Browsing by Title

This study aims to find the factors that have effected the decision to apply to vocational training in the field of craft and design. This study aimed to answer three research questions that involved students background, crafts and students’ goals of the training. The selection of crafts and the future goals of students have been partly studied in the past from the same perspectives. Based on previous studies it can be assumed that students background affects applying to vocational training. However, most of the previous studies have been made several years ago. The structure of craft and design vocational training and the prospects of employment have changed in recent years. Because of these changes the research results may differ from the previous results. The research was carried out at the Ikaalinen College of Crafts and Design in April 2019. The research material was collected with a paper questionnaire and an e-form. 44 artisan students responded to the survey of which 26 studied to become Arts and Crafts Course Instructor, 12 studied to become Clothing artisans and 6 studied to become Textile artisans. The questionnaire consisted of basic information questions, multiple choice questions and open questions. Multiple choice questions were analysed quantitatively, and open questions were analysed by categorising. The practice of handicrafts since childhood and growing in an environment where crafts were present had a greater impact on the choice of the craft profession than for example the profession of parents. The majority of students felt that crafts were congenial, but all of the students did not feel like crafts as a school subject inspired them to apply to craft and design vocational training. The majority of the respondents sought to learn civic skills related to crafts and to work in the handicraft sector. Reflecting on future goals was challenging for many students which was seen as in many “I can’t say” answers.

Käsityöhön liitetään usein ajatuksia hyvinvoinnista ja terapeuttisuudesta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastella käsityön hyvinvointia tuottavia elementtejä sekä käsityön käyttöä terapiassa ja kuntoutuksessa mielenterveysongelmien hoidossa. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi hyvinvoinnin osuuteen valittiin 5 vertaisarvioitua artikkelia, joissa kuvataan sekä käsitöiden vaikutusta psykologiseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin että niitä fysiologisia reaktioita, joita käsitöiden tekeminen saa aikaan kehossa. Terapian ja kuntoutuksen osuuteen valittiin yhteensä 6 vertaisarvioitua artikkelia keskittyen käsityömenetelmien käyttöön taideterapiassa ja toimintaterapiassa sekä työpajatoiminnassa. Aineiston mukaan käsityö vaikutti harrastajien hyvinvointiin monen eri osa-alueen kautta. Sen lisäksi, että käsitöiden tekeminen lievitti stressiä, tarjosi voimauttavia kokemuksia sekä auttoi negatiivisten tunnetilojen hallinnassa, oli se myös identiteettiä muokkaava tekijä, antoi mahdollisuuden oppimiseen ja tuki henkilökohtaista kasvua läpi elämän. Käsitöiden tekemiseen liitettiin vahvasti sosiaalinen ulottuvuus, joka ilmeni paitsi yhteisöllisissä käsityöryhmissä myös siinä, kuinka tehtyjä esineitä annettiin lahjaksi läheisille. Käsitöiden ja erilaisten käsityömenetelmien käytöstä terapiassa oli löydettävissä vain vähän tutkimustietoa ja tehdyt tutkimukset keskittyivät taide- ja toimintaterapiaan sekä kuntouttavaan työpajatoimintaan. Hyvin usein tutkimuksissa käsityö niputettiin yhteen muiden luovien menetelmien kanssa. Käsitöiden rooli taideterapiassa jäi toissijaiseksi perinteisemmille taidemuodoille, ja toimintaterapiassa painotus oli nykyään siirtynyt lääketieteellisesti tehokkaiksi todennettaviin menetelmiin. Työpajatoiminnassa käsitöitä käytettiin kuntoutumisen apuna tukemaan asiakkaiden elämänhallintaa ja paluuta työelämään.

