Browsing by Title

Yhtä lailla kun aikuisten tehtävänä on opettaa lapsille esimerkiksi kirjaimia tai numeroita, olisi tunteiden nimiä ja tunteiden säätelyä harjoiteltava. Lastenkirjallisuus voi olla tässä yhtenä apuvälineenä, etenkin kun ne ovat tavoiteltavia materiaaleja varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja koulumaailmassa. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lastenkirjojen kertomukset, kuvitus sekä kirjoissa esiintyvät hahmot mahdollistavat lapselle turvallisen paikan pohtia, kokea ja oppia erilaisia tunteita. On tarpeellista tutkia, miten eri tunteita kuvataan lastenkirjoissa, jotta ne tukevat lasten tunnetaitojen myönteistä kehittymistä. Kuitenkin tunteiden tarkastelu lastenkirjoista on melko uusi näkökulma kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Ympyräiset-lastenkirjat ovat erinomainen tutkimuksen kohde tunteiden tutkimusta varten, koska kyseisiä kirjoja markkinoidaan tunnetaitoja vahvistavina ja pedagogista näkökulmaa huomioivina. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto koostui neljästä Ympyräiset-lastenkirjasta, joista analysoitiin valikoituja näyteaukeamia. Tarkoituksena on selvittää, millaisena tunteet kuvataan näyteaukeamien teksteissä ja kirjan hahmojen eleissä ja ilmeissä, ja miten nämä seikat voidaan huomioida tunnekasvatuksessa. Näyteaukeamien tekstiä analysoitiin sisällönanalyysillä ja kuvituksessa esiintyviä hahmoja visuaalisella sisällönanalyysillä. Tunteet ilmenevät eleissä, ilmeissä ja kehossa, ja ne vaikuttavat olotilaan ja toimintaan. Hahmojen ilmeet vastasivat aukeamalla käsiteltävissä olevaa tunnetta ja niiden myötä lapsi pystyy harjoittelemaan tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja ilmaisua. Tulokset osoittivat, että toisen ihmisen apu tunteiden sanoittamisessa on tarpeen. Tunnekasvatukseen liittyviä piirteitä esiintyi monipuolisesti. Kuitenkin ristiriitoja kaikkien tunteiden sallimisessa ilmeni, joten voi todeta, että lastenkirjojen sisältöön on suositeltavaa tutustua huolella. Lisätutkimus lastenkirjoista tunteiden ja tunnetaitojen näkökulmasta on perusteltua ja tarpeellista.

Tavoitteet. Taiteen ja käsityön suhde yhtäläisyyksineen ja eroineen on puhuttanut molempien alojen tutkijoita, asiantuntijoita ja harrastajia jo teollistumisesta lähtien. Luovuuden, itseilmaisun ja taiteellisuuden merkitys käsityölle on noussut esiin monissa käsityön eri osa-alueita ja suuntauksia kartoittavissa tai määrittelevissä tutkimuksissa. Vaikka alalla on tehty ansioitunutta kontekstualisointia (ks. esim. Ihatsu, 2002; Kröger, 2003), on taidekäsityön teoria vielä hajanaista, eikä yksiselitteisiä käsitteitä ole syntynyt. Oppiaineena käsityö on kokenut 2000-luvulla merkittäviä rakenteellisia ja kulttuurisia muutoksia, jotka osaltaan korostavat taidekäsityön merkitystä käsityöoppiaineelle. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa ja analysoida taidekäsityön opetusta osana käsityöoppiainetta, sekä sen 2000-luvulla läpikäymää muutosta. Menetelmät. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui tietokantahakutulosten pohjalta kvalitatiiviseen tarkasteluun neljä käsityötieteellistä tekstiä, jotka käsittelevät taidekäsityötä osana käsityöoppiainetta 2000-luvun Suomessa. Vuosien 2005 ja 2018 välillä julkaistut tekstit mahdollistivat taidekäsityön tarkastelun osana käsityöoppiaineessa 2000-luvulla tapahtunutta muutosta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin narratiivista kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, jolla toteutettiin yleiskatsaus taidekäsityöstä osana käsityöoppiainetta. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa korostui taiteen ja käsityön, sekä taidekäsityön ja perinteisen käsityön yhteistyön merkitys. Luovuuden ja itseilmaisun sisällyttäminen käsityöhön nähtiin erityisen tärkeinä itsereflektion ja ympäröivän maailman suhteen kehittymiselle. Taidekäsityön hyödyntäminen oli tärkeää kokonaiselle taidekäsitykselle perustuvalle opetukselle. Taidekäsityö osana käsityöoppiainetta sekä hyödynsi että kehitti holistista käsityöprosessia, jossa yhdistyvät erilaiset taitamisen ja tietämisen muodot. Taiteidenvälistä integrointia tulee hyödyntää siten, että oppiaineiden uniikit piirteet eivät unohdu. Taiteellinen ilmaisu ei toteudu, jos käsityötaitojen opetteleminen jätetään oppiaineen ulkopuolelle. Taidekäsityö tukee käsityön merkitystä ja oppiaineesta saatavia hyötyjä, ja siksi oppiainetta tulee kehittää tasapuolisesti sen eri osa-alueista huolehtien.