Browsing by Title

The aim of this research was to clarify how crafts and doing things by hands are utilized and what kind of in-fluence they have in physical rehabilitation especially in Cerebrovascular accident (CVA) patience´s occu-pational therapy. There are very few researches available related to craft´s effects for physical health because almost all ear-lier researches have been concentrated on the mental influences when doing things by hands. In this re-search the idea was to study possibilities of the crafts concentrating mainly on less studied physical rehabili-tation without forgetting mental side which also has a strong connection to the subject. Based on that two main questions were set for the research 1) What kind of effects doing by hands has in the physical rehabili-tation? 2) How the use of hands is utilized in occupational therapy? I collected my data by interviewing two occupational therapists, who have made a long career in rehabilita-tion and used crafts to support and help their work. The interview was carried out as a theme interview based on the questions which came up into my mind when collecting theoretical background for my re-search. Before the interviews I divided all questions to four themes: rehabilitation and CVA (cerebrovascular acci-dent), occupational therapy, crafts in therapy and art therapy. The research method was qualitative data analysis. I felt it necessary to define research questions more de-tail before thematisation, to make it easier to divide subjects under the right research question in the analysis of the data. After that all received answers related to each research question were grouped in themes. Doing things by hands and crafts have a lot of both, physical and mental effects on people. It all starts from inside of a person´s head and via that it reflects to physical functions. Especially, empowering emotions, like the joy of doing things, passion, motivation and a feeling of own capability were noticed to be important fac-tors in physical rehabilitation. Furthermore, doing things by yourself leading to better development of hands functionality was considered important. Upper limb rehabilitation is in the center of occupational therapy because human needs hands in everyday life. The use of hands is utilized in occupational therapy both in casual tasks and via crafts. Target is also to improve motor functions and movements of the person under rehabilitation. When applying the functionality practices are combined to some interesting actions when rehabilitation happens without paying any special attention to that. Functionality can also be applied by using certain type of auxiliaries when also working with physically disabled person come easier. The most important tasks of the Occupational therapists are to find customer´s spontaneity and will to do things, to make people feel good and fulfil their dreams.

Purpose of this thesis is to outline decisions made designing the physical learning environment of Koulu school -concept, and further develop its elements for humanitarian work and disaster relief. It also seeks ways to take advantage of local materials and craftsmanship. Previous studies have shown that physical learning environment can improve learning results, serve to direct towards more interactive learning methods and increase overall well-being. Engaging local communities in school’s day-to-day operations develops life skills and helps normalize everyday life in difficult circumstances. Thesis was implemented as survey, which was targeted at Koulu school team members. Survey collects tacit knowledge that has accumulated within the team and structures this know-how into practical solutions to further develop Koulu school -concept. Survey was conducted online using Helsinki university’s eLomake -service and six responses were received. Data was analyzed qualitatively using theory-driven content analysis, with physical elements of Koulu school’s learning environment as analytical framework. A short action research was conducted at Za’atr refugee camp to complement the survey. According to respondents the best elements of learning environment were shade cloth and wall of blackboards. These created comfortable atmosphere and allowed for flexible room layouts. Floor cushions were considered adaptable and promoting social equality. Respondents also suggested that physical elements of learning environment should be further developed more reliable, considering difficult and often primitive circumstances of humanitarian relief work. Thesis also concludes that Koulu school’s physical learning environment, as well as processes and instructions should be developed towards craft methods. Using local materials and craftsmanship engages local communities to the school and helps making processes more flexible and robust. In order to support this, elements of learning environment should be simplified, and instructions be developed in order to meet the needs of humanitarian work.

