Browsing by study line "Klasslärare, pedagogik"

Tavoitteet. Me elämme yhä monikulttuurisemmassa maailmassa, jossa kulttuurienvälinen kommunikointi ja kulttuurin ymmärrys ovat yhä keskeisemmässä roolissa sujuvan kansainvälisen yhteistyön kannalta. Oppilaiden tulisi oppia koulussa kieliä, mutta samalla myös kohdekielen taustalla vaikuttavaa kulttuuria. Tätä painottavat niin tutkijat kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteetkin (2014). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa kulttuurin opettamisen tavoista ja keskeisistä osa-alueista peruskoulussa opettajan uraansa aloitteleville opettajille ja luokanopettajille. Hypoteesina oli, että tutkimustuloksissa painottuisivat erilaiset teemat ja aihepiirit kulttuurinopetuksen keskiössä. Tutkimustehtävänä on selvittää, millä tavoin kulttuuria opetetaan, ja mitä oppilaiden tulisi oppia kulttuurista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tarkemmin ottaen tutkimus tehtiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena on kuvata käsiteltävää ilmiötä mahdollisimman laajasti, mutta järjestelmällisesti. Aineisto kerättiin eri tietokannoista, kuten Scopuksesta ja Helkasta. Hakusanoina käytettiin aiheeseen soveltuvia sanoja ja hakuja tehtiin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lopulta artikkeleiksi valikoitu viisi vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusta, jotka parhaiten vastasivat tutkimusaihetta tiivistelmänsä perusteella. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Siinä aineistosta nousevat teemat ja ajatukset luokiteltiin ensin alaluokiksi ja sen jälkeen isommiksi aihepiireiksi eli yläluokiksi. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa korostui vuorovaikutus niin kulttuurin opettamisen tapana kuin tavoitteenakin. Lisäksi tutkijat korostivat kulttuurisen ymmärtämisen opettamista sekä kriittistä ajattelua. Opetusmetodeissa mainittiin autenttinen materiaali. Kielenoppiminen nähtiin tehokkaimpana autenttisia materiaaleja hyödynnettäessä sekä keskittymällä kommunikointiin. Kulttuurista ymmärrystä taas tarvitaan vuorovaikutuksen toimimiseksi tutkijoiden mielestä. Tuloksista hyötyisivät kieliä opettavat luokanopettajat opetusta suunnitellessaan.

Opettajan ammatin ympärille on muodostunut tiettyjä stereotypioita siitä, millaiset ihmiset suuntautuvat opettajiksi, ja mikä kyseisessä alassa heitä kiinnostaa ja motivoi, luoden tietynlaisen opettajamuotin. Suuntautumisen taustalla on kuitenkin monta muuttujaa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajaksi hakeutumiseen vaikuttavat erityisesti yksilön sisäiset, ulkoiset ja altruistiset motivaatiot. Tämän tutkielman tarkoitus oli koota opettajien motiiveja suomalaisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa esitetään, millaisia motiiveja opettajaksi suuntautuvilla on ja sitä, miten motiivien yleisyys jakautuu. Moni aiemmista tutkimuksista, kuten myös tämä, pohjautui Watt ja Richardsonin (2007) luomaan FIT-Choice -malliin, jonka avulla pystyttiin kokoamaan ja jäsente-lemään motivaatiot eri kategorioihin. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tyypillisenä piirteenä on tässäkin katsauksessa esiin tullut laaja-alaisuus ja metodisten säännösten vähäisyys aineistoa valitessa. Aineiston koontiin hyödynnettiin elektronisia tietokantoja, joiden avulla aineisto saatiin rajattua haluttuun suomalaiseen kontekstiin. Lopulliseen aineistoon kuului 11 opettajien motiiveihin sidonnaista tutkimusta. Analyysissä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka mukaisesti tutkimusaineistoa verrattiin aiempaan teoriaan. Merkittävimmät motiivit suomalaisilla opettajaksi suuntautuvilla olivat sisäisiä motiiveja, kuten kutsumus ja soveltuvuuden kokeminen. Yllättävää tuloksissa oli, että lapsien kanssa työskenteleminen ei saanut niin paljon kannatusta, kuin ehkä yhteiskunnan luomat stereotypiat antavat olettaa. Myöskään altruistisilla motiiveilla, kuten tulevaisuuden yhteiskunnan muokkaamisella, ei ollut merkittävää arvoa. Ulkoisten tekijöiden merkityksen vähäisyyden uskotaan johtuvan suomalaisten keskuudessa esiintyvästä positiivisesta suuntautumisesta ammattia kohtaan. Voidaan siis uskoa, että ammatti on arvostettu, mutta myös haasteinen, joten alalle ei suunnata vain statuksen perässä.

