Browsing by Title

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tuoda esiin, kuinka J.K Rowlingin kirjassa Harry Potter and the Philosopher’s stone (1997) kirjoitetaan rahasta, köyhyydestä ja huono-osaisuudesta. Tarkoituksena oli selvittää, onko kirjassa käydyt keskustelut rahasta samanlaisia kuin lasten todelliset keskustelut aiheesta. Tätä tutkittiin vertaamalla kirjassa käytyä keskustelua köyhyystutkimuksen tuloksiin. Tätä kautta analysoitiin samalla myös kirjan samaistuttavuutta lapsille. Tutkimuskysymykset tässä tutkimuksessa olivat: 1. Miten rahaan ja köyhyyteen liittyvät teemat tuodaan esille kirjassa? 2. Millä tavalla lapsi voi samaistua kirjan keskusteluun rahasta ja köyhyydestä? Tämä tutkimus oli aineistolähtöinen analyysi. Aineiston analyysi tapahtui tekstin läpikäynnillä, jonka jälkeen aineisto pelkistetiin ja ryhmiteltiin. Tutkittavasta teoksesta etsittiin ensin kaikki rahaan, köyhyyteen ja huono-osaisuuteen viittaavat maininnat, jotka jaettiin sitten eri kategorioihin. Nämä kategoriat olivat: rahan käyttö, tavarat ja resurssit sekä köyhyyden maininta kiusaamistilanteissa. Tutkimustulokset osoittavat, että tutkittavassa kirjassa käyty keskustelu rahasta on osittain samanlaista kuin todellisuudessa. Köyhyys nähtiin useimmiten olevan yhteydessä lapsen perheeseen, köyhyyden merkkejä olivat muun muassa vanhat vaatteet ja köyhyyttä hävettiin. Osa kirjan rahaan liittyvistä maininnoista puolestaan eivät vastaa lasten todellisia käsityksiä aiheesta. Kirjan päähenkilö näkee oman rahatilanteensa erillisenä muun perheensä rahatilanteesta ja hänellä on rahankäytön suhteen enemmän valtaa kuin lapsilla tavallisesti on. Lisäksi kiusaamistilanteissa mainittu köyhyys ei täysin vastannut tutkimuksessa esille nostettuja tekijöitä. Tulosten perusteella voitiin näin ollen osoittaa lasten voivan samaistua joihinkin kirjassa käytyihin keskusteluihin rahasta ja köyhyydestä.

The latest nationwide curriculum of comprehensive school came into effect in 2016. Both the new curriculum and student-centered learning that has recently been highlighted have created a need for putting different kinds of reforms into action in schools. One of these reforms is developing new built learning environments. New built learning environments can occur in the volume of both individual classrooms and entire school buildings. The purpose of this bachelor’s thesis is to take a closer look to what these new built learning environments are and what kind of reasons have been stated to support the need for their development. In addition, this thesis is aiming to find out which characteristics of built environment promote or on the contrary do not promote learning. This bachelor’s thesis was carried out as a literary survey. The data was collected from databases on the internet and libraries and it was analyzed through the research questions. The term new built learning environments refers to any physical learning spaces that differ from traditional, inflexible and teacher-centered arrangements. Spaces of this kind can be built in classrooms, but some schools have also developed larger learning centers or commons. Amongst other things, student-centered approach, constructivism and the latest curriculum can be listed as the causes of developing new built learning environments. In addition to these, the developing is influenced by practical factors such as the school finances. According to the results of this literary review, new built learning environments are found motivating for students and supportive towards the idea of learning and the practised pedagogy. The study found out that despite positive user experiences there is very little research on the effects of built learning environment on learning. Especially the effects of new built learning environments lack scientific knowledge. However, according to the used literature for example sufficient lightning and good quality of indoor air promote learning. Other factors that affect learning had been considered very little in the reliability of the used studies.