Browsing by Title
Now showing items 3757-3776 of 3776
-
(2020)Esiopetuksella on tärkeä rooli ympäristökasvatuksessa, sillä varhaislapsuudessa omaksutut arvot, asenteet, käyttäytyminen ja taidot vaikuttavat mahdollisesti ympäristöön suhtautumiseen myös myöhemmin elämässä (Pramling Samuelsson & Kaga, 2008, 9). Ympäristökasvatus pitää sisällään monia ulottuvuuksia, joiden kautta näitä asioita omaksutaan. Palmerin (1998) puumalli tiivistää nämä ulottuvuudet ja on yksi käytetyimmistä ympäristökasvatuksen kokonaisuutta kuvaavista teoreettisista malleista. (Raittila, 2016, 213.) Mallin kolme osaa ovat oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä ja toimiminen ympäristön puolesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavoin Palmerin puumalli toteutuu Helsingin esiopetusyksiköiden toimintasuunnitelmissa ja millä tavoin esiopetusyksiköiden sijainti vaikuttaa ympäristökasvatukseen toimintasuunnitelmien perusteella. Tutkimusaineistona oli yhteensä kymmenen Helsingin esiopetusyksikön toimintasuunnitelmaa. Puolet esiopetusyksiköistä sijaitsi luontoympäristössä ja puolet kaupunkiympäristössä. Tämä tutkimus oli laadullinen ja aineiston analyysissä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineistosta analysoitiin lauseita, joissa kuvattiin ympäristökasvatuksen mukaista toimintaa. Analyysirunkona tuomi Palmerin puumalli, jonka tasoista muodostui kolme pääluokkaa. Sekä oppiminen ympäristöstä että toimiminen ympäristön puolesta tasoille sijoitettavia lauseita oli kahdeksassa esiopetusyksikön toimintasuunnitelmassa. Oppiminen ympäristössä tasolle lauseita löytyi jokaisesta toimintasuunnitelmasta, joista kaikissa mainittiin retket. Tämä voi kertoa siitä, että retkeilyllä on tärkeä merkitys ympäristökasvatuksen sisältönä esiopetusyksiköissä. Luontoesiopetukset kuvailivat ympäristökasvatukseen liittyvää toimintaa toimintasuunnitelmissaan kaupunkiesiopetuksia laajemmin. Myös Palmerin puumallin tasot toteutuivat useammin yhtä aikaa luontoesiopetusten toimintasuunnitelmissa. Ympäristössä oppimisessa kaupunkiesiopetukset hyödynsivät retkikohteina merenrantoja ja puistoja luontoesiopetuksia enemmän. Luontoesiopetuksissa hyödynnettiin taas enemmän lähimetsiä. Tämä kertoo siitä, että toimintasuunnitelmissa esiopetusyksikön sijainti ja lähiympäristön kohteet vaikuttavat retkikohteisiin. Ympäristöstä oppimisessa selkeimmäksi eroksi muodostui se, että luontoesiopetuksissa painottuu enemmän sään ja vuodenaikojen havainnointi. Huomattava ero kaupunki- ja luontoesiopetusten välillä oli myös ympäristön puolesta toimimisessa. Esimerkiksi kestävää kehitystä painotettiin jokaisessa luontoesiopetuksen toimintasuunnitelmassa toisin kuin kaupunkiesiopetusten.
-
(2022)Ympäristökasvatukseen liittyvät asiat ovat kasvavan kiinnostuksen kohteena. Myös varhaiskasvatusta velvoittavat asiakirjat ohjaavat, että varhaiskasvatukseen tulee sisältyä ympäristökasvatusta ja että varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu muun muassa kestävän kehityksen mukaisille ulottuvuuksille. Varhaislapsuudessa koetut ja opitut asiat vaikuttavat läpi yksilön elämän, joten varhaisina vuosinaan lapsen tulisi saada ympäristökasvatukseen liittyen hyviä kokemuksia. Alle 3-vuotiaiden lasten osalta on tehty vasta vähän ympäristökasvatukseen liittyvää tutkimusta, joten oli perusteltua rajata ikäryhmä taaperoita koskevaksi. Alle 3-vuotiaiden lasten pedagogiikassa on todettu puutteita ja henkilöstö ei aina koe osaavansa järjestää riittävästi ikätasolle sopivaa toimintaa esimerkiksi tutkivaan toimintaan liittyen, joka on osa pienten lasten ympäristökasvatusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, millaisia ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen teemoja nousee esille 0–3-vuotiaiden lasten ryhmien pedagogisista suunnitelmista. Havaintoja tarkasteltiin siitä näkökulmasta, miten ne suhteutuvat kestävän kehityksen neljän ulottuvuuden (sosiaalinen, kulttuurinen, ekologinen, taloudellinen) mukaisiin teemoihin sekä Palmerin (1998) ympäristökasvatuksen mallin kolmeen osa-alueeseen (oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä, toimiminen ympäristön puolesta). Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin eri ulottuvuudet ja osa-alueet painottuvat suhteessa toisiinsa näissä ryhmien pedagogisten suunnitelmien kirjauksissa. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineistona käytettiin valmiita dokumentteja eli 0–3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatusryhmien pedagogisia suunnitelmia. Aineistoksi kerättiin kahdeksan ryhmän pedagogista. Aineiston ana-lyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että niin kestävän kehityksen neljän ulottuvuuden kuin Palmerin ympäristökasvatuksen mallin osa-alueidenkin suhteen suunnitelmissa oli epätasaisuutta eri osioiden ilmaantumisen suhteen. Kuitenkin kaikkia ulottuvuuksia ja osa-alueita ryhmissä suunniteltiin kirjallisesti. Eniten suunnitelmallisuutta kestävän kehityksen osalta oli sosiaalisen ulottuvuuden mukaisissa kirjauksissa ja Palmerin ympäristökasvatuksen mallin osalta oppimi-nen ympäristössä osa-alueeseen liittyen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että jatkossa 0–3-vuotiaiden lasten ryhmien suunnitelmissa ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen näkökulmasta katsottuna tulee kiinnittää enemmän huomiota taloudelliseen ulottuvuuteen, moniaistisuuteen, tutkimuksellisuuteen, esteettisyyteen ja lasten aiempien elämänkokemusten hyödyntämiseen. Tutkimuksen tulokset toivat myös positiivista näkökulmaa 0–3-vuotiaiden lasten ryhmien toiminnan suunnitelmien monipuolisuudesta ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen näkökulmista katsottuna
