä otetta.
  • Ahokas, Pinja (2022)
    Velka vaikuttaa meidän jokaisen elämään. Jokainen on vastuussa vähintään valtionvelasta. Velka läpäisee erilaiset valtasuhteet, joista tutkielmani kannalta keskeisin on hyvinvointivaltion ja sen palveluiden käyttäjien välinen velkasuhde. Yksilö on velkaa valtiolle saamistaan julkisista palveluista, kuten koulutuksesta ja sosiaaliturvasta. Nämä sosiaaliset oikeudet, jotka aiheuttavat valtiolle taloudellista velkaa, muuttuvat yksilön sosiaaliseksi velaksi, ja yksilön velvollisuus on maksaa tätä velkaa takaisin. Velka valtasuhteena liittyy ennen kaikkea talouteen ja rahaan, mutta kiinnostukseni kohdistuu tässä tutkielmassa itse valtasuhteeseen ja siihen liittyvään hallintaan. Tavoitteenani on tarkastella, kuinka velkaa voi lähestyä muiden kuin taloustieteellisten käsitteiden kautta. Tutkielmassa avataan erilaisia tapoja, kuinka velka tuottaa hallintaa ja kuinka velkaa maksetaan takaisin. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Käyttämäni tutkimuskirjallisuus rajautuu enimmäkseen filosofiseen ja sosiologiseen hallinnan tutkimukseen. Tarkastelen velkaantumista, velkaa ja sen takaisinmaksua erilaisten hallintaan liittyvien käsitteiden avulla, kuten minuus ja moraali. Bourdieun pääomat ja elämäntyyli ovat myös työni keskeisiä käsitteitä. Käsitteiden avulla kuvaan, kuinka velan logiikka ohjaa ihmisten elämää. Velka tuottaa hallintaa minuuden ja moraalin kautta. Minuus ja moraali saavat ihmisen uskomaan velkaantuneisuuteensa. Ihminen voi olla kiitollisuudenvelassa valtiolle esimerkiksi saamastaan koulutuksesta tai muista taloudellisista ja sosiaalisista etuuksista. Ihminen voi tuntea myös syyllisyyttä velastaan. Tällöin hän tunnustautuu olevansa velkaantunut. Velvollisuudentunto saa hänet maksamaan velkaansa takaisin. Velkaa maksetaan takaisin vaihtamalla, kerryttämällä ja hyödyntämällä pääomia oikein. Velan takaisinmaksu on kaikkien yhteinen asia, minkä vuoksi velan maksua edellytetään kaikilta ihmisiltä. Velkaantunut ihminen omaksuu tietynlaisen elämäntyylin, jolla hän ilmentää omaa kunnollisuuttaan paitsi valtiolle, myös muille ihmisille. Jokaisella ihmisellä on vapaus valita, kuinka hän toimii. On kuitenkin pakko toimia normien mukaisesti tullakseen hyväksytyksi valtion ja muiden ihmisten silmissä.
  • Jekkonen, Netta (2023)
    Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvailla koulutuksen perinnöllisyysmekanismien toimintaa sekä niihin liittyviä tekijöitä. Tutkimuskysymykseni on: Kuinka perintötekijät sekä kasvuympäristö vaikuttavat koulutuksen periytyvyyteen? Koska koulutuksen voimakasta periytymistä pidetään merkkinä luokkayhteiskunnasta ja sosiaalista liikkuvuutta, eli lasten päätymistä erilaisiin asemiin kuin vanhempansa, merkkinä yhteiskunnan avoimuudesta, tämä tutkielman tuloksia voidaan tulkita myös laajemmasta, yhteiskunnallisen hyvä- tai huono-osaisuuden periytyvyyden näkökulmasta. Aineistooni valikoitui systemaattisen haun jälkeen, kuusi vertaisarvioitua, tieteellistä tutkimusta. Tämän tutkielman valossa geneettinen pääoma näyttää selittävän merkittävää osaa koulutuksen periytyvyydestä. Noin puolet yksilöiden välisistä koulutuksellisista eroista selittyy eroilla perintötekijöissä. Vastoin perinteisiä sosiologisia selitysmalleja, perheympäristö selittää Suomessa vain 12% ihmisten välisistä eroista saavutetussa koulutustasossa. Perheympäristön vähäinen vaikutus ei tarkoita perheympäristön laadun olevan