Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Förskolepedagogik"

Sort by: Order: Results:

  • Lindfors, Emma (2021)
    Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli hahmottaa tekijöitä, jotka vaikuttivat luontopainotteisen ryhmän valintaan lapselle sekä miten luontopainotteinen varhaiskasvatusympäristö on vaikuttanut vanhempien mielestä lapseen ja perheen elämään. Vanhempien perusteluita ja kokemuksia verrataan teoriaan. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnonympäristöt tarjoavat monipuolisen oppimisympäristön, joka tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Luonnossa vietetyllä ajalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin ja lapsen luontosuhteen syntymiseen. Kasvatuksella on tärkeä tehtävä luontosuhteen pohjan luomisessa, sillä vahva lapsuudessa syntynyt luontosuhde kantaa läpi elämän ja vaikuttaa haluun suojella luontoa. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin yhteistyössä kahden eteläsuomalaisen päiväkodin kanssa, joissa tarjottiin mahdollisuutta luonto- ja metsäpainotteiseen varhaiskasvatukseen. Kyselylomake lähetettiin sähköpostitse ja siihen vastasi yhdeksän vanhempaa. Saatua aineistoa analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä, koska se mahdollistaa aineiston tarkastelun aineistolähtöisesti, ottaen kuitenkin huomioon tutkijan aiemman tiedon ja tutkimuksessa käytetyn kirjallisuuden. Tulokset ja johtopäätökset: Vanhempien päätökseen valita luontopainotteinen varhaiskasvatuspaikka vaikuttivat heidän tärkeänä pitämänsä arvot, joita haluttiin myös välittää lapselle, luonnon ja ulkoilun positiiviset vaikutukset terveyteen, päiväkodilta tarjottu mahdollisuus sekä luontoa pidettiin lapsen kasvun ja kehitystä tukevana oppimisympäristönä. Luontoryhmällä nähtiin olevan pääosin positiivisia vaikutuksia niin lapseen kuin perheeseen. Ryhmässä oleminen vaikutti lapsen käyttäytymiseen, joka näkyi puolestaan perheen arjessa. Lapsen kuvailtiin olevan rauhallisempi ja jaksavan keskittyä paremmin, kun päivän energiat on purettu jo päiväkodissa ollessa. Terveydessä merkittävin vaikutus oli yleiseltä kausi-influenssalta välttyminen, tutkimus antoi myös viitteitä motorisen kehityksen paranemisesta ja psyykkisen terveyden kohenemisesta. Perheen arjessa ulkoilu oli vähentynyt, mutta vapaa-ajalla luonnossa liikkuminen oli puolestaan lisääntynyt luontoryhmän vaikutuksesta. Lapsen käytöstä luonnossa kuvailtiin luontoa kunnioittavaksi sekä lapsen tietävän luonnosta paljon asioita. Nämä viittaavat lapsen positiivisen luontosuhteen syntymiseen.
  • Heliö, Anna (2024)
    Tavoitteet. Elintavat ovat muutoksessa fyysisesti yhä passiivisempaan suuntaan. Niin lasten kuin aikuistenkin fyysinen aktiivisuus on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Varhaisvuosien liikunnalla on merkitystä niin fyysisen toimintakyvyn, kuin elinikäisen liikuntasuhteenkin muodostumiseen. Varhaiskasvattajat ovat toimintaa suunnitellessaan ja toteuttaessaan tärkeässä roolissa mahdollistamassa lasten päivittäisen suositellun fyysisen aktiivisuuden toteutumista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on perehtyä liikuntakasvatukseen varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka valtakunnallinen varhaiskasvatusta ohjaava ja velvoittava asiakirja, Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 tukee ja ohjaa varhaiskasvattajien liikuntakasvatuksellista toimintaa. Tutkimukset ovat osoittaneet varhaislapsuuden liikuntakasvatuksen merkittävyyttä esimerkiksi kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen tukijana, sekä fyysisesti aktiivisen elämäntavan syntymisessä. Varhaiskasvatusikäisten lasten liikuntakasvatuksesta on tehty laajalti aiempaa tutkimusta, mutta liikuntakasvatuksen ilmiön tarkastelu velvoittavissa asiakirjoissa on tiettävästi jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin liikuntakasvatus esiintyy valtakunnallisessa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022-asiakirjassa. Menetelmät. Tutkimusaineistona käytettiin Opetushallituksen vuonna 2022 julkaisemaa valtakunnallista Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirjaa. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten mukaan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 kertoo lukuisin eri teemoin varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuksesta. Analyysin pohjalta muodostui kolme liikuntakasvatukseen liitännäistä pääteemaa: ”varhaiskasvattajien toiminta”, ”liikunnan merkitys ja liikkumisen vaikutukset lapseen”, sekä ”varhaiskasvatuksen arvot ja toimintakulttuuri”. Tutkielman tuloksina jäsentyneet teemat tukevat varhaiskasvattajien ymmärrystä alle kouluikäisten lasten liikuntakasvatuksesta sekä ovat apuna työkentällä liikuntakasvatuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tuloksista nousevien teemojen avulla voidaan ymmärtää paremmin liikuntakasvatuksen merkitys osana kasvatusta.