The purpose of this study is to find out the context of craft articles in Helsingin Sanomat and construct the cultural significances of crafts. The starting point of research is Kärnä-Behms (2005) hegemonic discourses. These are: the discourse of expertise, the discourse of anti-intellectuality, the ecological discourse, the discourse of life management, the discourse of anti-modernism and the gender discourse. The research questions try to find an answer to accuracy of the hegemonic discourses. The data consisted of craft articles published in Helsingin Sanomat during January and May 2015. The data were collected from the microfilm about Helsingin Sanomat at the National Library. There were almost 30 articles (N=28). For the first research question the data was analysed by a theory based content analysis and exploited the method based on discourse analysis. For the second research question the data was analysed by theory of guiding analysis. The hegemonic discourses directed typology of data for the types that represented the cultural significances of crafts. The hegemonic discourses without the gender discourse appeared at the data. There was speech about innovation and design with craft outside the hegemonic discourses. The missing about the gender discourse is showing changes of craft culture gendering. The speech about design and innovation with craft assume the craft manifestation in the future. The cultural significances of crafts constructed by professionalism, craft and industrial confrontation and innovation of craft.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen käsityön- ja varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden minäpystyvyyttä käsitöissä. Minäpystyvyys on tehtävä- ja tilannekohtaista uskoa omiin kykyihin, ja se vaikuttaa tehtäviin suuntautumiseen sekä siihen, kuinka paljon yksilö jaksaa nähdä vaivaa tavoitteiden saavuttamiseksi ja ponnistella vaikeuksia kohdatessa. Käsityö on monivaiheinen prosessi, ja minäpystyvyys on olennainen osa sitä niin tehtävien valinnassa kuin erilaisia ongelmia kohdatessakin. Opettajan minäpystyvyys vaikuttaa opetuksen laatuun ja sitä kautta oppilaiden oppimiseen ja heidän minäpystyvyytensä kehittymiseen. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaista opettajaopiskelijoiden minäpystyvyys käsitöissä on ja mitkä tekijät ovat yhteydessä korkeampaan ja mitkä matalampaan minäpystyvyyteen. Tutkimus on survey-tutkimus, jonka aineisto kerättiin sähköisellä e-lomakkeella. Tutkimuskysely koostui minäpystyvyysmittarista sekä taustatietokysymyksistä. Kysely lähetettiin kaikille Helsingin yliopiston ensimmäisen vuoden varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoille sekä ensimmäisen ja toisen vuoden käsityönopettajaopiskelijoille mukaan lukien käsityön sivuaineopiskelijat. Kyselyyn vastasi yhteensä 110 opiskelijaa, joiden vastauksia analysoitiin SPSS-ohjelmaa käyttäen. Analyysimenetelminä olivat aineiston tilastollinen kuvaaminen sekä varianssianalyysi. Tutkimukseen osallistuneiden opettajaopiskelijoiden käsityön minäpystyvyys oli keskimääräisesti korkea. Käsityön opettajaopiskelijoiden minäpystyvyys oli varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoita korkeampi. Iän, toisen asteen koulutuksen ja mahdollisen aiemman korkeakoulutustaustan perusteella jaettujen ryhmien väliltä ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja minäpystyvyydessä. Sen sijaan minäpystyvyys oli keskimäärin korkeampi hyviä peruskoulun käsityöarvosanoja saaneilla, kannustusta ja tukea kokeneilla, käsityötä valinnaisopintoina opiskelleilla, käsitöitä vapaa-ajalla harrastavilla sekä heillä, jotka kokivat oman osaamistasonsa suurinta osaa muita paremmaksi. Matalampia käsityön arvosanoja saaneilla, muiden epäilevää suhtautumista kokeneilla, oman osaamistasonsa muita huonommaksi kokevilla sekä heillä, jotka eivät opiskelleet käsityötä valinnaisaineena eivätkä harrasta käsitöitä vapaaajalla, oli tilastollisesti merkitsevästi matalampi minäpystyvyys käsitöissä.