koulutuksen kannalta yhdentekevää, vaan tutkielmani aineistossa esiintyi useita viitteitä, joiden mukaan koulutukseen vaikuttavan geneettisen potentiaalin tai riskien ilmentyminen välittyvät perheympäristön kautta. Ympäristön merkityksestä kertoo mm. havainto adoptiostatuksen positiivisesta vaikutuksesta kouluttautumiseen geneettisesti riskialttiilla ryhmällä; Biologisen perheen ulkopuolelle adoptoidut lapset, joilla oli koulutuksen kannalta epäedulliset geenit kouluttautuvat huomattavasti pidemmälle kuin samankaltaiset geenit omaavat lapset, jotka asuivat biologisen perheensä kanssa. Biologisten vanhempien luona asuvilla lapsilla perheympäristön vaikutus on vähäinen, sillä vanhempien perintötekijät vaikuttavat myös siihen, millaisen kasvuympäristön he tarjoavat lapsilleen. Perintötekijät korreloivat perheympäristön laadun kanssa, jolloin perintötekijöiden vaikutus kouluttautumiseen korostuu. Tilastollisesti merkittävä osuus koulutuksen perinnöllisyydestä selittyi tutkielmani mukaan perheympäristön ja geenien ulkopuolisilla tekijöillä. Näiden ulkopuolisten tekijöiden tunnistamiseksi tarvitaan lisää tutkimusta.
  • Malminen, Aino-Maria (2022)
    Tavoitteet. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoite oli selvittää minäpystyvyyden ja Big Five -persoonallisuuspiirteiden yhteyttä akateemisen suoriutumisen kohdalla. Tutkimuskysymykset olivat: (1) Millainen yhteys minäpystyvyyden, Big Five -persoonallisuuspiirteiden ja akateemisen suoriutumisen välillä oli ja miten sitä tutkittiin artikkeleissa, (2) millaisten kriteerien kautta tutkijat valitsivat tutkittavat Big Five -persoonallisuuspiirteet ja (3) miten tunnollisuuden, avoimuuden ja neuroottisuuden piirre ilmenivät suhteessa minäpystyvyyteen ja akateemiseen suoriutumiseen? Aiemmissa tutkimuksissa minäpystyvyyttä ja persoonallisuuspiirteitä on tarkasteltu erillisinä. Nyt kiinnostus oli suunnattu yhdistyneeseen vaikutukseen. Tämän kaltainen tutkimus oli lähinnä 2010-luvulla syntynyttä. Siten kirjallisuuskatsauksen tutkimukset olivat pioneereja, jotka avasivat uusia pedagogisia sovellusmahdollisuuksia. Menetelmät. Aineiston muodostivat kahdeksan, systemaattisen hakumenetelmän avulla löytynyttä, artikkelia. Menetelmänä oli teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa minäpystyvyyden käsite ja Big Five -persoonallisuuspiirteet muodostivat teoreettisen viitekehyksen. Tulokset ja johtopäätökset. Minäpystyvyyden ja persoonallisuuspiirteiden yhteys akateemisen suoriutumisen kohdalla on monimutkainen. Jokaisessa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksessa piirre on syvätason rakenne, jonka päälle muodostui taso, jolla minäpystyvyys operoi. Suosituimmat piirteet ovat tunnollisuus, avoimuus/avoimuus kokemuksille ja neuroottisuus/emotionaalinen vakaus, joiden yhteydessä saatiin tilastollisesti merkitseviä tutkimustuloksia. Tutkimusten johtopäätökset tiivistyvät seitsemään väitteeseen: (1) minäpystyvyys saattoi muuttaa persoonallisuuspiirteen oletettua toimintamekanismia, (2) minäpystyvyyden merkitys kasvoi oppilaan iän myötä piirteen kustannuksella, (3) eri vaiheissa opiskelua minäpystyvyyden voimakkuus merkitsi erilaisia asioita, (4) minäpystyvyys saattoi tehostaa piirteen vaikutusta, (5) persoonallisuuspiirre saattoi tehostaa minäpystyvyyttä, (6) ajanhallinta on merkityksellinen minäpystyvyyden ennustevoimassa ja (7) autonomisuuden motiivi on mahdollisesti merkittävä minäpystyvyyden edellytyksenä.