  • Taipale, Suvi (2022)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on kertoa, miten oppilashuolto toteutuu esiopetuksessa ja millä tavalla varhaiskasvatuksen opettajat kentällä kehittäisivät sitä. Tutkielma on toteutettu kyselylomakkeen muodossa. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne ovat; 1. Miten esiopetuksesta vastaavat varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat oppilashuollon toteutumista? 2. Miten esiopetuksesta vastaavat varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat oppilashuollon arviointia ja oppilashuoltoon liittyviä kehittämistarpeita? Tavoitteet: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää esiopetuksen oppilashuollon nykyistä tilannetta. Tutkimuksen kysymysasettelu pohjautui aiempiin tutkimuksiin, jotka ovat osoittaneen oppilashuollon muun muassa edistävän yhdenvertaisuutta, jonka on todettu lisäävän ihmisten hyvinvointia. Oppilashuolto on koettu aiemmin sosiaalisena oppilashuoltona, josta se on vakiinnuttanut paikkansa myöhemmin erityisesti fyysisenä ja psyykkisenä oppilashuoltona. Nykyään niin kutsutulla psykososiaalisella oppilashuollolla on merkittävä asema mielenterveyspolitiikkaan yhä enempi keskittyvässä yhteiskunnassa. Oppilashuollon on tutkittu ennaltaehkäisevänä palveluna vähentäneen mm. syrjäytymistä sekä lasten ja nuorten erikoissairaanhoidon tarvetta. (Elovaara, 2017). Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) selvityksen mukaan kunnissa vallitsi monenlaisia käytäntöjä lasten kehityksen sekä oppimisen tuen toteuttamisen osalta. Siirtyminen perusopetuslain mukaiseen tuen rakenteeseen (kolmiportainen tuki) oli koettu selkeyttävän tuen jatkumoa. Selvityksessä verrattiin myös varhaiskasvatusta ja esiopetusta keskenään. Havaittiin, että tukitoimia saatiin huomattavasti useammin esiopetusvuoden aikana. Tukitoimien järjestämisen esteeksi todettiin resurssipula, henkilöstön vaihtuvuus sekä puutteet varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toimintakäytännöissä. Samoja havaintoja ilmeni myös saamissani vastauksissa. Menetelmät: Tutkimukseen osallistui viisi vastaajaa. Vastaajat olivat kaikki koulutukseltaan esiopetuspäteviä varhaiskasvatuksen opettajia. Aineiston analysointiin käytin menetelmänä aineistolähtöistä sisällön analyysia. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimus osoitti, että esiopetuksen oppilashuollon palvelut koetaan alueittain erilaisina ja etenkin palveluiden saatavuudessa sekä oppilashuollon arviointimenetelmissä koetaan eroja. Oletettavasti näiden jo pohjalla olevien suurten erojen vuoksi vastaajien vastaukset kehitystoimiin olivat eriäviä ja suhteutettuna heidän omiin tilanteisiinsa. Johtopäätöksenä voisi sanoa, että alueelliset erot ovat merkittäviä esiopetuksen oppilashuollon näkökulmasta, joka on samansuuntainen havainto OKM:n selvityksen tulosten kanssa. Esiopetuksen oppilashuolto ei tällä hetkellä toteudu kaikkialla lain edellyttämällä tavalla.
  • Laihanen, Matias (2021)
    Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää kuinka paljon päiväkodeissa tehtiin luontoretkiä ja onko niistä hyötyä 3-6-vuotiaiden lasten motorisen kehityksen kannalta. Teoriaosuudessa tarkastelin luonnon merkitystä lapsen yleisen kehityksen kannalta, jon-ka jälkeen pohdin luonnon tarjoamia mahdollisuuksia oppimisympäristönä, ja lopuksi vie-lä avasin hieman luonnon vaikutuksia motoriseen kehitykseen ja perehdyin aiheen aikai-sempiin tutkimuksiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu että luonnon monimuotoi-suudella on vaikutusta lasten motoriseen kehitykseen. Menetelmät. Keräsin tutkittavan aineiston Facebookissa julkaistussa kyselylomakkeessa, johon 3-6-vuotiaiden kanssa työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat tai opettajiksi opiskelevat vastasivat. Vastauksia tuli kaiken kaikkiaan 37 kappaletta, joista 31 päätyi otannaksi. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä tutkimuksessa selvisi, että päiväkodit, jotka eivät luo-kittele itseään luontopäiväkodeiksi viettävät keskimäärin vain 40 minuuttia päivässä luonnossa. Tutkin myös onko luontoretkistä hyötyä lasten motorisen kehityksen kannalta, mutta siltä osin tutkimukseni tulokset olivat ristiriidassa aikaisempien tutkimusten kanssa, sillä tutkimuksessani luontoretkillä tai niiden vähyydellä ei ollut hyötyä tai haittaa lasten motorisen kehityksen kannalta. Tuloksiin on voinut vaikuttaa monta eri seikkaa, suurim-pana kuitenkin pieni otanta, jolloin jo yksittäisillä vastauksilla on voinut olla merkittävä vaikutus lopputulokseen.
  • Karppinen, Jutta (2022)
    Tavoitteet. Päiväkodin piha on tärkeä oppimisympäristö, jossa lapset oleskelevat päivittäin. Pihojen suunnittelussa painotetaan turvallisuutta ja lasten näkemykset jäävät vähäiseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuisen rooli muuttuu valvojaksi, jolloin lasten leikin sisältö jää aikuiselle tuntemattomaksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten työntekijät ja lapset kuvailevat pihaa ja mitkä mahdollisuudet, eli tarjoumat, vaikuttavat lasten leikkiin. Aihe on tärkeä, jotta pihasuunnittelussa sekä pedagogisen toiminnan suunnittelussa, voidaan huomioida lasten näkemykset ja leikki. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena kolmessa Espoon kaupungin päiväkodissa. Tutkimukseen osallistui 17 lasta ja 3 työntekijää. Aineiston kerääminen alkoi ryhmäkeskustelulla lasten kanssa, sekä pyytämällä lapsia piirtämään heidän pihastansa. Tämän jälkeen työntekijöitä haastateltiin yksilöllisesti, lopuksi lasten ulkoilua havainnointiin. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sekä teoriaohjaavana sisällönanalyysinä. Tulokset ja johtopäätökset. Työntekijän rooli leikin rikastajana on yhtä tärkeää ulkona, kuin sisälläkin. Aikuisella on mahdollisuus omalla asenteella sekä aktiivisuudella tukea leikkiä ja auttaa lapsia löytämään tarjoumia päiväkodin pihalta. Tässä tutkimuksessa luonnollisia ja rakennetun ympäristön tarjoumia oli molempia viisi. Rakenteelliset tarjoumat tukivat eniten yhteisöllistä, mielikuvituksellista leikkiä. Luonnolliset tarjoumat tukivat eniten liikunnallista ajanviettoa ja leikkiä. Analysoin lasten kertomia mielikuvia pihasta, Kytän (2003, s. 93) melukylämallin ympäristötyyppeihin.