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Tässä kandidaatintutkielmassa on tutkittu kuvataidekasvatusta osana lasten hyvinvointia varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkielmassa myös avataan varhaiskasvatuksen opettajien näkemystä ja kokemuksia kuvataidekasvatuksesta varhaiskasvatuksessa. Lähdeaineistona on käytetty suomalaista varhaiskasvatusta ohjaavia valtakunnallisia asiakirjoja sekä tieteellistä kirjallisuutta. Tutkielman aineisto on kerätty kyselylomakkeella, johon opettajat ovat vastanneet kirjallisesti ja nimettömänä. Otanta on kahdeksan vastausta. Analyysimenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymyksiä on ollut kaksi ja ne ovat seuraavat; 1.Miten kuvataidekasvatus varhaiskasvatuksen opettajien mielestä vahvistaa varhaiskasvatuksessa lapsen hyvinvointia? 2.Millainen on varhaiskasvatuksen opettajien oma suhde kuvataidekasvatukseen? Tässä kandidaatintutkielmassa kuvataidekasvatus opettajien kokemuksen mukaan nähdään vuorovaikutuksellisena tunnekasvatuksena, joka tähtää lapsen esteettiseen kokemukseen ja lapsen kykyyn havainnoida ympäristöään. Taidekasvatuksen toteuttaminen on riippuvainen opettajan omasta suhteesta taidekasvatukseen ja millä tavoin opettaja toteuttaa taidekasvatusta varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tulokset osoittivat varhaiskasvatuksen opettajien laajan tietoisuuden taidekasvatuksen vaikutuksesta lapseen ja heidän halunsa toteuttaa rikasta ja vaihtelevaa taidekasvatusta. Avainsanat - Nyckelord Kuvataidekasvatus, taidekasvatus, varhaiskasvatus, lapsen hyvinvointi

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä oppimisen tavoitteita formaalin opetuksen ryhmä pyrkii saavuttamaan taidemuseovierailulla ja millä keinoilla. Lisäksi tarkastelen, millä tavoin nämä oppimisen tavoitteet rinnastuvat laaja-alaisen osaamisen tavoitteeseen kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu ovat osa perusopetuksen opetussuunnitelmassa määriteltyä laaja-alaista osaamista, mikä pohjaa OECD:n määrittelemiin 2000-luvun kompetensseihin. Taidemuseossa oppimista tarkastellaan suhteessa edellä mainittuun laaja-alaisen osaamisen tavoitteeseen, vaikka kokonaisuutena tutkimusartikkeleissa tarkastellaan taidemuseovierailijoina eri-ikäisiä oppijoita peruskoululaisista yliopisto-opiskelijoihin. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten taidemuseovierailuin voidaan mahdollisesti kehittää kulttuurisen osaamisen, vuorovaikutuksen ja ilmaisun osaamista. Ennakko-oletuksenani on ollut, että laaja-alainen oppiminen taidemuseossa on mahdollista. Menetelmät. Tutkielma on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Katsaukseen valitut kahdeksan artikkelia ovat kansainvälisiä, vertaisarvioituja sekä julkaistu 2020-luvusta eteenpäin. Artikkelit käsittelevät, mitä oppilas- tai opiskelijaryhmän toivotaan oppivan taidemuseossa ja millaisia tuloksia oppimisesta saatiin. Keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi esitellään aineistoissa vaihtelevasti, mutta teen niistä silti yhteenvetoja. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston mukaan kulttuurisen osaamisen, vuorovaikutuksen ja ilmaisun tavoitteiden oppiminen taidemuseossa on mahdollista. Oppimiseen taidemuseossa pyritään keskusteluun pohjautuvilla menetelmillä, sekä multimodaalisuutta ja digitaalisuutta hyödyntävillä tavoilla. Kulttuurisen osaamisen kehittymistä taidemuseo tukee mahdollistamalla tilan eri näkökulmien havaitsemiselle ja asettumiselle toisen asemaan taiteen kautta. Vuorovaikutuksen ja ilmaisun tavoitteiden täyttymistä taidemuseossa tuetaan dialogisuuteen ja tuottamiseen pohjautuvien menetelmien avulla, kun oppijat pääsevät argumentoimaan näkemyksiään ja tuottamaan omia tulkintoja. Yllättävänä tuloksena katsauksen myötä selvisi, että taidemuseovierailua kulttuurisen osaamisen, vuorovaikutuksen ja ilmaisun kehittämiseen hyödynnetään erityisesti lääketieteen opiskelijoiden kohdalla, mutta peruskoulun oppilaiden näkökulmasta tuloksia on hatarasti. Tämä jättää tilaa jatkotutkimuskysymyksille peruskoulun oppilaiden näkökulmasta.