Browsing by study line "Early Education"

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä ja tavoitteena on kuvata, analysoida ja tulkita varhaisten traumakokemusten merkitystä lapsen varhaiskasvatuksessa käyttäen saatavilla olevaa ajankohtaista tutkimuskirjallisuutta aineistona. Tässä tutkimuksessa selvitän miten varhaislapsuudessa koetut traumakokemukset merkitsevät lapsen varhaiskasvatuksessa ja pohdinta- luvussa käymme läpi varhaiskasvatuksen järjestämistä. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jossa on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Kirjallisuuskatsaukseni on narratiivisen ja systemaattisen kirjallisuuskatsauksen välimaastossa. Tutkimuksen aineisto koostui neljästä 2006-2023 aikavälillä julkaistusta tieteellisistä artikkeleista ja tutkimuksista, joissa tutkittiin psyykkistä traumaa lapsen näkökulmasta erilaisissa konteksteissa. Tulokset ja johtopäätökset. Tulemme johtopäätökseen siitä, että traumoja ei ole tutkittu tarpeeksi varhaiskasvatuksessa; tutkimuskentältä puuttuu täysin tämän kandidaatintutkielman tutkimusaiheen tiimoilta tehty tutkimus. Koen, että tarvitsemme laajan tieteellisin menetelmin toteutetun tutkimuksen tästä aiheesta, jota voidaan käyttää jatkossa opettajien koulutuksessa sekä jonka pohjalta voidaan kehittää uusia toimintamalleja varhaiskasvatukseen, missä huomioidaan laajasti traumatisoitunut lapsi ja hänen tarpeet. Tutkimusaineistossa esiin tulleet tutkimusmenetelmät, traumainformoidut interventiot, eivät välttämättä sovellu sellaisenaan verrattaviksi suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstin tarpeisiin, tämän vuoksi suomalainen tutkimuskenttä tarvitsee omiin tarpeisiin tehdyn tutkimuksen.

Tavoitteet. Aiemman tutkimuksen mukaan käsitys lapsista olevina, aktiivisina toimijoina, sekä käsitys lapsuuden itseisarvosta ovat vahvistuneet viime vuosikymmeninä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Tätä käsitystä heijastelevat myös varhaiskasvatusta ohjaavat asiakirjat Suomessa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tuoda uusi näkökulma lapsi- ja lapsuuskäsitysten rakentumiseen tarkastelemalla, millaisia diskursseja ja jännitteitä lapsista ja lapsuudesta tuotetaan julkisessa puheessa. Tutkielma perustuu lapsuudentutkimukselle ominaiseen ajatukseen siitä, että käsitykset lapsista ja lapsuudesta ovat muuttuvia ja riippuvat ajasta ja paikasta. Menetelmät. Tutkielmassani tarkastelin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksia neljän kuukauden ajalta diskurssintutkimuksen keinoin. Tarkastelun kohteena olivat mielipidekirjoituksissa rakentuvat puhetavat lapsista sekä lapsuudesta. Diskurssintutkimus pohjautuu sosiaalisen konstruktionismin ajatukseen, jonka mukaan sosiaalinen todellisuus ja ihmisen kokemus osana sitä rakentuvat jatkuvasti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kielenkäytössä. Tulokset ja johtopäätökset. Tunnistin kirjoituksista kolme vahvaa diskurssia: 1) lapsikeskeisyys, 2) ennen oli paremmin ja 3) kodinomaisuus. Lisäksi tunnistin kolme jänniteparia: 1) oleva – tuleva, 2) aktiivinen toimija – passiivinen kohde ja 3) kompetentti lapsi – suojelua/turvaa tarvitseva lapsi. Mielipidekirjoituksissa rakentui todellisuus, jossa lapsen edun tulisi ohjata päätöksiä. Varhaiskasvatusympäristöjen kehittämistä tulisi ohjata kodinomaisuuden periaatteen, jossa turvallisuuden tunne, lämpö, tuttuus ja pieni mittakaava ovat edellytyksiä lapsen hyvinvoinnille ja kasvulle ja näin ollen lapsen edun toteutumiselle. Ennen oli puheessa paremmin ja lapset kärsivät tässä hetkessä päätöksistä, joita tehdään taloudellisin perustein tehokkuutta korostaen. Lasten ja lapsuuden arvo mitattiin puheessa erityisesti tulevaisuudessa. Lapsuuden itseisarvo korostui ainoastaan varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden kirjoituksissa.