Browsing by Title

The attitudes towards mathematics grow more and more negative in Finnish children as their studies progress. The attitudes towards mathematics are negative even as compared with attitudes towards mathematics worldwide. The quality of teaching has proven to have an impact on the attitude of students. Flipped learning aims to humanize and individualize the learning process so that the teacher is rather a supporter in the learning process than an information provider. This thesis aims to define the factors influencing the attitudes towards mathematics and explore the components forming these attitudes. In addition, this thesis examines the definition of flipped learning and the ways it can be applied to teaching of mathematics. Additional aim is to gather useful professional information to benefit the future work as a teacher. This thesis is a descriptive literature review formed in Spring 2019. The material was gathered using Helsinki University Library, Helmet Library, Finna Database, ResearchGate Database and Google. The literature was selected on the basis of their relevance in the field of mathematics and educational sciences. This literature review indicates that the attitudes towards mathematics consist of i. a. beliefs, emotions and motivation. They are influenced by the experiences, learning environment and background of the learner. Flipped learning is a learning ideology emphasizing learning at one’s own pace, self-guidance and communal learning. In the context of teaching mathematics, it can be applied for example in the form of using digital devices and encouraging communality in the class room.

In this research I study Bachelor’s of Arts (Education) and Bachelor’s of Social Services own conceptions of their professional core competences and the relation between academically acquired skills and the work standards. The purpose of this study is to find out what are the things the early childhood educators see as their professional core competence in relation to their work in day-care centre and does the education provide the early childhood educators sufficient competence for their daily work. The material for this research was collected by using a survey form that consisted of 37 arguments and two open questions. In the end, 37 forms were returned, 19 of which were answered by Bachelors of Arts (Education) and 18 by Bachelors of Social Services. According to the results of this research, the core competence of Bachelors of Arts (Education) and Bachelors of Social Services is really similar to one another. The open questions about the competence for the daily work brought up instead more differences between the answers. The Bachelors of Arts (Education) had a wish for more special pedagogy education and practical experience for their training programme. The Bachelors of Social Sciences whished instead for pure early childhood education for their training programme.

Objective. In the thesis the learning environments of two Norwegian kindergartens and schools are observed and studied. The Norwegian kindergarten act and education act are opened for discussion. Especially the links between the values presented in the acts with the corresponding field of education are emphasized. Procedure. The data for the thesis was collected by observing two Norwegian kindergartens and schools in the Spring 2016. To support the observation the staff was interviewed. The learning environments of the kindergartens and schools are being analyzed through the theory of Kopko, which discusses the effect of crowding, noise and quality of neighborhood. The construction of social skills in childhood is also viewed through Stig Brorström’s theory of childhood construction. Results and Conclusion. Connections were found between the acts and the kindergartens and schools. The Norwegian kindergarten act and both kindergartens observed emphasize care, play, respect for human and nature, equality, solidarity and creativity. The schools ob-served named Koulu1 and Koulu2 focused on knowledge and skills presented in the Nor-wegian education act. Also equality and solidarity listed in the school act was emphasized with Koulu1. The students should be couraged to solve problems together and share their knowledge. The process of learning is ought to aim at a shared experience, where the skills of an individual are brought to day light and being developed further with the peers.

Drinking coffee is an important part of Finnish food culture. This study is about understanding the development of Finnish coffee culture and why people start to drink coffee. This thesis examines and describes factors that affect the start of one´s coffee drinking. Previous study of the subject has been done by Tuija Saarinen in her work Pannu kuumana: suomalaisia kahvihetkiä. She has collected coffee memories from different heritage archives. Inspired by Saarinen´s work, material for this research has been collected by a narrative method. Narratives are written about how Finnish people have started to drink coffee. Material for this study are narratives written by Finns. These narratives were collected by email. They were written by correspondents, independently and without monitoring. There are ten narratives. Material was analysed by finding and categorizing factors that have affected the start of one´s coffee drinking. Two kinds of factors were found affecting the start of coffee drinking. First coffee has an energizing effect which was found beneficial in every day life. This factor was mentioned in four of the ten narratives. Second factor was coffees social dimension. Social motivators to start drinking coffee were found in every single narrative. Sources for this social motivation were family, friends and work community. Energizing and social factors of starting one´s coffee drinking do not exclude each other. However, the social dimensions of coffee drinking appear to be the main factor why Finnish people start to drink coffee.