Craft- courses in adult education centre are a good way for learning new skills and they also have a place in meeting other, same-minded people. Courses in adult education centres may be a big part of possibilities for hobbies especially in the countryside, where the possibilities for different hobbies are more limited than in most cities. The subjects of this study are participants of one weaving-course held by Oriveden seudun kansalaisopisto. The aim of this study is to determine values and attitudes linked to crafts, that form the meaning of crafts in participants’ lives. The aim is also to determine the reasons, why the participants have chosen to take part in this particular course. The study was executed in one lesson of the weaving course in January 2016 by a paper questionnaire. The material was analysed with qualitative content analysis. The answers were themed out by adapting Kallios (2014) indicator of the Craft Sense. The reasons for taking part in the class were compared with Metsämuuronens (1995;1997) motives of hobbies. The results showed that the meaning of crafts mostly related with the effect on wellbeing, the feeling of know-how and innovativeness, that linked mostly with designing crafts. Making things by hand had an effect on person’s own wellbeing, and the experiences of learning and enhancing of know-how were often mentioned. The reasons for taking part in this particular course were mostly coherent. Familiar people and the desire to learn how to weave were mentioned as important factors. Cognitive, social and functional motives were emphasized in the answers. Doing together, good company, know-how and learning were important reasons for participating in this course.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä käsitöillä on käsityön tekijöille. Tutkimuskysymyksenä on: Mikä käsityön merkitys on käsityön tekijälle? Tulevana käsityönopettajana tulee varmasti vastaan oppilaiden kysymykset, miksi käsityötä pitää opiskella, ja käsityön tekemistä joutuu perustelemaan. Käsityön merkitysten tutkiminen auttaa ymmärtämään miksi ihmiset tekevät käsitöitä ja mitä se heille merkitsee. Tutkimalla käsityön merkityksiä, voimme saada syvällisempää tietoa käsityön tekijöiden motiiveista ja siitä, miten käsityö liittyy heidän identiteettiinsä ja elämän merkityksellisyyteen ja voimme lisätä yleistä ymmärrystä käsityön arvosta ja merkityksestä. Aiemmissa eri tutkimusmenetelmillä tehdyissä tutkimuksissa käy ilmi muun muassa käsitöiden positiivisia merkityksiä psyykkisen hyvinvointiin liittyen (Krapi, 2018), käsitöiden tuottavan kokemuksia kulttuurisesta kuulumisesta sekä oppimisen, jakamisen, yhteisöllisyyden rakentamisen ja itsensä löytämisen mahdollisuuksia (Kouhia, 2016). Tutkielman aineistona on vuoden 2022 Taito–käsityön ammattilehden kirjoitettuja mediatekstejä, eli artikkeleita ja kolumneja. Aineistoksi valikoitui vuoden 2022 kuudesta julkaisunumerosta yhteensä 24 artikkelia ja kolumnia. Analyysimenetelmänä käytin induktiivista sisällönanalyysiä ja aineistoa analysoidessa tein aineiston pelkistämistä sekä käytin teemoittelua ja tyypittelyä apuna. Tutkimusasetelma on fenomenologinen. Analysoidusta aineistosta nousi esille kolme pääluokkaa käsityön merkityksistä, jotka vastasivat tutkimuskysymykseen. Nämä kolme pääluokkaa olivat henkisen hyvinvoinnin tukeminen, käsityö voimavarojen antajana sekä käsitöistä hyötyminen. Käsitöiden merkitys käsityön tekijälle koettiin moniulotteisena ja monimerkityksellisenä. Riippuen käsityön tekijästä ja hänen tavoitteista ja suuntautumisesta, käsitöillä voidaan saada henkilökohtaisia mielen hyvinvoinnin merkityksiä sekä laajempia osallistumisen, ekologisuuden ja elannon saannin merkityksiä. Tuloksista voi päätellä, että käsitöillä on paikkansa osana ihmisten hyvinvointia ja sen ylläpitämisessä ja edistämisessä. Negatiivisiin merkityksiin viittaavaa ei aineistosta löytynyt. Tutkielman tuloksia voi soveltaa syvempiin jatkotutkimuksiin tarkentamalla tutkimuskysymystä sekä eri tutkimus- tai aineistonkeruumenetelmää käyttäen.