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää kiusaamisen ilmenemistä varhaiskasvatuksen kontekstissa sekä selvittää lastenkirjallisuuden merkitystä kiusaamisen ennaltaehkäisyssä. Tutkimuksen pyrkimyksenä oli vastata tutkimuskysymykseen, miten kiusaaminen näkyy lastenkirjoissa ja miten siitä puhutaan tekstissä. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu kirjallisuusanalyysinä. Tutkimuksessa määriteltiin ensin kiusaamista, kiusaamista varhaiskasvatuksessa ja kiusaamisen ehkäisyä lastenkirjallisuutta hyödyntäen, jonka jälkeen analysoitiin kuutta eri lastenkuvakirjaa. Analyysissä keskityttiin kuvakirjojen tarinaan, kieleen sekä visuaaliseen ilmeeseen. Tulokset ja johtopäätökset. Analyysissä esille nousi muun muassa kiusaamisen eri roolien piirteitä, minkälaista kiusaamista havaittiin, millä tavoin kiusaaminen kirjoissa esitettiin tekstissä ja kuvina, sekä kuinka kiusaamistilanteet ratkesivat kirjoissa.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Helmet-kirjastosta löytyvien, alun perin suomen kielellä kirjoitettujen lasten kuvakirjojen käännöskieliä pääkaupunkiseudun 0–6-vuotiaiden äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvien lasten näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää kuinka hyvin kuvakirjojen käännöskielet vastaavat vieraskielisten lasten äidinkieliä ja millä kielillä kuvakirjoja tarvitaan lisää monikielisyyden tukemisen ja vahvistamisen näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautui aiempaan tutkimukseen monikielisyyden merkityksestä lapsen identiteetille sekä monikielisen lapsiryhmän kirjallisuuskasvatukseen. Tutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatuksessa toteutettava monikielisyyttä tukeva pedagoginen toiminta kehittää ja vahvistaa lasten kielellistä tietoutta, käsitteiden oppimista sekä identiteettiä (Latomaa, 2011, s.120). Tutkimusaineisto koostui kahdesta erillisestä pääaineistosta. Ensimmäinen aineisto koostui Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten uusimmista tilastoista, joista aineisto rajattiin edellä mainittujen kuntien 0–6 –vuotiaiden vieraskielisten lasten yleisimpiin äidinkieliin. Toinen aineisto koostui Helmet-kirjaston alun perin suomen kielellä kirjoitettujen lasten kuvakirjojen käännöskielistä. Tutkimus toteutettiin laadullisen ja määrällisen tutkimuksen yhdistelmänä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että Helmet-kirjaston kuvakirjojen käännöskielet vastasivat pääkaupunkiseudun vieraskielisen lapsiväestön äidinkieliä osittain. Tulosten perusteella venäjän, viron ja englannin kielellä kirjoja oli käännetty runsaasti. Näiden kielien puhujat olivat kärjessä myös äidinkieliä tarkasteltaessa. Tutkimus osoitti, että useilla kielillä kielten puhujien määrä ja käännettyjen kirjojen määrä ei kuitenkaan vastannut toisiaan. Lisäksi tulosten perusteella voidaan todeta, että eurooppalaisilla kielillä on käännetty lasten kuvakirjoja paljon suhteessa kielten puhujien määrään pääkaupunkiseudulla. Johtopäätöksenä voidaan siis todeta, etteivät kaikki kielet ja kielten puhujat ole tasa-arvoisessa asemassa omalle kielelle käännettyjen kirjojen saatavuuden näkökulmasta.