-
(2022)Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella lastenkirjoissa esiintyviä ilmauksia ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Karvin (Räkköläinen et al., 2017) raportista kävi ilmi, että kestävä kehitys ja ympäristöosaaminen on hyvää ylemmillä kouluasteilla, varhaiskasvatuksen ympäristökasvatus osaamisesta tai kestävän kehityksen osaamisesta ei näkynyt mainintoja ollenkaan. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsena koetut positiiviset luontokokemukset ovat yhteydessä aikuisena koettuihin ympäristöhuoliin ja myönteiseen ympäristökäyttäytymiseen (Ardoin & Bowers, 2020; Collado et al., 2020; Rakotomamonjy et al.,2015). Monipuolinen lastenkirjallisuus toimii hyvin oppimisen välineenä, sillä lastenkirjallisuudella nähdään olevan potentiaali vaikuttaa ympäristöystävälliseen käyttäytymiseen (Muthukrishnan & Kelley, 2016). Tämä tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin Helle kirjaston lastenkirjojen valikoimasta hakusanoilla ympäristökasvatus ja kestävä kehitys. Aineiston valintakriteereinä olivat teokset, jotka ovat julkaistu 2000-luvun puolella ja kirjojen tuli olla joko suomen kielellä kirjoitettuja tai suomennettuja. Oleellisena valintakriteerinä oli myös se, että kirjojen tuli sisältää analysoitavaa tekstiä. Tässä tutkimuksessa on käytetty sekä teorialähtöistä- että aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen teoreettisena mallina toimi YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030, johon varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (OPH, 2018) ympäristökasvatuksen tavoitteet osittain perustuvat. Tutkimustuloksista voidaan tulkita, että ympäristökasvatuksella ja kestävällä kehityksellä viitataan useimmiten kestävän kehityksen ekologiseen ulottuvuuteen. Kestävän kehityksen hakusanalla mukaan valikoidut kirjat sisälsivät enemmän ilmauksia sosiaalisesta ja kulttuurisesta sekä taloudellisesta kestävästä kehityksestä. Kirjoissa oli vahva ajatus siitä, että vastuu on meistä jokaisella ja jokaisen toiminnalla ja valinnoilla sekä ajattelutavalla on merkitystä. Aineistona olleiden lastenkirjojen kautta niin lapsi kuin aikuinenkin voi herätä pohtimaan omia valintojaan ja mahdollisuuksiaan vaikuttaa ympäristön tilaan sekä tulevaisuuteen.
-
(2022)Tavoitteet. Varhaiskasvatusikäisten lasten kestävään kehitykseen liittyviä tunteita on tutkittu vähän. Pienten lasten kohdalla kestävän kehityksen kasvatuksessa on keskitytty enemmän toiminnallisuuteen ja pyritty välttämään lasten kuormittamista ympäristö ongelmilla. (Parikka-Nihti & Suomela, 2014). Viime aikoina on kuitenkin tiedostettu ympäristöahdistuksen nousevan yhdeksi keskeiseksi ympäristökasvatuksen haasteeksi (Cantell, Aarnio-Linnavuori & Tani, 2020). Kestävän kehityksen ja tunnekasvatus ovat pinnalla tämän päivän varhaiskasvatuksessa. Tästä syystä halusin tarkastella näitä teemoja yhdessä tässä tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millaisia tunteita lapsille herää kestävään kehitykseen liittyvien tuokioiden aikana ja miten varhaiskasvatuksen opettaja vastaa näihin tunteisiin. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen aineisto on kerätty kuvaamalla viittä eri päiväkodissa toteutettua kestävään kehitykseen liittyvää tuokiota. Tuokiot on kuvattu marraskuun 2021-maaliskuun 2022 aikana. Näistä tuokioista on videomateriaalia havainnoimalla poimittu viisi eri tunneilmaisun kohtaa. Lisäksi videoista poimittiin opettajan vastaukset näihin tunneilmaisuihin. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tunneilmaisujen tulkinnassa käytettiin Nummenmaan (2010) määrittelyä tunteiden ilmaisusta ja niiden havaitsemisesta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineistosta analysoitiin tarkemmin viittä eri tunneilmaisun kohtaa, jossa lapset osoittivat tuntevansa iloa/mielihyvää, surua, ylpeyttä ja inhoa. Lapset osoittivat tunteita sanallisella ilmaisulla, sekä kehonkielen ja ilmeiden välityksellä. Opettaja tulkitsi näitä tunteita sensitiivisesti, vastaamalla niihin yksilöllisesti lapsen tunnetta tukien. Aineiston perusteella opettajan merkitys tunteiden tukemisessa oli huomattava. Tämän tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksen opettajalla olisi hyvä olla taitoa huomioida lasten tunneilmaisuja ja vastata niihin tarvittavalla tavalla, jotta hän voi tukea lasten kasvua kohti ympäristötietoista kansalaisuutta.