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, kuinka Ramadan näkyy kotitalousopetuksessa. Teemaa lähestytään erityisesti kotitalousopettaja näkökulmasta keskittyen siihen, kuinka opettajat suunnittelevat ja toteuttavat kotitalouden opetusta Ramadanin aikana, tuoko Ramadan mukanaan haasteita tai mahdollisuuksia kotitalousopetukseen ja kaipaavatko kotitalousopettajat tukea paastonaikaiseen opetukseen. Aiemmat tutkimukset aiheeseen liittyen ovat keskittyneet muun muassa monikulttuurisuuteen tai uskontojen vaikutukseen kotitalousopetuksessa, joten tämä työ tarjoaa uuden näkökulman keskittyen Ramadaniin. Tutkielma toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin pääkaupunkiseudun kotitalousopettajilta haastatteluin. Osallistujista (n=5) neljä vastasi sähköpostitse ja yksi kasvotusten. Aineisto analysoitiin sisällön analyysin avulla. Tulokset osoittavat, että osa opettajista ei tee erityisjärjestelyitä kotitalousopetukseen Ramadanin tai paaston aikana, mutta tunneilla aikaansaannokset kuten leivonnaiset voi jokaisessa koulussa pakata halutessaan mukaan kotiin. Opettajien kokemat Ramadaniin liittyvät haasteet kotitalousopetuksessa vaihtelivat koulujen välillä, mahdollisuuksiksi mainittiin erityisesti Ramadania noudattavien oppilaiden mahdollisuus käydä aiheesta avointa keskustelua. Ramadaniin liittyvien käytäntöjen tutkiminen kotitalousopetuksessa auttaa ymmärtämään opetusta moninaisuuden tukemisen näkökulmasta. Jatkotutkimuksena aihetta olisi tärkeää tutkia myös Ramadania noudattavien oppilaiden näkökulmasta.

Rasismin tunnistaminen sen kaikilla tasoilla opetuksessa sekä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on ollut tärkeä ja ajankohtainen yhteiskunnallinen kysymys. Yhteiskunnallinen keskustelu on koskenut erityisesti antirasistisen kasvatuksen ja koulutuksen toteuttamista kouluissa ja oppilaitoksissa. Tämän tutkielman tavoitteena oli luoda kokonaiskuva valitun kirjallisuuden pohjalta siitä, miten rasismi tunnistetaan suomalaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa. Näkökulmana oli erityisesti rasismin kokemukset ja kokemuksissa ilmenevät rasismin muodot sekä niiden tunnistaminen. Tutkielman tutkimuskysymys on 1) Millä tavoin lähdeaineistossa kuvataan rasismia ja rasismin kokemuksia kouluissa ja oppilaitoksissa? Tämä tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja sen aineisto koostui artikkeleista, pro gradusta, väitöskirjoista sekä tutkimuksista, jotka käsittelevät rasismia ja sen kokemuksia kouluissa ja oppilaitoksissa. Analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua, jonka avulla aineiston tutkimuskysymystä käsittelevistä osista muodostettiin kolme pääteemaa. Teemoittelun analyysin keinoin aineistosta nousi kolme pääteemaa rasismin kokemuksille: julkinen rasismi, piilorasismi sekä rakenteellinen rasismi. Aineistosta löytyi runsaasti kuvailua rasismin kokemuksista oppilaiden ja opiskelijoiden näkökulmasta, kun taas opettajien havaintoja rasismista oli aineistossa selvästi vähemmän. Opiskelijat nimesivät kaikkiin kolmeen teemaan kuuluvia rasismin kokemuksia, ja he kuvasivat esimerkkejä erilaisista tilanteista koulun arjessa. Opettajat taas tunnistivat rasismia vähemmän kuin opiskelijat, ja opettajien tunnistama rasismin muoto oli pääosin rakenteellista rasismia. Opettajien oli siis vaikea tunnistaa kouluissa tapahtuvaa julki- ja piilorasismia. Näin ollen kirjallisuuskatsauksen tulos perustelee antirasistisen koulutuksen tarvetta suomalaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten rasismista keskustellaan ja miten sitä käsitellään suomalaisessa korkeakoulukontekstissa ja erityisesti opettajankoulu-tuksessa aiemman tutkimuksen perusteella. Korkeakoulukontekstilla tutkimukses-sa perehdyttiin yleisesti suomalaiseen yliopistoinstituutioon ja kasvatustieteelli-seen tiedekuntaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin miten rasismia oli tutkittu ja käsitel-ty, miten rasismia tunnistettiin ja millaisin käsittein rasismista puhuttiin sekä minkä-laista koulutusta rasismiin liittyen oli annettu korkeakoulutuksen kentällä. Kasva-tustieteen parissa rasismia on tutkittu paljon alemmilla koulutustasoilla, kuten pe-ruskoulussa kun taas rasismin tutkimus korkeakoulutuksessa on jäänyt vähäisem-mälle huomiolle. Viime vuosina opiskelijat