Nykypäivän yhteiskuntamme suorituskeskeisyys ja työn tärkeyden korostaminen ajavat oppilaat helposti kohti riittämättömyyden tunnetta ja huolta omista kyvyistään. Tämä on omiaan ruokkimaan täydellisyyden tavoittelua, jolla voidaan pyrkiä vastaamaan asetettuihin odotuksiin ja toiveisiin. Samaan aikaan huippusuorituksia ylistetään ja lahjakkuudet nousevat vertaisiaan suurempaan valokeilaan. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena olikin selvittää, miten kirjallisuudessa määritellään perfektionismi ja mitä kirjallisuus kertoo sen synnystä ja kehityksestä. Lisäksi tutkielmassa halutaan selvittää, onko lahjakkailla oppilailla ja perfektionismilla yhteyttä, ja jos on, niin miten yhteys ilmenee. Perfektionismi ja lahjakkuus ovat toisistaan erillisiä piirteitä tai ominaisuuksia, mutta niillä on taipumusta arkiajattelussa nivoutua yhteen. Siksi onkin tärkeää, että niiden yhteyttä tutkitaan. Toteutin kandidaatintutkielmani kirjallisuuskatsauksena ja keräsin aineiston Helsingin yliopiston Helka-kirjaston hakupalvelun sekä Google Scholarin avulla. Lisäksi käytin aineistonkeruussa aiempien, aiheeseen liittyvien pro gradu –tutkielmien lähdekirjallisuutta sekä teoriakirjallisuutta. Hyödynsin näiden ohella myös Googlea sekä aiheeseen liittyvää uutisointia aiheeseen virittäytyessä. Tutkielmani tulosten perusteella voidaan todeta, että perfektionismi on laaja ja moniulotteinen ilmiö, jolle on lähestulkoon mahdotonta antaa yhtä oikeaa ja täysin paikkansapitävää määritelmää. Perfektionismia kuvaillaan persoonallisuuteen liittyvänä taipumuksena, jolle on tyypillistä muun muassa korkeat suoritusvaatimukset, itsekritiikki ja virheettömyyteen pyrkiminen. Se nähdään yksilön toiminnan kannalta usein joko hyödyllisenä tai haitallisena. Kirjallisuuden mukaan perfektionismilla ja lahjakkuudella on havaittu olevan joitakin yhteyksiä ja lahjakkaiden oppilaiden on todettu omaavan esimerkiksi muita korkeampia vaatimuksia itseään kohtaan. Lahjakkaiden pyrkimysten on havaittu olevan omiaan perfektionististen piirteiden kehittymiselle. Tutkimusaineiston perusteella ei kuitenkaan voida todeta, että perfektionismi liittyisi puhtaasti lahjakkuuteen tai toisinpäin, eli perfektionismin ei siis voida todeta olevan yksi lahjakkaiden oppilaiden ominaispiirteistä. Tilaa aiheeseen liittyvälle lisätutkimukselle löytyneistä yhteyksistä johtuen kuitenkin on.