  • Järvinen, Maria (2023)
    Pelaaminen lasten keskuudessa on yleistynyt ja yhteiskunta pelillistynyt. Pelitutkimus on verrattain tuore tutkimuksen ala ja lasten pelaamista on tutkittu vasta vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, mitä lapsikäsityksiä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksista on löydettävissä lasten pelaamiseen liittyvissä mielipidekirjoituksissa. Lisäksi tutkin, millainen kuva lasten pelaamisesta mielipidekirjoituksista piirtyy. Aiempaa vastaavaa tutkimusta ei ole. Aineistona tutkimuksessa käytin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksia vuosilta 2014-2023 ja mielipidekirjoituksia kertyi kaksitoista. Tutkimus on laadullinen ja aineiston analysoinnin toteutin teoriaohjaavana analyysimenetelmänä. Ohjaavana teoriana käytin Neil Selwynin lapsikäsityksiä tietokoneen käyttäjinä, joita sovelsin pelaamisen viitekehykseen. Mielipidekirjoituksista vallitsevina lapsikäsityksinä löytyivät uhrilapsen ja vaarallisen lapsen lapsikäsitykset. Pelaamisesta piirtyi kuva pelottavana ja vieraana ilmiönä. Aineistossa korostuivat pelaamisen haittavaikutukset, kuten riippuvuus ja vaarallinen sisältö. Aikuisen rooli kuvattiin ristiriitaisena: toisaalta lasta tuli suojella ja toisaalta suojelu oli lähes mahdotonta. Mielipidekirjoituksissa näkyi se, että pelaamista on aiemmin tutkittu sen vaikutuksien näkökulmasta.
  • Lehtonen, Milla (2023)
    Liikuntakasvatus on oleellinen osa lapsen kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista. Liikuntasuosituksista puhutaan jatkuvasti enemmän ja liikunnallista elämäntapaa ihannoidaan. Samaan aikaan lasten liikunta ja liikkumistaidot heikentyvät. Tutkimukset ovat osoittaneet liikunnan suoran vaikutuksen oppimiseen ja liikuntaan liittyviä tutkimuksia on tehty paljon viime vuosien aikana. Pieniin lapsiin (0–3-vuotiaisiin) kohdistuneita tutkimuksia on tehty melko vähän. On kuitenkin tiedossa, että jo varhaisvuosien liikunnalla on merkitystä liikunnalliseen elämäntapaan. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) teettämän tutkimuksen mukaan varhaiskasvatuksessa on kehitettävää liikuntakasvatuksen osalta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien kokemaa pystyvyyttä suunnitella ja toteuttaa monipuolista liikkumistaitoja kehittävää liikuntakasvatusta. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään tekijän vuonna 2019 tehtyä Liikunnan vuosisuunnitelmaa ja selvitetään tarvetta liikuntaan painottuviin pedagogisiin materiaaleihin sekä niiden hyötyjä. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistona toimi Liikunnan vuosisuunnitelma (Liite 1) sekä neljän pienten lasten ryhmässä toimivan varhaiskasvatuksen opettajan asiantuntijahaastattelu puolistrukturoidulla tyylillä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Pienten lasten liikunnan suunnitelmallisuus varhaiskasvatuksessa on suositusten ja alaa velvoittavien asiakirjojen mukaista. Huoli lasten liikkumisesta on varmasti aiheellinen, kuitenkin varhaiskasvatus edistää liikunnallisen elämäntavan syntymistä pienestä asti. Pedagogisen materiaalin käyttö ja tarpeellisuus edistää liikuntakasvatusta, sen laatua sekä systemaattisuutta. Pedagoginen materiaali lisää mahdollisuuksia sekä tietämystä liikunnasta, sen tärkeydestä on tarpeellista nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa takaamaan monipuolisen ja laadukkaan liikuntakasvatuksen kaiken ikäisille lapsille.
  • Riuttala, Janette (2023)
    Tavoitteet. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä alle 3-vuotiaiden lasten toimijuuden tukemisesta ja sensitiivisestä kohtaamisesta varhaiskasvatuksen kontekstissa. Kirjallisuuskatsaus tarkastelee viimeaikaisen tutkimuksen tuloksia opettajan roolista suhteessa lasten aloitteisiin vastaamiseen. Lisäksi tavoitteena on tarkastella mitä keinoja tutkimuksen pohjalta voidaan tunnistaa, joilla opettaja voi kohdata lasten aloitteita paremmin sekä priorisoida sensitiivisen kohtaamisen. Menetelmät. Menetelmänä käytetään kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta kotimaisesta 2009–2022 vuoden tieteellisestä julkaisusta, joissa tutkitaan alle 3-vuotiaiden lasten toimijuutta sekä lapsen ja opettajan välistä aitoa kohtaamista varhaiskasvatuksessa. Aineisto analysoitiin laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tulokset ja johtopäätökset. Pienten lasten toimijuus oli yhteydessä opettajien jakamaan lapsikäsitykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Toimijuutta tuettiin myös aktiivisella toiminnan rikastuttamisella. Sensitiivinen ja aito kohtaaminen taas oli yhteydessä opettajan pedagogiseen arvopohjaan sekä siitä nousevaan toimintaan.