ja media ovat nostaneet esille kasvavis-sa määrissä esiin yliopiston toimintaympäristössä esiintyvää rasismia ja syrjiviä käytänteitä, joiden käsittely on ollut puutteellista. Rasismiin liittyvät kannanotot se-kä samalla tutkimusten vähäisyys kertovat aiheen ajankohtaisuudesta ja tärkey-destä. Tutkimuksessa tuodaan esiin korkeakoulutuksen parissa vallitsevia arkisia ja tieteellisiä käytänteitä, joita kasvatusalan ammattilaiset välittävät tulevan ammat-tinsa työympäristöihin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusmetodiltaan katsaus on integroiva. Aineistoa tarkasteltiin sisällönanalyysin menetelmällä. Tut-kimuksella rakennettiin kattavaa kokonaiskuvaa siitä, millä tavoin rasismista puhu-taan korkeakoulutuksessa ja erityisesti opettajankoulutuksessa sekä kasvatustie-teellisellä tutkimuskentällä. Kirjallisuus keskittyi teemoiltaan rasismiin ja sen eri muotoihin, korkeakoulutukseen, opettajankoulutukseen, kolonialismin perintöön koulutusinstituutioissa, monikulttuurisuuteen ja antirasistisiin koulutuksiin. Tarkas-teltaviksi aineistoiksi tutkimusta varten valikoitui tutkimuskirjallisuutta, julkisia kan-nanottoja, ajankohtaisia kyselyitä sekä uutisia. Pääosin tutkimusaineistoina toimi-vat suomalaiseen kontekstiin sijoittuvat tutkimukset. Tulokset osoittivat, että rasismin ilmiötä tarkastelevissa tutkimuksissa nousi esiin pääteemoja, jotka toistuivat useissa aineistoissa. Rasismiin liittyvien tutkimusten määrä oli noussut kasvavissa määrin viime vuosikymmeninä. Tutkimusten määrän nousu liitettiin rasismin ilmiön uutuuteen, joka tuli esille rasismin ilmiön tutkimuk-sissa osana maahanmuuttajien määrän lisääntymisenä Suomessa. Kirjallisuudes-sa huomio rasismin suhteen kohdistettiin myös vähemmistöryhmien kokemiin so-siaaliseen syrjintään. Suomalaisessa yhteiskunnassa yleisissä keskusteluissa, tie-teenkentällä ja korkeakoulutuksen toiminnassa huomio rasismin ilmiön suhteen tuotiin useimmiten esiin rasismia ja syrjintää eri muodoissa kokeneiden vähemmis-tönedustajien toimesta. Aineistojen perusteella yliopisto puuttui rasismiin liittyviin ongelmiin vasta kun ne oli tuotu esiin muiden toimijoiden toimesta. Yliopistojen ta-pa myös reagoida rasismin ilmenemiseen korkeakoulukontekstissa esittäytyi läh-tökohtaisesti ongelmallisena. Tulosten perusteella suomalaisessa opettajankoulutuksessa rasismia on käsitelty pääosin antirasistisen pedagogiikan, erilaisten antirasististen ja kulttuurienvälisten koulutusten, kulttuuritietoisuuden ja monikulttuurisuuden käsittelyn myötä tutki-muksissa. Tutkimuksissa ja erilaisissa koulutuksissa rasismista puhuttiin useimmi-ten vastaavilla korvaavilla termeillä kuten monikulttuurisuuden tai antirasismin kä-sitteiden kautta. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä opiskelevat toivat esiin vuoden 2019 kyselyssä, että opettajankoulutuksessa käsitellään rasismia vähäi-sesti ja sitä tunnistetaan heikosti yliopiston toimesta. Kyselyssä tuli myös esille, että tiedekunnan kouluttajien puhetavoissa oli havaittavissa rasistisia piirteitä eikä yli-opistokoulutus antanut opettajille konkreettisia työkaluja rasismin käsittelemiseen opettajan ammatissa käytännöntasolla. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa oli herätty rasismin ilmiön käsittelyn suhteen kuitenkin jollain tasolla, koska kyselyn jälkeen tiedekuntaan oli palkattu tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden asiantuntija sekä tiedekunnassa teetettiin taskuopas tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Rasismin tunnistamiseen ja käsittelyyn liittyvät koulutukset eivät myöskään taanneet syrjivien käytänteiden muuttumista. Todelliseen muutokseen rasismin käsittelyn suhteen edellytettiin konkreettisia toimintatapoja niitä käsittelevissä ympäristöissä. Tärkeää on, että rasismin ilmiön tarkastelun tutkimusta kehitetään ja laajennetaan korkeakoulutuksessa sekä erityisesti kasvatustieteellisen tiedekunnan tiedeympä-ristössä. Tulevaisuuden kasvatusalan ammattilaiset sisäistävät koulutuksestaan normeja ja käytäntöjä, kuinka rasismia ymmärretään ja käsitellään arkisissa ympä-ristöissä, edes vieden nämä opitut normit koulumaailmaan ja esimerkillisesti lasten keskuuteen.