Frågan om sexuella- och könsminoriteter har fått mycket plats i samhällsdebatten under de senaste åren. Forskning visar att regnbågsunga i snitt mår sämre än heterosexuella och cis-elever. För att öka kunskapen om och förståelse för regnbågstematiken genomförde Helsingfors stad år 2023 ett projekt, där bland annat regnbågsverkstäder riktades till elever i årskurserna 6–9. Syftet med denna avhandling är att studera vad lärare ansåg om dessa regnbågsverkstäder. Forskningsmaterialet baserar sig på svar från en nätenkät för lärare som deltog i verkstäderna riktade till eleverna. Som ett kompletterande bakgrundsmaterial ingår också en informell diskussion med de tre smågruppsdragna som ledda verkstäderna i de svenskspråkiga skolorna. Nätenkäten riktad till lärarna består av både strukturerade och öppna frågor. Det kvantitativa materialet har jag analyserat med hjälp av statistiska metoder och det kvalitativa genom en innehållsanalys. Min studie visar att lärarna var positivt inställda till att regnbågstemat togs upp. De uppskattade smågruppsdragarnas kompetens och förmåga att förmedla informationen till eleverna. Trots detta påpekar många lärare att förhållandena var ogynnsamma. De nämner, till exempel att elevgrupper var för stora. Flera tar upp frågan om otrygga inlärningsmiljöer som är en all-varlig utmaning för elevernas möjligheter att ta till sig informationen som gavs under verkstäderna. Studiens resultat visar på både positiva och negativa erfarenheter bland lärarna rörande verk-städerna. Avhandlingen avslutas därför med förslag på aspekter värda att beakta vid framtida planering av verkstäder riktade till elever i skolmiljö.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, miksi lastenkirjallisuuden avulla on mielekästä toteuttaa yhdenvertaisuutta ja moninaisuuden kunnioitusta edistävää arvokasvatusta. Tavoitteena oli myös tarkastella, minkälaista on moninainen suomalainen lastenkirjallisuus. Arvokasvatus tulee esille opetussuunnitelmassa ja on korostuneessa roolissa nykypäivän moninaistuvassa maailmassa. Opettajilla ja huoltajilla ei kuitenkaan ole aina tarpeeksi valmiuksia tai tietoa puhua sensitiivisistä aiheista lasten kanssa, jossa lastenkirjallisuus voi toimia apuna. Aiemmat tutkimuksen ovat osoittaneet, että eettisten ulottuvuuksien lisäksi lastenkirjallisuuden sisällyttäminen opetukseen vahvistaa myös luetun ymmärtämisen taitoja. Tässä tutkielmassa menetelmänä käytettiin narratiivista kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto koostuu suomalaisesta ja kansainvälisestä kasvatustieteen kirjallisuudesta, tutkimuksista, sekä lastenkirjoista. Aineistoa haettiin erilaisista tietokannoista, kuten Helka-kirjaston hakupalvelusta ja Eric-tietokannasta sekä Google Scholarista. Osa aineistosta on myös lainattu kirjastosta fyysisessä muodossa. Aineiston haussa käytettiin erityisesti seuraavia haku-sanoja: lastenkirjallisuus, arvokasvatus, values education, lukeminen, moninaisuus, yhden-vertaisuus ja monikulttuurisuus. Tutkielman aineistoon perustuvat tulokset osoittavat, että lastenkirjallisuutta on mielekästä käyttää arvokasvatuksessa, sillä se voi muun muassa auttaa oppilaita ymmärtämään ihmis-ten välisiä eroja, avartamaan maailmankuvaa sekä vähentämään syrjintää koulussa luoden turvallista tilaa. Lastenkirjallisuus voi myös vahvistaa lapsen identiteettiä ja minäkuvaa, jos hän pystyy samaistumaan kirjan hahmoihin ja käsittelemään omaa elämäänsä kirjan kautta. Suomalainen lastenkirjallisuus on alkanut viime vuosina käsittelemään entistä moninaisempia aiheita, mutta ulkomailla sensitiivisistä aiheista on tehty lastenkirjoja paljon enemmän ja kauemmin. Varsikin vammaisuudesta kertovien lastenkirjojen määrä on Suomessa suhteellisen pieni.