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia autismikirjon lasten ja nuorten taideterapiaa ja nostaa esiin taideterapiasta saatuja mahdollisia tuloksia autismikirjon lasten ja nuorten tukemiseksi. Tämän lisäksi esitellään tutkimusartikkeleista löydettyjä harjoitteita ja menetelmiä, joista autismikirjon lapset ja nuoret olivat hyötyneet taideterapiassa. Tutkimuskysymyksinä on, että mitä vaikutusta taideterapialla on tutkimuksen mukaan ollut autismikirjon lapsille ja nuorille sekä millaisista harjoitteista ja menetelmistä autismikirjon lapset ja nuoret ovat hyötyneet taideterapiassa. Työssä avataan myös autismikirjon sekä taideterapian käsitteitä yleisesti. Tutkielma on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineisto koostuu vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista, jotka käsittelevät autismikirjon lasten ja nuorten kanssa toteutettua taideterapiaa. Aineisto rajattiin 2010-luvun jälkeisiin vertaisarvioituihin tutkimusartikkeleihin, jotta tutkimustieto olisi mahdollisimman ajankohtaista ja tieteellistä. Aineistossa taideterapialla nähtiin olevan vaikutusta autismikirjon lasten ja nuorten seuraaviin haasteisiin: vaikeuteen olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, vaikeuteen jakaa huomiota, sosialisaation ja sosiaalisen käyttäytymisen haasteisiin, rajoittuneisiin käyttäytymismalleihin, minätajun vaikeuksiin sekä motorisiin taitoihin. Taideterapiasta tunnistettiin myös monia konkreettisia harjoitteita ja sovelluksia. Näitä ovat muun muassa mandala-harjoitus, käsinuken kanssa työskentely, roolipelaaminen, ilme- ja tunneharjoitukset, muotokuvapiirustus sekä sosiaaliset tarinat. Kokonaisuutta arvioitaessa on kuitenkin muistettava autismikirjon ja taideterapian yhteisen tutkimuksen olevan vähäistä ja tutkimuksen tuloksiin tulee suhtautua kriittisesti.

The objective of this research was to examine attitudes of teachers towards differentation. Especially differentitation of teaching in physical education. The research emphasized the consideration of skillful students and the ways of differentiating them in teaching. The interviewees were divided in two groups, teachers with athletic background and teachers without athletic background. The research examines whether the ways of differentiation varied or not, considering the backghround of the teacher. Six elementary school teachers participated in this research. Three of them had personal athletic background and additional education in sports. The remaining three had did not have any athletic background. The material gathering methods were half structural and was performed either at schools or homes of the interviewees. The research material was transcribed and after this the material was categorized and analyzed utilising different themes. Three themes arose from the material, which were the attitudes of the teachers towards differentitation,, situations where differentitation was considered necessary and the role of a skillful student during the physical education lesson. As a result, the teachers had a positive attitude towards differentitation. The teachers with athletic background held differentitation more important than the teachers without athletic background. Differentitation was considered necessary when a skillful student was not given a task that was challenging enough. The teachers thought that it was important that each student will get tasks that are challenging enough relating to their personal level of performance. Considering the differentitation of the skillful students, the teachers with athletic backgrounds had more ways of differentitation and broader and well justified answers than the teachers without athletic performance. The skillful student was utilized as an assistant teacher or as a demonstrating student. As a conlusion, it can be stated that the athletic background and additional education in sports affects the ways of differentitaion in physical education. The teacher with athletic background differentiates more diversily and is more sensible in finding more challenging tasks for the skillful student during physical education lessons. Very little research has been made towards the upwards differentitation in physical education at elementary school. It is important to research this subject, so that teachers will get more information about the methods they are using and they can self reflect and this way give high quality teaching for the skillful students.