  • Pelander, Lotta (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkasteltiin positiivista pedagogiikkaa osana varhaiskasvatuksen liikuntakasvatusta. Tarkempana tutkimustehtävänä oli selvittää, millä tavoin varhaiskasvatuksen opettajat käyttävät positiivista pedagogiikkaa varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuksessa ja miksi he kokevat sen käyttämisen merkitykselliseksi. Aiemmat tutkimustulokset ovat osoittaneet, että positiivisen pedagogiikan avulla voidaan tukea lapsen kasvua ja kehitystä keskittymällä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, myönteisten tunteiden sekä vahvuuksien edistämiseen. Aikaisempien tutkimusten mukaan lasten fyysinen aktiivisuus on liian vähäistä. Liikkumisen ja liikunnallisen elämäntavan edistäminen on myös varhaiskasvatuksen tärkeä tehtävä. Tämä laadullinen tutkielma toteutettiin teemahaastattelujen avulla, johon osallistui viisi (5) varhaiskasvatuksen opettajaa. Tutkielman aineistona oli litteroidut haastattelut, jotka analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että aineistoa analysoitiin suhteessa tutkielmassa esitettyyn teoriaan. Tulosten perusteella varhaiskasvatuksen opettajat kokivat positiivisen pedagogiikan käyttämisen tärkeäksi liikuntakasvatuksessa ja he käyttivät positiivista pedagogiikkaa monipuolisesti liikuntakasvatuksessa. Tulosten mukaan lapsen vahvuuksien huomioiminen, tunteiden tukeminen, kehuminen ja kannustaminen nähtiin tärkeinä positiivisen pedagogiikan toteuttamismenetelminä. Tulosten perusteella positiivisen pedagogiikan toteuttaminen liikuntakasvatuksessa koettiin merkityksellisenä ja toimivana tapana tukea ja innostaa lasta liikkumaan.
  • Hagström, Henna (2023)
    Tavoitteet. Varhaiskasvatuksessa työskentelevien on tärkeää tiedostaa, millainen vaikutus ruokailutilanteilla on lapsen pitkän aikavälin ruokasuhteeseen, ja millä tavoin ruokasuhteen muodostumista tulee tukea. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia tavoitteita varhaiskasvatuksen ruokailutilanteille asetetaan virallisessa ruokailusuosituksessa. Tutkimuskysymyksiä muodostui lopulta yksi: millaisia tavoitteita varhaiskasvatuksen ruokailutilanteille asetetaan Terveyttä ja iloa ruoasta - varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksessa? Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena tarkastelemalla Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus -asiakirjaa. Aineisto rajattiin juuri tähän asiakirjaan siksi, että se on ainoa erillinen varhaiskasvatusta koskeva ruokailusuositus. Aineisto analysoitiin koodaamalla ja käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Ensin aineistosta etsittiin kaikki ruokailutilanteelle asetetut tavoitteet, jonka jälkeen ne teemoiteltiin sen mukaan, ketä tai mitä tavoite koskee. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että ruokailutilanteissa osoitetaan tavoitteita kolmelle eri kategorialle. Nämä kategoriat ovat aikuisen toiminta, lapsen kehittyvät taidot ja ruokailuympäristö. Tavoitteita oli jokaisessa kategoriassa useita, suurimman kategorian ollessa aikuisen toiminnalle asetetut tavoitteet. Tuloksista voidaankin päätellä, että aikuisen rooli ruokailutilanteen rakentajana ja lapsen ruokasuhteen tukijana on suuri.
  • Kivelä, Maiju (2022)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia varhaiskasvatuksenopettajien näkökulmia koskien S2-lasten kielen kehityksen tukemista leikin ja vuorovaikutuksen kautta sekä mitkä tekijät siihen vaikuttavat tällä hetkellä varhaiskasvatuksen kentällä. Koin tärkeäksi lähteä tutkimaan kyseistä aihetta, sillä monikulttuurisuus ja suomea toisena kielenä puhuvien lasten määrä kasvaa varhaiskasvatuksen alalla kovaa vauhtia ja näin ollen myös kielen kehityksen tukemisen tarpeet kasvavat päiväkodeissa ja esikouluissa. Teoreettinen viitekehys koostuu kielellisen kehityksen osa-alueista, leikistä sekä suomi toisena kielenä opetuksesta. Tutkimuksessa päällimmäisenä tavoitteena on tuoda esille uusille varhaiskasvatuksenopettajille sitä, miten S2-lasten kielen kehityksen tukemista voidaan leikin ja vuorovaikutuksen kautta tukea, mitkä keinot ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja lasten kannalta mielekkäiksi sekä millaisia keinoja tämän hetken varhaiskasvatuksesta nostetaan esille. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena ja tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla sähköisesti. Haastattelukysymykset lähetettiin haastateltaville sähköpostitse. Haastatteluun osallistui neljä varhaiskasvatuksenopettajaa, joilla on kokemusta S2- lasten kanssa työskentelystä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaan. Tutkimuksen analyysin perusteella tuloksista selvisi, että leikki ja vuorovaikutus ovat merkittävästi läsnä kokonaisvaltaisesti ja monipuolisesti S2-lasten kielen kehityksen tukemisessa. Haastateltavat varhaiskasvatuksen opettajat nostivat esille tärkeinä tekijöinä mm. lapsen yksilöllisen oppimisen, monipuolisen ja kannustavan vuorovaikutuksen merkityksen, aikuisen roolin kielen kehityksen tukijana, tunnetaitojen tärkeyden, sekä lasten yksinleikkien ja yhteisleikkien merkityksen. Varhaiskasvatuksen näkökulmasta nämä yllä mainitut osa-alueet ovat lapsen kokonaisvaltaisen kielen kehityksen kannalta tärkeitä ja huomioon otettavia asioita. S2-lasten kielen kehityksen oikeanlainen tukeminen jo varhaiskasvatuksessa helpottavat lapsen oppimisen polkua ja yksilöllisten tavoitteiden saavuttamista.