Tutkielmassa tarkastellaan lasten luontosuhteen rakentumista ja lasten luontosuhteen merkitystä. Tutkielma on ajankohtainen useiden ilmiöiden, kuten teknologian aikaansaaman lasten vapaa-ajankäyttötapojen muutoksen ja ilmastonmuutoksen kiihtymisen vuoksi. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (OPS, 2014) velvoittaa luokanopettajia huomioimaan opetuksessa lasten luontosuhteen tukemisen ja auttamaan oppilaita ymmärtämään omakohtaisen luontosuhteen kautta luonnon merkityksellisyyden ihmisen elämässä. Tutkielman tavoite on myös kertoa, miten peruskoulussa ympäristökasvatuksella voidaan rakentaa lasten luontosuhteen myönteistä pohjaa, sekä miten koulu voi osaltaan tukea lasten luontosuhteen muodostumista. Luontosuhteen muodostumisen kannalta keskeisempänä tekijänä pidetään lapsen aitoja luontokontakteja sekä aikuisten, kuten opettajien ja vanhempien näyttämää roolimallia. Myönteisestä luontosuhteen merkityksestä ihmisen sekä luonnon terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on lukuisia esimerkkejä. Tutkielmassa lasten luontosuhteen rakentumista ja merkitystä tarkastellaan alakoulun ympäristökasvatuksen kautta. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus luontosuhteita ja ympäristökasvatusta käsittelevästä kirjallisuudesta. Tutkielmaa varten tarkastellussa kirjallisuudessa on lähes kaikissa osoitettu, kuinka hyvä luontosuhde sekä luonnossa olo edistävät lasten hyvinvointia, oppimista ja terveyttä, sekä jättävät elämänmittaisia myönteisiä muistoja. Lapsen myönteisen luontosuhteen kehittymistä tulee tukea monipuolisesti alakoulussa ympäristökasvatuksella. Näin voidaan edistää niin lasten kuin luonnon hyvinvointia.

Leikki on lapsille ominaista toimintaa ja he nauttivat siitä. Leikkiessään lapset oppivat sosiaalisia, kognitiivisia, emotionaalisia ja fyysisiä taitoja, joita myös peruskoulun on tarkoitus kehittää. Tämän kandidaatintutkielman tarkoitus on selvittää aikaisempien empiiristen tutkimusten avulla, mitä hyötyä leikeistä ja leikillisyydestä on peruskouluikäisille lapsille sekä verrata näitä tuloksia myös opetussuunnitelmaan (2014), jossa leikki mainitaan useita kertoja. Tämä kandidaatintutkielma tehtiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkimusaineistona käytettiin empiirisiä tutkimuksia peruskouluikäisistä lapsista ja/tai heidän opettajistaan. Aineistoon valikoitui kahdeksan tutkimusta, jotka täyttivät aineistolle asetetut kriteerit. Aineiston tutkimukset oli julkaistu vuosina 2007–2016. Tulosten perusteella, leikeillä ja leikillisyydellä on paljon myönteisiä vaikutuksia peruskouluikäisiin lapsiin. Opetussuunnitelmassa (2014) on mainittu samoja leikin hyötyjä, jotka tulivat esiin myös aikaisemmin tehdyissä tutkimuksissa. Leikit innostavat ja motivoivat oppilaita sekä tuovat heille iloa. Lapset kokivat leikit mielekkääksi oppimistavaksi ja he oppivat leikkien avulla uusia taitoja. Myös suurin osa tutkimuksiin osallistuneista opettajista totesi leikin olevan hyvä väline opetuksessa. Leikki on siis tärkeä työtapa, jota opettajien tulisi käyttää opetuksessaan. Leikkien avulla voidaan kehittää oppilaiden taitoja, joita he tarvitsevat koko elämänsä ajan