Tunnetaidoilla on suuri merkitys lasten elämään. Toimivien tunnetaitojen avulla esimerkiksi lapsen itsetunto ja kyky huomioida toisia voivat parantua. Tunnetaitoja opitaan jokapäiväisessä arjessa, niin kotona kuin päiväkodissakin. Kaikki päiväkodin työntekijät vaikuttavat omalla käyttäytymisellään ja panoksellaan tunnekasvatuksen toteutumiseen. Taiteen avulla esimerkiksi tunteiden ilmaisu ja tunnistaminen voi olla lapsille helpompaa, kuin pelkkiä sanoja käyttäen. Tutkimustehtävänä on selvittää, kuinka usein kyselyyni vastanneet varhaiskasvatuksen ammattilaiset käyttävät piirtämistä ja maalaamista tunnekasvatuksen tukena työssään päiväkodeissa, millä keinoin he sitä käyttävät ja minkälaisia kokemuksia heillä on sen käytöstä. Tutkimukseni tavoitteena on saada tietoa siitä, millä tavoin kyselyyni vastanneiden, päiväkodeissa työskentelevien henkilöiden ryhmissä käytetään taidetta tunnekasvatuksen tukena ja miten sen käyttö koetaan Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena vuoden 2021 aikana. Aineisto kerättiin netissä jaettavan kyselylomakkeen avulla. Kysely koostui 28:sta suljetuista kysymyksestä, sekä kuudesta avoimesta kysymyksestä. Kyselyyn vastasi yhteensä 15 vastaajaa, joista 12 toimi varhaiskasvatuksen opettajana sekä kolme lastenhoitajana. Kyselyyn vastanneiden varhaiskasvatuksen ammattilaisten ryhmissä oli lapsia nollasta ikävuodesta seitsemään ikävuoteen. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimustulosten mukaan vastanneiden varhaiskasvatuksen ammattilaisten ryhmissä piirretään ja maalataan usein, mutta piirtämistä ja maalaamista käytetään tunnekasvatuksen tukena harvemmin. Vastaajien ryhmissä ilmaistaan, tunnistetaan, käsitellään ja säädellään tunteita monin eri tavoin piirtämisen ja maalaamisen avulla. Lähes jokainen kyselyyn vastannut oli kiinnostunut käyttämään piirtämistä ja maalaamista tunnekasvatuksen tukena. Kyselyyn vastanneilla oli paljon positiivisia kokemuksia taiteen käytöstä tunnekasvatuksen tukena. Positiivisten kokemusten lisäksi vastaajat listasivat paljon haasteita, joita piirtämisen ja maalaamisen käyttöön liittyy. Tulosten perusteella taiteen hyödyntäminen varhaiskasvatuksen tunnekasvatuksessa on haastavaa, mutta onnistuessaan avartavaa ja antoisaa.

The purpose of this study was to examine art pedagogues and their estimations of the actualization of children’s art education action objectives as well as experiences on being part of the multiprofessional team. Art pedagogues started their work as the art educators in Vantaa kindergartens on August 2016. The hiring of new art pedagogues was the continuum to Taikava-project which lasted two years and took place in the city of Vantaa in September 2014. The purpose of Taikava-project was to hire art pedagogues instead of kindergarten assistants to different kindergartens to support children who needed special support towards their growth and learning with art educational methods. The research was qualitative and was based on interviews. The interviewees were randomly chosen four (4) art pedagogues. The interview was a semistructured theme interview where different art educational objectives and multiprofessional teamwork were processed separately. Theory based content analysis was used to analyze the collected data. The guiding theory was based on earlier researches and in advance delivered children’s art education objectives by art pedagogues. These created art educational content areas which were art educational procedures, the growth processes of children and the intrinsic value of art. The guiding theory of professional teamwork was based on team principles, team communication and team work. Art pedagogues evaluated achieving art education objectives settings well during four (4) months study period. Child orientation, individual support, children’s self-regulation, emotional intelligence, bravery and ability to enjoy art were increased and worth mentioning results. Obstacles of not achieving objectives were the lack of time, the big amount of children and the new ways of working. Art pedagogues hoped to get more balance between their planned and spontaneous activity at work in future. Art pedagogues experienced having appreciation in multiprofessional teams where they were involved. Team co-operation and team communication were experienced practical all in all. Nevertheless, occasionally the lack of mental support, colleagues’ uncertainty of the new way of working, problems in interaction and information disconnects were disadvantages of working fluently.