This research seeks to clarify the factors that promote learning in craft lessons, the needs for support, and the factors behind them from the perspective of craft teachers. I also get acquainted with how craft teachers experience the realization of three-level support in the context of craft. For this research, three craft teachers who teach in comprehensive schools, were inter viewed. The interviews were conducted remotely due to the prevailing covid-19 pandemic. The implementation of the research is guided by a qualitative phenomenographic approach and the themes that emerge from the theory. After transcription, the interview material was analyzed by means of phenomenographic analysis, and the results of the study have been presented in descriptive categories specific to phenomenographic analysis. The results also present a three-step support model based on the experiences of craft teachers. The aim of this research is to describe the forms of support used by craft teachers and the factors that promote the provision of support in craft lessons. The results resulted in four categories of description that were collectively constructed from teachers ’perceptions are; work community support, diversity of teaching, safe adult and a functional learning environment. Teachers identified various ways to promote support, such as collegial support, variations in differentiation, materials and tools, the use of different group work and peer support, the importance of student knowledge in identifying support needs and the role of one's own role in earning students trust. Teachers had differing views on the implementation of the three-step support model in craft classes. A collective understanding of the forms of support used by teachers is built in the results to give an indication of how teachers apply different levels of forms of support in their work

The aim of this thesis is to outline the strengths of craftivism as a means of activism and political participation. The investigative function consisted of describing, analyzing and interpreting themes that had emerged from the podcast Poliittisia pistoja. My intention was not to formulate widely applicable hypotheses of the phenomenon , but to gain diverse information on the subject and to understand craftivism as a current phenomenon. The thesis is a qualitative case study, where a conversation on craftivism published as an internet podcast functions as the source material. The utilized analytical method belongs to the sphere of content analysis, where the source material is analyzed and transcribed largely based on the source material. Six main themes emerged from the source material: 1) the facilitation of political agency, 2) consolation, empowerment and regulation of feelings, 3) diversity, 4) visual impact and volume, 5) performativity and emotional argumentation, 6) doing things the other way. The result of this study is a narratively intact text body, where craft is examined from the perspective of self-expression, activism and political participation. By studying craft as a channel for expressing opinions and participating in societal affairs, it was revealed that the strengths of craftivism as a means of activism were related to, among other things, the accessibility, diversity and visuality of craftivism and how craftivism enables the creation of new subject positions and political spaces. According to the source material it was also possible to vent feelings and thoughts of political grievances into the compositional and material craft process. Craftivism leading to functional products and processes, such as intimate and political cross-stiching or performative protest, is connected to historical, cultural and sosioeconomical meanings, which are addressed in this thesis.

The aim of the research is to study how handcrafts as a subject in primary education is conducted in the 1980’s and the 2010’s as well as to compare the subject content and objectives from the point of view of the teacher. There has been much change in the subject of handcrafts from the 1980’s to the present. The value of hand-made crafts has diminished as it is nowadays possible to affordably purchase fabrics and other textiles from shops. In the 2010’s, handcrafts are once again valued as upcycling and recycling are fashionable. Additionally, according to previous research, art subjects support learning in other subjects in many ways. Information from research allows us to focus on the functionality of the content and objectives of handcrafts as a subject in primary school education. The research was conducted by interviewing five school teachers, one of whom was retired. Three of the teachers worked under the national school curriculum of 1985 and four from the 2014 national school curriculum. The teachers were interviewed at their teaching schools, as well as the retired teacher, who was substituting at the school from where she retired. Additionally, one of the teacher’s was interviewed in the researcher’s home. The interviews were recorded at the time and transcribed after the interviews. The research method used was material-based content analysis. The method for analysis was thematic. The responses of the participating teachers corresponded well to the curriculums at the time. In national curriculum of 1985 specified very carefully what the children were to learn in the subject of handcrafts. The objectives and content in the 2014 curriculum are conveyed broadly without details and can be interpreted in a variety of ways. In the 1980´s in primary education it was important to learn techniques which were practiced in depth. Nowadays in the 2010`s these skills don’t necessarily have a chance to develop. Earlier, the final outcome of the handcraft was important as the item usually had a practical function. Nowadays most of the time allocated for handcrafts is put towards ideas, planning and other work stages and there is little time for the handcrafting itself. Overall, the teacher’s opinion was that the earlier curriculum supported the child’s development of perseverance and longterm concentration. Technology is now taking too big a role.