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa leikki on tärkeässä asemassa niin opetusmetodina, oppimisen ilon lähteenä kuin lapselle luontaisena toimintana. Oppilaalle annetaan tilaa olla aktiivinen toimija koulussa. Tätä ajattelutapaa tukee leikistä ja leikillisestä oppimisesta tehty tutkimus. Tutkimuksissa ohjattu leikki on todettu vähintään yhtä tehokkaaksi oppimisen tavaksi kuin suora ohjeistaminen. Lisäksi leikillinen asenne oppimiseen antaa oppilaalle tilaa tehdä virheitä ja tukee uudelleen yrittämistä epäonnistumisen jälkeen. Opettaja kuitenkin itse muodostaa hyvästä opetuksesta oman käsityksensä eli käyttöteorian, joka rakentuu hänen arvoistaan, tiedoistaan ja taidoistaan. Opettajan ja opettajaopiskelijan käyttöteoria vaikuttaa siihen, millaiseksi opetus muodostuu. Tässä tutkielmassa tutkin luokanopettajaopiskelijoiden käyttöteoriatekstien leikkiin, leikillisyyteen ja pelillisyyteen liittyviä puhetapoja. Tavoitteena oli selvittää, millaisia käsityksiä opiskelijoilla on leikistä koulussa ja millaisessa asemassa lapsi nähdään leikin suhteen. Näin saatiin tietoa siitä, vastaavatko luokanopettajopiskelijoiden ajatukset opetussuunnitelman ja tutkimuksen käsitystä leikistä koulussa ja leikillisestä oppimisesta. Menetelmät. Tutkielman aineistona käytin lukuvuonna 2017–2018 Itä-Suomen yliopiston Opetusalan ammattilaiseksi ja yhteiskunnalliseksi toimijaksi kehittymisen -opintojaksolla kirjoitettuja käyttöteoria-analyyseja. Rajasin aineiston sisältämään vain luokanopettajaopiskelijoiden leikkiä käsitteleviä tekstejä, joita varsinaiseen analyysiin tuli yhteensä 38 kappaletta 32 opiskelijalta. Käytin tutkielmassa diskurssianalyyttistä lukutapaa ja etsin opiskelijoiden käyttöteorioista erilaisia tapoja puhua leikistä koulussa. Tulokset ja johtopäätökset. Luokanopettajaopiskelijoiden käyttöteorioista muodostui kolme diskurssia, jotka olivat 1) Monipuolinen opetus, 2) Hyvinvointi ja 3) Mielekäs oppiminen. 1) Monipuolinen opetus -diskurssissa korostui pätevän opettajan kyky käyttää erilaisia opetusmetodeja, joihin kuului muiden muassa erilaisia leikillisiä opetustapoja. Monipuolisella opetuksella haluttiin varmistaa, että kaikki oppilaat saisivat heille parhaiten sopivaa opetusta. 2) Hyvinvointi-diskurssissa leikin merkitys näkyi koulupäivän keventäjänä ja rutiinien luojana. 3) Mielekäs oppiminen -diskurssissa opettaja pyrki tekemään opetuksesta mielekästä ja motivoivaa tuomalla siihen oppilaantuntemuksen ja nuorisokulttuurien seuraamisen kautta oppilaille tärkeitä ilmiöitä ja asioita. Kaikissa diskursseissa korostui opettajan aktiivinen asema leikin mahdollistajana ja ohjaajana. Oppilaan aktiivisuus leikissä jäi taka-alalle, enemminkin oppilaan tehtävänä oli toteuttaa opettajan johtamaa toimintaa. Diskurssien perusteella opetussuunnitelman monipuolinen käsitys leikistä ja leikillisyydestä koulussa eivät vielä toteudu opiskelijoiden käyttöteorioissa. Leikkiä kuitenkin pidetään oppimista edistävänä toimintana.