  • Demirtas, Mirena (2022)
    Henkisen työhyvinvoinnin merkitys korostuu ajassamme. Työn ollessa yhä useammin ruumiillisen työn sijaan kognitiivista tietotyötä, on työhyvinvointia syytä mitata psykologisin mittarein. Työhyvinvointia ei enää nähdä vain stressin ja uupumuksen kaltaisten oireiden puuttumisena, vaan työltä odotetaan mielekästä ja merkityksellistä sisältöä elämään. Tätä positiivisen psykologian näkökulmaa kuvastaa työn vaatimusten ja voimavarojen teoriaan perustuva käsite työn imu, jota tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin. Tavoitteena oli muodostaa käsitys niistä tekijöistä, jotka ovat oleellisia työhyvinvointia tukevia voimavaroja erityisesti nykyaikaisessa tietotyössä. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valikoitui kolme tutkimusartikkelia, joissa tietotyöläisten työn imua on tutkittu kvantitatiivisesti kyselylomakkeisiin perustuen. Kirjallisuuskatsauksessa koottiin yhteen ja analysoitiin tietotyöntekijöillä tehtyä työn imuun liittyvää tutkimusta. Työn imun kannalta keskeisiksi työhyvinvointitekijöiksi tietotyöläisillä nousi samankaltaisia työn voimavaroja, joiden on aiemmissa tutkimuksissa todettu korostuvan muissakin työtyypeissä. Tulosten mukaan korkeampaan työn imuun on yhteydessä työssä tapahtuva oppiminen, yhteisön tuki ja yrittäjähenkinen asenne työtä kohtaan. Myös nykyaikaisen tietotyön uudet vaatimukset kuten digitaalisilla alustoilla toimiminen ja yrittäjyys olivat yhteydessä korkeampaan työn imuun. Varsinainen tutkimuskysymys ’mitkä tekijät johtavat työn imuun tietotyössä’ jäi kuitenkin avoimeksi, koska yhtään pitkittäisasetelmalla toteutettua tutkimusta, josta syy-seuraussuhde olisi nähtävissä, ei löytynyt.
  • Rautanen, Aaro (2023)
    Tässä kandidaatintutkielmassa on muodostettu teoreettinen viitekehys väkivallattomuutta edistävälle pedagogiikalle aiemman tutkimuksen pohjalta. Tutkimuskysymys on: ”Mitä on väkivallattomuuden pedagogiikka?” Tutkimusaineisto koostui yhteensä seitsemästä vertaisarvioidusta kansainvälisestä tutkimusartikkelista. Tutkimus on toteutettu narratiivisena yleiskatsauksena. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Keskeisiä teorioita tutkimuksen taustalla ovat nondualismi, kriittinen teoria, poststrukturalismi, Judith Butlerin teoriat affekteista, etiikasta ja väkivallattomuudesta sekä analyyttinen psykologia. Tutkimustuloksista ilmenee, että väkivaltaan vaikuttavat yksilölliset tekijät ja yhteiskunnalliset rakenteet, mitkä ovat keskinäisriippuvaisia. Väkivallattomuus edellyttää yksilön sisäistä psyykkistä integraatiota, väkivallatonta relationaalisuutta sekä rakenteellista muutosta, joka mahdollistaisi väkivallattomuuden. Tutkimustulosten perusteella väkivallattomuuden pedagogiikan tavoitteena on tukea yksilön sisäistä muutosta ja kasvattaa tietoisuutta väkivaltaa tuottavista normeista ja rakenteista, sekä siitä millaisilla eettisillä ja poliittisilla toimilla näihin voidaan vaikuttaa. Opetuksen tavoitteena on luoda ajattelun lähtökohtia, joiden avulla yksilön on mahdollista vastata monimutkaisiin ja ennalta arvaamattomiin tilanteisiin päivittäisessä elämässä.