-
(2018)The purpose of this bachelor’s thesis was to examine the meaning of environmental education, education for sustainable living and child’s participation in early childhood education. One part in the content of environmental education is action for environment which emphasizes child as an active participant. The research is conducted by examining the National Core Curriculum for Early Childhood Education and Care 2016 in relation to Kestävä kehitys päiväkodissa 2010 - a booklet aimed to promote environmental education - and to reflect the meanings of environmental education and education for sustainable living. Furthermore, my goal is to examine how child’s participation is portrayed and endorsed in these materials. The research was conducted by qualitative research and the research method used was theory-based content analysis. In the material analysis I compared the chosen documents and sought similarities and differences relating to environmental education, education for sustainable living and child’s participation. Finally, I compared my study’s findings to my thesis’ theoretical frame of reference. The study indicated that the meanings of environmental education and education for sustainable living were different from each other. In environmental education learning environments and nature were emphasized while education for sustainable living concentrated on acting on nature’s behalf and global concerns. Kestävän kehityksen opas 2010 was published before the child’s participation was defined more precisely and still child’s participation emphasizes as a part of education for sustainable development very clearly. I came to the conclusion that education for sustainable development demands certain value-based thinking from the educator. There should be more common discussion related to values in sustainable development in early childhood education in order to create sustainable development as a community.
-
(2017)Nature provides children an intriguing environment for learning and playing and it can also help improve motor skill development and concentration (Fjørtoft, 2001; Wells, 2000). Childhood nature experiences have also been associates with the formation of a positive relationship with nature (Wells & Lekies, 2006). The aim of environmental education is to increase understanding of and appreciation for the environment. Evironmental education should follow the Head, Heart and Hands model which takes into accordance the holistic develompent of the child physically, emotionally and cognitively. The aim of the study is to find out how environmental education is described in the early education plans of daycare centres and how the location of the daycare center influences the environmental education given. The subject of the research was the description of environmental education as stated in the daycare centres’ early education plans. The research material consisted of the early education plans of 20 daycare centres in Helsinki. Half of the daycare centres were located in urban settings and the other half in close proximity to natural environment such as a forest. The study was qualitative and the material was analyzed by a deductive approach. The Head, Heart and Hands model worked as the theoretical framework for the analysis. All early education plans included mentions that could be placed in the Head and Hands categories. The Heart category came to hold fewer mentions, in some early education plans there were none. This might suggest that the faculty of the daycare centres find it difficult to place objectives that have to do with emotional development in environmental education or that they don’t find it significant. The environmental education parts of the early education plans of daycare centres located near nature were on average longer than those of the urban daycare centres. The so called forest daycare centres visited the forest more often than the urban daycare centres. In turn, the urban day care centres went on field trips to built environment and near bodies of water and also familiarized with traffic behavior more often. From the equality perspective the forest daycare centres should make more use of the built enviroment and the urban daycare centres of forests. The location of the daycare centres did not have an effect on sustainable development mentioned in the early education plans.
-
(2017)Meaning of this systematic literary research is determine how sustainable environmental education has been researched in Finnish early childhood education and preschool. And what are the most common form of activity in environmental education. For the first time, goals have been set In Finnish early childhood education curriculum which will go in effect in the fall of 2017. The goals of environmental education have been specified in three item which are based on Palmer`s theory. Second research question focuses on Palmer`s theory and how it seems to be the most common form in environmental education: Learning in environment, learning about the environment and action for the environment. This systematic literary research has been elaborate, focusing in 12 different researches which concentrated in Finnish early childhood education or preschool. Researches are from year 2004 to year 2015. Results has been analysing by theory based analysis. The second research question has been divided into three parts based on Palmer`s theory. This literally research has been focus on two doctoral theses, one interview research and nine master`s theses. This field of environmental education will need more research information. All of these researches utilized the three parts of Palmer`s tree model theory. Learning in environment on outdoor field trips, Learning from the environment by observing of natural phenomenons, vegetation and animals. For the environment realise recycling and collecting and sorting litter. All of these sectors support environmental accountability.