  • Kauhanen, Emil (2022)
    Tavoitteet. Tutkielmani tavoitteena oli analysoida päiväkodin ruokailutilanteissa esiintyviä vuorovaikutus-rakenteita ja vuorovaikutuksen rakentumista. Näitä rakenteita ja vuorovaikutuksen kokonaisuutta tarkastelin keskustelunanalyysin keinoin. Tutkielmani painopiste oli vuorottelujäsennyksessä eli siinä, kuka puhuu, miten pitkään ja miten puheenvuorot vaihtuvat. Tutkimuksen avulla pyrin selvittämään, miten vuorovaikutukseen osallistuvat yhdessä koordinoivat keskustelua eteenpäin. Vuorottelujäsennyksen lähestymiskulman avulla tarkastelen ruokailutilanteessa rakentuvaa vuorovaikutusta suhteessa ruokailutilanteen perusfunktioon eli syömiseen. Keskityn tarkastelemaan erityisesti lasten vuorovaikutusta – sitä, miten lapset kommunikoivat ruokailun aikana. Myös aikuisen toiminta ja sen vaikutus vuorovaikutusrakenteeseen huomioidaan analyysissä. Tutkimuskysymykset ovat: Millainen vuorovaikutusrakenne ja vuorottelujäsennys päiväkodin ruokailutilanteissa on? Miten ruokailutilanteen perusfunktio eli syöminen mahdollisesti vaikuttaa vuorovaikutukseen? Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ovat keskustelunanalyysiin perustuvat teoriat, joita hyödynnän aineistosta löytyvien ilmiöiden tarkastelussa. Tutkielmani taustalla on sosiaalisen konstruktionismin mukainen näkemys todellisuuden, tiedon ja käsitteiden rakentumisesta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Menetelmät. Tutkielmani oli luonteeltaan laadullinen keskustelunanalyysi. Tutkimusaineisto koostui kahden ruokailutilanteen videotallenteesta. Videoaineisto oli kerätty Helsingin yliopiston Myötätunnon rakentuminen varhaiskasvatuksen arjessa –tutkimushankkeessa. Tutkimuksen analyysi oli induktiivista ja se rakentui yksittäisistä havainnoista laajemman kokonaiskuvan muodostamiseksi. Molemmissa ruokailutilanteissa oli neljä lasta ja 1 - 2 aikuista. Lapset olivat 1 - 3 -vuotiaita. Analyysissä tarkasteltiin yhdessä ruokapöydässä rakentuvaa vuorovaikutusta koko ruokailutilanteen ajan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseni perusteella päiväkodin ruokailutilanteissa vuorovaikutus rakentuu pääosin yhteisesti: Vuorovaikutus koski kaikkia tilanteeseen osallistujia eikä keskustelu jakautunut esimerkiksi kahteen erilliseen dialogiin ruokailutilanteessa olevien lasten ja aikuisten välillä. Vuorovaikutuksessa jaettu kehollinen läsnäolo vaihteli Goffmanin (1964) luoman jaon mukaisesti kokoontumisen ja kohtaamisen välillä. Kokoontumisen hetkissä suoritettiin ruokailutilanteen perusfunktiota eli syömistä. Kohtaamisia tapahtui yhteisessä kerronnallisessa puheessa, muistelussa sekä lasten välisissä kehollisissa nyökyttelyhetkissä. Vuorovaikutuksessa yhdistyivät kielelliset ja keholliset toiminnot viestimisen keinona. Vuorovaikutusta jäsensivät ruokailutilanteen perusfunktioon liittyvät kysymys - vastaus ja pyyntö - suostuminen -vierusparit. Vuorot olivat ruokailutilanteissa keskimäärin 3 - 4 sanaa. Lasten aloittamia ja jatkamia sanallisia yli kolmen vuoron pituisia keskusteluja ei muodostunut. Aikuisen ohjaava, johdatteleva rooli korostui ja aikuisen kommunikointi vaikutti paljon vuorovaikutusrakenteeseen. Lapset kuitenkin osallistuivat keskusteluun tuottamalla keskustelunavauksia ja reagoimalla muiden vuoroihin. Vuorovaikutuksessa näyttäytyi vuorottelujäsentelyyn kuuluvia piirteitä eli vuorovaikutuksessa vuorossa oleva vaihteli, useimmiten yksi henkilö puhui, vuorojen järjestys ja pituus ei ollut kiinteä sekä keskustelussa noudatettiin vuorottelun periaatetta.
  • Pehkonen, Katariina (2023)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten seksuaalikasvatusta kuvataan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2022, eli Vasussa, ja millaisia diskursseja kuvaus ilmentää. Tulosten mukaan Vasun seksuaalikasvatuksen kuvauksessa esiintyi eniten vapautunutta ja ennaltaehkäisevää diskurssia mutta myös perusteita konservatiiviselle, riskien minimoimisen ja hyvinvointivaltion diskursseille. Tutkimus on toteutettu dokumenttianalyysina abduktiivisesti. Tutkimusaineisto järjestettiin koodaamalla seksuaalikasvatusta kuvaavia katkelmia valtakunnallisesta Vasusta Atlas.ti-ohjelmalla, ja teemoittelemalla niitä aiemmassa tapaustutkimuksessa esiintyneiden diskurssien alle. Hyväksymiskriteereitä olivat kehon, seksuaalisuuden sekä sukupuolen esiintyminen tekstissä. Hyväksymiskriteereiden määrittämisen jälkeen aineistoksi valikoitui 5 seksuaalikasvatuksen katkelmaa. Tutkimustulokset osoittivat, että seksuaalikasvatuksen kuvaus ja määrittely Vasussa on vähäistä. Seksuaalikasvatusta kuvattiin lähinnä ikätasoisuuden, kehojen kunnioituksen ja ohjaamisen, sukupuolisensitiivisyyden sekä syrjinnän estämisen teemojen kautta. Varhaiskasvatuksen seksuaalikasvatus koostui ympäröivän kontekstin sekä ytimen vuorovaikutuksesta, eli seksuaalikasvatuksen toteutuminen vaati ympärilleen useamman muun osa-alueen toteutumista. Näitä osa-alueita olivat vastuu, oikeudet, laki, kunnioitus, sosiaaliset taidot, sukupuoli, terveys sekä sensitiivisyys. Diskursseja konkretisoi vasun kielelliset valinnat, jotka linkittyivät aiempaan tapaustutkimukseen.