Mental health problems are a major cause for working incapacity in Finland. The new elementary school curriculum raises mental health skills in a bigger role in schools than ever before. This thesis is about Finland's Mental Health organization’s training called “Hyvää mieltä yhdessä”. The training aims to help teachers teach mental health skills in school. The purpose of this thesis is to describe teachers’ realizations of the training. The data consisted of 151 teachers’ feedback from the training during the term 2015-2016. In this thesis studied the open question “What was your most important realizations during the training day?” The answers were analyzed with a data based content analysis method. The data collected highlights teachers’ realizations about mental health and factors that affect it as well as its significance in general and in education. Teachers had realizations for example concerning the role of the mental health skills in the new elementary school curriculum. In conclusion, teachers need more information about mental health and its promotion. The “Hyvää mieltä yhdessä” -training seems to answer to this need. On the grounds of the results, teachers’ training helps to carry out the new curriculum’s goals towards mental health because the training served practical tips for teaching mental health skills. This thesis illustrates how difficult it is to carry out the new curriculum’s abstract goals without teacher’s training.

Tutkielman tarkoituksena on toteuttaa kirjallisuuskatsaus, jossa konkreettisten esimerkkien avulla kootaan yhteen tietoa siitä, kuinka liikuntavammaisen oppilaan itsenäisyyttä ja aktiivisuutta on mahdollista edistää alakoulun perusopetuksessa. Tutkielmassa käsitellään myös liikuntavammaisen oppilaan aktiivisuutta ja itsenäisyyttä heikentäviä asioita. Teoriaosuudessa perehdytään liikuntavammaisuuden yleisimpiin syihin, liikuntavammaisten oppilaiden koulunkäynnin historiaan, nykyiseen opetussuunnitelmaan sekä inkluusion ja integraation käsitteisiin. Lähtökohtana tutkielmassa ovat sellaiset oppilaat, jotka käyttävät liikkumisen apuvälinettä (esimerkiksi pyörätuoli) päivittäin, mutta tulokset ovat käytettävissä myös sellaisessa tilanteessa, jossa liikuntavamma on väliaikainen esimerkiksi tapaturman seurauksena. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Lähdeaineisto rajattiin vuosien 2000-2020 välille. Lähteissä on mukana myös muutamia aikarajauksen ulkopuolelle jääviä teoksia, joiden käyttöä perustellaan metodiluvussa. Aineisto kerättiin vuoden 2020 alkuvuoden aikana. Hakutulosten etsinnässä käytettiin kuutta eri hakupalvelua, jotka on esitelty metodiluvussa. Lähdekirjallisuuden perusteella merkityksellisimpiä tapoja lisätä liikuntavammaisen oppilaan aktiivisuutta ja itsenäisyyttä koulupäivän aikana on viisi: oppimisympäristön ja toimintakulttuurin kehittäminen, koulunkäyntiavustaja, apuvälineiden käyttö sekä kuntoutus osana koulupäivää. Pedagogisena näkökulmana tutkielmassa on konduktiivinen kasvatus. Oppimisympäristöllä ja toimintakulttuurilla on liikuntavammaiselle oppilaalle iso merkitys. Samanlainen paikka tai tilanne näyttäytyy erilaisena liikuntavammaiselle, kuin vammattomalle oppilaalle. Toimintakulttuurin kehittämisessä tärkeää on hyvä vuorovaikutus, erilaisuuden hyväksyminen ja sen opettaminen koulun aikuisille, sekä oppilaille. Koulunkäyntiavustajan ammattitaidolla sekä apuvälineiden oikeanlaisella ja turvallisella käytöllä on tärkeä vaikutus koulupäivän sujuvuuteen. Huomiota tulee kiinnittää myös sosiaalisen vuorovaikutuksen tukemiseen ja siihen kannustamiseen. Kuntoutus osana koulupäivää tukee niin liikuntavammaisen oppilaan viihtyvyyttä koulussa kuin oppimistuloksiakin. Konduktiivisen pedagogiikan periaatteiden mukaan on mahdollista tukea sekä oppilaan fyysistä että henkistä toimijuutta. Fyysisen aktiivisuuden edistäminen (esimerkiksi tarkoituksenmukainen työskentelyasento) vaikuttaa positiivisesti niin oppimistuloksiin, itsensä arvostamiseen kuin sosiaaliseen vuorovaikutukseenkin.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä sinnikkyyden luonteenvahvuudesta, miten he määrittelevät sinnikkyyden vahvuuden ja mitä merkityksiä he sille antavat. Tarkoituksena oli myös selvittää, pitävätkö varhaiskasvatuksen opettajat sinnikkyyttä opetettavissa olevana taitona ja kokevatko he tukevansa lapsen sinnikkyyden kehittymistä. Sinnikkyys on yksi 24 luonteenvahvuudesta. Aiempien tutkimusten mukaan luonteenvahvuuksien ajatellaan olevan opittavissa ja opetettavissa olevia taitoja. Sinnikkyys on päämäärätietoisuutta ja päättäväisyyttä pitäytyä toiminnassa silloinkin, kun kohdataan haasteita tai epäonnistumisia. Sen avulla tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Sinnikkyyden on tutkimuksissa havaittu vaikuttavan positiivisesti oppimiseen, sekä olevan yhteydessä menestymiseen. Aiempien tutkimusten mukaan sinnikkyyden voidaan ajatella sisältävän myös intohimoa ja siitä juontuvaa sisäistä motivaatiota toimintaa kohtaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vastaavatko varhaiskasvatuksen opettajien käsitykset sinnikkyydestä luonteenvahvuusluokittelun ja aiempien tutkimusten määritelmiä sekä tukevatko he työssään lasten sinnikkyyttä vahvuusopetuksen näkökulmia vastaavilla tavoilla. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa teemahaastattelun menetelmää käyttäen. Haastateltavilta ei edellytetty perehtyneisyyttä luonteenvahvuusluokitteluun tai vahvuusopetukseen, mutta yksi haastateltavista oli aiheeseen jossain määrin perehtynyt. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Varhaiskasvatuksen opettajien näkemykset sinnikkyyden luonteenvahvuudesta vastasivat monelta osin luonteenvahvuusluokittelun ja aiempien tutkimusten määritelmiä. Varhaiskasvatuksen opettajat pitivät sinnikkyyttä opetettavissa olevana taitona, kokivat tukevansa lasten sinnikkyyden kehittymistä sekä pitivät sinnikkyyden vahvistamista tärkeänä. Näkemykset sinnikkyydestä jäävät kuitenkin jossain määrin kapeiksi, intohimon tai sisäisen motivaation merkitys ei noussut merkittävästi esille. Perehtyneisyyden luonteenvahvuusopetukseen voi nähdä laajentavan käsityksiä sinnikkyydestä sekä sen tukemisesta.