-
(2022)Ympäristönmuutos ja siihen liittyvät ongelmat ovat olleet ajankohtainen aihe jo pitkään. Ihmisten kokemiin ympäristötunteisiin, jotka liittyvät ympärsitönmuutokseen, on alettu kiinnittää viime vuosina yhä enemmän huomiota. Tutkielmani tavoittena oli selvittää, millaisia tunteita lapset ja nuoret kokevat ympäristönmuutoksen liittyen ja miten kasvatuksen avulla voidaan eh-käistä lasten ympäristöahdistusta. Tavoitteena oli aikaisempien tutkimusten tarkastelun avulla nostaa esiin lasten kokemia ympäristötunteita ja antaa kasvattajille eväitä lasten ympäristö-tunteiden käsittelyyn. Tässä tutkielmassa menetelmänä on käytetty kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kuvaileva kir-jallisuuskatsaus mahdollistaa ilmiön laaja-alaisen kuvaamisen ilman tarkkoja rajauksia. Tutkielman aineistona on käytetty 13 eri tieteellistä lädettä, jotka olivat kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tutkimuksia sekä kirjallisuuskatsauksia. Tutkimukset on julkaistu vuosina 2005–2021. Aineiston hakua ohjasivat tutkimuskysymykset, sillä valikoidusta aineistosta tuli löytyä vastaus vähintään yhteen tutkimuskysymykseen. Käyttämäni tietokannat aiheiston haussa olivat MDPI, ERIC ja Taylor & Francis Online. Kirjallisuuskatsausksen tuloksista kävi ilmi, että lapset ja nuoret kokevat monenlaisia tunteita ympäristönmuutokseen liittyen. Yleisimpiä tunteita olivat ahdistus, suru ja huoli sekä toivo ja voimaantuminen. Toivon tunne nousi merkittäväksi tekijäksi ympäristöahdistuksen ja huolen ehkäisyssä. Tuloksissa nousi esiin myös lasten pettymys aikuisten toimintaa kohtaan ja useat lapset kokivat, että heidän tunteisiinsa ei suhtauduttu riittävän vakavasti. Kasvatuksella on tärkeä rooli ympäristötunteiden käsittelyssä. Ympäristöahdistusta voidaan lieventää, kun tunteita käsitellään avoimessa ja luotettavassa ilmapiirissä yhdessä turvalliseksi koetun aikuisen seurassa. Lapset kaipasivat tietoa siitä, miten he pystyvät itse vaikuttamaan ympäristönmuutokseen. Vaikutusmahdollisuuksista kuuleminen ja ympäristön hyväksi toimiminen näyttää li-säävän ympäristötoivon tunteita ja sitä kautta se auttaa ehkäisemään ja lievittämään ympäristöahdistusta.
-
(2023)Ekokriisin vaikutus tämän hetken ja tulevaisuuden elämään maapallolla on kenties ihmiskunnan suurin haaste. Ilmastonmuutosta vastaan kamppaillessa kasvatus ja koulutus on tärkeä keino informoida ja suojella tulevia sukupolvia ja mahdollistaa heille hyvä ja kestävä elämänlaatu. Kestävään elämäntapaan ohjaaminen kuuluu jo varhaiskasvatukseen. Helsingin kaupunki (2021) on kehittänyt kestävään elämäntapaan kasvattamisen tueksi KETTU-mallin, jonka materiaalina toimivaa KETTU-kirjaa käytetään Helsingin varhaiskasvatuksessa. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan KETTU-kirjasta (2021) ympäristötekoja ja ympäristötunteita Tolppasen ym. (2017) ilmastokasvatuksen polkupyörämallin mukaan. Ympäristöteot ja ympäristötunteet ovat pienillekin lapsille tärkeä osa kestävään elämäntapaan kasvamista, sillä teot konkretisoivat luonnon puolesta toimimista ja tunteet kertovat sekä ekokriisin vaikutuksesta ihmisen mieleen että luontoyhteyden tärkeydestä hyvinvoinnillemme. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jonka aineistona toimi julkinen opetuskäyttöön tarkoitettu dokumentti KETTU-kirja. KETTU-kirjaa analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla keskittyen ympäristötekojen ja -tunteiden ilmenemiseen aineiston tarinoissa ja tehtävissä. Analyysin tuloksia kvantifioitiin ja luokiteltiin sisällön erittelyn keinoin. Tutkimuksessa havaittiin, että ympäristötunteiden kuvauksia ja niihin liittyviä tehtäviä oli vähemmän kuin ympäristötekojen vastaavia. Ympäristötunteista negatiiviset ympäristötunteet olivat vähäisiä tarinoissa ja niitä ei löytynyt tehtävistä. Aiempi tutkimus painottaa tunnetaitojen tukemisen merkitystä ekokriisin ja ilmastonmuutoksen keskellä kasvaville lapsille ja nuorille. Ennen ympäristötunteiden käsittelyä lasten kanssa aikuisen on kuitenkin käsiteltävä omat ympäristötunteensa. KETTU-kirja voisi tulevaisuudessa sisältää monipuolisemmin ympäristö-tunteiden kirjoa sekä tarjota aikuisille työkaluja ympäristötunteiden käsittelyyn. Tunnetyö yhdistettynä ympäristötekoihin lisää hyvinvointia tulevaisuuden ihmisille ja heidän elinympäristöilleen
-
(2020)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää minkälainen opetusmenetelmä Young Leader Method on. Tutkimustehtäväksi muodostui Young Leader -metodin kuvaaminen, huomio kohdistettuna menetelmän tavoitteisiin, toteutustapaan sekä lasten vuorovaikutukseen ja toimintaan sitoutumiseen. Tutkimuskysymykseni ovatkin: 1. Mitkä ovat Young Leader -metodin tavoitteet? 2. Miten Young Leader -metodia toteutetaan? 3. Minkälaisena lasten välinen vuorovaikutus ja sitoutuminen toimintaan näyttäytyy? Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena kuvailevana tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla pedagogiikan kehittäjää ja esiopettajaa, tutkimalla menetelmän internetsivuja sekä havainnoimalla kahta saman sisältöistä opetustuokiota esiopetusryhmässä. Havainnoinnin tukena käytettiin videointia. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Videomateriaalia havainnoitiin soveltavin osin Orientaatioprojektin havainnointiohjetta hyödyntäen, joka sisälsi muun muassa LIS-YC-asteikon lapsen sitoutumisen havainnointiin. Young Leader –metodin tavoitteet luokiteltiin pelkistettyjen ilmausten kautta yläkäsitteisiin, joita olivat arvot ja asenteet, hyvinvointi, vuorovaikutus sekä ajattelu ja oppimisen taidot. Young Leader – metodia toteutetaan jakamalla lapset neljän hengen tiimeihin, joissa tiimijohtajan rooli kiertää vuorotellen jokaisella lapsella. Tiimit ratkaisevat opettajan suunnitteleman tiimihaasteen, joka vaatii koko tiimin työskentelyä yhdessä. Kasvattaja on valmentavassa roolissa ja jalkautuu antamaan lapsille kohdennettua tukea ja rohkaisua. Lasten välistä neuvottelua ja vastavuoroisuutta esiintyi tiimihaasteiden keskellä runsaasti. Sosiaalisesta tilanteesta vetäytymisiäkin ilmeni hetkittäin yksittäisten lasten osalta. Samoin määräileviä aloitteita, mutta pääsääntöisesti lasten välinen vuorovaikutus oli hyväksyvää ja yhteistoiminnallista. Lapset olivat hyvin sitoutuneita tiimihaasteiden tekemiseen ja saattoivat pitkäänkin kestäneet tehtävät loppuun asti. Young Leader –metodilla on monia positiivisia vaikutuksia. Johtajuustaitojen ja tiimitaitojen oppimisesta voivat hyötyä kaikki ja niitä voidaan opettaa myös lapsille.