Tavoitteenani on tarkastella syömisestä kieltäytymistä televisio-ohjelman tuomasta perspektiivistä. Toivon tutkimukseni tuovan esille, kuinka ruokakasvatusta ja syömisestä kieltäytymisilmiötä on käsitelty aiemmissa tutkimuksissa. Halusin myös tutkimuksessani katsoa, millaisia menetelmiä käytti supernanny ratkaistakseen lasten syömisestä kieltäytymistilanteet. Menetelmänäni käytin vuorovaikutusanalyysiä, jolla tarkastelin vuorovaikutuksen kautta syömistilanteiden rakentumista. Viitekehyksenäni toimi Supernanny-ohjelmassa kuvatut syömistilanteet. Aineiston olin kerännyt C More-suoratoistopalvelusta. Litteroin syömisestäkieltäytymistilanteet ja analysoin niitä mediatutkimuksen menetelmin. Tutkimuksessani olen karsinut pois sellaiset jaksot, jotka eivät pidä sisällään syömisestä kieltäytymistä. Syömistilanteet rakentuivat televisio-ohjelma Supernannyssa tutkimuksessani sovelletulle draaman kaarelle ja noudattivat jokaisessa jaksossa samanlaista kaavaa. Supernannyn rooli pysyi samana kaikissa analysoimissani kohtauksissa ja jaksoja kyllästivät onnelliset loput. Vuorovaikutuksen parantaminen vanhemman ja lapsen välillä oli isossa roolissa syömistilanteiden ratkaisemiseksi. Supernanny käytti menetelmiä, jotka tukivat lapsen omaa ruokasuhdetta ja koko perheen syömistilanteita.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tutkia, kuinka liikuntakasvatus varhaiskasvatuksessa vaikuttaa lasten fyysiseen aktiivisuuteen sekä heidän pystyvyysuskomuksiinsa eli käsityksiinsä omista liikunnallisista kyvyistään. Tavoitteena oli myös selvittää, miten varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuskäytännöt voivat tukea lasten itsevarmuutta fyysisissä tehtävissä ja rohkaista heitä liikkumaan aktiivisemmin. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että fyysinen aktiivisuus lapsuudessa vaikuttaa merkittävästi sekä fyysiseen terveyteen että henkiseen hyvinvointiin. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena oli koota ja analysoida aiempia tutkimuksia liikuntakasvatuksen, fyysisen aktiivisuuden ja pystyvyysuskomusten yhteyksistä 3–6-vuotiaiden lasten varhaiskasvatuksessa. Aineisto kerättiin useista tietokannoista, käyttäen hakusanoja liittyen fyysiseen aktiivisuuteen, varhaiskasvatukseen ja minäpystyvyyteen. Lopulliseen analyysiin valittiin neljä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka käsittelivät näitä aiheita. Aineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysimenetelmää, jossa tutkimuksista etsittiin fyysisen aktiivisuuden ja pystyvyysuskomusten välisiä yhteyksiä. Analyysin avulla tutkimustulokset pelkistettiin ja luokiteltiin. Näin saatiin kattava näkemys tutkittavasta aiheesta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että liikuntakasvatus vaikuttaa merkittävästi lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja pystyvyysuskomusten kehittymiseen varhaiskasvatuksessa. Lasten fyysinen aktiivisuus lisääntyi, kun heille tarjottiin monipuolisia liikuntamahdollisuuksia sekä sisä- että ulkotiloissa. Varhaiskasvattajien positiivinen palaute ja kannustaminen lisäsivät lasten motivaatiota osallistua liikunnallisiin aktiviteetteihin ja kehittivät heidän minäpystyvyyttään. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että liikuntakasvatus tukee merkittävästi lasten fyysistä aktiivisuutta ja vahvistaa heidän pystyvyysuskomuksiaan. Varhaiskasvattajien tuki, monipuoliset oppimisympäristöt ja fyysisen aktiivisuuden mahdollistavat rakenteet ovat tässä keskeisiä tekijöitä. Näitä tuloksia voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen suunnittelussa ja toteutuksessa, jotta lapsille tarjotaan mahdollisimman hyvät edellytykset fyysisen aktiivisuuden lisäämiselle ja pystyvyysuskomusten tukemiselle.

Tavoitteet. Elintavat ovat muutoksessa fyysisesti yhä passiivisempaan suuntaan. Niin lasten kuin aikuistenkin fyysinen aktiivisuus on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Varhaisvuosien liikunnalla on merkitystä niin fyysisen toimintakyvyn, kuin elinikäisen liikuntasuhteenkin muodostumiseen. Varhaiskasvattajat ovat toimintaa suunnitellessaan ja toteuttaessaan tärkeässä roolissa mahdollistamassa lasten päivittäisen suositellun fyysisen aktiivisuuden toteutumista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on perehtyä liikuntakasvatukseen varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka valtakunnallinen varhaiskasvatusta ohjaava ja velvoittava asiakirja, Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 tukee ja ohjaa varhaiskasvattajien liikuntakasvatuksellista toimintaa. Tutkimukset ovat osoittaneet varhaislapsuuden liikuntakasvatuksen merkittävyyttä esimerkiksi kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen tukijana, sekä fyysisesti aktiivisen elämäntavan syntymisessä. Varhaiskasvatusikäisten lasten liikuntakasvatuksesta on tehty laajalti aiempaa tutkimusta, mutta liikuntakasvatuksen ilmiön tarkastelu velvoittavissa asiakirjoissa on tiettävästi jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin liikuntakasvatus esiintyy valtakunnallisessa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022-asiakirjassa. Menetelmät. Tutkimusaineistona käytettiin Opetushallituksen vuonna 2022 julkaisemaa valtakunnallista Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirjaa. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten mukaan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 kertoo lukuisin eri teemoin varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuksesta. Analyysin pohjalta muodostui kolme liikuntakasvatukseen liitännäistä pääteemaa: ”varhaiskasvattajien toiminta”, ”liikunnan merkitys ja liikkumisen vaikutukset lapseen”, sekä ”varhaiskasvatuksen arvot ja toimintakulttuuri”. Tutkielman tuloksina jäsentyneet teemat tukevat varhaiskasvattajien ymmärrystä alle kouluikäisten lasten liikuntakasvatuksesta sekä ovat apuna työkentällä liikuntakasvatuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tuloksista nousevien teemojen avulla voidaan ymmärtää paremmin liikuntakasvatuksen merkitys osana kasvatusta.