  • Vainikainen, Elina (2023)
    Suomalaista vapaata sivistystyötä koskevassa tutkimuksessa sen on moitittu hukanneen voimaannuttavan asenteen ja keskittyneen ainoastaan ihmisten sopeuttamiseen. Haastan kandidaatintyössäni tätä asetelmaa kysyen, millaista toimijuutta työväenliikettä lähellä oleva vapaa sivistystyö tällä hetkellä tavoittelee. Tutkimuksessani kehitetään sellaista toimijuuden määritelmää, joka tunnistaisi yksilöiden ja yhteisöjen erilaiset lähtökohdat ja voimaantumisen mahdollisuudet. Työn teoreettinen tausta nousee kotimaisesta vapaan sivistystyön tutkimuksesta, kriittisestä pedagogiikasta sekä työväen sivistystyön historiasta. Tutkimuksen aineistona olivat kahden sivistysliiton, Kansan Sivistystyön Liiton sekä Työväen Sivistysliiton, strategiat. Näitä julkisia asiakirjoja tarkasteltiin laadullisen, temaattisen analyysin keinoin niin, että analyysiyksikkönä oli strategian lause. Aineistoa tarkasteltiin neljän teeman pohjalta: 1) yksilöllinen toimijuus, 2) yhteisöllinen toimijuus, 3) perustaitojen opettaminen sekä 4) voimaannuttava sisältö. Lopullisessa analyysissä teemat kietoutuivat yhteen niin, että samoja lauseita saatettiin tarkastella useissa asiakohdissa. Sivistysliittojen strategioissa konstruoituva toimijuuden ideaali oli yhteisöllinen ja voimaannuttava. Siinä yksilöllinen ja yhteisöllinen kietoutuivat yhteen yhteisöllisesti voimaannuttavassa ja muutosorientoituneessa prosessissa, jossa tunnustettiin yksilöiden ja yhteisöjen erilaiset tarpeet ja lähtökohdat. Yksilön ja yhteisön suhde oli vastavuoroinen: yksilön toimijuus sidottiin yhteisössä toimimiseen, ja yhteisön tukemisen katsottiin voimaannuttavan myös siinä toimivia yksilöitä. Strategioista nouseva toimijuus toisaalta oli linjassa työväen sivistystyön historiallisten painopisteiden kanssa, toisaalta tunnisti nykyajan haasteet.
  • Savolainen, Sara (2023)
    COVID-19-pandemian aikana vuonna 2020 monilla työpaikoilla siirryttiin laajamittaiseen etätyöhön. Nopean muutoksen myötä oli tärkeää tutkia etätyöntekijöiden työhyvinvointia, sekä erästä sen keskeistä osa-aluetta: motivaatiota. Motivaatiota voidaan pitää kaiken tekemisen perustana. Erityisen tärkeää se on työnantajien näkökulmasta, sillä motivoituneet työntekijät auttavat yritystä selviämään ja menestymään. Motivaatiota voidaan tarkastella esimerkiksi Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteorian (2000a; 2000b) kautta, jonka mukaan motivaatio voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: kompetenssin, autonomian sekä yhteisöllisyyden tunteisiin. Tämän tutkielman tarkoituksena oli perehtyä motivaatioon etätyössä COVID-19-pandemian aikana. Vastaan tutkielmassa seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten siirtyminen etätyöhön COVID-19-pandemian aikana on vaikuttanut koettuun työmotivaation tasoon? 2) Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet työmotivaatioon etätyössä COVID-19-pandemian aikana? Tutkielmani on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valikoitui 10 englanninkielistä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, joista yhdeksän löytyi ProQuest-tietokannasta. Artikkelit analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä korostamalla tekstin kohtia tietyllä värillä riippuen siitä, kumpaan tutkimuskysymykseen teksti vastasi, ja tulokset koostettiin taulukkoon samoin perustein. Lisäksi tulokset on ryhmitelty taulukon sisällä ranskalaisin viivoin sen perusteella, liittyvätkö ne motivaatioon yleisellä tasolla vai itseohjautuvuusteorian mukaisesti autonomian, kompetenssin tai yhteisöllisyyden tunteisiin. Tulosten mukaan työntekijöiden motivaatio oli muuttunut COVID-19-pandemian aikaisessa etätyössä. Erityisesti yhteisöllisyyden tunne oli vähentynyt, kun kokemuksia verrattiin aikaan ennen pandemiaa. Motivaatioon vaikuttavia tekijöitä listattiin useita erilaisia, joista keskeisiksi nousi esimerkiksi ikä ja yhteisöllisyyden tunne. Tutkielman perusteella voidaan todeta erityisesti yhteisöllisyydellä olevan suuri merkitys motivaation kannalta.