Tutkielman tavoitteena oli kirjallisuuskatsauksen avulla muodostaa kokonaiskuva koululaisille suunnattujen käsityökerhojen tarjonnasta Helsingissä sekä niiden toiminnan sisällöstä. Lisäksi pyrittiin selvittämään tekijät, jotka motivoivat lapsia käsityöharrastuksessa. Tutkielmassa käsitellään 1.-6. luokkalaisille suunnattua käsityötä ohjatun, omaehtoisen harrastus-toiminnan näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa käsiteltiin laadullisesti, yhdistelemällä eri lähteistä saatuja tietoja, tämänhetkisten käsityökerhojen toimintakentän selvittämiseksi sekä niiden sisällöllisten tavoitteiden kuvailemiseksi. Tutustuin monipuolisesti tarjolla olevaan aineistoon käsityökerhojen eri toimintakentiltä ja valitsin aineiston, joka parhaiten vastasi tutkimuskysymyksiin. Tutkimus rajattiin käsittelemään koulun kerhojen lisäksi taiteen perusopetusta ja kaupungin nuorisotoimen tarjoamaa kerhotoimintaa Koululaisten käsityökerhojen toimintakenttä on laaja ja siihen liittyy paljon hallinnollista ja sosiaalipoliittista päätöksentekoa. Helsingissä koululaisten käsityökerhoja järjestetään koulujen aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnan lisäksi myös muissa koulujen kerhoissa, taiteen perusopetuksessa eri toimipisteissä, joista osa on koulujen tiloissa, sekä nuorisotoimen toimesta pienryhmissä ja työpajoissa. Luomisen tarve motivoi koululaisia käsityöharrastuksen pariin. Suurin osa lapsista valitsi itse harrastuksensa oman kiinnostuksen mukaan, mutta myös vanhemmilla ja kavereilla oli iso vaikutus harrastusten valikoitumiseen. Käsityökerhojen toiminnan sisällössä korostui ainakin tavoitteissa toiminnan omaehtoisuus ja lasten mahdollisuus vaikuttaa opetuksen sisältöön.

Käsityöstä suuri osa on luovaa tuottamista mutta kaikki luova tuottaminen ei ole käsityötä. Käsityöllä ja luovuudella on kuitenkin yhtymäkohtia, joten halusin selvittää, voisiko harrastuneisuus käsityössä tukea luovuuden kehittymistä. Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään peruskoulun oppilaiden käsityöhön suhtautumisen ja luovuuden välistä yhteyttä kvantitatiivisin menetelmin. Vertailukohdaksi otin ympäristö ja luonnontietoon suhtautumisen ja luovuuden välisen yhteyden. Analyysit on tehty Co4Lab projektin yhteydessä tehdyn kyselyn pohjalta. Kyselyssä kysyttiin muun muassa oppilaiden käsitystä omasta luovuudestaan, suhtautumista käsityöhön ja suhtautumista ympäristö ja luonnontietoon. Kysely toteutettiin 5-portaisella Likert-asteikolla. Luovuusmuuttujan muodostin exploratiivisen faktorianalyysin perusteella kolmen muuttujan summamuuttujana. Oppiaineisiin suhtautumisen tekijöiden aineiston analyysissä käytin myös apuna exploratiivistä faktorianalyysia. Kutakin tarkastelun kohteena olevaan oppiaineeseen suhtautumista parhaiten kuvaavat summamuuttujat muodostettiin kuitenkin jättämällä yksi väittämä osioanalyysin perusteella pois, ja tekemällä negatiivisista väittämistä käännetyt muuttujat. Oppiaineiden suhtautumista kuvaavat muuttujat muunnettiin 5-portaiselle asteikolle jatkoanalyysiä varten. Henkilökohtaisen luovuuden käsityksen ja oppiaineisiin suhtautumisen välistä yhteyttä tutkin tarkastelemalla niiden välisiä korrelaatioita sekä yksisuuntaisen varianssianalyysin (ANOVA) avulla. Aineiston perusteella henkilökohtaisen luovuuden käsitys ei ole normaalisti jakautunut ja oppilaiden käsitys omasta luovuudestaan on melko korkea. Se korreloi merkitsevästi sekä käsityön oppiaineeseen suhtautumisen kanssa (r=0,26) että ympäristö ja luonnontiedon oppiaineeseen suhtautumisen kanssa (r=0,32), mutta selkeää lineaarista yhteyttä ei ole nähtävissä. Varianssianalyysin perusteella suhtautuminen ympäristö ja luonnontietoon selittää 12,1% ja käsityön oppiaineeseen suhtautuminen 8,5% henkilökohtaisen luovuuden käsityksestä.