Tutkimukseni taustalla on ajankohtainen ja jo kauan jatkunut julkinen keskustelu taito- ja taideaineiden arvosanoihin liittyen. Esimerkiksi Helsingin sanomien mielipidekirjoituksissa monet ovat ottaneet kantaa arvosanojen antamiseen. Toiset kirjoittavat, että taito- ja taideaineissa arviointi on vaikeaa, ja arviointikriteerit ovat väljiä, joten arvosanojen antamista voidaan kritisoida epäoikeudenmukaisena. Lisäksi oppilaan itsetunnon kannalta taito- ja taideaineissa heikosti menestyminen on joidenkin mielestä erityisen vahingollista. Toiset taas puolustavat arvosanoja vetoamalla tasa-arvoisuuteen, taito- ja taideaineissa paremmin menestyvien on tärkeää saada kokea, että heidän vahvuutensa ovat arvokkaita. Monet ovat huolissaan siitä, että oppiaineen arvo laskee, jos siitä ei anneta arvosanoja. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda käsityönopettajien näkökulmaa keskusteluun, tavoitteena on kuvata käsityönopettajien käsityksiä arvosanojen tärkeydestä, ja eritellä heidän perustelujaan arvosanan antamisen puolesta tai sitä vastaan. Tutkimukseni rajoittuu kuvaamaan opettajan suorittamaa summatiivista arviointia. Tutkimukseni on laadullinen. Keräsin aineistoa teemahaastattelun avulla viideltä käsityönopettajalta, joista neljä opettaa tekstiili- ja yksi teknisiä töitä. Äänitin haastattelut, litteroin ne koneelle ja analysoin aineiston teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Analyysin alkuvaihe oli aineistolähtöinen, järjestelin aineiston tutkimuskysymyksittäin ryhmiin ja lopulta teorian avulla muodostettuihin luokkiin. Nämä muodostamani luokat olivat taitotason osoittaminen, motivointi, taito- ja taideaineiden ominaispiirteet ja luovan toiminnan arviointi sekä arviointi ja minäkuva/itsetunto. Tutkimustulokset raportoin näiden luokkien avulla. Haastatteluissa ilmeni näkökulmia sekä arvosanojen antamisen puolesta, että sitä vastaan. Käsityön arvosanat koettiin tärkeiksi päättöarvioinnin ja jatko-opintojen takia, sekä siksi, että ne motivoivat oppilaita. Arviointi ja arvosanojen antaminen koettiin hyvin vaikeaksi, johtuen taito- ja taideaineille ominaisista piirteistä, jotka ovat esimerkiksi arviointikriteerien epäselvyys ja se, että oppilaan taitotason selvittämiseen ei ole selkeitä mittareita. Kuitenkin käsitöitä pidettiin niin tärkeänä ja hyödyllisenä oppiaineena, että sen arvosanoja perusteltiin oppiaineen arvostuksen ja uskottavuuden takia. Arvosanojen antamista taas kritisoitiin, sillä se aiheuttaa sen, että oppilaat vertaavat arvosanojaan toisiinsa. Tätä ei voi tehdä, sillä arviointi kuuluu tehdä kriteeriperustaisesti, ei vertaamalla oppilaita toisiinsa. Tutkimukseni tuloksissa painottui numeerisen arvioinnin suosiminen käsityön summatiivisen arvioinnin muotona, mutta yksi haastatelluista oli pelkän suoritusmerkinnän kannalla. Näin ollen myöskin käsitöissä arvosanojen antaminen jakaa opettajien mielipiteitä. Numeroarviointi nähtiin pääsääntöisesti selkeämpänä ja motivoivampana kuin sanallinen arviointi, joskin jokainen haastatelluista piti formatiivista, sanallista arviointia hyvin tärkeänä, sillä se tukee ja selittää numeerista arviointia.