-
(2021)Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää Suomessa asuvien nuorten mediaosallisuuden yhteyttä medialukutaitoon sekä nuorisopalveluiden toteuttamaan mediakasvatukseen. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että medialukutaidolla on vaikutusta nuorten mediaosallisuuteen. Tutkimuksessa kuvataan nuorten kansalaisosallisuuden muotoja sekä paneudutaan kohdennettujen nuorisopalveluiden kykyyn hyödyntää mediakasvatusta kansalaisuuden edistämisessä. Lisäksi tutkimuksessa esitellään nuorten kansalaisosallisuuden toteutusmuotoja. Kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin kansainvälisiin tutkimuksiin, jotka valikoituivat seit-semän sisäänotto-ja poissulkukriteerin avulla. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 19 tutkimusta, joissa käsitellään nuorten mediaosallisuutta nuorten tukipalveluiden kontekstissa. Tutkimuksia analysoitiin temaattisen analyysin avulla, joka rakentui neljän tutkimuskysymyksen rajaaman teeman mukaan. Tutkimuksessa käytetyn kirjallisuuden kohderyhmäksi rajautui 15–24-vuotiaat Suomessa asuvat nuoret. Tutkimukseni tuloksena havaittiin, että nuoret harjoittavat kansalaisosallisuutta keskitetysti sosiaalisen median kautta. Digitaalisessa mediassa nuorten osallisuuden muotoihin vaikuttivat nuorten sosioekonominen asema sekä elämäntilanne. Medialukutaitoon liittyvät kyvyt vaikuttavat nuorten mediaosallisuuden muotoon. Medialukutaito luetaan osaksi kansalaisen perustaitoja. Medialukutaidoiltaan harjaantuneemmat nuoret olivat aktiivisempia ja sitoutuneempia mediaan sisällöntuottajia ja julkiseen keskusteluun osallistujia. Medialukutaidoltaan heikommat nuoret puolestaan olivat median käyttäjinä passiivisempia, eli osallistuivat mediassa lähinnä julkaisuja tarkkailevina käyttäjinä. Nuorisopalvelut pyrkivät edistämään nuorten kansalaisosallisuutta mediakasvatuksella erityisesti työpajatyöskentelyn avulla. Nuorisopalvelut voivat osallistua nuorten mediaosallisuuden edistämiseen pitkäjänteisillä tukitoimilla, jotta heikommassakin asemassa olevat nuoret voidaan tavoittaa. Sekä nuorisotyöntekijät että nuoret tarvitsevat koulutusta ja tukea digitaalisessa mediaympäristössä osallistumiseen. Parhaimmillaan digitaalinen ympäristö tarjoaa laajan oppimisympäristön, jossa harjoitella kansalaistaitoja ja toteuttaa itseään.
-
(2016)Objectives. The objective of this Bachelor’s Thesis is to discover how self-motivated use of YouTube can exercise the large-scale skills presented in the curriculum of 2014. YouTube is a social video service, where anyone can post their own video and watch others’ videos at all times. YouTube has increased its popularity among children and youth, as they increasingly use the service. Jenkins (2009) has presented the idea of participatory cultures, of which YouTube is a well-known example. The participatory cultures have emerged, as internet has become a part of our everyday life. Studies have shown that in YouTube and other participatory cultures self-motivated usage one can acquire a large scale of skills. In this study there is a focus on the large-scale skills that are presented in grades 3-6 in the curriculum of 2014 and how they can be learned in YouTube. Methods. The study was realized as a descriptive literature review. First the literature and the concepts about YouTube were studied in educational, cultural and technological viewpoints. Then the curriculum of 2014 was studied and the large-scale skills objectives were chosen. The large-scale skills area that was chosen was information and communications technology (L5). The area was chosen because it suited YouTube best due to its technological nature. The area had four sub-objectives, which were all analysed comparing them to YouTube’s functions and the literature reviewed. Results and discussion. The self-motivated use of YouTube can exercise quite many of the learning objectives presented in the curriculum. Technological skills, interaction and networking are skills that one can very well exercise when using YouTube. However, responsible and safe actions in YouTube are not skills that one can acquire when using the service self-motivated. The studies suggest, that acquiring these skills there is a need of systematic media education.