Keliakian vaikutukset fyysiseen terveyteen ovat olleet tiedossa jo pitkään, mutta sairauden psyykkiset ja sosiaaliset seuraukset ovat jääneet Suomessa tehdyn tutkimuksen osalta vähemmälle huomiolle. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää millaisina keliaakikot kokevat sosiaaliset ruokailutilanteet osana arkeaan. Aiemmat kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet keliakian aiheuttavan haasteita elämän sosiaalisen toiminnan alueille erityisesti tilanteissa, joissa ruokailuhetket sijoittuvat kodin ulkopuolelle. Edeltävät tutkimukset ovat havainneet sosiaalisten ruokailutilanteiden toimivan keliaakikoille merkittävinä terveydellisinä riskeinä, joissa keliaakikoiden kohtaama sosiaalinen paine saattaa johtaa sosiaalisten ruokailutilanteiden välttämiseen tai omasta ruokavaliosta poikkeamiseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Facebookin Keliakia-ryhmästä. Aineiston runsaan määrän vuoksi tarkemman tarkastelun kohteeksi valittiin vain 50–59-vuotiaiden (n=49) keliaakikoiden kokemukset. Aineiston analyysi tapahtui teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jonka seurauksena aineistosta nostettiin esiin kolme luokkaa, joiden avulla vastataan tutkimuskysymykseen. Keliaakikoiden kokemukset arjen sosiaalista ruokailutilanteista näyttäytyivät moninaisina. Keliaakikoiden kokemusten mukaan omaan tilanteeseen sopeutuminen sekä muilta ihmisiltä saatu positiivinen tukiverkosto olivat yhteydessä mielekkäämpiin arjen sosiaalisiin ruokailutilanteisiin. Kielteisempiin kokemuksiin myötävaikuttivat puolestaan vähäinen sosiaalinen tuki sekä muiden ihmisten tietämättömyys keliakiasta. Tietämättömyyden seurauksena keliaakikot kohtaavat vähättelyä sekä sairaudelle välttämättömän gluteenittoman ruokavalion kyseenalaistamista, jotka johtavat keliaakikoiden sosiaaliseen leimautumiseen ja sosiaalisten ruokailutilanteiden välttämiseen. Kielteisiä tuntemuksia sekä epävarmuutta arjen yhdessä syömiseen aiheuttivat erityisesti kodin ulkopuoliset sosiaaliset ruokailutilanteet. Tämä tutkielma tuotti arvokasta tietoa keliaakikoiden kokemuksista arjen sosiaalisista ruokailutilanteista osoittamalla keliaakikoiden kohtaamat haasteet ja yhdenmukaisen kohtelun puutteet, jotka olisivat suurilta osin korjattavissa keliakiatietoisuuden lisäämisellä.