  • Paasolainen, Jaakko (2022)
    Muutoslaboratorio (ML) on organisaatioiden kehittämiseen suunniteltu menetelmä. Monen eri alan yhteydessä toteutettu ML on todettu toimivaksi menetelmäksi lukuisia kertoja. Globaalin talouspaineen alati kiristyvässä vaikutuksessa työelämä kehittyy kuitenkin jatkuvasti nopeatempoisempaan suuntaan, jolloin pitkäkestoisen ja raskaan ML-menetelmän toteutus on vaikeampaa. Aiemman tutkimuskirjallisuuden näkemykset KTT:n ja ML:n tulevaisuudesta keskittyvät laajojen ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen tai työttömyyden, kehittämiseen ja ratkaisemiseen, jättäen täten aukon menetelmän ja nykypäivän työelämän jatkuvasti kasvavaan ristiriitaan. Tämän tutkielman tavoite on tarkastella ML:n ja nykypäivän työelämän ristiriitoja, ja toisaalta menetelmän kehittymisen mahdollisuuksia kohti nykypäiväisempää mallia. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistoksi valittiin 10 ML:ta käsittelevää tieteellistä lehtiartikkelia. Artikkelit olivat vuosina 2010-2021 julkaistuja. Aineiston hakusanoina olivat CL-intervention, change laboratory, formative intervention ja expansive learning, ja kaikki valitut artikkelit olivat täten englanniksi julkaistuja. Aineiston analyysi toteutettiin perinteisenä sisällönanalyysinä, jonka perusteella muodostettiin tutkimuskysymyksiä kuvaavat kategoriat. ML:n ja nykypäivän työelämän ristiriidoiksi muodoistui menetelmän pitkä kesto, sen suuri resurssien tarve ja tulosten myöhä ilmentyminen. Mahdollisuudet kohti nykypäiväisempää mallia olivat menetelmän sitouttava ja motivoiva vaikutus, sen tuottama integroiva kehityshalu osallistuneiden työntekijöiden keskuudessa, ja merkit menetelmän valmiudesta muokkaantumiseen. Tulosten perusteella ML:n ja nykypäivän työelämän välillä on selkeitä ristiriitoja, joskin mahdollisuuksien tarkemmalla tutkimisella mahdollistuu sen kehittyminen kohti paremmin nykypäivän työelämään sopivaa versiota.
  • Viitanen, Karin (2023)
    Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli tuottaa tietoa kehittävään työntutkimukseen pohjautuvan muutoslaboratorio-kehittämismenetelmän käyttömahdollisuuksista. Tutkimuksessani perehdyin siihen, millaisiin kehittämistarpeisiin muutoslaboratoriointerventiolla voidaan vastata sekä siihen, millaisia teoreettisia käsitteitä muutoslaboratorioiden analyysissa on käytetty ja mitä nämä käsitteet kertovat muutoslaboratoriomenetelmästä. Aiemmassa tutkimuksessa näihin kysymyksiin ei ole perehdytty, vaikka käytännön työelämässä toimiville näillä kysymyksillä voi olla suuri merkitys. Tutkimukseni oli narratiivinen eli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Sen tavoitteena oli erityisesti järjestää eri tutkimusartikkeleista löytyvää fragmentaalista tietoa ehyeksi kokonaisuudeksi. Aineistoni koostui kuudesta, aineistonhakuhetkellä vertaisarvioiduksi artikkeliksi Helka-tietokannassa merkitystä tekstistä, jotka käsittelivät muutoslaboratoriota koulutukseen liittyvissä hankkeissa. Analysoin aineistoni sisältöanalyysin keinoin. Tutkimustulosteni mukaan muutoslaboratoriota voitiin käyttää menestyksekkäästi kehittämisinterventiona silloin, kun kehittämiseen liittyi ristiriitoja. Tutkimustulosteni mukaan muutos-laboratorion osallistujien ei välttämättä tarvinnut edustaa organisaation eri positioita, osallistujamäärä saattoi poiketa muutoslaboratorion "ihanneosallistujamäärästä" ja kehittämisinterventiossa käytetty peiliaineisto edusti monipuolisesti eri aineistolajeja. Myös ongelmat, joiden ratkaisemiseksi muutoslaboratoriota käytettiin, näyttäytyivät monenlaisina. Tutkimustulosteni perusteella muutoslaboratoriota voidaan pitää varsin joustavana kehittämismenetelmänä. On kuitenkin huomioitava, että tutkimustulokseni on saatu koulutukseen liittyvistä muutoslaboratoriohankkeista, joten ne eivät välttämättä ole yleistettävissä kaikkiin muutoslaboratoriohankkeisiin. Jatkossa muutoslaboratoriota koskevassa tutkimuksessa olisi hyvä tutkimustulosten yleistettävyyden tutkimisen lisäksi paneutua toimintajärjestelmän kolmiomallin käyttöön osana muutoslaboratoriota sekä siihen, miten muutoslaboratoriosta voitaisiin kehittää toimiva kehittämismenetelmä myös heille, jotka eivät pysty hahmottamaan graafisia esityksiä.