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena on muodostaa yleiskatsaus rasismiin suomalaisessa peruskoulussa niin rakenteissa kuin sosiaalisissa suhteissa. Opettajat ovat julkisen vallan käyttäjiä ja keskeinen osa koulun toimintaa ja lasten koulukokemuksia, joten huomio kohdistui erityisesti heihin. Lisäksi tutkielman tavoitteena on tunnistaa ja nimetä rakenteellisen rasismin ilmentymiä suomalaisessa koulujärjestelmässä. Menetelmät. Tutkielma muodostui yleiskatsaukseksi rasismista koulussa narratiivisen kirjallisuuskatsauksen menetelmien mukaisesti analysoimalla lähdeaineistoa teoriataustan avulla. Koska tutkielman tutkimustehtävä liittyi juuri suomalaisen peruskoulun rasismiin, tutkielman aineistoksi valikoitui lähinnä suomalaisesta tutkimuskirjallisuudesta koostuva otos. Narratiiviselle kirjallisuuskatsaukselle ei ole kovin tiukkoja metodisia sääntöjä, mikä mahdollisti vapaamuotoisemman aineiston tulkinnan ja jäsentelyn. Keskeisen teoriapohjan tutkielmalle muodostivat arkipäivän rasismi, rakenteellinen rasismi ja valkoisuus Lähestyin tutkimustehtävääni kysymyksillä Millä tavoin rasismi ilmenee suomalaisen peruskoulun sosiaalisissa tilanteissa? ja Mitä on rakenteellinen rasismi suomalaisessa koulukontekstissa? Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa koulukontekstissa ilmenevä rasismi jäsentyi rakenteelliseen rasismiin ja arkipäiväisempään vuorovaikutustilanteissa ilmenevään rasismiin. Rakenteellinen rasismi on läsnä esimerkiksi koulujärjestelmämme perusteissa, suomi toisena kielenä ja kirjallisuus oppiaineessa ja näyttäytyy myös opetushenkilökunnan koostumisessa lähes poikkeuksetta valkoihoisista opettajista. Opettajien rasismin kiistäminen, kyvyttömyys tunnistaa rasismia ja puuttua siihen näyttäytyvät keskeisenä osana rasismia suomalaisessa peruskoulussa. Erityisesti rasismin kiistämisen ollessa kantavana teemana (valkoisten) opettajien suhteessa rasismiin, näyttäytyy se keskeisenä osana koulun rakenteellista rasismia.