Kirjallisuuden avaaman ikkunan kautta päästään kurkistamaan kyseisen aikakauden maail-maa, yhteiskuntaa, kulttuuria ja ilmiöitä, kuten käsityötä ja sen merkitystä. Pienen kirjallisuus-historiallisen otannan kautta on mahdollista tarkastella yhtä kulttuurishistoriallista esiintymää, jota voidaan tulkita aikaisemman tutkimuksen valossa. Tutkielmassa syvennyttiin luomaan kuvaa 1800-luvun lopun sääty-yhteiskunnasta sekä kirjallisuushistoriasta. Käsityön käsittee-seen paneuduttiin esineen, taidon sekä prosessin kautta ja siihen perehdyttiin erityisesti 1800-luvun lopun kontekstissa. Tutkielmassa tarkasteltiin käsityön ja käsityötieteen näkö-kulmasta Juhani Ahon teoksia Papin tytär ja Papin rouva. Tutkielmassa selvitettiin, millaisia merkityksiä käsityölle teoksissa annetaan. Papin tytär ja Papin rouva ovat kirjallisuustieteen puolella hyvin tutkittuja teoksia, mutta tut-kielman käsityönäkökulma on uusi. Aineistosta poimittiin käsityötä käsittelevät tekstikatkel-mat, joita ensin kvantifioitiin. Kvantifioinnin jälkeen tutkimus toteutettiin aineistolähtöisenä si-sällönanalyysinä, jossa hyödynnettiin myös diskursiivisia menetelmiä. Analyysissa aineistoa jaoteltiin ala- ja yläluokkiin sen mukaan, millaisia aiheita aineistosta nousi esiin. Käsityö jaettiin esineen, taidon ja tekemisen teemoihin, joiden sisällä annetut merkitykset jaettiin positiivisiin ja negatiivisiin. Analyysin tuloksina saatuja käsityölle annettuja merkityksiä peilattiin teo-riataustassa luotuun katsaukseen yhteiskunta- ja kirjallisuushistoriasta. Aineistosta nousi esiin käsityön merkitys osana erityisesti naisen arkea. Käsityöesineille an-nettiin erilaisia merkityksiä ja esineitä käytettiin laajasti erilaisten sanattomien viestien välittä-miseen. Käsityötä tekemisenä kuvattiin naisen arkisena askareena. Tämän kaltaista kuvaus-ta käytettiin erityisesti, kun haluttiin luoda kuvaa päähenkilö Ellistä kunnollisena naisena. Tä-mä antoi viitteitä käsityölle annetusta arvostuksesta, ja käsityöstä välttämättömänä osana hyveellisen naisen elämä. Käsityötaito nousi aineistosta esille, mutta sen oppimisesta ei ollut viitteitä edes Ellin kasvua ja koulutusta kuvaavassa Papin tyttäressä. Tämän pohjalta oli tul-kittavissa, että käsityötä taitona arvostettiin ja että käsityötaidon oppimista pidettiin itsestään selvänä. Tutkimusaineistosta tehdyt havainnot ja tulkinnat vastasivat hyvin teoriataustassa esitettyjä käsityön merkityksiä 1800-luvun lopun yhteiskunnassa.

Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää miten käsityöharrastajat kokevat käsityön ympäristön kannalta ja millaisia tunteita se heissä herättää. Käsityö on ihmiselle luontaista toimintaa ja useiden tutkimusten mukaan tekijöilleen hyvinvointia tuottavaa. Toisaalta sillä on niin toimin- nan kuin tuotteenkin osalta merkitystä myös ympäristön eri ulottuvuuksiin. Materiaalisuutensa vuoksi käsityö on vahvasti sidoksissa luonnonvarojen käyttöön, mikä saattaa aiheuttaa risti- riitaisia tunteita ja näin ollen olla vaikutusta käsityöharrastajan hyvinvointiin. Tutkimuksessa tavoitteena on selvittää mitä erilaisia merkityksiä käsityönharrastajat antavat käsityölle ympä- ristönäkökulmasta ja millaisia tunteita näihin merkityksiin liittyy. Tutkimus suoritettiin laadullisena kyselytutkimuksena, jossa avoimilla kysymyksillä kerättiin käsityön harrastajien ajatuksia aiheesta. Kysely jaettiin sosiaalisen median käsityöaiheisessa ryhmässä ja vastauksia saatiin 34 kappaletta. Kaikki vastaajat olivat naisia ikähaarukaltaan 27-74 vuotiaita. Analyysi suoritettiin aineistolähtöisesti fenomenografisella lähestymistavalla. Tutkimus osoitti, että käsityöharrastajien näkemyksiä käsityön ympäristöaspektista voidaan kuvata kuudella merkityskategorialla: käsityö on ympäristöystävällistä, parempi itse tekemällä kuin kaupasta ostamalla, käsityön ympäristövaikutukset toissijaisia, käsityö ei automaattisesti ympäristömyönteistä, taitona tärkeä ja suomalaisuus valttia. Miten käsityön ympäristönäkö- kulma koettiin, vaikutti siihen, millaisia tunteita käsitöihin liitettiin. Tulokset viittaavat myös sii- hen, että mitä kokonaisvaltaisemmin käsityön ympäristönäkökulman hahmotti, sitä ristiriitai- semmat tunteet nousivat esiin. Toisaalta ympäristömyötäinen toiminta käsitöiden kautta tuotti osalle tyytyväisyyttä. Lisää tutkimusta kaivataankin siihen, miten käsityöharrastajat näitä tun- teita käsittelevät ja miten ne vaikuttavat heidän harrastukseensa.

Tavoitteet. 2014 tulleessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa käsityö oli esitetty yhteisenä oppiaineena siinä, missä se oli aiemmin jakautunut tekstiili- ja tekniseen työhön. Muutos vaikuttaa käsityön oppiaineeseen niin peruskoulussa oppituntien määrässä ja sisällössä kuin myös käsityönopettajan koulutuksessa ja käsityönopettajan työnkuvassa. Tavoitteena oli selvittää kompetenssin ja työelämäodotusten kuvausta kirjallisuudessa suhteessa käsityön oppiaineen tilanteeseen opettajien näkökulmasta. Menetelmät. Tutkielmassa käytettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmää uuden opetussuunnitelman aiheuttaman muutoksen eri ulottuvuuksien selvittämiseen. Tutkimuskirjallisuutta etsittiin yliopiston kirjaston tietokannoista ja aihetta käsitelleiden kirjojen lähdeluetteloista. Koska joitakin aiheita on tutkittu hyvin vähän tai vain opinnäytetasoisesti, saatiin näiden aiheiden aineistojen löytämiseen tukea ohjaajalta. Tulokset ja johtopäätökset. Käsityönopettajaopiskelijoiden kompetenssikokemus vaikutti olevan puutteellinen, kun sitä tarkasteltiin kompetenssikirjallisuuden valossa. Myöskään käsityönopettajan koulutus ei välttämättä tarjoa vielä riittävästi tietotaitoa molemmista oppimisympäristöistä työelämän vaatimusten valossa. Tilanne kuitenkin elää yhä, joten asiasta on vaikea sanoa mitään varmaa. Koulutusten tulisi tulevaisuudessa olla paremmin osallistettuna työelämän muutosprosesseissa ja koulutuksilla tulisi olla riittävästi resursseja oman rakenteensa muuttamiseksi tarpeiden mukaan.