  • Laurila, Julia (2021)
    Lisääntynyt kilpailu organisaatioiden välillä on muuttanut samalla työn vaatimuksia ja lisännyt työntekijöiden kokemaa stressiä työssä. Organisaatioiden paine menestyä heijastuukin siten negatiivisesti työntekijöiden työhyvinvointiin. Hyvinvoivat työntekijät ovat kuitenkin yksi organisaatioiden keskeisimmistä kilpailuvalteista markkinoilla, minkä takia työntekijöiden työhyvinvoinnin tukemiseen asetetaan yhä enemmän resursseja. Yhdeksi keskeiseksi työhyvinvoinnin tukemisen keinoksi on aikaisemmassa kirjallisuudessa tunnistettu johtaminen. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaankin identiteettijohtamisen ja työntekijöiden työuupumuksen välistä yhteyttä. Tutkielmassa vastataan kahteen tutkimuskysymykseen, jotka ovat: Onko identiteettijohtaminen yhteydessä työntekijöiden työuupumukseen? Mitkä identiteettijohtamisen ulottuvuudet ovat yhteydessä työntekijöiden työuupumukseen? Tutkielman tutkimusaineisto koostui neljästä tutkimusartikkelista, joissa oli tarkasteltu identiteettijohtamisen yhden tai useamman ulottuvuuden yhteyttä työuupumukseen. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, minkä takia aineistonkeruu ja -analyysimenetelmissä esiintyi väljyyttä. Aineiston analyysi pohjautui teemoitteluun, jonka avulla pystyttiin tarkastelemaan jokaisen identiteettijohtamisen ulottuvuuden ja työuupumuksen välistä yhteyttä erikseen. Tutkielman tulokset osoittivat, että identiteettijohtamisen kaikki ulottuvuudet ovat negatiivisessa yhteydessä työuupumukseen. Identiteettijohtamisen voi siten todeta olevan yhteydessä työntekijöiden vähentyneeseen työuupumukseen. Tulokset eivät kuitenkaan anna tietoa identiteettijohtamisen ja työuupumuksen välisestä syy-seuraussuhteesta, minkä takia ei voida todeta identiteettijohtamisen suoraan vähentävän työuupumusta. Jatkossa olisikin tärkeää saada tietoa muun muassa niistä muuttujista, jotka mahdollisesti vaikuttavat identiteettijohtamisen ja työuupumuksen välisen yhteyden toteutumiseen. Organisaatiot ja niissä toimivat johtajat voivat kuitenkin hyödyntää tässä tutkielmassa tuotettua tietoa pyrkiessään vähentämään työntekijöiden kokemaa työuupumusta liittämällä identiteettijohtaminen osaksi organisaation johtamisstrategiaa.