The public health situation in Finland is better than ever but a growing number of the population doesn't have a grasp on their lifestyle and eating habits. Because of this, the extremities in public health are growing stronger. The point of this literary overview is to gather information about what kind of differences there are in nutrition between the finnish people in different socio-economic groups. In addition, this overview's pivotal meaning is to study the impact of home economics as a equalising subject between diverse socio-economic groups. This overview is also meant to show what kind of connections does group-eating have with differing socio-economical groups. As the overview progresses topics like the goverments political actions on equal rights and better nutrition will be examined also. The first draft of this overview was started in the autumn of 2017. My literary overview adapts descriptive and integral features so that the subject can be approached as extensively and critically as possible. Making a literary overview that is descriptive and integral made it possible for me to condense the sources used in the research and make it a part of my own research. the literature overview proceeds through the theoretical part to the layout of the research problem and the acquisition of the material. this is followed by analysis and interpretation of the material. Finally, I present the results of the study and evaluate the reliability of the results. The health and nutritional disparities between socio-economic groups were seen as a worrying phenomenon in all sources used. Finns nutrition has been regularly studied and the goverment has taken regular measures to promote good nutrition to Finns. In spite of these measures, recent research findings indicate that there are differences in nutrition between population groups. The biggest difference is in the use of fruits and vegetables, which are used by the highly educated more than the less educated Finns. Less educated Finns use more dietary fats, vegetable fats and butter in relation to energy intake. Also the use of red meat and meat products is higher among the less educated than the more highly educated. Group meals were widely seen in research as promoting good nutrition and equalizing. School meals for many years have evened out differences between socio-economic groups in terms of diet quality and improved the nutritional quality of young people. Staff and those who eat lunch at student restaurants also have a healthier diet than the rest of the population. However, the problem with mass catering is that, despite their prevalence, not all people of working age have the opportunity or desire to take advantage of them. The most important task of home economics education can be considered to be the teaching of skills required for everyday home management and a sustainable lifestyle that enhances well-being. Practical action and knowledge management skills learned from elementary school housekeeping classes contribute to a more systematic and balanced diet and thus serve as a socio-economic equalizing subject.

Viralliset ravitsemussuositukset päivitetään Suomessa noin kahdeksan vuoden välein perustuen Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Ravitsemussuositusten tavoitteena on edistää terveyttä. Opetushallitus määrittää kotitalous- oppiaineen olevan yksi arjen ja kestävien valintojen takana oleva taito- ja taideoppiaine, jolla on myös yhteiskunnallinen merkitys. Kotitalousopetuksen tavoitteet (T3, T13) liittyvät kestävään elämäntapaan ja yhdessä kotitalousoppiaineen sisältöalueessa (S1 ruokaosaaminen ja ruokakulttuuri) painotetaan muun muassa ruoan ja syömisen valintojen tärkeyden perustamista ravitsemussuosituksiin. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten päivittyneet ravitsemussuositukset näkyvät kotitalouden oppikirjojen sisällöissä vuosien 1999–2021 välillä. Tällä ajanjaksolla ravitsemussuositukset ja perusopetuksen opetussuunnitelmat ovat muuttuneet Suomessa kolme kertaa. Oppikirjojen tarkastelu on tärkeää, koska oppikirjat ovat eniten käytettyjä opetusmateriaaleja ja täten merkityksellisiä oppituntien sisältöjen kannalta. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Aineistoksi valittiin kolme kotitalouden oppikirjaa, jokainen eri kustantajalta. Jokainen oppikirja on julkaistu kunkin ravitsemussuosituspäivityksen jälkeen. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä ryhmittelemällä. Aineistosta etsittiin ravitsemussuositusten mukaisia sisältöjä pääruokaohjeiden sekä ravitsemussuositusten mukaisten kuvien (lautasmalli, ruokaympyrä/pyramidi/kolmio) osalta. Tutkimustulokset osoittavat, että tutkielman aineistoksi valituissa oppikirjoissa oli seikkoja, jotka eivät tukeneet voimassa olleita ravitsemussuosituksia. Jokaisessa oppikirjassa oli punaista lihaa sisältäviä pääruokaohjeita huomattavasti enemmän, kuin kala-, kasvis, - tai kanaruokaohjeita. Tämä ei vastannut silloisten ravitsemussuositusten mukaisia sisältöjä, sillä jokaisessa ravitsemussuosituksessa korostettiin punaista lihaa sisältävien tuotteiden vähentämistä. Lisäksi tarkasteltavien kuvien sekä niihin liitettyjen tekstiosuuksien osalta oli havaittavissa eroavaisuuksia virallisten valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatimien ravitsemussuositusten kuvien kanssa, sillä osa lautasmalleista, ruokapyramideista ja -kolmioista oli puutteellisia tai puuttuivat oppikirjasta jopa kokonaan. Näiden oppikirjojen osalta lisäopetusmateriaalin käyttö kotitalousopetuksessa on ollut tarpeellista, jotta voimassa olleiden ravitsemussuositusten mukaiset sisällöt ovat toteutuneet oppitunneilla.