-
(2016)The objective of this study was to examine can entrepreneurship education be seen as neoliberal governmentality. I was specially intrested about what kind of identities entrepreneurchip education tried to build to students. I also looked what kind of features were attached to these identities and what kind of reality and human figure they builded. Because entrepreneurship education in this study was seen as a form of neoliberal governmentality, I compared the human figure that was builded in entrepreneurship education to neoliberal human figure and tried to find similarities on them. From these results I tried to figure, could entrepreneurship education be seen as a form of neoliberal governmentality. I selected four different entrepreneurship education documents as my research material. One document was made by state, one was provincial, and other two were municipal entrepreneurship education programs and strategies. I applied critical discourse analysis to analyze these documents. In my material I looked for discourses that handled those features that were attached to entrepreneurship. After this I examined in the light of my theory, what kind of social reality was built in these discourses. I found three different dominant discourses in my material: intrapreneurship discourse, responsibility discourse and individuality discourse. Intrapreneurship discourse highlighted entrepreneurial features that was linked in change of work, such as flexibility and change management capability. Discourse built reality where change was inevitable and individual just had to adapt in it. Responsibility discourse built idea of person that has to take all responsibility of himself and his family. So person is provider of his own welfare, not the state. Individuality discourse highlighted persons own individuality, which was also possibility for them, but it was also obligation which they needed in constant competition. These discourses appear in my study as a form of neoliberal governmentality, which allow to manipulate individuals thinking and action in such way, that it is easier to justify neoliberal changes in society.
-
(2022)Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että yrittäjyyskasvatus ja siihen liittyvät menetelmät vaikuttavat epäselvältä kokonaisuudelta peruskoulun opettajille. Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvailla sitä, miten yrittäjyyskasvatuksen tutkijat ovat kuvailleet ja esittäneet yrittäjämäistä pedagogiikkaa omissa tutkimuksissaan. Toinen tutkimusongelmani kumpuaa opetusministeriön yrittäjyyskasvatuksen linjauksesta, jossa mainitaan yrittäjyyskasvatuksen perustuvan tutkittuun tietoon. Toisena tavoitteena onkin ottaa selvää, miten yrittäjyyskasvatuksen toteuttamisen välineeksi tarjottu yrittäjämäinen pedagogiikka on tutkimuksellisesti perustelua. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tulososion aineistona käytettiin suomalaisia yrittäjyyskasvatustutkimuksia ja tutkimusartikkeleita, jotka on julkaistu aikavälillä 2004–2022. Tulososion ulkopuolella on käytetty yrittäjyyskasvatustutkimuksia, opetusministeriön linjauksia ja yrittäjyyskasvatusverkoston julkaisemaa kirjallisuutta. Yrittäjämäisen pedagogiikan osalta tulokset jäsenneltiin opettajan toimintaan, oppilaan toimintaan ja oppimisympäristöön. Pedagogiikan tutkimuksellisia perusteluja tarkastellessa keskityttiin pedagogiikan taustalla oleviin oppimisen teorioihin ja pedagogiikan empiirisiin tuloksiin. Keräämäni aineisto osoitti, että yrittäjämäinen pedagogiikka on oppilaan näkökulmasta itsenäistä ja siinä painottuvat kokeileminen, epäonnistuminen, monipuolinen vastuunotto ja reflektointi. Tutkijoiden kuvailuissa opettajan rooli on enemmän ohjaava, joustava ja kannustava. Oppimisympäristön taas tulisi tarjota virikkeitä, kannustaa tarttumaan tilaisuuksiin ja mahdollistaa riskien ottamisen. Analysoimieni tutkimusten mukaan yrittäjämäisellä pedagogiikalla ei näyttänyt olevan laajaa empiiristä näyttöä. Oppimisen teorioiden osalta pedagogiikka näytti perustuvan muutamaan oppimisteoriaan, joista keskeiseksi nousi Kolbin teoria kokemuksellisesta oppimisesta.
-
(2018)Purpose. The aim of this study is to describe the factors that determine whether entrepreneurship education in basic education is equal and consistent with objectives, as well as the impacts of these factors. Outside Finland, the research on the topic has been conducted mostly in the field of economics. In Finland the research has been interdisciplinary. Hence this study approaches the topic through research done in pedagogics, sociology and economics. Methods. This study was conducted as a literature review, more specifically as a narrative overview with critical analysis. The method enables description of a broad, interdisciplinary phenomenon. Results and conclusions. The research concluded that whether entrepreneurship education is equal and consistent with the objectives, or not, is determined by social stock of stories and an individual’s opportunities to find their inner narrative constituents to support entrepreneurship. Other determining factors are schools, teachers, parents and their attitudes and educability on entrepreneurship education. The social stock of stories and the interpretation of various instances portrayed mainly two types of entrepreneurships, both of which are masculine: the virtuous working man and the prosperous middle-class male. The political premise of entrepreneurship education adheres to the talent profile of the prosperous middle class male. This entrepreneurship profile that has become the norm in the western society is characterized by power, independence, prosperity, rivalry, risk-taking and heroism. The teachers’ perceptions created a portrayal of a new kind of prowess specifically related to entrepreneurship that the school is not able to enhance. This was considered as having specific significance on equality since the school has the authority to make interpretations regarding educability. In addition, the research focused on the ambiguity of entrepreneurship education in the name of objectives and equality. There is a struggle over broad themes related to the definition of citizenship, economic policies, learning theories and theories of childhood. However, public discourse and discourse among the educators over values is minimal.