  • Köntti, Henna (2023)
    Syrjäytyminen on todellinen yhteiskunnallinen uhka ja etenkin nuorten sekä nuorten aikuisten syrjäytyminen aiheuttavat huolta. Aihetta on tutkittu paljon ja siitä käydään myös runsaasti julkista keskustelua. Käsitteenä syrjäytyminen on kuitenkin vaikeasti määritettävä, joka hankaloittaa siitä käytävää keskustelua. Tutkimuksessa lähdettiin selvittämään mitä nuoret aikuiset ajattelevat syrjäytymisestä ja sen tekijöistä sekä syrjäytymisestä käytävästä julkisesta keskustelusta. Tutkimuksen tavoitteena oli antaa avoin puheenvuoro tutkimuksen kohteena oleville nuorille aikuisille ja täten pyrkiä ymmärtämään heidän ajatuksiaan syrjäytymisestä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimukseen haastateltiin neljää 19-24 vuotiasta nuorta aikuista. Tutkimukseen pyrittiin saamaan haastateltavia, jotka olivat halukkaita kertomaan ajatuksistaan syrjäytymiseen liittyen. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina ja saatu aineisto analysoitiin teema-analyysilla. Aineiston teemoittelussa käytettiin apuna värikoodausta sekä luettelointia. Aineistosta löydettiin neljä teemaa koskien syrjäytymistä ja sen tekijöitä sekä kaksi teemaa koskien syrjäytymisestä käytävää julkista keskustelua. Tutkimustuloksista selviää, että nuoret aikuiset tiedostavat syrjäytymisen olevan yhteiskunnallinen ongelma. Syrjäytyminen nähtiin ulkopuolisuutena normaaliksi kuvatusta elämästä ja sen painotettiin olevan ensisijaisesti henkilökohtainen tunne omasta ulkopuolisuudesta. Syrjäytymisestä käytävän julkisen keskustelun haastateltavat kokivat ensisijaisesti positiivisena asiana, mutta he esittivät myös kritiikkiä sitä kohtaan. Syrjäytymiskäsite koettiin leimaavana ja haastateltavat kokivat, että medioissa esiintyy liioittelua, joka on esteenä rakentavalle keskustelulle. Tutkimustulosten perusteella aihetta olisi hyvä tutkia lisää, jotta saadaan ymmärrystä siitä, miten syrjäytymisestä on hyvä keskustella julkisuudessa.
  • Sikkilä, Joni (2021)
    Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmällä, mitä tutkimusten perusteella tiedetään nuorten elämäntaitojen oppimisesta joukkueurheilussa. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä ovat yleisimpiä nuorten oppimia elämäntaitoja, millaisia prosesseja elämäntaitojen oppimiseen liittyy ja millaisia pedagogisia strategioita ja lähestymistapoja tutkimukset suosittavat valmentajille elämäntaitojen opettamiseksi. Tässä tutkimuksessa elämäntaidot määritellään psykososiaalisiksi kyvyiksi ja ne on luokiteltu kognitiivisiksi, sosiaalisiksi ja emotionaalisiksi taidoiksi. Nuoruuden myönteisen kehittymisen ja elämäntaitojen tutkimus urheilussa on haarautunut omaksi tutkimusalueekseen, koska urheilun on todettu olevan otollinen ympäristö myönteiselle kehittymiselle. Tutkimus tällä tieteenalalla on kehittynyt viimeisen 15 vuoden aikana, mutta käytännön valmennustyössä ja valmentajakoulutuksissa elämäntaitojen kehittäminen on hyvin harvoin esillä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa analysoidaan viimeaikaista tutkimustietoa elämäntaidoista ja analyysin päälähteinä käytetään meta-analyysejä ja systemaattisia kirjallisuuskatsauksia. Näiden tutkimusten tuloksia täydennetään esimerkeillä yksittäisistä tutkimuksista. Tutkimustulosten yhteenvetona voidaan todeta, että joukkueurheilussa mahdollistuu monien erilaisten psykososiaalisten elämäntaitojen oppiminen. Tutkimuksissa raportoitiin useasti etenkin kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Emotionaalisten taitojen raportointia nousi esille harvemmin ja siihen syynä voi olla tutkimusten erilaiset luokittelutavat sekä elämäntaitoja opettavien ohjelmien fokus etenkin kognitiivisiin ja sosiaalisiin taitoihin. Tutkimukset korostavat, että elämäntaitojen tarkoituksenmukainen (eksplisiittinen) opettaminen on tehokkaampi tapa edistää nuorten elämäntaitojen oppimista. Ilman tarkoituksenmukaista opettamista oppiminen on kuitenkin mahdollista (implisiittisesti), mikäli urheiluympäristö ja vuorovaikutussuhteet ovat turvallisia ja myönteisiä. Jatkotutkimuksissa tutkimusalueen teoreettista perustaa pitäisi yhä rakentaa vahvemmaksi ja huomiota pitäisi kiinnittää enemmän eri mikrosysteemien yhteistyöhön, koska nuorten kehitys tapahtuu samanaikaisesti monissa eri instituutioissa. Tutkimusmenetelminä suositellaan muun muassa interventioita, pitkittäistutkimuksia ja tapaustutkimuksia.