New regenerated cellulosic fibers which have more ecofriendly materials and/or production processes have become more common in hand crafts. Dyeability and colorfastness also take part in defining the material choices both in clothing and interior textiles. The meaning of this study was to find out the differences in dyeability and colorfastness of regenerated cellulosic fibers dyed with reactive dyes. In the previous studies was found out for example that the color difference of the non-dyed viscose and lyocell was repeated even in the dyed specimens. In overall, the dyeability of these fibers was found out to be similar. The color of the non-dyed and dyed viscose, lyocell, bamboo viscose and acetate specimens was measured with the spectrophotometer. Dyeing result was evaluated regarding the color of the dyed specimens as well as the relationship between the color of the non-dyed and dyed specimens. The change in color of the specimens and the staining of the multifiber adjacent fabrics were also assessed after the laundering test. A mistake concerning the dyeing of the bamboo viscose and acetate specimens happened in the beginning of the study. Due to that these specimens were not included into the comparisons but the focus was in comparisons of viscose and lyocell. This study confirms the previous outcome of similar dyeability of viscose and lyocell. There were only few observed differences between viscose and lyocell which were mainly small. The biggest differences were observed in lightness and staining. The difference in lightness was mainly caused by the different structure of the specimen. The staining of wool and cotton was stronger than the other test fibers. However, there was not statistically significant difference between the specimens causing the staining. The influence of the color differences in the non-dyed specimens was not observed in the color of the dyed specimens. It would have needed analysis of statistical significance of the color changes but due to the small sample size this was not possible. The results of the study give positive picture of the dyeability and colorfastness of lyocell, being close to the level of dyeability and colorfastness of viscose. This could encourage the wider usage of lyocell in dyeing of yarns and fabrics.

Tavoitteet. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli avata käsitystä reflektiivisyyden käsitteestä ja sen merkityksestä aikuisen oppimisessa. Tavoitteena oli lisäksi osallistua ja tuoda lisätietoa käynnissä olevaan keskusteluun paitsi aikuisen oppimisesta osana jatkuvaa oppimista, myös reflektiotaitojen kehittämisestä oppimisen moninaisilla foorumeilla erilaisten kehittäjien ja oppimisen asiantuntijatahojen toimesta. Reflektiivisyyden käsitettä käytetään yleisesti oppimisesta ja kehittymisestä puhuttaessa. Kun kyseessä on aikuinen ihminen, oppimisessa korostuu erityisesti kokemusten merkitys ja niistä oppiminen. Ympäröivä yhteiskunta, erityisesti työelämä on viimeisten vuosikymmenten aikana korostanut jatkuvan, elinikäisen oppimisen merkitystä. Tutkimuksen tarkoitus on tätä taustaa vasten tarkastella reflektiivisyyttä ja sen merkitystä, unohtamatta itse käsitteeseen ja sen toteuttamiseen liittyviä haasteita. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana ja kommentoivana kirjallisuuskatsauksena, koska se mahdollistaa laajan kuvan muodostamisen aiheesta ja tarjoaa tilaisuuden kuvailla käsiteltävää aihetta laajemmin. Tutkimus pohjautuu yhteensä seitsemään vuosina 2010–2023 julkaistuun tieteellisesti vertaisarvioituun artikkeliin. Aineistolähtöisessä analyysissä käytettiin fenomenologishermeneuttisesta perinteestä kumpuavaa mallia, jossa keskeistä aineiston kuvauksen ja analyysin rinnalla on erillisten merkityskokonaisuuksien jäsentyminen, niiden esittäminen, tulkinta ja synteesi. Tulokset ja johtopäätökset. Reflektiivisyyden käsitteelle ei aineistosta ollut löydettävissä yhtä yhteistä, yksiselitteistä määritelmää. Reflektoinnin tapoja oli useita. Selkeä positiivinen yhteys reflektoinnin sekä kehittymisen että kehittämisen välillä oli nähtävissä. Samoin erilaiset kokemusten ja sosiaalisen kanssakäymisen teemat nousivat selkeästi esiin. Reflektiivisyyteen suhtaudutaan lähtökohtaisesti positiivisesti, kunhan tiedostetaan mitä sillä tarkoitetaan, tavoitellaan ja miten sen toteutumista tuetaan. Reflektiivisyydessä keskeistä on yksilön omat reflektiotaidot ja sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksen ymmärtäminen. Tärkeää on luoda reflektiivisyyttä tukevat olosuhteet ja panostaa ammattimaiseen ohjaukseen.