-
(2021)Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, mitä haasteita yleissivistävän koulutuksen opettajat kohtaavat yrittäjyyskasvatuksen toteutuksessa. Yrittäjyyskasvatus on asetettu kaikkien koulutusasteiden tehtäväksi Suomessa vuosien 2004-2006 opetussuunnitelmauudistusksen myötä. Yrittäjyyspoliittisilla toimenpiteillä on Euroopassa pyritty vastaamaan lisääntyneeseen kilpailuun sekä rakennetyöttömyyden tuottamiin haasteisiin. Koulutusjärjestelmä on myös koettu tulevaisuuden työelämää vastaamattomana ja näin ollen yrittäjyyskasvatuksella on pyritty osaltaan tuomaan työelämässä tarvittavia taitoja lähemmäksi opiskelijoita. Yrittäjyyskasvatuksen tarkoituksena on lisätä myönteisiä asenteita yrittäjyyttä kohtaan sekä kasvattaa yrittäjyysosaamista läpäisten eri koulutustasot peruskoulusta yliopistoihin. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Opetus- ja kulttuuriministeriön linjaukset ovat johtaneet yrittäjyyskasvatuksen määrittelyyn sekä yrittäjyyskasvatukseen liittyvän pedagogiikan ja opetuksen tutkimukseen koululaitoksissa. Usein tutkimuksissa esille nousevat haasteet, joita yrittäjyyskasvatuksen toteutus on kohdannut. Tutkimuskysymyksenäni on: Mitä haasteita yleissivistävän koulutuksen opettajat kohtaavat yrittäjyyskasvatuksen toteutuksessa? Yrittäjyys, yrittäjyyskasvatus ja opettajien rooli olivat keskeisessä osassa tutkielmaani ja määrittivät teoreettisen viitekehyksen. Aineistona toimivat sisällönanalyysillä läpikäydyt 5 tutkimusartikkelia ja yksi väitöskirja. Analysoiden ja syntetisoiden aineistoa katsaus nosti yrittäjyyskasvatuksen toteutuksen haasteiksi opettajien vaihtelevan ymmärryksen yrittäjyyskasvatuksen merkityksistä, ristiriitaisten tavoitteiden ja arvojen yhteensovittamisen, toteutuksissa ilmenevät paradoksit, kasvatustieteellisten käsitteiden puutteellisen soveltamisen, oppimisteorioiden haasteet sekä opettajien yrittäjämäisen toimintatavan. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että Opetus- ja kulttuuriministeriön linjaukset ohjaavat, miten yrittäjyyskasvatusta tulisi toteuttaa, mutta yrittäjyys ja kasvatus näyttäytyvät molemmat aikaan, yhteiskuntaan ja arvoihin sidoksissa olevina tutkimuskohteina, mikä tekee yrittäjyyskasvatuksen sisällyttämisestä opetukseen haastavaa. Uudistus on kuitenkin aikaa vievä prosessi, jossa opettajien yrittäjyyskasvatusvalmiudet, uusi tutkimustieto ja yhteistyöt tulevat auttamaan tulevaisuudessa.
-
(2018)The purpose of this study is to take a look at the identity of an entrepreneur and also the ways that being an entrepreuner organizes his/her life now and has organized in the past. The change to more uncertain working life has been the reason why many people have become an entrepreuner instead of having paid labour. Work in 21st century is much more individual than it was in former centuries. This trend means that individual choices in working life are nowadays strictly linked to the identity of an individual. This study is made by qualitative methods. Four entrepreneurs from different generations were inter- viewed for this study. The interviews were half structured. The material from these interviews was cate- gorized to three different categories that were identity, every-day action and story of life. The material was analyzed with former research and literature. The results of this study showed that being an entrepreneur is something that strongly forms the every- day life of an entrepreneur Being an entrepreneur is a pretty big part of an identity of an entrepreneur and his/her business is something what an entrepreneur thinks even when he/she is not working. This is why supporting the entrepreneur’s ability to work is important. One or both of the parents of the entre- preneurs that were interviewed is or has also been an entrepreneur. Being an entrepreneur is often inher- itable.
-
(2019)The amount of carbon dioxide in the atmosphere continues growing and the ecological crisis increases even though people should be able to change quickly the direction of the development. Due to the Climate Report of the IPCC there has arisen a need for the humankind to understand a method how to develop the practices and cultures systematically and speed up the activity for securing the ecological sustainability. In this thesis, I am going to examine Yrjö Engeström’s theorizing and cultural-historical activity theory because the framework offers theoretical and practical tools for change and helps to structure the conceptual factors which humane collaboration consists of. The Activity theory’s research findings have confirmed dynamism, multivoicedness and contradiction in coexistence; practices are not fixed but they carry historical and contradictionary social voices and they too can change. The ecological crisis is a manifestation of the need for change. The need for change is rising from the environment due to the local practices around the world, which are inconsistent with the sustainability of the earth. My research data consists of articles in the newspaper Helsingin Sanomat during the period September - November 2018. I collected 78 articles that were linked to the IPCC-report, climate change or the ecological crisis in general. I did a theory-based content analysis to my data, which was based on the model of activity system and the cultural-historical activity theory. The main purpose of this thesis was to explore in a hypothetical way whether the theoretical frame of reference is a useful tool in understanding the collaboration concerning the ecological crisis. My research findings supported the theory’s suitability for the challenge. People as agents need to understand the meaningfulness of fighting against the ecological crisis and to understand the contradictory nature of the collaboration. The humankind requires cooperation as well as accelerating and spreading the innovations based on sustainable development globally. This research method offers tools for that direction.