  • Laurila, Inka (2022)
    Tämän tutkielman tavoite oli pohtia, millainen on minäpystyvyyden ja yläkoulun ilmapiirin välinen yhteys. Minäpystyvyys on Albert Banduran sosio-kognitiiviseen teoriaan sisältyvä käsite, jolla tarkoitetaan, että ihmisen toimintaan ryhtymistä ja sinnikästä ponnistelua ohjaa tunne omasta kyvykkyydestä, jolla on edelleen vaikutusta motivaatioon, hyvinvointiin ja elämänkulkuun. Tutkielman tarkoitus oli tuoda esiin yläkouluikäisen nuoren minäpystyvyyden merkitys, sillä kyseisessä elämänvaiheessa nuori joutuu tekemään ensimmäisiä tärkeitä koulutusvalintojaan. Lisäksi sosiaalisesti tukeva kouluilmapiiri on tärkeä huomioida, kun COVID19-pandemia on lisännyt nuorten yksinäisyyttä ja mielenterveyden ongelmia. Tutkimusten mukaan nuorten kokemus kouluilmapiiristä koskee heidän havaintojaan koulun ihmissuhteista. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valikoitui kolme kansainvälistä tutkimusartikkelia, joissa käsiteltiin kouluilmapiirin ja minäpystyvyyden välistä yhteyttä sekä vaihtelevasti myös muita kouluun tai hyvinvointiin liittyviä muuttujia. Aineistoa analysoitiin erittelemällä sen keskeisimpiä tuloksia. Tutkimusaineisto ei ollut kovin suuri, joten sen antamia tuloksia pohdittiin suhteuttamalla niitä monipuolisesti aihepiiriin liittyvään muuhun ajankohtaiseen tutkimukseen. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että nuorten motivaation ja hyvinvoinnin tukemiseksi yläkouluissa tulisi panostaa aikuisten mahdollisuuteen solmia nuoreen sellainen läheinen ja kannustava suhde, joka luo minäpystyvyydelle ja osallisuudelle suotuisan alustan.
  • Hypén, Sonja (2023)
    Nuorten talousosaamisesta on oltu huolissaan, koska nuorten velkaantuminen ja maksuhäiriömerkinnät ovat yleistyneet. Heikkoon osaamisen on etsitty syitä muun muassa koulutusjärjestelmästä, mutta aikaisemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että muun muassa sosioekonominen tausta on yhteydessä nuorten talousosaamiseen. Aikaisemmissa tutkimustuloksissa on myös havaittu jo vuosikymmeniä sitten, että kotitausta on yhteydessä nuorten koulumenestykseen. Suomalaisten nuorten talousosaamista on kuitenkin tutkittu vielä suhteellisen vähän, minkä takia vuoden 2018 PISA talousosaamisen arvioinnin tulokset antavat tärkeää tietoa suomalaisnuorten talousosaamisen tasosta. Tutkimuksessa tarkastellaan miten nuorten sosioekonominen tausta näyttäytyy vuonna 2018 saaduissa talousosaamisen arvioinnin PISA-tuloksissa. Tutkimus toteutettiin empiirisenä tutkimuksena, jossa tutkimusaineistoa analysoitiin temaattisen analysoinnin avulla. Tutkimusaineistona käytettiin Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemaa PISA18 Talousosaamisen arvioinnin raporttia, mihin on koottu talousosaamisen päätulokset, tutkimuksen arviointinäkökulmat sekä aineisto. Kuten aiemmatkin tutkimukset ovat osoittaneet myös talousosaamisen tuloksissa sosioekonominen tausta vaikutti nuorten talousosaamisen tasoon. Ylimpään sosioekonomiseen neljännekseen kuuluvat nuoret saivat parempia tuloksia talousosaamisen arvioinnista verrattuna alimpaan neljännekseen kuuluviin. Sosioekonominen tausta näyttäytyi niin nuorten rahanlähteissä, rahankäytössä kuin talousosaamisen tiedonlähteissäkin. Saaduista tuloksista huolenaiheena nousi esille nuorten osaamisen tason välinen suuri vaihtelu sekä sen kytkeytyminen sosioekonomiseen taustaan.