  • Metsäpelto, Emilia (2022)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten varhaiskasvatuksen opettajat pystyvät tukemaan lapsen seksuaalista kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla, ja miten seksuaalikasvatukseen liittyviä tabuja voitaisiin rikkoa. Seksuaalikasvatus on saanut yhteiskunnassamme tabun maineen, josta ei voi puhua. Samalla suoritetaan tutkimuksia ja laaditaan kansainvälisiä ohjeistuksia siitä, miten seksuaalikasva tusta tulisi toteuttaa. Aikaisemmat tutkimukset eivät ole antaneet tarkkaa ja kattavaa vastausta siihen, miten lapsen seksuaalista kehitystä voitaisiin tukea käytännössä. Tutkimuksessa avataan seksuaalis kasvatuksen luonnetta, ja tarjotaan kasvattajille kokonaisuuden kattava ohjenuora, jonka avulla kas vattaja kykenee tarkastelemaan seksuaalikasvatusta sensitiivisemmin ja avoimemmin. Tutkimukseen osallistui kolme varhaiskasvatuksen opettajaa, joita haastateltiin puolistrukturoidusti. Haastattelut sekä nauhoitettiin, että kommentit kirjattiin ylös paperille tarkempaa litterointia varten. Aineiston analyysi suoritettiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin, jonka pohjalta aloitettiin aineis ton teemoittelu. Teemoittelusta syntyi useita ylä- ja alakategorioita. Saatujen vastausten perusteella lapsen turvan tunne ja oman kehon arvostaminen ja rakastaminen oli vat tärkeimpiä lähtökohtia laadukkaan seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen. Aikuisen arvot ja asenteet vaikuttavat siihen, millaista seksuaalikasvatusta lapselle tarjotaan, ja nähdäänkö aihe kiusallisena. Myös ajankohtaisen tiedon hankkiminen ja oikeiden termien käyttäminen nähtiin tärkeänä osana ta bujen muodostumisen ehkäisemiseen. Sensitiivisyys, hyväksyntä ja tieto ovat laadukkaan seksuaalikas vatuksen tärkeimpiä lähtökohtia.
  • Alabay, Kadriye (2023)
    Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa seksuaalikasvatuksen merkitystä ja tasoa varhaiskasvatuksessa varhaiserityisopettajien näkökulmasta. Seksuaalikasvatus ulottuu monille kasvatuksen osa-alueille ja sillä on suuri vaikutus yksilön kasvuun ja kehitykseen. Se on tärkeässä roolissa seksuaalioikeuksien toteuttajana ja sillä on suuri merkitys myöhemmän seksuaalisen toiminnan kannalta, sillä se edistää turvallista seksuaalista toimintaa myöhemmällä iällä. Mitkään esiopetuksen tai varhaiskasvatuksen velvoittavat asiakirjat eivät kuitenkaan velvoita seksuaalikasvatukseen tai käsittele asiaa suoraan ja aihetta on tutkittu vain vähän. Tutkimus pyrki luomaan ymmärrystä tästä tärkeästä, mutta vähän tutkitusta aiheesta. Menetelmät. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Aineistonkeruu perustui kahteen varhaiserityisopettajan puolistrukturoituun teemahaastatteluun. Kerättyä aineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla ja pyrkien tiivistämään haastatteluista esiin nousseet havainnot. Lopulta koottuja tuloksia verrattiin aiempiin tutkimuksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoittaa, että seksuaalikasvatus on merkityksellinen osa niin varhaiskasvatusta kuin lapsen kasvua ja kehitystäkin. Seksuaalikasvatus ei kuitenkaan näy selkeänä osana varhaiskasvatusta, vaan sen taso vaihtelee, siihen ei velvoiteta eikä sen toteuttamiseen anneta riittävästi tukea. Haastatellut erityisvarhaiskasvatuksen opettajat koki-vat seksuaalikasvatukseen liittyvät teemat tärkeäksi osaksi varhaiskasvatusta, mutta näkivät kuitenkin esimerkiksi ennakkoluulojen ja erilaisten käsitysten vaikuttavan seksuaalikasvatuk-sen tasoon ja toteutukseen vahvasti. Seksuaalikasvatuksen tason kehittämiseksi olisikin luo-tava yleisiä linjoja seksuaalikasvatuksesta ja tarjottava varhaiskasvatuksen ammattilaisille faktapohjaista tietoa lähestyä seksuaalisuuden moninaista kokonaisuutta.
  • Jalava, Ritva (2022)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa siitä, miten kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelmaa työssään käyttävät ammattilaiset kokevat sen toteutuvan varhaiskasvatuksen arjessa sekä vaikuttavan työyhteisön sekä lasten toimintaan. Tämän lisäksi tarkoitus oli tuoda tietoisuuteen niitä tekijöitä, jotka henkilöstön mielestä vaikeuttavat tai helpottavat suunnitelman toteuttamista. Tutkimuksen aineiston kerääminen tapahtui puolistrukturoituna teemahaastatte-luna. Haastatteluun osallistui neljä varhaiskasvatuksen opettajan toimessa toimivaa työntekijää ja yksi lastenhoitaja. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkittiin ilmiötä edustavaa pientä joukkoa. Aineistoa analysoitiin osittain teorialähtöistä sisällön analyysia ja osittain aineistolähtöistä sisällön analyysia käyttäen. Tutkimustulokset osoittavat, että työntekijöiden kokemuksen mukaan kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelmaa toteutetaan johdonmukaisesti tutkituissa varhaiskasvatusyksiköissä. Haastateltavat kokivat, että suunnitelman toteuttaminen lisäsi työntekijöiden tietoisuutta kiusaamisesta ja sen ehkäisyn keinoista sekä lisäsi lasten turvallisuuden tunnetta. Toteuttamista edistävät tekijät liittyivät haastateltavien mukaan työntekijään itseensä, työyhteisöön sekä suunnitelman toteuttamiseen. Näistä selkeimpänä esille nousi yhteiset ja johdonmukaiset käytänteet suunnitelman toteuttamiseksi. Vaikeuttavista tekijöistä nousi esiin työntekijöihin ja resursseihin liittyviä sekä hallinnollisia tekijöitä, joista erityisesti korostui perehdyttämisen ja suunnitelman ylläpidon puutteellisuus. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkittuihin yksiköihin on muodostunut yhteiset ja johdonmukaiset käytänteet kiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Työntekijöiden kuitenkin kokiessa kiusaamisen ehkäisyn suunnitelman ylläpidon jäävän puutteelliseksi, olisi tärkeää, että yksiköissä kiinnitetään huomiota suunnitelman ylläpitoon sekä koko työyhteisön sitoutumiseen sen toteuttamiseksi.