-
(2022)Tavoitteet. Varhaiskasvatuksessa toteutettava käsityöpedagoginen toiminta on menettänyt asemaansa viime vuosien aikana, eikä käsitöiden tekoa juurikaan enää mahdollisteta lapsille. Tämä käy ilmi tuoreimmissa tutkimuksissa. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on myös tuotu esille lasten osallisuuden käsitteen ristiriitaisen tulkinnan haaste, mikä osaltaan vaikuttaa toteutettavan toiminnan käytännön toteutukseen. Käsityön näkökulmasta pieniä lapsia koskevaa tutkimusta on vain vähän saatavilla, vaikka käsityöpedagogisella toiminnalla on monia lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja oppimista tukevia ominaisuuksia. Osallisuudesta on puolestaan tehty paljonkin tutkimusta, mutta pääasiassa tutkimukset painottuvat varhaiskasvatuksen henkilöstön mielipiteisiin osallisuuden toteutuksesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista lasten osallisuus on käsityöpedagogisessa projektissa ja millaista lasten käsityöpedagoginen toiminta on projektin aikana. Tutkimuksessa lisätään tietoisuutta osallistamisen käsitteestä ja luodaan positiivista kuvaa käsityöpedagogisen toiminnan hyödyistä tutkimalla kahden viisivuotiaiden ryhmän toimintaa heille suunnitellun käsityöpedagogisen projektin kautta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimusmenetelmän mukaisesti. Tutkimukseen osallistui kaksi viisivuotiaiden varhaiskasvatusryhmää, yksi Helsingistä ja yksi Vantaalta. Yhteensä tutkimukseen osallistui 21 lasta ja neljä varhaiskasvatuksen henkilöstön jäsentä. Tutkimusaineisto kerättiin useaa aineistonkeruumenetelmää hyödyntäen. Näitä olivat Zoom- ja Teams-sovelluksen kautta tallennetut tapaamiset päiväkotiryhmien kanssa, kyselylomakkeet, joihin vastasivat varhaiskasvatuksen henkilöstö, sekä lasten tekemien käsitöiden dokumentoidut valokuvat. Analyysi toteutettiin teorialähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti. Lisäksi analyysin tukena hyödynnettiin teemoittelua. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittivat, että lasten osallisuus mahdollistuu käsityöpedagogisessa toiminnassa monipuolisesti. Käsityöpedagogiikan näkökulmasta kokonainen käsityöprosessi ei toteutunut tässä tutkimuksessa kummankaan ryhmän osalta, vaikka vahvaa potentiaalia sen toteutumiselle oli tutkimusaineistosta havaittavissa. Osallisuuden näkökulmasta tutkimustulokset tukevat aiempaa tutkimusta siinä, että osallisuuden toteutumisessa on kyse varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten välisen vallan suhteen tasapainoilusta, jossa molempia tarvitaan osallisuuden toteuttamiseen ja mahdollistumiseen. Lisäksi tutkimustulokset vahvistavat, että käsityöpedagogisella toiminnalla voidaan tukea lasten osallisuuden toteutumista, luoda elämysten edellytyksiä, onnistumisen iloa ja ylpeyden tunnetta itse tehdystä työstä.
-
(2023)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitin, millaisia erilaisia teemoja ystävällisyyden ilmiöstä lasten kuvakirjoissa käytetään ja mihin ne kohdistuvat. Ystävällisyys on tärkeä taito, kun ollaan kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa ja jo pienten varhaiskasvatusikäisten lasten on hyvä tunnistaa ja harjoitella ystävällisyyttä. Lasten kuvakirjat tukevat ystävällisyyteen liittyvien taitojen kehittymistä ja antavat kuulijalle mahdollisuuden kokea ja tuntea todentuntuisia hetkiä elämästä ja näin samaistua niihin ja saada toimintamalleja erilaisiin tilanteisiin. Tutkimukset osoittavat, että ystävällisyys on taito, joka avaa ovet toisten kanssa vuorovaikutukseen. Ystävälliset teot sitovat ja vahvistavat ihmisten välisiä suhteita (Leskisenoja, 2016, s. 103). Menetelmät. Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa aineistona käytin neljää lasten kuvakirjaa, joiden aiheena oli ystävällisyys. Analysoin aineistoa sisällönanalyysilla, kirjallisuuskatsauksena. Etsin tutkimukseen valikoiduista lasten kuvakirjoista erilaisia teemoja, joita ystävällisyyden ilmiöistä esiintyi sekä mihin nämä teemat kohdistuivat. Tietojen pohjalta tein selventäviä kuvioita sekä taulukon, jotka avaavat prosessia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksena ilmeni ystävällisyys ilmiön esiintyminen monipuolisin teemoin lasten kuvakirjoissa, ja ne myös kohdistuivat erilaisiin kohteisiin. Ystävällisyys ilmeni mm. auttamisena, huomaavaisuutena ja tervehtimisenä ihmisille/hahmoille. Luontoa kohtaan se ilmeni mm. kompostointina, yhteiskuljetuksilla ja muovinkäytön vähentämisenä. Itseä kohtaan ystävällisyys ilmeni mm. rentoutumisena ja omien rajojen asettamisena. Ystävällisyys kohdistui monipuolisesti mm. mehiläiselle, sudelle, kasveille, ystäville ja maapallolle. Tulosten perusteella ystävällisyyden ilmiöstä käytetään lasten kuvakirjoissa monipuolisesti erilaisia teemoja ja ne kohdistuvat myös moniin kohteisiin. Sanaa ystävällisyys, ei kuitenkaan esiinny lasten kuvakirjoissa systemaattisesti aiheen kuitenkin käsitellessä ystävällisyyttä.
Now showing items 3757-3776 of 3776