The role of craft has changed over time due to the societal changes. The aim of this study was to find out how the function of textile handicraft teaching was seen in the 1950s, 1990s and 2010s in Finland, as well as how the contents of handicraft classes varied over the same period. As a starting point of teaching the curriculum has reflected the general educational goals of society at a current time. Until 1990 school textbooks were approved by an examination procedure which ensured their coherence with the curriculum. Therefore material presented in textbooks can be considered to have been relevant at that particular time, and to describe teaching at their time so well. Two textbooks were selected as research material for this study to get a picture of the implementation of the curriculum in practice. The importance of textbooks in teaching has declined significantly in recent decades, and no new textbooks in crafts have been published in recent years. That is why the research material was complemented with a school's craft blog. The studied textbooks appeared about every fifty years: in 1953 and 1996. A school’s handicraft blog was chosen to describe the craft teaching in 2010s. Content analysis was used as a study method to get an understanding of the task of craft teaching and teaching contents in the 50’s, 90’s and today’s school. This study shows that teaching crafts in 1950s was very product oriented, and the main aim was to produce products which had practical value in everyday life. In the 1990s the aim changed to teaching different techniques and focus was in the process which began by planning and proceeded to the final product. In the 2010s there has been progress towards the holistic craft process – complete craft. In complete craft the process begins from an idea which leads to visual and technical designing and ends in manufacturing and self-evaluating the product. The main content in textile craft classes has been sewing through all these studied periods. Yarn techniques have retained their position as an important part of the teaching as well, but especially the use of various other techniques has increased in the 2010s. In the recent years the sense of community in handicraft seems to be entering more to teaching, which is also one of the aims in the upcoming 2016 core curriculum.

The goal of the research was to find out how the national craft curricula have evolved during citizen and basic school and how the newest 2014 curriculum posits itself in this historical continuum. The previous literature has mostly focused on time-scales of few curricula, and the longer-scale historical development has not been studied at length. The previous research has focused on themes risen by two separate craft subjects, textile craft and sloyd. My research strives to distill many themes of previous studies into a greater whole. The research is qualitative study and its method is descriptive literary survey. The literature is mostly about newest publications in craft science, pedagogics and sloyd education. Based on this research, the curricula of comprehensive school has developed craft curricula from product-centred to more holistic and process-centric, gave more focus to students' own interest and free choice, and finally in 2010's changed into more gender-neutral form. Craft teaching goals were also developed from gender-based production and maintenance skills of poor citizens into working-class consumer skills. Since 1990's, the curriculum emphasizes stresses hobby and lifestyle themes, creativity, technological understanding and project and design skills.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella käsityön oppiaineen positiivisia vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin. Käsityön opetuksen on oltava tutkivaa, keksivää ja kokeilevaa toimintaa. Sen tarkoituksena on olla oppimista ja hyvinvointia edistävää sekä opetustavoiltaan ja -ympäristöltään monipuolista ja innovatiivista. (POPS, 2014.) Tutkimuksessa selvitetään, että millaisia ovat käsityön oppiaineen positiiviset hyvinvointivaikutukset lasten ja nuorten kohdalla sekä miten näihin voidaan koulumaailmassa päästä. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana integroivana kirjallisuuskatsauksena. Saatua aineistoa analysoitiin laadullisesti ilmiön ymmärtämiseksi ja selittämiseksi. Pyrin induktiivisen päättelyn keinoin löytämään tutkimuskysymyksiini vastauksia tutkimusaineistosta. Kirjallisuuskatsaukseen etsittiin julkaisuja eri tietokannoista suomenkielisillä hakusanoilla ja siihen valittiin vain suomalaisen tutkimuskentän 2000-luvulla julkaistuja artikkeleita ja tutkimuksia. Lopulta kirjallisuuskatsaukseen valittiin neljä julkaisua, jotka ovat tarkoin valikoitu induktiivisen päättelyn keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta saatujen tulosten mukaan käsityön oppiaineella on suuri terapeuttinen ja rauhoittava vaikutus koulumaailman arjessa. Käsityön oppiaine luovuuden, itseilmaisun ja käsillä tekemisen kautta tukee toiminnallisuudellaan monipuolisesti oppimista ja koulumotivaatiota. Turvallisella, mielikuvituksellisella ja vuorovaikutuksellisella oppimisympäristöllä oppilaan kokonaisvaltainen hyvinvointi paranee niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisesti. Kirjallisuuskatsauksessa korostui enemmän tekstiilikäsitöihin rinnastettavat hyvinvointivaikutukset ja näkökulmat teknistä käsityötä enemmän. Tämän perusteella jatkotutkimuskysymyksiä voi jalostaa vielä enemmän teknisen käsityön suuntaan.