Sukupuolisensitiivisyys on tärkeä osa varhaiskasvatuksen arvopohjaa ja sen toteutumiseen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Tutkimusten mukaan sukupuolisensitiivisyys ei kuitenkaan vielä toteudu varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa varhaiskasvatuksen perusteiden ja varhaiskasvatuslain vaatimalla tavalla, vaan toiminta on edelleen sukupuolittunutta. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia ja käsityksiä varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin ja vuorovaikutuksen sukupuolisidonnaisuudesta ja sukupuolisensitiivisyydestä. Tutkimuksen aineisto muodostui yhdestä fokusryhmäkeskustelusta, johon osallistui kolme varhaiskasvatuksen opettajaa. Diskurssianalyysin avulla tutkin, millaisia sukupuolisensitiivisyyteen ja tasa-arvoon liittyviä diskursseja varhaiskasvatuksen opettajien fokusryhmäkeskustelusta on tunnistettavissa. Analyysin perusteella aineistosta rakentui neljä diskurssia: 1) tasa-arvon ja sukupuolisensitiivisyyden diskurssi, 2) binaarisen sukupuolijärjestelmän ja sukupuoliodotusten diskurssi, 3) diskurssi koulutuksesta sukupuolisensitiivisen varhaiskasvatuksen mahdollistajana ja 4) sukupuolisensitiivisen leikinohjauksen diskurssi. Varhaiskasvatuksen opettajien puheesta välittyi oletus, että varhaiskasvatuksessa toimitaan sukupuolisensitiivisesti ja tasa-arvoisesti. Diskurssien perusteella monenlainen sukupuolen ilmaisu sallitaan ja leikkeihin kannustetaan ilman sukupuolioletusta. Diskurssit olivat kuitenkin osittain binaarista sukupuolijärjestelmää vahvistavia ja perinteiset sukupuoliroolit ja -odotukset ilmenivät niissä usein. Koulutuksen merkitys korostui sukupuolisensitiivisen vuorovaikutuksen ja toiminnan mahdollistajana. Varhaiskasvatuksen henkilöstölle kaivattiin yhdenmukaista koulutusta sukupuolisensitiivisyydestä, jotta työntekijät tunnistaisivat paremmin omat sukupuolittavat toimintatapansa ja pystyisivät kehittämään toimintaansa. Tulosten merkitys on sen tarjoamissa näkökulmissa sukupuolisensitiivisyyden ja tasa-arvon toteutumisesta varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa ja vuorovaikutustilanteissa. Kun edistysaskeleet ja epäkohdat tunnistetaan, voidaan edetä kohti tasa-arvoista ja sukupuolisensitiivistä varhaiskasvatusta, jossa jokainen lapsi saa olla aidosti oma itsensä.

Economic inequality has increased in Finland over the past three decades, and it affects the population in several ways, for instance through unequal distribution of health and education. Economic inequality refers to the differences in economic and material resources between individuals and groups. The aim of this study was to examine children’s experiences of economic inequality in their daily life. The objective was to gain an understanding of how children understand inequality and how does it effect their consumption and relations with peers. A further aim was to study the different strategies children have developed in order to cope with economic inequality. This study is a literature review written in the framework of childhood studies. Childhood studies examine children as active and social agents and observe different phenomena from their viewpoint. There are only a few Finnish studies which examine economic inequality from children’s viewpoint, which is why research from Great Britain and the United States is widely used in this study. Children understood economic inequality mainly through outward appearances. For instance, the lack of designer clothes or particular items was considered a sign of poverty. The challenges in consumption caused by deprivation affected children’s peer relations in a negative way, resulting in discrimination, bullying and distress. Children’s coping mechanisms included loaning money and going to work. Furthermore, children tried to adapt to their economic circumstances by avoiding situations where money mattered and by emphasizing the importance of social relations over economy. Through understanding the relevance of economic inequality in children’s life awareness of the issue can be raised. Economic inequality can have a profound effect on children’s well-being, which is why it is important for teachers and other adults working with children to be aware of the issue and the complex processes behind it. Economic issues are acknowledged in the new national core curriculum, which will come into effect in fall 2016. It states that teachers are to guide students in becoming responsible economic actors, consumers and responsible citizens.