Tavoitteet. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden määrä on laskussa ja passiivisuus lisääntynyt. Myös oppilaiden osaamistaso PISA-tuloksissa on ollut pitkäaikaisessa laskussa (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2024). Lasten fyysisen aktiivisuuden määrän sekä oppimistulosten laskuun on havahduttu viimeaikaisissa tutkimuksissa sekä Perusopetuksen opetuksen perusteissa (2014). Liikunnalla on terveyden kannalta merkittäviä vaikutuksia. Tämän tutkielman tavoitteena on saada selville, mitä vaikutusta liikunnalla on oppimiseen ja koulunkäyntiin. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Lähteinäni käytin suomalaisia vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita. Hain artikkeleita Liikuntatieteellisen seuran verkkosivuilta. Tutkimusartikkelit on julkaistu Liikunta ja Tiede -lehdessä. Hain aineistoa vuosilta 2014–2024. Artikkelit on haettu avainsanoilla oppiminen, toimintakyky, liikuntakasvatus, lapset ja nuoret, koululiikunta sekä koulu. Aineistooni valitsin parhaiten tutkimustehtävääni palvelevat artikkelit. Tulokset ja johtopäätökset. Liikunnan vaikutuksista oppimiseen ja koulunkäyntiin nousi kolme teemaa: koulunkäynnin mielekkyys, oppimistulokset sekä sosiaalinen asema. Liikunta vaikutti usein koulunkäynnin mielekkyyttä lisäävänä, mutta osa aineistosta nosti esille liikuntatilanteet kiusaamisen mahdollistavina tilanteina. Liikunnan vaikutuksissa oppilaan sosiaaliseen asemaan koulussa huomioitiin myös kiusaaminen liikuntatilanteissa, kuten joukkuejaoissa ja pukuhuoneissa. Liikuntaosaaminen kuitenkin nosti oppilaan sosiaalista asemaa, ja oppilaan sosiaalisen aseman ollessa korkea oppilas todennäköisemmin liikkui koulussa. Liikunta tuki oppimista ja vaikutti myönteisesti oppimistuloksiin. Liikuntaa oli myös hyödynnetty oppimishaasteiden tukitoimena. Koulupäiviin tulee lisätä liikuntaa liikuntatuntien lisäksi. Opettajan tulee kuitenkin olla tietoinen liikuntatilanteiden alttiudesta kiusaamiselle ja suunnitella opetus tämän välttäen.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Oppilaan saamaa palautetta on tutkittu paljon, mutta palautteen vaikutuksia oppilaisiin ei ole niinkään paljoa. Tulevina opettajina olemme vastuussa oppilaille antamastamme palautteesta. On tärkeää ymmärtää palautteen kannustava ja positiivista ilmapiiriä luova vaikutus. Tutkielman tavoitteena on selvittää liikuntatunneilla saadun palautteen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia oppilaisiin alakoulun 3. luokasta yläkoulun loppuun. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Lähteiden etsinnässä hyödynnettiin Eric –tietokantaa, Google Scholaria ja Helkaa. Näiden lisäksi tietoa etsittiin Liikunta ja Tiede –sivustolta ja Pro Gradu –tutkielmien lähteistä. Aineistoksi valikoitui 6 artikkelia, joista 5 oli toteutettu Suomessa ja yksi Yhdysvalloissa. Tutkimustulokset olivat melko odotuksenmukaisia. Tutkimustulokset keskittyivät myönteisesti oppilaaseen vaikuttavaan palautteeseen, vaikka negatiivisesti oppilaisiin vaikuttavaa palautetta raportoitiin tuloksissa myös. Liikuntatunneilla saatu palaute vaikutti oppilaisiin eri tavoin, mutta tehokkaimmin suoritusta ja ilmapiiriä saatiin parannettua kannustavalla ja positiivisesti sävyttyneellä palautteella. Toisaalta negatiivissävytteisesti annettu palaute vaikutti oppilaisiin lannistavasti tai ilmapiiriä heikentävästi. Kolmessa tarkastelluista tutkimuksista oli käytetty kvantitatiivista ja kolmessa kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tuloksia oli saatu esimerkiksi kuvaamalla kahta liikuntatuntia ja observoimalla oppilaiden reagoimista palautteeseen. Tutkimusjoukoista pienin oli 28 oppilasta ja suurin sen sijaan 7132 oppilasta. Kouluissa pitäisi perehdyttää opettajat entistä paremmin palautteenantamiseen kaikkia kunnioittavalla tavalla kuitenkin eteenpäin pyrkien.