  • Vataja, Saana (2022)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tutkielmani tavoitteena on selvittää kuinka miesten ja naisten sukupuolirooleja kuvataan Disneyn elokuvissa ja kuinka kuvaukset ovat muuttuneet eri vuosikymmeninä. Tarkastelen tutkielmassani sukupuolta ja sukupuolirooleja sosiaalisesta näkökulmasta. Tämän näkökulman kautta sukupuolta ei pidetä vain biologisena tuotteena vaan myös yhteiskuntamme ja kulttuurimme tuotteena. Yhteiskunta ja siinä vallitseva kulttuuri määrittelevät mitä on olla mies tai nainen (Gardner, 2015). Yhteiskunnan jäsenet saavat median kautta viitteitä vallitsevista sukupuolirooleista, eli siitä kuinka miesten ja naisten odotetaan käyttäytyvän (Gardner, 2015). Koska sukupuoliroolit vaihtelevat ja ne saattavat muuttua ajan myötä, tarkastelen tutkimukseni tuloksia myös 1950-, 1990-, 2010-lukujen vallitsevien sukupuoliin kohdistuvien odotusten kautta. Menetelmät. Tutkimukseni on laadullinen ja menetelmänäni on koodattu sisällönanalyysi, jota on käytetty aikaisemmin saman tapaisissa tutkimuksissa. Menetelmän avulla voidaan kerätä tietoa elokuvahahmojen kuvatuista käyttäytymispiirteistä, kuinka paljon tiettyä käyttäytymistä kuvattiin ja kuinka se liittyy hahmon sukupuoleen (England, Descartes & Collier-Meeks, 2011). Aineistona minulla toimi kolme Disney elokuvaa eri vuosikymmeniltä: Prinsessa Ruusunen vuodelta 1959, Kaunotar ja hirviö vuodelta 1991 ja Urhea vuodelta 2012. Käytin aineiston analyysiin Englandin ym. (2011) tutkimuksessa käytettyjä koodeja perinteisistä maskuliinisista ja naisellisista ominaisuuksista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmani mukaan naisia kuvataan Disney elokuvissa hoivaavina, avuliaina, hellinä, pelokkaina, epäröivinä, tunteikkaina ja myös urheilullisina. Miehiä kuvataan tuloksieni mukaan vahvoiksi, urheilullisiksi, helliksi, pelkoa inspiroiviksi, jotka osoittavat tunteitaan ja pyytävät tai hyväksyvät muiden apua. Miehet kuvataan myös johtajiksi. Molemmat sukupuolet omaavat enemmän ominaisuuksia, jotka perinteisesti katsotaan kuuluvan tietylle sukupuolelle, esim. naisia pidetään hoivaavina ja hellinä, ja miehiä voimakkaina ja urheilullisina. Tästä huolimatta molemmilla, enimmäkseen miehillä, esiintyy myös vastakkaiseen sukupuoleen kohdistettuja ominaisuuksia, jotka rikkovat nämä perinteiset sukupuoliroolien odotukset. Tutkimukseni tulokissa näkyy yhteiskunnan ja siinä olevien sukupuoliroolien ajan myöstä tapahtuvaa löystymistä. 1950-luvulla vallitsi tiukat sukupuoliroolit, jossa naisten odotettiin olevan kotona hoitamassa lapsia, kun miehet kävivät töissä kodin ulkopuolella. Naisten odotettiin myös alistuvan miesten auktoriteetin alla. 1990- ja 2010-luvuilla sukupuoliroolit ovat löystyneet, esimerkiksi feminismin kolmannen aallon myötä. Tämä näkyy myös elokuvien sukupuoliroolien kuvauksissa, esim. 1990- ja 2010 elokuvien mies- ja naishahmot omasivat huomattavasti enemmän perinteisesti maskuliinisia ja naisellisia ominaisuuksia kuin 1950-luvun hahmot. Tulokseni antavat alustavasti kuvaa siitä, kuinka lapsille kohdennetuissa elokuvissa kuvataan miehiä ja naisia, jotka vaikuttavat joko negatiivisesti tai positiivisesti lasten suhtautumiseen sekä perinteisiin että ei-perinteisiin sukupuolinormeihin.
  • Vallenius, Emmi (2022)
    Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan surua suomalaisissa lasten kuvakirjoissa. Sosiokulttuurisesta näkökulmasta lasten kuvakirja on kulttuurintuote, jossa heijastuvat aikamme ja kulttuurimme normit ja asenteet. Tavat, joilla surua kuvakirjoissa esitetään ja merkityksellistetään, opettavat lapsi-lukijoille surusta, suremisesta ja surevan kohtaamisesta. Sosiaalisen konstruktionismin ydinajatusten mukaisesti tässä tutkimuksessa nähdään, että kieli sekä kertoo todellisuudesta että rakentaa sitä. Kielellä on siis merkitystä, ja sitä on siksi tärkeää tutkia. Lasten kuvakirjoissa ikävät ja vaikeat aiheet ovat yleistyneet viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana (Heikkilä-Halttunen, 2010, 16), ja niihin on tartuttu myös lastenkirjallisuuden tutkimuksessa (ks. mm. Kokko, 2010; Heikkilä-Halttunen, 2010). Suruista muut kuin kuolemansuru ovat kuitenkin jääneet lähes kokonaan vaille huomiota. Lapsen elämään sisältyy laaja kirjo enemmän ja vähemmän arkisia suruja, joiden huomiotta jättäminen herättää kysymyksen siitä, mitä lapsen suruja aikuiset pitävät tärkeinä ja merkityksellisinä – ja mitä ehkä eivät. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin diskurssianalyysin keinoin. Analyysiin valikoitui neljä suomalaista, vuosina 2018–2021 julkaistua lasten kuvakirjaa, jossa suru on keskeinen aihe. Aineistonhaussa käytettiin Lastenkirjainstituutin ja HelMet-kirjastojen lastenkirjallisuuden tietokantoja. Kuvakirjassa sekä verbaalisella että kuvallisella kielellä on tärkeä osansa merkityksen luomisessa ja kommuni-koimisessa lukijalle (ks. mm. Heinimaa, 2001, 144). Näin ollen kuvakirjan analyysissa verbaalisen ohella myös visuaalista kieltä tulisi tutkia. Tässä tutkimuksessa kuvakirjojen verbaalista ja visuaalista kieltä tarkasteltiin kuvakirjatyyppien (Nikolajeva & Scott, 2001), kielen funktioiden (ks. Pietikäinen & Mäntynen, 2020, 2.4: Diskurssit ja kielelliset valinnat) ja lauseen prosessityyppien (Halliday & Matthiessen, 2004) käsitteistöön nojaten. Analyyttisten kysymysten avulla tehtiin huomioita tavoista, joilla surua aineistossa merkityksellistetään. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousseet surun diskurssit kertovat surusta, suremisesta ja surevan kohtaamisesta. Suru kuvattiin luonnollisena ja hyväksyttävänä mutta samaan aikaan epäsäännöllisenä ja ei-lineaarisena ilmiönä. Sureminen oli hyvin erilaista lapsilla ja aikuisilla. Lapsilla suru näyttäytyi etenkin kiukkuna ja huutona, aikuisista taas tuli surun myötä poissaolevia ja väsyneitä. Lapsen ja aikuisen roolit myös hämärtyivät, kun suru oli yhteistä. Surevat aikuiset eivät ehkä muistaneet pestä lapsen hampaita tai huolehtia, että tämä saa syödäkseen. Sureva kohdattiin keholla ennemmin kuin sanoilla. Lapsenkaan surua ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yritetty selittää tai sanoittaa. Halaaminen, silittäminen ja sylissä pitäminen olivat yleisimmät keholliset tavat kohda-ta lapsen suru.