The purpose of this study was to examine how a music teacher can build an informal lear- ning environment by using popular music pedagogy in a rock band playing by using 5.–6. grades music book as its’ material. First, I separated the rock band material from music books. Then I analysed the keys and the chords used in the songs. Finally I described how the basics of the rock band instruments are being taught in the books. The theory that is used in this study is based on a constructive learning, an informal learning and a popular music pedagogy. This study was a qualitative research where the corpus was described in using both qualita- tive and quantitative methods. The corpus of the research consisted of two series of music books: ”Musiikin mestarit 5–6” by Otava and ”SOI 5–6” by WSOY. Both book series consis- ted music books for the pupil and for the teacher. The rock band material represents approximately 25 percent of the contents of the music books. Every band instrument had special material regarding basic playing techniques. D- major was the most used key in both series. The next frequently used key in ”Musiikin mes- tarit 5–6” music book was C-major. Correspondingly, ”SOI 5–6” music book had exactly equal amount of A-minor and G-major keys after D-major. The most frequently used chords in rock band material were D, G, C, A, G7, A7, Am, Dm and Em. This study confirmed the view that teacher may build a learning environment by using music books. Learning may happen informally. However, the classroom as a formal learning envi- ronment must include suitable material that meet the needs of rock band playing. Finally, This study pointed out that teacher should use his/her pedagogic understanding when eva- luating suitable material for rock band playing to use.

Peruskoulun opetussuunnitelmassa 2014 on painotettu koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen, kuten lähiluonnon, hyödyntämistä. Opetuksen yhtenä laaja-alaisista tavoitteista on lapsen luontosuhteen vahvistaminen osana kasvatusta kestävään kehitykseen. Suomessa oppitunteja pidetään ulkona vielä verrattain vähän ja tutkimustietoa aiheesta tarvitaan. Tämän tutkielman tarkoituksena on tuottaa lapsinäkökulmaista ymmärrystä koululaisen suhteesta koulumetsäksi nimitettyyn luonnonympäristöön. Lopulliset tutkimuskysymykset määrittyivät aineistolähtöisesti erään uusmaalaisen neljännen luokan oppilaiden tuottaman aineiston pohjalta. Oppilaille esitettiin avoin kysymys: ”Mitä haluaisit kertoa koulun lähimetsästä tutkijalle?”. Oppilaat valokuvasivat metsää ja kertoivat kuvistaan. Kerrotuttamisen menetelmä perustuu ajatukseen, että lapsen tietoon pääsee parhaiten käsiksi antamalla hänen itse kertoa siitä. Aineistosta nousi tämän tutkielman keskiöön kahden lapsen kertomukset ja niissä välittyvä suhde koulumetsään. Analysoin näitä narratiiveja teoriaohjaavasti Marketta Kytän kehittämän, lapsiystävällisen ympäristön arviointiin tarkoitetun melukylämallin avulla. Kytän melukylämalli osoittautui käyttökelpoiseksi välineeksi lapsen ympäristösuhteen jäsentäjänä koulumetsän kontekstissa. Keskeinen erottava tekijä tavassa, jolla koulumetsästä kerrottiin, oli kertomisen konteksti sekä potentiaalisten toimintamahdollisuuksien eli tarjoumien aktualisoituminen. Tutkielma lisää ymmärrystä koulumetsässä toimimiseen liittyvistä piiloisista tekijöistä, jotka mahdollisesti asettavat rajoitteita lapsen mahdollisuuksiin rakentaa suhdettaan luonnonympäristöön. Mikäli tavoitteena pidetään läheisen ja henkilökohtaisesti merkittävän luontosuhteen vahvistamista, tarvitsevat myös koululaiset mahdollisuuksia vapaaseen leikkiin ja muuhun lapsesta itsestään lähtevään toimintaan, jossa heillä on parhaat mahdollisuudet havaita, ottaa käyttöön ja muovata luonnonympäristön tarjoamia toimintamahdollisuuksia.