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajat ymmärtävät moni- ja medialukutaidon sekä minkälaisia pedagogisia menetelmiä he niihin liittävät. Erityistarkastelussa on lapsen toimijuutta tukeva monilukutaidon pedagogiikka. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että suomalaisessa varhaiskasvatuksessa on puutteita paitsi monilukutaidon toteuttamisessa myös termin määrittelyssä varhaiskasvatussuunnitelmassa, jossa käsitettä ei ole määritelty tutkimusperustaisesti. Tutkimuskirjallisuudessa moni- ja medialukutaidon käsitteet ovat monin paikoin yhteneviä. Tässä tutkielmassa luodaan uusi tutkimusperustainen määritelmä monilukutaidolle sekä kuvataan moni- ja medialukutaitoa pedagogisena lähestymisenä lapsen toimijuutta korostaen. Tarkoituksena on selkeyttää moni- ja medialukutaitoon liittyvän teoriatiedon suhdetta pedagogiikkaan ja lisätä käsitteiden määrittelyyn tutkimusperustaista keskustelua. Tutkielman menetelmäksi valittiin teemahaastattelut, joihin osallistui viisi varhaiskasvatuksen opettajaa kahdesta päiväkodista Helsingissä. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisella näytteellä. Haastatteluteemat nousivat teoriaosassa luomani monilukutaidon pedagogisen kartan ulottuvuuksista, joita myös käytin ja hyödynsin pitkälti teoriaohjatussa mutta silti dialogisessa tematisoinnissa aineiston analysointivaiheessa. Tutkielmassa luotiin moni- ja medialukutaidon pedagoginen kartta sekä tutkimusperustainen määritelmä monilukutaidolle. Se korostaa tiedon ja erilaisten (media)sisältöjen arvioinnin tiiviimmäksi osaksi monilukutaitoa, koska tutkielmassa havaittiin, että monilukutaidon käsite ja sen yhteys mediakasvatukseen ja medialukutaitoon on epäselvä. Sisältöjen arviointia voidaan tehdä sekä opettamalla tulkintataitoja että luoden itse sisältöjä. Tutkielmassa myös löydettiin menetelmiä medialukutaitoon kuuluvaan lähde- ja mediakriittisyyden pedagogiikkaan. Toimijuutta korostavassa monilukutaidon pedagogiikassa korostui puolestaan yhteinen tiedonhaku, tutkiva ote sekä leikin rikastaminen ja sen sosiosemioottisen roolin ymmärtäminen merkitysten luomisessa, sisältöjen tuottamisen oppimisessa ja monilukutaidon opettamisessa.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on kertoa, miten oppilashuolto toteutuu esiopetuksessa ja millä tavalla varhaiskasvatuksen opettajat kentällä kehittäisivät sitä. Tutkielma on toteutettu kyselylomakkeen muodossa. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne ovat; 1. Miten esiopetuksesta vastaavat varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat oppilashuollon toteutumista? 2. Miten esiopetuksesta vastaavat varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat oppilashuollon arviointia ja oppilashuoltoon liittyviä kehittämistarpeita? Tavoitteet: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää esiopetuksen oppilashuollon nykyistä tilannetta. Tutkimuksen kysymysasettelu pohjautui aiempiin tutkimuksiin, jotka ovat osoittaneen oppilashuollon muun muassa edistävän yhdenvertaisuutta, jonka on todettu lisäävän ihmisten hyvinvointia. Oppilashuolto on koettu aiemmin sosiaalisena oppilashuoltona, josta se on vakiinnuttanut paikkansa myöhemmin erityisesti fyysisenä ja psyykkisenä oppilashuoltona. Nykyään niin kutsutulla psykososiaalisella oppilashuollolla on merkittävä asema mielenterveyspolitiikkaan yhä enempi keskittyvässä yhteiskunnassa. Oppilashuollon on tutkittu ennaltaehkäisevänä palveluna vähentäneen mm. syrjäytymistä sekä lasten ja nuorten erikoissairaanhoidon tarvetta. (Elovaara, 2017). Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) selvityksen mukaan kunnissa vallitsi monenlaisia käytäntöjä lasten kehityksen sekä oppimisen tuen toteuttamisen osalta. Siirtyminen perusopetuslain mukaiseen tuen rakenteeseen (kolmiportainen tuki) oli koettu selkeyttävän tuen jatkumoa. Selvityksessä verrattiin myös varhaiskasvatusta ja esiopetusta keskenään. Havaittiin, että tukitoimia saatiin huomattavasti useammin esiopetusvuoden aikana. Tukitoimien järjestämisen esteeksi todettiin resurssipula, henkilöstön vaihtuvuus sekä puutteet varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toimintakäytännöissä. Samoja havaintoja ilmeni myös saamissani vastauksissa. Menetelmät: Tutkimukseen osallistui viisi vastaajaa. Vastaajat olivat kaikki koulutukseltaan esiopetuspäteviä varhaiskasvatuksen opettajia. Aineiston analysointiin käytin menetelmänä aineistolähtöistä sisällön analyysia. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimus osoitti, että esiopetuksen oppilashuollon palvelut koetaan alueittain erilaisina ja etenkin palveluiden saatavuudessa sekä oppilashuollon arviointimenetelmissä koetaan eroja. Oletettavasti näiden jo pohjalla olevien suurten erojen vuoksi vastaajien vastaukset kehitystoimiin olivat eriäviä ja suhteutettuna heidän omiin tilanteisiinsa. Johtopäätöksenä voisi sanoa, että alueelliset erot ovat merkittäviä esiopetuksen oppilashuollon näkökulmasta, joka on samansuuntainen havainto OKM:n selvityksen tulosten kanssa. Esiopetuksen oppilashuolto ei tällä hetkellä toteudu kaikkialla lain edellyttämällä tavalla.

Tavoitteet. Päiväkodin piha on tärkeä oppimisympäristö, jossa lapset oleskelevat päivittäin. Pihojen suunnittelussa painotetaan turvallisuutta ja lasten näkemykset jäävät vähäiseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuisen rooli muuttuu valvojaksi, jolloin lasten leikin sisältö jää aikuiselle tuntemattomaksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten työntekijät ja lapset kuvailevat pihaa ja mitkä mahdollisuudet, eli tarjoumat, vaikuttavat lasten leikkiin. Aihe on tärkeä, jotta pihasuunnittelussa sekä pedagogisen toiminnan suunnittelussa, voidaan huomioida lasten näkemykset ja leikki. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena kolmessa Espoon kaupungin päiväkodissa. Tutkimukseen osallistui 17 lasta ja 3 työntekijää. Aineiston kerääminen alkoi ryhmäkeskustelulla lasten kanssa, sekä pyytämällä lapsia piirtämään heidän pihastansa. Tämän jälkeen työntekijöitä haastateltiin yksilöllisesti, lopuksi lasten ulkoilua havainnointiin. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sekä teoriaohjaavana sisällönanalyysinä. Tulokset ja johtopäätökset. Työntekijän rooli leikin rikastajana on yhtä tärkeää ulkona, kuin sisälläkin. Aikuisella on mahdollisuus omalla asenteella sekä aktiivisuudella tukea leikkiä ja auttaa lapsia löytämään tarjoumia päiväkodin pihalta. Tässä tutkimuksessa luonnollisia ja rakennetun ympäristön tarjoumia oli molempia viisi. Rakenteelliset tarjoumat tukivat eniten yhteisöllistä, mielikuvituksellista leikkiä. Luonnolliset tarjoumat tukivat eniten liikunnallista ajanviettoa ja leikkiä. Analysoin lasten kertomia mielikuvia pihasta, Kytän (2003, s. 93) melukylämallin ympäristötyyppeihin.