  • Virkkumaa, Johanna (2023)
    Tiivistelmä - Referat – Abstract Tässä kandidaatintutkielmassa on tutkittu kuvataidekasvatusta osana lasten hyvinvointia varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkielmassa myös avataan varhaiskasvatuksen opettajien näkemystä ja kokemuksia kuvataidekasvatuksesta varhaiskasvatuksessa. Lähdeaineistona on käytetty suomalaista varhaiskasvatusta ohjaavia valtakunnallisia asiakirjoja sekä tieteellistä kirjallisuutta. Tutkielman aineisto on kerätty kyselylomakkeella, johon opettajat ovat vastanneet kirjallisesti ja nimettömänä. Otanta on kahdeksan vastausta. Analyysimenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymyksiä on ollut kaksi ja ne ovat seuraavat; 1.Miten kuvataidekasvatus varhaiskasvatuksen opettajien mielestä vahvistaa varhaiskasvatuksessa lapsen hyvinvointia? 2.Millainen on varhaiskasvatuksen opettajien oma suhde kuvataidekasvatukseen? Tässä kandidaatintutkielmassa kuvataidekasvatus opettajien kokemuksen mukaan nähdään vuorovaikutuksellisena tunnekasvatuksena, joka tähtää lapsen esteettiseen kokemukseen ja lapsen kykyyn havainnoida ympäristöään. Taidekasvatuksen toteuttaminen on riippuvainen opettajan omasta suhteesta taidekasvatukseen ja millä tavoin opettaja toteuttaa taidekasvatusta varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tulokset osoittivat varhaiskasvatuksen opettajien laajan tietoisuuden taidekasvatuksen vaikutuksesta lapseen ja heidän halunsa toteuttaa rikasta ja vaihtelevaa taidekasvatusta. Avainsanat - Nyckelord Kuvataidekasvatus, taidekasvatus, varhaiskasvatus, lapsen hyvinvointi
  • Järvinen, Nelli (2021)
    Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa lähestyn sosioemotionaalisia taitoja ja haasteita päiväkodin integroidussa erityisryhmässä työskentelevän varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmasta. Tutkimukseni on tapaustutkimus. Lapsi tarvitsee sosioemotionaalisia taitoja ilmaistakseen tunteitaan ja tullakseen toimeen muiden lasten kanssa osana ryhmää (Takala, 2015, s. 23). Sosioemotionaaliset haasteet näkyvät ennen kaikkea sosiaalisessa toiminnassa, vuorovaikutuksessa sekä lapsen tunne-elämän ilmaisussa (Pihlaja, 2018, s. 136). Tavoitteenani oli tutkia, miten sosioemotionaalisia taitoja tuetaan ja miten haasteet näkyvät integroidun erityisryhmän arjessa varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmasta. Tutkimuksessani pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiin: Miten integroidussa erityisryhmässä työskentelevä varhaiskasvatuksen henkilöstö pyrkii tukemaan sosioemotionaalisten taitojen kehittymistä päiväkodin arjessa ja millaisia kokemuksia henkilöstöllä on sosioemotionaalisten haasteiden vaikutuksesta arjessa? Menetelmät. Tutkimukseni oli luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Keräsin tutkimusaineistoni haastattelemalla yhden päiväkodin integroidun erityisryhmän kolmea työntekijää puolistrukturoiduilla puhelinhaastatteluilla. Kaksi haastateltavista oli varhaiskasvatuksen erityisopettajia ja kolmas lastenhoitaja. Nauhoitin ja litteroin haastattelut ja analysoin ne teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Taustamateriaalina tarkastelin tutkimuspäiväkodin toimintasuunnitelmaa. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä tutkimuksessa sosioemotionaalisten taitojen tukeminen integroidussa erityisryhmässä ilmeni struktuurin, ennakoinnin ja rauhallisuuden tärkeytenä. Aineistosta ilmeni, että varhaiskasvatuksen henkilöstö koki lasten ominaisuuksien vaikuttavan paljon ryhmän levottomuuteen eikä omalla toiminnalla koettu olevan vaikutusta levottomien tilanteiden syntyyn, ainoastaan tilanteiden purkamiseen nähtiin olevan omalla toiminnalla merkitystä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö koki, että sosioemotionaaliset haasteet näkyvät integroidun erityisryhmän arjessa eniten voimakkaina tunteen purkauksina, levottomuutena, heikkona itsetuntona ja aikuisen jatkuvana huomiontarpeena.